keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Hunajaa suoraan kennosta

Kennohunajaa eli linkoamatonta hunajaa.

Viime viikolla pyysin päästä heinäveteläisen Pelkosen Juhan mukaan mehiläispesille ja hunajasadon äärelle.

Ensin kävimme mehiläispesillä ja Juha mm. otti pesistä jonkin verran hunajakennoja. Sitten pistettiin pieni linko pystyyn ja lingottiin hunajaa purkkiin.

Koska Juha on ystävällinen mies, niin hän kysyi, haluaisinko kokonaisen kehän hunajineen ja kennoineen. Eihän sellaisesta tarjouksesta voi kieltäytyä!

Pääsin heti reissusta palattuani esittelemään tätä ihmeellisyyttä perheelleni. Tuoretta kennohunajaa lusikoitiin nopeasti parempiin suihin, mutta suuren osan sain talteen myöhempiin tarkoituksiin.

Kennohunaja on tietysti parhaimmillaan tuoreena. Tällöin hunajakenno on mielestäni miellyttävää pureskeltavaa: ajan myötä vaha muuttuu, eikä sen popsiminen tunnu enää niin kivalta. Kennohunajan voi siis syödä sellaisenaan, mutta jos ajatus vahan nielemisestä on epämiellyttävä, niin toki vahan saa sylkäistä poiskin. 

Juha siirtää hunajaa pois pesästä.
Kokonainen hunajakenno, josta on jo lusikoitu maistiaisia.
Mehiläiset peittävät valmiin hunajan vahalla:
tästä kennosta oli vielä noin kolmasosa eli
vasen puoli peittämättä. Pidempiaikaiseen varastointiin
talteenotettavan kennohunajan kohdalla
suositeltavinta on täysin peitetty kenno.
Leikkelin kennoa paloiksi. Osan paloista otin talteen sellaisenaan,
osasta puristin harson avulla hunajan pois.
Mehiläistarhaaja laittaa mehiläisille pesään kehiä, joissa
on valmiina myös vahapohjuke, jota hyödyntäen
mehiläiset voivat työskennellä. Kehä myös yleensä langoitetaan
(tästä lisää esim. Pappilan elämää -blogista). Langat
paljastuvat hunajakennoa leikeltäessä.



Kennohunajaa suositellaan usein esimerkiksi juustojen seuralaiseksi.
Lisäksi kennohunajasta saa näyttävyyttä esimerkiksi
jälkiruokiin tai makua pähkinöiden rinnalle.

Mistä kennohunajaa sitten saa? Jotkut tarhaajat keräävät kennohunajaa myyntiin pieniin rasioihin, ja olen nähnyt kotimaista kennohunajaa Helsingissä etenkin pienissä elintarvikekaupoissa ja esimerkiksi kauppahalleissa.

Yksi keino kennohunajan hankkimiseen on myös suora yhteys hunajantuottajaan: ehkä hän on valmis ottamaan talteen kennohunajaa sinua varten. Mutta yhteydenotto kannattaa tehdä nyt, sillä kun hunajan satokausi on ohi, niin ei hunajakennoja enää ole käytettävissä. Pienessäkin palassa on yllättävän paljon hunajaa, ja esimerkiksi juustolautasen vierellä kennohunaja on hieno lisä.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Kesäinen mehiläismediakatsaus

Mehiläistarhausopiskelua
Rääkkylässä Pohjois-Karjalassa tänä kesänä
Moni tarhaaja on jo lingonnut tämän kesän ensimmäiset hunajat. Myös hunajasadon määrää on arvuuteltu ja arvailtu julkisuudessa, mutta lopullinen tieto siitä saadaan vasta myöhemmin.

Tietysti paikalliset erot ovat suuria: jokin mehiläistarha voi tuottaa reilusti hunajaa, kun taas muutaman kilometrin päässä toisessa tarhassa satoa ei kerry kehuttavasti.

Mehiläiset ovat mitä mainioin kesäinen aihe myös medialle. Tässä muutamia nostoja erilaisista kirjoituksista viime viikoilta.

Mitä tehdä, kun kotipihaan ilmestyy mehiäisparvi (Turun Sanomat 13.7.)


Jutussa kerrotaan mehiläisten parveilusta ja siitä, miten tulisi toimia, jos parvi ilmestyy oman talon nurkille. Mukana on myös video, jossa parvi tiputetaan oksalta talteen.
"Tarvainen painottaa, että mehiläisiä ei saa missään nimessä myrkyttää omin avuin. Kun yksi Raid-pullolla varustautunut ihminen ja kokonainen mehiläisparvi ottavat mittaa toisistaan, ihminen jää hengenvaarallisella tavalla toiseksi.
Eikä kotipihaan ilmestyneisiin mehiläisiin ole edes tarvis suhtautua vihamielisesti. Lentäessään auringon pimentävä ja kovaa ääntä pitävä parvi on ainakin luonnosta kiinnostuneen mielestä komea näky.
– Parvea voi ihastella matkan päästä ja siitä kannattaa ottaa kuvia. Ja sanotaan, että parvi pihassa tuo onnea talolle."

Mehiläiset veivät mansikkatilan luomuun
(Luomua. Ilman muuta. Heinäkuu 2014)


Luomumarjanviljelijälle mehiläiset ovat suureksi hyödyksi. Ne sekä pölyttävät kukkia että vievät kukkiin homeentorjunta-ainetta. 
"Opiskellessaan agroekologiaa Helsingin yliopistossa Keskitalo vakuuttui, että harmaahomettakin on mahdollista torjua luonnonmukaisin menetelmin.
– Professori Heikki Hokkanen esitteli, miten harmaahometta voidaan torjua mehiläisten avulla. Pesien lentolaudoille levitetään mikrobivalmistetta, joka tarttuu mehiläisten jalkoihin. Pölyttäessään mansikan mehiläinen levittää kukkaan myös mikrobin, joka estää harmaahometartunnan."

Pistikö mehiläinen? Näin mehiläistarhaaja välttää myrkytyksen
(Yle Luonto 20.7.)


Jutussa annetaan vinkki mehiläisten, ampiaisen tai kimalaisen piston ensihoitoon. Lisäksi juttu kertoo mesikasveista, mehiläiskesän etenemisestä sekä mehiläistarhaajan mahdollisuuksista vaikuttaa mehiläisten luonteeseen kuningatarmehiläisten valinnoilla.
"Mehiläisten medenkeruukausi alkaa varhain keväällä pajun, leskenlehden ja voikukan kukinnan aikaan. Kautta jatkaa valkoapila, vadelma ja horsma. Juuri horsma on mehiläisten aktiivisuuskauden hyvä mittari."

Hunajaa voi tuottaa myös kaupunkipihassa
(Ilkka 14.6.)


Petteri Helander kertoo oman mehiläistarhauksensa taustoista sekä mehiläisharrastuksesta yleisesti.
"Helander suosittelee kurssia tarhausta suunnitteleville. Kristiinassa kurssi oli keväällä.
Perushankinnat ovat pesän lisäksi hunajalinko, tyhjiä pesälaatikoita ja suojapuku. Kustannukset ovat tuhannen euron luokkaa.
– Tarhaus ei ole vaikeaa, mutta perusasiat pitää oppia. Pesiä pitää seurata viikoittain. Jos yhdyskunta ryhtyy esimerkiksi parveilemaan, se on käytännössä menetetty. Myös punkin torjunta pitää hoitaa joka syksy.
Vaasalaissyntyinen, Ylimarkussa asuva ja Kristiinassa mökkeilevä Helander innostui mehiläisistä kuutisen vuotta sitten.
– Lehdessä oli ilmoitus myytävistä mehiläispesistä. Hankimme muutaman pesän harrastukseksi. Siitä se lähti.

Pörräävät pölyttäjät (Kuopion kaupunginkirjasto)

Luontopedagogi Mari Wikholm valottaa blogitekstissää mehiläisten merkitystä.

"Aamiaispöydästämme puuttuisi mustikkasoppa, jos metsissä ei lentäisi kimalaisia. Ilman mehiläisiä emme söisi omenoita tai päärynöitä emmekä lettuja hunajalla tai vadelmahillolla. Suklaasta saamme kiittää erästä trooppista kärpästä, ja jäisipä moni kahvikuppikin juomatta, jos kahvipensaissa ei pörräisi pölyttäjiä. Ruokapöytämme jäisi siis huomattavasti köyhemmäksi, värittömämmäksi ja mauttomammaksi, sillä hyönteiset pölyttävät useimmat tärkeimmät ruokakasvimme ja lisäksi vielä lukuisia karjalle syötettäviä kasveja." 

- - - -

Nämä ja monet muut linkit olemme jakaneet myös Hunajan Facebook-sivulla sekä Twitter-tilillämme. Tervetuloa seuraamaan myös niitä! Tallennamme erilaisia mehiläis- ja hunajalinkkejä myös Delicious-palveluun.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Suomessa ei ole havaintoja varsinaisesta mehiläiskadosta

Pirjo Ruuskanen Jyväkylästä oli kirjoittanut eilen Helsingin Sanomien (13.7.) yleisönosastolle mehiläisistä. Tekstissään hän kysyi, mikä on Suomen mehiläisten tilanne.



Kerrataanpa siis muutamia mehiläisiin liittyviä tietoja.

Mehiläiskatoa (CCD, colony collapse disorder) ei ole havaittu Suomessa

Varsinaiseen mystiseen mehiläiskatoon liittyviä merkkejä ei ole Suomessa havaittu. Pesiä kuolee joka talvi, joskus enemmän ja joskus vähemmän, kuten viime vuonna, mutta näille kuolemille löytyy syynsä esimerkiksi taudeista. (Tuula kirjoitti aiheesta kesäkuussa.)

Kannattaa muistaa myös se, että suomalainen mehiläishoito on varsin erilaista kuin yhdysvaltalainen pölytysbisnes. Meillä mehiläisiä ei esimerkiksi kuljetella rekoissa pölyttämään kasveja eri puolilla maata. Tämä vaikuttaa mm. tautiriskeihin ja tautien torjuntaan.

Mehiläiskadolle ei ole yhtä syytä

Yhdysvaltojen mehiläiskadolle ei ole pystytty osoittamaan yhtä syyllistä. Todennäköisesti kyseessä on monen tekijän yhteisvaikutus. Kasvinsuojeluaineet ovat yksi osa, mutta mukana on myös esimerkiksi punkkien ja tautien vaikutus. Näiden vuoksi mehiläishoitajat joutuvat huolehtimaan mehiläisistä yhä enemmän ja esimerkiksi torjumaan tauteja tarkemmin kuin ennen.

Villien pölyttäjien tilanne on epäselvempi

Tarhatut mehiläiset siis voivat Suomessa varsin hyvin, mehiläistarhaajien määrä on kasvussa ja samoin myös mehiläispesien määrä. Mutta villien pölyttäjien määrä on arvioiden mukaan vähentynyt. Monien villipölyttäjien pesintämahdollisuudet ovat heikentyneet erilaisten ympäristön muutosten, esimerkiksi avo-ojien ja puurakennusten vähenemisen, myötä.

Einstein ei todennäköisesti sanonut mitään mehiläiskadosta

Albert Einsteinin lausahdukseksi on väitetty ahkerasti sanontaa "Jos mehiläiset katoaisivat, niin ihmiskunnalla olisi vain neljä vuotta elinaikaa". Todennäköisesti Einstein ei ole mitään tällaista sanonut: ainakaan siitä ei ole löydetty todistettu. Ilmeisesti väärinymmärrys on lähtenyt liikkeelle siitä, että Einstein on sotkettu toiseen henkilöön.


tiistai 8. heinäkuuta 2014

Mehiläiset ovat parveilleet poikkeuksellisen paljon

Sekä pesissä että pesien ympärillä kuhisi,
kun pohjoiskarjalaiset opiskelivat mehiläistarhausta.
Tänä kesänä moni mehiläistarhaaja on päässyt testaamaan, miten napataan kiinni mehiläisparvia. Olin perjantaina pohjoiskarjalaisten mukana Rääkkylässä opiskelemassa mehiläistarhausta, ja sielläkin puhuttiin paljon parveilusta.

SML:n mehiläishoidon neuvoja Ari Seppälä sanoi, ettei hän muista omalta, lähes kolmekymmenvuotiselta mehiläistarhaushistorialtaan vastaavaa parveilukesää.

Tämä parveiluaktiivisuus on Seppälän mukaan monen tekijän summa: talven jäljiltä pesät olivat vahvoja, ja lämmin kevät siivitti kasvua. Pesät kehittyivät siis vauhdikkaasti. Tämän jälkeen tuli poikkeuksellisen pitkä, kylmä ajanjakso. Parin viikon kylmyys aiheutti sen, että mehiläiset parveilivat ahkerasti.

Mehiläishoitajat eivät yleensä toivo parveilua. Eikä se Suomen oloissa ole mehiläisillekään hyväksi, sillä karanneet parvet hyvin harvoin selviävät hengissä ainakaan yli talven.

Silti Seppälän mielestä tällaisessa parveilukesässä on mehiläistarhaajalle jotain hyvääkin.
"Ne pesät, jotka ovat tänä kesänä olleet vahvoja ja joissa on vanhat emot, mutta jotka eivät yrittäneetkään parveilleet, niin niistä on kiva tehdä emoja seuraaviksikin vuoksi. Kaikki ne, joilla on geneettisesti ollut taipumusta parveilla, ovat sen puolensa varmasti tänä kesänä näyttäneet."

Pesästä lähtenyt parvi oli päätynyt
maahan mansikkamaalle. Siitä se oli helppo
ohjata suojaisaan laatkkoon.
Meille maallikoille siis tiedoksi, että kaikki mehiläiset eivät ole yhtä innokkaita parveilemaan. Pesän kuningattarella eli emolla on ratkaiseva rooli siinä, millaisia mehiläiset ovat ominaisuuksiltaan.

Sama emo voi elää pesässä muutaman vuoden (yleensä emot vaihdetaan parin vuoden välein). Emot voidaan merkitä eri vuosina eri väreillä, jotta tarhaaja tietää, miten vanha emo on kyseessä. Emojen valinnalla mehiläistarhaaja voi vaikuttaa mm. parveiluhalukkuuteen. Tarhaajat voivat myös hoitotoimenpiteillä pyrkiä estämään parvien lähtöä.

Rääkkylässä pääsin näkemään elämäni ensimmäisen parveilun. Tällä kertaa parvi ei roikkunut puussa, vaan se oli lähellä pesiä mansikkamaalla. Toinen pieni parvi oli jäänyt pesän alla olleeseen kuormalavaan.

Maassa oleva parvi on helppoa napata talteen. Mehiläiset pyrkivät löytämään pimeän, turvallisen paikan, ja mehiläistarhaaja voi tarjota sellaisen.

Parven luo viedään pohjaton, mutta mielellään katolla varustettu laatikko, johon laitetaan muutamia kehiä. Laatikko asetetaan esimerkiksi pienten kivien tai keppien päälle parin sentin korkeuteen mehiläisten päälle niin, että mehiläiset pääsevät kulkemaan sinne sisään. Mehiläiset aistivat, että tässä on hyvä paikka. Sitten odotellaan puoli tuntia tai tunti, kunnes koko porukka on kävellyt laatikkoon.





torstai 26. kesäkuuta 2014

Kaupunkitarhauksen iloista

Mehiläishoito sulautuu  kaupunkeihin.
Kaupunkimehiläistarhauksella menee mielestäni hyvin. Aihe on saanut viime aikoina paljon näkyvyyttä mediassa ja paljon positiivista kaikua mm. siirtolapuutarhoilta. Tuntuu että mehiläisiä ja mehiläishoitoa arvostetaan osana kaupunkien elämää. 
Kaupunkien kannattaisikin nyt toimia vieläkin enemmän mehiläisten hyväksi: ottaa mehiläistarhaus pysyväksi osaksi kaupunkia. Huomioida mehiläiset ja niiden tarhapaikat jo kaupunkisuunnittelussa (tätä on jo tehty esim. Akaassa). Kaupunkiviljelijät, kasvit ja hunajanystävät hyötyisivät.

Hyviä esimerkkejä kaupunkitarhauksesta on paljon ja kaupunkimehiläisten ympärille on rakennettu toimivaa yhteistyötä eri tahojen kesken. Tässä muutama esimerkki.

-Akaa on suunnitelmallisesti tehnyt kaupunkiin tarhapaikkoja. Julistautuipa kaupunki juuri myös Suomen hunajapääkaupungiksi. Mehiläisteema myös palkittiin pronssilla Kuntaliiton järjestämässä Kuntamarkkinoinnin SM-kilpailussa.  Yhteistyössä ovat olleet kaupunki, mehiläistarhaajat ja muut toimijat. Kesän lopulla Akaassa järjestetään hunajaviikko oheisohjelmineen. Hienoa työtä, akaalaiset!

- Lappeenranta on ottanut mehiläisiä jopa Kaupungintalolleen. Siinä näytetään hienoa esimerkkiä koko kaupungille. Mehiläiset ovat myös levittäytyneet Lappeenrannan eri kaupunginosiin ja esim. yliopistolle.

- Myös muut tahot kuin kaupungit ovat kiinnostuneita mehiläisistä. Esimerkiksi Turussa kauppakeskus Skanssi on ottanut katolleen mehiläisiä.

Monissa muissakin kaupungeissa on citymehiläisiä. Mikäli kaupunkimehiläiset kiinnostavat, voivat kaupungit ja muut osapuolet olla yhteydessä paikallisiin tarhaajiin tai tiedustella lisää kaupunkitarhauksesta paikallisyhdistyksiltä tai Suomen Mehiläishoitajain Liitolta.
Kaupunkitarhaus onnistuu hyvin, kun sen suunnittelee etukäteen kaikille osapuolille (tarhaajat, mehiläiset, kaupunkilaiset jne.) sopivaksi. Kaupunkitarhauksessa tulee muistaa, että paikan valinta on aina tehtävä mehiläisten ehdoilla. Mehiläiset ovat kotieläimiä, jotka tarvitsevat säännöllistä hoitoa, ruokaa ja turvaa. 
Kaupunkialueilla olisi valtavasti potentiaalisia paikkoja citysurisijoille.

Kaupunkitarhalla hieno tunnelma 
Missä emo?
Lopuksi vielä pesäkuulumisia SML:n kaupunkitarhalta Töölönlahdelta. Liiton pesä on ollut nyt vajaan kuukauden Töölönlahdella keräämässä mettä lähipuistojen kasveista. Tarhalla on kaksi pesää: Mesimestarilta saatu vahva pesä, joka tuo ahkerasti mettä ja siitepölyä pesään ja rakentaa pesää vauhdilla. Toinen pesä on napattu parvi - vielä pieni, mutta uusi emo munii pesässä täyttä häkää. Säiden ollessa pitkään kylmät, olimme jo hiukan huolissamme tuosta pikkupesästä, mutta hyvinhän se kehittyi. Molemmista pesistä löytyy nyt siis munia, toukkia ja aikuista porukkaa riittävästi. Nyt odotamme niitä huippukelejä...

Eilen pesävierailun jälkeen maistelimme Niinan ja Laurin kanssa oman pesän hunajaa.
Juuri pesästä otettu kennohunaja on parasta hunajaa mitä voi saada. Kyllä oli meidän ilmeet maireat hunajaa mutustellessa :)

Mietin myös mennessäni sitä, kuinka kätevää kaupunkitarhaus voi parhaimmillaan olla: hyppään työpäivän jälkeen ratikkaan ja vartin päästä olen jo tarhalla täydessä työn touhussa. Lähipuistosta kantautuva musiikki tuo vielä lisätunnelmaa tarhaukseen.
Uusi hunaja suoraan kennosta on parasta herkkua.

-Tuula

ps. Leikkasimme myös vähän kuhnurikennoa. Laitoin sen pakkaseen ja lähiaikoina on siis tiedossa kuhnurintoukkaherkkuja. Laitan reseptin tietenkin innokkaille ötökkäruokailijoille jakoon ;)

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Kauppa syyttää tietojärjestelmiä, kun ulkomaisten hunajien alkuperämaat ovat väärin

Kaupoissa on usein runsas hunajavalikoima, ja suuri osa hunajista on ulkomaisia. Joskus alkuperämerkinnät johtavat kuluttajaa harhaan: esimerkiksi suurena hunajan pakkausmaana toimiva Tanska voi näyttää myös hunajan alkuperämaalta, vaikka tanskalaista hunajaa tuskin kovin paljon tulee Suomeen.

Kiinalaisen hunajan hintalapussa
luki Tanska. Tanska on hunajan pakkausmaa.
Tällainen merkintätapa on virheellinen,
vaikka purkissa tiedot lukisivatkin oikein.
(Kuva: Heikki Härkönen)
Virheelliset merkinnät selitetään usein kauppojen tietojärjestelmillä, mutta sehän ei tietysti ole mikään oikea puolustus. Alkuperämerkintöjen on oltava oikein.

Virheitä voi olla myös nettisivujen tiedoissa. Taannoin huomasin, että Pirkka-tuotehaussa sekä Reilun kaupan hunajan että ulkomaisen luomuhunajan valmistusmaana luki Tanska. Todellisuudessa kyseiset hunajat olivat Etelä- tai Väli-Amerikasta. Eihän kumpikaan näistä hunajista voisi olla Tanskasta, sillä siellä ei tuoteta Reilun kaupan hunajaa, ja luomuhunajankin tuotanto on hyvin pienimuotoista.


Reilun kaupan hunajan tuotetiedoissa valmistusmaana
kerrotaan Tanska, vaikka se ei ole hunajan alkuperämaa.

Lähetin asiasta palautetta Ruokakeskolle. Ensimmäinen vastaus saapui Twitterin kautta. 



Jälleen vedottiin teknisiin syihin. Mielestäni on selvää, että pakkauksessa oleva tieto ei riitä: ihmiset hakevat netistä esimerkiksi alkuperämaita, ja tietojen on oltava oikein.

Seuraava vastaus tuli sähköpostitse.

"Tanskassa toimitettuja hunajalaatuja sekoitetaan ja yhdistellään, suodatetaan ja pakataan kuluttajapakkauksiin. Siten Tanskaa voidaan kutsua valmistusmaaksi. Pirkka hunajien pakkauksissa on maininta itse hunajan alkuperästä."

Edelleenkään Ruokakesko ei siis suostunut myöntämään virhettä. Lähetin vastauksen:

"Mielestäni tulkintanne on virheellinen.
Esim. Eviran sivuilla todetaan:

Sellaiset elintarvikkeet, joiden oleellinen raaka-aine on ulkomaista alkuperää, ja joiden valmistuskäsittely Suomessa on vähäistä, eivät muutu alkuperältään suomalaisiksi, vaikka niiden valmistusmaa tällöin onkin Suomi. Näissä tapauksissa raaka-aineen alkuperämaa tulee ilmoittaa, jos sen puuttuminen voi harhaanjohtaa ostajaa. Esimerkiksi Suomessa paistetun ulkomaisen leivän tai Suomessa pakatun ulkomaisen maidon alkuperä on ilmoitettava.”

Hunajan kohdalla kyse on nimenomaan vähäisestä käsittelystä ja hunaja muodostuu yhdestä ainesosasta, vaikka se purkissa olisikin useammasta hunajaerästä (siis samanlainen tuote kuin maito). Ei siis voi olla niin, että nettisivuilla EU:n ulkopuolelta tulevan hunajan valmistusmaaksi kerrotaan Tanska. Se on kuluttajan harhaanjohtamista. Moni tarkistaa näitä aluperämaita netistä, joten ei myöskään voi vedota siihen, että tieto on oikein purkissa."
Tämän jälkeen sain vastauksen:

"Olemme lisänneet kaikkien ulkomaisten Pirkka-hunajien osalta alkuperätiedot tuotteen kuvauksen yhteyteen käsin. Ratkaisu ei ole teknisesti paras, sillä mahdollisten alkuperätietomuutosten yhteydessä tiedot eivät päivity automaattisesti verkkoon. Tässä tilanteessa ratkaisu on kuitenkin kuluttajan näkökulmasta selkein. Toivomme, että pystymme tulevaisuudessa kehittämään tuotetietojen teknistä järjestelmää siten, ettei verkkoon pääsisi virheellisiä alkuperätietoja."

Eli nyt siis esimerkiksi tuon Reilun kaupan hunajan kohdalla mainitaan tuotekuvauksessa alkuperämaat, mutta tuotetiedoissa valmistusmaa on edelleen Tanska. Nettitiedot nytkähtivät siis vähän parempaan suuntaan, mutta ovat edelleen harhaanjohtavat. 

Kommentoin Ruokakeskolle myös sitä, että tuskin hunaja on ainoa tuote, jota tämä koskee. Varmasti on monta muutakin vastaavaa tuotetta, joiden alkuperämaa on eri kuin se maa, jossa tuote esimerkiksi pakataan. Ruokakeskolta myönnettiin tilanteen olevan näin.

Aika tavalla tässä tapauksessa tietysti ärsytti se, että Ruokakesko ei suostunut heti myöntämään virheitä, vaan vetosi ensin tietojärjestelmiin ja sitten virheelliseen tulkintaan velvoitteesta ilmoittaa alkuperämaat. 

Kuluttajana virheellisistä alkuperämerkinnöistä kannattaa ensimmäisenä kertoa kauppaan. Jos mikään ei muutu, niin Eviran sivujen kautta löytyy yhteystietoja ja palautteenantomahdollisuuksia.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Viime talven pesäkuolleisuus oli alhaisin aikoihin

Hyviä uutisia Suomen mehiläisistä: viime talven pesäkuolleisuus oli ennätysalhainen, vain 7 %. Tämä on puolet keskimääräisistä talvitappiolukemista. Viimeksi näin alhainen kuolleisuus nähtiin parikymmentä vuotta sitten. 

Talvikuolleisuutta selvitetään vuosittain Coloss-kyselyllä, johon vastaavat eri maiden mehiläistarhaajat. Kyselyyn vastasi Suomesta yli 300 tarhaajaa. Talvitappiot vaihtelevat vuosittain ja maakohtaisesti, mutta yleisesti ottaen Suomen talvi on mehiläisille vaativa. Sääolojen lisäksi pesiä verottaa mm. taudit, punkit ja pesiä tuhoavat linnut.

Edellisvuoteen verrattuna 7 % on pieni luku: talven 2012-2013 aikana mehiläispesistä kuoli yli 17 %. 


Talvi ja kevät suosi tänä vuonna
Kylmyyttä enemmän pesiä vaivaa talven aikana kosteus. Viime talvi oli kuitenkin mehiläisille hyvä, koska se oli lyhyt ja lämmin. Mehiläisillä riitti myös ruokaa koko talven läpi, toisin kuin edellisenä vuonna.

Myös kevät on ollut pörriäisille otollinen. Siitepölyä kerättiin pesiin ennätysaikaisin: kentältä tuli tieto, että ensimmäiset siitepölyt oli kerätty pesiin jo ennen maaliskuun puoliväliä. Todella aikaista.
Nyt pesät tuntuvatkin olevan ympäri maata hyvässä medenkeruuvauhdissa ja pesissä on paljon työvoimaa.


Pesiä kuolee eri syistä
Mehiläisiä siis kuolee talvisin, mutta joskus myös kesän aikana. Pesä voi kuolla tauteihin, esimerkiksi esikotelomätään tai punkkien aiheuttamiin ongelmiin. Kuten olen kirjoittanut, myös karhut tuhoavat pesiä.


Mutta onko Suomessa varsinaista mehiläiskatoa? Maailmalla käytetäänkin termiä CCD, colony collapse disorder, kun mehiläiset katoavat pesistään täysin selittämättä. Epäillään saasteita, säteilyä, tauteja jne. Tämä termi on tarttunut myös Suomen mediaan: kun mehiläisiä kuolee (luonnollisestakin syystä), kirjoitetaan usein mehiläiskadosta.

Suomessa ei kuitenkaan ole varsinaisia laajoja mehiläiskatoja raportoitu. Eli tarkoitan sitä, että mehiläiset katoavat pesistään täysin selittämättömästi. CCD onkin siis  eri asia, kuin esim. mehiläisten kuolema talvella, jolloin voidaan useimmiten havaita, että pesä on kuollut tauteihin, punkkeihin tm.
CCD:n syytä ei ole vielä selvitetty.

Toivotaan, että kesä jatkuu hyvänä ja mehiläiset pysyvät voimissaan. Pidetään mehiläisistä huolta, eikä vahingoiteta niitä esim. kasvinsuojeluruiskutusten yhteydessä. Mehiläisten tekemä pölytystyö on jotain sellaista, mitä me ihmiset emme voi korvata.
Pesissä riittää työvoimaa.