torstai 12. huhtikuuta 2018

Kevyesti uuteen kauteen

Kevät humahti. Tuli vaikkei pitkään meinannut edes luvata. Mehiläisille se tarkoittaa vuoden ensimmäistä lentoa, puhdistuslentoa. Mehiläiset ovat talvehtineet kuningattarensa ympärillä talvipallossa, ja nyt ne lähtevät joukolla ulkoilmaan tyhjentämään suolensa pitkän talven jälkeen. Jos moni ihminen haluaa keväällä paastota ja aloittaa puhtaalta pöydältä, mehiläiset keventävät oloaan varsin konkreettisesti. Etelä-Suomessa viime viikonlopun aurinkoinen sää sai puhdistuslennot kunnolla käyntiin, pohjoisempana puhdistellaan hankien keskellä vielä kiitoratoja lumesta.

Mehiläistarhaajat elävät jännittävää aikaa. Selvisivätkö kaikki pesät talvesta? Riittääkö luonnossa ruokaa vai pitääkö mehiläisiä auttaa vielä lisäruualla? Väistämättä Suomen oloissa jotkin pesät kuolevat talvella. Varroapunkki on heikentänyt ehkä pesää liiaksi, talviruokaa ei ole ollut riittävästi tai talvipallo on ajautunut liian kauas ruokavaroista. Talvitappiot vievät Suomessa vuosittain noin 15 prosenttia mehiläispesistä, mutta jokainen menetetty pesä murehduttaa ja tarhaaja pyrkii selvittämään syyn mehiläisten kuolemaan, jotta seuraavana talvena pärjättäisiin paremmin.

Tänä vuonna mehiläiskevään haasteena on ruuan riittävyys. Talvi piti luontoa otteessaan pitkään. Kun päivälämpötilat ovat nyt nopeasti nousseet, mehiläiset lähtevät etsimään siitepölyä, jota ei juuri vielä ole tarjolla. Siitepölyravinto on tärkeää erityisesti keväällä, sillä mehiläiset tarjoilevat sitä kehittyville toukilleen. Ensimmäisiä ruokakasveja mehiläisille ovat lepät, pähkinäpensaat ja puutarhojen sipulikukat, kuten krookus sekä sini- ja helmililjat. Kevään ylivoimaisesti tärkein mehiläiskasvi on kuitenkin paju, joka tuottaa suuria määriä mettä ja siitepölyä myös muiden pölyttäjien tarpeisiin.

Jos ruokaa ei luonnosta saa, mehiläishoitaja voi laittaa pesään syksyltä säästämänsä hunajaa tai pergaa eli mehiläisten säilömää siitepölyä sisältävän kennoston. Tai sitten yhteiskunnalle voi tarjota ihmisen valmistaman, sokeria sisältävän ruokapakkauksen. Siten selvitään siihen asti, että luonto ja mehiläiset pääsevät samaan rytmiin.

Mehiläispesien ympärillä ilma on nyt sakeanaan paitsi puhdistautuvia mehiläisiä myös odotusta ja iloa. Talvi on ohi ja uusi kausi alkanut. Kuten eräs tarhaaja somessa totesi: Game is on!

Pajut ovat mehiläisille kevään tärkeimpiä kasveja. Ne tuottavat runsaasti hyvälaatuista mettä lentomehiläisten ravinnoksi ja siitepölyä toukille. Kuva: Tarja Ollikka
 
Leskenlehti kukkii usein jo ennen pajua. Se tuottaa myös mettä mutta erityisesti siitepölyä, jota kuvan mehiläisellä onkin vasu pullollaan. Kuva: Tarja Ollikka

Voikukka ei kuulu vielä kevään ensimmäisiin kukkiviin kasveihin, mutta kun se pääsee kukkaan, mehiläiset käyvät siinä mielellään. Joskus voikukasta voidaan saada hunajaakin. Kuva: Tarja Ollikka

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Mehiläisterapiaa ihmisille

Viikko sitten Mikkelissä järjestettiin Suomen ensimmäinen apiterapiaseminaari. Mitä se on, kummasteli avomieheni. Eikä ihme, apiterapiaa eivät Suomessa tunne juuri muut kuin mehiläishoitajat.

Siitepölyjuomassa on vastapuristettua sitruunamehua, siitepölyä ja vettä.
Apiterapialla tarkoitetaan mehiläistuotteiden käyttämistä terveyden hoitoon. Hunaja, siitepöly, perga, propolis ja mehiläismyrkky kuuluvat joissain maissa hyväksyttyihin tapoihin parantaa hyvinvointia tai jopa lääkitä sairauksia. Meidän kouluttajamme tuli Romaniasta, ja apiterapia onkin tunnettua erityisesti Itä-Euroopassa, osassa Etelä-Amerikkaa sekä Kiinassa ja Japanissa.
Tosin Suomessakin jotkut harjoittavat apiterapiaa tietämättä tätä hienoa termiä: hunajan nauttiminen yskän lievitykseen tai laittaminen palovammaan on nimittäin apiterapiaa. Seminaarissa opiskelimme esimerkiksi, mitä mehiläisten keräämä siitepöly sisältää ja miten se vaikuttaa kehoon. Sehän on suurelta osin eri tavaraa kuin allergiaa aiheuttava siitepöly, jota tuuli levittää. Mehiläiset keräävät nimittäin raskasta ja ravinteikasta siitepölyä, mutta toki turkkiin saattaa tarttua myös tuulen tuomaa pölyä.
Siitepölystä ihminenkin saa proteiineja, vitamiineja ja entsyymejä, ja apiterapiassa sitä pidetään piristävänä ja energiaa lisäävänä tuotteena. Siitepölyä voi lisätä esimerkiksi itse puristamaansa hedelmä- tai vihannesmehuun. Sen maku on ihan hyvä, joten voi puhua jopa tämän juoman nauttimisesta.
Pergaa voi nauttia sellaisenaan.
Perga eli siitepölystä maitohappokäymisen avulla valmistettu mehiläisleipä on vielä parempaa, mutta myös arvokkaampaa ainetta. Siinä on siitepölyn hyvät aineet paremmin sulavassa ja kompaktissa muodossa. Seminaarissa kuultiin, että moni hoitaa pergalla myös unettomuutta. Omasta mielestäni se ei ole maultaan siitepölyn veroista, joten sitä syön itse kuin lääkettä – vettä päälle.
Propolis on mehiläisten valmistamaa antibakteerista kittivahaa, jonka avulla ne tilkitsevät pesäänsä ja pitävät taudinaiheuttajat loitolla. Sitä voi ihminen hyödyntää uutteena esimerkiksi haavojen tai hengitystieongelmien hoidossa. Helpoiten propolista voi nauttia sekoittamalla sen pieneen määrään hunajaa. Muuten alkoholiin uutettu propolis on aika jyrkkää kamaa.
Jyrkintä apiterapiatavaraa on kuitenkin mehiläismyrkky. Sen tietävät varsinkin kaikki ne, joita mehiläinen on joskus tuikannut. Minä voin piikin tehoa vain arvailla. Verenkiertoa elvyttävä myrkkyvoide antaa kyytiä vaikkapa selluliitille. Sisäisesti myrkkyä voidaan määrätä esimerkiksi reuman hoitoon, sillä myrkky stimuloi kehon kortisolin tuotantoa.
Tämä laite höyrystää propolista ja tuo huoneeseen mehiläispesän tuoksua. Tarkoitus on tehdä hyvää hengitysteille.
Hauska uutuus apiterapiapiireissä ovat mehiläishuoneet, joissa on siis mehiläispesiä lentoaukko ulospäin, jotta mehiläiset eivät jää huoneeseen surisemaan ja voivat tulla ja mennä mielensä mukaan. Näiden pesien päälle voi stressaantunut ihminen asettua makailemaan, kuuntelemaan rauhoittavaa surinaa ja nauttimaan propoliksen, vahan ja muiden pesän tuotteiden tuoksusta. Toimii varmasti ainakin niille, joilla ei ole pistiäispelkoa.


perjantai 9. maaliskuuta 2018

Vaiva(ama)ttomat sämpylät

Loppui viime viikonloppuna leipä iltasella. Väsytti, ja vitsit tuntuivat muutenkin olevan vähissä. Hiivaa oli kaapissa, mutta ajattelin, etten jaksa aamusella alustaa eivätkä tenavat odottaa taikinan nousemista. Uupuneena arvelin, että joku on tämänkin pulman jossain jo ratkaissut, ja niin katosin hetkeksi nettiin. Sieltä löytyivät jääkaappisämpylät eli yön yli -sämpylät.

Sämpylät olivat illan helpotus ja aamun ilo. Ei alustamista, ei pyörittelyä, vain rapeaa kuorta, pehmeää sisusta ja hyvää tuoksua. Lähimmäisten huomioimista vaiva(ama)tta. No, ihan pari söin kyllä itsekin.


Yön yli -sämpylät
7,5 dl vettä
25g tuorehiivaa tai pussi kuivahiivaa
1 rkl suolaa
2 rkl hunajaa
1,5 dl ruisjauhoja
1,5 dl kaurahiutaleita
noin 10 dl sämpylä- tai vehnäjauhoja

Liuota hiiva, suola ja hunaja kädenlämpöiseen veteen. Lisää jauhoja vähitellen ja sekoita voimakkaasti, vaivata ei tarvitse. Taikina saa jäädä puuromaiseksi, siitä ei kannata tehdä kovin tankeaa, ettei sämpylöistä tule kovia.

Laita taikina jääkaappiin kelmun alle yöksi. Nosta aamulla isolla lusikalla sämpylän kokoisia taikinapaloja pellille leivinpaperin päälle. Sämpylöiden päälle voi ripottaa hiukan seesamin- tai pellavansiemeniä tai vehnäjauhoja.

Paista 225-asteisessa uunissa puolisen tuntia.

Valmista nautittavaksi!

Saman tyylinen ohje löytyy monesta paikasta, mutta harvassa on hunajaa. Itse taas en tee juuri koskaan sämpylöitä tai leipää ilman hunajaa. Hunajalla lopputulos on nimittäin parempi.

torstai 8. helmikuuta 2018

Lohduksi, leivontaan, teehen – hunaja tarkoituksen mukaan

Saimme postia: ”Hei, sain hunajaa, joka on tumman ruskeaa, melkein mustan kahvin väristä. - - Tuoksuu ja maistuu hunajalta. Massassa on sokerikiteen kokoisia partikkeleita. Onko se lisättyä sokeria? Mistä erityisen tumma väri johtuu? En tiedä, mistä kasveista pikku lentäjät ovat sen keränneet.”

Kysyjä on oikeilla jäljillä, hunajan väriin – samoin kuin tuoksuun, makuun ja kiteytymiseen – vaikuttavat mesikasvit, joista mehiläiset meden ovat hakeneet. Useimmiten suomalainen hunaja on peräisin monesta kasvista, kuten villivadelmasta, maitohorsmasta, rypsistä, rapsista ja apiloista. Muitakin hyviä mesikasveja toki on, ja riippuu mehiläispesän ympäristöstä, mistä hunaja syntyy.

Kanervaa, tattaria tai mesikastetta
Kuva: Anna Autio
Tuo oikein tumma hunaja saattaisi olla peräisin kanervasta tai tattarista tai se voi olla tehty kirvojen erittämästä mesikasteesta – sitäkin mehiläiset keräävät hunajan valmistusaineeksi. Kanervahunajassa olisi oma voimakas tuoksunsa ja marmeladimainen rakenne. Se hyytyy usein jo mehiläispesän kennoihin, joten kaikille tarhaajille ei ole riemuvoitto, kun sitä pesää tulee. Toisaalta se on aivan huikean hyvää!

Tattarihunajan tuoksua kuvaillaan joskus lantalan tuoksuksi. Oikein käsitelty tattarihunajakin on silti huipputuote, joka jakaa kuluttajat muita hunajia voimakkaammin tykkääjiin ja välttäjiin. Kannattaa kokeilla.

Asiantuntijamme arveli, että kysyjän hunaja voisi olla mesikastehunajaa eli metsähunajaa. Karkeatkaan kiteet hunajassa eivät ole sokeria vaan hunajan normaalia kiteytymistä. Lähes kaikki hunajat kiteytyvät ajan kuluessa. Toiset hitaasti, toiset lähestulkoon heti. Kiderakenteet vaihtelevat kasvialkuperän ja tuottajan käsittelyn mukaan. Tuoretta hunajaa tasaisesti sekoittamalla, vaivaamalla, hunaja saadaan pysymään pitkään notkeana. Lisäämällä hienoksi kiteytynyttä hunajaa uuden hunajan joukkoon voidaan saada suorastaan voimaisen pehmeää hunajaa.

Suomessa ei ole vallalla perinnettä siirtää mehiläispesiä eri kasvien kukinnan perässä paikasta toiseen, kuten vaikkapa Keski-Euroopassa. Jotkut tarhaajat kuitenkin tekevät sitä, ja lopputuloksena on lajihunajaa, jossa suurin osa medestä on kerätty tietystä kasvista. Näin syntyy esimerkiksi monena vuonna Suomen parhaaksi hunajaksi valittu puolukkahunaja, jolla on ihana karamellimainen jälkimaku. Samoin upea hillasuonhunaja tai rakenteeltaan geelimäinen voikukkahunaja.

Yksi maistuu puurossa, toinen parantaa pahan mielen 
Erilaisia hunajia voi käyttää myös eri tarkoituksiin. Itse olen mykkäkoulun ja myrskyn uhalla kieltänyt koskemasta voikukkahunajaani. Se on lohtuhunajaa, herkku, jota otan lusikallisen, kun maailma murjoo. Samaan tarkoitukseen sitä saavat toki käyttää muutkin perheenjäsenet. Juokseva kaupunkihunajani on varmaan ainakin isolta osin lehmushunajaa. Sitä laitetaan vohvelien, lettujen tai vaikkapa paahtoleivän päälle. Kun joskus hunaja sattuu kiteytymään nopeasti, lisään sitä kuumiin juomiin tai taltutan sillä tulehdusta kurkussa. Leipomiseen tai puuroon käytän pehmeää monikukkahunajaa, perushunajaa, jossa lapsuuden hunajan maku.

Raimon hunaja tulee Euran Paneliasta ja myydään nallepurkissa.
 Ja jokin taika siinä lapsuudenmakuisessa hunajassa on. Kun esittelen lapsilleni lajihunajien hienoja aromeja, he maistavat tyytyväisinä ja kysyvät sitten: ”Saisinko nyt jälkiruuaksi sitä Raimon hunajaa.” Paassillan Raimon ihan tavallinen hunaja onkin aivan erityistä hunajaa.

maanantai 22. tammikuuta 2018

Noin kello seitsemän tee

Emme valitettavasti perheessäni juo juuri koskaan kello viiden teetä, vaikka se näyttää niin vastustamattomalta vanhoissa englantilaisissa tv-sarjoissa. Usein astun tuolloin vasta työpaikan ovesta ulos tammikuun viimaan ja pimeyteen.

Sen sijaan tee maistuu iltapalalla. Ja tämän noin kello seitsemän tai kahdeksan teen kanssa maistuvat talvi-iltaisin aivan erityisen ihanalta skonssit eli skotlantilaiset teeleivät lisukkeineen.

Skonssien tekemiseen ei hukkaannu paljon aikaa tai vaivaa, mutta lämpimäiset tuoksuvat ja maistuvat herkulliselta. Lämpiminä skonssit kannattaakin syödä, eikä missään tapauksessa seisottaa niitä seuraavaan päivään. Skonsseja siis leivotaan napakka annos ja syödään saman tien – eikä niitä kyllä koskaan ole huomisen muistoksi jäänytkään.

Useimmissa skonssiohjeissa on makeuttajana sokeria, mutta hunaja sopii taikinaan minusta paremmin. Skonssit kohotetaan yleensä osin leivinjauheella ja osin soodalla, joka vaatii toimiakseen taikinalta happamuutta. Taikinan nesteenä voikin käyttää piimää tai jopa jogurttia. Hunaja toimii soodan kanssa hyvin ja tuo taikinaan lisää mehevyyttä.

Skonssien kanssa tarjoillaan tilanteen ja syöjien mieltymyksien mukaan esimerkiksi voita, hunajaa, hilloa tai hapankermaa. Ja tietenkin teetä.



Hunajaskonssit (noin 6 kpl)
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl suolaa
1,5 rkl pehmeää hunajaa
50–75 grammaa voita tai margariinia
2 dl nestettä: maitoa, piimää tai kauramaitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Nypi joukkoon pehminnyt voi. Lisää taikinaan hunaja ja neste nopeasti sekoittaen.

Ripottele pöydälle runsaasti jauhoja, kaada taikina päälle ja lisää hiukan jauhoja taikinan pintaan. Taputtele sitten taikina parin sentin paksuiseksi levyksi. Taikina on löysää, älä hätkähdä. Kun alla on riittävästi jauhoja, leipäset irtoavat kyllä alustasta.

Ota pyöreällä muotilla tai vaikkapa juomalasilla taikinasta leipäsiä ja nosta ne leivinpaperille. Paista 200 asteessa vaaleanruskeiksi.

Tarjoa heti teen ja hunajan, voin tai vaikkapa hillon kera.

perjantai 22. joulukuuta 2017

Herkullista joulua!

Sain leipoa pipareita jo lokakuussa. Ja täytyy sanoa, että se on hyvä aika leipoa pipareita. Ei ole kiire, eikä mistään tulvi vielä muita jouluherkkuja. Mutta syy piparien leipomiseen oli, että teimme Suomen Mehiläishoitajain Liitolle pienen jouluesitteen, joka sisältää hunajalla höystettyjä jouluisia ruokia sekä hiukan tietoa hunajasta ja mehiläisvahasta.

Ennen joulun viimeistä kauppareissua ja pyhiä jaan teille muutaman vihkoseen painetun suosikkireseptini, joita itse aion valmistaa: pakkasjuoman ja hunajajuurekset.

Laitan mukaan ohjeen myös jälkiruokaan, suklaavanukkaaseen, jota ajattelin joulunaikaan kokeilla. Suklaavanukkaan ohje on uudehkosta Kaiketon-keittokirjasta, ja se osui silmiini, kun etsin maidotonta, suklaista jälkiruokaa. Tämä kaiketon herkku ei kuitenkaan ollut ilokseni hunajaton.

Herkullista joulua!
 

Pakkasjuoma
Kuva: Anna Autio

1 dl punaviiniä
0,5 dl vahvaa mustaherukkamehua

2 rkl hunajaa
1,5 dl kuumaa vettä

Sekoita aineet keskenään ja tarjoa kuumana manteleiden ja rusinoiden kera. Halutessasi voit lisätä juomaan jouluisia mausteita.







Hunajajuurekset uunissa
Kuva: Anna Autio

Kasviksia, kuten porkkanaa, punajuurta, palsternakkaa, fenkolia ja sipulia
hunajaa
öljyä
suolaa, mustaapippuria, yrttejä

Kuori kasvikset ja paloittele reiluiksi paloiksi. Laita palat voideltuun uunivuokaan, mausta suolalla, mustapippurilla ja vaikkapa rosmariinilla tai timjamilla. Lorauta päälle öljyä ja runsaasti hunajaa. Hauduta kypsäksi noin 180-asteisessa uunissa. Valele paiston aikana tarvittaessa öljyllä.

Myös joulun kasvislaatikot voi maustaa ruokalusikallisella hunajaa. Hunaja antaa laatikoille myös kauniin paistovärin.


Suklaavanukas (ohje kahdelle)
2 avokadoa
puolikas banaani
100 g maidotonta, sulatettua suklaata
½ dl juoksevaa hunajaa
hieman vaniljajauhetta

Kuori avokadot ja poista kivet. Pilko avokadot ja kuorittu banaani. Sekoita kaikki aineet sauvasekoittimella tai tehosekoittimella tasaiseksi. Jäähdytä jääkaapissa.



tiistai 19. joulukuuta 2017

Makeita jouluostoksia

Joulu tulee, on juuri oikea aika ostaa hunajaa.

Hunaja on nimittäin hyvä lahja. Se ei ole väärää kokoa, ei vie paljon tilaa, ei edellytä saajalta aikaa, aktiivisuutta tai edes kotoa poistumista, ei maksa kohtuuttomasti, ei jää vuosiksi kaappiin eikä vie luonnon resursseja saati saastuta. Päinvastoin: pölyttäjinä mehiläiset tekevät luonnolle ja ihmisille hyvää.

Hunaja on mainio lahja myös siksi, että hunajia on moneen makuun – kuin oluita tai viinejä. Hunajan makuun vaikuttavat ennen kaikkea ympäröivät mesikasvit. Mutta mehiläistarhaajankaan työnjälki ei ole suinkaan merkityksetön. Tarhapaikan ohella mehiläishoitaja voi vaikuttaa hunajan rakenteeseen: kiteytyykö hunaja nopeasti vai säilyykö se kauan notkeana. Hunajasta voidaan myös tehdä erilaisia valmisteita lisäämällä hunajaan vaikkapa sitruunaa, tyrniä tai salmiakkia.

Hunajien moninaisuuden havaitsi hyvin konkreettisesti Suomen paras hunaja -kilpailussa marraskuussa. Kilpailuun ilmoitettiin 89 hunajaa. Hunajia oli väriltään lähes läpinäkyvästä valkean, keltaisen, oranssin ja punaisen kautta hyvin tummaan ja rakenteeltaan aivan juoksevasta lähes kovaksi kiteytyneeseen. Voittajaksi selvisi puolukkakankaalla tuotettu juokseva hunaja, mutta kaikilla loppukilpailuun päässeillä oli omat kannattajansa.

Suomen paras hunaja -kilpailun jälkeen toiseksi paras paikka maistella hunajia ovat markkinat. Tarhaajan tavatessaan ja hunajan valitessaan saa kaupan päälle tarinan: missä juuri tämä hunaja on syntynyt, millaisista kasveista mesi siihen on kerätty ja mitkä ovat sen ominaispiirteet.

Tuomaan Markkinoilla Helsingin Senaatintorilla riittää hunajan ystäville maisteltavaa.

Mehiläisten valmistamista tuotteista saa muitakin mainioita lahjoja. Mehiläisen pesäkennostojaan varten valmistamasta mehiläisvahasta valmistetaan kynttilöitä, jotka ovat ekologisia ja palavat tasaisemmin ja savuttomammin kuin monet muut kynttilät. Vahasta valmistetaan myös saippuaa, voiteita ja muuta kosmetiikkaa.

Vanhan ylioppilastalon joulutorilla myydään myös enkelikelloon, joulukuuseen ja porokynttelikköön sopivia mehiläisvahakynttilöitä.
Vähemmän tunnettuja mehiläispesän tuotteita ovat siitepöly, perga ja propolis. Niillä voisi lahjoa vaikkapa terveyttään vaalivaa ystävää tai ennakkoluulotonta kokeilijaa. Perga on maitohappokäynyttä siitepölyä. Sitä ja siitepölypalleroita voi nauttia lisäravinteen tapaan teelusikallisen tai pari päivässä. Propolis puolestaan on antibakteerisia aineita sisältävää kittivahaa, jolla mehiläiset tiivistävät pesäänsä ja suojaavat sitä taudinaiheuttajilta. Siksi propolistippoja voi vaikkapa kurlata tulehtuneessa nielussa.

Kotimaisen hunajan sato oli tänä vuonna hiukan keskinkertaista heikompi. Siksikin juuri nyt on oikea aika ostaa kotimaista hunajaa – keväällä hunaja saattaa olla monelta tarhaajalta jo loppu.