maanantai 13. heinäkuuta 2015

Auts, mehiläinen pisti!

Otsani pistokohta jonkin
aikaa tapahtuneen jälkeen.
Tuon isommaksi paukama ei
kasvanut, joten muistutti
lähinnä finniä.
Sekä minä että tänä lapseni saimme kesäkuussa mehiläisiltä pistot. Kummallekaan siitä ei jäänyt suurempia jälkiä eikä traumoja, mutta onhan ötökän piikin saaminen ihoon aina hieman ikävä kokemus.

Miksi mehiläiset pistivät? Koska molemmissa tilanteissa olivat uhattuina meidän taholtamme. Yleensähän mehiläiset ovat rauhallisia eivätkä pistä, elleivät koe sitä välttämättömäksi.


"Kivi pisti!"

Pian kolme vuotta täyttävää lastani mehiläinen pisti juhannusaattona helsinkiläisen kahvilan rantakivillä. "Kivi pisti!", parahti lapsi isälleen, ja isänsä havaitsi kuolevan mehiläisen kivellä. He tulivat luokseni ja nappasin piikin pojan kämmenestä pois.

Mitään varsinaista turvotusta pistos ei aiheuttanut, eikä lapsi enää parin tunnin päästä itse edes muistanut, kumpaan käteen pisto tuli. Mutta mehiläinen siis oli oletettavasti tullut rantaan juomaan ja lapsi heilautti epähuomiossa mehiläisen päälle kätensä. Lähimmät mehiläispesät sijaitsevat paikalta parin sadan metrin päässä.

Ajattelematonta huitomista

Minä sain piston pesävierailu päätteeksi. Olin riisunut suojapuvun pois päältäni ja seisoin juttelemassa muiden kanssa. Tunsin otsallani jotain, ja vaistonvaraisesti ja ajattelematta sipaisin kädelläni.

Virhe! Sehän oli mehiläinen, joka ei tykännyt huitomisestani.

Pisto ei tuntunut kovin paljon itikan puremaan pahemmalta. Mielestäni paarmojen puremat ovat olleet ikävämpiä. Toinen henkilö nappasi heti piikin pois, ja poistuin pikaisesti pesien läheisyydestä.

Tällä kertaa mukana oli kyypakkaus. Nappasin tabletit, jotta otsaani ei kasvaisi valtavaa pattia. Muutaman päivän ajan pistoskohdassa oli pieni paukama.

Pisto voi olla myös jopa hengenvaarallinen, jos on allerginen. Mutta kannattaa muistaa, että mehiläis- ja ampiaismyrkky ovat sen verran erilaisia, että jos on allerginen toiselle, niin toiselle ei välttämättä olekaan. 

Mehiläinen kuolee pistäessään ihmistä

Jos ei ole varma, oliko pistäjä mehiläinen vai ampiainen, niin kannattaa katsoa, mitä ötökälle käy pistämisen jälkeen: ampiainen ei pistämiseen kuole, mutta mehiläisen piikki jää ihmisen ihoon kiinni, peräpää repeytyy ja mehiläinen menehtyy.

Ihoon jäänyt piikki kannattaa poistaa heti. Näin minimoituu myrkyn määrä.

Jos pisto tulee herkkään kohtaan, esimerkiksi kaulaan tai kasvoihin, niin kyypakkaus voi olla hyvä ottaa. Tietysti ylipäätään pitää seurata tilannetta, koska joskus reaktiot voivat olla hyvin voimakkaita ja vaatia lääkärissä käyntiä.

Mehiläistarhaaja joutuu tottumaan ajatukseen pistoista. Osa allergisoituu mehiläismyrkylle, monet taas siedättyvät, totesi Ilkka Annala väitöskirjassaan vuonna 1999. Siedättynyt ryhmä ei ole moksiskaan, jos tulee piikki tai pari. Allergiset sen sijaan suojautuvat hyvin pesäkäynneillä ja kuljettavat lääkettä (kuten Epipen) mukanaan tai lopettavat mehiläishoidon riskien vuoksi.


perjantai 3. heinäkuuta 2015

Värejä, asettelua ja hyviä reseptejä: näin syntyvät hunajaiset ruokakuvat

Perhon leipiä ja mustikkakukkoa
matkalla hunajaruokakuvauksiin. 
Kesäkuussa olin mukana, kun valokuvaaja Anna Autio ikuisti hunajareseptejä ja muuta hunajaista kamerallaan. Kuvia käytetään Mehiläishoitajain Liiton viestinnässä sekä elokuussa julkaistavassa, kirjoittamassani hunajakirjassa.

Kaltaiseni taviskuvaaja ei ole tietysti voinut muuta kuin ihailla, millaista jälkeä syntyy osaavissa käsissä ja kuinka huolella kuvat mietitään. Millaiset astiat ja koristeet, mikä paikka, millä taustalla, kuinka aseteltuna ja niin edelleen. Yksi kuva ei todellakaan ole vain pikainen räpsy lautasesta.

Ruokakuvien lisäksi Anna Autio on kuvannut kirjaan mehiläishoitoa ja -hoitajia. 

Hunajakirjan reseptejä on saatu kirjaan ravintola Savoysta (aiemmin julkaisin blogissa Savoyn Kari Aihisen videohaastattelun) ja ravintolakoulu Perhosta. Lisäksi kirjassa on myös muita reseptejä.

Perhon puolelta reseptit suunnittelivat ja toteuttivat Maarit Aurasmaa ja Riikka Pulli. Oheisella videolla pääsee kurkistamaa ruokakuvauksen kulisseihin sekä näkemään hieman kuvien toteutustapaa. Aurasmaa vinkkaa videolla, että leipätaikinan pitkä kohotusaika jääkaapissa parantaa sekä leivän rakennetta että makua. Eli kannattaa siis lykätä taikina jääkaappiin vaikka pariksi yöksi, se vain paranee!





Perhon reseptit kuvattiin kalliolla. Riikka Pullin (vas.) ja Maarit Aurasmaan luomat annokset
aseteltiin huolella astioille. Valokuvaaja Anna Autio (oik.) mietti tarkkaan visuaalisen ilmeen jokaista
lusikkaa ja yrttiä myöten.Minä pääsin mm. hätistelemään lokkeja;
joita jossain vaiheessa ilmestyi häiriöksi asti.
Osa kuvauksista toteutettiin minun asuintaoni takapihalla.
Myös kuvaaja otti todellista tuntumaa lähiluontoon.



Ruokakuvausten yksi hieno asia on tietysti syöminen.
Tässä vaiheessa kuvataan hunajaista kosmetiikkaa
Annalan puutarhalla. Minä syön kasvonaamiotarpeita eli
jogurttia, hunajaa ja kaurahiutaleita.

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Tiesitkö, että myös lehtikaali, avokado ja basilika hyötyvät hyönteisistä?

Täällä Mehiläishoitajain liiton toimistolla koostimme listan, joka kokoaa sellaisia elintarvikkeita, jotka jollain tavalla hyötyvät hyönteisistä. Listaa on jo aiemmin annettu esimerkiksi median käyttöön, joten se näkyi äskettäin esimerkiksi Ylen jutussa.

Minttu ja timjami kuuluvat yrtteihin, jotka hyötyvät
hyönteisistä. Yrteistä myös esimerkiksi korianteri, laventeli,
oregano ja tilli saavat iloa hyönteisistä.
Nyt lista on myös Pölytys.fi -sivuilla, jota me täältä liitosta ylläpidämme. Eli esimerkiksi trendikäs lehtikaali, suosittu avokado ja moneen kesäruokaan sopiva basilika kuuluvat niihin kasveihin, jotka pitävät pölyttäjistä.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että tällaisen listan laatiminen olisi helppo ja yksinkertainen homma. Kun tätä teimme, niin saimme huomata, että aihe on varsin monimutkainen. Kasvit nimittäin hyötyvät hyönteisistä hyvin eri tavoin, eikä myöskään tutkimustieto pölyttäjien merkityksestä eri kasveille ole vielä kattavaa.

Siksi kannattaa muistaa, että tämä ei ole mikään täydellinen listaus. Lisäksi on hyvä muistaa, että joillekin näistä kasveista hyönteiset ovat välttämättömiä. Toisille ne taas ovat esimerkiksi sadon määrää parantava tekijä, mutta sato siis syntyisi myös ilman pölyttäjiä. Joku kasvi taas voi tuottaa upean sadon ilman yhtään hyönteistä, mutta siemeniä ei synny lainkaan.

Oman lisävivahteensa aiheeseen tuo se, että kasveilla on esimerkiksi lajikekohtaisia eroja, jotka vaikuttavat pölyttäjien merkitykseen. Tai se, että pölytyksen ammattilaisina voivat toimia hyvin erilaiset ötökät hyttysistä perhosiin ja kimalaisista muurahaisiin: toiset hyönteiset pölyttävät toisia kasveja, toiset taas muita.

Mutta tässä näitä nyt on eli kasveja, joille hyönteisistä on hyötyä esimerkiksi sadon tai siementen kannalta.  Lista ei ole täydellinen ja voi olla, että joku on eri mieltä jonkun kasvin hyönteissuhteesta, mutta eiköhän tästä jo hieman saa suuntaa sille, mikä on hyönteisten suora merkitys elintarvikevalikoimaamme. Epäsuora vaikutus on tietysti vielä paljon suurempi.



Hedelmiä ja marjojaVihanneksia, juureksia yms.
Mausteita ja yrttejäMuita
appelsiini
aprikoosi
cantaloupe-meloni
carambola
greippi
herukat eli viinimarjat
juolukka
karpalo
karviainen
kiivi
kirsikka
kookos
lime
luumu
mango
mansikka
mesimarja
mustikka
nektariini
omena
passionhedelmä
papaija
pensasmustikka
persikka
pomelo
puolukka
päärynä
sitruuna
vadelma
vesimeloni
artisokka
avokado
fenkoli
kesäkurpitsa
kukkakaali
kurkku
kurpitsa
lehtikaali
munakoiso
okra
paprika
parsa
parsakaali
porkkana
punajuuri
retiisi
selleri
sipulit
tomaatti

basilika
chili
kaneli
korianteri
kumina
laventeli
minttu
oregano
pippurit
sinappi
tilli
timjami
alfalfa
auringonkukka
cashewpähkinä
hasselpähkinä
härkäpapu
kaakao
kahvi
kastanja
manteli
macadamiapähkinä
puuvilla
rapsi
rypsi
seesami
tattari

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Mehiläisnuorten tapahtumassa napattiin parvi

Lauantaina järjestettiin ensimmäinen Mehiläishoitajain liiton tapahtuma erityisesti nuorille. Kymmenkunta 11 - 18-vuotiasta kokoontui Helsinkiin Annalan puutarhaan, jossa on myös Hyötykasviyhdistyksen mehiläispesät.

Päivän ohjelma sai kiinnostavan yllätyskäänteen, kun Annalan pesiä hoitava Auli Kontinen sai puhelun mehiläisparvesta. Nuoret halusivat lähteä katsomaan, miten parvi napataan, sillä kukaan ei ollut sitä nähnyt aiemmin.

Parvi oli jäänyt roikkumaan matalalle kuuseen. Nuoret seurasivat,
miten parvi saadaan talteen ja siirrettyä pois sieltä, mihin se ei kuulu.


Parven kiinniottopuuhissa Stanislav Jas ja Auli Kontinen.

Parvi saatiin napattua turvallisesti. Siitä twiittaili kuvien kera myös parven havainnut Jaakko Viitanen.

Ennen parvikokemusta nuorten kanssa ehdittiin jo käydä paljon muuta mehiläisiin ja hunajaan liittyvää.

Auli Kontisen johdolla pohdittiin, mitä kaikkea mehiläispesään menee ja mitä mehiläispesä tuottaa. Meden muuttaminen hunajaksi ei suinkaan ole mehiläisten ainoa tehtävä, vaikka siitä paljon puhutaan.

Lisäksi maistelimme erilaisia hunajia ja pohdimme, millaiset tekijät vaikuttavan sekä hunajan tuotantoon että hunajan laatuun.


Lauantain auringonpaisteessa mietittiin, mitä kaikkea
mehiläispesä tarvitsee ja mitä se tuottaa joko tarkoituksella
tai mehiläisten toiminnan ja mehiläishoidon sivussa.
Mehiläispesä tarvitsee mm. vettä, mettä, siitepölyä, talviruokaa ja
tautitorjuntoja.
Pölytys on mehiläisten tärkeä tuote. Pesästä tulee hunajan lisäksi myös
esimerkiksi siitepölyä, propolista, pergaa, kuolleita mehiläisiä ja kuhnuritoukkia.
Ryhmäkuvaa varten kokoonnuttiin Annalan pesille.
Ehkä ensi vuonna saadaan kasaan vielä isompi porukka
nuoria mehiläisistä kiinnostuneita ympäri Suomea! Ja
kenties sitten tulevaisuudessa muutama nuori matkaa
myös kansainväliseen nuorten mehiläistaitokisaan IMYB:iin.

Kiitos kaikille päivään osallistuneille ja sen mahdollistaneille!

Ja jos video parven kiinniotosta kiinnostaa, niin sen näkee Facebookissa Mehiläishoitajain Liiton ryhmässä.

Kuvat: Hannu Torkkel ja Mari Koistinen

torstai 4. kesäkuuta 2015

Kari Aihisen vinkit: "Käytä hunajaa maustamiseen rohkeasti, mutta maltilla"

Ravintola Savoy on tunnettu paitsi tasokkaasta ruuasta, niin myös siitä, että ravintolan katolla on jo useamman vuoden ajan ollut mehiläisiä. Savoyn mehiläisten hunajaa käytetään tietysti myös ravintolan kokkauksissa.

Keittiöpäällikkö Kari Aihinen, joka tunnetaan myös mm. MTV3:n Kaappaus keittiössä -ohjelmasta, kannustaa käyttämään hunajaa maustamiseen rohkeasti, mutta maltilla. Hänen mielestään ei hunajaa ei kannata ajatella vain makeuttajana, vaan ottaa se osaksi monipuolista ruuanlaittoa.

"Savoyn keittiössä hunaja on mukana todella monissa resepteissä. Hunajan käytölle on vain taivas rajana. Mutta sen verran sanon, että olkaa varovaisia hunajan käytössä. Liikaa sitä ei kannata laittaa", Aihinen toteaa.

"Aloittaa voi vaikka niin, että tiputtaa resepteistä sokerin pois ja laittaa tilalle hunajaa."

Lisää Aihisen mietteitä voi kuunnella videolla, jossa juttelen keittiömestarin kanssa sekä Savoyn hunajaruuista että hunajan käytöstä ylipäätään. Samalla saa vilkaisun Savoyn tiloihin, mehiläisiin ja parvekepuutarhaan.





Aihisen ja Savoyn hunajaisia reseptejä pääsee tutkailemaan ensi elokuussa julkaistavassa hunajakirjassa. Minä teen kirjaan perustietoa mehiläisistä, mehiläistuotteista ja hunajasta, mutta kokkailupuolelle olen siis saanut avuksi todellisia osaajia. Savoyn lisäksi kirja vie esimerkiksi ravintolakoulu Perhon keittiöön.

Kirjan reseptejä odotellessa voi tehdä Aihisen Kaappaus keittiössä -reseptillä kesäaamuihin mainiosti sopivaa tuorepuuroa.

1dl kaurahiutaleita
1dl kaura- tai ohraleseitä
1dl suolaamattomia pähkinöitä (esim. cashew, maapähkinä tai saksanpähkinä)**
3dl marjoja (esim. mansikoita, mustikoita, mustaherukoita, vadelmia)**
1-2 banaania
2-3dl mantelimaitoa**
makeuttamiseen hunajaa oman maun mukaan

Pilko pähkinät, banaanit ja marjat. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja laita jääkaappiin tekeytymään vähintään pariksi tunniksi, mielellään yön yli.

**Mantelit sekä monet marjat ja pähkinät tarvitsevat pölyttäjiä sadon tuottamiseksi.

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Mirja Priha herkuttelee hunajilla eri puolilta maailmaa

Mirja Priha paitsi käyttää hunajaa joka päivä, niin myös ostaa mielellään erilaisia hunajia niin Suomesta kuin muualta. Pyörämatkailua harrastavalla hunajafanilla on tällä hetkellä kolmisenkymmentä erilaista hunajaa.

Mirja Priha kehittyi hunajan kohtuukäyttäjästä hunajariippuvaiseksi.
”Varsinainen oivallus tapahtui maailmalla matkustellessa. Sama tuote, mutta aina erilainen!”

Priha on jaotellut hunajansa kolmeen eri kategoriaan: arkihunajat, sunnuntaihunajat ja Ei saa koskea -hunajat. Arkihunajaa menee joka aamu esimerkiksi kahvin kanssa.
”Aloitan aamun espressosta, kuumasta maidosta ja hunajasta tehdyllä kahvilla. Käytän hunajaa myös kaikkeen ruuanlaittoon, sillä hunaja tuo hyvin makuja esiin, oli sitten kyse lihasta, kalasta tai kasviksista. Leivonnassa hunaja on tärkeä erityisesti leivissä ja sämpylöissä. Hunajan ja juuston liitto on suorastaan pyhä, siinähän yhdistyvät lehmät ja mehiläiset.”

Hunajaisia reseptejä, kuten hunajajäätelö, päätyy välillä myös Prihan blogiin asti.

Kahvin lisäksi moni muukin juoma maistuu hunajaisena.
”Viime kesänä tein ”yrttilikööriä” eli yhdistin tölkissä oman puutarhan yrttejä, hunajaa ja luomuviinaa.”

Ei saa koskea -hunajat ovat Prihan hyllyssä esimerkiksi niitä, joihin liittyy vahva tunneside.
"Yksi niistä on esimerkiksi italialaisein kummipoikamme Stefanin, 22, viime kesänä tuottama hunaja. Hän sai hunajaa kylmänä ja sateisena kesänä vähän, mutta säästi yhden meille. "
Toinen tällainen tunnehunaja on peräisin Pohjois-Kyprokselta kotoisen olevalta ystävältä. Hunajan on tuottanut ystävän kotikylän opetteja.


Mirja Prihan laaja hunajavalikoima saa uusia
makuja niin omilta matkoilta kuin ystävien lahjoituksena.
Arkihunajan hän ostaa kotimaiselta tuottajalta ämpärissä.
Hunajaisesta urheilujuomasta voimaa fillarointiin

Prihan arjessa pyöräilyllä on tärkeä osa. Siksi hunajainen urheilujuoma, mehiläisenpisto, on fillarilenkkien virkistäjä ja Prihan blogistakin tuttu tuote.

”Käytän hunajaa varmaankin ihan liikaa, mutta selitän sen pyöräilylläni. Niin kauan, kuin jaksan polkea ja mahdun vaatteisiini, en aio siirtyä ruokalusikasta teelusikkaan: hunaja on niin iloinen asia”, Priha nauraa.

Arkihunajaa ämpärissä, eksotiikkaa purkeissa

Mirja Prihalle hunajien alkuperä on todella tärkeää.

”Jos vain mahdollista, ostan hunajan, jonka tuottaja ja tuotantoalue ovat tiedossa. Suuret tasalaatuiset erät, joita kauppa on pullollaan, eivät useinkaan ole mielenkiintoisia. Arkihunajan ostan mieluusti tuottajalta ämpärissä.”

Innokas pyöräilijä Mirja Priha etsii myös
pyörämatkoillaan paikallisia hunajia.
"Hunaja on osa maisemaa ja haluan maistaa sitä."
Priha pitää erityisesti tummista, vahvoista hunajista, kuten tattari-, kanerva-, metsä- ja kastanjahunajista.

”Olen tosin ihmetellyt idän ja lännen eroa tattarihunajissa.”

Kiinnostavia hunajia löytyy ympäri maailmaa. ”Esimerkiksi kotimainen horsmahunaja on uusi löytö. Yllättäviä ovat olleet esimerkiksi avokadohunaja ja Alppien kirsikankukkien hunajat.”

Ulkomaalaisia hunajia Priha hankkii omilla matkoillaan ja saa tuliaisiksi.

”Pyöräilyreissuilla katson aina ympärilleni ja etsin paikallisia hunajia. Koska purkit painavat, niin en kuljeta niitä mukana, vaan postitan ne kotiin. Myös itse vien ulkomaille suomalaista hunajaa.”



Kuvat: Mirja Priha. Prihan kuvia blogin lisäksi myös Flickr-palvelussa.  

 

tiistai 19. toukokuuta 2015

Timjami-hunajakeksit ja muuta mukavaa Ravintolapäivässä

Leena ja minä kahvilan
auringossa.Työasunani
feresi eli karjalainen kansanpuku.
 Viime lauantaina Mehiläishoitajain liiton toimiston sisäpiha muuttui Feel-good Food Cafeksi. Siinä sivussa minä jaoin hunajamielihyvää eli tarjoilin sekä ilmaisia hunajamaistiaisia että timjami-hunajakeksejä.

Tietysti tärkeää oli jutella ihmisten kanssa mehiläisistä ja hunajasta. Maailmalta kantautuneet mehiläiskatouutiset ovat selvästi jääneet monien mieliin. Siksi kerroin esimerkiksi siitä, miten yhdysvaltalainen, pölytyspalvelun myymiseen keskittyvä mehiläisbisnes poikkeaa suomalaisesta hunajantuotannosta. 

Lisäksi selostin, miksi hunajat ovat rakenteeltaan ja maultaan erilaisia. Ja tietysti vastailin kysymyksiin laidasta laitaan.

Vaikka timjami kuulostaa yllättävältä mausteelta hunajakekseissä, niin on se ehdottomasti kokeilemisen väärti. Moni Ravintolapäivän maistelija yllättyi positiivisesti keksien makuyhdistelmästä.





Kahvilan tuotteet myytiin Mehiläishoitajain Liiton
toimiston ikkunasta.
Nämä keksit maistuvat sellaisenaan kahvin tai teen kanssa, mutta sopivat varmasti myös esimerkiksi juustolautaselle.

Timjami-hunajakeksit (n. 30 kpl) 

100 g huoneenlämpöistä voita tai margariinia
0,5 dl sokeria
1 dl kaurahiutaleita
2½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1 tl kuivattua timjamia*
110 g (n. ¾ dl) hunajaa

Vaahdota voi ja sokeri, lisää kaurahiutaleet. Sekoita keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe, suola ja timjami. Lisää seos taikinaan. Lisää hunaja ja sekoita hyvin. Taikina jää murumaiseksi. Muovaa taikinasta käsin pieniä palloja ja paina litteäksi pellille leivinpaperin päälle. Keksit leviävät hieman paistaessa. Paista 200 asteessa noin 8 minuuttia.

Sisäpihalle ilmestyi myös katutaidetta.
*Timjami, kuten myös monet muut tutut yrtit, ovat myös pölyttäjille hyödyllisiä kasveja ja timjami siis myös tarvitsee pölyttäjiä. Esimerkiksi Kreikassa mehiläiset voivat myös valmistaa timjamihunajaa eli kerätä timjamista niin paljon mettä, että siitä syntyy omanlaistaan lajihunajaa.

Ohje hieman muokattu Rakkaudella Kiku -blogin ohjeesta.