keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Hunaja hellii talven kuivattamaa ihoa

Saunahunaja lienee lähes kaikille tuttu tuote: iholle levitetty hunaja kosteuttaa ja hoitaa ihoa. Mutta tietysti hunajaa voi käyttää kauneudenhoitoon myös muualla kuin saunassa.

Kasvoille voi levittää pelkkää hunajaa ja pestä sen pois noin parinkymmenen minuutin päästä. Lisätehoa naamioon saa kuitenkin sekoittamalla mukaan myös muita ihoa hoitavia ainesosia: maustamatonta jogurttia, yrttejä, kauraa tai banaania.

Kasvonaamon aineksia: hunajaa, täysjyväkauraa
(myös murskatut hiutaleet käyvät) ja kuivattuja kamomillankukkia.
Seos sekoitellaan morttelissa ja lisätään tilkka vetta tai jogurttia.
(Kuva: Mari Kokkonen)

Mahtavaa, kun kosmetiikkaa voisi jopa syödä ja ainekset löytyvät keittiön puolelta! Samalla vähenee ympäristön kemikaalikuorma.

Minä pääsin eilen testaamaan asiantuntevassa opetuksessa, miten tehdään naamio hunajasta, kaurasta ja kuivatusta kamomillasta. Seokseen lisättiin myös tilkka vettä.

Naamion teki Livian ammattiopiston lehtori Taina Kummunsalo. Hän myös opettaa luonnonkosmetiikan valmistamista. Joitakin tuotteita tehdään oppilaitoksessa myös myyntiin asti.

Heti ensitestillä vakuutuin pihkavoiteesta, sillä suupielessäni on ollut useamman päivän ikävä, pieni haavauma. Voide, joka sisältää mm. pihkaa ja mehiläisvahaa, auttoi nirhaumaan heti.

Tuorlan pihkasalva sisältää myös mehiläisvahaa.
(Kuva: Mari Kokkonen)
Mutta kannattaa olla tarkkana, jos kosmetiikkatuote mainostaa hunajaa yhtenä ainesosana. Monen ison kosmetiikkavalmistajan tuotteissa hunajaa on vain sen verran, että voidaan luoda mielikuvia, joille ei todellisuudessa ole pohjaa. Tällaisia ovat esimerkiksi hiusvärit, kuten toimittaja Tiina Lundell kirjoittaa.

Minä lopetin hiusvärien käytön muutama vuosi sitten. Videolla saa ihailla tätä luonnonväristä tukkaani, meikittömiä kasvojani, hunajanaamion levittelyä ja ohjeita naamion tekemiseen. Fiksumpi tyyppi olisi sitonut hiukset pois otsaltaan,  mutta varmasti tämä seos ei vahingoittanut hiussuortuvianiakaan.


maanantai 23. helmikuuta 2015

Voisiko hunaja virrata pesästä suoraan purkkiin?

Noin viikko sitten netissä alkoi levitä linkkaukset juttuihin ja videoihin, joissa kerrottiin uudesta mahdollisesta tavasta saada hunaja pois mehiläispesistä. Nätisti putkia pitkin suoraan purkkiin!

Tänään avautui Flow Hive -projektin joukkorahoitussivu, ja ainakin rahaa virtaa enemmän kuin hunajaa huipputuotantovuosina: tätä kirjoittaessani projektille on tullut yli 1 570 000 dollaria. Tavoite oli vaatimattomat 70 000 dollaria.

Mehiläistarhaajien joukossa monet epäilevät vahvasti, voiko homma onnistua noin auvoisan upeasti. Mehiläiset eivät nimittäin tunnetusti aina toimi niin kuin ihminen toivoisi, joten yllätyksiä on varmasti luvassa, jos asettelee näitä uusia systeemejä pesään. Myös esimerkiksi hunajan liiallinen kosteus mietityttää monia.

Minä olen lähinnä Flow Hivesta hämmästynyt, ja koska en ole itse koskaan mehiläisiä hoitanut, niin en osaa tätä suuremmin kommentoida. Siksi vain seurailen itseäni fiksumpien mielipiteitä.



Sen sijaan minua hieman harmittaa tapa, jolla ideaa markkinoidaan. Flow Hive -juttujen perusteella saa mielestäni hieman väärän kuvan mehiläishoidosta. Niissä annetaan ymmärtää, että hunajan kerääminen olisi suunnilleen ainoa vaihe, kun tarhaaja avaa pesän. Näinhän mehiläistarhaus ei toimi. 

Mehiläishoitajan velvollisuus on hoitaa mehiläisiä. Pesä on siis pakko välillä avata, fyysistä työtä tehtävä ja suojavarusteita puettava, vaikka hunaja saataisiin virtamaan.

Joten jos nyt Flow Hiven myötä innoistuit mehiläishoidosta ja ajattelit, että kaikki hoituu noin helposti, niin valitettavasti olen ilonpilaaja. 

Mehiläistaudit ja muut hoitotyöt vaativat aikaa ja vaivaa, ja mehiläispesillä on siis myös jatkossa tehtävä paljon muutakin kuin odoteltava hunajan virtaamista purkkiin. Mehiläishoito vaatii huomattavasti enemmän työtä kuin vain hunajan keräyksen.


Mutta jään mielenkiinnolla seuraamaan, hankkiiko joku Suomeen testikappaleen ja pääsee näin kertomaan, toimiiko tämä menetelmä aidosti. 

(Kuvat: Flow Hive)

tiistai 17. helmikuuta 2015

Siitepöly on mehiläispesän superfoodia

Siitepölykausi on alkamassa, kertovat päivän uutiset. Allergikoille ja mehiläishoitajille siitepölykaudella on eri merkitykset: mehiläiset nimittäin keräävät keväällä esimerkiksi pajun ja lepän siitepölyä. Mehiläiset tarvitsevat siitepölyä toukkien ravinnoksi.

Mehiläistarhaaja voi kesän aikana myös kerätä siitepölyä mehiläispesistä ihmisravinnoksi. Ravintoasiantuntija Jaakko Halmetoja puhui Mehiläishoitajain Talvipäivillä tammikuussa siitä, miten suosittua siitepöly on tällä hetkellä. Erityisesti ns. superfoodeista kiinnostuneet lisäävät siitepölyä smoothieen tai nauttivat sitä sellaisenaan vesitilkkaan liuotettuna.

Mehiläiset keräävät siitepölyn kukista harjausliikkeellä
takajalkojen siitepölyvasuihin. Tässä kuvassa siitepöly
näkyy keltaisena pallona. Yhden siitepölykuorman
keräämiseen kuluu mehiläiseltä noin 6 - 10 minuuttia.
Siitepöly on välttämätöntä ravintoa
mehiläispesälle. (Kuva: Mari Kokkonen)
Siitepölyssä ihmisiä kiinnostaa se, että siitepölyä pidetään yhtenä luonnon täydellisimmistä ravintoaineista. Siitepöly on proteiinipitoista, ja siinä on myös esimerkiksi aminohappoja, flavonoideja, vitamiineja ja karotenoideja.
Siitepölyjen väri ja koostumus
vaihtelevat alkuperäkasvien mukaan.

Kuten hunajan, niin myös siitepölyn koostumus vaihtelee alkuperäkasvien mukaan. Mehiläistarhaaja, tohtori Anneli Salonen kertoi Talvipäivillä tuoreista analyyseista, jotka vahvistavat näkemyksiä siitä, miten siitepölyn ravintoarvo voi vaihdella jonkin verran sen mukaan, mistä siitepöly on peräisin.

Käyttäjien silmiin siitepölyjen ero näkyy tietysti erityisesti siitepölypalleroiden väreistä. Mehiläisten keräämä siitepöly voi olla lähes mustaa, mutta se voi olla myös vaikka keltaista. Edes saman lajin kukista ei aina tule samanväristä siitepölyä.

Suomalaista siitepölyä ei vielä kaupallisesti tuoteta kovin paljon. Mutta koska kuluttajien kiinnostus siitepölyyn on kasvanut, niin ehkä yhä useampi tarhaaja ainakin kokeilee siitepölyn keräämistä. Itse kerääminen ei ole hankalaa, mutta siitepöly pitää kuivata tai pakastaa heti keräämisen jälkeen, joten se vaatii työtä.

Videolla Anneli Salonen on haastateltavanani ja kertoo, mitä hyötyä ihmisille on siitepölystä, miten siitepölyä kerätään mehiläispesistä ja miten siitepölyt eroavat toisistaan.


Tässä myös ravintoasiantuntija Jaakko Halmetojan esityksen kalvot Mehiläishoitajain Talvipäiviltä.





keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Kimalainen voisi lennellä kuussa olevassa kasvihuoneessa, mutta mehiläinen ei

Mehiläiskuningatar voi munia avaruussukkulassa,
mutta painottomassa tilassa mehiläiset eivät lennä.
Jos kuuhun laitettaisiin kasvihuone, niin kimalainen voisi siellä lentää, mutta mehiläinen ei. Minä opin tämän pörriäisfaktan, kun lueskelin mehiläiset avaruudessa -aiheesta pari nettitekstiä.

Jos ruokaa haluttaisiin tuottaa maapallon ulkopuolella, niin tietysti tarvittaisiin myös pölyttäjiä. Vuonna 2012 Ontarion yliopistossa oli pohdittu kuuhun tai Marsiin tehtävän kasvihuoneen olosuhteita. Kasvit menestyisivät kasvihuoneen 52 kilopascalin paineessa. Mehiläinen ei kuitenkaan voisi siellä lentää, koska mehiläisen lentämiselle paineen on oltava 66,5 kPa:a (maapallolla merenpinnassa paine on 101 kPa:a). Mutta kimalainen sen sijaan pääsisi pörräämään myös alhaisessa paineessa. 

Eli jos suunnitelmissasi on lähteä kehittämään kasvihuonetuotantoa avaruuteen, niin ota mukaan kimalaisia.

Mehiläisiä on lennätetty sukkulassa jo 1984. Challengerissa mukana olleista mehiläisistä havaittiin, että ne mm. rakensivat reissullaan hunajakennoja. Painottomassa tilassa mehiläiset eivät siis kuitenkaan lennä.

Taivaalta tähyileville tiedoksi, että sieltäkin voi löytää mehiläisaiheita. Tai siis ainakin galaksijoukon, jonka nimi on Beehive (=Mehiläispesä).

tiistai 3. helmikuuta 2015

Hunaja taltutti flunssaa ja siivitti Nezirin ennätysjuoksuun

Pika-aituri Nooralotta Nezirin teki eilein maanantaina uuden Suomen ennätyksen 60 metrin halliaidoissa Tampereen Tähtien kisoissa.

Mutta olisiko tätä tapahtunut ilman hunajaa? Neziri nimittäin kertoo  Helsingin Sanomien uutisessa  flunssanhoidostaan:
"Eilen oli vielä ääni painuksissa. Olen syönyt nyt vissiin purkin verran hunajaa. Se tuntuu toimivan", Neziri nauroi."
Onnittelut Nezirille, näin hunaja auttaa ennätysten rikkomiseen!

Käypä hoito -ohje suosittaa yli yksivuotiaiden
lasten lyhytaikaisen yskän hoitoon
hunajaa. Flunssan jyllätessä hunaja
maistuu niin pienille kuin isoille potilaille.
Flunssakausi on saanut myös meidät hieman hitaammin juoksevat hyödyntämään ahkerasti hunajaa. Lasten lyhytaikaisen yskän Käypä hoito -suosituksen muutos ja siihen liittynyt uutisointi on myös ilmeisesti lisännyt yhä useamman tietoisuutta hunajan mahdollisista hyvistä vaikutuksista.

Omassa perheessäni flunssa jylläsi tammikuussa. Vaikka hunajaa kuluu aina paljon, niin lapsen sairastaessa hän sai hunajaa tavallista enemmän. Ruoka ei oikein maistunut pienelle potilaalle, mutta hunaja kelpasi. Näin lapsi sai myös energiatankkausta.

Ja nyt, kun lapsi on terve, niin vauhti on taas melkein yhtä luja kuin Nezirillä.  
 
Flunssakaudella ei kannata unohtaa myöskään mehiläisten tuottamaa propolista.  Sunnuntaina Twitterissä Christina Forsgård kertoi käyttävänsä propolista heti, jos meinaa flunssa iskeä. Ehkä siis pitäisi lähettää Nezirille myös propolista testattavaksi.




maanantai 12. tammikuuta 2015

Vegaanikin saattaa syödä hunajaa

Tämän mehiläispesän kuvasin viime kesänä
luomumansikkapellon laidalla
Pohjois-Karjalassa. Ahkerat
pölyttäjät auttavat tuottamaan runsaamman
ja laadukkaammaan marjasadon.
Lähes kaikki tuttuni ottavat mielellään vastaan hunajaa, jos sitä heille tarjoan. Toki joukossa on joku, joka sanoo saavansa hunajasta allergisia reaktioita. Ja yhden ryhmän suhteen olen tarkkana: vegaaniruokavalioon hunaja ei automaattisesti kuulu, sillä hunaja on eläinperäinen tuote ja vegaanit eivät sellaisia käytä.

Toisaalta kaveripiirin vegaaneista ja myös muualta olen havainnut, että kaikki vegaanit eivät ole hunajan ja muiden mehiläistuotteiden suhteen niin ehdottomia.

Vegaani suosii kotimaista lähihunajaa

Esimerkiksi vegaaniruokaohjeistaan tunnettu Chocochilin Elina kertoo blogissaan:
"Vaikka kutsunkin itseäni vegaaniksi, syön hunajaa. Chocochilin reseptit ovat kuitenkin aina täysin vegaanisia, joten käytän paljon myös agavesiirappia, vaahterasiirappia ja muita vegaanisia makeuttajia. Syön siis hunajaa enimmäkseen makeanhimooni lusikalla suoraan purkista.
Mehiläiset ovat myös ihan äärimmäisen kiinnostavia otuksia, ja elintärkeitä koko ekosysteemin kannalta. Olen viime aikoina tuijottanut suurella mielenkiinnolla myös mehiläisistä kertovia dokumentteja."
Kommenttiosastolla Elina kertoo lisätietona, että hänen käyttämänsä hunaja on kotimaisilta pientuottajilta. Hän voisi itsekin kuvitella pitävänsä mehiläisiä:
"Ostan itse oikeastaan aina pienten tuottajien hunajaa. Vanhempien tutuilla on mehiläisiä ja mun ’arkihunaja’ on sieltä. En itse näe hunajan pienimuotoisessa tuottamisessa mitään ongelmaa – voisinpa hyvin ajatella, että itsekin pistäisin pari mehiläispesää pystyyn jos joskus on oma piha :)

Tämä mun selittely kuulostaa kyllä ihan varmasti hunajan välttelijöiden korviin samalta kuin minun korvaani luomulihan ja -maidon suosiminen. Koen kuitenkin, että on eri asia lainata selkärangattomilta ötököiltä hunajaa verrattuna siihen, että lehmä joutuu poikimaan joka vuosi pitääkseen maidontuotannon käynnissä – ja toki selkärankaisten kipuaistimuksetkin ovat aika erilaiset."
"Mehiläiset ovat aikamoisia vapaita lentäjiä"

Kysyin myös vegaanikavereiltani näkemyksiä hunajan käyttöön Facebookissani. Siellä Elinan kaltainen ajatusmaailma sai kannatusta. Näin totesi Tea:
"Vaikka niitä litistyykin käsittelyssa jonkun verran, niin ne on kyllä muuten aikamoisia vapaita lentajiä. En myöskään koe, että se talviruokakorvike ois niille erityisen paljon huonompi kuin hunaja."
Myöskään Vegaaniliiton nettisivuilla mehiläishoitoa ei täysin lytätä, vaan siellä todetaan mehiläisten pölytystyön tärkeä merkitys.

Tosin Vegaaniliiton kirjoitus hunajantuotannosta sisältää pieniä virheitä ja kaipaisi tarkennuksia. Mutta samaa epätarkkuutta on havaittavissa myös monissa muissa mehiläishoitoa käsittelevissä teksteissä, sillä onhan tämä erikoisalaa, jonka yksityiskohtia on vaikea tietää. Esimerkiksi tuosta Tean mainitsemasta talviruokinnasta voisi kirjoittaa oman juttunsa.

Vaikka osa vegaaneista siis joustaa hunajan ja muiden mehiläistuotteiden, kuten mehiläisvahan, suhteen, niin pari kaveriani ilmoitti kieltäytyvänsä hunajasta vegaaniperiaatteiden mukaisesti.

Faktoja villien tarinoiden sijaan

Yksi vegaanikaverini viestitti, että hän oli nuorempana ollut tiukan linjan kannattaja. Silloin mehiläistarhauksesta oli kuulemma liikkunut melkoisen villejä tarinoita, joille ei ollut totuuspohjaa. Siis tyyliin "käytetään räjäytyksiä, jotta mehiläiset saadaan tuottamaan hunajaa tehokkaammin".

Nyt onneksi mehiläiset ja pölytyksen merkitys ovat näkyneet niin paljon esimerkiksi julkisuudessa, että moni vegaaniksi itseään kutsuva voi tarttua hunajapurkkiin ilman huonoa omaatuntoa.

Mutta  jos vegaani kieltäytyy hunajasta, niin mehiläistarhaajan ei kannata loukkaantua, vaan kysyä perusteita ja keskustella aiheesta. Toisten ruokavalintoja on aina syytä kunnioittaa, vaikka ei olisikaan kaikesta samaa mieltä. Vegaanien näkemyksissä eläinten hyödyntämisen nykytilaan on paljon arvostettavia ajatuksia, joita lihansyöjien olisi syytä kuunnella.


maanantai 29. joulukuuta 2014

Juustoa, hunajaa, viiniä ja hyvää uutta vuotta!


Hunaja maistuu juustojen kanssa ja sen avulla voi koristella annoksia.
Uutena vuotena kokoonnutaan ystävien ja perheen kanssa jälleen hyvän ruuan ääreen. Jouluruokien jälkeen itse ainakin kaipaan nopeaa ja helppoa (mutta hyvää) juhlaillan purtavaa. Juusto-viini-ilta onkin ihan mainio tapa juhlistaa vuoden viimeistä iltaa ja suunnitella tulevan vuoden kujeita.

Juustolautanen tarvitsee aina rinnalleen jotain makeaa. Hillot ja hedelmät ovat yleinen valinta. Myös hunajapurkki on mainio lisä juustopöytään. Laatuhunaja tuo ihanan vivahteen juustojen ja viinien kanssa.

"Hunaja korostaa juuston makua"

Hunaja sopii tiettyjen juustojen kanssa erityisen hyvin yhteen. Hesarissa oli viime vuonna resepti hunajassa dipatusta manchego-juustosta. Hunajan kerrottiin korostavan juuston hyvää makua. Pitkään olen himoinnut tätä reseptiä testattavaksi ja vihdoin koitti juustoilta. Resepti on helppo:

200 g manchegojuustoa
1/2 dl kuorittuja pistaasipähkinöitä**
2 rkl juoksevaa hunajaa
**

Leikkaa tai murra juusto paloiksi. Murskaa pistaasipähkinät huhmareessa tai veitsellä kevyesti leikaten. Pyöritä juustopalat hunajassa ja sitten pähkinärouheessa.

Niin helppoa ja niin hyvää! Juusto tosiaan maistui hunajan kanssa paremmalta kuin pelkästään syötynä. Ja vihreä pistaasirouhe tekee ruuasta oikein fiinin näköisen.

Käytin manchegon kanssa vaaleaa juoksevaa hunajaa. Jos hunajasi on kiteytynyttä, saat sen juoksevaksi esim. vesihauteessa.



Hunajaa kannattaa juustopöytään laittaa muutenkin tarjolle. Välillä siitä voi sipaista makeaa keksin päälle, jos suolaiset juustot alkavat liikaa painamaan.

Hyvää uutta vuotta!
Vinkkejä juustopöytään:
-Varaa 3-5 eri juustoa maisteltavaksi (Jälkiruoaksi juustoa kannattaa varata n. 50-100g/henkilö, mutta aterian koostuessa vain juustotarjoilusta, tulee varata n.150-200g juustoa henkeä kohti)
-Ota juustot huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen tarjoilua, jotta aromit pääsevät paremmin esiin. (vähintään puoli tuntia, jopa pari tuntia aiemmin.)
-Tarjoile juustojen kanssa esimerkiksi keksejä, hedelmiä, hunajaa, pähkinöitä (esim. manteleita) ja hilloja**
(homejuustolla täytetyt taatelit** ovat yksi suosikkini)
-Valitse sopiva viini, olut tai alkoholiton juoma juustojen ja maun mukaan


Kiitos taas kaikille kuluneesta vuodesta! Oikein hyvää uutta vuotta 2015 kaikille hunajan ystäville!

-Tuula





_____
** mehiläiset tekevät paitsi hunajan, myös pölyttävät monet pähkinämme ja juustopöydässä herkulliset hedelmät. Esimerkiksi mantelit ja pistaasipähkinät vaativat höynteispölytyksen ja mehiläisiä hankitaankin usein pölytyspalveluna paikalle tekemään työt.