Neonikotinoidijäämät löydetään tarkoilla laitteilla

Moni mehiläisistä huolestunut huokaisi helpotuksesta viime keväänä, kun EU-komissio päätti kieltää väliaikaisesti kolmen mehiläiselle vaarallisen neonikotinoidin käytön. Nämä aineet ovat kasvinsuojeluaineissa käytettyjä tehoaineita, joiden on todettu aiheuttavan mehiläisille mm. suunnistusvaikeuksia. Olen tästä aiheesta aiemminkin kirjoittanut, voitte virkistää muistia täältä. Kielto on voimassa pari vuotta, joten sillä välin asiaa tutkitaan lisää.

Aihe on herättänyt suuria tunteita. Hyönteisten hermojärjestelmään vaikuttavat aineet ovat todella tehokkaita - mehiläisellekin suun kautta saatuna tappava annos imidaklopridia on vain 0,000000004 grammaa. Pienet ovat pitoisuudet kasvinsuojeluaineissa ja lopulta kasveissakin. Voidaanko tällaisia pitoisuuksia löytää? Koska mehiläisistä ollaan huolissaan, MTT:llä ja Eviralla on meneillään Neomehi-hanke, joka tutkii jäämäpitoisuuksia kotimaisilla öljykasvikasvustoilla ja mehiläisnäytteillä. Kävin Eviran laboratoriossa katsomassa, kuinka näytteitä tutkitaan.

Pienetkin pitoisuudet ilmi

Jäämänäytteitä etsitään hunajasta, pergasta, siitepölystä ja mehiläisistä. Eviran Kemian ja toksikologian yksikön tutkija Mari Kukkola tutkii näytteet ja etsii mahdollisia jäämiä nestekromatokrafian avulla. Käytetyn menetelmän etuna on luotettavuus ja herkkyys.

”Jäämät saadaan määritettyä hyvin tarkasti. Voidaan löytää jopa 0,05 nanogramman pitoisuuksia grammasta.” 

Tämänkaltaisesta kuvasta tutkija lukee tiedon jäämistä.

Kukkola kertoi myös, että yhdellä analyysillä voidaan löytää myös muita jäämiä – tarkka laite voi löytää satojakin aineita.

Eri näytteet on kerätty neljältä eri tavoin käsitellyltä lohkolta. Osa lohkoista oli peittauskäsitelty neonikotinoideilla, osa taas ruiskutettu tai peittaus-ja ruiskukäsitelty. Mukana on myös täysin käsittelemätön kontrollilohko. Muistutuksena, että peittaus on siemenen käsittelyä kasvinsuojeluaineella, jolloin pieni taimi saa suojan esim. kirppoja vastaan. 

Kukkola tutkii mehiläisnäytteitä yli 200 kappaletta tämän vuoden puolella. Odotan suurella kiinnostuksella tuloksia.Neomehi-hanke jatkuu vuoden 2014 loppuun. Olen todella tyytyväinen siihen, että asiaa tutkitaan perinpohjin. Mehiläisten katoamiset ja erilaisten kemikaalien vaikutus niihin on hyvin monimutkaista ja aiheesta soisi olevan vieläkin enemmän tutkimusta. Aihe ei ole lainkaan yksikertainen, ja haluan muistuttaa, että rypsi on myös mehiläiselle tärkeä mesikasvi. Mehiläistarhaajat eivät halua, että rypsin viljely kaikkoaa Suomesta, mutta ei myöskään haluta mehiläiselle vaaraa.

Hankkeen tuloksista tuloksista tiedotamme aikanaan. Nyt toivon, että mehiläisyhteiskunnat lähtivät vahvoina talvehtimaan ja että ensi keväänä on vahvat kaverit taas pörisemässä mahdollisimman turvallisessa ympäristössä.

-Tuula

Miljoonan dollarin kysymys: mikä tappaa mehiläisiä?

En ole laskenut, kuinka monta kertaa olen vuoden aikana kuullut kysymykset 'miksi mehiläiset katoavat' tai 'mikä mehiläisiä tappaa'. Joka tapauksessa, todella monta kertaa. Kysymys on äärimmäisen hyvä, ja toivoisin osaavani vastata siihen täysin varmasti ja yksiselitteisesti. Mehiläisten katoamiseen ja joukkokuolemiin (engl. CCD:hen  eli collany collapse disorderiin) on luultavasti monia syitä ja syyt vaikuttavat kaiken lisäksi toisiinsa.

Tällä viikolla TEDissä julkaistu mehiläisluento antaa hyvän yhteenvedon siitä, mikä mehiläisiä vaivaa. Tutkija Marla Spivak kertoo yksinkertaisesti ja selkeästi mehiläisten tilanteesta vartin kestävällä videolla. Kannattaa katsoa! Valitettavasti video on englanniksi, mutta kirjoitanpa tähän hiukan pääpointteja.

Tautien, ravinnon ja kemikaalien noidankehä?

Voisi helposti ajatella, että mehiläisiä vaivaa vain esimerkiksi kasvinsuojeluaineet tai taudit. Mehiläispesä kuitenkin toimii moniulotteisesti, siellä pitää huolehtia hygieniasta, ruuasta, suunnistuksesta jne. Jos yksi asia menee pieleen, muutkin voivat mennä.

Mehiläisillä on luonnostaan tauteja ja loisia. Esim. varroa-punkit lisäävät mehiläisten viruksia, mikä taas vaikuttaa niiden yleiskuntoon. Vaikka mehiläinen ei kuolisikaan viruksiin, niiden kyky kerätä ravintoa ja huolehtia pesästä heikkenee. Ja vaikka vain osa pesän mehiläisistä kuolisi, se vaikuttaa heti mm. pesän lämmöntuotantokykyyn ja talven yli selviämiseen. Keväällä pesän toiminta myös käynnistyy hitaammin, kun on vähemmän porukkaa keräämässä ruokaa.

Sama pätee kasvinsuojeluaineisiin - vaikka ne eivät tappaisi mehiläisiä, ne saattavat vaikuttaa niiden kykyyn toimia pesässä tietyssä tehtävässään.

Taudit, kemikaalit, viljelyn yksipuolisuus ja liian vähä ravinto vaikuttavat mehiläisten hyvinvointiin yhdessä ja erikseen.

Monokulttuuri nykymehiläisen ongelma

Mehiläisten katoaminen on ollut viime vuosikymmenen puheenaihe. Uutta se ei kuitenkaan ole, Spivak kertoo. Mehiläisten väheneminen USA:ssa alkoi jo toisen maailmansodan jälkeen, kun kasvivalikoima alkoi yksipuolistua ja kemialliset torjunta-aineet tulivat käyttöön. Ruuan keruu onkin yksi nykypäivän mehiläisten ongelmista, jos katsotaan maataloutta globaalisti. Viljelyala yksipuolistuu ja mehiläisten on vaikeampi kerätä monipuolista ravintoa. Spivak puhuukin " ruoka-autiomaista". Ravintoa on vaikea löytää ja se on todella yksipuolista nykyisessä monokulttuurissa.
Ristiriitaista on se, että Spivak kertoo myös, että mehiläispölytteisten kasvien määrä on noussun 300 % maailmanlaajuisesti. Samaan aikaan mehiläiset vähenevät, eikä pölytystä ole riittävästi.

Maapallolla 20 000 mesipistiäislajia

Muitakaan pölyttäjiä ei sovi unohtaa. Spivak muistuttaa, että tarhattujen mehiläisten lisäksi maapallolla elää parikymmentätuhatta muuta mesipistiäislajia, jotka pölyttävät myös viljelykasvejamme. Harvalla lajilla on samanlainen sosiaalinen yhdyskuntarakenne kuin hunajamehiläisellä.

Kaikkia pölyttäjiä voi auttaa istuttamalla hyviä ravintokasveja, Spivak muistuttaa. Me voimme esimerkiksi syksyllä istuttaa sinililjan sipuleita, niistä saa aikaisin keväällä mettä. Krookus taas on hyvä siitepölyn lähde.

Spivakin viisaimmat sanat ovat videon lopussa: "Kun mehiläisten ravinnonsaanti turvataan, meidänkin ravinnonsaanti turvataan pölytyksen kautta."

Tässäpä pohdiskeltavaa loppuviikolle.
-Tuula

Mehiläiset vetivät pidemmän korren EU:ssa - neonikotinoidit käyttökieltoon

EU:ssa äänestettiin maanantaina neonikotinoidien kieltämisestä. Kolme ainetta (klotianidiini, imidaklopridi ja tiametoksaami) kiellettiin. Kielto tulee voimaan komission toimesta, koska itse äänestyksessä ei saatu määräenemmistöä puolesta tai vastaan. Suomi äänesti asiassa tyhjää.

Se, että mehiläiset menivät kasvinsuojeluainejättien edelle, on suuri juttu. Vaikka päivittäin kehunkin, kuinka hyödyllisiä mehiläiset ovat, on hienoa, että niiden arvo on tunnustettu tänä keväänä näin suuresti EU-tasolla.

Mehiläistutkimusta tarvitaan

Suomen Mehiläishoitajain Liitto toivoo, että mehiläistutkimusta ja torjunta-ainetutkimuksia (sis. neonikotinoidit) jatkettaisiin aktiivisesti. Miksikö, jos kerran aineet jo kiellettiin? Kyseessä on tällä hetkellä väliaikainen kahden vuoden kielto, tulevaisuus voi tuoda tullessaan taas jotain muuta.

Jatkoa seurannee, aineiden kielto koskee vasta osaa aineista. Seuraavaksi tarkastellaan varmaankin asetamipridi ja tiaklopridi, neonikotinoideja nekin.

Käyttökielto sisältää pitkän listan mehiläisille houkuttelevia kasveja. Kasvihuonetuotanto ja siementuotanto ovat poikkeus. Suomessa vastustusta ja suurinta huolta aiheutti se, miten kielto vaikuttaa rypsinviljelyyn. Euroopassa suurimmat vaikutukset näkyvät luultavasti maissin, auringonkukan ja rapsin tuotannossa.

Pellolla pörisee kiellosta huolimatta

Neonikotinoidien käyttökielto astuu voimaan tämän vuoden joulukuussa. Mutta.
Aina on se kuuluisa mutta. Vaikka kolme ainetta nyt kiellettiin, ei se kaikkea ratkaise. On tuolla ulkona moni muukin uhka mehiläisille. Kesän tullen täytyy kiinnittää jälleen huomio siihen, mitä siellä pellolla todella tapahtuu. "Turvallinenkin" aine on vaarallinen, jos sitä käyttää huolimattomasti. Kasvinsuojelutoimenpiteissä tulee huomioida pölyttäjät paremmin - ruiskutuksia ei tule tehdä päiväsaikaan eikä koskaan kukkivalle kasville. Pakkausmerkintöjä tulee noudattaa huolella.

Onneksi Tukes on jo kiinnittänyt tähän asiaan jo huomiota ja kasvinsuojeluainepakkauksiin ollaan tekemässä selkeämpiä, ajanmukaisia ohjeita pölyttäjien turvaamiseksi.

Kiinnostus mehiläisiä ja pölyttäjien hyvinvointia kohtaa on ollut viime aikoina valtavaa! On upeaa, että ihmiset ovat olleet niin aktiivisia mehiläisten ja muiden pölyttäjien puolesta. Toivottavasti kelit alkavat suosia hyönteisiä pian. Talven pesäkuolemista vielä lyhyesti, että tällä hetkellä pesiä on kuollut vähintään keskimääräisesti. Talvitappiot ovat yleisesti noin 15 %, mutta vielä ei tiedetä tarkalleen, mikä on lopullinen tilanne tänä vuonna. Mutta ei talvi ainakaan normaalia helpompi ollut.

Nyt toivotaan paljon siitepölyä ja mettä mehiläisille, jotta pesät vahvistuisivat vauhdilla.

Neonikotinoidit ovat tapetilla koko EU:ssa. Mutta mitä ne ovat?

Mehiläiset pölyttävät rypsi- ja rapsipeltoja, joissa käytetään neonikotinoideja.

Mehiläisalan ykköspuheenaihe ovat nyt neonikotinoidit. Ne aiheuttavat suurta huolta tarhaajien keskuudessa, syystäkin. Onkin siis paikallaan kirjoittaa tilannekatsaus aiheen tiimoilta. Vaarallisimpien neonikotinoidien kiellosta tärkeimmillä mesikasveilla piti päättää EU-komissiossa ensi viikon maanantaina. Kokous kuitenkin peruttiin ja päätös siirtynee ainakin maaliskuulle. Tähän mennessä (21.2.) Suomen hallitus ei ole muodostanut selkeää kantaa aiheesta, tai ainakin se on Ykkösaamun  haastatteleman Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisen mukaan "sekava". Aihe aiheuttaa ristiriitaista keskustelua mm. sen vuoksi, että neonikotinoideja käytetään mm. rypsin ja rapsin peittaukseen, ja nämä ovat Suomessa paljon viljeltyjä öljy- ja valkuaiskasveja.

Mutta mitä ovat neonikotinoidit? Keskustelu kiihtyy mediassa ja netissä, tässä hieman taustatietoa helpottamaan uutisten seuraamista.

• Neonikotinoidit ovat kemiallinen ryhmä, joita käytetään kasvinsuojeluaineissa tehoaineina
• Käyttö: lehtinesteitä imeviä hyönteisiä vastaan (esim. kirvat ja kirpat)
• Nikotiinin kaltainen hermomyrkky, joka halvaannuttaa/tappaa hyönteisen
• Ovat systeemisiä aineita, eli vaikutus ulottuu koko kasviin (juuri, lehdet, mesi, siitepöly)
• Suomessa on käytössä viittä eri neonikotinoidia: asetamipridia, klotianidiinia, imidaklopridia, tiaklopridia ja tiametoksaamia
• Näistä mehiläisille ja kimalaisille vaarallisiksi on havaittu tiametoksaami, imidaklopridi ja klotianidiini
• Osa neonikotinoideista aiheuttaa mehiläisille suunnistuskykyjen katoamista, kimalaisilla on havaittu kuningatarten tuoton vähenemistä ja kasvun hidastumista
• Tukesin sivuilta haettuna neonikotinoideja löytyy Suomesta yhteensä 19 tuotteesta (peittaus-, ruiskutus ja raekäytössä)
• Aineita on myös kotitalouskäytössä
• Neonikotinoideille ei ole olemassa korvaavia aineita 

Aineita käytetään monilla muillakin kasveilla kuin rypsillä ja rapsilla. Kasvilista on seuraava: rypsi, rapsi, sokerijuurikas, syysvehnä, ruis, herne, peruna, omena, päärynä, luumu, erilaiset marjat, kasvihuoneissa kurkku, tomaatti, paprika ja koristekasvit sekä erilaiset taimet. Eli todella monin paikoin käytettyjä aineita.

Aiheeseen perehtyessäni oli kauhistuttavaa huomata, kuinka huonot mehiläis - ja pölyttäjävaroitukset kasvinsuojeluaineiden tuoteselosteissa on. Kaikista neonikotinoideja sisältävistä tuotteista vain neljällä oli mehiläisvaroitus ja niissäkin ne olivat, totta puhuakseni, hyvin mitättömät. Esimerkiksi, vaikka pakkauksessa varoitetaan, ettei ainetta saa käyttää mehiläisen lentoaikaan, ei kerrota sitä, mikä tämä lentoaika on. Kasveja ei ikinä tulisi ruiskuttaa päiväaikaan, kun mehiläiset pölyttävät kukkia, vaan kasvinsuojelutoimenpiteet tulisi tehdä aina yöaikaan mehiläisten ollessa pesissään.

Ennen kuin neonikotinoidit mahdollisesti kielletään, tulisi kasvinsuojeluaineiden pakkausmerkintöihin tehdä täysremontti mehiläisten ja muiden pölyttäjien hyväksi.

Missä on mehiläistutkimus?

Neonikotinoideissa on vielä hyvin monta tutkimatonta asiaa. Vaikutusta luonnonpölyttäjiin ei tiedetä. Epäselvää on myös se, kuinka aineet leviävät luonnonkasveihin tai millaisia yhteisvaikutuksia aineilla on. Miten aineiden kulkeutuminen pesään vaikuttaa toukkiin ym. ja pesäkokonaisuuteen, on myös suuri huolenaihe.

Onkin todella harmillista ja mielestäni erikoista, että Suomessa ei ole tällä hetkellä mehiläistutkimusta. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT lakkautti mehiläistutkimuksensa, eikä mehiläisalalla ole tällä hetkellä resursseja tutkia yksityiskohtia. Tutkimukseen tulisikin ehdottomasti panostaa - nyt enemmän kuin koskaan! Suomen Mehiläishoitajain Liiton tietoon on tullut joitain epäilyttäviä pesäkuolemia, mutta asiaa ei ole voitu tutkia. SML on tähän mennessä tehnyt kirjallisuusselvitystä neonikotinoideista ja aikoo tehdä tulevaisuudessa yhteistyötä Ruotsin tutkijoiden kanssa.

Viranomaisten on suojeltava meille välttämättömiä pölyttäjiä.

Pieni mutta mittaamattoman arvokas mehiläinen.