keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Pieni hunajantuottaja kohtaa vaakabyrokratian ja siitä maksaa myös kuluttaja

Tämän päivän Maaseudun Tulevaisuudessa (MT 15.10.) julkaistiin SML:n mehiläishoidon neuvoja Ari Seppälän mielipidekirjoitus, jossa käsitellään elintarvikevaakoja.

Pienikin hunajantuottaja joutuu nimittäin hankkimaan kalliin elintarvikevaa'an hunajan punnitsemiseen, jos haluaa toimia viranomaisten säännösten mukaan. Silti tällainen varmennettukaan vaaka ei takaa sitä, että hunajapurkissa olisi se määrä hunajaa, kuin mitä purkissa lukee: sisällön määrän takaa vain pakkaaja.

Hunajan pientuottaja voisi aivan hyvin hoitaa tuotteittensa määrän varmistamisen myös tavallisella, tarkalla ja nykyaikaisella digitaalivaa'alla. Silloin ei synny myöskään tarvetta nostaa hunajan hintaa siksi, että vaaka ja sen varmennukset ovat vieneet nipun euroja. Toivottavasti byrokratia hellittää ja pientuottajalle riittäisi tulevaisuudessa varmentamaton vaaka.

 Tässä mielipidekirjoitus kokonaisuudessaan:

*************************

Vaakojen valvonta tuo vain kuluja kuluttajalle ja tuottajalle

Tänä vuonna Tukes ja aluehallintavirastot ovat tehostaneet elintarvikevaakojen valvontakäyntejä tila- ja kausimyyjille. Valvonta on hämmentänyt hunajantuottajia: tärkeintä on ollut se, että vaa’alle on tehty maksullinen varmennus eli kruunaus oikeaan aikaan. Valvonta ei kuitenkaan kiinnitä mitään huomiota siihen, pakkaako hunajantuottaja purkkeihinsa luvatun määrän hunajaa vai ei. 

Hunajapurkin sisällön oikean määrän takaa vain pakkaaja. Vaa'an varmennuksella tai varmentamattomuudella ei ole sen kanssa mitään tekemistä.

Vaakojen varmennukset ja tarkistukset lisäävät mehiläistarhauksen kustannuksia ja byrokratiaa.  Sen myötä nousee myös hunajan hinta.

Suurin osa Suomen mehiläistarhaajista on pieniä. Pienelle tarhaajalle varmennetusta vaa’asta koituu merkittävä kustannus: ensivarmennetun elintarvikevaa’an hinta on noin 300–400 euroa.  Kolmen vuoden välein tehtävä vaa’an varmennus maksaa 100–200 euroa.

Varmennettu vaaka nostaa esimerkiksi kahden pesän tarhaajan hunajan tuotantokustannuksia noin kymmenen prosenttia. Yksi hunajakilo tulee yli euron kalliimmaksi.

Vaakojen valvonta on jäänne menneisyydestä. Hunajan pienimuotoisessa pakkaamisessa riittäisi edullinen, varmentamaton digitaalivaaka. Hieman helpottaisi, jos tuottajien ei tarvitsisi painiskella vaakojen varmennusten ja tarkistusten kanssa.

Ari Seppälä, mehiläishoidon neuvoja

tiistai 14. lokakuuta 2014

Erilaiset tulokaslajit ovat myös mehiläisten uhka

Erilaiset tulokaslajit ovat usein tietynlainen uhka alkuperäiselle eläimistölle ja kasvistolle. Ne voivat syrjäyttää alkuperäisen kasvilajiston tai eläimet tai muokata ympäristöä. Viime aikoina myös mehiläisalalla on pitänyt seurata erilaisia tulokaslajeja, jotka ovat uhkia mehiläistarhaukselle, kaikki hiukan eri näkökulmasta.


Pientä pesäkuoriaista seurattava

Pieni pesäkuoriainen (Aehtina Tumida)
Evira ilmoitti lokakuussa, että mehiläisten vakavaa tuholaista, pientä pesäkuoriaisista (Aethina Tumida) on löydetty Etelä-Italiasta, Calabrian maakunnasta. Tämä oli ensihavainto hyönteisestä EU-alueella. Suomessa pesäkuoriaista ei ole koskaan havaittu ja jos sen havaitsee, on siitä ehdottomasti ilmoitettava.

Vaikka Italia on meistä kaukana, on tämä iso juttu mehiläisalalle. Mehiläisiä mm. tuodaan Suomeen Italiasta, joten asiaa on ehdottomasti seurattava. Pesäkuoriaista ei saa päästää Suomeen

Pieni pesäkuoriainen aiheuttaa vakavia tuhoja mehiläispesillä ja jos sitä löytyy jostain EU-alueella, joutuu alue karanteeniin. Tuholaisen voi siis vaikuttaa mm. mehiläispesien tuontimääräyksiin ja tietenkin aiheuttaa suurta tuhoa, jos se leviäisi.

Aasialaiset herhiläiset syövät mehiläisiä

Eurooppaan on levittäytynyt myös toinen pienisuuri mehiläisten peto, aasianherhiläinen (Vespa velutina). Tämä mehiläisiä syövä pistiainen on levittäytynyt jo ainakin Ranskaan, Portugaliin ja Espanjaan. Aasiasta se siirtyi Eurooppaan ensimmäisen kerran tiettävästi vuonna 2004.

Aasianherhiläinen pesii mehiläispesien lähellä valtavissa pesissä ja napsii mehiläisiä ruuaksi. Todellinen mehiläistarhaajan riesa ja kauhistus. Ja eri asia kuin meillä esiintyvä yleinen herhiläinen.

Aasialaiset mehiläiset ovat oppineet puolustautumaan herhiläistä vastaan tukehduttamalla sen menemällä joukolla palloksi herhiläisen ympärille. Suomalaiset mehiläiset eivät tätä osaa, joten toivokaamme, ettei eläin leviä Suomeen. Saksalainen mehiläistautien asiantuntija Wolfgang Ritter tosin lohduttaa, että kylmyys on meidän puolellamme tässä asiassa. Eli aasianherhiläinen ei selvityisi meillä.

Hyönteiset löytävät helposti leviämisväyliä maiden välillä. Ritter kertoo, että kokonaisia aasianherhiläispesiä on siirtynyt maasta toiseen esim. konttien sisällä.


Kotoperäinen voi saada taudin tulokkaalta

Pölyttäviä hyönteisiä tuodaan paljon ulkomailta. On tietysti hyvä, että pölyttäjiä on riittävästi, mutta tuonnissa on aina riskinsä, kuten edellä mainittu pieni pesäkuoriainen. 

Tutkijat pitävät myös mm. tuontikimalaisia riskinä levittämään tauteja kotoperäisille kimalaislajeille. Professori David Goulson Iso-Britanniasta kokee kasvatetut kimalaiset uhaksi luonnonlajeille. "Esimerkiksi nosema-tauti leviää niiden mukana luonnonkimalaisiin", Goulson totesi syyskuussa Eurbee-konferenssissa.

Ongelma on suuri etenkin Etelä-Amerikassa. "Vieraslajien tuomat loiset ovat suuri uhka Brasilian luonnonpölyttäjille", kertoi tutkija Vera Lucia Imperatriz-Fonseca Eurbeessä.


Kasvitauti voi aiheuttaa rajoituksia

http://www.evira.fi/files/images/kasvit/kasvinterveys/tulipolte/pict0097.jpg
Tulipolte vioittaa taimien kärkiä. Kuva: Evira.

Ahvenanmaalla löydettiin tänä syksynä ensimmäistä kertaa tulipoltetta, omenien ja päärynöiden vakavaa kasvitautia. Kasvitauti ei ole suora uhka mehiläisille tai ihmisille, mutta välillisesti sen ilmestyminen Suomeen voi aiheuttaa haittaa mehiläistarhaajille. Mehiläiset ovat nimittäin yksi mahdollinen leviämisväylä taudille taimien, lintujen ja sateen ohella. Pölyttäessään kukkia mehiläinen saattaa levittää tauti-itiöitä. 

 

Eviralta kerrotaan, että viljelmälle, jossa tulipoltetta todetaan, on mahdollista asettaa rajoituksia mehiläisten siirtoon. Nyt tällaisia rajoitteita kuitenkaan ei ole, koska tulipoltetta on tavattu Ahvenanmaalla, jossa Eviralla ei ole toimivaltaa, eikä Ahvenanmaalta ole määrätty rajoitteita

 

Vaikka mehiläisille asetetaankin rajoitteita, aina riittää lentäviä hyönteisiä mehiläisten lisäksi. Hankala tauti siis, jolla on monia leviämisteitä. Seuraamme tilannetta. 

 

-Tuula

 

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Siemenettömät mandariinit ovat mehiläisten ja tarhaajien harmi

Kaupan mandariini testissä: ei siemeniä.
Kävimme syyskuun loppupuolella Suomen Mehiläishoitajain Liiton järjestämällä Espanjan opintomatkalla. Matkailu avartaa ja saa miettimään asioita uudelta kantilta, huomasin.

Eniten yllätyin espanjalaisesta hedelmänviljelystä ja sen suhteesta mehiläispölytykseen. Bussireissullamme huomasimme, kuinka moni hedelmätarha oli peitetty harsoin. Meille kerrottiiinkin, että espanjalaiset mandariinin viljelijät  (ja ilmeisesti joidenkin appelsiinilajikkeiden) eivät halua mehiläisiä viljelystensä lähelle, jotteivät ne pölytä kukkia ja siten muodosta siemeniä hedelmiin

Kyseessä ovat lajikkeet, jotka eivät muodosta siemeniä, jos niitä ei hyönteinen ristipölytä. Hedelmän ne silti muodostavat. Ainakin
Hernandina oli yksi näistä lajikkeista. Osa lajikkeista sen sijaan tarvitsee hyönteispölytyksen jotta hedelmä muodostuisi, ja niinpä niille tarhoille mehiläiset ovat tervetulleita.

Mehiläistarhaajallehan on suuri menetys, jos mehiläisiä ei voi viedä hyvien mesilähteiden luokse. Niinpä Espanjassa maksetaan mehiläistarhaajille korvausta siitä, että he pitävät mehiläiset riittävän kaukana tietyistä hedelmätarhoista.

USA:ssa tarhaajia kutsui raastupa

Sama ongelma on ollut esillä USA:n mandariiniviljelmillä ja siellä mehiläistarhaajia on jopa haastettu oikeuteen siitä, että mehiläiset ovat pölyttäneet mandariinipuiden kukkia. Samaan aikaan, kun maailmassa taistellaan mehiläisten ja pölyttäjien puolesta, tarhaajia haastetaan oikeuteen siitä, että heidän mehiläiset pölyttävät.  

Kuluttaja on tottunut siemenettömään


Tämä on mielestäni mielenkiintoista myös kuluttajanäkökulmasta. Itse en tiennyt, että siemenettömien lajikkeiden takana on myös tällaista jalostettujen lajikkeiden lisäksi. 

Tällaiset kulutustottumukset voivat siis vaikeuttaa mehiläistarhaajien ja mehiläisten asemaa. Muutenkin nykyisessä maataloudessa mehiläisten on hankalaa löytää hyviä mesikasveja, ja sitten ne hyvätkin vielä peitetään harsolla ja kaiken lisäksi tarhaaja joutuu oikeuden eteen.
   
SOK Marketkaupasta kerrotaan, että kuluttajat tosiaan haluavat mandariineissa ja muissakin mahdollisissa hedelmissä nykyään siemenettömiä lajikkeita. SOK:in tuottajat ovat kertoneet, että siemenettömiä mandariineja viljellään kaukana siemenellisistä lajikkeista, jotteivät mehiläiset pääse pölyttämään niitä keskenään. Harsoja heidän tuottajansa eivät SOK:in mukaan käytä.

Keskolta kerrottiin, että heillä ei ole tai mainosteta erikseen siemenettömiä sitruslajikkeita, vaikkakin siihen pyritään, koska "se on parempi".


Espanjassa pölytyksestä maksetaan - tai otetaan maksu

Jose Sierran täytyy maksaa mehiläispesiensä sijoittelusta.
Pölytystä ei muutenkaan Espanjassa vielä arvosteta, vaikka sen hyödyt tiedetäänkin. Valenciassa mehiläisiä tarhaavat isä ja poika Jose Sierra ja Jose Alberto Garcia kertoivat, että tarhaajat joutuvat usein jopa maksamaan, jotta voivat sijoittaa mehiläisensä muiden maille. Heille maksu oli 4 €/pesä. Sierra ja Garcia tarhaavat 1500 pesää, joten muutaman euron pesämaksukin tuntuu huomattavasti

"Esimerkiksi omenanviljelijät tarvitsevat mehiläisiä, mutta he eivät maksa pölytyspalvelusta. Myöskään mantelinviljelijät eivät maksa, vaikka mehiläiset ovat välttämättömiä", Sierra kertoo.

Yksi katalonialainen tarhaaja kertoi, että hän saa pölytyspalvelusta maksun mm. omenan ja mantelin viljelijöiltä. Pölytyspalvelumaksu pesää kohti oli 20 €.

Espanjassa tuotetaan pääosin monikukkahunajaa, mutta myös runsaasti lajihunajia. Mm. auringonkukka-, rosmariini-, timjami- ja metsähunajia. Ja sitruspuiden hunaja.

Espanjaterkuin,
Tuula
edless tangerine varieties produce few to no seeds, making them easier to eat. However, they lose their desirable seedless characteristics when cross-pollinated by another citrus tree. Seedless tangerine growers may need to cover their crops while bees are pollinating other citrus varieties or may need to keep bees away from the trees entirely.

Read more : http://www.ehow.com/info_8009962_do-tangerine-trees-need-

perjantai 3. lokakuuta 2014

Hunajien erot löytyvät yhteismaistelun kautta

Unohdin täysin kuvata hunajamaistelun,
mutta onneksi Hanna sentään nappasi
tämän kuvan. Eli erilaisia italialaishunajia
sekä suomalaisia siitepölyrakeita.
Viime lauantaina pyysin kavereita kotiini maistelemaan erilaisia hunajia. Minulla on yleensä aina kotona useampi kotimainen hunaja, jotta voin kiinnostuneille esitellä erilaisten hunajien ulkonäköä, rakennetta ja makua.

Mutta tällä kertaa tehtiin syrjähyppy myös italialaisiin hunajiin.

Sain nimittäin viisi pikkupurkillista lajihunajia läheisestä kahvila-myymälästä, jossa on myynnistä monenlaisia italialaistuotteita. Olen jo pari kertaa jutellut italialaistaustaisen omistajan kanssa hunajasta ja hunajatuotteista sekä Italian mehiläistarhauksesta. Sitten hän vain tyrkkäsi mukaani erän italialaisia lajihunajia.

Italialaishunajat olivat jo ulkoisesti hyvin erilaisia: värit vaihtelivat läpikuultavasta tummaan. Myös hunajien rakenteissa oli eroa. Mukana oli akaasia-, lehmus-, sitrus-, kastanja- ja metsähunajaa (mesikastehunajaa kutsutaan kuulemma eteläisessä Euroopassa yleisesti metsähunajaksi, ja mesikastehunajalta kyseinen hunaja myös vaikutti).

Kotimaisista hunajista esillä oli esimerkiksi tämän vuoden metsäistä luomuhunajaa ja viime vuoden sadoista haltuuni jääneitä, kuten mesikastehunajaa ja voikukkahunajaa.

Tumma hunaja usein myös maultaan vahvaa

Hunajat haisteltiin ja maisteltiin ja mietittiin, mistä tykkää ja mistä ei. Nyrkkisääntönä usein toimii se, että tummat hunajat ovat myös maultaan ja tuoksultaan vahvoja. Vaaleat taas miedompia, joten monet tykkäävät niistä.

Italialaisten joukosta itse pidin eniten sitrushunajasta, sillä siinä oli kiva, erikoinen makuvivahde.
Toki suomalaista, tuoretta hunajaa ei voita mikään! Olen itsekin vielä aloittelija maisteluissa ja hunajien tunnistamisessa, mutta onneksi koko ajan opin lisää.

Hunajapurkkien äärellä virisi tietysti vilkas keskustelu mehiläisistä ja hunajista ja esimerkiksi siitä, mihin käyttöön mikäkin hunaja parhaiten sopisi. Esittelin myös siitepölyä ja propolista.

Jälkikäteen kysyin ystävältäni Hannalta, mitä jäi maistelusta mieleen. Hän totesi, että maistelu oli hauskaa.

"En ole aiemmin edes ajatellut, että eri hunajalaaduissa voisi olla niin selviä makueroja."

Siis suosittelen joskus kokeilemaan hunajamaistelua! Ja saa siihen yhdistää esimerkiksi juustot tai viinit: meillä hunajahetki päätettiin puolisoni valitsemaan, hunajaiseen Tokaji Aszú 4 Puttonyos 2008 -jälkiruokaviiniin. Lisäksi tarjolla on hunajalla makeutettuja porkkana-appelsiinimuffinseja.

Vinkkejä maisteluun:

- Sopiva maisteltavien hunajien määrä on noin viisi. Suuremmasta määrästä menee jo ainakin minulla makuaisti sekaisin.
- Valitse selvästi toisistaan erottuvia hunajia. Kolmea kotimaista perushunajaa voi toki maistella, mutta se ei ole niin kiinnostavaa.
- Kotimaisia ja ulkomaisia lajihunajia voi ostaa isoista ruokakaupoista (esim. Stockmann). Kannattaa kysyä myös luomu- ja lähiruokakaupoista sekä tietysti suoraan hunajantuottajilta.
- Muista myös haistella: tuoksu on tärkeä osa makujakin.
- Aseta tarjolle vettä, jotta suun voi huuhdella hunajien välillä.
- Purkkiin laitetaan yksi lusikka. Lusikan avulla jokainen voi ottaa omiin lusikkaansa pienen hunajamäärän.
- Sallittua on maistella hunajia myös esimerkiksi leivän tai neutraalin makuisen keksin päällä, jos pelkkä hunaja tuntuu liian sokeriselta. Joidenkin mielestä hunajissa on epämieluisa sivumaku, mutta uskon, että miedoimmista hunajista myös heille voisi löytyä makuhermoihin sopivia vaihtoehtoja.

tiistai 30. syyskuuta 2014

Valitse syksyn kukkasipulit mehiläisten iloksi



Mehiläinen kevättähdellä.
Mehiläisten vuosi alkaa olla kohta pulkassa. Koko kesä puurrettiin kukkien kimpussa ja kohta talvipallo kutsuu ahkeria työläisiä. Aikaisin keväällä mehiläiset ovat toivottavasti vahvoina jälleen uuteen vuoteen. Silloin ne tarvitsevat runsaasti proteiinirikasta siitepölyä, jotta toukat kehittyisivät ja pesä vahvistuisi. Myös mettä aletaan kerätä keväällä heti kun säät sallivat.

Sinä voit auttaa mehiläisiä kevättä varten jo nyt. Syksyn kukkasipulien istutus on parhaillaan ajankohtaista ja kukkasipulien joukossa on paljon hyviä mesikasveja mehiläisille ja muille pölyttäjille.

On hyvä, jos istutat suuren ryhmän tiettyä sipulia, jolloin kukista muodostuu kaunis ja mehiläisille käyttökelpoinen alue. 


Balkaninvuokko ei vuokkojen tapaan anna mettä mutta siitepölyä kyllä.
Paras istutusaika sipulikasveille on syys-lokakuussa, kun maan lämpötila on laskenut alle 10 asteen. Tämä on riittävän aikaisin, jotta sipulit ehtivät juurtua, mutta kuitenkin sen verran myöhään, että ne eivät ehdi aloittaa kasvuaan. Sipuleita voi toki istuttaa niin pitkään kun maan on sula, mutta myöhään istutetut sipulit juurtuvat myöhemmin ja vastaavasti kukinta siirtyy myöhemmäksi.



Parhaita paikkoja ovat lehtipensaiden tai puiden alustat, kukkapenkit ja hoidetut niittyalueet, jotka ovat keväällä valoisia ja kesällä varjoisia. Puutarha-tuntijamme Tarja myös muistuttaa, että sipulikasvien lehtien pitää saada rauhassa kuihtua ja siementen kehittyä, joten nurmikko, joka leikataan heti kesän alussa ei ole hyvä paikka sipulikasveille.

Tässä tietoa eräiden kevään sipulikasvien meden- ja siitepölyn annosta:

Asteikko 0-3 (0=ei tuota, 3=erinomainen siitepöly- tai mesikasvi)



Kasvi
Mesi
Siitepöly
Balkaninvuokko
0
3
Helmililja
3
1
Idänsinililja
2
1
Kevätkello
1
1
Kevättähti
2
1
Krookus
1
3
Lumikello
1
1
Pikarililjat
1
1
Talventähti
2
3
Tulppaani
0
3
Valkonarsissi
1
2

(Taulukko: Tarja Ollikka)

Puutarhaliitolta kerrotaan, että uusia sipulikukkalajeja tulee markkinoille varsin vähän. Uusia lajikkeita sen sijaan putkahtelee säännöllisin väliajoin. Kestosuosikkeja ovat vuodesta toiseen tulppaani ja narsissi sekä krookukset eri lajikkeineen.

maalis-huhtikuussa kukkivia:
Lumikello
Posliinihyasintti
Sinililja
Kevättähti

huhtikuussa kukkivia:
Helmililja
Krookukset
Käenrieskat
Aikaiset tulppaani- ja narsissilajikkeet

toukokuussa kukkivia:
Suurin osa tulppaaneista ja narsisseista
Pikarililjat

kesäkuussa kukkivia:
Jotkin myöhäiset tulppaani-  ja narsissilajikkeet
Erilaiset laukat

Lue perusohjeet kukkasipulien istuttamiseen Marttojen sivuilta. Ja laita sormet multaan!

-Tuula


Krookus kukkii aikaisin keväällä.