perjantai 19. lokakuuta 2012

Mehiläisen puuduttava purema

Mehiläiset pistävät vain puolustautuessaan. Ja uusimman tiedon valossa myös purevat pikkuhyönteisiä ja punkkeja.
Tämä tuore uutinen tiedemaailmasta yllätti minut: mehiläiset purevat. Tällä viikolla julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin, että mehiläinen puolustautuu pieniä vihollisia vastaan puremalla. Tai ainakin yrittävät puolustautua, mm. varroa -punkilta. Eikä mehiläisen purema ole mikä tahansa peruspurema, koska ne erittävät samalla puuduttavaa ainetta (2-heptanonia) halvaannuttaen vihollisensa muutamasta minuutista jopa yhdeksän minuutin ajaksi.

Puremat ihmisten hyödyksi?

Ei kuitenkaan tarvitse pelätä, että mehiläiset pistojen lisäksi vielä purisivat meitä saatikka, että halvaantuisimme. Puremat on tarkoitettu niitä pieniä vihollisia vastaan, joita mehiläisen on vaikea pistää. Tuo saattaa olla laiha lohtu niille, joita mehiläinen on joskus pistänyt, mutta mielestäni tämä on mielenkiintoinen löytö mehiläisten elämästä. Tutkimustulos mullistaa käsityksen mehiläisten puolustusmekanismeista, koska pistämistä on pidetty mehiläisyksilön ainoana puolustuskeinona. Tosin esimerkiksi varroaa vastaan purema ei ole tarpeeksi tehokas, koska punkit ovat koko ajan suurempi riesa mehiläistarhauksessa.

Tutkijat ovat tienneet jo aiemmin, että mehiläiset erittävät 2-heptanonia, mutta sen on luultu olevan mehiläisten feromonia, jonka avulla ne varoittavat lajitovereita tunkeilijasta. Toisaalta sitä on epäilty merkkiaineeksi, jolla mehiläiset viestittävät toisilleen, missä kukassa on juuri käyty medenhakureissulla.

Uusissa tutkimustuloksissa nähdään suuria mahdollisuuksia. 2-heptanonia esiintyy luontaisesti monissa ruuissa, kuten oluessa ja vaaleassa leivässä ja sitä pidetäänkin varsin turvallisena. Ainetta ounastellaan avuksi ihmis- ja eläinlääketieteeseen. Yhdistelmä on jo patentoitu ja sillä nähdään paljon potentiaalia esimerkiksi paikallispuudutteena. Tutkimuksia tällä saralla jatketaan, jäämme mielenkiinnolla odottamaan tuloksia!

Tutkimus "The Bite of the Honeybee: 2-Heptanone Secreted from Honeybee Mandibles during a Bite Acts as a Local Anaesthetic in Insects and Mammals" (2012) julkaistiin Plos One -tiedejulkaisussa. Sen takana on kreikkalais-ranskalainen tutkijaryhmä sekä mehiläisten terveyteen erikoistunut yritys Vita (Europe) Ltd.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Hunajaa ja rapeaa pekonia: pekoni-sipulipiirakka

Hunaja ja rapea pekoni sopivat yhteen. Tämä tuli testattua, kun kokeilin viikonloppuna pekoni-sipulipiirakka -reseptiä. En yleensä käytä pekonia ruuanlaitossa, mutta tämä oli oikein hyvä suolaisen piirakan ohje ja hyvää vaihtelua niiden ainaisten sienipiirakoiden sijasta, joita minä useimmiten teen. Eihän tämä mikään kevyt resepti ole, smetanaakin kului ihan riittävästi, mutta välillä pitää antaa mennä!

Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin maun tuomiseksi tummaa olutta. Jätin sen tällä kertaa pois, vaikka se varmasti sopisi erinomaisesti. Paistoin sipulirenkaat ja pekonin pannulla ja lisäsin lusikallisen hunajaa. Se ikään kuin karamellisoi rapean pekonin - tämä toimi tässä ruuassa herkullisesti! Seuraavaksi päiväksi jäljelle jäänyt pala maistui vieläkin maukkaammalta... 

Pekoni-sipulipiirakka

Pohja:
75 g pehmeää huoneenlämpöistä voita
75 g smetanaa
3 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa

Täyte:
150 g pekonia
2 sipulia renkaina
1 valkosipulinkynsi
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl hunajaa
suolaa ja pippuria
120 g smetanaa
2 kananmunaa
(0,5 dl tummaa olutta)

Valmista pohja nyppimällä tasaiseksi voi, smetana ja jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Mausta ripauksella suolaa. Anna taikinan levätä hetki kylmässä. Painele se sitten piirasvuoan pohjalle ja reunoille.
Leikkaa pekoni paloiksi. Kuumenna öljy ja kuullota sipulirenkaat ja hienonnettu valkosipuli. Lisää pekoni ja paahda rapeaksi. Lisää hunaja, mausta suolalla ja pippurilla ja sekoita. Vatkaa smetana, munat ja olut keskenään. Mausta pippurilla. Kaada pekoni-sipulitäyte piirakkapohjalle ja smetanaseos täytteen päälle. Paista piirakkaa 200 asteessa noin 40 minuuttia. Tarjoile huoneenlämpöisenä.

(Resepti on alunperin Länsi-Uusimaa -lehdestä)

perjantai 12. lokakuuta 2012

Sinisiä, punasia hunajapurkkeja

Viime viikon aikana on ollut sanomalehtien otsikoissa sininen  ja vihreä hunaja. Mitä ihmettä, hunajahan on... hunajan väristä. Ja miten M&M karkit liittyvät tähän asiaan?

Juttuhan meni niin, että että Ranskassa mehiläiset menivät ja hakivat tarhojen läheltä jätesokeria meden ja ruokintasokerin sijasta. M&M-karkkien kuorrutukseen käytetty värillinen sokeri oli tarkoitettu tarhan lähellä sijaitsevan biokaasuvoimalan poltettavaksi. Mehiläiset olivat päässeet voimalan sokerisäiliöihin ja prosessoivat sitten keräämänsä väriainetta sisältämän sokerin hunajaksi, jolloin hunajasta tuli selkeästi epänormaalin väristä (kts. BBC:n videosta minkä näköistä hunaja oli).

Hunaja on luonnosta

Ranskalaiset tarhaajat eivät voineet myydä noin pahasti värjääntynyttä elintarvikeperäistä hunajaa. Hunajan on nimittäin oltava luontoperäistä. EU:n hunajadirektiivissä hunajan määritelmä menee seuraavasti: "Hunajalla tarkoitetaan luontoperäistä makeaa ainetta, jonka hunajamehiläinen (Apis mellifera) on tuottanut kukkien medestä tai kasvien elävien osien eritteistä tai tiettyjen kasveja imevien hyönteislajien/kasvien elävillä osilla olevista eritteistä, ja jota mehiläiset keräävät, muuntavat yhdistellen tiettyjen itsestään peräisin olevien aineiden kanssa, saostavat, kuivaavat, varastoivat sekä jättävät kehittymään ja kypsymään hunajakennoihin."

Voimala onkin nyt estänyt mehiläisten pääsyn sokerivarastoihinsa.
 

Vadelma on värjännyt Suomessa

Myös Suomessa mehiläistarhaajat ovat joitain kertoja törmänneet värilliseen hunajaan, tosin ei tietojemme mukaan elintarvikevärien vuoksi. Mehiläiset löytävät väriä myös luonnosta: ne käyvät nimittäin joskus ryöstelemässä esim. mehua vadelman marjoista, jolloin punaista väriä siirtyy hunajaan. Mehiläiset saattavat hakea sokeripitoista nestettä marjoista, jos ne lämpimällä säällä ylikypsyvät. Marjojen sokeripitoisuuden on ehdottomasti oltava riittävän korkea, mehiläiset eivät muuten niihin koske.
Yleensä vadelman väriä on siirtynyt vain muutamiin hunajakennoihin, mutta joskus punaista on ollut suuremmallakin alalla. Jokunen punertava hunajapurkki tälläisestä "marjastuksesta" on jopa tullut tarhaajien ihmeteltäviksi.
Mesi on kuitenkin mehiläisten pääravinto, joten  harvinaista tuollainen marjamehun käyttö meden sijasta on

Tutustu hunajaan uusituilla sivuillamme

Hunajan värierot johtuvat mehiläisten käyttämistä mesikasveista.
Saamme toki nauttia erilaisista hunajasävyistä ihan luonnostaan eri mesikasvien ansiosta, kuten kuvasta näkyy. Myynnissä on myös erilaisia hunajavalmisteita, joihin on sekoitettu tavalliseen hunajaan esim. minttua tai suklaata, jolloin tuotteen väri on erilainen.

Erilaisiin hunajiin ja niiden ominaisuuksiin voi tutustua lisää SML:n hunaja.net -sivuilla. Uusitut sivut ovat nyt aiempaa kuluttajapainotteisemmat. Tietoa mehiläistarhauksesta, paikallisyhdistyksista ja SML:n tapahtumista löydät mehiläishoitajat.fi -sivuilta.

Ps. Pidä hunaja mielessä myös syysshoppailuissa. Hunaja on yksi tämän syksyn kuumimmista muotiväreistä.

torstai 4. lokakuuta 2012

Hyvää Suomesta -merkki on Suomen kolmanneksi arvostetuin tuotemerkki

Hyvää Suomesta merkki -kertoo kotimaisuudesta. Kuva: Ruokatieto
Kotimaista ruokaa arvostetaan. Välillä kuluttajalle voi olla kuitenkin työn takana selvittää, mistä maasta tuote on peräisin, kuten Mari alkuvuodesta kirjoitti. Helppo tapa tunnistaa kotimainen tuote on Hyvää Suomesta -merkki. Se on selkeä ilmoitus kotimaisuudesta. 

Kyseinen merkki ei ole suomalaisille aivan turha asia, koska Hyvää Suomesta on tuoreen tutkimuksen mukaan Suomen kolmanneksi arvostetuin tuotemerkki. Tulokset selvisivät Taloustutkimus Oy:n ja Markkinointi&Mainonta -lehden Brändien arvostus 2012 -tutkimuksessa. Tutkimuksessa listattiin 100 suomalaisten  arvostetuinta tuotemerkkiä. Kaksi ensimmäistä sijaa meni Fazerille ja neljäs Joutsenmerkille. Kolmas sija on upea asia ja Hyvää Suomesta -merkki onkin nostanut listasijoitustaan vuosien varrella.

Merkkiä myönnetään myös hunajalle

Myös hunajantuottajat voivat hakea lupaa merkin käyttöön hunajapurkeissaan. Tällä hetkellä 669 Suomen Mehiläishoitajain Liittoon kuuluvaa mehiläistarhaajaa on saanut käyttöoikeuden. 

Käyttöoikeuden voi hakea vain 100-prosenttiselle, kotimaiselle hunajalle (ei siis minkäänlaisille jatkojalosteille tms). Merkin saamiseksi hunajalla on tiukemmat laatuvaatimukset eri ominaisuuksien osalta. Ennen merkin myöntämistä tuottaja toimittaa hunajanäytteen tutkittavaksi SML:lle. Hunajalle tehdään aistinvarainen arvostelu ja laboratoriaoanalyysit. Myös hunajan sisältämä siitepöly tutkitaan, jolloin saadaan selville mistä kasveista hunaja on peräisin.

Hyvää Suomesta -merkin käyttöä valvotaan laatujärjestelmän puitteissa vuosittain.

Merkin takana laadukkaat tuotteet

Hyvää Suomesta -merkki sai alkuvuodesta käyttöön uuden sloganin "Ruokaa omasta maasta". Itse pidän tästä sloganista, se vie lähelle ruuan tuotantoa. Ja vaikka mehiläiset eivät konkreettisesti maassa asukaan, hunajan mesi on suomalaisista kasveista peräisin.

Ruokatiedon markkinointi- ja viestintäpäällikkö Minna Kantén uskoo, että uudistus innosti yrityksiä käyttämään merkkiä aiempaa enemmän. "Merkin takana on monivuotinen työ ja hyvät tuotteet. Kuluttajat törmäävät merkkiin joka päivä", Kantén sanoo.

Ruokabrändien arvostus on tutkimuksen mukaan muutenkin nousussa. Tutkimuksessa 30 arvostetuimman brändin joukosta 12 liittyi ruokaan.

Brändilistan sijoitusten perusteena on käytetty ensisijaisesti annettujen arvosanojen keskiarvoa. Toissijaisena perusteena oli, kuinka monta prosenttia arvosanan antaneista oli valmis suosittelemaan brändiä muille. Tutkitut brändit valittiin erillisessä esitutkimuksessa maaliskuussa 2012, jolloin selvitettiin spontaanisti tunnetuimmat brändit noin 110 tuoteryhmässä. Varsinainen tutkimus toteutettiin kirjekyselynä. Kohderyhmänä olivat 15–79-vuotiaat.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Jälkiruuaksi suussasulava Crème caramel

On jälleen hunajaisen jälkiruuan vuoro. Crème caramel on suussasulava ja helppo jälkiruoka. Siitä on myös mahdollista tehdä näyttävän näköinen, kunhan onnistuu keikauttamaan vanukkaan siististi lautaselle. 

Löysin hunajaan tehdyn paahtovanukkaan ohjeen Hunajakirjasta. Äkkiä nuo vanukkaat sulivatkin ruokailijoiden suihin. Kannattaa kokeilla!


Crème caramel hunajalla (neljälle)

1 dl ruokosokeria (vuokiin)
5 dl maitoa tai kermaa
1 dl hunajaa
6 kananmunan keltuaista

Voitele neljä leivosvuokaa ja asettele ne uuninpannun pohjalle, jossa on pari senttiä vettä. Sulata ruokosokeri kattilassa ja jaa sula massa vuokien pohjalle. 
Kiehauta maito tai kerma ja anna jäähtyä. Lisää seokseen hunaja ja sekoitetut keltuaiset. Älä vatkaa seosta. Kaada seos vuokiin ja peitä foliolla. Kypsennä uunin keskiosassa 200 asteessa 40 minuuttia.
Anna jäähtyä ja kumoa varovasti lautaselle. Voila'!