maanantai 13. heinäkuuta 2015

Auts, mehiläinen pisti!

Otsani pistokohta jonkin
aikaa tapahtuneen jälkeen.
Tuon isommaksi paukama ei
kasvanut, joten muistutti
lähinnä finniä.
Sekä minä että tänä lapseni saimme kesäkuussa mehiläisiltä pistot. Kummallekaan siitä ei jäänyt suurempia jälkiä eikä traumoja, mutta onhan ötökän piikin saaminen ihoon aina hieman ikävä kokemus.

Miksi mehiläiset pistivät? Koska molemmissa tilanteissa olivat uhattuina meidän taholtamme. Yleensähän mehiläiset ovat rauhallisia eivätkä pistä, elleivät koe sitä välttämättömäksi.


"Kivi pisti!"

Pian kolme vuotta täyttävää lastani mehiläinen pisti juhannusaattona helsinkiläisen kahvilan rantakivillä. "Kivi pisti!", parahti lapsi isälleen, ja isänsä havaitsi kuolevan mehiläisen kivellä. He tulivat luokseni ja nappasin piikin pojan kämmenestä pois.

Mitään varsinaista turvotusta pistos ei aiheuttanut, eikä lapsi enää parin tunnin päästä itse edes muistanut, kumpaan käteen pisto tuli. Mutta mehiläinen siis oli oletettavasti tullut rantaan juomaan ja lapsi heilautti epähuomiossa mehiläisen päälle kätensä. Lähimmät mehiläispesät sijaitsevat paikalta parin sadan metrin päässä.

Ajattelematonta huitomista

Minä sain piston pesävierailu päätteeksi. Olin riisunut suojapuvun pois päältäni ja seisoin juttelemassa muiden kanssa. Tunsin otsallani jotain, ja vaistonvaraisesti ja ajattelematta sipaisin kädelläni.

Virhe! Sehän oli mehiläinen, joka ei tykännyt huitomisestani.

Pisto ei tuntunut kovin paljon itikan puremaan pahemmalta. Mielestäni paarmojen puremat ovat olleet ikävämpiä. Toinen henkilö nappasi heti piikin pois, ja poistuin pikaisesti pesien läheisyydestä.

Tällä kertaa mukana oli kyypakkaus. Nappasin tabletit, jotta otsaani ei kasvaisi valtavaa pattia. Muutaman päivän ajan pistoskohdassa oli pieni paukama.

Pisto voi olla myös jopa hengenvaarallinen, jos on allerginen. Mutta kannattaa muistaa, että mehiläis- ja ampiaismyrkky ovat sen verran erilaisia, että jos on allerginen toiselle, niin toiselle ei välttämättä olekaan. 

Mehiläinen kuolee pistäessään ihmistä

Jos ei ole varma, oliko pistäjä mehiläinen vai ampiainen, niin kannattaa katsoa, mitä ötökälle käy pistämisen jälkeen: ampiainen ei pistämiseen kuole, mutta mehiläisen piikki jää ihmisen ihoon kiinni, peräpää repeytyy ja mehiläinen menehtyy.

Ihoon jäänyt piikki kannattaa poistaa heti. Näin minimoituu myrkyn määrä.

Jos pisto tulee herkkään kohtaan, esimerkiksi kaulaan tai kasvoihin, niin kyypakkaus voi olla hyvä ottaa. Tietysti ylipäätään pitää seurata tilannetta, koska joskus reaktiot voivat olla hyvin voimakkaita ja vaatia lääkärissä käyntiä.

Mehiläistarhaaja joutuu tottumaan ajatukseen pistoista. Osa allergisoituu mehiläismyrkylle, monet taas siedättyvät, totesi Ilkka Annala väitöskirjassaan vuonna 1999. Siedättynyt ryhmä ei ole moksiskaan, jos tulee piikki tai pari. Allergiset sen sijaan suojautuvat hyvin pesäkäynneillä ja kuljettavat lääkettä (kuten Epipen) mukanaan tai lopettavat mehiläishoidon riskien vuoksi.


perjantai 3. heinäkuuta 2015

Värejä, asettelua ja hyviä reseptejä: näin syntyvät hunajaiset ruokakuvat

Perhon leipiä ja mustikkakukkoa
matkalla hunajaruokakuvauksiin. 
Kesäkuussa olin mukana, kun valokuvaaja Anna Autio ikuisti hunajareseptejä ja muuta hunajaista kamerallaan. Kuvia käytetään Mehiläishoitajain Liiton viestinnässä sekä elokuussa julkaistavassa, kirjoittamassani hunajakirjassa.

Kaltaiseni taviskuvaaja ei ole tietysti voinut muuta kuin ihailla, millaista jälkeä syntyy osaavissa käsissä ja kuinka huolella kuvat mietitään. Millaiset astiat ja koristeet, mikä paikka, millä taustalla, kuinka aseteltuna ja niin edelleen. Yksi kuva ei todellakaan ole vain pikainen räpsy lautasesta.

Ruokakuvien lisäksi Anna Autio on kuvannut kirjaan mehiläishoitoa ja -hoitajia. 

Hunajakirjan reseptejä on saatu kirjaan ravintola Savoysta (aiemmin julkaisin blogissa Savoyn Kari Aihisen videohaastattelun) ja ravintolakoulu Perhosta. Lisäksi kirjassa on myös muita reseptejä.

Perhon puolelta reseptit suunnittelivat ja toteuttivat Maarit Aurasmaa ja Riikka Pulli. Oheisella videolla pääsee kurkistamaa ruokakuvauksen kulisseihin sekä näkemään hieman kuvien toteutustapaa. Aurasmaa vinkkaa videolla, että leipätaikinan pitkä kohotusaika jääkaapissa parantaa sekä leivän rakennetta että makua. Eli kannattaa siis lykätä taikina jääkaappiin vaikka pariksi yöksi, se vain paranee!





Perhon reseptit kuvattiin kalliolla. Riikka Pullin (vas.) ja Maarit Aurasmaan luomat annokset
aseteltiin huolella astioille. Valokuvaaja Anna Autio (oik.) mietti tarkkaan visuaalisen ilmeen jokaista
lusikkaa ja yrttiä myöten.Minä pääsin mm. hätistelemään lokkeja;
joita jossain vaiheessa ilmestyi häiriöksi asti.
Osa kuvauksista toteutettiin minun asuintaoni takapihalla.
Myös kuvaaja otti todellista tuntumaa lähiluontoon.



Ruokakuvausten yksi hieno asia on tietysti syöminen.
Tässä vaiheessa kuvataan hunajaista kosmetiikkaa
Annalan puutarhalla. Minä syön kasvonaamiotarpeita eli
jogurttia, hunajaa ja kaurahiutaleita.