Akaa arvostaa pölyttäjiä

Suomen Hunajapääkaupungiksi julistautuneessa Akaassa käynnistyvät tänään Hunajaviikot. Siellä on siis
tarjolla paljon hunajiin ja mehiläisiin liittyvää menoa ja tapahtumaa.

Hunajaviikkojen päätapahtuma, Hunajahulinat, järjestetään lauantaina 29. elokuuta Toijalan torilla. Siellä on markkinameininkiä ja monenlaista ohjelmaa.

Kannattaa tulla paikalle esimerkiksi hankkimaan hunajaa ja moikkaamaan minua, sillä olen puhumassa tapahtumassa ainakin n. klo 12. Tällöin toivottavasti pidän käsissäni myös painotuoretta Hunaja-kirjaani: kirjan virallinen julkistaminen on siirtynyt syyskuun alkuun, mutta pidetään peukkuja, että saan kirjaa edes pari kappaletta tällä viikolla.

Hyvä vihersuunnittelu ja -hoito tukevat kaupunkialueen pölyttäjiä

Akaassa siis pörrää iso joukko hunajamehiläisiä. Mehiläiset ovat tulleet jo paikkakuntalaisille tutuiksi ja Akaan hunajainen imago saanut mainetta ja kunniaa. Mehiläisten pölytysalueet kattavat kaikki kolme keskustataajamaa (Viiala, Toijala, Kylmäkoski). Eri tarhaajien mehiläistarhoja on noin 40 ja niissä asuu yli 20 miljoonaa mehiläistä.

Toki myös luonnon pölyttäjillä on tärkeä rooli niin Akaassa kuin muualla. Akaassa pölyttäjiä ja muita hyönteisiä palvelevat esimerkiksi hoitamattomat niityt ja Terisjärven luonnonsuojelualue.  

Kaupunginpuutarhuri Heli Laineen mielestä esimerkiksi kasvinsuojeluaineiden ja hyönteismyrkkyjen minimointi on osa järkevää viheralueiden hoitamista.

”Lähtökohtana on tietysti se, että valitaan sellaisia istutuksia, jotka eivät ole alttiita tuhohyönteisille tai kasvitaudeille. Jos ötököistä tulee harmia, niin ei niitä sitten myrkyilläkään ryhdytä torjumaan.”

Akaassa kasvinsuojeluaineita joudutaan käyttämään jättiputkien torjuntaan. Sen sijaan esimerkiksi tiealueiden kiveysten hoidetaan harjaamalla.

”Torjunta-aineiden käyttö maksaa aikaa ja rahaa. Lisäksi aineiden minimointi on myös luonnon kannalta järkevää", Laine toteaa.

Kuvat: Akaa.fi

 

Mehiläisteemaista retkeilyä Helsingissä: härkäpapuja, kaupunkihunajaa ja Oopperan pesiä

Mehiläishoitajain liitto SML järjesti eilen keskiviikkona perinteisen sidosryhmäpäivän. Kyseiseen päivään kutsutaan ihmisiä ja organisaatioita, joiden kanssa liitto on vuoden mittaan ollut yhteistyössä. Näin jaamme mehiläistietoa konkreettisesti heille, jotka jollain tavalla työssään alamme kohtaavat.

Tänä vuonna päivän teemoja olivat pölytys ja kaupunkitarhaus.

Pölytysteemaa käsiteltiin Helsingin yliopistolla, jossa on käynnissä härkäpavun pölytyskoe. Lisäksi nostettiin esiin mansikan ja vadelman harmaahomeen biologinen torjunta.

Kaupunkitarhauksen merkeissä käytiin Dodo ry:n Kääntöpöydällä Pasilassa sekä Oopperan mehiläispesillä. Samalla päästiin herkuttelemaan hunajaisilla ruuilla ja hunajalla.

Vastuullinen tutkija Fred Stoddard kertoi, miksi
härkäpapu ylipäätään kiinnostaa. Kotimaista kasviproteiinia
olisi  suotavaa saada niin ihmisravinnoksi kuin eläinrehuksi.
Jos härkäpavun käyttö ihmisravintona kasvaisi,
niin myös hinta nousisi ja viljely olisi kannattavampaa.
Härkäpavusta kehitellään tällä hetkellä
monenlaisia elintarvikkeita.

Dodo ry:llä on mehiläispesiä Pasilassa ratapihalla
Kääntöpöydän yhteydessä. Pesien hoidosta
vastaa Lasse Tarkiainen.

Kääntöpöydällä saatiin ruokaa, jonka aineksista osa
oli Kääntöpöydän omilta viljelmiltä.
Mukana oli myös härkäpapuja ja hunajaa.

Kääntöpöydän kasvihuoneessa mehiläishoidon
neuvoja Ari Seppälä kertoi mehiläisalan
viimeisimpiä kuulumisia. Hunajasato jää nyt
tavanomaista heikommaksi. Lisäksi parveilu
oli tänä kesänä voimakasta ja toi lisätyötä
tarhaajille.

Kansallisoopperassa oma hunaja maistuu
mm. väliaikatarjoiluissa. Näitä herkkuja
päästiin maistamaan myös retkellä.
Herkullista juotavaa kaataa kuvassa Oopperan
ravintolapalveluista vastaavan Kanrestan Anuliina Pineda.

Pienessä purkissa Oopperan pesien viimevuotista hunajaa,
isosssa purkissa hunajaa tältä vuodelta. Vaikka pesät
ovat samassa paikassa, niin mesikasvit ovat sen verran erilaisia
eri vuosina, että hunajakin on väriltään erilaista.
Taustalla näkyvät pesiä hoitavat Tuula Lehtonen SML:sta
ja Niina Kangas. Kolmas kaveriporukan tarhaaja
on Lauri Reuter.

Mehiläispesien näkeminen lähietäisyydeltä on yleensä
lähes kaikkien mielestä todella kiinnostavaa.
Oopperan pesillä Ari Seppälä nappasi kiinni kuhnurin
ja esitteli vauhdikkaasti kuhnurin elämänvaiheita aina
häälentoon asti. Kuhnurilla ei ole pistintä, joten se ei
voi pistää, ja sen elämän tarkoitus on päästä
häälennolle parittelemaan kuningattaren kanssa.
Tosin useimmat kuhnurit eivät koskaan sitä pääse kokemaan.

Hunajaista jouluenergiaa Tuomaan markkinoilta

Kävin tänään Helsingin Tuomaan markkinoilla tutkailemassa hunajan ja muiden mehiläistuotteiden tarjontaa. Monessa kojussa myytiin hunajaa ja mehiläisvahakynttilöitä. Lisäksi markkinoilta saa esimerkiksi propolista tai mehiläisvahavoiteta.

Stadin Tarhaajat ry:n kojulla oli yhdistyksen sihteeri, Merja-Riitta Laurila. Merja-Riitta kertoi myös videolle, millaisia hunajia heillä on nyt myynnissä ja mistä ne ovat peräisin. Mukana on sekä kaupunki- että maalaishunajaa.

Merja-Riitta Laurila on ollut pitkään aktiivinen myös mehiläisalan kouluttajana. Hän on vetänyt pääkapunkiseudulla lukuisia mehiläistarhauksen peruskursseja. Mutta miksi Laurilasta itsestään tuli aikoinaan tarhaaja ja miten siihen liittyvät kesäkurpitsat? Jos haluat kuulla nimenomaan siitä, hyppää suoraan videon kohtaan 3:18.




Yksi pitkään Tuomaan markkinoilla hunajaa myynneistä on Aappo Valo. Valo on myös pärjännyt Suomen Paras Hunaja -kilpailussa.

Tänäkin vuonna hänen kojustaan löytyy erilaisia lajihunajia, lahjapakkauksia ja hunajavalmisteita. Mukana myynnissä on myös esimerkiksi propolistippoja. 

Aappo Valolla on laaja valikoima erilaisia
hunajia ja hunajavalmisteita. Mukana on mm.
voikukka- ja tattarihunajaa.

Huuliaan voi helliä mehiläisvahapohjaisella tuotteella.
Taustalla näkyy myös propolistippoja, joita voi käyttää
ulkoisesti esimerkiksi haavoihin tai sisäisesti vaikkapa kurkkukipuun.
Propolis eli kittivahaon mehiläisten oma tehoaine bakteereja vastaan.

Kesäinen mehiläismediakatsaus

Mehiläistarhausopiskelua
Rääkkylässä Pohjois-Karjalassa tänä kesänä

Moni tarhaaja on jo lingonnut tämän kesän ensimmäiset hunajat. Myös hunajasadon määrää on arvuuteltu ja arvailtu julkisuudessa, mutta lopullinen tieto siitä saadaan vasta myöhemmin.

Tietysti paikalliset erot ovat suuria: jokin mehiläistarha voi tuottaa reilusti hunajaa, kun taas muutaman kilometrin päässä toisessa tarhassa satoa ei kerry kehuttavasti.

Mehiläiset ovat mitä mainioin kesäinen aihe myös medialle. Tässä muutamia nostoja erilaisista kirjoituksista viime viikoilta.

Mitä tehdä, kun kotipihaan ilmestyy mehiäisparvi (Turun Sanomat 13.7.)

Jutussa kerrotaan mehiläisten parveilusta ja siitä, miten tulisi toimia, jos parvi ilmestyy oman talon nurkille. Mukana on myös video, jossa parvi tiputetaan oksalta talteen.

"Tarvainen painottaa, että mehiläisiä ei saa missään nimessä myrkyttää omin avuin. Kun yksi Raid-pullolla varustautunut ihminen ja kokonainen mehiläisparvi ottavat mittaa toisistaan, ihminen jää hengenvaarallisella tavalla toiseksi.
Eikä kotipihaan ilmestyneisiin mehiläisiin ole edes tarvis suhtautua vihamielisesti. Lentäessään auringon pimentävä ja kovaa ääntä pitävä parvi on ainakin luonnosta kiinnostuneen mielestä komea näky.
– Parvea voi ihastella matkan päästä ja siitä kannattaa ottaa kuvia. Ja sanotaan, että parvi pihassa tuo onnea talolle."

Mehiläiset veivät mansikkatilan luomuun
(Luomua. Ilman muuta. Heinäkuu 2014)

Luomumarjanviljelijälle mehiläiset ovat suureksi hyödyksi. Ne sekä pölyttävät kukkia että vievät kukkiin homeentorjunta-ainetta. 

"Opiskellessaan agroekologiaa Helsingin yliopistossa Keskitalo vakuuttui, että harmaahomettakin on mahdollista torjua luonnonmukaisin menetelmin.
– Professori Heikki Hokkanen esitteli, miten harmaahometta voidaan torjua mehiläisten avulla. Pesien lentolaudoille levitetään mikrobivalmistetta, joka tarttuu mehiläisten jalkoihin. Pölyttäessään mansikan mehiläinen levittää kukkaan myös mikrobin, joka estää harmaahometartunnan."

Pistikö mehiläinen? Näin mehiläistarhaaja välttää myrkytyksen
(Yle Luonto 20.7.)

Jutussa annetaan vinkki mehiläisten, ampiaisen tai kimalaisen piston ensihoitoon. Lisäksi juttu kertoo mesikasveista, mehiläiskesän etenemisestä sekä mehiläistarhaajan mahdollisuuksista vaikuttaa mehiläisten luonteeseen kuningatarmehiläisten valinnoilla.

"Mehiläisten medenkeruukausi alkaa varhain keväällä pajun, leskenlehden ja voikukan kukinnan aikaan. Kautta jatkaa valkoapila, vadelma ja horsma. Juuri horsma on mehiläisten aktiivisuuskauden hyvä mittari."

Hunajaa voi tuottaa myös kaupunkipihassa
(Ilkka 14.6.)

Petteri Helander kertoo oman mehiläistarhauksensa taustoista sekä mehiläisharrastuksesta yleisesti.

"Helander suosittelee kurssia tarhausta suunnitteleville. Kristiinassa kurssi oli keväällä.
Perushankinnat ovat pesän lisäksi hunajalinko, tyhjiä pesälaatikoita ja suojapuku. Kustannukset ovat tuhannen euron luokkaa.
– Tarhaus ei ole vaikeaa, mutta perusasiat pitää oppia. Pesiä pitää seurata viikoittain. Jos yhdyskunta ryhtyy esimerkiksi parveilemaan, se on käytännössä menetetty. Myös punkin torjunta pitää hoitaa joka syksy.
Vaasalaissyntyinen, Ylimarkussa asuva ja Kristiinassa mökkeilevä Helander innostui mehiläisistä kuutisen vuotta sitten.
– Lehdessä oli ilmoitus myytävistä mehiläispesistä. Hankimme muutaman pesän harrastukseksi. Siitä se lähti.

Pörräävät pölyttäjät (Kuopion kaupunginkirjasto)

Luontopedagogi Mari Wikholm valottaa blogitekstissää mehiläisten merkitystä.

"Aamiaispöydästämme puuttuisi mustikkasoppa, jos metsissä ei lentäisi kimalaisia. Ilman mehiläisiä emme söisi omenoita tai päärynöitä emmekä lettuja hunajalla tai vadelmahillolla. Suklaasta saamme kiittää erästä trooppista kärpästä, ja jäisipä moni kahvikuppikin juomatta, jos kahvipensaissa ei pörräisi pölyttäjiä. Ruokapöytämme jäisi siis huomattavasti köyhemmäksi, värittömämmäksi ja mauttomammaksi, sillä hyönteiset pölyttävät useimmat tärkeimmät ruokakasvimme ja lisäksi vielä lukuisia karjalle syötettäviä kasveja." 

- - - -

Nämä ja monet muut linkit olemme jakaneet myös Hunajan Facebook-sivulla sekä Twitter-tilillämme. Tervetuloa seuraamaan myös niitä! Tallennamme erilaisia mehiläis- ja hunajalinkkejä myös Delicious-palveluun.

Kaupunkitarhauksen iloista

Mehiläishoito sulautuu  kaupunkeihin.

Kaupunkimehiläistarhauksella menee mielestäni hyvin. Aihe on saanut viime aikoina paljon näkyvyyttä mediassa ja paljon positiivista kaikua mm. siirtolapuutarhoilta. Tuntuu että mehiläisiä ja mehiläishoitoa arvostetaan osana kaupunkien elämää. 

Kaupunkien kannattaisikin nyt toimia vieläkin enemmän mehiläisten hyväksi: ottaa mehiläistarhaus pysyväksi osaksi kaupunkia. Huomioida mehiläiset ja niiden tarhapaikat jo kaupunkisuunnittelussa (tätä on jo tehty esim. Akaassa). Kaupunkiviljelijät, kasvit ja hunajanystävät hyötyisivät.

Hyviä esimerkkejä kaupunkitarhauksesta on paljon ja kaupunkimehiläisten ympärille on rakennettu toimivaa yhteistyötä eri tahojen kesken. Tässä muutama esimerkki.

-Akaa on suunnitelmallisesti tehnyt kaupunkiin tarhapaikkoja. Julistautuipa kaupunki juuri myös Suomen hunajapääkaupungiksi. Mehiläisteema myös palkittiin pronssilla Kuntaliiton järjestämässä Kuntamarkkinoinnin SM-kilpailussa.  Yhteistyössä ovat olleet kaupunki, mehiläistarhaajat ja muut toimijat. Kesän lopulla Akaassa järjestetään hunajaviikko oheisohjelmineen. Hienoa työtä, akaalaiset!

- Lappeenranta on ottanut mehiläisiä jopa Kaupungintalolleen. Siinä näytetään hienoa esimerkkiä koko kaupungille. Mehiläiset ovat myös levittäytyneet Lappeenrannan eri kaupunginosiin ja esim. yliopistolle.

- Myös muut tahot kuin kaupungit ovat kiinnostuneita mehiläisistä. Esimerkiksi Turussa kauppakeskus Skanssi on ottanut katolleen mehiläisiä.

Monissa muissakin kaupungeissa on citymehiläisiä. Mikäli kaupunkimehiläiset kiinnostavat, voivat kaupungit ja muut osapuolet olla yhteydessä paikallisiin tarhaajiin tai tiedustella lisää kaupunkitarhauksesta paikallisyhdistyksiltä tai Suomen Mehiläishoitajain Liitolta.

Kaupunkitarhaus onnistuu hyvin, kun sen suunnittelee etukäteen kaikille osapuolille (tarhaajat, mehiläiset, kaupunkilaiset jne.) sopivaksi. Kaupunkitarhauksessa tulee muistaa, että paikan valinta on aina tehtävä mehiläisten ehdoilla. Mehiläiset ovat kotieläimiä, jotka tarvitsevat säännöllistä hoitoa, ruokaa ja turvaa. 

Kaupunkialueilla olisi valtavasti potentiaalisia paikkoja citysurisijoille.

Kaupunkitarhalla hieno tunnelma 

Missä emo?

Lopuksi vielä pesäkuulumisia SML:n kaupunkitarhalta Töölönlahdelta. Liiton pesä on ollut nyt vajaan kuukauden Töölönlahdella keräämässä mettä lähipuistojen kasveista. Tarhalla on kaksi pesää: Mesimestarilta saatu vahva pesä, joka tuo ahkerasti mettä ja siitepölyä pesään ja rakentaa pesää vauhdilla. Toinen pesä on napattu parvi - vielä pieni, mutta uusi emo munii pesässä täyttä häkää. Säiden ollessa pitkään kylmät, olimme jo hiukan huolissamme tuosta pikkupesästä, mutta hyvinhän se kehittyi. Molemmista pesistä löytyy nyt siis munia, toukkia ja aikuista porukkaa riittävästi. Nyt odotamme niitä huippukelejä...

Eilen pesävierailun jälkeen maistelimme Niinan ja Laurin kanssa oman pesän hunajaa.
Juuri pesästä otettu kennohunaja on parasta hunajaa mitä voi saada. Kyllä oli meidän ilmeet maireat hunajaa mutustellessa :)

Mietin myös mennessäni sitä, kuinka kätevää kaupunkitarhaus voi parhaimmillaan olla: hyppään työpäivän jälkeen ratikkaan ja vartin päästä olen jo tarhalla täydessä työn touhussa. Lähipuistosta kantautuva musiikki tuo vielä lisätunnelmaa tarhaukseen.

Uusi hunaja suoraan kennosta on parasta herkkua.

-Tuula

ps. Leikkasimme myös vähän kuhnurikennoa. Laitoin sen pakkaseen ja lähiaikoina on siis tiedossa kuhnurintoukkaherkkuja. Laitan reseptin tietenkin innokkaille ötökkäruokailijoille jakoon ;)