tiistai 8. huhtikuuta 2014

Tuoksu, ulkonäkö, maku, rakenne: aistinvarainen arviointi ratkaisee hunajan laadun

Hunajasta voidaan arvioida monia asioita, joiden perusteella voidaan sanoa, onko hunaja laadukasta ja oikein käsiteltyä. Tätä aistinvaraista arviointia olen päässyt tekemään liiton laatutoimikunnassa, joka tänä vuonna haisteli, maisteli ja tunnusteli läpi 88 hunajanäytettä.

Näytteet olivat peräisiin Suomen Paras Hunaja -kilpailusta, joka järjestettiin marraskuussa.

Aistinvaraisesti hunajista arvioidaan ulkonäköä, tuoksua, makua ja rakennetta. Onko hunajassa paljon selvästi havaittavia roskia (nämä voivat olla myös siitepölyhiukkasia, jotka sinällään kuuluvat hunajaan ja osa tarhaajista kritisoikin, että onko oikein tuomita kyseiset hiukkaset roskiksi)? Tuoksuuko hunaja käyneeltä? Onko hunaja kerrostunut tai härmistynyt? Onko hunajan pinnalla kuplia?

Saako hunajan helposti lusikalla purkista? Miltä hunaja tuntuu suussa? Onko se rakeista vai pehmeää?

Eli arvioinnissa ei siis ole kysessä pelkkä hunajan maun arviointia. Ja hyvä niin: kun maistelen peräkkäin esimerkiksi kymmenkunta hunajaa, niin suu on jo aika sekaisin makeudesta.

Kokemuksen kautta toki oppii maistamaan myös hunajien kasvialkuperää. Minulla opettelu on vielä pahasti kesken. Erotan esimerkiksi tattarihunajan rypsihunajasta ja mesikastehunajan lehmushunajasta, mutta en osaa sokkonäytehunajista kertoa, mistä kasveista mehiläiset voisivat olla metensä keränneet.

Laatutoimikunnan maistelun tuloksena 44 hunajanäytettä sai korkeasta laadusta kertovat kunniakirjan.

Kunniakirja myönnettiin näytteille, jotka täyttivät seuraavat vaatimukset: hunaja ei käy, ei ole kerrostunut, sisältää korkeintaan hyvin pieniä yksittäisiä roskia, käsittelyn jäljiltä tai sen vaikutuksesta on vain aavistuksen verran vaahtoa, ilmaa tai härmää, kiderakenne ei joko tunnu ollenkaan tai se on hieno ja tasainen. Lisäksi hunajan piti olla pehmeää ja helposti lusikalla otettavaa.

Lisätietoja aiheesta on tiedotteessamme ja Hunajan arviointi -sivulla. 

Videopätkällä pääsee lyhyesti kurkistamaan laatutoimikunnan toiminnan kulisseihin eli hunajien arviointiin.

torstai 3. huhtikuuta 2014

Mehiläistarhaukseen voi hurahtaa pahasti

Sari Maanhalla on kirjoittanut mainion tekstin siitä, miten mehiläistarhaus voi hiipiä elämään ja vaikuttaa myös lähipiirin elämään. Lainaan tähän pari kohtaa,  mutta kannattaa lukea koko teksti.

"Mehiläistarhurin peruskurssille hakeutumista voidaan pitää jo varmana merkkinä haksahtamisesta. Tällaisia kursseja todellakin järjestetään taudin kiihottamiseksi ja etenemiseksi. Näiden kurssien opettajat ovat mehiläishoitoyhdyskunnan eräänlaisia tiedottajia, jotka saattavat ihmistä syvemmälle mielenhäiriöön tarjoamalla tietynlaista tietotanssia.

On kuitenkin otettava huomioon, että kaikki tällaisille kursseille osallistuneet eivät välttämättä koskaan ala mehiläistenhoitajiksi eli he paranevat kurssilla. Tätä kutsutaan myös kuhnuri-ilmiöksi, mikä tarkoittaa sitä, että mehiläishoitoon liittyvä innostuksen munanen on hedelmöittymätön hengailija. Mutta enemmistöllä kursseilla olleista tauti etenee seuraavaan vaiheeseen hyvin rajuna ja nopeana heti ensimmäisen satokauden koittaessa tai viimeistään seuraavana."

- - -

"Mehiläistarhaajilla on oma yhdistyksensä, johon he voivat liittyä potemaan mielentilaansa ja saada tukea ja tietoa toisiltaan oireittensa hoitoon eli ylläpitämiseen ja mahdollisimman suuren hulluuteen. Mehiläistarhureiden omaisten yhdistystä tai edes vertaisryhmää ei tiettävästi ainakaan kovin virallisena ole vielä perustettu. Tällainen pitäisi ehdottomasti olla ja sen jäsenmaksuun tulisi kuulua terapiaetu, joka kattaisi sekä henkisten että ruumiillisten vaivojen hoidattamisen, jota mehiläistarhurin mielenhäiriö hänen omaisilleen aiheuttaa. Aina puhutaan vaan mehiläisistä, satokasveista tai hunajan hinnoista; tästä aiheutuu merkittävää psyykkistä rasitetta lähipiirille. Lisäksi tulee selkäsärkyä laatikoista, joita on pitänyt nostella kaverina, rannevamma hunajan linkoamisesta tai sydämentykytyksiä sisälle kulkeutuneista mehiläisistä."

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Lohta cajunkastikkeella

Ystäväni teki minulle jokin aika sitten Cajunlohta. Hiukan tulinen, paprikalla ja eri pippureilla maustettu lohi oli piristävä vaihtoehto perinteisen uunilohen tilalle. Resepti oli myös ilahduttavan helppo, kun itsekin kiireessä kokeilin reseptiä. Alkuperäisessä kastikkeessa on käytetty makeuttajana sokeria, mutta Katja neuvoi korvaamaan sokerin hunajalla. Itsekin tein ohjeen hunajalla ja lisäsin vielä määrää yhdestä teelusikallisesta kahteen, jotta tulee mehukkaampi lohi. Kiitos reseptistä, Katja!

Hunajainen cajunkastike sivellään raa'an lohen pintaan

Cajunlohi

600-700 g lohifileetä
suolaa
2 tl paprikajauhetta
1 tl chilijauhetta
1 tl cayennepippuria
2 tl kuivattua rosmariinia
1 tl kuivattua oreganoa
2 tl hunajaa
2 rkl oliiviöljyä

Mausta lohifilee suolalla. Kuumenna oliiviöljy kattilassa ja lisää mausteet sekä hunaja. Anna öljyn ja mausteiden maustua hetki, mutta varo polttamasta niitä.
Sivele mausteseos lohifileen pintaan. Kypsennä uunissa 200 asteessa 20-30 min, kunnes lohi irtoaa nahasta hyvin.
Tarjoile esim. perunamuusin ja salaatin kera.

Ruokaterveisin, Tuula

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Mehiläiset näyttävät selvinneen hyvin talvesta

Kevät on tänä vuonna tullut poikkeuksellisen aikaisin myös mehiläisille. Olen tarhaajilta ohimennen kysellyt, miten talvi näyttää menneen eli ovatko pesät hengissä talven jäljiltä. Lähes kaikki ovat kehuneet, että hyvältä näyttää toistaiseksi.

Yleensä talvitappioiden vuoksi pesistä kuolee Suomessa noin 10 - 15 prosenttia.  Syynä kuolemaan voi olla esimerkiksi pesän heikkous tai emottomuus, loiset, taudit tai sääolosuhteet. Pesiä tuhoavat myös karhut ja tikat.

Keväällä yksi mehiläisten kannalta tärkeä kasvi on paju, josta mehiläiset saavat sekä siitepölyä että mettä. Siksi pajupuskia ei kannata poistaa mehiläispesien läheisyydestä. Mehiläisiä voi havaita myös muilla kevään ensimmäisillä kukilla, kuten leskenlehdillä.

Mehiläistarhauksesta innostuneet ovat täyttäneet kursseja ympäri Suomea. Harrastajia saadaan siis varmasti lisää tänäkin vuonna.

Tosin kaikki eivät ehkä pääse alkuun heti keväällä, sillä myytäviä mehiläispesiä mehiläisineen ei ole tarjolla kysyntää
vastaavaa määrää. Mehiläisiä kun ei noin vain sormia napsauttamalla saa lisää.

Moni innokas pääsee aloittamaan mehiläishoidon vasta kesällä, kun mehiläispesistä voidaan tehdä niin sanottuja jaokkeita. Jaoke tehdään siirtämällä osa vahvasta mehiläisyhteiskunnasta sekä uusi kuningatar uuteen pesälaatikkoon.

Keväisiä mehiläishoidon kuulumisia Joensuusta voi katsella ja kuunnella Yle  Uutisten Itä-Suomen lähetyksestä viime viikolta (alkaa kohdasta 5:15). 

Kimmo Mäkirannan 27. maaliskuuta kuvaamalla videolla mehiäiset tuovat innokkaasti siitepölyä pesään.




perjantai 28. maaliskuuta 2014

Viljelijä, tarvitsevatko kasvisi lisää pölytystä? Katso kartalta pölytyspalvelun tarjoajat

Mehiläisissä on joukkovoimaa pölytykseen.
Kevät etenee kohisten, tuntuu. Ainakin täällä Etelä-Suomessa saa paistatella auringossa jo oikein kunnolla. Toki merituuli nipistelee vielä.

Mehiläisetkin ovat jo lennelleet. Joissakin paikoissa siitepölyä on kerätty jo hyvän aikaa. Pari viikkoa sitten kuulimme konkaritarhaajalta, että siitepölyä on kerätty pesiin aiemmin kuin koskaan tarhaajan uralla. Toivotaan, että kevät etenee mehiläisille otollisena, mutta myös, että kesästä tulee antoisa.

Maataloudessa kesä on tuotannon aikaa ja jo keväällä alkaa kiireet, jotta tuleva sato onnistuisi. Monilla maa- ja puutarhatiloilla kiire alkaa käymään jo päälle kovastikin. Puiden leikkuut, siemenet, lannoitteet.. mitä kaikkea pitääkän ottaa huomioon. Myös mehiläiset! Ne kannattaa muistaa jo nyt, jotta niitä varmasti on kesällä pölyttämässä siellä missä pitääkin. Nyt nimittäin tarkoitan pölytyspalvelua.


Kasvikohtaista eroa pölytyksen tarpeessa

Pölytyspalveluhan on sitä, että mehiläistarhaaja tuo mehiläispesän halutulle alueelle pölyttämään esim. rypsipeltoa, omenatarhaa tai vaikka siirtolapuutarhaa. Viljelijä tai vastaava taas maksaa tarhaajalle korvauksen pesästä ja sen huolenpidosta. Korvauksen määrä riippuu mm. satokasvista, sijainnista ja pesien määrästä. Kasvilaji saattaa vaikuttaa hintaan siksi, että jotkin kasvit tuottavat niukasti mettä hunajaa varten, toisten ollessa hyviä satokasveja. Niukka hunajakasvi näkyy tarhaajan hunajasadossa, jolloin suurempi korvaus on perusteltu. Tarhaajalle kertyy myös mm. ajokilometrejä pesiä hoitaessa.

Mehiläispölytys vaikuttaa eri kasveihin eri tavalla. Tarhaajien ja viljelijöiden kannattaa olla selvillä, kuinka pölytys vaikuttaa milloinkin kyseessä olevaan kasviin. Esimerkiksi öljykasveilla öljypitoisuus ja siementen määrä lisääntyy tehokkaassa hyönteispölytyksessä. Marjoilla ja hedelmillä taas muoto paranee ja koko kasvaa. Mansikalla mehiläiset myös auttavat torjumaan biologisesti mansikan harmaahometta. Tehokas pölytys auttaa kasveja myös tuleentumaan tasaisemmin. Pölytyspalvelu kyllä kannattaa! Tutustu myös SML:n pölytysoppaisiin, sieltä saa lisätietoja kasvikohtaisesti.

Pölytyspalvelua kartalla

Pölytyspalvelutarhaajat ovat nyt kartalla osoitteessa
www.mehilaishoitajat.fi/polytyspalvelu
Tarhaajista saa lisätietoa klikkaamalla punaista palloa.
 
Olemme vihdoinkin saaneet laitettua pölytyspalvelua tarjoavat mehiläistarhaajat kartalle. Kartta on tehty, jotta viljelijöiden olisi helpompaa löytää alueensa mehiläistarhaaja. Mikäli siis tarvitset pölytyspalvelua, klikkaa karttaa ja katso löytyykö läheltäsi mehiläistarhaajaa, jolla on pesiä pölytyspalveluun. Kartta on vielä paikoin tyhjä, ja jos et löydä itsellesi sopivaa tarhaajaa, ota yhteys liittoon niin koitamme löytää avun.

Kartalle lisätään tarhaajia sitä mukaa kun he ilmoittautuvat mukaan. Eli tarhaajat, nyt vauhdilla mukaan, jotta saadaan pölytystä sinne missä pölytystä tarvitaan! :)

Kevätterveisin,
Tuula

Lisätietoja ja materiaalia pölytyspalvelusta: http://www.mehilaishoitajat.fi/polytyspalvelu/ ja tuula.lehtonen@hunaja.net

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Norjan Alko kampanjoi mehiläisten puolesta

Norjan Vinmonopolet kampanjoi mehiläisten puolesta yhdessä Norjan mehiläishoitajienliiton kanssa. Kun 18–25-vuotias näyttää henkilöllisyyspaperinsa ilman, että myyjä niitä kysyy, niin Polet lahjoittaa pienen summan mehiläishoidon hyväksi.


Kampanjan tavoitteena on, että nuoret näyttäisivät itse aktiivisemmin henkilöllisyyspapereitaan. Tempauksella pyritään keräämään mehiläisten hyväksi 250 000 Norjan kruunua (noin 30 000 euroa). Norjalaiset uskovat, että nuoret arvostavat mahdollisuutta tukea mehiläisiä ja mehiläisten pölytystyötä.

Polet tekee yhteistyötä Norjan mehiläishoitajien liiton kanssa, jotta varat ohjautuvat paikallisesti käyttöön mahdollisimman hyvin. Liitto käyttää varoja mm. siitepöly- ja mesikasvien lisäämiseen ja maanviljelijöille kohdistettuun tiedottamiseen mehiläiskasveista. Lisäksi liitto panostaa mm. uusien mehiläishoitajien kouluttamiseen.

Polet muistuttaa kampanjatiedotteessaan, että maanviljelys ja ruuantuotanto ovat riippuvaisia mehiläisistä. Esimerkiksi omenat, sipulit, pähkinät, kahvinpavut ja mansikat tarvitsevat hyönteisten pölytystyötä. Ilman mehiläisiä myös lukemattomilla linnulla ja eläimillä olisi edessään synkkä tulevaisuus.

Olisiko vastaava kampanjointi mahdollista Suomessa? 

Alkon yhtiölakimies Jonna Björklund toteaa, ettei vastaavalla kampanjoinnille ole Suomessa suoraa kieltoa esimerkiksi alkoholilainsäädännön vuoksi. Sen sijaan Alko on velvoitettu toimimaan erityisesti alkoholin haittojen vähentämiseksi yhteistyökumppaneiden kautta.

Kovin todennäköistä ei siis ole, että Alko ryhtyisi pelastamaan Suomen mehiläisiä. Mutta sen sijaan monen muun yrityksen toimintaan mehiläisaihe varmasti sopii.

Mehiläisiin kytkeytyvät kampanjat ovat olleet viime vuosina suosittuja. Kesällä esittelin yhdysvaltalaisen Whole Foods -vähittäiskauppaketjun kampanjaa, ja maailma löytyisi varmasti useita muita vastaavia tempauksia. Täällä SML:ssa on viimeksi tehty yritysyhteistyötä pari vuotta sitten Innocent-smoothien kanssa.

Tietysti otamme mielellämme vastaan yhteistyöehdotuksia mehiläisten pelastamiseksi!

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Näin minusta tuli trendikäs hunajaviestijä

"Jos viisi vuotta sitten joku kaverini olisi sanonut, että on mennyt töihin jonnekin mehiläisliittoon, niin olisi se tuntunut vähän hassulta. Mutta nykyisin se vaikuttaa tosi hienolta!"

Jotenkin näin kaverini Riikka sanoi minulle perjantaina. Nyökyttelin, sillä enhän itsekään olisi tajunnut esimerkiksi kymmenen vuotta sitten hakeutua hunajan ja mehiläisten pariin.

Saati, että olisin vuosituhannen vaihteessa opiskellut yliopistossa mehiläistenhoitoa. Vaikka siis samaan aikaan suoritin maatalous-metsätieteiden maisterin tutkintoa juuri siinä ainoassa tiedekunnassa, jossa opetetaan mehiläiskursseja.

Totesimme kaverin kanssa, että siivekkäistä tuotantoeläimistä kanat ja mehiläiset ovat nousseet viime vuosina voimakkaasti esiin. Niitä halutaan myös omille takapihoille.*

Molempien suosion kasvuun vaikuttavat monet syyt. Mehiläisten kohdalla iso asia on varmasti se, miten mehiläiset ovat saaneet paljon julkisuutta erityisesti mehiläispesien kuolemiin ja pölytyksen merkitykseen liittyneen uutisoinnin vuoksi. Lisäksi ruokaan, esim. puhtauteen ja tuotantotapoihin, on kohdistunut paljon huomiota. Siitä saa myös hunaja siivunsa. Kaikenlainen itse tekeminen ja kasvattaminen on ollut kovassa nousussa.

Hunajaviestijä työssään: kuvaruutukaappaus videolta,
jota tein hunajasta viime syksynä.
Mikäs tässä siis toimiessa trendikkäänä hunaja- ja mehiläisviestijänä!

Minä aloitin pestin reilut kaksi vuotta sitten. Huomasin silloin Hesarissa työpaikkailmoituksen, jossa minulle ennestään tuntematon Mehiläishoitajain Liitto haki henkilöä toimittajaksi ja kuluttajaneuvojaksi.

Työ vaikutti kuvauksen perusteella mainiolta: saisin tehdä työtä aidosti hyvien asioiden eteen ja käyttää niitä viestinnän taitoja sekä kuluttajuuteen liittyviä näkemyksiä, joita olin ehtinyt hankkia.

Hunajasta olin tosissani innostunut Sveitsissä, jossa mieheni kanssa asuimme puoli vuotta vuonna 2011. Silloin huomasin, miten monin tavoin hunajaa voidaan tuottaa ja markkinoida ja miten mehiläispesät näkyivät maisemassa. Markkinoinnissa meillä suomalaisilla on vielä paljon tekemistä. 

Mehiläishoidosta en siis ennen töiden aloittamista tiennyt juuri mitään. Mutta vähitellen, ja välillä jopa huomaamatta, opin koko ajan lisää. Nyt osaan jo jollain tavalla keskustella vaikkapa varroasta, vaakapesistä, pölytyspalvelusta, talvitappioista, hunajalingoista, neonikotinoideista, propoliksesta ja hunajien rakenteesta.

Tosin tieto lisää tuskaa: mitä enemmän opin, sitä vaativammalta mehiläishoito näyttää. On siis helppo arvostaa heitä, jotka toimivat mehiläistarhaajina ja tuottavat hunajaa sekä muita mehiläistuotteita.

*Kanoilla ja mehiläisillä on muuten paljon yhteistä historiaa näin järjestönäkökulmasta: vuonna 1909 perustettiin Suomen Siipikarjan ja Mehiläishoito Yhdistys. Kanojen ja mehiläisten liitolliset tiet erkanivat lopullisesti vasta 1945.