torstai 21. huhtikuuta 2016

Paju koristaa pihan ja ruokkii pölyttäjät

Ai että, paju tarjoaa keltaisenaan tärkeää siitepölyä!
Moni saattaa mieltää pajukon karuksi pusikoksi tien laidalla ja ehkäpä pääsiäisvitsan lähteeksi. Pajut ovat kuitenkin Suomen pölyttäjille todella tärkeitä ravintokasveja.

Sen lisäksi oikein valittu paju voi olla pihan kaunistus. Eli jos olette suunnitelleet leikkaavanne keväällä pajukkonne matalaksi, abort the mission, please :)

Paju antaa mehiläisille ja muille pölyttäjille todella hyvin siitepölyä. Pajulla hedekukat ja emikukat ovat eri kasviyksilöissä. Heteissä muodostuu siitepölyä, jota emi vastaanottaa pystyäkseen tekemään siemeniä. Pajujen keltaisenaan loistavat hedekukinnot koostuvat monista pienistä ”kukista”. Kukinnon tarkoitus on houkutella hyönteisiä pölytystyöhön, joten tarjolla on runsaasti mettä ja siitepölyä.
Jos haluaa tarjota lähiseudun pölyttäjille tai omille mehiläispesilleen sekä mettä että siitepölyä, on istutettavien tai luonnossa kasvavien pajujen oltava hedepajuja.


Valitse paju koristamaan piha
Ennen puiden lehtien puhkeamista ensimmäisenä puuna kukkii raita. Se tarjoaa mehiläislajeille runsaasti siitepölyä. Sen kukinnoissa vierailevat muutkin lähellä tavehtineet pölyttäjät. Ne keräävät ravintoa vahvistuakseen tulevaa kesää varten. Paitsi että kukkiva raita on tärkeä mehiläisille ja muille pölyttäjille, se on myös kaunis keväisessä lehdettömässä maisemassa. Kannattaakin säästä raita kaunistamaan kevään karua tonttia ja tuomaan ruokaa hyödyllisille pölyttäjille.

Pienempään pihaan sopiva ”ruokintapaju" voisi olla esimerkiksi riipparaita
(Salix caprea ’Pendula’). Pysyäkseen kauniisti kuosissaan riipparaita tarvitsee
säännöllisen keväisen leikkauksen, mutta sen voi tehdä vasta kukinnan
jälkeen. Kannattaa myös miettiä, millaisen pajun valitsee mihinkin paikkaan. Ajan kuluessa korkeaan 1,5–2 metrin runkoon vartetun riipparaidan latvuksesta tulee sen verran suuri, että pieneen rivitalopihaan sitä ei kannata istuttaa.



Eri pajujen kukinta ajoittuu pääosin kevääseen ja alkukesään. Viimeiset niistä kukkivat,
kun lehdet ovat jo lähes täysikokoisia, esimerkiksi hopeapaju ja halava.

Erilaisia puutarhaistutuksiin sopivia pajuja löytää taimitarhojen valikoimista ja asiantuntijoilta voi kysyä lisää.

ps. Pajuhunajaa ei Suomessa kerätä juurikaan koskaan, koska mehiläisyhteiskunnat tarvitsevat sen pesän kehitykseen. Pajuhunaja olisi kirkkaan tai kullan keltaista ja mietoaromista.

Hopeapaju on viimeisiä kukkivia pajuja. Lehdet ovat kukinnan aikana jo lähes täysikokoisia.
Lähde: Mehiläinen-lehti 2/2016, s.54. Tarja Ollikka.

torstai 14. huhtikuuta 2016

Mehiläiset kiinnostavat myös Hollywoodissa




Huoli pölyttäjistä ja mehiläisten katoamisesta on herättänyt myös monet vaikutusvaltaiset maailman tähdet. Keltainen lehdistö onkin julkaissut aktiivisesti mehiläisaiheisia uutisia, kun eri alojen julkkikset ovat kertoneet kokeilleensa mehiläishoitoa tai jopa hankkineensa omia pesiä. Suomessahan tiedetään mm. Miljoonasateen Heikki Salon hoitavan mehiläisiä.


Maailman suosituimpiin näyttelijöihin lukeutuva Leonardo DiCaprio oli alkuvuodesta jatkuvasti parrasvaloissa oscar-ehdokkuutensa myötä. Paitsi että DiCaprio ilahtui voitostaan, myös mehiläistarhaajat ympäri maailmaa ilahtuivat, kun tuli ilmi, että DiCaprio on hoitanut mehiläisiä - medialähteiden mukaan vieläpä aivan Oscar-gaalan alla. Omia pesiä näyttelijällä ei ole, mutta tietojen mukaan hän on auttanut äitinsä miesystävää mehiläishoidossa. Lehdistö kertoo, että mehiläishoito vähensi näyttelijän stressiä oscar-paineiden alla. Kyllä vain, mehiläishoito voi olla hyvin terapeuttista. Lehtikuvissa ympäristöasioiden puolestapuhujana tunnettu DiCaprio ainakin näyttää varsin iloiselta mehiläiset seuranaan.

Kuvat Leosta mehiläispuvussa levisivät lehdistössä. mirror.com

Myös näyttelijä Morgan Freeman on ryhtynyt mehiläistensuojelijaksi. Hän on muokannut maatilaansa Missisippissä pölyttäjille suotuisaksi ja hankkinut sinne 26 mehiläispesää. Freeman on palkannut mehiläistarhaajan hoitamaan mehiläisiä, eli ei, hän ei itse hoida mehiläisiä. Ehkäpä hänen tilaltaan löytyisi kesätyöpaikka myös suomalaisille mehiläistarhaajille ;)

Mehiläispesä on oiva lahja niistä kiinnostuneille. En tiedä, mitä Scarlett Johansson lahjasta ajatteli, mutta hänen tiedetään saaneen mehiläispesä häälahjaksi näyttelijäkollegaltaan Samuel L. Jacksonilta. Guardian on listannut tämän ja muita kuuluisia henkilöitä joilla tiedetään olleen mehiläisiä.
  
Mehiläiset ovat myös aihe, joiden puolesta on helppo ottaa kantaa. Muusikoista muun muassa Moby on puhunut voimakkaasti pölyttäjien puolesta. Hän on ollut mukana kampanjavideolla puhumassa pölyttäjien suojelemisesta ja julkaisee usein sosiaalisessa mediassa kannanottoja pölyttäjien ja eläinten hyvinvoinnin puolesta.

Myös mehiläistuotteet ovat julkkiksille tuttuja. Tuoreimpana uutinen siitä, että Gwyneth Paltrow käyttää apiterapiaa pitääkseen ihonsa nuorena.


keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Hunaja antaa energiaa retkeilijälle



Markus Maulavirta hyödyntää hunajaa lyhyillä ja pitkillä retkillä.
Pääsiäispyhinä monilla on aikaa ulkoilla. Retkeily  kauniissa kevättalvisäässä on ihanaa, ja ulkoilupäivän voi kruunata hyvillä eväillä. Kyselimme eräopas, kokki, ELO-säätiön villiruokalähettiläs ja mehiläistarhaaja Markus Maulavirralta neuvoja retkieväitä varten.

Kokki vinkkasi perusretkeilijää pitämään eväsretken riittävän yksinkertaisena mutta pakkaamaan silti mukaan laadukkaat eväät. Lyhyelle tai yhden päivän mittaiselle retkelle kannattaa lähteä melko eväspohjaisesti, ettei kaikki aika mene ruuan valmistukseen. Evästauosta kannattaa kuitenkin ottaa ilo irti. ”Jotain pientä on aina mukavaa valmistaa. Kannattaa pakata vaikka pieni kalapala mukaan ja paistaa se nuotiolla”, Maulavirta neuvoo.

Mutta nyt, retkeilijän tärkein neuvo: pakkaa retkelle aina mukaan pieni purkki hunajaa. ”Siitä saa parasta energiaa. Sitä voi käyttää ruuanlaitossa ja syödä sellaisenaan.” Totta kai retkelle voi ottaa mukaan myös hunajaista jälkiruokaa tai makeuttaa hunajalla evästee tai –kaakao. Yksi Maulavirran omista jälkkärisuosikeista on omat pakkaskuivatut marjat ja hunajaa niiden päälle.

Erittäin ahkerasti retkeilevä Maulavirta suosittelee ottamaan metsään mukaan myös palan pakuria ja hunajapurkin. ”Niistä keittää tosi hyvän teen, joka antaa virtaa. Juuri ennen nukkumaanmenoa ei pakuriteetä kannata juoda”, kokki vinkkaa.

Tunnettu kokki Maulavirta on viime vuosina kouluttautunut eräoppaaksi ja järjestää erilaisia eräretkiä. ”Minulle luonto on monimuotoisuutta ja parasta on luonnon tarkkailu”, Maulavirta kuvailee. Hänellä on myös oma mehiläispesänsä. Omat retkihunajat löytyvät siis omasta takaa.
 



Maulavirta julkaisi viime vuonna eräruokakirjan Avotulilla:ruokaa luonnon antimista. Hunaja näkyy monissa kirjan resepteissä. Kirjassa esitellään niin hunajalla makeutettua riekkoa, sorsaa kuin kalaakin. Kirjasta löytyy oma sivunsa myös Maulavirran mehiläisistä.


Hyvää pääsiäistä blogin lukijoille!

tiistai 16. helmikuuta 2016

Mehiläishoidon innovaatiot 1930-luvulla ja hoidokkien onnellistamista

Selasin 1930-luvun Mehiläinen-lehtiä ja vastaan tuli pari kiinnostavaa keksintöä. Tai siis oikeastaan vain ideoita keksinnöistä: juttujen perusteella ei vaikuttanut siltä, että keksintöjä olisi todella käytetty missään.

Ensimmäinen keksintö toi heti mieleen viime vuonna paljon alalla huomiota herättäneen Flow Hiven. Flow Hiven perusajatuksena on se, että hunaja virtaa muoviputkia pitkin suoraan purkkiin. Alalla monet tosin epäilevät homman järkevyyttä ja toimivuutta.

Flow Hiven kaltaista ideaa esiteltiin vuonna 1934. Kennoista poistetaan pohjat, ja kourujen ja putkien kautta hunaja valuu säilytysastioihin. Tästä uskottiin säästyvän merkittävästi aikaa: ei tarvitse odottaa, että mehiläiset peittävät hunajan, eikä erillistä linkoustakaan tarvita.

Tosin jutussa myönnettiin haittapuoleksi se, että koska hunaja ei ole mehiläisten valmiiksi valmistamaa, ei sen laatu ole  niin korkea kuin kypsässä hunajassa. Hunajan uskottiin kuitenkin kelpaavan hyvin esimerkiksi panimo- ja leipomokäyttöön.  



Toisessa pikkujutussa kerrottiin pistimen katkaisijasta. Ideana on, ettälaitteen avulla voidaan katkaista työläisten pistimet ongelmitta. Tämän tietysti ajatellaan helpottavan tarhaajan työtä, kun ei tarvitse pelätä piikkejä.

Minulle laitteen kuvaus toi mieleen lähinnä giljotiinin. Vaikea kuvitella, että moinen vekotin olisi aina osunut nätisti nimenomaan pistimeen. Koska laitteesta ei ole myöhempiä kuvauksia, on se tainnut jäädä pelkälle kokeilun tai idean asteelle.




Saman vuoden lehdessä on kuvaus mehiläishoidon opiskelusta. Perustat ovat aivan samat kuin nykyisin! Sitä paitsi termi hoidokkien onnellistaminen on todella mainio.

"Meitä totutettiin myös jo ulkoapäin tarkkaamalla näkemään tärkeimmät seikat pesäkunnan tilassa, sillä hoitaja ei häirtse mehiläisiä avaamalla suotta pesää, niinkuin innostunut vasta-alkaja varmaan tekee. Kun merkit osoittavat, että jokin apu on tarpeen joko hoidokkien onnellistamiseksi tai hoitajan sadon parantamisesksi, puuttuu hoitaja asiaan harkituin keinoin. Hoidon onnistuminen vaatii mehiläisten elämäntapojen tuntemista, jokainen hoitotoimi pesäkunnan sisäisten lakien silmällä pitämistä. Siksi on mehiläisten elämän tunteminen hoito-opin välttämätön perusta."




torstai 14. tammikuuta 2016

Hunajan alkuperän saa hämärtää "EU:ssa tai EU:n ulkopuolella tuotetuksi"

Mistä maasta on peräisin hunaja, jonka pakkauksessa lukee ”EU:ssa ja EU:n ulkopuolella tuotetun hunajan sekoitus”?

Ainakin se on vähintään kahdesta maasta, joista toinen on EU:sta ja toinen muualta. EU-hunajaa voi olla vain prosentti ja sitä toista hunajaa 99 prosenttia.

Eli siis et voi tietää, mistä hunaja on.

Hunaja-asetuksen mukaan alkuperämaatieto on pakollinen tieto. Mutta tieto maasta on pakollinen vain silloin, kun hunaja on peräisin yhdestä maasta.

Jos hunaja on ns. sekoitehunajaa eli eri maiden hunajista, niin merkintä saa olla hunajan alkuperästä riippuen ”EU:ssa tuotetun hunajan sekoitus”, "EU:n ulkopuolella tuotetun hunajan sekoitus" tai ”EU:ssa ja EU:n ulkopuolella tuotetun hunajan sekoitus”.

Tein aiheesta tällä viikolla tiedotteen. Asian uutisoi mm. Maaseudun Tulevaisuus.

Kuluttajan kannalta merkintätapa on outo ja se voi olla myös harhaanjohtava. Muutosta ei kuitenkaan liene odotettavissa.

Suomalaiseksi merkitty hunaja on aina sataprosenttisesti suomalaista. Se on myös sataprosenttisesti hunajaa.

Ja koska positiivinen asenne on tärkeää, niin yritetään suhtautua tähänkin myönteisesti. Ainakin minulle tulee paljon luottavaisempi olo hunajapakkauksesta, jossa on selvästi tieto alkuperämaasta, kuin hunajasta, joka on EU:ssa tai EU.n ulkopuolelta.

Mutta silti toivon, että lainsäädäntö muuttuisi ja purkeissa olisi kerrottava hunajien alkuperämaatiedot. Ei se voi olla mitenkään mahdotonta. Elintarviketjulta halutaan läpinäkyvyyttä, mutta miksi hunajan alkuperä on sallittua hämärtää tällä tavalla?

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Myös jouluruoka tarvitsee pölyttäjiä

Brittiläinen Plan Bee on tehnyt esimerkkikuvat paikalliseen jouluruokaan liittyen: mitä jäisi joulupöytään, jos pölyttäjät eivät olisi osaltaan tuottamassa raaka-aineita?


Brittiläisestä pöydästä katoaisivat esimerkiksi karpalokastike, porkkanat, ruusukaali, palsternakka, neilikat ja kirsikat (kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla).

Suomalainen joulupöytä on tietysti vähän erinäköinen, mutta monta ruokalajia puuttuisi myös meiltä, jos pölyttäjät eivät olisi tekemässä työtään.

Rosollia emme saisi, koska porkkanan ohella esimerkiksi punajuuren ja omenan tuotanto hyötyy pölyttäjistä. Kaakaokin tarvitsee ötököitä: emme siis pääsisi herkuttelemaan suklaalla.

Koska herukat hyötyvät pölyttäjistä, niin herukkamehupohjaista glögiä emme saisi. Emme myöskään voisi lisätä siihen manteleita. Luumukiisseli ei pääsisi jälkiruuaksi.

Riisipuuron riisit eivät tarvitse pölyttäjiä, mutta päälle emme voisi ripotella joulun tärkeää maustetta, kanelia. Jos oletetaan, että kinkuksi päätyvä possu voitaisiin kasvattaa ilman hyönteisiä kasvavalla rehulla, niin kinkku kuitenkin jäisi ilman sinappihuntua. Sinapinkin tuotannossa ötököillä on oma roolinsa. Vaikka saisimme kaloja, niin emme voisi maustaa niitä tillillä.

Tietysti koko ekosysteemin kannalta on mahdotonta tietää, miten pölyttäjien katoaminen todella vaikuttaisi ruoan tuotantoon. Eri kasvit ja niiden lajikkeet hyötyvät eri tavoin pölyttäjistä, joten joillakin vaikutus olisi erittäin suuri ja toisilla vähäisempi. On myös hyvä muistaa, että pölyttäjiä on tietysti tarhamehiläisen ohella paljon muitakin, muurahaisista lepakoihin.

Meille tutut kasvit, jotka hyötyvät hyönteispölytyksestä tavalla tai toisella, on listattu Pölytys.fi -sivulle.





torstai 3. joulukuuta 2015

Kuuma muovaa mehiläisvahan joulukorttiin



Kävin viime viikonloppuna Koskella mehiläisvahamaalauskurssilla. Minulla ei ollut oikein ennakkokäsitystä, mitä kaikkea mehiläisvahasta voi maalata, mutta kylläpä yllätyin! Noin vain näppärästi sulasta mehiläisvahasta luotiin talvisia maisemia, joulukuusia, kynttilöitä jne...
  
Mehiläisvahataiteessa, enkaustiikassa, maalataan siis värjätyllä mehiläisvahalla. Kuuman raudan avulla vaha työstyy upeisiin muotoihin vaikkapa korteissa tai tauluissa.
Alkuun pääsee väreillä ja lämpöraudalla, kertoo Sini Persson.

Mehiläisvahamaalaus on ikivanha taiteenlaji.  Vahaa on tuhansia vuosia käytetty esimerkiksi kirkkomaalauksissa, ikoneissa ja veneissä, kertoo tekniikkaa opettava Sini Persson. 

Suomessa laji on vielä harrastuksena uusi mutta Persson uskoo, että kiinnostus nousee ehdottomasti lähitulevaisuudessa. Esim. Saksassa tekniikka on hyvin suosittu.

Tekniikkalaji
Värjättyä mehiläisvahaa työstetään maalin tapaan kuuman raudan, lämpökynän, lämpöpuhaltimen tai -levyn avulla. Mehiläisvaha sulaa noin 65 asteessa, jolloin sitä on helppo työstää.

Tulitikkuaskit saivat vahasta kauniin koristuksen.
Itsekin huomasin, että enkaustiikka on oikeastaan tekniikkalaji, mutta myös yllättävän helppoa vasta-alkajalle. Lopputulos riippuu tosi paljon raudan käsittelystä. Vahaa voi työstää melkein mille pinnalle vain. 

Tällä hetkellä maalaamisessa käytettävä mehiläisvaha tulee ulkomailta. Värien on oltava korkealaatuisia, valoa kestävää, puhdasta ja huolella valmistettua. Tuotteiden väripigmentit ja muu materiaali ovat myrkyttömiä. Kauniita värejä löytyy kymmenittäin.

Puhdasta väritöntäkin mehiläisvahaa käytetään: encaustic-harrastajat käyttävät väritöntä mehiläisvahaa raudan puhdistukseen. Tätä vahaa kuuluu eniten, koska rautaa täytyy puhdistaa usein työvaiheiden välillä. Väritöntä vahaa käytetään myös muiden värien ohentamiseen ja kuvien kiinnitykseen.

Väritöntä mehiläisvahaa voi käyttää liimana, näissä korteissa terälehtiä.
Mehiläisvahakursseja järjestetään eri puolilla Suomea muun muassa kansalaisopistoissa. Tällä hetkellä Suomesta löytyy noin 30 tekniikkaa opettavaa kouluttajaa. 

”Parasta encausticissa on värien loisto, innostavuus ja nopeus. Luodakseen näyttäviä, yksityiskohtaisia ja persoonallisia maalauksia ei tarvitse osata edes piirtää", kouluttajaSini Persson iloitsee.


- Tuula

Lisätietoja ja videoita löytää netistä esim. hakusanalla ”encaustic art”.
Mehiläisvahamaalaus Facebookissa: www.facebook.com/EncausticArtFinland


Hyvää joulun odotusta!