maanantai 24. elokuuta 2015

Akaa arvostaa pölyttäjiä

Suomen Hunajapääkaupungiksi julistautuneessa Akaassa käynnistyvät tänään Hunajaviikot. Siellä on siis
tarjolla paljon hunajiin ja mehiläisiin liittyvää menoa ja tapahtumaa.

Hunajaviikkojen päätapahtuma, Hunajahulinat, järjestetään lauantaina 29. elokuuta Toijalan torilla. Siellä on markkinameininkiä ja monenlaista ohjelmaa.

Kannattaa tulla paikalle esimerkiksi hankkimaan hunajaa ja moikkaamaan minua, sillä olen puhumassa tapahtumassa ainakin n. klo 12. Tällöin toivottavasti pidän käsissäni myös painotuoretta Hunaja-kirjaani: kirjan virallinen julkistaminen on siirtynyt syyskuun alkuun, mutta pidetään peukkuja, että saan kirjaa edes pari kappaletta tällä viikolla.



Hyvä vihersuunnittelu ja -hoito tukevat kaupunkialueen pölyttäjiä

Akaassa siis pörrää iso joukko hunajamehiläisiä. Mehiläiset ovat tulleet jo paikkakuntalaisille tutuiksi ja Akaan hunajainen imago saanut mainetta ja kunniaa. Mehiläisten pölytysalueet kattavat kaikki kolme keskustataajamaa (Viiala, Toijala, Kylmäkoski). Eri tarhaajien mehiläistarhoja on noin 40 ja niissä asuu yli 20 miljoonaa mehiläistä.

Toki myös luonnon pölyttäjillä on tärkeä rooli niin Akaassa kuin muualla. Akaassa pölyttäjiä ja muita hyönteisiä palvelevat esimerkiksi hoitamattomat niityt ja Terisjärven luonnonsuojelualue.  

Kaupunginpuutarhuri Heli Laineen mielestä esimerkiksi kasvinsuojeluaineiden ja hyönteismyrkkyjen minimointi on osa järkevää viheralueiden hoitamista.

”Lähtökohtana on tietysti se, että valitaan sellaisia istutuksia, jotka eivät ole alttiita tuhohyönteisille tai kasvitaudeille. Jos ötököistä tulee harmia, niin ei niitä sitten myrkyilläkään ryhdytä torjumaan.”

Akaassa kasvinsuojeluaineita joudutaan käyttämään jättiputkien torjuntaan. Sen sijaan esimerkiksi tiealueiden kiveysten hoidetaan harjaamalla.

”Torjunta-aineiden käyttö maksaa aikaa ja rahaa. Lisäksi aineiden minimointi on myös luonnon kannalta järkevää", Laine toteaa.

Kuvat: Akaa.fi

 

torstai 20. elokuuta 2015

Mehiläisteemaista retkeilyä Helsingissä: härkäpapuja, kaupunkihunajaa ja Oopperan pesiä


Mehiläishoitajain liitto SML järjesti eilen keskiviikkona perinteisen sidosryhmäpäivän. Kyseiseen päivään kutsutaan ihmisiä ja organisaatioita, joiden kanssa liitto on vuoden mittaan ollut yhteistyössä. Näin jaamme mehiläistietoa konkreettisesti heille, jotka jollain tavalla työssään alamme kohtaavat.

Tänä vuonna päivän teemoja olivat pölytys ja kaupunkitarhaus.

Pölytysteemaa käsiteltiin Helsingin yliopistolla, jossa on käynnissä härkäpavun pölytyskoe. Lisäksi nostettiin esiin mansikan ja vadelman harmaahomeen biologinen torjunta.

Kaupunkitarhauksen merkeissä käytiin Dodo ry:n Kääntöpöydällä Pasilassa sekä Oopperan mehiläispesillä. Samalla päästiin herkuttelemaan hunajaisilla ruuilla ja hunajalla.

Vastuullinen tutkija Fred Stoddard kertoi, miksi
härkäpapu ylipäätään kiinnostaa. Kotimaista kasviproteiinia
olisi  suotavaa saada niin ihmisravinnoksi kuin eläinrehuksi.
Jos härkäpavun käyttö ihmisravintona kasvaisi,
niin myös hinta nousisi ja viljely olisi kannattavampaa.
Härkäpavusta kehitellään tällä hetkellä
monenlaisia elintarvikkeita.

Dodo ry:llä on mehiläispesiä Pasilassa ratapihalla
Kääntöpöydän yhteydessä. Pesien hoidosta
vastaa Lasse Tarkiainen.
Kääntöpöydällä saatiin ruokaa, jonka aineksista osa
oli Kääntöpöydän omilta viljelmiltä.
Mukana oli myös härkäpapuja ja hunajaa.

Kääntöpöydän kasvihuoneessa mehiläishoidon
neuvoja Ari Seppälä kertoi mehiläisalan
viimeisimpiä kuulumisia. Hunajasato jää nyt
tavanomaista heikommaksi. Lisäksi parveilu
oli tänä kesänä voimakasta ja toi lisätyötä
tarhaajille.
Kansallisoopperassa oma hunaja maistuu
mm. väliaikatarjoiluissa. Näitä herkkuja
päästiin maistamaan myös retkellä.
Herkullista juotavaa kaataa kuvassa Oopperan
ravintolapalveluista vastaavan Kanrestan Anuliina Pineda.

Pienessä purkissa Oopperan pesien viimevuotista hunajaa,
isosssa purkissa hunajaa tältä vuodelta. Vaikka pesät
ovat samassa paikassa, niin mesikasvit ovat sen verran erilaisia
eri vuosina, että hunajakin on väriltään erilaista.
Taustalla näkyvät pesiä hoitavat Tuula Lehtonen SML:sta
ja Niina Kangas. Kolmas kaveriporukan tarhaaja
on Lauri Reuter.


Mehiläispesien näkeminen lähietäisyydeltä on yleensä
lähes kaikkien mielestä todella kiinnostavaa.
Oopperan pesillä Ari Seppälä nappasi kiinni kuhnurin
ja esitteli vauhdikkaasti kuhnurin elämänvaiheita aina
häälentoon asti. Kuhnurilla ei ole pistintä, joten se ei
voi pistää, ja sen elämän tarkoitus on päästä
häälennolle parittelemaan kuningattaren kanssa.
Tosin useimmat kuhnurit eivät koskaan sitä pääse kokemaan.





perjantai 14. elokuuta 2015

Rikkaruohomyrkkyjen käyttö tavallista Helsingissä: huoltoyhtiöt suihkivat mm. Roundupia

Tänä vuonna glyfosaatti on tainnut tulla monille tutuksi. Se on esimerkiksi rikkakasvien torjunta-aineessa käytetty aine, joka on nyt nostettu esiin mahdollisesti syöpää aiheuttavana.

Lisäksi moni on ollut huolestunut erilaisten aineiden vaikutuksesta esimerkiksi pölyttäjiin. Pahin tilanne tapahtui tänä kesänä, kun Loimaalla kuoli suuri joukko mehiläisiä, eikä kuolemille ole Mehiläishoitajain liiton mukaan muuta mahdollista syytä kuin jokin torjunta-aine. Asia selvitetään ja syksyn mittaan toivottavasti saadaan selville, mikä aine aiheutti lentomehiläisten kuolemat.

Vaikka torjunta-aineet kuuluvat erityisesti maatalouteen, niin tietysti niitä käytetään myös kaupungeissa. Me asukkaat emme silti välttämättä tiedä, mitä aineita kotipihalla tai -kadulla on suihkittu. Kiinteistöhuoltoyhtiöt torjuvat usein rikkaruohoja nimenomaan Roundupilla tai vastaavalla, glyfosaattia sisältävällä aineella. Näitä aineita käytetään myös kaupunkien viherosastojen toimesta.


Kotikujallasi voi olla glyfosaattia, eikä aineen levittäjä sitä välttämättä tiedä

Kaupungeissa rikkaruohomyrkkyjä,
kuten glyfosaattia sisältävää
Roundupia, käytetään esimerkiksi
tämäntyyppisillä kiveyksillä.
Kesäkuun alussa vein aamulla fillarilla lasta päiväkotiin. Eräällä etelähelsinkilaisellä kujalla oli suihkepullon kanssa töissä mies. Pysähdyin.

"Saanko kysyä, mitä ainetta ja mihin tarkoitukseen käytät?"
"No näitä rikkaruohoja tästä kiveysten välistä. Tällä ne kätevästi kuolevat."
"Onkos siinä mikä vaikuttava aine?"
"Jaa-a. Tällainen biologinenhan tämä ihan on!" vastasi mies, ja näytti purkkia, jonka nimessä oli sana bio (kuten arvata saattaa, niin sana bio ei kerro tuotteen ekologisuudesta yhtään mitään, esim. Roundup Bio tai Glyfonova Bio).
Pyysin kääntämään purkin niin, että näin tuoteselosteen ja totesin, että aine sisältää glyfosaattia.
"En minä noista tiedä, minulle vain sanottiin, että osta tätä."

Kiitin tiedoista ja poistuin paikalta. Kyseisellä kujalla, noin 15 metrin päässä, sijaitsee eräs päiväkoti. Jos siis olisin halunnut nostattaa kohua, olisin ottanut kuvan ja levittänyt sitä otsikolla
"Päiväkodin vieressä levitetään syöpää aiheuttavaa myrkkyä!"

Mutta sellaisia kohuja en kaipaa, eikä asialla pelottelu ole järkevää. 

Sen sijaan kaipaan sitä, että ihmiset tiedostavat sen, millaisia aineita kaupungeissa käytetään ja että he voivat siihen jopa vaikuttaa.

Tai voi miettiä, ovatko ne kaikki rikkaruohot niin haitallisia, että niitä on pakko poistaa järein keinoin? Vaikka todettaisiin, että glyfosaatti ei lisää syöpäriskiä, niin tällaisten kemikaalien levittely kaupunkiympäristöön ei ole mikään ekologinen teko.

Huoltoyhtiöt taas voisivat tiedostaa esimerkiksi sen, että lupaus aidosti myrkyttömästä rikkakasvitorjunnasta voisi olla heille mainosvaltti eikä vain ikävä, hankala lisäkuluerä.

Glyfosaattia käytetään monissa huoltoyhtiöissä

Tein pienen soittokierroksen, jonka tarkoituksena oli selvittää, miten Helsingissä torjutaan rikkaruohoja. Sain hyvin vaihtelevia vastauksia, mutta yleislinja oli selvä: lähes kaikki kiinteistöyhtiöt ovat tänäkin kesänä käyttäneet Roundup'ia tai vastaavaa, glyfosaattia sisältävää torjunta-ainetta. Toki otokseni oli pieni ja firmoja on paljon, joten vaihtelua on varmasti.

Joillakin tuntui olevan hyvin selkeä näkemys siitä, että aineita käytetään vain silloin, kun ne nähdään todella tarpeelliseksi. Myös määrät ovat pieniä.

Toiselta sitten sain kommenttia: "Mitä sinä tällaista kyselet, kun maatalous on paljon pahempi käyttäjä! Se Roundup on ihan turvallinen aine!"

Yksi yritys kertoi, että tänä vuonna he käyttivät vain etikkapohjaisia tuotteita sekä tietysti esimerkiksi kitkevät tarvittaessa. 

Yksi yritys, Etelä-Helsingin Kiinteistöpalvelu, löi luurin korvaan, kun kerroin nimeni ja asiani. Yritin soittaa uudelleen ja myös toisesta numerosta, mutta tulos oli sama. Lähetin yritykseen sähköpostin ja pyysin pikaista yhteydenottoa. Tuntia myöhemmin yritin soittaa uudelleen. Puhelu katkaistiin ennen kuin siihen edes vastattiin. Lähetin tekstiviestitse tiedon sähköpostistani ja pyysin soittamaan. Ei soitettu. Yritin soittaa. Taas puheluni katkaistiin.

Semmoista palvelua. Huoh.  

Kiitos muille yrityksille, jotka vastailivat minulle asiallisesti! Erityiskiitos sille firmalle, josta minulle sanottiin, että olisi oikein hienoa, jos asiakkaat tiedostaisivat asian ja esittäisivät taloyhtiöiden kautta toiveet rikkaruohojen torjuntaan.

Kaupungin puistoalueilla glyfosaattia erityisesti puiden ja pensaiden ympärillä

Entä sitten Helsingin kaupunki, joka vastaa puistoalueista?

Eteläisen kantakaupungin puistoalueista vastaava Sampo Sainio kertoi, että rikkakasvien torjunta-aineita käytetään erityisesti puiden ja pensaiden ympärillä.

”Ruohonleikkureilla ei voida mennä aivan puiden viereen, koska silloin on riskinä puun vahingoittuminen. Siksi yleensä kerran kesässä teetätetään käsittely glyfosaattivalmisteella.”

Käsittelyjä saatetaan tehdä myös kivetysalueilla. Kaupungissa on testattu myös ympäristöystävällisempiä valmisteita, kuten etikkapohjaisia tuotteita, mutta glyfosaatti on pääaine.
”Mitään erityistä riskiä siitä ei synny esimerkiksi lapsille tai eläimille. Hyvällä säällä aine kuivuu tunnissa", Sainio totesi.


Tuoretta tietoa glysofaatista ja siihen liittyvästä lainsäädännöstä esimerkiksi tämänviikkoisesti Tukesin tiedotteesta.



maanantai 10. elokuuta 2015

Villivadelmat ovat mainio sesonkiherkku: kokeile mm. halloumisalaattiin ja pannukakun kanssa

Olen kohta parin viikon ajan nauttinut kotimme läheltä löytyvästä, reilusta vadelmasadosta. Kun mainioita, makeita marjoja saa muutaman sadan metrin etäisyydellä omasta kodista reilusti ja joka päivä, niin tilanne on tietysti pakko hyödyntää.

Vadelmasato on siis ainakin Helsingin Meilahdessa erinomainen. Tästä päätellen myös pölyttäjiä on riittänyt alkukesällä hommiin, ja säät ovat edelleen suosineet vadelmien kehittymistä. Kohtaamani vadelmat ovat monessa puskassa myös kookkaita.

Vadelmat ovat hyviä sellaisenaan, mutta sopivat myös niin aamu- ja välipaloille kuin ruokiin. Ja tietysti hunajan kera! Myös pakastimeen olen laittanut muutaman rasiallisen vadelmia hunajan kera.

Tässä muutama vadelmainen vinkki.

Pehmeää, mietoa rahkaa tai jogurttia, vadelmia ja hunajaa.

Paistettua halloumia, salaattia, couscousia, vadelmia, öljyä,
avomaankurkkua, hunajaa ja mustapippuria
sekä hieman tuoretta basilikaa.

Jogurttipirtelö eli surauta sekaisin n. 5 dl vaniljajäätelöä,
2 dl maustamatonta jogurttia, 2 - 3 dl vadelmia ja 1 - 2 rkl hunajaa.
Ohenna tarvittaessa maidolla.

Pannukakku, jäätelö, vadelmat ja hunaja.


Elokuussa mehiläistarhaajat linkoavat ja pakkaavat hunajasatoa, joten jos haluat uuden sadon juoksevaa hunajaa vadelmaherkutteluun, niin kysäise tarhaajalta nyt.

Muistathan, että suomalaiset hunajat yleensä kiteytyvät nopeasti, joten juoksevina säilyvät vain tietyt lajihunajat. Siksi luontaisesti juoksevaa hunajaa myydään yleensä vain heti satokauden päätteeksi. Jos haluaa nauttia läpi talven kotimaista, juoksevaa hunajaa, niin hunajan voi pakastaa: sulattamisen jälkeen hunaja on taas juoksevaa.

Jos hunaja on kiteytynyt kovaksi, niin sen voi lämmittää varovasti juoksevaksi esimerkiksi vesihauteessa.


torstai 6. elokuuta 2015

Tarhaaja Paula Keinänen haastattelussa: "Nuoruuden toive omista mehiläisistä toteutui"

Viime vuosina on yhä useammat uuden mehiläistarhaajat olleet naisia, ja myös tarhaajien keski-ikä on laskussa. Yksi tuore tarhaaja on kuopiolainen Paula Keinänen, jonka luona vierailin heinäkuussa.

Keinänen kiinnostui mehiläisistä jo nuorena, mutta omat, ensimmäiset mehiläispesänsä hän hankki vasta viime vuonna. Tavoitteena on kasvattaa tarhausta niin, että siitä tulisi sivuansio ja kesätyö perheen kolmelle lapselle.

Työterveyslääkärinä päätyönään toimiva Keinänen opiskelee nyt myös mehiläistarhaajan ammattitutkintoa. Lääkärikoulutus antaa hyvän pohjan erikoistua mehiläispuolella hieman erikoisempiin osa-alueisiin: Keinästä nimittäin kiinnostaa mehiläisten keinosiemennys (kyllä, luit oikein: mehiläisiäkin voi keinosiementää).

Videolta kuuluu lisää Paula Keinäsen mietteitä  ja näkee, miten Keinänen touhuili pesillä viisivuotiaan tyttärensä kanssa.

Videon lopussa vilahtaa myös vaa'alla varustettu mehiläispesä. Tarhaaja voi näin seurata pesän painon muutosta eli kun paino nousee, niin kertyy hunajasatoa. Useilla tarhaajilla on myös SML:n vaakapesiä, joiden tilannetta voi seurata netin kautta. Vaakapesien avulla saadaan alustavaa tietoa koko maan hunajasadon kehittymisestä. 

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Auts, mehiläinen pisti!

Otsani pistokohta jonkin
aikaa tapahtuneen jälkeen.
Tuon isommaksi paukama ei
kasvanut, joten muistutti
lähinnä finniä.
Sekä minä että tänä lapseni saimme kesäkuussa mehiläisiltä pistot. Kummallekaan siitä ei jäänyt suurempia jälkiä eikä traumoja, mutta onhan ötökän piikin saaminen ihoon aina hieman ikävä kokemus.

Miksi mehiläiset pistivät? Koska molemmissa tilanteissa olivat uhattuina meidän taholtamme. Yleensähän mehiläiset ovat rauhallisia eivätkä pistä, elleivät koe sitä välttämättömäksi.


"Kivi pisti!"

Pian kolme vuotta täyttävää lastani mehiläinen pisti juhannusaattona helsinkiläisen kahvilan rantakivillä. "Kivi pisti!", parahti lapsi isälleen, ja isänsä havaitsi kuolevan mehiläisen kivellä. He tulivat luokseni ja nappasin piikin pojan kämmenestä pois.

Mitään varsinaista turvotusta pistos ei aiheuttanut, eikä lapsi enää parin tunnin päästä itse edes muistanut, kumpaan käteen pisto tuli. Mutta mehiläinen siis oli oletettavasti tullut rantaan juomaan ja lapsi heilautti epähuomiossa mehiläisen päälle kätensä. Lähimmät mehiläispesät sijaitsevat paikalta parin sadan metrin päässä.

Ajattelematonta huitomista

Minä sain piston pesävierailu päätteeksi. Olin riisunut suojapuvun pois päältäni ja seisoin juttelemassa muiden kanssa. Tunsin otsallani jotain, ja vaistonvaraisesti ja ajattelematta sipaisin kädelläni.

Virhe! Sehän oli mehiläinen, joka ei tykännyt huitomisestani.

Pisto ei tuntunut kovin paljon itikan puremaan pahemmalta. Mielestäni paarmojen puremat ovat olleet ikävämpiä. Toinen henkilö nappasi heti piikin pois, ja poistuin pikaisesti pesien läheisyydestä.

Tällä kertaa mukana oli kyypakkaus. Nappasin tabletit, jotta otsaani ei kasvaisi valtavaa pattia. Muutaman päivän ajan pistoskohdassa oli pieni paukama.

Pisto voi olla myös jopa hengenvaarallinen, jos on allerginen. Mutta kannattaa muistaa, että mehiläis- ja ampiaismyrkky ovat sen verran erilaisia, että jos on allerginen toiselle, niin toiselle ei välttämättä olekaan. 

Mehiläinen kuolee pistäessään ihmistä

Jos ei ole varma, oliko pistäjä mehiläinen vai ampiainen, niin kannattaa katsoa, mitä ötökälle käy pistämisen jälkeen: ampiainen ei pistämiseen kuole, mutta mehiläisen piikki jää ihmisen ihoon kiinni, peräpää repeytyy ja mehiläinen menehtyy.

Ihoon jäänyt piikki kannattaa poistaa heti. Näin minimoituu myrkyn määrä.

Jos pisto tulee herkkään kohtaan, esimerkiksi kaulaan tai kasvoihin, niin kyypakkaus voi olla hyvä ottaa. Tietysti ylipäätään pitää seurata tilannetta, koska joskus reaktiot voivat olla hyvin voimakkaita ja vaatia lääkärissä käyntiä.

Mehiläistarhaaja joutuu tottumaan ajatukseen pistoista. Osa allergisoituu mehiläismyrkylle, monet taas siedättyvät, totesi Ilkka Annala väitöskirjassaan vuonna 1999. Siedättynyt ryhmä ei ole moksiskaan, jos tulee piikki tai pari. Allergiset sen sijaan suojautuvat hyvin pesäkäynneillä ja kuljettavat lääkettä (kuten Epipen) mukanaan tai lopettavat mehiläishoidon riskien vuoksi.


perjantai 3. heinäkuuta 2015

Värejä, asettelua ja hyviä reseptejä: näin syntyvät hunajaiset ruokakuvat

Perhon leipiä ja mustikkakukkoa
matkalla hunajaruokakuvauksiin. 
Kesäkuussa olin mukana, kun valokuvaaja Anna Autio ikuisti hunajareseptejä ja muuta hunajaista kamerallaan. Kuvia käytetään Mehiläishoitajain Liiton viestinnässä sekä elokuussa julkaistavassa, kirjoittamassani hunajakirjassa.

Kaltaiseni taviskuvaaja ei ole tietysti voinut muuta kuin ihailla, millaista jälkeä syntyy osaavissa käsissä ja kuinka huolella kuvat mietitään. Millaiset astiat ja koristeet, mikä paikka, millä taustalla, kuinka aseteltuna ja niin edelleen. Yksi kuva ei todellakaan ole vain pikainen räpsy lautasesta.

Ruokakuvien lisäksi Anna Autio on kuvannut kirjaan mehiläishoitoa ja -hoitajia. 

Hunajakirjan reseptejä on saatu kirjaan ravintola Savoysta (aiemmin julkaisin blogissa Savoyn Kari Aihisen videohaastattelun) ja ravintolakoulu Perhosta. Lisäksi kirjassa on myös muita reseptejä.

Perhon puolelta reseptit suunnittelivat ja toteuttivat Maarit Aurasmaa ja Riikka Pulli. Oheisella videolla pääsee kurkistamaa ruokakuvauksen kulisseihin sekä näkemään hieman kuvien toteutustapaa. Aurasmaa vinkkaa videolla, että leipätaikinan pitkä kohotusaika jääkaapissa parantaa sekä leivän rakennetta että makua. Eli kannattaa siis lykätä taikina jääkaappiin vaikka pariksi yöksi, se vain paranee!





Perhon reseptit kuvattiin kalliolla. Riikka Pullin (vas.) ja Maarit Aurasmaan luomat annokset
aseteltiin huolella astioille. Valokuvaaja Anna Autio (oik.) mietti tarkkaan visuaalisen ilmeen jokaista
lusikkaa ja yrttiä myöten.Minä pääsin mm. hätistelemään lokkeja;
joita jossain vaiheessa ilmestyi häiriöksi asti.
Osa kuvauksista toteutettiin minun asuintaoni takapihalla.
Myös kuvaaja otti todellista tuntumaa lähiluontoon.



Ruokakuvausten yksi hieno asia on tietysti syöminen.
Tässä vaiheessa kuvataan hunajaista kosmetiikkaa
Annalan puutarhalla. Minä syön kasvonaamiotarpeita eli
jogurttia, hunajaa ja kaurahiutaleita.