tiistai 18. marraskuuta 2014

Arvioitavana 145 eri hunajaa - kuinka niistä valitaan Suomen Paras?

Hunajaa oli tummaa, valkoista, juoksevaa, kovaa, kiteistä, monikukkaa ja lajihunajaa... Kuvat: Mari Kokkonen
Viime viikonloppuna vietimme SML:n Sadonkorjuuseminaaria. Sali oli täynnä ja keskustelu antoisaa, kun 250 mehiläistarhaajaa ja muita asiasta innostuneita kokoontui Turkuun.

Perinteisesti Sadonkorjuuseminaarin yhteydessä valitaan myös Suomen Paras Hunaja. Osallistujien määrästä huomasi hunajantuotannon nosteen ja takana olevan hyvän hunajakesän: kilpailuun osallistui 145 hunajanäytettä! Laatu oli yleisesti ottaen hyvä ja taso korkea. Ja kuinka erilaisia hunajat olivatkaan!

Kuinka voittaja valitaan?

Hunajakilpailussa oli tänä vuonna neljä eri sarjaa: kiteytetyt, juoksevat, yksikukkahunajat ja aluekuvahunajat. Loppukilpailuun pääsee viisi hunajaa/sarja. Kärkiviisikon valitsi esiraati.

Kuinka edes kokenut esiraati valitsee noin monesta kilpahunajasta parhaat parikymmentä?

Huippulaadukas hunaja on moitteetonta niin ulkonäöltään, rakenteeltaan, tuoksultaan kuin maultaan. Osa näytteistä ei pääse jatkoon esim. ilmakuplien vaahdon tai roskien vuoksi. Rakenteen laatuun vaikuttaa hunajan kiderakenne: kiteytetyn hunajan pitäisi olla samettimaista eikä kiteet saisi tuntua isoina rakeina. Juoksevassa hunajassa ei saa tuntua kiderakennetta lainkaan. Hunajan tuoksun on oltava hyvä, eikä siinä saa olla viitteitä käymisestä tai mistään hunajaan kuulumattomasta. Maku on sitten loppukilpailussa se, mikä ratkaisee. Siinä olikin yleisöllä vaikeus valita joka sarjan viidestä erinomaisesta hunajasta se paras.

Voittajahunajan valinta ei ole helppoa, kun loppukilpailussa on vain huippuhunajia. Maistelussa oli kova kuhina.

Ja voittaja on...

Suomen Parhaan Hunajan tittelin sai tänä vuonna Raimo Tervolan hunaja Oulusta. Onnittelut Raimo! Voittohunaja on tuotettu Oulujokilaakson puolukkamättäillä. Raimo pärjäsi kilpailussa erinomaisesti, sillä hänen hunajansa voitti sekä juoksevan hunajan sarjan että aluehunajan sarjan. Kiteytetyn hunajan sarjan voitti Petteri Helander Övermarkista ja yksikkukahunajan sarjan voitti Veikko Lehtonen Saarijärveltä.

Vasemmalla kokonaiskilpailun voittaja Raimo Tervola ja oikealla parhaan kiteytetyn hunajan tuottaja Petteri Helander.














Tällä kertaa seminaarin yhteydessä oli myös valokuvakilpailu. Kilpailun voitti Meri-Tuuli Syrjänen kuvalla "Tummasilmäinen signorina". Toiseksi sijoittui Heikki Heinosen kuva, jossa lapsi asettaa kuningattaren mehiläispesään ja kolmas sija meni Raine Häggqvistin otokselle mehiläistarhaajasta, joka soutaa tulvan valtaamille pesilleen. Yhteensä kisaan tuli 71 otosta. 

Kaikki hunajakilpailuun osallistuneet hunajat arvioidaan vielä myöhemmin SML:n laatutoimikunnan toimesta. Osa hunajista, laatuhunajat, saavat kunniakirjan ja osa hunajista päätyy myös jatkotutkimuksiin laboratorioon. Näistä tuloksista sitten myöhemmin lisää. Palaan myös muihin seminaarin aiheisiin myöhemmin. Esimerkiksi kaupunkimehiläistarhaus ja kaupunkien tarhapaikkamaksut herättivät keskustelua. Siitä lähiaikoina lisää...

 Suuret onnittelut kaikille kilpailuissa pärjänneille!


 -Tuula



Kuvat: Mari Kokkonen




perjantai 14. marraskuuta 2014

Hunajantuotannossa vuodet eivät ole veljeksiä - viime kesänä kertyi hyvä sato

Suomen Mehiläishoitajain Liitto teki loppusyksystä jäsenilleen satokyselyn, jotta saisimme mahdollisimman tarkan arvion menneen kesän hunajasadosta, hinnoista ja mehiläispesien määrästä.
Verrattuna viime vuoden satokyselyyn huomasi, että vuodet eivät todellakaan ole veljeksiä. Kotimaisen hunajantuotannon ero vuonna 2013 ja 2014 oli miljoona kiloa. Tänä vuonna oli hyvä hunajavuosi.

Yhdestä pesästä keskimäärin 55 kiloa

Mehiläiset ahkeroivat viime heinäkuussa myös kesäkuun edestä.
Yhteensä hunajasatoa kertyi tämän vuoden kesänä huimat 2,6 miljoonaa kiloa. Edelliskesänä sato oli reilusti alle puolet tuosta, eli 1,6 miljoonaa kiloa. Pesäkohtainen keskisato oli tänä kesänä hyvä, 55 kiloa hunajaa/pesä. Yhdestä pesästä riittää siis yllin kyllin omaan käyttöön.

Suomi on pitkä maa ja sadon määrä vaihtelee paitsi vuosittain, myös alueellisesti. Suurin hunajasato tuli Itä-Suomen lääniin (keskimäärin 58 kiloa/pesä) ja alhaisin Lappiin (31 kiloa/pesä). Lapissa muuten tämän vuoden sato oli yli kolminkertainen viime vuoteen verrattuna.

Mikä sitten aiheuttaa tällaista vaihtelua? Sää, mehiläisten talvehtiminen, kasvien kukinta jne. Mehiläishoidossa on niin monta muuttuvaa tekijää, että tilanne saattaa muuttua äkkiäkin. Kuten esim. tänä vuonna heinäkuun alussa: Hunajasato näytti epätoivoisen huonolta kesäkuun lopussa juhannuksen räntäsateessa, kunnes heinäkuussa sää kirkastui ja mehiläisillä oli mettä mitä kerätä. Ja sitähän sitten kerättiinkin, yli 2 miljoonan hunajakilon edestä.

Myös viime talvi meni mehiläisten kannalta otollisesti.Tänä vuonna talven aikana kuoli 7,4 prosenttia mehiläispesistä. Viime vuonna luku oli jopa 16 prosenttia. Toivotaan hyvää talvea myös nyt.

Tässä vielä lyhyesti SML:n tekemästä satokyselystä:

-Kokonaissato kesällä 2014 yhteensä 2,6 miljoonaa kiloa
-Hunajaa tuottavia mehiläispesiä on Suomessa tällä hetkellä noin 47 000
-Kesällä 2014 keskisato oli 55 kiloa/pesä
-pitkän aikavälin keskisato on noin 39 kiloa/pesä
-Pienin talvikuolleisuus sitten talven 1997-1998: viime talven aikana kuoli 7,4 prosenttia pesistä
-Tarhaajien keski-ikä: 57 vuotta
-Satokysely lähetettiin 233 tarhaajalle (10 prosenttia SML:n jäsenistä)
-Vastausprosentti oli 69.

Nyt on siis kotimaista hunajaa tarjolla. Ei muuta kuin suomalaista suosimaan, sen avulla tuet myös suomalaista pölytystä!

 -Tuula

 Ps. Tulevana lauantaina järjestetään SML:n Sadonkorjuuseminaari ja Suomen Paras Hunaja -kilpailu. Pian siis tiedämme myös sen, missä tuotetaan Suomen parasta hunajaa. Kilpailuun on tullut jo runsaasti hunajanäytteitä ja odotamme lauantaina paljon lisää!

torstai 13. marraskuuta 2014

Puolison mehiläisharrastus auttoi pörriäispelkoon

Niina Jaakkola meni pahimmillaan puolihysteeriseksi, jos lähistöllä pörräsi jokin lentävä ja raidallinen. Niinpä hän ei ilahtunut, kun puoliso ehdotti mehiläisten hankintaa. Mutta tiedon lisääminen ötököistä ja siedätyshoito ovat tehonneet hyvin: viime kesänä Niina oli jopa mukana pyydystämässä mehiläisparvia. 


Jaakkoloiden siipikarjaan kuuluvat
mehiläisten lisäksi kanat. Komea
kochin-rodun kukko Alfons on yksi Niina
Jaakkolan hoidokeista.
(Kuva: Jouni Jaakkola)

Niina Jaakkola sai lapsena useita piikkejä pörriäisistä. Vähitellen kammo raidallisiin ja lentäviin ötököihin paheni. Jopa kukkakärpänen aiheutti lievää hysteriaa. Kesän juhlista ei välttämättä jäänyt mieleen kuin booliastian ympärillä pyörivät ampiaiset. Kun puoliso Jouni ehdotti mehiläisten hankintaa, niin Niina ei hihkunut riemusta.

”En kuitenkaan raaskinut kieltääkään. Vähän irvistelin ja esitin toiveen, etteivät pesät tulisi aivan pihapiiriin. Ajattelin myös, että ehkä kammoni helpottaisi, kun ymmärtäisin enemmän mehiläisiä ja kohtaisin pelkoni.”

”Pesän nouto oli shokkihoitoa”

Pelon kohtaaminen ei silti ollut helppoa. Niina Jaakkola muistelee 1,5 vuotta sitten tapahtunutta mehiläispesien noutoreissua ehkä elämänsä pelottavimpana kokemuksena.

”Se oli todellista shokkihoitoa. Myyjällä oli kotipihassaan kymmeniä mehiläispesiä, joiden keskelle sitä piti saman tien saapastella ihan muina miehinä. Siinä ei paljon hidasteltu tai kyselty, että uskallanko tulla mukaan. Yhtäkkiä vain seisoimme siinä, pesien ympäröimänä. Taustalla kävi tasainen taustasurina, enkä voinut katsoa mihinkään suuntaan näkemättä mehiläisiä.”
 
Jälkikäteen puoliso ihmetteli, miten hiljaa kauhistunut Niina oli tilanteessa ollut.

”En ollut tainnut kertoa tarkasti, miten paha pörriäiskammoni todella on. Siellä pihalla huomasin toistuvasti, että olen unohtanut hengittää. Kämmenet hikosivat ja silmissä meinasi pimentyä. Olisin mielelläni vain juossut pakoon.”
 
Myös kotimatka pienessä autossa mehiläispesän kanssa oli tuskastuttava kokemus.
Vähitellen Niina kuitenkin kiinnostui kodin läheisyydessä pörräävistä mehiläisistä.   

Pikkuhiljaa mehiläiset eivät enää aiheuttaneet hengenahdistusta ja seurasin niiden touhuja ihan mielelläni.”
 
Lisäksi Niina on miehensä mukana osallistunut erilaisiin mehiläistarhaajien tilaisuuksiin.
”Olen oppinut paljon mehiläisten hoidosta puolivahingossa, vaikka usein tarhaajien puheet ovat edelleen silkkaa hepreaa.”

Pisto ei tunnukaan niin pahalta

Vaikka Niina ei osallistu varsinaisiin mehiläisten hoitotoimiin, niin hän silti lähti vapaaehtoisesti kesäkuun alussa miehen mukana pyydystämään parvea.
 
”Otin sillä reissulla vastaan ensimmäisen mehiläisenpistonkin! Ristiriitaista kyllä, mutta pisto todennäköisesti rohkaisi  minua entisestään. Kipu ei nimittäin ollut kovinkaan kummoista. Ilmeisesti lapsuuden muistikuvat piston aiheuttamasta tuskasta olivat vuosien aikana paisuneet aika mielikuvituksellisiin mittoihin.”

Niina rohkaisee muitakin pörriäispelkoisia tutustumaan hyönteisiin ja jopa kohtaamaan pelkoaan turvallisessa tilanteessa.
 
Nykyisin Niina Jaakkola uskaltaa
jo niin lähelle mehiläisiä, että voi ottaa
niistä myös kuvia.
(Kuva: Niina Jaakkola)
 
”Säntäily kukkakärpäsen vuoksi on tarpeetonta, mutta suuri osa tuntee hyönteisiä todella huonosti. Oma käsitykseni hyönteisistä ja niiden tärkeydestä on miehen mehiläisharrastuksen ja oman tiedon kasvun myötä muuttunut paljon. Mehiläisyhteiskunnan toiminta on häkellyttävän monimutkaista! Välillä jutut esimerkiksi mehiläisten välisestä viestinnästä kuulostavat melkein keksityiltä.”
 
Pari vuotta sitten Lohjan Saukkolaan muuttaneilla Jaakkoloilla on mehiläispesien lisäksi myös kanoja ja lauma eläimiä. Lisäksi mm. puutarhanhoito on yhteinen harrastus. 

Niinan vapaa-aikaan kuuluvat myös hevoset: niiden ympärillä pyörivät paarmat eivät ole koskaan häntä suuremmin haitanneet.

Niinan elämää eläinten ja siivekkäiden parissa voi seurata Munia ja pesiä -blogissa. Lue esimerkiksi tarinaa parvenpyydystyskeikalta

perjantai 7. marraskuuta 2014

Helpota flunssaa: testatuissa hunajaniksessä maistuvat myös mm. inkivääri, sitruuna ja kaneli

Lämmin juoma, jossa on hunajaa ja sitruunaa, on monen
käyttämä flunssanhelpotus. Juomassa voi olla myös
esimerkiksi inkivääriä, chiliä, valkosipulia, kanelia, tyrniä tai
pakuria. Joku tekee juoman maitoon ja lisää vielä voita
joukkoon. (Kuva: Emma Nagle/Flickr)
Tällä viikolla muistutimme tiedotteella, että hunaja tutkitusti helpottaa yli yksivuotiaan lapsen yskää ja hunajavinkki on päässyt myös viralllisiin terveydenhuollon suosituksiin.

Tiedotteen julkaisun yhteydessä kysyin Facebook-sivullamme, millaisia hunajaisia flunssanhoitokeinoja ihmiset käyttävät. Kommenttien perusteella tyypillistä on tietysti lisätä hunajaa lämpimään juomaan, mutta juomien muut maustajat vaihtelevat: yksi lisää inkivääriä, toinen sitruunaa, kolmas vannoo valkosipulin tehoon.

Kira kertoi: "Kurkkukipuun lämmintä juomaa jossa on hunajaa, kuumaa vettä ja sitruunamehua.Uppoaa meillä lapsillekkin."

Siihen Riikka jatkoi: "Aikuisille tuohon Kiran lämpimään juomaan voi lisätä 2 cl rommia. Jos ei muuta niin onpahan sairastaminen mukavampaa." 

Terhin juomassa on kanelinen lisä: "Mä laitan kuumaan veteen hunajaa, palan tuoretta inkivääriä sekä kanelitangon pätkän."

Pirjo nosti esiin hieman erikoisemman ainesosan eli voin: "Hunajaa 1 rkl, inkivääriä 1 tl, voita 1 rkl sekoitetaan mukilliseen kuumaa maitoa. Tehoaa ja helpottaa flunssaista oloa. Voi helpottaa kurkun karheutta ja nielemistä ja siinä on sitä tärkeää D-vitamiinia!"

Heidin terveyssmoothie kuulostaa paitsi terveelliseltä, niin myös hyvältä:
"
1 tl hunaja,1cm tuore inkivääri, banaani, puolikkaan sitruunan mehu, tuoreita mintunlehtiä 15- 20, loraus omenamehua ja 1 dl Asidifilusta sisältävää luonnonjugurttia. Nauti väh. 1 iso muki päivässä."

Sanna vinkkasi: "
Mies tekee tytölle aina limestä ja hunajasta "siirappia", jota lusikallinen iltaisin yskään/flunssaan. Limen kohkoja ja hunajaa pieneen kulhoon ja höyrystymään kattilaan."

Myös Twitterissä jaetaan neuvoja. Irinan vinkissä yhdistyy monta tehoainetta:
"
Flunssankarkoittajavinkkejä: chili, valkosipuli, inkivääri, hunaja ja tyrni. Jos ei yksin niin yhdessä! Tepsii."

Mikko Kärnä nappaa joukkoon pakuria: "
Järeät lääkkeet flunssaan. Pakuria ja inkivääriä, sitten vielä hunajaa joukkoon."

Tunnetko propoliksen?

Mehiläispesistä saadaan myös prolista eli mehiläisten kittivahaa. Propolis on mehiläisten oma tehotuote, joka monien mielestä toimii myös esimerkiksi ihmisten kurkkukivun lievittäjänä. Tällöin kannattaa hankkia propolisuuttetta, jota on helppo lisätä tipottain vesitilkkaan ja sitten kurlata nestettä nielussa ja lopulta nielaista koko aine.

Propoliksen maku muistuttaa pihkaa, joten yhtä herkullista se ei ole kuin hunaja.  
 

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Onko paras hunajapurkki muovia, lasia vai pahvia?

Lasipurkin ja läpinäkyvän muovin ansiosta kuluttaja
näkee, millaista hunajaa hän on ostamassa.
Pienelle erikoishunajalle lasipurkki on
lähes itsestäänselvä valinta: lasi tuo
tuotteeseen arvokkuutta, ja pienessä pakkauksessa
purkin paino ei nouse korkeaksi.
Haluatko hunajasi muovi-, lasi- vai pahvipurkissa? Hunajapakkauksen valinta ei ole tarhaajalle tai kuluttajalle helppoa, sillä jokaisessa pakkausmateriaalissa on hyvät ja huonot puolensa niin pakkaamisen, kuljettamisen, ulkoasun kuin käyttökokemuksen kannalta.

Päätin listata sekä itselleni, muille kuluttajille että hunajantuottajille hunajapakkausten plussia ja miinuksia. Olen miettinyt pohdinnoissani noin 400 - 500 gramman purkkia eli hunajan pakkaamisen peruskokoa.

Lasipurkki

+ useimpien mielestä kaunis, sopii hyvin esille ja esim. lahjaksi
+ mielletään ekologiseksi ja luonnontuotteille "puhtaammaksi" pakkausmateriaaliksi
+ lasin voi kierrättää
+ voi teetättää mieleisensä etiketin
+ runsaasti eri kokoja ja myös malleja, hyvä saatavuus
+ hunajan värin ja rakenteen näkee purkin läpi
- hintava
- voi hajota
- painava
- etiketti on pakko olla erikseen: esimerkiksi valmista Kuningatarhunaja-tölkkiä ei ole lasisena. Muokkaus 30.10: myös lasiseen 500 gramman Kuningatar-purkkiin on etiketti saatavilla. Kiitos Helena S:lle korjauksesta!
- kun purkki on tyhjä, se pitää viedä lasinkeräykseen: osan mielestä tämä on vaivalloista
- epäekologinen, jos lasipurkki käytetään vain kerran (lasin valmistus vie paljon energiaa)


Hunajan hintakyselyssä tänä syksynä eräs tarhaaja kertoi, että tutuille hunajanostajille hänellä on käytössä panttijärjestelmä: kun tuo tyhjän purkin takaisin, saa uuden purkin 0,50 euroa halvemmalla. Tämä voisi toimia monilla muillakin.

Muovipurkki

+ edullinen
+ kevyt
+ myös valmiita hunajapakkauksia: lisää vain tuottajatiedot esim. tarrana
+ monipuolinen valikoima, helppo saatavuus
+ esim. väritön muovipurkki metallikannella on myös varsin tyylikäs
+ läpinäkyvän muovipurkin ansiosta näkee hunajan värin ja rakenteen
+ voi tehdä myös omia etikettejä
lisäys 30.10:
+ läpinäkymätön muovipurkki suojaa valolta: valo voi vaikuttaa pitkässä säilytyksessä hunajan laatuun

+ ennen pakkausta sisäkkäin pinottavat purkit menevät pieneen tilaan ja ovat kevyitä liikutella
- mielletään epäekologiseksi materiaaliksi, ei tue hunajan imagoa
- jos purkki ei ole läpinäkyvä, niin ei näe hunajan väriä yms.
- saattaa hajota
- monien mielestä muovipakkaus "halventaa" hunajaa, ei tunnu hyvältä pakkaukselta esim. lahjana


Pahvi

+ kevyt
+ varsin ekologinen
+ helppo hävittää muun jätteen mukana
- niukka valikoima: pahvisia hunajan pakkaamiseen sopivia purkkeja ei juurikaan myynnissä
- hunajan pakkausvaiheessa ei välttämättä kovin kätevä
- hunajaa ei näe pakkauksen läpi

Mitä tekijöitä sinä arvostat?

Minulle tärkeä tekijä on ennestään tuntemattoman hunajan ostamisessa on se, että näen pakkauksen läpi. En halua ostaa esimerkiksi kerrostunutta tuotetta. Tällöin siis lasipurkki tai läpinäkyvä muovi ovat parhaat.

Toisaalta jos tarvitsen kovemmaksi kiteytynyttä hunajaa tai jonkin tietyn tuottajan tutuksi tullutta pehmeää hunajaa, niin silloin hunajan näkeminen ei ole niin merkityksellistä.Tällöin purkki voi olla vaikka läpinäkymätöntä muovia tai pahvia, koska ne on keveitä materiaaleja, joiden hävittäminen jätteenä on helppoa.

Pakkauksen ulkonäkö vaikuttaa myös mielikuviini hunajasta. Kiva etiketti saa varmemmin tarttumaan purkkiin kuin tylsä ja huomaamaton. 

Hunaja on ekologinen valinta, oli pakkaus mikä hyvänsä

Eri pakkausmateriaalien ympäristöystävällisyyden vertailu ei ole kovin yksinkertaista. Lasi voi voittaa jollakin osa-alueella, muovi toisessa, pahvi kolmannessa.

Ylipäätään elintarvikkeiden kohdalla pakkaukset ovat pieni osa tuotteen kokonaisympäristövaikutuksia. Joten valitsipa hunajan missä tahansa purkissa, niin hankintasi tukee ympäristöä: hunajan tuotanto on esimerkiksi ilmastovaikutuksiltaan vähäistä. Oleellisinta onkin, että mehiläisten pölytystyön kautta hunaja on ympäristölle hyödyllinen tuote.

Onneksi hunajan on hyvin säilyvä elitarvike. Sen ansiosta hävikkiä (joka on merkittävä tekijä elintarvikkeiden ympäristövaikutuksissa) ei juurikaan synny.

Lisätietoja pakkausten ympäristövaikutuksista mm. MTT:n FuturePack -raportista.

Viime vuonna SML järjesti kisan kauneimman hunajapurkin etsimiseksi. Silloin tein myös blogitekstin, johon kokosin kuvia erilaisista hunajapurkeista maailmalta.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Pian Kiinassa saattaa voida ostaa suomalaista hunajaa

Suomen Mehiläishoitajain Liitto on tehnyt sopimuksen, jonka mukaan suomalaista hunajaa voidaan pakata Suomessa Kuningatar-hunajapurkkeihin ja viedä myytäväksi Kiinaan. Eli voi siis olla, että pian jossakin kiinalaisessa kaupassa myydään upeana luksustuotteena laadukasta suomalaista hunajaa.

Kyseessä on siis merkittävä avaus sille, että hunajan vienti kasvaisi. Pienikin siivu kiinalaisista markkinoista olisi iso asia. Tietysti uskon myös suomalaisten hunajankulutuksen kasvavan, mutta se on hidasta. Vientimarkkinat tarjoavat mahdollisuuden nopeaan ja mittavaan kasvuun.

Kiinan markkinoille Kuningatar-hunaja pakataan Suomessa ja
näytteillä varmistetaan hunajan laatu ja suomalaisuus.
Purki toiselle puolelle lisätään kiinankielinen etiketti.
Kiinassa on pitkät perinteet erilaisten luonnontuotteiden hyödyntämiseen, ja kaikkia elintarvikkeita ajatellaan myös terveellisyyden kautta, kirjoittaa Kehittyvä Elintarvike. Lisäksi Kiinassa arvostetaan eurooppalaisia elintarvikkeita.

Eli siis Kiinan vauras keskiluokka voi olla valmis ostamaan suomalaista hunajaa, jos sitä olisi tarjolla. Toki Kiinan markkinoilla on jo nyt lukuisia ulkomaalaisia hunajia, joten kilpailu ei ole aivan helppoa.

Iso kysymys on tietysti hinta: suomalainen hunaja ei ole Kiinassa edullinen tuote, joten korkea hinta on pystyttävä perustelemaan hunajan erinomaisella laadulla. 

Käytännössä Kuningatar-hunajien matkalla kiinalaiskuluttajien haltuun on tietysti vielä omat mutkansa. Tällä sopimuksella SML on siis myynyt Kuningatar-purkin käyttöoikeuden. Sopimuksen toisen osapuolen, Beijing HKT Trade Co Ltd:n, on vielä hankittava suomalainen hunaja purkkeihin pakattavaksi. Ne kaupat eivät taas tänne meille liittoon kuulu, vaan ovat HKT:n ja hunajantoimittajien välinen asia.

Ja viennin tulevaisuuden kannalta tietysti yksi ratkaiseva seikka on se, että myös suomalaisen hunajan tuotantomäärien pitäisi kasvaa. Tällä hetkellä käytännössä kaikki kotimainen hunaja menee myös kaupaksi omien rajojen sisällä oleville kuluttajille.

Onneksi yleensä kysyntä ruokkii tuotantoa: jos on varmuus siitä, että hunajalle löytyy ostaja järkevään hintaan, niin tietysti se myös kannustaa kasvattamaan tuotantomääriä. Suomeen mahtuu  paljon lisää mehiläispesiä.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Pieni hunajantuottaja kohtaa vaakabyrokratian ja siitä maksaa myös kuluttaja

Tämän päivän Maaseudun Tulevaisuudessa (MT 15.10.) julkaistiin SML:n mehiläishoidon neuvoja Ari Seppälän mielipidekirjoitus, jossa käsitellään elintarvikevaakoja.

Pienikin hunajantuottaja joutuu nimittäin hankkimaan kalliin elintarvikevaa'an hunajan punnitsemiseen, jos haluaa toimia viranomaisten säännösten mukaan. Silti tällainen varmennettukaan vaaka ei takaa sitä, että hunajapurkissa olisi se määrä hunajaa, kuin mitä purkissa lukee: sisällön määrän takaa vain pakkaaja.

Hunajan pientuottaja voisi aivan hyvin hoitaa tuotteittensa määrän varmistamisen myös tavallisella, tarkalla ja nykyaikaisella digitaalivaa'alla. Silloin ei synny myöskään tarvetta nostaa hunajan hintaa siksi, että vaaka ja sen varmennukset ovat vieneet nipun euroja. Toivottavasti byrokratia hellittää ja pientuottajalle riittäisi tulevaisuudessa varmentamaton vaaka.

 Tässä mielipidekirjoitus kokonaisuudessaan:

*************************

Vaakojen valvonta tuo vain kuluja kuluttajalle ja tuottajalle

Tänä vuonna Tukes ja aluehallintavirastot ovat tehostaneet elintarvikevaakojen valvontakäyntejä tila- ja kausimyyjille. Valvonta on hämmentänyt hunajantuottajia: tärkeintä on ollut se, että vaa’alle on tehty maksullinen varmennus eli kruunaus oikeaan aikaan. Valvonta ei kuitenkaan kiinnitä mitään huomiota siihen, pakkaako hunajantuottaja purkkeihinsa luvatun määrän hunajaa vai ei. 

Hunajapurkin sisällön oikean määrän takaa vain pakkaaja. Vaa'an varmennuksella tai varmentamattomuudella ei ole sen kanssa mitään tekemistä.

Vaakojen varmennukset ja tarkistukset lisäävät mehiläistarhauksen kustannuksia ja byrokratiaa.  Sen myötä nousee myös hunajan hinta.

Suurin osa Suomen mehiläistarhaajista on pieniä. Pienelle tarhaajalle varmennetusta vaa’asta koituu merkittävä kustannus: ensivarmennetun elintarvikevaa’an hinta on noin 300–400 euroa.  Kolmen vuoden välein tehtävä vaa’an varmennus maksaa 100–200 euroa.

Varmennettu vaaka nostaa esimerkiksi kahden pesän tarhaajan hunajan tuotantokustannuksia noin kymmenen prosenttia. Yksi hunajakilo tulee yli euron kalliimmaksi.

Vaakojen valvonta on jäänne menneisyydestä. Hunajan pienimuotoisessa pakkaamisessa riittäisi edullinen, varmentamaton digitaalivaaka. Hieman helpottaisi, jos tuottajien ei tarvitsisi painiskella vaakojen varmennusten ja tarkistusten kanssa.

Ari Seppälä, mehiläishoidon neuvoja