tiistai 16. syyskuuta 2014

Ruotsalaistutkimus vahvistaa: mehiläisten bakteerikannat taltuttavat tehokkaasti mikrobeja

Hunajan kosteusprosentti vaikuttaa
maitohappobakteerien määrään, ja
tutkimuksen mukaan maitohappobakteereille
otollisimmat olosuhteet ovat "raa'assa" hunajassa.
Raaka hunaja on kennoissa ilman
vahapeitettä: kun mehiläisten mielestä
hunajasta on haihtunut tarpeeksi vettä,
ne peittävät hunajan vahalla.
Viime viikolla uutisoitiin ruotsalaistutkimuksesta, jossa kerrottiin mehiläisten luontaisten bakteerikantojen pystyvän nitistämään jopa antibiooteille vastustuskykyisiä mikrobeja. Havainto ei ole uusi, mutta nyt mehiläisten maitohappobakteerien teho on saanut vahvistusta laboratoriotutkimuksista.

Tutkimusta käsitelleissä jutuissa huomioni kiinnittyi siihen, että käsitellyissä ja varastoiduissa hunajissa ei tutkimuksen mukaan ollut enää samaa tehoa. Jutuissa viitattiin nimenomaan villimehiläisten tuoreen hunajan olevan erityisen toimivaa.

Kaivelin esiin varsinaisen tutkimusartikkelin, joka oli julkaistu haavanhoitoon erikoistuneessa tieteellisessä julkaisussa.

Mehiläisillä poikkeukselliset maitohappobakteerit

Mehiläisten omat 13 erilaista maitohappobakteeria ovat puolustusmekanismi, joka turvaa mehiläisten terveyden ja ruuan laadun. Kaikilla eläimillä on tällaisia maitohappobakteereja, mutta mehiläisillä niiden lajisto on poikkeuksellisen monipuolinen.

Suurimmat elinkelpoisten maitohappobakteerien arvot mitattiin nepalilaisessa ja afrikkalaisessa villihunajassa. Hunajan maitohappobakteereihin vaikuttavat monet tekijät: mehiläisten terveys, mesi- ja siitepölylähteet, hunajan kosteus, tuoreus ja käsittely,  muut hunajan mikro-organismit jne.

"Raaka" hunaja on hyväksi maitohappobakteereille

Artikkelin mukaan maitohappobakteerien säilymisen kannalta ratkaisevaa on hunajan kosteus ja tuoreus. EU:n hunaja-asetuksen mukaan myytävän hunajan pitää olla kosteudeltaan yleensä alle 20 prosenttia, jolloin hunaja on kypsää. Tällöin maitohappobakteerit eivät elä.

Sen sijaan villihunajat kerätään usein niin, että niiden kosteusprosentti on 22 - 30. Silloin maitohappobakteereille on paremmat olosuhteet. Tällöin hunaja on vähintään osittain "raakaa" eli mehiläiset eivät ole sitä kypsyttäneet valmiiksi. Eli siis villihunajan merkittävänä etuna tässä tutkimuksessa oli nimenomaan sen kerääminen raakana ja kosteana.

(Jos tämän sattuu lukemaan joku, joka tietää enemmän maitohappobakteerien säilymisestä ja esim. siitä, miten siihen voi vaikuttaa, niin saa mielellään kommentoida.)

Tutkijat mainitsevat, että hunaja työstetään lääketeollisuudessa esimerkiksi haavanhoitovalmisteiksi steriloimalla ja kuumentamalla. Tämä tappaa mikro-organismit, mukaan lukien maitohappobakteerit.

Hunaja olisi erinomainen vaihtoehto monille antibiooteille

Artikkelissa keskityttiin hunajan tuomiin haavanhoitoratkaisuihin. Tutkijoiden mukaan hunaja olisi erittäin tervetullut hoitomuoto: antibioottien käytössä on useita riskejä, eivätkä ne silti aina ole tehokkaita. Antibiootit vaikuttavat yleensä vain joihinkin bakteereihin, kun taas mehiläisten bakteerit tuottavat yhdisteitä, jotka tehoavat laajaan bakteerijoukkoon.

Hunajaa on käytetty haavojenhoidossa jo pitkään. Tutkijat toivovat, että kun hunajien parantavien ominaisuuksien syitä pystytään yhä paremmin selvittämään myös tieteellisesti, niin hunajista myös tulisi ekologinen, laajamittaisesti käytetty haavanhoitotuote.

Aiempien tutkimustensa tiedotteissa Lundin yliopiston tutkijat ovat kritisoineet mm. mehiläishoidossa käytettäviä antibiootteja. Ne heikentävät heidän mukaansa mehiläisten maitohappobakteereja. Antibiootteja käytetään yleisesti mehiläisille esimerkiksi Yhdysvalloissa, mutta esimerkiksi Suomessa niiden käyttöä ei pidetä järkevänä: paremmat hoitotulokset mehiläistauteihin saadaan muilla keinoilla.  

Lisäksi tutkijoiden mukaan mehiläisten maitohappobakteerikantaan vaikuttaa myös esimerkiksi se, jos ne keräävät meden ja siitepölyn alueilta, joilla käytetään kasvinsuojeluaineita.

Saadaanko tulevaisuudessa kotimainen lääkehunaja? 

Näihin hunajien mahdollisuuksiin tehdään tietysti tutkimusta ympäri maailmaa. Taannoin suomalaistutkimuksessa löydettiin merkittävää antimikrobista aktiivisuutta kaikkia tutkittuja bakteereja kohtaan erityisesti horsma-, tattari- ja kanervahunajista.

Glasgow'n yliopiston tutkimuksessa hevosten haavojen hoidossa erityisen hyvin toimi kanervahunaja.

Ehkä tulevaisuudessa meillä on lääkehunajien tuotantoon erikoistuneita mehiläisiä ja mehiläishoitajia?

Tietysti tarvitaan vielä lisätutkimusta ja näyttöjä eri hunajien tehosta eri tilanteissa, mutta sitä ennen jokainen voi sivellä pieniin haavoihin, palovammoihin ja huuliherpekseen hunajaa. Usein se nimittäin auttaa.

Lundin yliopiston englanninkielinen video tarjoaa välähdyksen maitohappobakteeritutkimukseen.




Ruotsalaisten tieteellinen artikkeli oli monin osin ymmärrykselleni hankalaa, joten en pysty arvioimaan esimerkiksi tutkimusmetodeja tai miten merkittäviä erot tutkituissa hunajissa lopulta olivat. Joten siis jos joku minua osaavampi vielä haluaa jakaa lisänäkemyksiä tutkimuksesta, niin kuulisin mielelläni!



tiistai 9. syyskuuta 2014

Mehiläispölytys vähentää myös ruokahävikkiä



Valtakunnallista Hävikkiviikkoa vietetään  8.-14. syyskuuta. Hävikkiviikko on kuluttajaliiton vetämä kampanja, jolla halutaan muistuttaa ruokahävikin määrästä ja kertoa, kuinka sitä voi vähentää. Törmäsin juuri tutkimukseen, jossa kerrottaan, kuinka mehiläispölytys voi vähentää ruokahävikkiä. Jälleen kerran mehiläiset ovat tärkeässä roolissa tässäkin aiheessa. Mutta miten mehiläinen ja muut pölyttäjät muka hävikkiä vähentävät?

Mehiläisten ja muiden pölyttäjien tekemällä pölytyksellä on positiivinen vaikutus marjojen ja hedelmien muotoon, kokoon ja laatuun. Tutkijat arvioivat tuoreessa tutkimuksessa mehiläisten pölyttämien ja ei pölyttämien mansikoiden marjojen laatua, kokoa ja säilyvyyttä. Havaittiin, että:

  • tasainen ja runsas pölytys vähentää marjojen epämuodostumista, ja tämä puolestaan parantaa kauppakuntoa
  • pölytys tekee marjoista suurempia, mikä vähentää hävikkiä ja tekee tuotteesta ostettavamman
  • hyvin pölyttynyt marja on kiinteämpi, jolloin se säilyy pidempään kuljetuksessa ja kaupan hyllyllä
  • runsas pölytys parantaa mansikan väriä ja lisää sokeripitoisuutta

Vasemmalla mehiläispölytyksen saanut mansikka, oikealla pölytys on estetty. Kumman ostaisit?
Kaikista näistä pölytyksen hyvistä ansioista tuotteelle saadaan parempi kaupallinen arvo ja sen hävikki pienenee kun suurempi osa marjoista menee kuluttajalle. Se, että pölytys edesauttaa myös marjan kiinteyttä ja sitä kautta säilyvyysaikaan, on hävikin kannalta suuri juttu. Kuinka paljon marjoista ja hedelmistä pilaantuukaan kuljetusten aikana, kaupan hyllyssä odotellessaan saatika kuluttajan kotona.

Tärkeää pölytystyötä omenankukalla.
Tämä on jälleen yksi syy tukea mehiläispölytystä. Tutkijat toteavat, että jopa 30-50 prosenttia kasvituotteista joutuu hävikkiin. Valtava määrä. Jos tuota määrää saa vähänkin pienennettyä, niin hyvä! Mehiläispölytyksen tiedetään vaikuttavan muihinkin tuotteisiin kuin mansikkaan näin. Esimerkiksi rypsillä siemenen öljypitoisuus nousee hyvän pölytyksen avulla. Tämä taas lisää sadosta saatavaa öljyn määrää, eli saanti kasvia kohtaan on suurempi.

Vaikka pölytyksen arvo tiedostetaankin, on se tässä valossa edelleen hyvin aliarvostettua. Kuinka suuri merkitys sillä onkaan kansantaloudellisesti eri tavoin mitattuna, ei vain suorasti sadonlisänä.

Tällaisia pohdintoja hävikkiviikon kunniaksi.
-Tuula
Ps. Hunaja on siitä hieno tuote, että siitä ei paljoa mene hävikkiin. Hunaja säilyy kauan ja usein purkista nuollaan se viimeinenkin pisara. 
Kirjoitus perustuu Royal Society Publishing –tiedejulkaisussa elokuussa 2014 ilmestyneeseen artikkeliin ”Bee polllination improves crop quality, shelf life and commercial value". Klatt et all.


maanantai 8. syyskuuta 2014

Karhut aiheuttavat suuria tuhoja mehiläistarhauksessa - mistä ratkaisu?

"Tää outoa on, tätä ymmärrä en,
sillä syöty on hinajaani.
Mistähän löytäisin sen lurjuksen,
ken tyhjentää mun purnukkaani?

Sillä eilenhän juuri näin purnukkain tään,
aivan täynnänsä hinajaani.
Siitä ei ole nyt jälkeäkään.
Ken tyhjentää mun purnukkaani?"

Näin lauluetaan Nalle Puhin Hinajalaulussa. Tätä on ollut tänä kesänä liikkeellä. Hunaja on syöty mehiläispesistä. Ainoa ero ylläolevaan lauluun on se, että jälkiä lurjus on kyllä jättänyt. Tassunjälkiä ja kynnenjälkiä, välillä hampaanjälkiäkin.

Karhut ovat tämän kesän murheenkryyni monelle mehiläistarhaajalle. Ovat ne olleet sitä monena muunakin kesänä, mutta tänä vuonna karhujen tekemiä pesätuhoja on ennätysmäärä. Pesiä on mennyt jo yli 300.

Mehiläistarhaajat ovat turhautuneita. Jos joka kerta, kun käy tarhalla ja uusi pesä on tuhottu, ei se enää naurata. Viime päivinä on käyty ajoittain kiivastakin keskustelua siitä, mitä mehiläistarhaaja voi asialle tehdä.

Menemättä sen enempää yksittäisiin väittelyihin, olen huomannut, että keskusteluissa liikkuu paljon tietoa ja väittämiä, jotka laitetaan mehiläistarhaajan suuhun, mutta eivät pidä paikkaansa. Se on täysin ymmärrettävää, koska mehiläistarhauksessa on paljon tekijöitä, joita ei ehkä ota huomioon, jos ei itse tarhaa. Ennen kuin karhu on käynyt omalla tarhalla, ei tule miettineeksi, miten asiat silloin ovat. Kokosinkin totta ja tarua -väittämiä karhukeskustelun lomasta.



Totta vai tarua? Karhut eivät ole suuri taloudellinen uhka tarhaajalle.
Tarua. Karhut ovat tänä vuonna aiheuttaneet jo yli 300 000 euron kustannukset koko alalle. Tässä on mukana vain SML:lle vahingoista ilmoittaneet tarhaajat. Yhden pesän tuhoutuminen maksaa vahingon ajankohdasta riippuen 350-1200 euroa. On tarhaajia, joilta on tuhottu jo yli 50 pesää ja kustannukset ovat silloin kymmeniä tuhansia euroja.

Valtio ei korvaa petovahinkoja täysimääräisinä, joten taloudelliset tappiot ovat pesätuhoista suuret. Lisäksi kustannuksia tulee mm. tarhojen tarkistuskäynneistä ja sähköaitojen hankintamenoista ja huoltokustannuksista. Hunajasadon menetys on oma osatekijänsä karhuvahingoissa. Se vaihtelee hunajasadon ja hinnan mukaan. 


Usein karhu käy samalla tarhalla nappaamassa pesärivin viimeisen pesän. Näitä vahinkoja voi tulla paljon peräkkäin.

Totta vai tarua? Mehiläistarhaajat lietsovat petovihaa ja haluavat ampua karhut
Tarua. Mehiläistarhaajat eivät lietso petovihaa, eivätkä halua lisätä karhujen kaatolupia. Suomessa myönnetään karhun kaatoon tietty määrä lupia vuodessa. Ehdotamme, että näistä luvista voisi kohdentaa kaadot ensisijaisesti ongelmakarhuihin.

Usein tiedossa ovat ne karhut, jotka pesiä tuhoavat, mutta ne kaadetaan poikkeusluvalla, jonka saaminen on hankalaa ja joka on lisä yleiseen kiintiöön. Jos luvan saisi helpommin ongelmakarhulle, ja sen kaataminen poistaisi yhden luvan normaalista metsästyskiintiöstä, ei karhuja metsästettäisi sen enempää kuin ennenkään. Lupia ei kuitekaan tule vähentää mehiläistarhauksen kustannuksella.

Totta vai tarua? Karhuongelmainen kohtaa byrokratian vuoret
Totta. Jos poikkeuslupaa haetaan, vastaus viipyy usein niin pitkään, että lisää tuhoja ehtii tulla. Poikkeuslupien saamista on nopeutettava. SML toivoo, että Poliisille annetaan lisävaltuuksia vahinkokarhujen poistoon lisäämällä poliisien toimivaltaoikeuksia. Tällä hetkellä he eivät voi tehdä vahinkokarhulle mitään. 

Jotta karhuvahingosta voisi saada korvauksen, on siitä ilmoitettava ensin tapahtumakunnan maaseutuasiamiehelle ja petovastaavalle. Joskus vahinkotarkistus on maksullinen, sitä se ei mielestäni saisi olla. Ymmärrän totta kai, että vahingosta pitää virallisesti ilmoittaa, jotta korvauksen saa mutta siitä ei saisi tulla ylimääräisiä kuluja tarhaajalle.

Suurta taloudellista harmia aiheuttaa tarhaajille se, että valtiolta haettuja karhuvahinkokorvauksia ei tänäkään vuonna makseta tarhaajille täysimääräisinä. 

Totta vai tarua? Karhut ovat vain Itä-Suomen ongelma
Karhuvahingot ovat koko maan ongelma. Tilanne elokuun lopulta.
Tarua. Karhut ovat aiheuttaneet vahinkoa läntistä rannikkoa myöten (kts. kartta). Aiempina vuosina vahingot ovat kohdistuneet Itä-Suomeen, mutta tänä vuonna karhut ovat tuhonneet pesiä myös mm. Varsinais-Suomessa, Länsi-Rannikolla ja Oulun alueella. Karhuista on tullut koko maan tarhaajien ongelma.

Totta vai tarua? Kaikki karhutuhot voidaan estää aidoilla
Tarua. Karhuja varten on sähköaitoja, joilla voidaan ehkäistä osa karhutuhoista. Sähköaidatkaan eivät kuitenkaan pidättele kaikkia karhuja. Paikoin karhut ovat menneet aidasta läpi sähköstä huolimatta. Hunajahimo voi olla valtava.

Aitojen esim. aurinkokennoilla varustetut akut eivät aina lataudu, jolloin aita on metsässä sähköttä. Silloin karhun on hyvä mennä aidasta läpi/yli. Sähköaitojen ympäristössä ruoho on pidettävä matalana koko ajan, tai sähkö menee maahan. Tämä tuo tarhaajalle huomattavan lisätyön. Vaikka valtio kustantaa aitoja tarhaajille, niitä ei anneta kaikille.

Puisten aitojen käyttö mehiläistarhalla ei ole käytännöllistä. Aitojen tulisi olla niin järeitä, ettei karhu pääse niistä läpi – se on valtava työ-ja kustannuskysymys. Karhu on suuri ja nokkela eläin, eikä sitä pitele samat asiat kuin ihmistä. Karhu on mennyt kesän aikana tietojeni mukaan jo kahteen hunajavarastoon. Jos ne eivät pysy poissa sisätiloista, pysyvätkö ne poissa mehiläistarhoilta aitojen avulla? 


Edes lukitut ovet eivät pidättele hunajanhimoisimpia karhuja. Kuva Laihialta Pekka Niemi-Nikkolan hunajavarastolta.
Tässä kuvassa näkyy sähköaidan tolppa karhun lavan kohdalla. Se ei pidätellyt karhua.

Totta vai tarua? Karhut ovat uhka työturvallisuudelle.
Totta. Vaikka karhu ei ole käynyt mehiläistarhaajan kimppuun, se ei tarkoita, etteikö näin voisi tapahtua. Ja nyt tämä tärkeä kysymys: tuleeko odottaa sitä, että jotain tapahtuu? Kenenkään pelkoa ei tule vähätellä, vaikka itsellä ei olisi uhkaa siitä, että karhu kävisi kimppuusi. Mehiläistarhalla oleva karhu on ruokailemassa ja voi kokea tarhaajan uhkaksi ja reviirille tunkeutujaksi. On tapauksia, jossa karhu on ollut hyvinkin lähellä tarhaa mehiläishoitajan siellä käydessä.

Minusta on väärin vähätellä mehiläistarhaajien pelkoa karhuista: kukaan ei halua olla se ensimmäinen tarhaaja, jonka kimppuun karhu käy. Vaikka karhuvahinkoja tapahtuu paljon esim. poronhoidossa, mehiläistarhaajat ovat ainoa ammattiryhmä, jossa on todella vietettävä aikaa samalla apajalla karhun kanssa.

Mielestäni tärkeä kysymys on myös työntekijän turvallisuus. Ammattitarhaajilla on myös alaisia. Kenen on vastuu, jos karhu aiheuttaa vahinkoa heille?

Näillä tassuilla saa paljon tuhoa aikaan. Pelko on tarhaajalle tosiasia.

Totta vai tarua? Karhut voi ajaa muualle
Totta, mutta mitä sitten tehdään? Ongelma siirretään muiden vaivaksi. Karhujen siirtäminen muualle ei auta nyt, kun karhuongelmia on joka paikassa. Ja onko se oikein toista tarhaajaa kohtaan, jos hänen alueellensa siirrettäisiin karhu muualta?

Karhuja on hätyytelty pois myös koirien avulla sekä aseilla, jotka aiheuttavat kipua. Itse en näe tässä järkeä. Karhu ärsyyntyy ja voi aiheuttaa enemmän harmia. Karhu tulee kyllä useimmiten takaisin hunaja-apajalleen, kun ärsytys ja uhka on poistunut. 

Totta vai tarua? Muutkin eläimet kuin karhut tuhoavat mehiläispesiä.
Totta. Nämä muut tuholaiset ovat nousseet esiin viime aikojen karhukeskusteluissa. On ihmetelty, miksei SML pidä muista eläintuhoista kirjaa, vaan lietsoo karhuvihaa. Hiiret, myyrät ja tikat käyvät tekemässä tuhojaan mehiläispesällä. Ne eivät kuitenkaan kerralla tuhoa koko pesää saatikka syö hunajasatoa.

Metsämyyrä painaa 9-35 g, karhu painaa jopa 300 kg. Metsämyyrä lähtee hiljaa koloonsa tarhaajaa pakoon, karhu voi hyökätä (kyllä, se voi, vaikka ei olekaan hyökännyt). En näe mitään syytä vertailla hiirien ym. tekemiä tuhoja karhujen tuhoihin - ne ovat asia erikseen. Nämä pieneläimet ovat myös toki suuri harmi alalla.

Mehiläistarhan voi laittaa kaupunkialueelle, missä ei karhuja ole.

Totta ja tarua. Mehiläisiä ja tarhaajia tarvitaan myös maaseudulla ja metsissä. Vaikka kaupunkitarhaus on lisääntynyt, kaikki eivät voi tarhata kaupunkialueilla. Maaseudulla tarvitaan pölytystä, siellä tuotetaan ruoka.

Totta vai tarua? Kaikki karhut tuhoavat pesiä
Tarua. Vain pieni osuus, arviolta 1-5 % karhuista on näitä hunajakarhuja. Tunnistamalla ne ja kohdistamalla metsästys niihin, tilanne helpottuisi.


Totta vai tarua? Kaikki mehiläispesien lähettyvillä olevat karhut tulee metsästää

Tarua. Vain osa karhuista on ns. hunajakarhuja. Sellaiset karhut, jotka eivät tee hunajatuhoja,
pitävät kuitenkin reviiriään tarhan lähistöllä, jolloin sinne ei helposti toinen, mahdollisesti hunajakarhu asetu. Nämä ei-hunajakarhut ovat hyödyllisiä, jos ne pitävät Nalle Puhit loitolla, eikä niitä kannata kaataa. Se kohdistettu metsästys vahinkokarhuille olisi tässäkin tapauksessa hyödyksi, ettei mene se "kiltti karhu".


Karhu syö hunajan lisäksi mehiläisen toukat. Mehiläiset jäävät kylmettymään, kun pesä menee alta.
Hyvä, että keskustelu on herännyt. Nyt pitäisi miettiä niitä asioita, joita todella voi tehdä ratkaisun löytämiseksi. Jotain on tehtävä. Koko kesän karhujen kanssa taisteleva tarhaajat alkavat turhautua.

Eniten minua suretti, kun kuulin kommentista, että mehiläistarhaajat ovat luontovihamielisiä. Se on hyvin kaukaa haettua. Puolin ja toisin pitäisi miettiä eri vaihtoehtoja, tämä on hyvin vaikea asia ja ongelmalla on suuri merkitys myös maataloudelle ja ympäristöllemme.

Ja miksei ajateltaisi keskustelussa myös mehiläisten hyvinvointia - nehän tässä kuolevat. Ongelmaan on mietittävä tosissaan ratkaisuja ilman kummankaan osapuolen syyllistämistä.

Kuulen mielelläni hyviä näkökulmia karhujen karkoittamiseen mehiläistarhoilta. Ja ennen kaikkea rakentavassa mielessä.

Tuula

__________
Kuvat saatu käyttöön karhutuhoja kohdanneilta tarhaajilta.


Lisäys 11.9.2014:


Nyt karhuasiaa myös videolla. Miten karhuongelmat vaikuttavat ammattitarhaajan työhön? Mitä ongelmia on sähköpaimenten käytössä? Miten karhut käyttäytyvät tarhoilla ja milloin karhuvahinkoja tapahtuu? Miltä aidat ja aidattu tarha näyttävät?







keskiviikko 3. syyskuuta 2014

The Wonders -elokuva vie italialaisen hunajantuotannon maailmaan


Espoo Cine -festivaaleilla oli viikko sitten The Wonders -elokuva, joka sijoittuu mehiläistarhauksella elantoaan tienaavan italialaisperheen elämään. Tietysti halusin varata lipun ja käydä ihmettelemässä, miten hunajantuotannon maailma sopii elokuvan tapahtumien kehykseksi. 

Minulta on turha pyytää syvällistä kritiikkiä elokuvasta. Mehiläisiä ja hunajaa oli elokuvassa tarjolla niin runsaasti, että huomioni kiinnittyi paljon muuhun kuin esimerkiksi draaman kaareen tai henkilöhahmojen uskottavuuteen. 

Sen sijaan sain nauttia mm. pesillä työskentelystä, parven kiinniotosta, mehiläisenpistoista, hunajan linkouksesta ja pakkaamisesta sekä torimyynnistä. 

Ongelmia byrokratian ja kasvinsuojeluaineiden kanssa

Moni muukin teema oli tuttu. Tarhaajaperhe tarvitsi rahaa, jotta voisivat uudistaa linkoomo- ja pakkaustilansa uusien määräysten mukaiseksi, sillä esimerkiksi viemäröinti puuttui. 

Yhdessä kohtauksessa pesät olivat hiljentyneet. Syyksi paljastui naapurin omilla pelloillaan käyttämä uusi kasvinsuojeluaine. 

Millaisin silmin tätä elokuvaa olisi sitten katsonut, jos ei olisi tätä mehiläistaustaa ja sitä, suhteellisen vähäistä, tietämystä, jonka olen ehtinyt mehiläisistä hankkia? Ainakin olisin ollut hämmästyneempi kohtauksesta, jossa tyttö päästää suustaan mehiläisen kasvoilleen kulkemaan. Nythän sitä vain hymähti, että helppo homma, kunhan vain nappaa kuhnurin (kuhnurilla ei ole pistintä, joten ei se voi pistääkään). Kasvoilla olevat mehiläiset vilahtavat myös alla olevassa trailerissa. 

Alice Rohrwacherin The Wonders -elokuva voitti Cannesin elokuvajuhlilla toiseksi korkeimman palkinnon. Sitä on Suomessa esitetty tänä vuonna leffafestivaaleilla.

Ohjaaja itse on kasvanut keskellä isänsä mehiläistarhausta Italiassa, joten ei ihme, että mehiläiset ja hunaja saavat niin merkittävän osan elokuvasta.