Mirja Priha herkuttelee hunajilla eri puolilta maailmaa

Mirja Priha paitsi käyttää hunajaa joka päivä, niin myös ostaa mielellään erilaisia hunajia niin Suomesta kuin muualta. Pyörämatkailua harrastavalla hunajafanilla on tällä hetkellä kolmisenkymmentä erilaista hunajaa.

Mirja Priha kehittyi hunajan kohtuukäyttäjästä hunajariippuvaiseksi.
”Varsinainen oivallus tapahtui maailmalla matkustellessa. Sama tuote, mutta aina erilainen!”

Priha on jaotellut hunajansa kolmeen eri kategoriaan: arkihunajat, sunnuntaihunajat ja Ei saa koskea -hunajat. Arkihunajaa menee joka aamu esimerkiksi kahvin kanssa.
”Aloitan aamun espressosta, kuumasta maidosta ja hunajasta tehdyllä kahvilla. Käytän hunajaa myös kaikkeen ruuanlaittoon, sillä hunaja tuo hyvin makuja esiin, oli sitten kyse lihasta, kalasta tai kasviksista. Leivonnassa hunaja on tärkeä erityisesti leivissä ja sämpylöissä. Hunajan ja juuston liitto on suorastaan pyhä, siinähän yhdistyvät lehmät ja mehiläiset.”

Hunajaisia reseptejä, kuten hunajajäätelö, päätyy välillä myös Prihan blogiin asti.

Kahvin lisäksi moni muukin juoma maistuu hunajaisena.
”Viime kesänä tein ”yrttilikööriä” eli yhdistin tölkissä oman puutarhan yrttejä, hunajaa ja luomuviinaa.”

Ei saa koskea -hunajat ovat Prihan hyllyssä esimerkiksi niitä, joihin liittyy vahva tunneside.
"Yksi niistä on esimerkiksi italialaisein kummipoikamme Stefanin, 22, viime kesänä tuottama hunaja. Hän sai hunajaa kylmänä ja sateisena kesänä vähän, mutta säästi yhden meille. "
Toinen tällainen tunnehunaja on peräisin Pohjois-Kyprokselta kotoisen olevalta ystävältä. Hunajan on tuottanut ystävän kotikylän opetteja.

Mirja Prihan laaja hunajavalikoima saa uusia
makuja niin omilta matkoilta kuin ystävien lahjoituksena.
Arkihunajan hän ostaa kotimaiselta tuottajalta ämpärissä.

Hunajaisesta urheilujuomasta voimaa fillarointiin

Prihan arjessa pyöräilyllä on tärkeä osa. Siksi hunajainen urheilujuoma, mehiläisenpisto, on fillarilenkkien virkistäjä ja Prihan blogistakin tuttu tuote.

”Käytän hunajaa varmaankin ihan liikaa, mutta selitän sen pyöräilylläni. Niin kauan, kuin jaksan polkea ja mahdun vaatteisiini, en aio siirtyä ruokalusikasta teelusikkaan: hunaja on niin iloinen asia”, Priha nauraa.

Arkihunajaa ämpärissä, eksotiikkaa purkeissa

Mirja Prihalle hunajien alkuperä on todella tärkeää.

”Jos vain mahdollista, ostan hunajan, jonka tuottaja ja tuotantoalue ovat tiedossa. Suuret tasalaatuiset erät, joita kauppa on pullollaan, eivät useinkaan ole mielenkiintoisia. Arkihunajan ostan mieluusti tuottajalta ämpärissä.”

Innokas pyöräilijä Mirja Priha etsii myös
pyörämatkoillaan paikallisia hunajia.
"Hunaja on osa maisemaa ja haluan maistaa sitä."

Priha pitää erityisesti tummista, vahvoista hunajista, kuten tattari-, kanerva-, metsä- ja kastanjahunajista.

”Olen tosin ihmetellyt idän ja lännen eroa tattarihunajissa.”

Kiinnostavia hunajia löytyy ympäri maailmaa. ”Esimerkiksi kotimainen horsmahunaja on uusi löytö. Yllättäviä ovat olleet esimerkiksi avokadohunaja ja Alppien kirsikankukkien hunajat.”

Ulkomaalaisia hunajia Priha hankkii omilla matkoillaan ja saa tuliaisiksi.

”Pyöräilyreissuilla katson aina ympärilleni ja etsin paikallisia hunajia. Koska purkit painavat, niin en kuljeta niitä mukana, vaan postitan ne kotiin. Myös itse vien ulkomaille suomalaista hunajaa.”



Kuvat: Mirja Priha. Prihan kuvia blogin lisäksi myös Flickr-palvelussa.  

 

Mehiläishoito ja hunajankeruu maailmalla voi olla hurjaa ja monin eri tavoin hyödyllistä

Millaista on mehiläishoito maailman eri osissa? Onko mehiläisistä muuta hyötyä kuin hunaja? Sitä jää helposti ajattelemaan, että koska minä hoidan mehiläisiäni näin, sen on oltava samanlaista kaikkialla. Ja hunaja on ainoa hyöty mitä mehiläisistä saamme. No eipä ole - mehiläisiä on valjastettu moniin eri tehtäviin. Tehdäänpä pieni katsaus neljään eri keinoon hyödyntää mehiläisiä maailmalla.

Etiopiassa mehiläistarhaus tuo lisätuloja pienviljelijälle
Etiopiassa työskentelevä Atte Penttilä haastatteli etiopialaista mehiläishoitajanaista, Shashea. Etiopiassa hunaja käy leiville ja se on tärkeä lisätulo maaseudun asukkaille.

Etiopiassa on perinteisiä puissa olevia pesiä (kuvassa) sekä laatikkopesiä.

"Shashe on ollut mehiläistarhaaja seitsemän vuotta ja hän aloitti toiminnan maatilallaan koska naapurilla oli hyviä kokemuksia mehiläistarhauksesta: kun naapuri aloitti tarhauksen, heidän tulonsa kasvoivat huomattavasti, koska hunajalle on paljon kysyntää Etiopiassa. Sen lisäksi mehiläisten hoito tuo turvaa silloin, jos muut sadot eivät oikein onnistu.

Viime vuonna Shashe myi osuuskunnalle 144 kiloahunajaa ja kotona kului 20 kiloa. Toisin kuin Euroopassa, hunajaa ei Etiopiassa juuri käytetä teen makeuttamiseen tai ruoan laitossa. Suurin osa hunajasta menee juomien valmistukseen.

Shashe kertoo kuinka hänen ja lähialueentilojen tuottavuus on kasvanut mehiläisten hoidon aloittamisen jälkeen, mehiläisten tekemän pölytyksen johdosta. Shashe harmittelee, etteivät monet kyläläiset sitä ymmärrä - vielä."


Nepalissa villimehiläisten hunaja kerätään korkeuksista

Kuvat nepalilaisista hunajankerääjistä ovat levinneet netissä hurjaa vauhtia.

Hunajaa kerätään monissa paikoissa suoraan luonnosta villimehiläisiltä. Valokuvasarjat nepalilaisista hunajan kerääjistä saa useimmat meistä tutisemaan kauhusta. Hienot kuvat näyttävät, kuinka hunajankerääjät kiipeilevät korkeuksissa villimehiläisten pesien perässä. Pistoja satelee pesiään puolustavilta villimehiläisiltä ja korkealla roikutaan heppoisissa köysissä - ei mitään helppoa hommaa! Villimehiläisten hunaja on kuitenkin tärkeä tulonlähde paikallisille.

Mehiläiset säikyttävät norsut mäkeen Keniassa
Keniassa mehiläispesät on valjastettu "norsuaidoiksi" viljelysten ympärille. Norsut tekevät nopeasti selvää jälkeä hunajasta, mutta mehiläisten avulla tuhot on saatu vähenemään. Norsut pelkäävät aggressiivisten mehiläisten pistoja ja alkavat karttaa peltoja, jotka on ympäröity mehiläispesillä. Alueen pölytyskin tehostuu!

Espanjassa tarhaus tuo työtä työttömille nuorille

Espanja on pitkään kärsinyt talouskriisistä. Syyskuussa SML:n mehiläismatkalla Espanjassa havaitsimme, että monella mehiläistilalaa pyöritti sekä keski-ikäinen isä että nuori, pari-kolmekymppinen poika. Talouskriisi nuorruttaakin tällä hetkellä Espanjan mehiläistarhausta. Tarhaajat kertoivat, että talouskriisi ajaa espanjalaisnuoret takaisin mehiläishoidon pariin. Vaikka he ovatkin jo opiskelleet muun ammatin, oman alan töitä ei ole tarjolla. Mehiläistarhauksessa sen sijaan riittää aina töitä.

Vaikka suurin osa tarhaajista on Espanjassakin eläkeikäisiä, talouskriisi on nuorruttanut tarhaajien keski-ikää nopeasti. ”Lapsenlapset palaavat isovanhempiensa ammattiin”, kertoi oppaamme Miguel. Naisia tarhaajina on varsin vähän Espanjassa, mutta kuten Suomessakin, heidän määränsä on ollut viime vuodet nousussa.

 

Pölytystä, hunajaa, työtä, norsuapua ja elantoa.

Ruotsalaistesti: kahdessa ulkomaisessa juoksevassa hunajassa sokeria

Ruotsalainen Testfakta testautti seitsemän ulkomaista, juoksevaa hunajaa. Kahdesta hunajasta, joiden alkuperäksi ilmoitettiin EU:n ulkopuoliset alueet, löytyi lisättyä sokeria ja sitruunahappoa. Ulkomaisten hunajien laaduntarkkailua Suomessa hoitavat erityisesti vähittäiskaupat. 

Ruotsalaiset teettivät hunajatestin Ranskassa. Huijaushunajat olivat Eldorado- ja Coop-tuotemerkeiltä. Hunajien alkuperä oli EU:n ulkopuolelta. Kumpaakaan hunajaa ei tiettävästi myydä Suomessa. Kyseiset hunajat olivat kilohinnaltaan testatuista hunajista halvimmat.

Coopin hunajantoimittaja, tanskalainen Jakobsens, kritisoi testimenetelmää epäluotettavaksi. Testit tehnyt laboratorio piti kritiikkiä aiheettomana.

Elintarvikehuijausten syynä on tietysti raha. Mehiläisten kukkien medestä tekemä hunaja on arvokasta. Sokeri ja vastaavat tuotteet ovat halpoja, jolloin niitä saatetaan hyödyntää huijausmielessä. Kuluttaja ei yleensä voi aistinvaraisesti erottaa hunajaan lisättyä sokeria. Hunaja-nimellä myyty tuote ei saa sisältää muuta kuin hunajaa.

Tarkkailussa antibiootit ja lisätyt sokerit

S-ryhmä tarkkailee ulkomaisten hunajien laatua vaatimalla tavarantoimittajilta analyysitodistuksia. Lisäksi S-ryhmä tekee hunajille pistokokeita mahdollisten lisättyjen sokerien selvittämiseksi. Näytteenotto ei kohdistu kotimaisiin hunajiin.

Näin kertoo Sari Ristaniemi, joka työskentelee ryhmäpäällikkönä S-ryhmän päivittäistavarakaupan ketjuohjauksen laadunvarmistus- ja vastuullisuustiimissä.

Analyysitodistuksilla halutaan varmistaa, että hunaja täyttää asetetut vaatimukset ja se sisältää vain hunajaa. Hunajista tarkkaillaan myös seitsemää eri antibioottia. Näiden suhteen ollaan erityisen tarkkana riskimaiden, kuten Kiinan, kohdalla.

Lisäksi hunajille tehdään erilaisia entsyymitestejä, jotka paljastavat mm. hunajan ikään ja käsittelyyn liittyviä näkökulmia. Tavarantoimittajat voivat tehdä myös GMO:hon liittyvää analytiikkaa.

Siitepölyanalyyseja eli hunajien alkuperän kartoituksia ei yleensä tehdä. Jos alkuperän osalta herää epäily, niin siitepölyanalytiikkaa voidaan käyttää lisänä muiden alkuperä- ja jäljitettävyysselvitysten kanssa.

Pistokokeiden lisäksi S-ryhmä voi analysoida hunajia kuluttajilta tulleen palautteen tai kansainvälisen elintarviketurvallisuuden riskihälytysten perusteella.

Lähihunaja käy kaupaksi

S-ryhmän päivittäistavarakapan koko maan valikoimissa on 39 hunajatuotetta, joista yhdeksän on kotimaista. Lisäksi alueosuuskaupoilla on valikoimissaan 120 paikallista hunajatuotetta.
”Hunaja on hyvä esimerkki tuotteessa, jossa halutaan ostaa lähituotetta”, Ristaniemi toteaa.

Viimeisen vuoden aikana kotimaisen hunajan osuus S-ryhmän päivittäistavarakaupan hunajien myynnistä on ollut noin kolmasosa.

Suomen Mehiläishoitajain Liitto SML ry ottaa vuosittain noin 140 näytettä kotimaisista hunajista. Näytteillä valvotaan hunajien laatua ja alkuperää.

Terveystuotteena markkinoitu manukahunaja on usein väärennettyä

Manukahunajille on määritelty UMF-arvo.
Keskivertona "aktiivisuuden asteena"
pidetään UMF-arvoa 10.
.

Uusiseelantilainen manukahunaja on noussut maailmanmaineeseen tutkittujen terveysvaikutusten ansiosta. Hunajan arvostus valitettavasti aiheuttaa sen, että maailmalla myydään jopa kuusinkertaisesti enemmän manukaksi väitettyä hunajaa kuin mitä Uusi-Seelanti tuottaa.

UMF-arvo: manukahunajan antibakteerisuuden aste

Mehiläiset valmistavat tätä arvostettua ja kallista hunajaa manukapuun medessä. Mikä manukahunajasta tekee niin erikoisen haluttua?

Syynä ovat manukahunajan antibakteeriset ominaisuudet. Niitä on tutkittu paljon, ja manukahunajille on laadittu UMF-arvo (Unique Manuka Factor). Kuten kaikissa hunajissa, niin myös manukassa koostumus vaihtelee esimerkiksi pesien sijainnin mukaan. Manukahunajaksi luokitellun hunajan tulisi sisältää vähintään 70-prosenttisesti manukan siitepölyä, ja loput siitepölyt voivat siis olla peräisin muista kasveista.

Manukahunajaan liitetään siis vielä vahvemmin erilaisia terveysominaisuuksia, mm. haavojen parantamista ja flunssan hoitoa, kuin muihin hunajiin. Sitä myös käytetään lääketeollisuudessa esimerkiksi haavanhoitotuotteiden ainesosana.

Purkkien tekstit hämäävät kuluttajia

Mutta se, että purkin kyljessä on joku luku ja teksti, joka vakuuttelee tuotetta tehokkaaksi manukahunajaksi, ei todellakaan takaa, että purkissa on superhunajaa. UMF Honey Association testasi 73 manukaksi väitettyä hunajaa, joista suurin osa (41) ei osoittanut minkäänlaista väitettyä antibakteerisuutta.

Suuri osa kuluttajista ei edes tiedä, mitä UMF-arvo tarkoittaa: kun purkin kyljessä on jokin numero, niin se jo vakuuttaa monet. Tietysti manukaksi väitettyä hunajaa myydään vahvoilla terveysmielikuvilla.

Niinpä uusiseelantilaiset manukahunajan tuottajat pyrkivät nyt kampanjoimaan oman tuotteensa puolesta. Manukapuita on istutettu tietyille alueille, jotta voitaisiin varmistaa, että mehiläiset todella keräävät metensä nimenomaan manukasta. Lisäksi erilaisilla kampanjoilla yritetään saada kuluttajat tietoiseksi siitä, miten aito manukahunaja on merkitty.

Manukahunajaa myydään yleisesti myös Suomessa. Pienen purkin hinta on helposti kymmeniä euroja, ja kilohinnat kohoavat esimerkiksi Ruohonjuuren manukahunajilla yli sataan tai kahteensataan euroon.

Lisää hunajien antibakteerisuustutkimusta tarvitaan: seuraava hitti esimerkiksi kanervahunaja?

Tietysti näin kotimaisen hunajan puolestapuhujana kehotan vakavasti harkitsemaan, kannattaako laittaa rahansa manukahunajaan (tai manukahunajaksi väitettyyn tuotteeseen) vai johonkin edullisempaan, lähellä tuotettuun hunajaan.

Suomalaistutkimuksessahan on äskettäin saatu näyttöjä siitä, että ainakin horsma-, tattari- ja kanervahunaja ovat sellaisia, että niissä on merkittävää antimikrobista aktiivisuutta. Lisäksi taannoin uutisoitiin hevosten haavojenhoitoa käsitelleestä tutkimuksesta, jossa skottilainen kanervahunaja vaikutti vähintään yhtä tehokkaalta kuin manukahunaja.

Mutta tietysti tarvittaisiin paljon lisätutkimuksia, jotta eri hunajien vaikutuksista saataisiin täsmällisempää tietoa. Oleellista on ymmärtää, että hunajien antibakteerisuudessa voi olla paljon eroja. Erot syntyvät suurelta osin mehiläisten käyttämistä mesikasveista, ja tietysti hunajan käsittely (erityisesti kuumennus) voi merkittävästi heikentää hunajan laatua.

 (Tekstissä linkitettyjen sivujen lisäksi lähteenä käytetty mm. Deutches Bienen Journal 4/2014 -lehden artikkelia.)

Iso-Britannian elintarvikeviraston eräässä testissä vain
yksi viidesta manukahunajsta täytti standardit ja
osoitti merkittävää aktiivisuutta bakteereja vastaan.
Kyseinen hunaja oli Comvitan eli tämän saman merkin,
jonka purkki löytyy myös toimistoltamme. Comvita
on suurimpia (tai suurin) manukahunajan tuottaja.

Hunajahuijaus maailmalta: kiinalaista hunajaa myytiin ei-kiinalaisena

Maailman ruokaketjujen monipolvisuus ja ongelmallisuus on viime vuosina noussut esiin monin tavoin, esimerkiksi hevosenlihakohussa tai mehutehtaan työoloissa.

Eikä globaali hunajabisneskään ole välttynyt alkuperäväärennöksiltä. Keväällä saimme tietää valehunajasta. Äskettäin kaverini vinkkasi artikkelista, jossa kerrotaan, miten Yhdysvaltoihin kaupattiin kiinalaista hunajaa ei-kiinalaisena.

Pitkän jutun opetus on tuttu: mitä useampi tekijä on mukana ruuan tuotanto- ja kuljetusketjussa, sitä helpommin rahanahneus voi ohjata väärentämään elintarvikkeiden alkuperää.

Tällä kertaa dollarinkuvat vilkkuivat silmissä siksi, että kiinalaiselle hunajalle oli Yhdysvalloissa asetettu korkeat tuontimaksut.

Tämä johti siihen, että Yhdysvaltoihin saapui suuria määriä hunajaa, jonka alkuperämaaksi oli merkitty Indonesia, Malesia tai Intia. Itse asiassa määrät kohosivat suuremmiksi, kuin mitä kyseiset maat edes tuottivat hunajaa. Todellisuudessa hunaja oli kiinalaista.

Hunajahuijauksen päätekijöiden firma sijaitsi Saksassa. Kiinan toimisto käytti yksittäisiä välittäjiä hunajan ostoon. Hunajaa kuljetettiin eri maihin, joissa se merkittiin ei-kiinalaiseksi, ja usein myös pyrittiin käsittelemään niin, että alkuperä olisi vaikeampi jäljittää.

Hunajan käsittely tarkoitti sitä, että siitä suodatettiin pois siitepölyä. Siitepöly kertoo, millaisista kasveista hunaja on peräisin, ja kasvilajit ovat tietysti hyvin erilaisia eri puolilla maapalloa. Esimerkiksi suomalaisessa hunajassa ei ole akaasiaa, joka taas voi muualla olla varsin yleinen hunajakasvi.

Lisäksi hunajaan saatettiin lisätä esimerkiksi melassia. Näin muokattiin hunajan makua ja rakennetta.

Kun hunajapurkissa on tuottajan tiedot, on sen
alkuperä helppo jäljittää.
Hyvää Suomesta -merkki takaa hunajankin kotimaisuuden.

Pahimmillaan hunajaeristä löytyi myös antibioottia, joka on Yhdysvalloissa kielletty elintarvikkeissa, mutta jota Kiinassa käytetään mehiläistautien ehkäisyssä.

Hunaja myytiin elintarvikeyhtiöille. Yhdysvallat on suuri hunajankäyttäjä, ja noin 60 prosenttia maan hunajasta on tuontitavaraa.

Tämäkin tarina siis osoittaa, että loppukuluttajan kannalta elintarvikeketjun jäljitettävyys voi olla joskus kovin heikko. Tällä kertaa kohteena oli hunaja, mutta varmasti sama pätee lukuisiin muihin tuotteisiin. Kun tuotteen alkuperäksi kerrotaan esimerkiksi "EU:sta ja EU:n ulkopuolelta", niin kannattanee miettiä, tietääkö, mitä oikeasti ostaa.

Mehiläisillä on oma talo puutarhan maailmannäyttelyssä - ansaitusti!

Kävin reilu kuukausi sitten Hollannissa yhdessä maailman suurimmista puutarhanäyttelyistä. Floriade -maailmannäyttely järjestetään joka kymmenes vuosi ja tuo puutarhamaana tunnettuun Hollantiin entistä enemmän kasveista innostuneita turisteja ja ammattilaisia. Odotukseni Venlon kaupunkiin rakennetusta Floriadesta olivat suuret, koska ihan jo perus-Hollanti on puutarhapuolella niin upeaa. Minut kuitenkin yllätti kaiken muun lisäksi todella iloisesti se, kuinka pölyttäjät - etenkin - mehiläiset oli huomioitu näyttelyssä. Näyttelyn ratkaisuista voikin jokainen ottaa mallia vaikkapa omalla pihallaan. 

Näyttelynä Floriade tarjoaa jokaiselle jotakin. Siellä voi ihastella kukkaloistoa tai tutustua alan uusimpiin innovaatioihin. Suuri näyttely on myös varsinainen viihdepläjäys mm. kilometrin pituisen köysiradan ja päivittäisten taide-esitysten ansiosta.

  

Kukkaloisto Floriadessa on loppumaton.

"Do you want to be a bee?"

Tuo kysymys saa mehiläisihmisen riemastumaan! Floriaden 40 hehtaarin näyttelyalueella on nimittäin omistettu kokonainen talo mehiläisille. Kun talon vahtimestari kysyi ”Do you want to be a bee”, hän hieman naurahti riemukkaalle myöntävälle vastaukselleni. Tässä talossa vieraat saavat olla hetken mehiläisiä, käyskennellä pihamaalla mehiläisen näkövinkkelistä etsien parhaita mesi- ja siitepölykasveja. Kävijät saavat skannerin, jonka avulla he voivat ”mitata” kuinka hyvä mesikasvi on kyseessä.

Kaikenikäiset vierailijat tutustuivat näin käytännön kautta tärkeisiin mehiläiskasveihin. Sisätiloissa on tarjolla kaikille hyödyllistä tietoa mehiläisistä ja maailman mehiläistaloudesta.

Skanneri paljastaa, mikä kasvi on mehiläiselle tärkeä ravinnonlähde.

 

Rakentaen turvaa pölyttäjille

Oman talon lisäksi pölyttäjät on huomioitu koko näyttelyalueella. Erilaisia pesä- ja suojapaikkoja on joka puolella. Jossain muualla voisi kuvitella että hyönteiset halutaan pitää kaukana näyttelyvieraista, Hollannissa ihmiset ja ötökät tuodaan samalle penkille. Floriaden lepopenkkien alle onnimittäin rakennettu erilaisia suojia erakkomehiläisille sekä muille hyönteisille. Penkit olivat mielestäni sen verran hienoja ja erilaisia, että miksei sellaisia tekisi vaikka oman mökin pihaan. Samalla tulisi pihapiiriin enemmän pölyttäjiä turvaamaan puutarhan satoa. 

Ylipäänsä luonnonpölyttäjille olisi helppoa rakentaa pesäpaikkoja ja turvata siten monimuotoisuutta. Vaikkapa vain lautaan poratut reiät kelpaavat jo toisille. Jos kesälomalla tekeekin mieli nikkaroida, voi tehdä linnunpönttöjen lisäksi pölyttäjille koteja. Jos ne eivät tälle kesälle enää ehdi pesimään, olisivat ne ensi keväälle valmiina.

Hollannissa ja Belgiassa näkyy paljon näitä rakennettuja pesäpaikkoja myös suunnittelussa. Esimerkiksi erään uuden hollantilaiseen yliopistorakennuksen pihaan suunniteltiin alusta alkaen "tilat pölyttäjille".

Pesien tekeminen esim. erakkomehiläisille ei vaadi mahdottomia puusepäntaitoja tai työkaluja - pelkällä poralla pääsee jo alkuun!

Osa suomalaisista kesälomailee täällä kotimaassa, mutta toiset suunnittelevat vielä, mihin päin maailmaa sitä lähtisi. Mikäli päätätte lähteä Hollantiin, suosittelen kyllä Floriadea monipuolisena puutarhakohteena. Näyttely on auki lokakuun 6. päivään saakka. 

Kaupunkimehiläisiä biotaiteellisesti ja yhteisöllisesti

Belgiassa asuva kaupunkimehiläisharrastaja, taiteilija, kemisti ja tutkija Christina Stadlbauer uskoo, että kaupunkimehiläiset voivat lisätä ihmisten yhteisöllisyyttä samalla, kun ne tuovat omaa viestiään ruuantuotannon ketjusta.

"Bryssel on tiiviisti rakennettu kaupunki, jossa on näkyvillä vähän vihreää tilaa. Talojen takapihoilla on silti mehiläisille sopivia paikkoja ja paljon kasveja, joista mehiläiset voivat kerätä mettä. Mehiläiset ja hunaja avaavat myös ihmisten välille mahdollisuuksia kontakteihin, joita ei muuten syntyisi."

Aalto-yliopiston työpajassa kaupunkimehiläiset esiin

Tapasin Stadbauerin tänään torstaina, kun hän oli vierailemassa Helsingissä. Stadlbauer ja Aalto-yliopiston Tulevaisuuden Taiteen Tukikohdan Ulla Taipale suunnittelevat työpajaa, jossa kaupunkimehiläisillä on tärkeä rooli.

"Haluamme yliopistotasolla aloittaa biotaiteen toimintaa, joka tarjoaa sekä teoriaa että osallistavaa, käytäntöön nojaavaa toimintaa", Taipale kertoo.

Aalto-yliopiston Ulla Taipale ja belgialainen Christina Stadlbauer
vievät mehiläisiä eteenpäin myös Helsingissä biotaiteen keinoin.

Tämä Melliferopolis-projekti voi siis tuoda esimerkiksi tavallisesta poikkeavan näköisiä mehiläispesiä Helsinkiin ja Espoon Otaniemeen. Vai syntyisikö kenties mehiläisten pörinää hyödyntävä ääniteos? Tai kuinka voitaisiin osoittaa ihmisille, miltä maailma näyttää mehiläisen silmin?

Ja mitä kaikkea kaupunkihunaja sisältää? Hunajat aiotaan analysoida ja käyttää niitä bioindikaattoreina.

Stadlbauer toimii toukokuussa alkavassa työpajassa enemmän sparraajana kuin opettajana.
"Tuon mukaan oman kokemukseni ja tietämykseni kaupunkimehiläisistä, mutta uskon, että opiskelijat luovat jotain aivan uutta."

Kaupunkimehiläisiin kohdistuu turhia ennakkoluuloja

Christina Stadlbauer on kokenut myös ihmisten ennakkoluulot ja pelot mehiläisiä kohtaan.

"Kaupunkimehiläisiä usein arastellaan aivan syyttä. Siksi on tärkeää kertoa ihmisille, että mehiläisistä ei ole haittoja: eivät ne ole meistä ihmisistä kiinnostuneita, vaan siitä runsaasta mesikasvien kirjosta, joka kaupungeista löytyy."

"Kaupunkihunaja on kuin peili monikulttuurisuudesta"

Stadlbauerin yksi oma yhteisöllinen mehiläisprojekti oli lyhyen aikaa toiminnassa ollut hunajakauppa. Tästä kaupasta ei tosin saanut ostaa hunajaa rahalla, vaan mehiläistarinoilla.

"Bryssel on monikulttuurinen kaupunki. Mielestäni monista kukkalajeista koostuva kaupunkihunaja on kuin peili tästä kulttuurien sulatusuunista. Omassa hunajakaupassani sain kuulla lukuisia tarinoita esimerkiksi maahanmuuttajilta, joiden kanssa tuskin muuten olisin päässyt edes juttelemaan. Kuulin muun muassa siitä, miten Koraani käsittelee hunajaa."

Brysselissä on jo satoja kaupunkimehiläisharrastajia, ja mehiläishoidon kursseille olisi enemmän tulijoita kuin mitä on tilaa. Mehiläispesän perustaminen on tehty helpoksi, eli se ei vaadi esimerkiksi lupaa kaupungilta.

Akaasta Suomen hunajakaupunki?

Mutta osataan sitä Suomessakin. Akaan kaupunki näyttää mallia muille: tulevana kesänä kaupungin alueella on noin 25 mehiläistarhaa. Tarhat mm. parantavat kotipuutarhureiden satoa.

Helsingissä ja Espoossa on kehitteillä uusia kaupunkimehiläistarhoja ensi kesäksi. Kunhan suunnitelmat tarkentuvat ja saan tietoa koostetuksi, niin kerron tietysti lisää. Samoin varmasti seurailen, mitä Aalto-yliopiston työpajassa tapahtuu.

Sitä ennen voi videon avulla tutustua esimerkiksi tokiolaisiin citymehiläisiin (juttu englanniksi). Tokiossa kaupunkimehiläispesien määrä tuplaantui muutamassa vuodessa.

Kaupungeissa saadaan parempi hunajasato kuin maaseudulla

Monissa kaupungeissa on havaittu, että hunajasadot ovat suuremmat kuin maaseudulla. Tämä johtuu siitä, että kasvien kirjo on laaja eli koko kesän mehiläisille löytyy mettä kerättäväksi. Siksi kaupunkihunajien maku voi olla aivan erilainen, ja monissa kaupungeissa niistä on tullut haluttua ja hintavaa herkkua.

Lisäys seuraavana päivänä:
Minua kokeneemmat kertoivat, että kaupunkien sadolle on kasvien määrän lisäksi ainakin toinen syy. Kaupunki on ympäröivää maaseutua lämpimämpi alue, koska talot varastoivat lämpöä.Tämän lämmön varastoinnin vuoksi vuorokauden lämpötilaerot tasaantuvat ja mehiläiset pääsevät paremmin keruulennoille.  

Latvialaisterveisiä kera mehiläistuotteiden

Viikonloppuna olin mukana Itämeren alueen mehiläissymposiumissa. Eli siis ruotsalaisten, tanskalaisten, norjalaisten, virolaisten, latvialaisten, liettuailaisten ja tietysti suomalaisten alan ammattilaisten kokoontumisessa.

Tapahtumassa vaihdettiin tietoa mm. eri maiden viimeisistä tutkimuksista ja näkemyksistä. Esimerkiksi varroa, tuo useiden mehiläispesien kuolemien taustalla oleva punkki, oli paljon esillä (lisää perustietoa varroasta voi lukea esim. harrastajatarhaaja Janne Jokisen sivuilta).

Lisäksi kuulimme esitelmiä esimerkiksi pölytyspalveluista, mehiläisten tuottamista terveystuotteista, mehiläiskasvatuksen tehokkuudesta, siitepölystä, Vietnamin ja Nigerian mehiläishoitoprojekteista ja mehiläisyhteiskunnan talviaktiivisuuden mittaamisesta. Myös geenimuuntelu ja sen vaikutusten pohtiminen nousi esiin.

Mehiläistuotteita kaikkiin tilanteisiin

Perjantain ohjelmassa oli mielenkiintoinen vierailu paikalliseen yritykseen, jossa valmistettiin yli 60 erilaista tuotetta: hunajaa, siitepölyvalmisteita, mehiläistarhaajien tarvitsemaa välineistöä. Tähän päälle tulivat vielä erilaiset kynttilät.

Suomalaiset mehiläistuotevalikoimat ovat varsin pieniä tähän kaikkeen verrattuna. Toisaalta ei Suomessa varmasti olisi taloudellisesti järkevää esimerkiksi käsin pakata kapseleihin kuivattua royal jellyä (suomeksi emomaito, kuningatarhyytelö), kuten Riikassa tehtiin.

Eikä näitä erilaisia mehiläistuotteita Suomessa kovin hyvin edes tunneta, vaikka super food -kiinnostus on tietyissä ryhmissä kasvattanut erikoisvalmisteiden kysyntää.

Kaiken kaikkiaan erittäin opettavainen viikonloppu minulle.Virallisen ohjelman lisäksi tietysti esimerkiksi pöytäkeskusteluissa sai tietoa eri maiden mehiläishoitotilanteesta ja esimeriksi hunajan hinnoista.

Alla muutama kuva vierailukohteestamme.

Kuivatun emomaidon pakkausta kapseleihin 

Muottikynttilöiden valmistusta 

Vahalevyt valmistuvat

Mehiläisasuja ommeltiin latvialaisista kankaista 

 Myymälän tuotevalikoimaa

 Pähkinöitä hunajassa

Pitihän minunkin vähän vaatetusta testata... 

 Hunajaa irtomyynnissä

Kynttiläosastolta muutama esimerkki

Tuliaisena kenno- ja akaasiahunajaa Georgiasta

Ystäväni Karri toi Georgian reissultaan minulle hunajavalikoiman. Kaksi lasipurkillista paikallista hunajaa, joista toinen on lempeän tuoksuista ja makuista juoksevaa akaasiahunajaa. Toinen, vuoristohunajana mainittu, on vielä avaamatta.

Lisäksi hunajapakkauksessa oli mukana kennohunajaa (kennohunajan pakkaus vasemmalla, itse kennohunajaa pilkottaa purkkien takana). Suomessa kennohunaja on varsin harvinaista: jotkut tarhaajat sitäkin myyvät, mutta perushunajaan verrattuna kennohunajan rooli on marginaalinen. Monissa muissa maissa kennohunaja on arkisempaa.

Kennohunajaa pidetään "aidoimpana" hunajana, sillä se on alkuperäisessä hunajakennossa, mehiläisten tekemällä vahalla päällystettynä ja siis ilman ihmisten suorittamia käsittelyjä. Joidenkin näkemysten mukaan kennohunaja on tämän aitoutensa vuoksi myös kaikkein terveellisintä.

Esimerkiksi Kallion shamaani hehkuttaa hunajaa ja erityisesti kennohunajaa blogissaan:

"Oikea hunaja on mehiläisten taideteos <3 Kennohunaja on niin kaunis itsessään ja siitä ei ole suodatettu mitään hyvyyttä pois. [- - -] Tästä inspiroituneena suosittelen poikkeamaan lähimmällä mehiläistilalla ja hankkimaan kaikkea mitä sieltä saa ja tietenkin uskomattoman edullisesti."

Kennohunajaa voi pureskella

Maistoimme tietysti kennohunajaa uteliaina. Kennostoa voi pureskella kuin purukumia, ja sen voi nielaista, mutta toki voi jättää nielemättä. Hunajan maku tässä georgialaisversiossa oli hyvin samanlainen kuin perushunajassa. Tietysti kennohunajaa voi murtaa palasen vaikka teehen.

Tällä viikolla maistoin suomalaista kennohunajaa, jossa oli mielestäni vähemmän vahaa ja enemmän hunajaa kuin georgialaisessa. Ei siis tarvinnut jauhaa samalla tavalla.

Jotenkin tuntuu siltä, että myös jatkossa saan hunajatuliaisia eri puolilta maailmaa. Mikäs sen mukavampaa kuin välillä tutkailla, miltä hunajat jossain toisaalla maistuvat.

Mukana myös ötökkä

Akaasiahunajapurkissa odotti pieni yllätys. Mukaan oli päätynyt pieni, musta ötökkä. Suomalaisessa hunajassa kyseessä olisi iso laatuvirhe, mutta en nyt turhan tarkka ole georgialaistuotteen kohdalla.

Ja kuten kuvasta voi erottaa, niin vuoristohunaja oli kerrostunut  purkkiin. Yleensä se johtuu hunajan käsittelyvirheestä, mutta ei varsinaisesti huononna hunajan laatua. Sekoittamalla sisällön pitäisi olla täysin käyttökelpoista.