torstai 27. helmikuuta 2014

Eviran linjaus: hunajantuottaja ei saa edes linkata hunajan terveystutkimuksiin

Huom! Päivitys aiheeseen 28.2. tekstin lopussa.

Evira lähetti tänne Mehiläishoitajain Liittoon huomautuksen hunajan terveysvaikutuksista kertomisesta. Olemme nimittäin nettisivuillamme ja tässä blogissa maininneet esimerkiksi sen, että erään yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan hunaja voisi auttaa lapsen yskään (YLE:n uutinen tutkimuksesta, englanninkielinen tutkimusartikkeli).

Samoin olemme kertoneet suomalaistutkimuksesta, jonka mukaan kotimaisilla hunajilla saattaa olla merkitystä bakteerien aiheuttamien hengitystieinfektioiden ennaltaehkäisyssä.

Suoraan ongelma ei ole se, että me kerromme näistä. Eviran mielestä ongelma on se, jos hunajantuottaja linkittää omilta sivuiltamme näihin tietoihin. Ja niinhän moni tietysti tekee.

Evira tulkitsee elintarvikelakia ja ravitsemus- ja terveysväiteasetusta. Sen mukaan markkinoinnissa ei saa käyttää terveysväitteitä, jotka eivät ole saaneet väiteasetuksen mukaista hyväksyntää. Hunajalle ei ole yhtään hyväksyttyä terveysväitettä. 

Jos siis SML ry olisi hunajantuottaja eli elintarvikealan toimija, niin olisimme näillä hunajan terveyteen liittyvien tutkimusten uutisoinnilla toimineet artiklaa 10 vastaan.

Eviran mukaan hunajantuottaja rikkoo säädöksiä jo silloin, jos hän linkittää yrityksensä nettisivuilta sivustoille, jotka sisältävät elintarvikelainsäädösten vastaisia sivuja. Eli siis mm. tämä kirjoitukseni. 

Tällainen vanhoista materiaaleistamme
kaivettu mielikuvamarkkinointiväite
on siis lainvastainen.
Sen sijaan onneksi voimme jatkossakin
markkinoida esimerkiksi sitä,
että mehiläisten pölytystyö
auttaa kasveja sadon tuottamisessa.
Tämähän on melkoinen soppa, joka ei kosketa pelkästään hunajaa, vaan montaa muutakin elintarviketta. Taustalla ovat mielestäni hienot ajatukset elintarvikemarkkinoinnista: on hyvä, ettei hunajapurkissa saa lukea "Parantaa yskän", "Hoitaa haavat" tai "Kohentaa oloasi". 

Mutta sitä minun on vaikea tajuta, ettei hunajantuottaja saa edes kertoa hunajaan liittyvistä tutkimuksista, koska terveysväitteille ei ole saatu väiteasetuksen mukaista hyväksyntää.

Tämä terveysväitehyväksynnän saaminen on tietysti pitkä ja hankala prosessi. Se on vaikea isoillekin elintarvikealan yrityksille. Jokainen voi varmasti kuvitella, miten mahdoton se on hunajan kaltaiselle pienelle alalle, jossa myös yritykset ovat pieniä. Ei täällä ole mahdollisuutta esim. samanlaiseen tutkimustoimintaan kuin isoilla tekijöillä. Kun vilkuilee Suomen terveysväitelistaa (PDF), niin sekin on täynnä kommentteja siitä, että erilaiset haetut väitteet ja niiden perustelut eivät ole vakuuttavia.

Sitä paitsi nykyisessä nettimaailmassa tämän touhun valvominen menee lähinnä naurettavaksi. Sosiaalisessa mediassa, kuten muuallakin, hunajantuottaja itse on usein se oleellinen markkinoija. Häneltä ei voi viedä sananvapautta. Joten jos hän itse linkittää terveysuutisiin vaikka Facebook-käyttäjänä, niin eihän sitä voi häneltä kieltää, vaikka kiellettäisiin linkittämästä yrityksen Facebook-sivulta.

Missä siis menee pienen yrityksen kaupallisen markkinoinnin raja? Jokainen varmasti keksii monta esimerkkiä, joissa raja on hyvin epämääräisen häilyvä. Olen lähettänyt Eviralle lisätietopyynnön siitä, miten nämä rajat vedetään, jotta voin ohjeistaa hunajantuottajia.

Mikä sitten on Eviran uhkaus näille toimijoille, jotka esimerkiksi linkittävät meidän terveysaineistoihimme? Siellä jyllää laajeneva Oiva-valvontajärjestelmä.

Jos hunajayrittäjä narahtaa lainvastaisesta markkinoinnista, niin hän saa Oivassa arvosanan huono. Kuluttajalle näkyy vain tämä arvioinnin heikoin lenkki, vaikka kaikki muut Oivan osa-alueet olisivat erinomaisia. Seurauksena on siis surullinen hymynaama ja tietysti velvoite poistaa nettisivujen linkit.

Eli siis hienosta lainsäädännön ajatuksesta on seurauksena sotkuinen vyyhti, jossa alan toimijat eivät voi kertoa terveyteen liittyvistä tutkimustuloksista rikkomatta säädöksiä.

(Totean tähän loppuun, että tämäkin kirjoitus, kuten blogimme tekstit ylipäätään, edustavat kirjoittajien omia mielipiteitä. Eikä tämä blogi siis kerro SML:n virallista kantaa. Ja Evira tekee mielestäni hienoa työtä monissa asioissa.)

Päivitys 28.2.
Koska tämä teksti sai runsaasti huomiota heti eilen ilmestymispäivänään ja levisi mitä ilmeisimmin tehokkaasti myös Evirassa, niin tänä aamuna Eviran pääjohtaja Matti Aho viestitti seuraavasti Twitterissä:


Eli siis kiitos Eviraan tässä vaiheessa. Nyt sitten jäämme odottelemaan, millainen juridinen tulkinta syntyy.

- - -

Lisätietoja mm. Eviran sivuilta.
"Elintarvikelain (23/2006) 9 §:n mukaan elintarvikkeen pakkauksessa, esitteessä, mainoksessa tai muulla tavalla markkinoinnin yhteydessä elintarvikkeella ei saa esittää olevan ihmisen sairauksien ennalta ehkäisemiseen, hoitamiseen tai parantamiseen liittyviä ominaisuuksia eli lääkkeellisiä väitteitä eikä viitata sellaisiin tietoihin. Lääkkeellisten väitteiden käyttö on sallittu ainoastaan lääkkeille. Vaatimus ei ole uusi, vaan lääkkeellisten väitteiden käyttö elintarvikkeiden markkinoinnissa on ollut kiellettyä vuosikymmenien ajan."



tiistai 25. helmikuuta 2014

Mehiläishoitajat peruskursseilla: "On kolme tapaa hoitaa mehiläisiä: Minun tapani, sinun tapasi ja se oikea tapa”

Tällä hetkellä moni käy mehiläistarhauksen peruskurssia. Niitä nimittäin järjestetään ympäri Suomea näin talvella. Yleensä järjestäjinä ovat SML:n paikallisyhdistykset yhdessä työväen- tai kansalaisopistojen kautta.

Tänne toimistolle kantautuneiden tietojen mukaan kurssit ovat vetäneet väkeä todella paljon. Vielä vuosituhannen alussa kursseille ei ollut suurta tunkua, mutta viime vuosina kaikki halukkaat eivät enää ole edes mahtuneet opiskelemaan hunajantuotantoa.

Hienoa siis, että innokkaita mehiläisharrastajia riittää! Valitettavasti mehiläishoidon aloittaminen ei silti käy kaikilta kädenkäänteessä, sillä myytävistä, terveistä mehiläispesistä on varmasti pula tänäkin keväänä.

Mehiläistarhaajan Muija osallistuu kurssille Lohjalla:
"Jyrki mainitsikin, että on kolme tapaa hoitaa mehiläisiä: ”Minun tapani, sinun tapasi ja se oikea tapa”.
Mikä sitten on se oikea tapa? Sitä tuskin saa kukaan koskaan selville ja jos saa, niin viereisellä pesällä tai samalla pesällä seuraavana kesänä se ei ehkä olekaan "oikea tapa"."

maanantai 10. helmikuuta 2014

Hunajaan päätyy muovia, joka voi olla peräisin vaikka hammastahnasta

Deutshes Bienen Journal 1/2014
Meriin päätyy muovijätettä, jota ei voi poistaa. Suomen ympäristökeskuksen tutkimuksen mukaan esimerkiksi planktonit popsivat ns. mikromuoveja. Mikromuovia kertyy jatkuvasti lisää eri lähteistä, esimerkiksi keinokuituvaatteista, ihonkuorintavoiteista tai hammastahnoista.

Saksalaisen mehiläisalan lehden mukaan mikromuoveja on myös hunajassa. Professori Gerd Liebezeitin löysi kaikista 19 näytteestä keskimäärin noin 90 muovihiukkasta. Useimmat purkit olivat Saksasta, mutta hunajaa oli myös Ranskasta, Espanjasta ja Meksikosta sekä Italiasta. Näytteet oli joko ostettu kaupoista tai suoraan tuottajilta.

Sinänsä mikromuovilöydöksilä ei ole hunajan kannalta merkitystä. Mutta tutkimus tietysti vahvistaa sen, että muovit ovat levinneet kaikkialle ympäristöömme.

Mitä tälle sitten voi tehdä? Ainakin sen, että ei osta niitä kosmetiikkatuotteita, joissa on mikromuoveja. Saksalaisen ympäristönsuojelujärjestön Bundin listauksessa (PDF) nimetään suuri joukko erilaisia kosmetiikkatuotteita, jotka sisältävät mikromuoveja.

Listalta löytyy suomalaisellekin tuttuja merkkejä, kuten Elmex, Colgate, Nivea, Adidas, Clinique, Garnier, Neutrogena, Yves Rocher, Vichy, Maybelline, Maxfactor ja jopa ekologisena itseään markkinoiva Body Shop. Joukossa on tuotteita huulipunista hammastahnoihin, suihkusaippuoista ihorasvoihin, ripsiväreistä poskipuniin. 

Nyt, kun mikromuoviongelmaan on havahduttu, niin myös vaaditaan kosmetiikan mikromuovien kieltämistä EU:ssa.

Jos haluat kuoria ihoasi, tee se esimerkiksi hunajakuorinnalla. Elintarvikkeista tehty kosmetiikka ei ainakaan suoraan lisää mikromuovien määrää.

Lue lisää:
Suomen Luonto: Muovijäte valtaa meriä 27.1.2014
YLE: Mikromuovi on Itämeren uusin uhka 31.7.2013
Scinexx: Mikroplastik im Honig nachgewiesen 18.11.2013

maanantai 3. helmikuuta 2014

Runebergintorttuihin voi käyttää myös hunajaa

Hillona oli äitini tekemä vadelmahillo.
Sitä käytin tietysti reilusti.
Suomalaisten sesonkileivosten kärkikästia on mielestäni runebergintorttu. Aina väännetään kättä siitä, millainen on aito, alkuperäinen ja paras torttu, mutta saahan leivoksia soveltaa oman makunsa mukaan.

Eilen korvasin reseptissä suuren osan sokerista hunajalla. Karvasmantelitippoja en tällä kertaa laittanut taikinaan. Piparimuruiksi hyödynsin syömättä jääneitä joulupipareita, jotka surautin muruiksi yleiskoneella.

Kostutus ja sen määrä jakaa paljon mielipiteitä. Kostukkeen voi tietysti myös jättää pois. Alkoholittoman vaihtoehdon voi tehdä vaikka hunajavedellä ja parilla tipalla manteliaromia.

En pidä erityisen märistä tortuista, joten kostutukseni oli hyvin maltillinen. Kostukkeena maustajana käytin Kirschwasseria eli keskieurooppalaista hedelmäviinaa.

Erilaisia runebergintorttureseptejä selaillessani törmäsin myös esimerkiksi hunajalla makeutettujen gluteenittomien torttujen ohjeeseen.

(Ja niin, kirjoitetaan siis runebergintorttu.)

Runebergintortut (18 kpl muffinivuoan avulla)

Nuorin maistajaryhmän jäsen mutusti oman torttunsa
oikein tyytyväisenä.
200 gr margariinia
0,75 dl sokeria
1 dl hunajaa *
2 munaa
2 dl vehnäjauhoja
2 dl piparimuruja (tai korppujauhoja)
80 gr murennettuja mantelilastuja
tai mantelirouhetta *
1,5 tl leivinjauhetta
1,5 tl kardemummaa *
0,75 dl kermaa

Päälle:
vadelmahilloa *
tomusokeri-vesi -kuorrutus

Kostutus:
hunaja, vesi + alkoholi

Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää hunaja.
Lisää kananmuna hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet taikinaan (sekä halutessasi karvasmanteliöljy). Lisää lopuksi kerma.

Jaa taikina paperisiin leivosvuokiin.

Paista 200-asteessa n. 10 minuuttia.

Kostuta lämpimät tortut halutessasi vesi-hunaja(-alkoholi) -seoksella: kuumenna 1,5 dl vettä, sekoita joukkoon n. 2 rkl alkoholia (rommi, punssi, hedelmäviina) ja 2 rkl hunajaa.

Laita torttujen päälle hilloa.

Koristele jäähtyneet tortut tomusokerista ja tilkasta vettä tehdyllä notkealla seoksella. Seoksen voi pursottaa torttujen päälle pienestä pussista, jonka kulmaan on leikattu reikä. 

* raaka-aine hyötyy pölyttäjistä