Hunajalla höystettyä

Olo-lolo-loo! Venäläisbiisissä mehiläiset pistetään töihin

2012-03-09T10:20:00.000+02:00

Toverini Kati laittoi minulle jo ajat sitten linkin tähän mainioon venäläiseen Ivan Kupala -yhtyeen musiikkivideoon. Kati kertoi, että kappaleessa sähäkkä mummo kehottaa mehiläisiä tekemään töitä ja lentämään ahkerasti.

Ivan Kupala tarkoittaa muuten Johannes Kastajaa.

Aurinkoista viikonloppua vaan kaikille!

Baklava eli leivontakokeilussa makea hunajaherkku

2012-03-07T11:01:00.000+02:00

Olen viime vuosina silloin tällöin syönyt baklavaa, välimerellistä supermakeaa herkkua. Sitä saa joskus etnisistä kahviloista ja ravintoloista tai Helsingissä esimerkiksi Hakaniemen hallista.

Baklavassa oleellisessa osassa ovat filotaikina, pähkinät/mantelit ja makea siirappi. Baklavaresepteissä on vaihtelua vähintään yhtä paljon kuin suomalaisissa joulupipareissa. Reseptejä lukiessa baklavan valmistus tuntui hieman hankalalta, mutta loppujen lopuksi kyseessä ei ollut mitenkään työläs tai vaativa resepti.

Koska en ollut aiemmin käyttänyt filotaikinaa mihinkään, niin tästä leivontakokeilusta tuli samalla myös filon opettelua.

Täydellistä baklavaa en näin ensiyrittämällä saanut aikaan. Baklavastani tuli jopa tavallistakin makeampaa, joten ensi kerralla vähennän hunajan määrää. Lisäksi rasvaa pitäisi uskaltaa käyttää vielä ronskimmin.

Koska tiedostin, että kokeilussa on riskinsä, käytin vain puolikkaan filotaikinan. Tarpeeksi jämäkällä ja terävällä keittiöveitsellä jäisen filorullan puolitus onnistui ilman suurta kiroilua.

Kävin läpi niin suomalaisia kuin ulkomaalaisia netistä löytämiäni baklavareseptejä. Niistä versioin tämän oman tuotokseni.

Tiedoksi, että tietysti minulle saa vinkata hunajaisia reseptejä: eräs lukija lähetti mokkapalareseptin, joka lienee seuraava makea leivontakokeiluni. Kunhan nyt ensin saadaan nämä baklavat syödyksi!

Hunajabaklava

Ota filotaikinarulla sulamaan huoneenlämpöön pakkauksen ohjeen mukaan, yleensä noin pari tuntia ennen leipomista. Tähän ohjeeseen on käytetty puolet taikinasta eli pakastettu taikinarulla on katkaistu keskeltä terävällä veitsellä.

Tee ensin hunajasiirappi (hunajan määrää voi vähentää, oli niin makeaa):
3 dl hunajaa
1,2 dl vettä
1 rkl sitruunamehua
1 kanelitanko (tai kanelijauhetta)
1 tl neilikkaa

Sekoita ainekset kattilassa. Kuumenna ja anna poreilla hiljaa noin 10 minuuttia. Siirrä jäähtymään.
Baklavan täyte:
300-400 gr rouhittuja pähkinöitä tai manteleita (tässä leivonnassa saksanpähkinöitä ja manteleita, myös suolattomat pistaasit ovat suosittuja)
ripaus kanelia
öljyä/voita (n. 100 gr)

Voitele uunivuoka rasvalla.
Ota esiin filotaikina ja avaa rulla varovasti. Voit peittää taikinan kostutetulla keittiöpyyhkeellä, jotta se ei pääse kuivumaan.
Levitä uunivuokaan ensimmäiset filolevyt niin, että pohjalla on neljän filon kerros (itse taittelin kaksinkerroin kaksi levyä, joiden väliin laitoin rasvaa).

Voitele rasvalla ja levitä kourallinen pähkinärouheen ja kanelin seosta päälle (kts. kuva).

Jatka baklavan kokoamista lisäämällä filotaikinalevyjä: kaksinkerroin taiteltu levy, sitten rasvaa, taas kaksinkerroin taiteltu levy. Taas voitelu ja pähkinäkerros. Jatka, kunnes taikina on käytetty. Päällimmäiseksi ei tule pähkinää.

Leikkaa päällimmäiset kerrokset itseäsi miellyttäviksi paloiksi (voisivat olla pienempiä kuin minulla). Levitä päälle loput rasvat.

Paista baklavaa uunin keskitasolla 30 minuuttia. Laske lämpö 150 asteeseen ja jatka paistamista vielä noin 30 minuuttia. Peitä baklava foliolla tai leivinpaperilla, jos pinta tummuu liikaa. Pinnan tulisi olla kullanruskea.

Leikkaa paistamisen jälkeen palat vuoan pohjaan asti. Kaada hunajasiirappi baklavan päälle. Anna jäähtyä ainakin pari tuntia.

Baklava säilyy jääkaapissa monta päivää. Hyvä niin, sillä ei tätä makeutta voi kerralla syödä kuin pienen palan. Energiaa baklavasta saa tietysti paljon.

Katso myös muita baklavareseptejä, kuten nämä:
Voi hyvin -hunajan baklavaohje
Kodin Kuvalehden ohje

Hunajaa haavoihin ja huuliherpekseen

2012-03-05T09:49:00.000+02:00

Tuttavani Ulla viestitti viime viikolla Hunajan Facebook-sivulla:

"Terveyskirjasto.fi ehdottaa yskänrokon hoitoon hunaja- tai mehiläisvaha-pohjaisia voiteita. Sivusto väittää niiden olevan, jopa lääkevoiteita tehokkaampia. Tämä oli uusi ja TODELLA kiva tieto. Nyt kun vielä tietäisi mistä tällaisia tuotteita saa haltuunsa, vai lavelenko huuleeni hunajaa? ;)"

Hunaja ja erilaisten haavojen hoito on kiinnostava aihe, jota on jonkin verran tutkittu. Mikään ei siis estä sivelemästä vaikka pelkkää hunajaa huulessa olevaan rakkulaan, mutta vaivottomampi ja oletettavasti tehokkaampi ratkaisu on huulirasva, joka sisältää myös mm. mehiläisvahaa.

Listasin Ullalle muutamia suomalaisia nettikauppoja, joista tällaisia tuotteita voi löytää:

- Hunajapilvin huulivoiteet
- Heinäholman mehiläistarhan nettikauppa
- Korpiahon huulivoiteet
- Hunajalähde, huulivoide

Varmasti tekijöitä ja kauppoja on lisää, joten niistä ja mahdollisista omista kokemuksista saa vinkata kommentteihin.

Koska kyseessä eivät ole lääkemäiset tuotteet, niin mitään tehoja ei voida varmasti luvata. Mutta toisaalta huulivoiteet eivät sisällä myöskään mitään tujakoita kemikaaleja.

Itse kärsin huuliherpeksestä säännöllisesti, mutta en ole vielä hoksannut kokeilla hunajaa. Jos tuttu tykytys tuntuu tänä keväänä, niin sitten otan taatusti hunajan testiin.

Hunajaa palovammaan

Sain pienen palovamman ranteeseeni viikko sitten sunnuntaina. Käytin sitä pikaisesti kylmän vesisuihkun alla, mutta unohdin tehdä heti oleellisen ihmiskokeen eli laittaa hunajaa vamman päälle.

Muistin asian vasta tunteja myöhemmin. Silloin oli jo hieman myöhäistä, mutta sivelin silti hunajaa vamman päälle yöksi. Laastarin laitoin päälle siksi, että hunajaan tarttuu nöyhtää ja hunaja myös helposti tarttuu tekstiileihin.

Sen verran apua hunajahoidosta taisi olla, ettei vamma muuttunut rakkulaksi asti. Kuvassa näkyy tilanne torstaina, jolloin normaalisti tuollainen palovamma olisi voinut olla rakkulavaiheessa.

Ensi kerralla koetan muistaa aloittaa hunajahoidon heti. Näitä pieniä palovammoja tulee itselleni useamman kerran vuodessa, joten kovin vakavasti en niihin ole jaksanut suhtautua, mutta ei haittaisi, jos hunajalla rakkulat jäisivät kokonaan pois.

Hunajavalmisteet käytössä myös joissakin sairaaloissa

Hunajaa sisältäviä voiteita myydään myös lemmikkien haavojen hoitoon. Mutta on tuotteita tietysti myös ihmisille.

Hesarin jutussa (2007) kerrotaan sairaaloiden hyödyntävän hunajapohjaisia valmisteita haavojen hoidossa:

"Vanhastaan hunajaa on levitetty auringon polttamalle iholle. Hunajaa käytetään myös haavanhoitoon muutamissa suomalaissakin sairaaloissa. Yksi käyttäjistä on mahakirurgian ylilääkäri Jyrki Kössi Päijät-Hämeen keskussairaalasta Lahdesta.

Hän teki väitöskirjansa sokereista haavanhoidossa.

"Hunaja on hyvä etenkin vaikeasti parantuvissa, tulehtuneissa haavoissa. Se puhdistaa haavan kuolleesta kudoksesta", Kössi kertoo.

Hunajan entsyymit hajottavat kuollutta kudosta, ja osmoottisen vaikutuksensa avulla hunaja imee haavanestettä itseensä.

Sokerit saavat solut uudistumaan ja todennäköisesti aktivoivat parantavia soluja.

"Hunaja on tavallinen haavanhoitokeino etenkin kehitysmaissa. Parasta on käsittelemätön hunaja."

Sairaalan hunaja on erityinen lääketehtaan valmiste. Sitä on saatavissa joko pastana tai juoksevana, jolloin se voidaan ruiskuttaa haavaan. Sitä voidaan käyttää myös rasvasiteen tapaisena siteenä."

Kevään merkkejä: mehiläiset puhdistuslennolla

2012-03-01T10:31:00.001+02:00

Olen talven mittaan saanut pari kertaa vastata kysymykseen, mitä mehiläiset tekevät talvella.

Toisin kuin monet muut hyönteiset, niin mehiläiset eivät vaivu horrokseen. Sen sijaan mehiläiset kasaantuvat talvipalloksi, jota pesässä ryhdytään muodostamaan, kun lämpötila laskee alle 14 asteeseen. Lämpötilan laskiessa talvipallo tiivistyy, ja kun lämpötila on alle viisi astetta, niin mehiläiset ryhtyvät lämmittämään talvipalloa supistelemalla siipiään.

Talven aikana mehiläiset eivät ulkoile eivätkä ulosta. Ne käyttävät ravinnoksi pesään jätettyä hunajaa ja talviravintoa. Talvimehiläiset myös poikkeavat rakenteeltaan kesämehiläisistä.

Kun sää lämpenee tarpeeksi, on puhdistuslennon aika. Tällöin mehiläiset pääsevät ulostamaan sulamattoman ravinnon. Siksi pesän edustalla oleva lumi näyttää puhdistuslennon jälkeen likaiselta. Puhdistuslento tapahtuu tehokkaasti silloin, kun lämpötila on yli kahdeksan astetta ja ilma on tyyni ja aurinkoinen.

Etelä-Suomessa näitä puhdistuslentoja on jo nyt havaittu, vaikka varmasti vielä monessa pesässä odotellaan kevätauringon lämmittävää voimaa.

Kimmo Mäkiranta Nurmijärveltä ikuisti puhdistuslentoja karkauspäivänä eli eilen keskiviikkona 29. helmikuuta. Mäkirannan mukaan lämmintä oli 4,6 astetta ja ilma tyyni. Lisää kuvia ja kommentteja voi katsella Mäkirannan omalla sivulla.

Suomalainen hunaja: ruokaa omasta maasta

2012-02-28T10:56:00.002+02:00

Kuva: Ruokatieto

Hyvää Suomesta -merkki on hieman uudistunut: tutun pyöreän joutsenkuvion lisäksi merkkiin liittyy nyt teksti "Ruokaa omasta maasta". Ruokatieto juhlistaa muutosta nyt viestintäkampanjalla:

"28.2. Kalevalan päivänä liput liehuvat suomalaisen kulttuurin kunniaksi. Päivä on enemmän kuin sopiva liputtaa myös suomalaisen ruuan ja ruokakulttuurin puolesta."

Mehiläishoitajain Liiton jäsenet saavat halutessaan käyttöön Hyvää Suomesta -merkin omiin hunajapurkkeihinsa. Siksi monista hunajista voi tarkistaa merkin avulla alkuperämaan.

Mutta kuten jo aiemmin kirjoitin, niin kaupan hyllyn äärellä alkuperä voi hämärtyä. Suomalaiseksi luultu purkki ei sisälläkään suomalaista hunajaa. Siis tarkkana kannattaa olla.

Miksi sitten suomalaista hunajaa kannattaa suosia? Tässä oma listaukseni.

Alkuperän jäljitettävyys

Monista purkeista löytyy tiedot tuottajasta. Jos jokin jää mietityttämään, voi soittaa mehiläishoitajalle ja kysyä lisää. Jos hunajan ostaa esimerkiksi suoraan tuottajalta, niin voi vielä helpommin selvittää, missä pesät sijaitsevat ja miten hunaja valmistetaan.

Laadukas käsittely

Suomessa perushunajan käsittely myyntikuntoon hoidetaan huolella. Tällöin hunajaa ei esimerkiksi kuumenneta, jolloin siitä voisivat kadota hyödylliset ainesosat.

Puhdasta hunajaa ja hyvinhoidetut mehiläiset

Suomessa esimerkiksi kasvinsuojelumyrkkyjen käyttö on vähäistä verrattuna moniin maihin, eikä Euroopassa kasvateta GMO-kasveja. Tällöin hunajaan ei voi kulkeutua samanlaisia jäämiä kuin ehkä jossain toisaalla. Mehiläistarhaukseen on koulutusta, jonka ansiosta hoitajat tietävät luvalliset ja toimivat keinot mm. tautien ehkäisyyn.

Tuki paikalliselle ympäristölle sekä kasvien, marjojen ja hedelmien tuotannolle

Mehiläiset ovat tärkeitä pölyttäjiä. Ilman niitä monien kasvien, marjojen ja hedelmien sato jäisi pienemmäksi. Minusta on mukavaa ajatella, että suomalaisella hunajalla olen tukenut myös suomalaista viljelyä tai luonnonkasvien tilaa.

Mehiläishoitoalan kannattavuuden tukeminen

Mehiläisalalla harva rikastuu, ja monille toiminta on harrastus. Se on kuitenkin tärkeä, pieni ala, jonka soisi menestyvän Suomessa.

Hinta on kohtuullinen

Ymmärrän, että monissa valinnoissamme hinta on ratkaiseva tekijä. Siksi siellä hunajahyllylläkin tuntuu paremmalta tarttua edullisempaan ulkomaiseen hunajaan kuin valita kotimainen. Mutta mielestäni suomalainen hunaja on kohtuuhintaista: Sveitsissä maksoin paikallisesta hunajasta jopa nelinkertaisesti.
Mitä enemmän perehdyn mehiläistenhoidon maailmaan, niin sitä suuremmaksi arvostukseni kasvaa. Mielestäni hyvästä tuotteesta pitää maksaa reilu hinta.

Voiko kotimaisuuteen luottaa?
Joskus kuulee epäilyjä siitä, onko suomalaiseksi väitetty hunaja suomalaista. Tarvittaessa hunajia voidaan tutkituttaa, jolloin hunajan siitepölyt paljastavat, onko se sitä, mitä purkki väittää. Kuten voi arvata, niin ei Suomessa tällaisia vilppejä ole noussut esiin.

Pistetään näin Kalevalan päivän kunniaksi myös pätkä Kalevalaa tähän loppuun:

"Niin seppo sanoiksi virkki: 'Mehiläinen, mies kepeä!

Tuo simoa siivessäsi, kanna mettä kielessäsi

kuuen kukkasen nenästä, seitsemän on heinän päästä

teräksille tehtäville, rauoille rakettaville!'

Avokado-appelsiinisalaatti ja paistettua tofua

2012-02-27T11:42:00.000+02:00

Tammi-helmikuu on appelsiinien aikaa. Kun ne yhdistää salaattiin tofun ja avokadon kanssa, niin tuloksena on herkullinen ja helppo salaatti.

Tämä ruoka on yksi taloutemme suosikeista. Raikkaat maut ja sopivasti maustettu tofu ovat yhdistelmä, jota on tarjottu hyvällä menestyksellä usein myös vieraille.

Jos tofu on ennestään tuntematonta tai kokeilut ovat päättyneet mauttomaan ruokaan, niin tässä vinkkejäni:
- Edullisinta kiinteää tofua saa Helsingissa etnokaupoista, mutta nykyisin monista kaupoista löytyy esim. maustamatonta Alpron luomutofua (250 gr, alle 2 e).
- Tofun voi pakastaa, jolloin se sulatuksen jälkeen imee tehokkaimmin maut itseensä. Puristele sulaneesta tofusta nestettä pois ja marinoi tai paista.
- Etenkin tottumattoman tofunsyöjän kannattaa laittaa tofu marinoitumaan edellisiltana. Itse tosin luotan myös siihen, että tofu imee makuja hyvin myös pannulla paistettaessa: koska olen huono ennakoimaan kokkauksiani, niin marinointi usein jää kokonaan.
- Ilman mausteita tofu ei maistu miltään. Luovuutta saa käyttää vapaasti. Mm. erilaiset maustetahnat, soijakastike, hunaja ja valkosipuli kuuluvat perustuotteisiini tofun marinoinnissa ja/tai maustajina.

Kannattaa varmistaa, että avokadot ovat riittävän kypsiä. Kaupoissa myytävät avokadot ovat yleensä raakoja eli kovia (jopa ne kypsinä mainostetut voivat olla vähän raakoja). Siksi avokadoa kannattaa kypsyttää muutama päivä kotona. Kypsymistä voi vähän nopeuttaa kääräisemällä avokadon sanomalehtipaperiin.

Avokado-appelsiinisalaatti ja paistettua tofua (kahdelle)

n. 70 gr haluttua vihersalaattia tai salaattisekoitusta (esim. frisee-, puna-, tammenlehti- tai keräsalaattia ja rucolaa)
1-2 appelsiinia
1-2 avokadoa
250 gr kiinteää tofua
kurpitsansiemeniä tai muita siemeniä ja pähkinöitä
oliiviöljyä

Tofun marinadi
0,5 dl sitruunamehua
2-3 tl hunajaa
3 rkl öljyä
0,5 tl suolaa
mustapippuria

Sekoita marinadin ainekset. Lisää paloiteltu tofu. Anna marinoitua mielellään seuraavan päivään, mutta hätäisempään ruuanlaittoon riittää muutama kymmenen minuuttia.
Paista tofukuutiot pannulla ilma marinadia niin, että ne saavat ruskeaa väriä.

Sekoita muut salaattiainekset keskenään, lorauta päälle hieman oliiviöljyä ja lisää paistettu tofu. Voit pirskottaa salaattiin myös hieman sitruunamehua.

Salaatti on muokattu versio Chocochili-blogin reseptistä.

Netti kertoo kuluttajien hunajakokemuksia ja tarjoaa yrittäjille markkinointikanavan

2012-02-24T12:04:00.000+02:00

Tammikuun lopulla puhuin Mehiläishoitajain Liiton Talvipäivillä sosiaalisestamediasta. Mielestäni netti on käyttökelpoinen kanava kaikille, jotka kauppaavatmehiläisiin liittyviä tuotteita kuluttajille. Tietysti osa hunajantuottajista saa tuotoksensa myytyä ilman kummempaa markkinointia, mutta jos kaipaa lisää asiakkaita tai haluaa vahvistaa nykyisiä asiakassuhteita, niin netti voi toimia hyvin.

Eikä verkko ole vain mainosväline, vaanmyös tiedonlähde siitä, mitä kuluttajat ajattelevat hunajasta,siitepölytuotteista tai vaikka luomutuotannosta.

Jututin ennen Talvipäiviä puhelimitse Hunajapilvin PilviMansikkaviitaa. Olin tutustunut hänen tapaansa käyttää nettiä (nettisivun ja -kaupan lisäksi mm. Facebook, Twitter, YouTube ja blogi), ja se vaikuttimielestäni toimivalta.

Mansikkaviita vahvisti, että hänelle esimerkiksiFacebook-sivut tuovat sekä myyntiä että näkyvyyttä. Netissä hän voi kertoatulevat markkinapaikat tai kysellä kiinnostusta uudenlaisiin tuotteisiin.

Esittelin Talvipäivillä myös muutamia googlauksen kauttapaljastuneita hunajakommentteja. Suurin osa mehiläistuotteisiin kohdistuvastaverkkokirjoittelusta on myönteistä, mutta joukkoon mahtuu myös negatiivisiakokemuksia.

Näytin esimerkiksi kirjoitusta, jossa henkilö kehui saaneensa mehiläistuotteista apua siitepölyallergiaansa:

"... olen jo viisi kuukautta nappaillut päivittäin orgaanisia bee polleneita eli siitepölyrakeita ruokalusikallisen päivässä ilman oireita ja hunajaakin menee useampi purkki kuussa. Käytän lisäksi ajoittain propolista eli antiseptista mehiläiskittivahaa ihonhoidossa."

Sama henkilö raportoi kirjoituksestaan, että oli saanut tietystä hunajasta iho-oireita. Yleisö kommentoi, että eihän se välttämättä olejuuri tuon hunajantuottajan vika, vaan syynä voi olla se, että käyttäjä onherkistynyt kyseisen hunajan sisältämälle siitepölylle. Totta, mutta eihän se kuluttajan harmia vähennä.

Siis joskus voi olla niin, että itsensä hunaja-allergiseksi luuleva onkin allerginen tietyille siitepölyille, jolloin osa hunajista voisi sopia hänelle.
Ylipäätään hunajavalmisteen avulla tehdyllä siedätyshoidolla voi saada helpotusta myös siitepölyallergiaan, osoitti Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinsituutin tutkimus.

Juuri tällaisten seikkojen vuoksi mielestäni on tärkeää,että etenkin laajemmin hunajavalmisteita myyvät joskustutkailevat, mitä netissä puhutaan. Silloin saa vinkkejä, kuluttajakokemuksia sekä näkemyksiä siihen, mistä kannattaisi kertoa. Kaikki kuluttajat eivät jaa kokemuksiaan nettiin, mutta erityisesti tietty edelläkävijäjoukko on varsin aktiivista.
Minulle, hunajan kuluttajaviestintää tekevälle, kirjoitukset ovat tärkeä lähde hahmotellessani, mistä pitäisi tiedottaa tai kirjoittaa esimerkiksi tänne blogiin.

Joku sanoi, että eihän sitä sitten jää muuta aikaa kuinroikkua netissä. Nooh, googlausta ei tarvitse suorittaa kovin usein (kerrankuukaudessa riittää pienelle tekijälle). Omalle nettisivulle suuntautuvialinkityksiä voi seurata, jos asentaa esim. ilmaisen Google Analytics -ohjelman.

Alussa nettielämä tietysti vie aikaa. Kuten Mansikkaviitatotesi, niin ei hänelläkään heti ollut helppoa, vaan kokeilujen jahetkittäisten tuskailujen kautta homma lähti rullaamaan. Nyt Facebook ei viekuin muutaman minuutin päivässä. Siihen päälle sitten tulevat muut nettihommat.
Kun netin luonteen ja merkityksen ymmärtää, niin siitä saa hyötyjä, jotkavoivat näkyä myös rahallisesti.

Tässä vielä muutama alan toimijan, mukana sekä pienempiä että isompia tekijöitä, Facebook-sivusto (näitä saa vinkata ja linkata lisää: lukijan toiveesta yritän kerätä jossain välissä laajempaa linkkilistaa):

Voi hyvin -hunaja
Kirkkonummen mehiläistuote
Korpiahon hunaja
Hunaja-aitta
Hunajayhtymä
Hunajalaituri
Kiurun hunaja

Ja tietysti tähän blogiinkin linkittyvä Hunaja-sivusto.
Hunajantuottajat-sivustolta voi yrittää löytää lähimmät tuottajat. Mesimestarin ylläpitämä sivusto ei vielä ole mitenkään kattava, mutta on siellä jo varsin monet yhteystiedot.

Minun esityskalvoni Talvipäiviltä:

Eljas Kokkonen: "Unelmoin omasta hunajayrityksestä"

2012-02-22T11:08:00.000+02:00

Monet hurmaantuvat hunajasta tosissaan, ja näin kävi myös Eljas Kokkoselle, 11.

Lapsetja nuoret ovat kiinnostuneita hunajasta
ja mehiläisistä, kunhan heille vaintarjoaa
mahdollisuuden oppia aiheesta,
Eljas Kokkonen uskoo.

Nyt turkulainen hunajafani keräilee hunajia, on pitänyt aiheesta esitelmän koulussa ja suunnittelee ensi kesänä työskentelevänsä hunajantuotannon parissa. Kauempana tulevaisuudessa siintää myös haave omasta hunajabisneksestä.

Viime syksynä Kokkonen maisteli Turun Silakkamarkkinoilla erilaisia hunajia. Siitä syttyi suuri innostus.
”Ostin silloin pari purkkia, ja sen jälkeen aloin keräillä eri hunajia.”

Helmikuussa Kokkonen piti biologian tunnilla vapaaehtoisen, huolella laaditun esitelmän hunajantuotannosta.

”Luokkakaverit olivat tosi kiinnostuneita. Itsekin opin esitelmää tehdessä uutta esimerkiksi hunajien koostumuksesta ja lajihunajista.”

Kokkonen aikoo perehtyä hunajantuotannon käytäntöön ensi kesänä.
”Isäni tuntee pari alan ihmistä, joten aion mennä kesätöihin. Olen mökillä oppinut toimimaan pistiäisten kanssa, joten mehiläiset eivät pelota yhtään, kuten monia muita.”

Kokkonen kehuu hunajaa hyvänmakuiseksi jamonipuoliseksi tuotteeksi, joka käy niin sisäisesti nautittuna kuinkosmetiikkana.
”Oma suosikkini on hunajamaito. Sitä juon joka ilta: lämmin maito ja siihensekoitettu hunaja auttavat nukahtamaan.”

Eljas Kokkosella on myös kauemmas ulottuvia hunajabisnessuunnitelmia.
”Unelmoin omasta yhtiöstä, jossa voisin työstää hunajatuotteita.”

Citymehiläiset Kauneus & Terveys -lehdessä: mehiläistenhoito on vastapainoa kiireelle

2012-02-21T12:21:00.001+02:00

Kauneus & Terveys -lehdessä (2/2012, sivut 24 - 27, teksi Karita Sainio) on hieno juttu citymehiläisistä. Juttuun on haastateltu espoolaista Susanna Rahkosta, jonka takapihalla on kaksi mehiläispesää.

"Erittäin hyvää vastapainoa kiireelle", Rahkonen kertoo harrastuksestaan.

Rahkosen pesät tuottavat hunajaa muutaman ämpärillisen vuodessa.

Taustat mehiläistenhoitoon ulottuvat lapsuuteen, sillä Rahkosen isoisä oli mehiläistarhaaja. Muutama vuosi sitten Rahkonen kävi yliopiston mehiläistalouden peruskurssin ja hankki omat pesänsä.

"Mehiläistenhoidossa pääsee tarkkailemaan luonnon kiertokulkua. On humaavaa ajatella, että ilman näiden pikkuotuksien ahkeraa pöyttämistä kasvikunta ei pystyisi elämään."

Kuvan saa klikkaamalla isommaksi

Hunaja parantaa sämpylöiden säilyvyyttä

2012-02-20T09:49:00.001+02:00

Ehkä yksi yleisimmistä ja helpoimmista tavoista hyödyntää hunajaa kotikeittiössä on se, että sekoittaa hunajaa leipä- tai sämpylätaikinaan sokerin tai siirapin sijana. Hunaja parantaa leivonnaisten säilyvyyttä, sillä sillä on kyky imeä kosteutta ilmasta.

Tosin eri asia tietysti on, kuinka paljon tuoreista sämpylöistä jää odottamaan säilyttämistä. Sen verran herkullisia sämpylät ovat uunilämpiminä.

Tietysti sämpylöitä kannattaa tehdä sen verran reilusti, että niistä osan voi pakastaa.

Sämpylät ovat mukavaa leivottavaa siltäkin kannalta, että niihin voi sekoittaa erilaisia nesteitä, hiutaleita, jauhoja ja muita aineksia oman maun ja keittiön kaappien sisältöjen mukaan. Porkkanaraaste on yksi suosikeistani, mutta tällä kertaa taikinaan päätyivät pellavansiemenet ja vehnäleseet.

Jos haikailee aamuksi tuoreita, kuohkeita sämpylöitä, niin taikinan voi tehdä jo illalla ja laittaa sen jääkaappiin kohoamaan. Tällöin hiivan voi sekoittaa kylmään nesteeseen, jota saa olla reilusti, ja sekoittaa muut aineet joukkoon. Aamulla sämpylät leivotaan ja kohotetaan normaalisti.

Sämpylätaikinan jauhomäärässä ei kannata liikaa tuijotella ohjeita, vaan määrän oppii kokeilemalla: liian kova taikina tuottaa kovat sämpylät. Kohotuksiin kannattaa varata tarpeeksi aikaa.

Kotilieden ohjeista löytyvät myös gluteenittomat hunajaiset vuokasämpylät.

Lesesämpylät
5 dl nestettä (vesi, maito)
50 gr hiivaa (tai yksi pussi kuivahiivaa)
1-2 tl suolaa
2 rkl hunajaa
0,5 dl pellavansiemeniä
1 - 1,5 dl vehnäleseitä
0,5 dl öljyä
n. 4 dl grahamjauhoja
n. 8 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva ja suola kädenlämpöiseen veteen. Lisää öljy, pellavansiemenet, vehnänleseet ja jauhot vähitellen ja alusta hyvin vaivaten taikinaksi. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi lämpimässä paikassa (itse laitan taikinan odottamaan mikroon, ja joskus kiireisessä tilanteessa saatan myös sulatusteholla hetken tehostaa kohoamista).

Jaa kohonnut taikina noin 15 osaan. Tee niistä haluamasi muotoisia sämpylöitä. Kohota kaksinkertaisiksi peitettynä lämpimässä paikassa.

Paista 225-asteisen uunin keskitasolla 10-15 min.

Kaupunkimehiläisiä biotaiteellisesti ja yhteisöllisesti

2012-02-16T14:44:00.003+02:00

Belgiassa asuva kaupunkimehiläisharrastaja, taiteilija, kemisti ja tutkija Christina Stadlbauer uskoo, että kaupunkimehiläiset voivat lisätä ihmisten yhteisöllisyyttä samalla, kun ne tuovat omaa viestiään ruuantuotannon ketjusta.

"Bryssel on tiiviisti rakennettu kaupunki, jossa on näkyvillä vähän vihreää tilaa. Talojen takapihoilla on silti mehiläisille sopivia paikkoja ja paljon kasveja, joista mehiläiset voivat kerätä mettä. Mehiläiset ja hunaja avaavat myös ihmisten välille mahdollisuuksia kontakteihin, joita ei muuten syntyisi."

Aalto-yliopiston työpajassa kaupunkimehiläiset esiin

Tapasin Stadbauerin tänään torstaina, kun hän oli vierailemassa Helsingissä. Stadlbauer ja Aalto-yliopiston Tulevaisuuden Taiteen Tukikohdan Ulla Taipale suunnittelevat työpajaa, jossa kaupunkimehiläisillä on tärkeä rooli.

"Haluamme yliopistotasolla aloittaa biotaiteen toimintaa, joka tarjoaa sekä teoriaa että osallistavaa, käytäntöön nojaavaa toimintaa", Taipale kertoo.

Aalto-yliopiston Ulla Taipale ja belgialainen Christina Stadlbauer
vievät mehiläisiä eteenpäin myös Helsingissä biotaiteen keinoin.

Tämä Melliferopolis-projekti voi siis tuoda esimerkiksi tavallisesta poikkeavan näköisiä mehiläispesiä Helsinkiin ja Espoon Otaniemeen. Vai syntyisikö kenties mehiläisten pörinää hyödyntävä ääniteos? Tai kuinka voitaisiin osoittaa ihmisille, miltä maailma näyttää mehiläisen silmin?

Ja mitä kaikkea kaupunkihunaja sisältää? Hunajat aiotaan analysoida ja käyttää niitä bioindikaattoreina.

Stadlbauer toimii toukokuussa alkavassa työpajassa enemmän sparraajana kuin opettajana.
"Tuon mukaan oman kokemukseni ja tietämykseni kaupunkimehiläisistä, mutta uskon, että opiskelijat luovat jotain aivan uutta."

Kaupunkimehiläisiin kohdistuu turhia ennakkoluuloja

Christina Stadlbauer on kokenut myös ihmisten ennakkoluulot ja pelot mehiläisiä kohtaan.

"Kaupunkimehiläisiä usein arastellaan aivan syyttä. Siksi on tärkeää kertoa ihmisille, että mehiläisistä ei ole haittoja: eivät ne ole meistä ihmisistä kiinnostuneita, vaan siitä runsaasta mesikasvien kirjosta, joka kaupungeista löytyy."

"Kaupunkihunaja on kuin peili monikulttuurisuudesta"

Stadlbauerin yksi oma yhteisöllinen mehiläisprojekti oli lyhyen aikaa toiminnassa ollut hunajakauppa. Tästä kaupasta ei tosin saanut ostaa hunajaa rahalla, vaan mehiläistarinoilla.

"Bryssel on monikulttuurinen kaupunki. Mielestäni monista kukkalajeista koostuva kaupunkihunaja on kuin peili tästä kulttuurien sulatusuunista. Omassa hunajakaupassani sain kuulla lukuisia tarinoita esimerkiksi maahanmuuttajilta, joiden kanssa tuskin muuten olisin päässyt edes juttelemaan. Kuulin muun muassa siitä, miten Koraani käsittelee hunajaa."

Brysselissä on jo satoja kaupunkimehiläisharrastajia, ja mehiläishoidon kursseille olisi enemmän tulijoita kuin mitä on tilaa. Mehiläispesän perustaminen on tehty helpoksi, eli se ei vaadi esimerkiksi lupaa kaupungilta.

Akaasta Suomen hunajakaupunki?

Mutta osataan sitä Suomessakin. Akaan kaupunki näyttää mallia muille: tulevana kesänä kaupungin alueella on noin 25 mehiläistarhaa. Tarhat mm. parantavat kotipuutarhureiden satoa.

Helsingissä ja Espoossa on kehitteillä uusia kaupunkimehiläistarhoja ensi kesäksi. Kunhan suunnitelmat tarkentuvat ja saan tietoa koostetuksi, niin kerron tietysti lisää. Samoin varmasti seurailen, mitä Aalto-yliopiston työpajassa tapahtuu.

Sitä ennen voi videon avulla tutustua esimerkiksi tokiolaisiin citymehiläisiin (juttu englanniksi). Tokiossa kaupunkimehiläispesien määrä tuplaantui muutamassa vuodessa.

Kaupungeissa saadaan parempi hunajasato kuin maaseudulla

Monissa kaupungeissa on havaittu, että hunajasadot ovat suuremmat kuin maaseudulla. Tämä johtuu siitä, että kasvien kirjo on laaja eli koko kesän mehiläisille löytyy mettä kerättäväksi. Siksi kaupunkihunajien maku voi olla aivan erilainen, ja monissa kaupungeissa niistä on tullut haluttua ja hintavaa herkkua.

Lisäys seuraavana päivänä:
Minua kokeneemmat kertoivat, että kaupunkien sadolle on kasvien määrän lisäksi ainakin toinen syy. Kaupunki on ympäröivää maaseutua lämpimämpi alue, koska talot varastoivat lämpöä.Tämän lämmön varastoinnin vuoksi vuorokauden lämpötilaerot tasaantuvat ja mehiläiset pääsevät paremmin keruulennoille.

Ritva-Liisa Virtanen: "Mehiläisten seurassa vietetyt hetket ovat taiteeni ruisleipää"

2012-02-15T11:20:00.000+02:00

Kun taiteilijalla on takanaan kolmisenkymmentä vuotta mehiläistenhoitoa, niin ei liene ihme, että mehiläiset pörräävät myös teoksissa. Savonrantalaisen taidegraafikko ja -maalari Ritva-Liisa Virtasen näyttelyssä mehiläiset ovat aktiivisia toimijoita, vaikka läsnä on myös mehiläiskatojen uhka.

Eikä mehiläisaihe jää pelkästään teosten aiheisiin. Helsinkiläisessä Johan S. -galleriassa parhaillaan esillä olevassa näyttelyssä lähes kaikissa teoksissa on mukana mehiläisvahaa.

"Mehiläiset ovat opettaneet minulle valtavasti, ja mehiläiset ovat taiteeni ruisleipää", Virtanen kertoo.

"Nyt minulla ja miehelläni on kymmenkunta pesää, mutta enimmillään pesiä on ollut nelisenkymmentä. Voi sanoa, että silloin 1980-luvulla mehiläiset tukivat merkittävästi taidettani myös taloudellisesti", Virtanen hymyilee.

Helsingin näyttelyssä Virtanen käsittelee mehiläiskatoja ja niiden aiheuttamaa hätää ja pelkoa. Toisaalta näyttelyssä on myös toivoa: värikkäät teokset luovat uskoa tulevaan.

"Omat pesämme ovat pärjänneet hyvin ilman tuhoja. Olemme mieheni kanssa aina olleet tarkkoja mehiläisten hyvästä hoidosta. Ja varmasti elämme mehiläisten kanssa niin kauan kuin vain voimme."

Ritva-Liisa Virtanen: More HoneyBeeWax
14.2.-4.3.
Galleria Johan S. (Eteläranta 14, Helsinki). Avoinna: ti-pe 11-17, la-su 12-16

Blinit ovat talven tuhtia ruokaa

2012-02-13T11:14:00.002+02:00

Eilen kutsuimme joukon ystäviä syömään blinejä. Blinit ovat mainiota ruokaa isommalle porukalle: jokainen voi täyttää omat blininsä niillä mauilla, jotka haluaa.

Paistovaihe on tietysti työläs, mutta sen voi aloittaa hyvissä ajoin ja lämmittää blinit uunissa tai rasvassa pannun kautta.

Tattaria vai ohraa?

Blinitaikinoihin on lukuisia eri ohjeita. Minulla ei ole mitään ehdotonta suosikkia: tein tattaribilinit Kummituksen ohjeella, sillä se oli maidoton versio. Lisäksi valmistin maultaan miedommiksi sanottuja ohrablinejä.
Tietysti olisi voinut kokeilla lisätä taikinaan myös teelusikallisen hunajaa, mutta se jäi nyt tekemättä.

Isoja vai pieniä?

Taikinaohjeiden lisäksi voi aina väitellä myös siitä, minkä kokoiset ja paksuiset blinit ovat parhaita. Tässä makuasiassa taivun itseni melko ohuiden pikkublinien kannalle. Tällöin voi jokaisen lättysen helposti höystää eri täytteellä, enkä itse kaipaa blinilta suurta paksuutta.

Ainakin hunajaa ja smetanaa!

Oleellisessa osassa ovat siis ne täytteet. Hunaja on perinteinen maun antaja blineissä. Tällä kertaa juoksevaa hunajaa sisältänyt purkki seilasi vapaassa käytössä pöydässä, mutta tietysti hunajan voi sekoittaa suolakurkkusilppuun ja höystää blinin vielä smetananokareella.

Hunajainen blini maistuu suurella todennäköisyydellä myös lapsille, koska se tuo mieleen tavalliset letut.

Blini, jonka päällä suolakurkkua, smetanaa ja hunajaa.

Muita eilen käytettyjä täytteitä olivat
- savusilakkahöystö (kuusi isoa perattua ja hienonnettua savusilakkaa, puoli purkkia ranskankermaa, tuoretta tilliä ja mustapippuria),
- sienisalaatti (liotetut suolasienet, kevyesti vatkattu kermavaahto, sipulisilppu ja pippuri),
- leväkaviaari ja
- eksoottisempana kokeiluna ja erityisesti "kaviaarin" seuraksi avokado-wasabitahna (kaksi kypsää avokadoa muussattuna, 2 tl wasabitahnaa, 2 rkl limemehua ja 3 rkl smetanaa).
Kaikki kelpasivat mainiosti.

Itse tein taikinat samana päivänä eli laitoin ne alulle aamusta. Toiset haluavat tehdä taikinan jo edellisiltana jääkaappiin. Molekyyligastronomia-blogissa on testattu eri tapoja, eikä sen perusteella erityisen merkittävää eroa löytynyt.

Peruskurssi tutustuttaa mehiläisiin

2012-02-09T15:53:00.001+02:00

Kävin eilen keskiviikkona pyörähtämässä Pohjois-Haagassa mehiläishoidon peruskurssilla. Luokka oli täynnä innokkaita opiskelijoita, eikä intoa tuntunut latistavan edes se, että illan aiheena olivat taudit.

Helsinkiläinen Hanna Andström tosin myönsi, että tiedot esimerkiksi esikotelomädästä tai varroasta muistuttuvat siitä, miten mehiläisten kanssa puuhastelu ei välttämättä olekaan niin helppoa.

"Torjunnat ja hoitotoimenpiteet on muistettava tehdä. Mutta kyllä tämä silti kuulostaa tosi mukavalta", Andström hymyilee.
Andström kehuu kurssia mielenkiintoiseksi ja opettavaiseksi. Omaa hunajaa hän ei välttämättä vielä tänä vuonna aio tuottaa, mutta ensi vuoden sapattivapaalla olisi enemmän aikaa.
"Olen luontoihminen, ja sen kautta mehiläisetkin kiehtovat."

Hanna Andström kiinnostui hunajantuotannosta, kun tutustui
oman kalakauppansa kautta luumäkeläiseen hunajaan.

Mehiläishoidon kursseja järjestetään eri puolilla Suomea nyt talven ja kevään aikana. Kursseja on listattu liiton nettisivulle.

Kahvitauolla kurssille osallistuneet pääsivät tiiraamaan
suurennuslasin avulla, miltä esimerkiksi varroapunkki näyttää.

Puuro on aina trendikäs ja maistuva aamupala

2012-02-07T10:46:00.001+02:00

Tänä vuonna puuro on kuulemma trendikästä. Näin kertoi Markus Maulavirta Lilyn jutussa.

Mutta minulle puuro on ollut jo vuosia trendikästä joka aamu. Samalla se on ruokalaji, johon eniten käytän hunajaa.

Ohita kaurapuurokammo muilla hiutaleilla

Tiedän, että on ihmisiä, jotka ovat saaneet joskus kaurapuurokammon. Heitä kehottaisin testaamaan jotain muita hiutaleita kuin kauraa: ehkä speltistä tai ohrasta tulisi omaan makuun sopiva puuro. Toiset tykkäävät kauraleseistä, joillekin ruispuuro on parasta.

Erilaiset lisukkeet tuovat puuroon makua. Siksi myös niitä kannattaa kokeilla.

Lisää energiaa öljyllä, pähkinöillä ja hunajalla

Toisaalta on joukko heitä, joiden mielestä puuro ei täytä ja nälkä on liian pian aamiaisen jälkeen. Jos puuro tehdään veteen ja siihen ei lisätä mitään hiutaleiden lisäksi, niin ei siinä ole juuri energiaa. Nälkä alkaa varmasti kurnia nopeasti.

Minun puuroni tehdään kauramaitoon ja höystetään pähkinöillä tai manteleilla, marjoilla sekä öljyillä. Sekä tietysti hunajalla.
Toiset suosivat öljyn sijaan voisilmää, mutta itse käytän sitä vain harvoin.

Teen puuron haudutuskattilassa aamutoimien aikana, jolloin ei ole riskiä, että puuro hetkessä "könttiintyisi" tai kiehuisi yli.

Yksin asuessani tein puuron mikrossa. Silloin ei tule kovin paljon tiskiä ja puuro valmistuu nopeasti sekä ekotehokkaasti. Mutta ei se yhtä maistuvaa ole kuin hyvä, haudutettu puuro.

Kunhan kesä saapuu, niin lämmin puuro vaihtuu meillä usein tuorepuuroon. Mutta siitä lisää sitten aikanaan!

Marin herkkupuuro kahdelle

5 dl kauramaitoa
2,5 dl kaurahiutaleita (tai muita leseitä/hiutaleita oman maun mukaan)
n. 10 mantelia / pähkinää rouhittuna (saa olla vaikka veitsellä pienittyjä)
marjoja maun mukaan, esim. mustikoita ja mustaherukoita
2 rkl öljyä (itse käytän kylmäpuristettua rypsiöljyä ja pellavansiemenöljyä, jotka maultaankin mielestäni sopivat puuroon)
(1 tl suolaa)
2 tl hunajaa (voi lisätä vasta lautasella)

Tee puuro hiutalepakkauksen ohjeiden mukaan. Lisää loput aineet.

Latvialaisterveisiä kera mehiläistuotteiden

2012-02-06T13:52:00.004+02:00

Viikonloppuna olin mukana Itämeren alueen mehiläissymposiumissa. Eli siis ruotsalaisten, tanskalaisten, norjalaisten, virolaisten, latvialaisten, liettuailaisten ja tietysti suomalaisten alan ammattilaisten kokoontumisessa.

Tapahtumassa vaihdettiin tietoa mm. eri maiden viimeisistä tutkimuksista ja näkemyksistä. Esimerkiksi varroa, tuo useiden mehiläispesien kuolemien taustalla oleva punkki, oli paljon esillä (lisää perustietoa varroasta voi lukea esim. harrastajatarhaaja Janne Jokisen sivuilta).

Lisäksi kuulimme esitelmiä esimerkiksi pölytyspalveluista, mehiläisten tuottamista terveystuotteista, mehiläiskasvatuksen tehokkuudesta, siitepölystä, Vietnamin ja Nigerian mehiläishoitoprojekteista ja mehiläisyhteiskunnan talviaktiivisuuden mittaamisesta. Myös geenimuuntelu ja sen vaikutusten pohtiminen nousi esiin.

Mehiläistuotteita kaikkiin tilanteisiin

Perjantain ohjelmassa oli mielenkiintoinen vierailu paikalliseen yritykseen, jossa valmistettiin yli 60 erilaista tuotetta: hunajaa, siitepölyvalmisteita, mehiläistarhaajien tarvitsemaa välineistöä. Tähän päälle tulivat vielä erilaiset kynttilät.

Suomalaiset mehiläistuotevalikoimat ovat varsin pieniä tähän kaikkeen verrattuna. Toisaalta ei Suomessa varmasti olisi taloudellisesti järkevää esimerkiksi käsin pakata kapseleihin kuivattua royal jellyä (suomeksi emomaito, kuningatarhyytelö), kuten Riikassa tehtiin.

Eikä näitä erilaisia mehiläistuotteita Suomessa kovin hyvin edes tunneta, vaikka super food -kiinnostus on tietyissä ryhmissä kasvattanut erikoisvalmisteiden kysyntää.

Kaiken kaikkiaan erittäin opettavainen viikonloppu minulle.Virallisen ohjelman lisäksi tietysti esimerkiksi pöytäkeskusteluissa sai tietoa eri maiden mehiläishoitotilanteesta ja esimeriksi hunajan hinnoista.

Alla muutama kuva vierailukohteestamme.

Kuivatun emomaidon pakkausta kapseleihin

Muottikynttilöiden valmistusta

Vahalevyt valmistuvat

Mehiläisasuja ommeltiin latvialaisista kankaista

Myymälän tuotevalikoimaa

Pähkinöitä hunajassa

Pitihän minunkin vähän vaatetusta testata...

Hunajaa irtomyynnissä

Kynttiläosastolta muutama esimerkki

Moninaisuus on tärkeää myös mehiläisille

2012-01-31T14:09:00.000+02:00

Mehiläisiä kuljetetaan nykyisin ympäri maailmaa. Se ei ole välttämättä hyväksi mehiläiskannoille, sillä tarvitsemme paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneita mehiläisiä.

Näin totesi tohtori Ralf Büchler Mehiläshoitajain Talvipäivillä. Luonnon monimuotoisuuden merkityksestä puhutaan, mutta helposti unohtuu, miten tärkeää se todella on. Jos maailmassa olisi vain muutama mehiläislaji, niin se heikentäisi selvästi mehiläisten kykyä selvitä erilaisissa ja myös muuttuvissa olosuhteissa.

Perinnöllinen monimuotoisuus on luonnon vastaus vaihteleviin olosuhteisiin. Se on voimavara myös tulevaisuudessa.

Büchler totesi, että Suomeen parhaiten sopeutuvat mehiläiset voidaan jalostaa vain Suomessa. Lisäksi Büchler peräänkuulutti elinvoiman merkityksen entistä parempaa huomioimista jalostuksessa.

Terveysongelmia on hoidettu lääkkeillä, mutta se on luonnolle vierasta, koska luonto hoitaa taudit valinnalla. Lääkinnän ansiosta mehiläiset selviävät hengissä ja tuottavat kuhnureita, joiden perimä ei ole niin elinvoimainen kuin se olisi luonnonvalinnan kautta.

Büchlerin mukaan taudit lisääntyvät varmasti, jos ei jalosteta paremmin tauteja sietäviä kantoja.

Saksalaisen Ralf Büchlerin (oik.) puheenvuoron tulkkasi Lassi Kauko.

Viestintää hunajasta ilman mehiläiskokemusta

2012-01-30T11:20:00.002+02:00

Viikonloppuna olin mukana Jyväskylässä Mehiläishoitajain Talvipäivillä. Opin taas paljon lisää mehiläistenhoidosta ja mikä parasta: juttelin monen alan ammattilaisen tai harrastajan kanssa.

Ehkä yleisin minulle esitetty kysymys käsitteli sitä, millainen on oma kokemukseni mehiläisistä.

Vastaus on yksinkertainen: kokemusta ei ole yhtään.

En ole koskaan esimerkiksi käynyt mehiläispesällä tai lingonnut hunajaa. Onneksi liitossa on muita asiantuntijoita, joilta voin kysyä kaikkea mahdollista mehiläisiin tai hunajaan liittyen.

Hain tähän tehtävään, koska mielestäni hunaja on mahtava tuote. Suuri osa kuluttajistakin sen tietää, mutta harvempi on tietoinen kaikesta siitä, mitä hunajan tuotantoon liittyy ja miten monipuolisesti hunaja on mahtavaa.

Mitä enemmän luen ja kuuntelen, sitä enemmän arvostukseni mehiläishoitajiin nousee. Kyseessä on osaamista ja myös aikaa vaativaa hommaa.

Lisäksi mehiläistenhoito tuottaa paitsi hunajaa, niin myös kasvien pölytystä, jonka arvo on huikeasti hunajan arvoa suurempi. Näin totesi myös pro gradu -työnsä aiheesta tehnyt Tuula Lehtonen.

"Jos arvostaa omaa hunajaa, siitä saa kunnon hinnan"

Hyväksi mehiläistenhoitajaksi harva tulee yhdessä kesässä. Talvipäivillä Vuoden 2012 mehiläistarhaajana palkitulla kokkolalaisella Soini Koskella on takanaan 30 vuoden kokemus mehiläisten parissa.

Kokemuksen ja alan kehittämisen lisäksi hänestä henki ylpeys omasta tuotteestaan. Ei siis ihme, että Kosken hunaja on saanut parikymmentä vuotta hyllytilaa paikallisessa kaupassa, eikä sitä ole tarvinnut myydä polkuhintaan.

Kuten Soini Koski kertoi:

"Hunajat saa myytyä halvalla nopeasti pois. Kalliimmalla hitaammin, mutta tarvitaan sitärahaa juhannuksenakin. Minulla kotimyynnissä 450 g purkin hinta on 6 €. Kauppamaksaa 450 g purkista 4,60 € (alv 0%), joten kilohinnaksi tulee 10,22 (alv 0 %).Hyvää hunajaa on turha myydä 3 purkkia 10 eurolla ja 10 purkkia 35 eurolla. Josarvostaa omaa hunajaa, siitä saa kunnon hinnan. Alennusmyynti on aina alennusmyyntiä,josta on vaikea päästä oikeaan hinnoitteluun."

Vuoden 2012 Mehiläishoitajan tunnustuksen saanut Soini Koski on tehnyt mm. Langstroth-pesäpiirrustuksista kirjan. Langstroth on Suomessa yleisimmin käytetty mehiläispesä. Kuva: Tarja Ollikka

Tuliaisena kenno- ja akaasiahunajaa Georgiasta

2012-01-26T15:13:00.002+02:00

Ystäväni Karri toi Georgian reissultaan minulle hunajavalikoiman. Kaksi lasipurkillista paikallista hunajaa, joista toinen on lempeän tuoksuista ja makuista juoksevaa akaasiahunajaa. Toinen, vuoristohunajana mainittu, on vielä avaamatta.

Lisäksi hunajapakkauksessa oli mukana kennohunajaa (kennohunajan pakkaus vasemmalla, itse kennohunajaa pilkottaa purkkien takana). Suomessa kennohunaja on varsin harvinaista: jotkut tarhaajat sitäkin myyvät, mutta perushunajaan verrattuna kennohunajan rooli on marginaalinen. Monissa muissa maissa kennohunaja on arkisempaa.

Kennohunajaa pidetään "aidoimpana" hunajana, sillä se on alkuperäisessä hunajakennossa, mehiläisten tekemällä vahalla päällystettynä ja siis ilman ihmisten suorittamia käsittelyjä. Joidenkin näkemysten mukaan kennohunaja on tämän aitoutensa vuoksi myös kaikkein terveellisintä.

Esimerkiksi Kallion shamaani hehkuttaa hunajaa ja erityisesti kennohunajaa blogissaan:

"Oikea hunaja on mehiläisten taideteos <3 Kennohunaja on niin kaunis itsessään ja siitä ei ole suodatettu mitään hyvyyttä pois. [- - -] Tästä inspiroituneena suosittelen poikkeamaan lähimmällä mehiläistilalla ja hankkimaan kaikkea mitä sieltä saa ja tietenkin uskomattoman edullisesti."

Kennohunajaa voi pureskella

Maistoimme tietysti kennohunajaa uteliaina. Kennostoa voi pureskella kuin purukumia, ja sen voi nielaista, mutta toki voi jättää nielemättä. Hunajan maku tässä georgialaisversiossa oli hyvin samanlainen kuin perushunajassa. Tietysti kennohunajaa voi murtaa palasen vaikka teehen.

Tällä viikolla maistoin suomalaista kennohunajaa, jossa oli mielestäni vähemmän vahaa ja enemmän hunajaa kuin georgialaisessa. Ei siis tarvinnut jauhaa samalla tavalla.

Jotenkin tuntuu siltä, että myös jatkossa saan hunajatuliaisia eri puolilta maailmaa. Mikäs sen mukavampaa kuin välillä tutkailla, miltä hunajat jossain toisaalla maistuvat.

Mukana myös ötökkä

Akaasiahunajapurkissa odotti pieni yllätys. Mukaan oli päätynyt pieni, musta ötökkä. Suomalaisessa hunajassa kyseessä olisi iso laatuvirhe, mutta en nyt turhan tarkka ole georgialaistuotteen kohdalla.

Ja kuten kuvasta voi erottaa, niin vuoristohunaja oli kerrostunut purkkiin. Yleensä se johtuu hunajan käsittelyvirheestä, mutta ei varsinaisesti huononna hunajan laatua. Sekoittamalla sisällön pitäisi olla täysin käyttökelpoista.

Bratwurstia ja hapankaalia

2012-01-24T12:39:00.003+02:00

Viime vuonna asuin puolisoni kanssa kuusi kuukautta Sveitsissä. Lähilihakauppamme Jenzer sai meidät ostamaan säännöllisesti makkaroita, vaikka muutoin emme kovin paljon syö lihaa.

Jenzerin makkarat olivat ihan toista luokkaa kuin perusgrillimakkara, ja pienen liikkeen asiakaspalvelu sekä tuotteiden laatu tasokasta.

Toisinaan Suomessakin ostamme makkaroita, mutta harvemmin kuin Sveitsissä. Joulun jälkeen jääkaapista löytyi saksalaisia luomubratwursteja. Niistä ja hapankaalista mies kokkasi helposti maukkaan aterian. Kovin kuvauksellinen tämä annos ei ole, kun tällä kertaa rinnalla ei ole edes vihreää salaattia.

Tiesittekö muuten, että sveitsiläiset syövät vuodessa parikymmentä kiloa vähemmän lihaa kuin suomalaiset? Eli vaikka makkaraa on usein tarjolla, niin ei sitä jatkuvasti popsita.

Hunajakin kuuluu oleellisesti moneen keskieurooppalaiseen leipomukseen tai ateriaan. Mehiläispesiä oli helppo havaita esimerkiksi marja- ja hedelmätarhojen yhteydessä.

Ohje on napattu Hesarin sivuilta ja se on kolmelle hengelle.

300 g bratwursteja
öljyä
1 iso porkkana suikaloituna
1 rs (400 g) hapankaalia
1 rkl hunajaa
1 tl currya
1 tl suolaa
2 isoa tomaattia kuutioina
tuoretta timjamia

Paloittele bratwurstit. Kuumenna tilkka öljyä pannulla ja ruskista makkarapalat.

Ota makkarat pannulta ja lisää pannulle porkkanasuikaleet. Paista niitä muutama minuutti välillä käännellen.

Lisää hapankaali, hunaja, curry ja suola. Sekoittele ja kuumenna. Tarkista maku.

Lisää lopuksi ruskistetut bratwurstipalat, tomaattikuutiot ja hienonnettua timjamia.

Hunajaa ja sitrushedelmiä talven piristeeksi

2012-01-20T11:38:00.000+02:00

Päivän Maaseudun Tulevaisuuden ruokasivuilla oli Viikon vitamiinipommi -ruokavinkkinä appelsiini-raejuustosalaatti: kalvottomia appelsiineja, raejuustoa, pähkinärouhetta ja päälle hunajaa.

Itse olen tällä viikolla parina iltana syönyt yksinkertaisempaa sitrushedelmäversiota. Pidän verigreipeistä, mutta niiden kirpeys vaatii mielestäni hieman makeutta. Lisäksi verigreipin syöminen sellaisenaan, siis kokonaisena, on hiukan hankalaa.

Niinpä olen pilkkonut kuoritun verigreipin pieneen kulhoon ja pistänyt päälle riittävästi hunajaa. Yksinkertaista, piristävää ja maistuu minulle! Maaseudun Tulevaisuuden ohjeen innoittamana taidan ensi kerralla kokeilla lisätä myös rouhittuja pähkinöitä.

Muistathan, että kiteytyneen hunajan saa juoksevaksi entsyymejä tuhoamatta lämpimässä vesihauteessa.

Mikrossa hunajan käsittelyä ei suositella, sillä lämpötila helposti kohoaa liian korkeaksi ja hunajan arvokkaat aineisosat tuhoutuvat.

Useimmat suomalaiset hunajat ovat luonnostaan kiteytyviä, mutta lupaan kirjoittaa tästä ja ylipäätään hunajien käsittelystä lisää myöhemmin.

Kaupan hunajahyllyllä: minkä 30 eri tuotteesta valitset ja miksi?

2012-01-19T10:11:00.000+02:00

Tiistaina olin WWF:n ja Raision järjestämässä eettistä ja ekologista ruokaa käsittelevässä Tieto ja tahto teoiksi -seminaarissa (tilaisuuden ohjelma sekä videotallenteet puheenvuoroista). Paljon asiaa, josta osa oli toki ennestään hyvin tuttua.

Samalla tuli todetuksi, että näissä tilaisuuksissa on koolla hyvin samanmielistä porukkaa, joiden mielestä esimerkiksi lähiruoka ja luomutuotteet ovat tärkeitä.

Palaan varmasti vielä moniin seminaarissa nousseisiin ajatuksiin, mutta tässä nyt yksi poiminta. Eli siis se, miten kuluttaja tekee valintojaan kaupassa ja mikä siihen vaikuttaa.

Kuluttajatutkimuskeskuksen Eva Heiskanen totesi esityksessään, että kuluttajan valinnoissa pelkkään tiedolliseen muutokseen nojaaminen voi olla vaikeaa. Eli kun kaupassa asioidaan kiireessä, niin ei siinä jokaisen tuotteen kohdalla ole mahdollista miettiä, onko tämä hinnaltaan ja laadultaan sopiva, terveellinen tai ekologinen.

Heiskanen sanoi, että tarvitaan mm. tietoa siitä, miten muut toimivat ja parempaa valinta-arkkitehtuuria ja pieniä tönäisyjä, jotka ohjaavat kuluttajaa.

Hunajan kohdalla tämä tarkoittaa mielestäni esimerkiksi sitä, miten lähi- ja luomutuotteet ja kotimaiset/ulkomaiset valmisteet on merkitty. Isomman kaupan hunajahyllystä löytyy helposti kolmisenkymmentä tuotetta. Niistä ei pikasilmäyksellä erota esimerkiksi sitä, onko hunajan alkuperä Suomessa vai muualla. Purkeissa se kyllä lukee, mutta vaatii tiiraamista (ja monesta purkista toki löytyy Hyvää Suomesta -merkki, jonka Mehiläishoitajain liiton kotimaista hunajaa tuottavat jäsenet saavat halutessaan).

Esimerkiksi HaLo kertoo blogissaan pettymyksestään, kun suomalaiseksi kuvittelemansa hunaja ei ollutkaan kotimaista.

Kävin seminaarin jälkeen Helsingin Stockmannin Herkussa. Siellä monen hunajan kohdalla on hyllyssä jokin lappu: lähiruoka (ruskeat laput, kirkkonummelaista hunajaa), luomu (vihreät laput, mm. Metsämesi) tai "Katso hintaa" (keltaiset laput).

Mutta tästäkään hyllystä ei voinut ensisilmäyksellä erottaa esimerkiksi kotimaista luomuhunajaa, vaan pitää ensin tutkailla luomut ja sitten katsoa, mikä on alkuperämää.
Kuluttajaa auttaisi, jos suomalaiset tuotteet olisi vielä jotenkin merkitty hyllyihin. Vai tulisiko sitten eri lippulappusia jo liikaa?

Ja mitä sitten on lähituote? Seminaarissa Raision Annika Suominen kertoi, että suomalaisista kuluttajista noin 60 prosenttia mieltää lähiruuaksi yleensä omassa maakunnassa tuotetun (Raision ja WWF:n Sinä ja ruoka -tutkimus). 17 prosentille kuluttajista ja monelle isolle yritykselle, kuten Raisiolle, lähiruuaksi riittää se, että alkuperä on Suomessa.

Kaupoissa lähiruuan määritelmä tuntuu vaihtelevan myös tuotekohtaisesti: esimerkiksi poroa nimitellään täällä Helsingissä lähituotteeksi, vaikka mikä tahansa suomalainen leipä ei ole läheltä.

Entäs siitä luomusta ja kotimaisuudesta? Jos rinnakkain laitetaan ulkomaalainen luomutuote ja suomalainen "tavallinen" tuote, niin valinta kallistuu helpommin suomalaiseen kuin luomuun, kertoi Sinä ja ruoka -tutkimus.

Kasarmitorin S-marketin hunajahylly on myös runsas. Luomutuotteet on merkitty, mutta muita näkyviä hyllymerkintöjä ei ole. Varsin tarkkana näiden kanssa saa olla, että mukaan tarttuu esimerkiksi suomalaista hunajaa, jos sitä haluaa.

Tavallaan on hienoa, että kuluttajilla on mahdollisuus valita hunajansa laajasta valikoimasta. Mutta välillä tuntuu, että tällainen valikoimamäärä vain hankaloittaa ostamista.

Hunajissa on juoksevia ja kiinteitä, monikukkaista ja lajihunajaa, läheltä ja kaukaa, luomua ja ei-luomua, lasi-, muovi- ja pahvipakkausta, halpaa ja kallista: kalleimman Stockmannilla havaitsemani hunajan hinta oli n. 40 euroa kilo ja kyseessä oli jokin ulkomaalainen erikoishunaja.
Tähän päälle tulevat vielä makuun liittyvät näkemykset.

Ymmärrän mainiosti niitä, jotka ostavat hunajansa suoraan joltain tuottajalta. Siis joko asioimalla hänen luonaan, ostamalla markkinoilta tai tilaamalla netin kautta.

Silloin ainakin tietää, kenen hunajaa saa, eikä aivojaan tarvitse rasittaa vähittäiskaupan hunajahyllyllä. Onneksi sentään suomalaisissa hunajapurkeissa on tuottaja esillä, joten jos suosikkihunajan löytää, niin voi etsiskellä saman tuottajan hunajaa.

Kulutus- ja onnellisuustutkimuksissa on todettu, että laajat valikoimat eivät lisää onnellisuuttamme, vaan helposti käy päinvastoin.

Kun valinta tehdään kolmestakymmenestä tuotteesta, niin tilastollinen mahdollisuus valita juuri se oikea on paljon pienempi, kuin jos tuotteita on vain kolme. Olisiko sittenkin pitänyt ottaa joku toinen -kysymys saattaa jäädä päähän pyörimään ja onnellisuus rapisee.

Kommenttiosastolla sana on taas vapaa: minua kiinnostaa, miten te valitsette hunajanne tai mikä muuten hunajissa mietityttää.

Tortillat ja paputäyte

2012-01-16T10:21:00.001+02:00

Tomaattipohjaisissa keitoissa ja padoissa makeuttaja on pieni, mutta yllättävän tärkeä lisä. Tortilloiden herkullinen paputäyte saa makuun hieman pyöreyttä, kun joukkoon sekoittaa tilkan hunajaa.

Ensimmäistä kertaa tein tortillaletut itse. Itsetehdyt osoittautuivat selvästi paremmanmakuisiksi kuin ne kaupan ikisäilyvät, muoviinpakatut valmistuotteet.

Eikä lettujen teko ollut edes vaikeaa: olen lapsesta asti tottunut piirakkapulikalla kaulimaan karjalanpiirakoiden pohjia, ja nämä olivat suunnilleen samanlaisia. Tosin limittäin näitä ei kannata kasata (kuten piirakkapohjille voi tehdä), koska liimautuvat tehokkaasti yhteen.
Paputäytteen lisäksi tortilloihin käärittiin edellispäivän vihersalaattia, ranskankermaa ja avokadotahnaa, johon oli muussatun avokadon lisäksi sekoitettu pari pilkottua kirsikkatomaattia, sitruunamehua, suolaa ja pippuria.

Paputäytteen ohje on hieman muokattu versio Chocochili-blogin ohjeesta. Täytteeseen voi käyttää tietysti myös tölkkipapuja, mutta itse pyrin liottamaan ja keittämään pussillisen kuivapapuja kerralla ja sitten pakastan osan, jotta pakastimessa olisi aina valmiina keitettyjä papuja. Tämä on edullisempaa kuin tölkkipapujen ostaminen
Täytteen ohjeesta tulee reilu määrä eli hieman vähemmänkin riittäisi neljälle syöjälle.

Paputortillat

1 sipuli
1 paprika
2 valkosipulinkynttä
n. 4-5 dl ruskeita ja valkoisia keitettyjä papuja (tai tölkkipapuja)
400 gr tomaattimurskaa
1 rkl tomaattipyreetä
3 rkl Pirkka chipotle-chili -meksikolaiskastiketta
1 tl paprikajauhetta
vajaa ruokalusikallinen hunajaa
ripaus suolaa

Silppua sipuli ja ja valkosipuli ja kuullota sipulisilppua öljyssä kasarissa tai kattilassa. Lisää pilkottu paprika.
Lisää tomaattimurska ja -pyre, pavut, chipotle-kastike ja mausteet.
Keitä keskilämmöllä välillä sekoittaen, kunnes liika neste on haihtunut ja täyte on riittävän sakeaa.

Kuvassa etualalla valmis paputäyte ja toisella pannulla paistuu lettu.

Tortillaletut (ohje versiotu Myllyn Paras -sivuilta)

5 dl vehnäjauhoja (gluteenittoman ja aidon version saa kuulemma käyttämällä maissijauhoja)
0,5 tl suolaa
0,5 dl öljyä
2 dl vettä

Sekoita ainekset keskenään kimmoisaksi taikinaksi. Leivo taikinasta tanko, jaa se 10 osaan ja pyörittele jokaisesta pulla. Anna pullien levätä kelmun alla sillä aikaa, kun valmistat täytteen.

Kauli taikinapalat jauhotetulla pöydällä ison paistinpannun kokoiseksi pyöreäksi levyksi. Kauliminen onnistuu parhaiten sukkulanmuotoisella piirakkakaulimella.

Paista tortillat paistinpannulla ilman rasvaa molemmilta puolilta siten, että tortilla saa hivenen ruskeita pilkkuja. Letut ovat parhaimmillaan vastapaistettuna eli paista ne vasta sitten, kun täyte on valmis.
Taikinaa voi säilyttää ongelmitta jääkaapissa muutaman tunnin.

Makeuttaisitko kahvisi hunajalla?

2012-01-13T10:07:00.000+02:00

Joulun alla sain puhelun, jossa kysyttiin hunajan ja kahvin yhdistämisestä. Soittaja oli nimittäin saanut kuulla, että jossain päin maailmaa olisi julkaistu tutkimus, jonka mukaan hunajan sekoittaminen kahviin tuottaisi haitallisia ainesosia.

Väite kuulosti oudolta, mutta tietysti lupasin selvittää asiaa.

Ensin kysyin kokeneemmalta kollegalta eli liiton toiminnanjohtajalta Heikiltä. Hän ei ollut tällaista väitettä koskaan kuullut, mutta epäili, että käsitykseen voisivat olla hunajan väärät pakkaustavat. Esimerkiksi Kiinassa hunajaa on joskus pakattu astioihin, joista on liuennut hunajaan myrkkyjä, ja toki ne sitten tulevat myös juomiin asti.

Jatkoin tiedonhankintaa netin avulla, mutta mitään erityistä kahviin ja hunajaan liittyen ei englanninkielisellä perushaulla tullut esiin.
Soitin myös elintarvikealan huippukemistille (kiitos vaan, Anu!), joka pohdiskeli ansiokkaasti hunajan entsyymiaktiivisuuden mahdollisia vaikutuksia yhdessä kahvin kanssa. Puheessa vilahtelivat vetyperoksidit ja syanidivedyt, mutta ei tälläkään kertaa keksitty mitään hyvää perustetta hunajan ja kahvin haitalliselle yhteisvaikutukselle.

Lisäksi otin yhteyttä Pauligin kuluttajapalveluun. Siellä kysymykseni luvattiin välittää eteenpäin asiantuntijalle.

Lopulta pääsin puhelinyhteyteen Pauligin ravitsemustietäjän kanssa. Hän oli käynyt läpi tietokantaa tutkimuksista, eikä mitään ollut löytynyt. Tosin tietokannat eivät ulotu esimerkiki venäjän- tai japaninkielisiin julkaisuihin.

Yhteistuumin kuitenkin pohdimme, että jos hunaja ja kahvi aiheuttaisivat kielteisen yhteisvaikutuksen, niin tieto tutkimuksesta olisi levinnyt laajasti. Pauligin edustaja totesi, ettei hän näe mitään riskiä hunajan sekoittamisessa kahviin.

Arvaatte varmaan myös, mitä täällä liiton toimistolla tarjotaan heille, jotka kaipaavat makeutta kahviinsa?

Kovin yleistä hunajan käyttö kahvin makeuttajana ei taida Suomessa olla, eivätkä kaikki hunajat toimi kahvissa yhtä hyvin. Heikki vinkkasi, että kahviin kannattaa valita mahdollisimman mieto hunaja. Alussa saattaa maistua hieman oudolta sokeriin verrattuna, mutta tietysti ihmisen makuaisti tottuu.

Eikä tuossa Heikissäkään ole vielä mitään huolestuttavaa havaittu, vaikka hän on jo pitkään ahkerasti juonut hunajalla maustettua kahvia.

Itse en yleensä kaipaa lisämakeuttajaa kahviini, ja tällä hetkellä juon kahvia ylipäätään vähän. Mutta joskus kahvi maistuu, ja myös vähän fiinimpänä versiona. Eli siis esimerkiksi hunajalatten tyyliin.

¾ dl kuumaa espressokahvia
1 rkl kotimaista hunajaa
1 rkl kaakaojauhetta
2 dl kuumaa maitoa

Kaada lasiin tai kuppiin espresso, sekoita siihen hunaja ja kaakao. Lisää höyrytetty maito.

Hunaja lievittää flunssan oireita

2012-01-11T10:10:00.004+02:00

Kun netistä hakee vinkkejä flunssaisen olon helpottamiseen, niin levon ja lämpimän juotavan ohella törmää usein valkosipuliin. Mutta varsin usein vinkataan myös hunajasta.

Itse asiassa moni aktiivinen hunajankäyttäjä vannoon myös hunajan ennaltaehkäisevään vaikutukseen. Toisaalta ihan samaa sanovat myös valkosipuliin hurahtaneet.

Hunajan kohdalla vaikutuksen epäillään perustuvan bakteereja tuhoavaan glukoosioksidaasi-entsyymiin.
Ihmismieleen ja omiin fiiliksiin en osaa täysin luottaa, sillä kriittistä tarkastelua ne eivät kestä. Flunssan ennaltaehkäisyssä pidän tärkeimpinä käsihygieniaa ja hyvää peruskuntoa, jotta pöpöt eivät heti nujerra.

Ja tietysti nautin hunajaa päivittäin esimerkiksi aamupuurossa. En tosin flunssaa ehkäistäkseni, vaan maun vuoksi. Jos samalla saan terveysvaikutuksia, niin en valita.

Hesarin nettisivuille on tuotu arkistoista kiinnostava juttu Viimeinen flunssa, joka on julkaistu Kuukausiliitteessä marraskuussa 2003. Juttu painottaa käsihygienian merkitystä ja mm. kehottaa olemaan niistämättä ainakaan voimakkaasti.

Samalla muistutetaan, ettei flunssaan ole lääkettä. Oireita voi helpottaa, mutta flunssan paraneminen kestää aikansa.

Yksi tapa helpottaa oireita on siis hunaja. Kannattaa kokeilla sekoittaa hunajaa, sitruunamehua ja huoneenlämpöistä vettä. Sekaan voi heittää myös murskattua valkosipulia, jos makuaistit sen sietävät.

Hunaja helpottaa lapsen yskää

Mutta on hunajalla aidosti esimerkiksi yskää rauhoittavia vaikutuksia. Yhdysvaltalaistutkimuksessa teelusikallinen tattarihunajaa lapselle helpotti yskää.

Tutkimuksen tekijät suosittelevat hunajaa lastenylähengitystieinfektioihin liittyvän yskän hoidossa myös siksi, ettäyskänlääkkeet voivat aiheuttaa sivuvaikutuksia. Tämä on tietysti ylipäätään hunajan hyvä puoli verrattuna lääkkeisiin: hunaja on riskitön tapa lievittää oireita (ellei ole hunajalle allerginen).

Jos lukijoilla on omia, hyväksi havaittuja flunssanlievennyskeinoja, niin tietysti ne ovat tervetulleita joko hunajalla tai ilman. En muista, että flunssa olisi vienyt minua petiin asti viimeisen vuoden aikana, mutta eihän sitä tiedä, milloin tauti onnistuu yllättämään.

(Tosin se, etten muista, ei tarkoita, etteikö flunssa olisi saattanut minua jossain välissä nujertaa: tiedostan, että muistini on lyhyt ja valikoiva!)

Punertava sipulipiirakka

2012-01-09T10:10:00.000+02:00

Mitä tehdä, kun taloudessa on punaviinin jämät, jota ei haluta juoda eikä heittää viemäriin? Luonnollisesti neste käytetään ruuanlaittoon. Tällä kertaa kohteena oli sipulipiirakka.

Sipulipiirakka on mielestäni mainio kasvispiiras, johon löytyy erilaisia reseptejä. Sipuli on edullinen ja helposti aina saatavilla oleva raaka-aine. Hunajan pehmentää ja pyöristää sopivasti sipulin makua.

Muokkailin punaviinimarinoidun sipulipiirakan ohjeen vastaamaan omaa tarvettani (eli mm. jätin pekonit pois). Olisin mielelläni kokeillut valmista ruisperunapakastetaikinaa pohjaksi, mutta sitä ei lähikaupasta tähään hätään löytynyt. Niinpä tein tavallisen, suolaisen piirakkapohjan. Ensi kerralla pitää tehdä vähän runsaampi pohja ja jättää se hieman paksummaksi.

Täytteen valmistuksessa työläin vaihe taitaa olla sipulien kuoriminen ja pilkkominen. Siksi kannattaa valita kookkaita sipuleita.

Piirakan valmistaminen vie (paistoaika mukaanluettuna) reilun tunnin. Lisäksi piirakan kannattaisi antaa vetäytyä ja jäähtyä jonkin aikaa, jos vain malttaa. Minä en oikein piirakkanälässäni malttanut, mutta onneksi piirakkaa jäi vielä seuraavaankin päivään ja se maistui hyvältä myös lämmitettynä.

Piirakan rinnalla voi tarjota salaattia. Minä sekoittelin avokadosta ja minitomaateista pienen salaatin, jolle tein kastikkeen balsamicosta, öljystä, sitruunamehusta, hunajasta, pippurista ja suolasta.

Pohja:

130 g voita tai margariinia
3 dl vehnäjauhoja
2 rkl vettä
ripaus suolaa

Sekoita pehmeä voi ja jauhot keskenään. Lisää vesi ja suola. Sekoita tasaiseksi. Painele vuokaan ja laita vuoka jääkaappiin.

Täyte

900 g sipulia (+ öljyä)
3 valkosipulinkynttä
2,5 dl punaviiniä
2 rkl sitruunamehua
1 tl suolaa
1-2 tl kuivattua timjamia
1 rkl hunajaa
2 dl maitoa
2 kananmunaa
0,5 tl suolaa
mustapippuria
2 dl juustoraastetta

Kuori, halkaise ja viipaloi sipulit. Hienonna valkosipulinkynnet. Kuullota sipulit öljyssä. Sekoita joukkoon viini, sitruunanmehu, suola ja timjami.

Hauduta kannen alla noin 5 minuuttia ja lopuksi ilman kantta niin, että ylimääräinen neste haihtuu. Mausta hunajalla. Anna jäähtyä.
Levitä täyte pohjan päälle ja paista 200 asteessa uunin alimmalla tasolla noin 25 minuuttia.
Sekoita muna, maito, mausteet ja juustoraaste keskenään ja levitä tasaisesti täytteen päälle. Kypsennä uunin ylätasolla vielä 15 minuuttia.

Hunaja säilyy huoneenlämmössä

2012-01-04T16:00:00.000+02:00

Julkaisin Facebookissani kuvan hunajapurkeista täältä Mehiläishoitajain liiton toimistolta. Kuten kuvasta näkyy, niin hunajat on kasattu jääkaappiin.

Pari toveriani kysyi, miten jääkaappisäilytys on mahdollista. Että eikös hunaja pidä säilyttää huoneenlämmössä.

Kyllä, hunajalle on kotioloissa paras paikka huoneenlämpö ja esimerkiksi kuivakaappi. Jääkaapissa hunaja voi imeä itseensä makuja tai hajuja sekä kosteutta.

Mutta meillä täällä toimistolla jääkaappi on omistettu pelkästään hunajatuotteille. Siksi sen ei tarvitse olla niin kylmä kuin kodin jääkaapin.

Hunajaa voi myös pakastaa

Tarvittaessa hunajan voi myös pakastaa. Juoksevalle hunajalle se voi olla erityisen hyvä ratkaisu: syksyllä juoksevana ostettu hunaja on pakastamisen jälkeen juoksevaa (huoneenlämmössä alunperin juokseva voi kiteytyä), ja pakastus säilyttää hunajan hyvin. Mutta kuulemma voi olla riski, että jotkut hunajat hieman kärsivät pakastuksesta, joten siis täysin varauksetta pakastamista ei voi suositella.

Nämä toimiston hunajapurkit ovat osallistuneet vuonna 2010 tai 2011 (vuosiluku lisätty myöhemmin) Vuoden paras hunaja -kilpailuun. Kaikki ovat käyneet läpi aistinvaraisen arvioinnin, ja noin puolesta on otettu laboratorionäyte.

Aistinvaraisessa arvioinnissa tutkaillaan hunajan hajua, makua ja koostumusta: kiteytymistä, mahdollista roskaisuutta, kovuutta jne.

Sähkönjohtokyky on yksi hunajien arvioinnin kohde

Laboratoriossa arvioidaan mm. hydroksimetyylifurfuraalieli HMF-pitoisuus. Se kertoo hunajan tuoreudesta ja elinvoimasta.

Yksi mitattava asia on myös sähkönjohtamiskyky, joka puolestaan kertoo mineraalien määrästä. Mitä korkeampi sähkönjohtamiskyky, niin sitä mineraalipitoisempaa hunajaa. Sähkönjohtokyvyn avulla voidaan mm. erotella esimerkiksi mesikaste- ja kukkaishunajat toisistaan.

Kuvan hunajia minä käytän, kun teen reseptikokeilujani, eli valikoimaa erilaisissa hunajissa on minulla kiitettävästi. Itse en vielä osaa erottaa esimerkiksi eri lajihunajia toisistaan, mutta eiköhän maku- ja hajuaisti sen suhteen vähitellen kehity.

Lisää muualla: Satakunnan Kansan juttu viimeisimmästä Vuoden hunaja -kisasta (marraskuu 2011)
Suomalaisen laatuhunajan vaatimukset ja Hyvää Suomesta -merkin käyttöoikeus, doc-tiedosto

Herkullinen pannukakku maistuu vieraillekin

2012-01-02T14:30:00.000+02:00

Vuoden ensimmäistä päivää juhlistin tekemällä hunajapannukakun ja kutsumalla ystäviä syömään pannaria. Kahden hengen taloudessa pellillinen pannaria on hiemän liikaa, mutta avuliaiden tovereiden ansiosta tämä herkku katosi nopeasti.

Olen pannukakkuohjeissa jämähtänyt tuttuun ja turvalliseen eli maailman paras pannukakku -nimellä kiertävään ohjeeseen. Aikoinaan olen sen napannut äidiltäni, mutta nykyisin ohjeen tietysti löytää myös netistä.

Herkullisuuden salaisuus lienee vaniljasokeri ja riittävä rasva (vähempikin varmaan riittäisi kelvolliseen pannariin). Hunajaa käytettäessä tietysti saa vielä lisämakua.

Tein pannukakusta laktoosittoman käyttämällä kauramaitoa ja laktoositonta margariinia

Maailman paras hunajapannukakku

4 dl vehnäjauhoja
n. 1 dl hunajaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
8 dl maitoa
75-100 gr sulatettua margariinia

Sekoita kuivat aineet ja hunaja. Lisää kananmunat, maito ja margariini.
Taikina saa turvota puolisen tuntia, jos on aikaa.
Kaada taikina leivinpaperille uunipellille. Paista 200-225 asteessa n. 30 minuuttia.

Tarjoile haluamasi lisukkeiden, kuten hillon tai jäätelön, kanssa.

Hunajakakun kera joulun viettoon

2011-12-22T10:21:00.001+02:00

Innostuin kokeilemaan hunajakakun leipomista, sillä halusin tehdä jotain hyvää ystävälle lahjaksi.

Ensimmäisestä kakusta tuli tosin koeyksilö parista syytä. Ensinnäkin kirpputorilta ostamani kakkuvuoka oli sen verran kookas, että taikina tuntui vähän pieneltä kyseiseen vuokaan. Eli siis kakku ei ollut houkuttelevan hienon näköinen.

Toinen syy oli oma mokailuni. Kun olin laittanut kakun uuniin, huomasin, että pöydällä nökötti edelleen noin 1,5 desiä jauhoja, joiden olisi pitänyt olla kakussa. Päätin ottaa pienen riskin ja nappasin kakun pois uunista, kauhoin suuren osan taikinasta takaisin kulhoon ja sekoitin jauhot taikinaan. Epäilin, että tämän käsittelyn jälkeen kakku voisi esimerkiksi juuttua vuokaan, mutta onneksi näin ei käynyt.

Eikä makukaan kärsinyt, vaan hunajakakku maistui jäähdyttyään makoisalta. Vaikka kyseessä on ns. kuivakakku, niin hunajan tuoman kosteuden ansiosta kakku ei ole kovin kuiva.

Lisäsin perustaikinaan mantelilastuja, ja mausteina käytin kardemummaa, neilikkaa ja pomeranssia. Toki taikinaan sopisivat esim. rusinat. Joulunaikaan sopiva ohje olisi myös taateleilla höystetty kakku.

Myös täytekakkumaisiin tuotoksiin hunajalla höystetyt taikinat näyttävät sopivan: suklaakuorrutteinen kakku vaikuttaa tietysti todella herkulliselta.

Kakku on helppo tehdä ja taikinan sekoittelee noin varttitunnissa, mutta tietysti paistamiseen pitää varata aikaa.

Tunnustan myös kuuluvani niihin laiskoihin leipojiin, jotka vain heittävät jauhot taikinaan sen sijaan, että siivilöisivät jauhot ja leivinjauheen...

Tämän kakun myötä levollisen mukavaa joulua kaikille!

Hunajakakku

150 g voita tai margariinia
200 g kotimaista hunajaa
75 g sokeria
3 munaa
225 g vehnäjauhoja
30 gr mantelilastuja
1 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
0,5 tl neilikkaa
0,5 tl pomeranssinkuorta

Vatkaa voi tai margariini, hunaja ja sokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi. Lisää munat yksi kerrallaan ja vatkaa hyvin joka välissä. Lisää mantelilastut.

Siivilöi joukkoon jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauho ja mausteet. Voitele ja korppujauhota n. 1 ½ litran kakkuvuoka ja kaada taikina siihen.

Paista kakkua uunin alatasossa 175 asteessa 50–60 minuuttia. Jos kakku näyttää tummuvan liikaa, pane ylimmälle tasolle uunipelti ylälämmön hillitsemiseksi.

Jos kakkuvuokasi on kookas (kuten minulla), niin taikinan ainesmääriä kannattaa kasvattaa. Tein kuvassa olevan kakun neljällä kananmunalla ja lisäsin muita aineita samassa suhteessa. Kuvan kakun päälle ripsautin myös tomusokeria.

Lahjaksi mehiläispesä tai mehiläistenhoidon peruskurssi?

2011-12-19T15:57:00.000+02:00

Jos hyväntekeväisyyslahjat kiinnostavat, niin yhtenä vaihtoehtona on hankkia 35 euron arvoinen mehiläispesä Ugandaan. World Vision kertoo:

"Intiassa, Keniassa ja Ugandassa mehiläistarhaus hyödyttää köyhiä perheitä monin tavoin. Terveellinen hunaja kuuluu jokapäiväiseen ruokavalioon ja paitsi ravitsee lapsia, se käy myös lääkkeeksi. Lisäksi mehiläispesä tuottaa vahaa kynttilöiden valmistamiseen ja antaa toimeentuloa perheen nuorille."

Jos haaveissa on antaa ensi vuonna lahjaksi omaa hunajaa, niin nyt on aika katsastaa mehiläistenhoidon peruskursseja. Mikään ei tietysti estä sitä, että antaa kurssin lahjaksi jollekin toisella.

Kursseista ilmoitetaan Hunaja.netissä. Tietoja kevään kursseista tulee varmasti vielä lisää ja oman alueen paikallisyhdistyksestä voi myös aina kysellä, mutta tässä tämänhetkiset:

Päijät-Hämeen Mehiläishoitajat ry

järjestää mehiläishoidon peruskurssin. Kurssipaikka Kehräämö Orimattila, Pakaantie 1. Ensimmäinen kurssipäivä la 14.1.2012. Tiedustelut ja ilmoittautuminen Tom Vilja 040 719 7385

Mehiläishoidon peruskursseja aloittelijoille Helsingin seudulla

Helsingin Suomenkielisessä työväenopistossa Pohjois-Haagassa, os. Näyttelijäntie 14. Keskiviikkoisin klo 18.00–20.30 yhteensä 9 kertaa 18.1. -21.3.2012 välisenä aikana. Opettajana toimii Merja-Riitta Laurila. Ilmoittautumiset Helsingin Suomenkieliseen työväenopistoon. Erillinen käytännön jakso mehiläispesillä toteutetaan kesällä 2012.

Tuusulan kansalaisopistossa Hyökkälän koululla Tuusulassa, os. Kirkkotie 11. Torstaisin klo 18.00–20.30 yhteensä 7 kertaa 26.1.–15.3.2012 välisenä aikana. Opettajan toimii Markku Pöyhönen. Ilmoittautumiset Tuusulan kansalaisopistoon.

Espoon kaupungin työväenopistossa Mäkkylässä, os. Adjutantinkatu 1, kolmena viikonloppuna 21. - 22.1, 4. - 5.2 ja 3. - 4.3.2012 klo 10.00 - 13.30. Opettajana toimii Merja-Riitta Laurila. Ilmoittautuminen Espoon kaupungin työväenopistoon 8.12.2011 alkaen. Kurssimaksu 31 €.
Kurssit antavat hyvät perusvalmiudet oman mehiläistarhan perustamiseen ja hoitamiseen niin maaseudulla kuin kaupunkiympäristössäkin. Opitaan tarhauksessa käytettävät hoitomenetelmät ja hunajan käsittely pesästä pöytään.
Lisätietoja kursseista p. 050-5214978 tai heimo.varonen(at)nic.fi

Porin Seudun Mehiläishoitajat ja Otsolan Kansalaisopisto

järjestävät mehiläishoitokurssin 20.01 (opettajana Hannu Torkkel, aiheena markkinointi ja hinnoittelu sekä pölytys), 17.02., 16.03. ja 14.04 klo 18.00 - 21.00, yhteensä 16 opintotuntia. Muut opetuksen aiheet ovat ajankohtaisia. Kurssi pidetään Otsolan Kansalaisopistolla, Juhana Herttuankatu 16, Pori. Pieni opintomaksu. Opetuksen lomassa kahvitellaan omalla kustannuksella. Tiedustelut Matti Ruusunen 040 507 9427. Tervetuloa!

Pirkka-Hämeen Mehiläishoitajat ry

järjestää mehiläishoidon peruskurssin Pirkkala-opistossa Pirkkalassa 11-12. ja 18-19.2.2012. Koulutuspaikka on Suupankuja 12-14, 33960 Pirkkala.
Ilmoittautuminen 2.1.2012 alkaen Pirkkala-opistoon. Kurssin tunnus on 137005PK. Lähempiä tietoja saat, pentti.paala(at)luukku.com, tai puhelin 0400-772691.

Uudenmaan Mehiläishoitajat ry

pitää tänäkin talvena mehiläishoidon peruskurssin. Teoriatunnit ovat helmikuun 4., 11. ja 18. päivä sekä maaliskuun 10. ja 24. päivä. Tarhakäyntejä kurssillamme on kuusi ja lisäksi kaksi saunailtaa huhti - syyskuussa. Ilmoittautuminen Hannu Torkkelille mieluiten sähköpostiin hani-hannu(at)luukku.com, taikka 050 339 4958.

Jokilatvan opisto/ Nivala

Mehiläishoidon virikeilta 13.3.2012 Nivalan Lukio lk. 152, klo18.00-19.30. Op. Jukka Konttila. Oppitunteja 2. Ei kurssimaksua. Ilmoittautuminen 20.2.2012 mennessä.

Mehiläishoidon peruskurssi 10.4.-31.7.2012 Nivalan Lukio lk. 152 klo 18.00-21.00. Op. Jukka Konttila. Oppitunteja 20. Kurssimaksu 30€ (sis. opetusmonisteet). Ilmoittautuminen 19.3.2012 mennessä. Puh. 044 4456 217, tai
ulla.tiitto(at)haapajarvi.fi, http://www.jokilatvanopisto.fi/

Hunajapiparit, joista syntyy vaikka Juha Mieto

2011-12-15T12:09:00.000+02:00

En ole mikään suuri joulupipareiden ystävä, mutta pidän leipomisesta ja pipareiden tuomasta joulutunnelmasta. Siksi tartuin hunajapipareiden ohjeeseen.

Lopputulos oli onnistunut: piparit olivat maistuvia ja rakenteeltaan miellyttäviä. Leivontaa tietysti piristi se, ettei tarvinnut häärätä yksin.

Ensi kerralla tosin taidan kokeilla Petruksen julkaisemaa Lukkarin Liisan piparkakut -ohjetta, johon tulee mm. fariinisokeria, mantelijauhoa ja maustepippuria.

Taikinasta tuli ainakin viisi pellillistä pipareita. Jos siis vähempikin riittää, niin reseptin voi puolittaa. Viimeiset piparit voi onneksi helmikuussa käyttää runebergintorttuihin.

Itse tein taikinasta laktoosittoman käyttämällä laktoositonta margariinia ja kauramaitoa.

Hunajapiparit

200 gr hunajaa
200 gr sokeria
50 gr voita/margariinia
2 rkl piparkakkumaustetta (tai vastaava määrä itse sekoitettuja mausteita:kardemummaa, kanelia, neilikkaa, inkivääriä...)
1/4 tl suolaa
1 muna
0,5 dl maitoa
2 tl soodaa
n. 600 gr vehnäjauhoja

Kiehauta kattilassa hunaja, sokeri, rasva ja mausteet. Jäähdytä seos ja lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet sekä maito ja muna. Anna taikinan kovettua kylmässä (miel. seuraavaan päivään).
Kaaviloi taikinasta ohut levy. Ota siitä muotilla piparkakkuja.
Paista 175-asteen lämmössä n. 10 minuuttia. Paistoaika vaihtelee uunin ja piparkakkujen paksuuden mukaan, joten muista tarkkailla paistumista, jotta piparit eivät pala.
Jäähtyneet piparit voi koristella sokerivesikuorrutuksella ja esimerkiksi makeisilla.

Kuten kuvasta näkyy, niin hunajapipareiden taikina on vaaleampaa kuin tavallinen, siirapilla höystetty taikina.

Yleisesti leivonnassa kannattaa muistaa, että hunaja on makeampaa kuin tavallinen sokeri, eli jos sokeria korvaa osittain tai kokonaan hunajalla, niin hunajaa riittää pienempi määrä kuin sokeria.

Jos luovuutta riittää, niin pipareita voi koristella yhtä värikkäästi kuin mieheni. Kuvassa on miehen teos "Juha Mieto hiihtää havun yli".

Itse tyydyin hieman helpompaan koristelumalliin.

Mehiläisvahakynttilä tuo ekologisempaa jouluvaloa

2011-12-14T14:42:00.000+02:00

Pyörähdin tänään Tuomaan markkinoilla Senaatintorilla. Pienten syömisten lisäksi ostin mehiläisvahakynttilöitä, joita myytiin Helsingin Seudun Mehiläishoitajien kojulla.

Viime viikolla uutisoitiin tanskalaistutkimuksesta, jonka mukaan kynttilöiden polttaminen saastuttaa huoneilmaa.Tanskalaisen uutisoinnin perusteella näyttäisi minun kielitaidollani siltä, että nyt oli tutkittu steariinikynttilöitä.

On siis vaikea tietää, koskeeko sama ilman pilaantuminen myös mehiläisvahakynttilöitä. Mutta näin tavisnäkemyksellä haluan tietysti uskoa, että mehiläisvaha ei ole ainakaan yhtä paha (jos jollakin on vankkaa tietämystä tästä, niin otan mielelläni kommentteja vastaan).

Nimittäin ovathan kynttilöiden alkuperät hyvin toisentyyppisiä. Steariini valmistetaan eläinrasvasta, parafiini taas on maaöljyn tislauksen sivutuote.

Mehiläisvaha on mehiläisten pesäkennojen rakennusaine. Siihen ei siis tarvita samanlaisia ympäristöä rasittavia toimenpiteitä kuin steariiniin tai parafiiniin, vaan se syntyy mehiläishoidon tuotteena.

Koska minua askarrutti, mitä eri väristen kynttilöiden väriaine mahtaa olla, niin soitin Lahtisen vahavalimoon, joka valmistaa ja myy mm. mehiläisvahatuotteita.

Selvisi, että valkoiset kynttilät ovat valkaistua mehiläisvahaa. Värjättyjen väriaineena käytetään tavallista synteettistä kynttilävärijauhetta.

Mehiläisvaha on luonnostaan kellertävää tai ruskehtavaa, joten sen väriset kynttilät ovat siis usein "luonnontilassaan" ja sisältävät ainoastaan mehiläisvahaa (ja tietysti sen sydänlangan).

Kynttilöitä varten myydään esimerkiksi askartelukaupoissa mehiläisvahalevyjä, joista on helppo askarrella valoa jouluun. Mehiläisvahaa myydään myös pelletteinä, joista voi muottien avulla valmistaa kynttilöitä.

Mutta kaltaiseni laiska askartelija siis ilahtuu, kun mehiläisvahakynttilöitä saa valmiina. Mehiläisvaha on kalliimpaa kuin steariini tai parafiini, joten luonnollisesti kynttilöiden hintakin on korkeampi.

Helsingin Seudun Mehiläishoitajilla hinta oli silti hyvin kohtuullinen: pitkät kynttilät maksoivat 2 e/kpl.

Lisäys seuraavana päivänä:
Pieni määrä puhdasta mehiläisvahajätettä kelpaa HSY:n alueella biojätteisiin

Liisa kysyi minulta Twitterissä, mikä on mehiläisvahakynttiläjämän oikea paikka silloin, kun se muuttuu jätteeksi. Eli voiko sen laittaa biojätteeseen vai heitetäänkö sekajätteisiin.

Koska suoraan en osannut itse vastata, lähetin kysymyksen Helsingin seudun ympäristöpalveluiden jäteneuvontaan. Sain seuraavan vastauksen:

"Mikälikyseinen kynttilä on tehty puhtaasti luonnontuotteesta (mehiläisvaha), sekelpaa biojätteeseen HSY:njätehuollon alueella, vaikka maatuminen kestääkin kauan. Joskynttilöiden määrä on suuri, voi hidas maatuminen aiheuttaa ongelmia HSY:nlaitoksen kompostin laadussa. Eli pienet määrät ok, isot määrät joko energiajätteeseentai sekajätteeseen. Kaikkein paras olisi, jos kynttilänpätkät voisi valaauudeksi kynttiläksi!"

Johanna Sinisalo vie mehiläisten maailmaan

2011-12-12T15:59:00.000+02:00

”Mehiläinen odottaa koko talven vertauskuvallisesti koivet ristissä ja ulostaa vasta keväällä, koska oman pesän likaaminen aiheuttaa koko yhdyskunnan tuhon. Tässä olisi ihmisellä oppimista.”

Johanna Sinisalon Enkelten verta -kirjan päähenkilö on mehiläishoitaja Orvo. Tarina alkaa, kun Orvo löytää yhden pesänsä tyhjillään.

Sinisalon teoksen taustalla ovat mehiläiskadot. Tarinasijoittuu jonnekin tulevaisuuteen, ehkä 2020-luvulle. Kirjassa Yhdysvallatkärsii pahasta ruokapulasta, ja syynä on tietysti mehiläisten häviäminen.

Ruokapulaan kytkeytyy myös yksi kirjan teemoista eli eläinten tehotuotanto.Orvon poika Eero mukana eläinaktivistien ryhmässä, ja kirjassa hänenmielipiteensä tulevat julki blogin muodossa.
Kokonaisuudessaan Sinisalo ravistelee ihmisiä miettimään, kuinka ahneestiluontoa ja eläimiä voidaan hyväksikäyttää ilman seurauksia.

Kirjailija tuntuu tehneen huolellisen taustatyön, jonka ansiostamaallikko saa hyvin kirjoitetun näkemyksen mehiläisiin ja niiden elämään. Tosin pientä viilausta alan ammattilaiset kirjasta löytävätkin: mehiläisten kohdalla ei esimerkiksi puhuta yhdyskunnista, kuten Sinisalo kirjoittaa, vaan yhteiskunnista.

Joidenkin kommenttien mukaan kirjan uskottavuutta rapauttaa se, että mehiläiskadoille on jo löytynyt päteviä syitä. Itse ajattelen niin, että eihän sitä voi tietää, jos mehiläisten joukkokuolemat syystä tai toisesta taas lisääntyvät.

Itseäni ilahduttivat esimerkiksi viittaukset mytologioihin, joissa mehiläisillä on tärkeä roolinsa.

Sinisalo ei tosin tälläkään kertaatarjoa kepeää ja iloista luettavaa, vaan synkempää tulevaisuudenkuvaa. Sinisaloaaiemmin lukeneet tietysti osaavat odottaa myös scifi-viitteitä.
Vangitseva ja kiehtova kirja, jossa etiikka ja ekologia ovat vahvastiesillä.

”Pesiä ei ole kuin kymmenkunta; nehän ovat vain harrastus. Nelisensataa kiloahunajaa vuodessa. Ei siinä tuntipalkoille pääse.”

Sinisalo, Johanna. 2011. Enkelten verta. Kustannusosakeyhtiö Teos. Kirjan kuva: Teos

Kimppaostoksena mehiläispesän hunajasaalis?

2011-12-08T01:00:00.000+02:00

Olin tänään mukana ProAgrian järjestämässä ruokaketjun päättäjien visiopäivässä. Paikallisuus, avoimuus, vastuullisuus ja vuorovaikutus olivat usein käytettyjä sanoja kuvaamaan vaatimuksia tämän päivän elintarviketuotantoon.

Yhtenä esimerkkinä tällaisesta toiminnasta käytettiin kumppanuusmaataloutta, josta puhui mm. Johanna Mäkelä. Kumppanuustuotannossa kuluttajat esimerkiksi palkkaavat viljelijän, joka hoitaa tuotannon, ja kuluttajat saavat vastineeksi ruokaa, jonka alkuperän varmasti tietävät.

Tämän pohjalta heitin oman loppupuheenvuoroni yhteydessä kommentin, että tätähän voisin lähteä kehittelemään mehiläishoidon parissa.

Hunajapesän sadon voisi kaupata jo ennen kesää esimerkiksi työ- tai kaveriporukalle. He sitoutuisivat maksamaan tietyn kilohinnan. Samalla he varmistaisivat, että saavat hunajaa haluamaltaan tuottajalta ja voisivat tutustua tiiviimmin mehiläistalouteen.

Tuottaja saisi varmat asiakkaat, mikä osaltaan kannustaisi panostamaan hyvään hunajantuotantoon.

Innostuisikohan joku kokeilemaan? Tarvittaisiin siis mehiläistenhoitaja ja vastapuolelle pieni kuluttajaporukka, joka olisi valmis ostamaan noin 50 kiloa hunajaa.

Minun näkökulmastani olisi ainakin hauska seurata, miten tällainen hunajakumppanuus toimisi ja millaisia ajatuksia se mukanaolevissa herättäisi. Ei tämä varmaan suuren mittakaavan toimintaa tule olemaan, mutta ainakin toisi vuorovaikutusta hunajantuottajan ja loppukäyttäjien välille.