tiistai 26. elokuuta 2014

Makuhunajavalmisteilla saa ruokaan makeutta ja maustetta samasta purkista

Lohi maustui tällä kertaa inkiväärihunajavalmisteen avulla.
Tällä kertaa kokeilin ruuan laittoon makuhunajaa, eli inkiväärillä maustettua hunajavalmistetta. Yleensä käytän leipomiseen ja ruuanlaittoon pelkkää hunajaa sopivien mausteiden kera, mutta inkiväärihunajavalmiste toimi näppärästi seesamilohen kanssa. Makuhunajissa on se etu, että niillä saa sekä makeuden että tietyn mausteen samasta purkista.
Koska itse tykkään inkivääristä, inkiväärihunajavalmiste on minulle usein ruuanlaittoa helpottava tuote.
Toki, jos halutulla maulla maustettua hunajaa ei kaapissa ole, seoksen voi itsekin sekoittaa tuoreista raaka-aineista.

Hunajavalmisteeseen on lisätty esim. mauste tai aromi

Hunajavalmiste tai makuhunaja on hunajaa, johon on lisätty myös jotain muuta ainetta. Tällöin etiketissä tulee lukea hunajavalmiste. Jos etiketissä lukee vain hunaja, ei purkissa tule olla mitään muuta hunajan lisäksi. Jos etiketissä lukee esim. mustikkahunaja tarkoittaa se, että hunaja on pääosin mustikasta kerätty. Mustikkahunajavalmiste sen sijaan kertoisi, että hunajaan on lisätty mustikkaa jossain muodossa. Valmiste-sana onkin se muuttuja, joka kertoo onko hunajaan lisätty jotain. Lisää hunajavalmisteista voi lukea hunaja.netistä.

Makuhunajavalmisteita saa vaikka minkä makuisina. On jätskin päälle sopivaa lakritsaa, konjakkia kahvin kera, suklaata, mansikkaa, minttua, timjamia liharuokiin... Näitä kaikkia voi käyttää mausteena eri leivonnaisissa tai ruuanlaitossa, maun mukaan. Esimerkiksi olen havainnut, että minttuhunajavalmiste sopii moneen minttusuklaaleivonnaiseen makeuttajaksi.
Viime viikonloppuna Helsingin Rautatietorilla olleessa Herkkujen Suomi-tapahtumassa oli makuhunajavalmisteita myynnissä. Huhtasrinteen kotihunaja valmistaa hunajastaan makuhunajavalmisteita. Heillä oli Herkkujen Suomessa myynnissä 14 eri makuhunajaa. Mehiläistarhaaja Seija Virkkunen kertoi, että kauppa kävi hyvin. "Maistamalla ihmiset innostuvat makuhunajista ja jokaiselle löytyy oma makunsa. Joskus saa toki kertoa juurta jaksain, mikä on hunajan ja makuhunajavalmisteen ero." Huhtasrinteellä on myös tavallista hunajaa myynnissä. Huhtasrinteen kotihunajan suosituin maku on syksyn aikaan inkivääri. "Flunssakauden suosikki", Virkkunen kertoo.

Hunajainen inkivääri-seesamilohi

500 g lohta
Marinadi
0,5 dl oliiviöljyä
2 rkl omenaviinietikkaa
2 rkl inkiväärihunajavalmistetta (tai vastaavasti hunajaa ja tuoretta raastettua inkivääriä)
2 rkl soijakastiketta
1 rkl seesaminsiemeniä
2 kesäsipulia
2 valkosipulin kynttä

Hunajainen kastike paistetun lohen päälle
2 rkl inkiväärihunajavalmistetta (tai vastaavasti hunajaa ja tuoretta raastettua inkivääriä)
1 rkl oliiviöljyä
1 tl soijakastiketta
1 tl tl seesaminsiemeniä

Sekoita marinadin ainekset keskenään ja silppua joukkoon kesäsipuli ja valkosipulin kynnet. Valmistele lohifileet uunivuokaan ja kaada marinadi lohen päälle. Anna marinoitua vähintään puoli tuntia. Paista lohifileet marinadin kera 225 asteessa n. 20-30 minuuttia, kunnes lohi on kypsää.

Valmista paiston aikana hunajainen kastike sekoittamalla kastikkeen ainekset keskenään. Kaada kastike kypsän lohen päälle tuomaan väriä ja lisää makua. Tarjoile haluamallasi lisukkeella ja salaatin kera.

-Tuula

perjantai 22. elokuuta 2014

Mehiläiset täyttävät vanhan linja-autoaseman seinän

Viikonloppuna voi ihailla mehiläisiä Helsingin keskustassa vanhan linja-autoaseman seinälle heijastettuna. Eilen käynnistynyt Media Facades -festivaali loi hienon Human beeing -teoksen, jossa videoprojisointi tuo näkyviin mehiläisten kennonrakennustyön.


Eilen torstaina oli teoksen ensiesitys Taiteiden yön yhteydessä. Pitkin seinää kulkevat mehiläiset ja vähitellen rakentuva kennosto olivat komea näky. Teosta voi katsoa iltaisin hämärän saavuttu (pe-la klo 22-02, su 24.8. klo 21-00).

Videota varten rakennettiin vanhan linja-autoaseman mallinen pienoismalli. Tähän pienoismalliin mehiläistarhaaja Heimo Varonen asetti mehiläiset. Malli tuotiin Lasipalatsin katolle, jossa Varonen ja Goethe-Instituutin johtaja Mikko Fritze hoitavat paria mehiläispesää.

Heimo Varonen ja Mikko Fritze antoivat
mehiläishoidollisen panostuksen Human beeing -teokseen.

Mehiläisten työskentelyä kuvattiin päivittäin noin 20 minuuttia kolmen viikon ajan. Näistä videoista koostettiin lopullinen teos.

Varosen mukaan projekti oli mielenkiintoinen. Mehiläisten kanssa toimiminen tuottaa tietysti aina pieniä yllätyksiä.
"Toin pienoismallin ensin kotiini, sillä halusin nähdä, asettuvatko mehiläiset sinne. Ensimmäinen tekoparvi ei oikein rauhoittuneet: kun menin aamulla katsomaan, niin pesä oli tyhjä", Varonen kertoo.
Toinen porukka sen sijaan viihtyi ja jäi rakennuspuuhiin.

Teoksen kuvausta varten rakennettiin pienoismalli
vanhasta linja-autoasemasta. Mehiläiset asuivat pienoismallissa
kolmen viikon ajan ja rakensivat sinne kennostoa. Kennoston
rakentumista ja mehiläisten touhua kuvattiin päivittäin.


Videon loppuvaiheessa näkyy, miten kennostoa on jo valmiina paljon.

Taiteiden yössä tuntemattomiksi jääneet miehet esittivät
yllätysnumeron. Alastomat vartalot toki sopivat
hienosti yhteen mehiläisten kanssa!






Human Beeing Lasipalatsin aukiolla to-la 21.-23.8 klo 22-02, su 24.8. klo 21-00. Lasipalatsin aukio


torstai 21. elokuuta 2014

Söisitkö sinä kuhnuritoukkia? Kokeile vaikka munakkaan muodossa



Hiipivätkö hyönteiset ruokapöytiin myös länsimaissa?
Mehiläisistä on moneksi. Saamme niiltä hunajaa, siitepölyä, propolista, pölytystä. Voimme myös syödä mehiläisten kuhnuritoukkia. Proteiinirikasta ruokaa, jota FAO:kin suosittelee.

Ymmärrän, että nyt joku kauhistuu siitä, että syömme mehiläisiä, vaikka niiden vähenemisestä muutenkin uutisoidaan. Ei kuitenkaan kannata huolestua. Kuten jo aiemmin blogissa kerrottiin, kuhnuritoukkia poistetaan mehiläispesästä yhtenä hoitotoimenpiteenä varroapunkkeja vastaan. Tarhaajat eivät siis syömisen iloksi toukkia pesistä poimi. Normaalisti poistetut kuhnurikennot jätetään esim. lintujen syötäväksi tai heitetään roskiin, mutta jotkut tarhaajat (minä mukaan lukien) syövät kuhnurit itse. Moni mehiläistarhaaja onkin edelläkävijä tässä hyönteisten syömisessä, koska moni kokenut tarhaaja kertoo syöneensä kuhnureita jo iät ja ajat.

Sokkomaistaja piti eniten

Teimme viime viikolla pakastamistamme kuhnureista munakasta. Kuhnurimunakas jakoi raadin kahtia: osa tykkäsi, osa ei. Maku on kieltämättä erilainen, kuin mihin olemme tottuneet. Luoksemme syömään tuli myös ”sokkovieras”, jolle emme kertoneet, mitä munakkaassa on (onneksi hän ei pahastunut). Yllätykseksemme hän piti munakkaasta meistä kaikista eniten ja halusi lisääkin. Kuulemma toukkien koostumus sopi munakkaaseen hyvin. Vieraamme arvaus oli, että munakkaassa on maksaa. Itse en sitä makua havainnut, mutta makuasioista ei sovi kiistellä.

Kuhnurintoukkareseptejä ei ole vielä paljon liikenteessä, joten ilomielin kuulemme vinkit ja kommentit.

Kuhnuritoukat katoavat muun aineksen joukkoon munakaspannulla.
Kuhnurimunakas
  • voita
  • 4 munaa
  • 0,5 dl maitoa tai kermaa
  • kourallinen kuhnurintoukkia (tuoreita tai pakastettuja)
  • tomaattia viipaloituna
  • 1 sipuli
  • juustoa raastettuna
  • valkopippuria
  • basilikaa ja muita haluamiasi mausteita


Erottele kuhnurintoukat kennosta. Pakastetusta kennosta ne popsahtavat helposti irti. Pienet kennonmuruset seassa ei haittaa.
Viipaloi sipuli ja tomaatti. Sekoita munat, maito ja mausteet. Paista toukkia ja sipulia voissa teflonpannulla. Lisää munamaitoseos ja ripottele tuoretta basilikaa  ja juustoraastetta munakkaan päälle. Lisää myös viipaloidut tomaatit. Laita kansi päälle ja anna kypsyä miedolla lämmöllä. Voit halutessasi taittaa munakkaan kaksin kerroin. Syö esim. salaatin kera.

Hyönteisproteiinista vaihtoehto?

Miksi hyönteissyönnistä on viime aikoina puhuttu niin paljon? Maatalousmaan vähetessä ja väestön kasvaessa on etsittävä vaihtoehtoisia proteiininlähteitä. Hyönteisistä kaavaillaan yhtä mahdollisuutta: niitä on helppo kasvattaa suuria määriä, niiden hyötysuhde on hyvä (tarvitsevat vähän rehua, tuottavat paljon proteiinia) ja hyönteiskasvatuksessa päästöt ovat pieniä.

Mitään uutta hyönteiset syömisessä ei sinänsä ole. Jo nyt arviolta 2 miljardia ihmistä käyttää hyönteisiä ravintonaan. Syötäviä lajeja tunnetaan noin 1900.

Hyönteisten syönti on juuri nyt ajankohtaista Suomessakin. Tulevana perjantaina Pasilan kääntöpöydällä on Haarukanjäljen tapahtuma ”Ovatko hyönteiset tulevaisuuden ruokaa?”. Siellä keskustellaan hyönteisten ravintokäytöstä. Tilaisuudessa on myös ruokanäytöksiä: kuhnurintoukkia ja muita hyönteisiä eri ruokien muodossa. Valitettavasti hyönteisiä ei saa julkisissa tilaisuuksissa tarjoilla EU:n elintarvikelainsäädönnön vuoksi. Siihen hätään jokainen voi kokeilla itse ötökkäruokaa.

-Tuula


Kuhnurintoukat ovat proteiinipitoista ravintoa.
  • Haarukanjälki: Ovatko hyönteiset tulevaisuuden ruokaa?  Perjantaina 22.8. klo 17:30 Kääntöpöytä, Pasilan vanhat veturitallit, Tallikatu

  • Linkkejä hyönteisruokaan: 
          -Fao http://www.fao.org/forestry/edibleinsects/en/ 
          -Suomalaisen Santtu Vekkelin kirjoittama hyönteissyöntiblogi:                    http://hyonteistalous.blogspot.fi/ 

tiistai 19. elokuuta 2014

"Hunajaa yskään", neuvoo nyt myös Käypä hoito -ohje

Hunaja helpottaa lasten, ja miksei
myös aikuisten, yskää. Tämän
lääkkeen moni lapsi myös
nauttii erityisen mielellään!
Kesällä uudistettiin Käypä hoito -suositukset liittyen lasten yskän hoitoon. Ohje suosittaa kokeilemaan lasten virusinfektioiden aiheuttamaan, lyhytaikaiseen yskään hunajaa. Suositusta perustellaan sillä, että tutkimuksissa on saatu näyttöä hunajan eduista yskän hoidossa.

Yskään liittyneissä tutkimuksissa hunajaa oli annettu muutama millilitra tai 10 grammaa noin 30 minuuttia ennen nukkumaanmenoa.

Teelusikan tilavuus on 5 millilitraa (jos siis kyseessä on virallisten mittojen mukainen lusikka: tilavuudethan vaihtelevat lusikasta riippuen), ja 10 grammaa hunajaa on reilut viisi millilitraa. Yhtä tai kahta teelusikallista voi pitää siis sopivana hunaja-annoksena.

Käypä hoito -suositus muistuttaa, ettei kannata ostaa yskänlääkkeitä ja antaa niitä lapsille, sillä niistä voi olla haittavaikutuksia.

Hunajasta ei ole haittaa kuin harvoille hunaja-allergikoille tai niille, jotka reagoivat herkästi siitepölyyn. Hunajaa ei myöskään saa antaa alle yksivuotiaille botulismiriskin vuoksi.

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Suosituksia laaditaan lääkäreille, terveydenhuollon ammattihenkilöstölle ja kansalaisille hoitopäätösten pohjaksi.

Ei siis kannata ihmetellä, jos lääkäri tai apteekkari kehottaa kokeilemaan hunajaa yskän hoitoon.

Eviran linjaus: hunajantuottaja ei saa kertoa hunajan terveysvaikutuksista

Hunajantuottajahan ei saisi antaa hunajaisia yskänhoitovinkkejä: hänet luokitellaan elintarvikealan toimijaksi, jolta on Eviran linjauksen mukaan kielletty kaikki tällainen terveyteen liittyvä viestintä.

Kuten jo talvella kirjoitin, niin mielestäni linjaus on ylitiukka: ravitsemus- ja terveysväiteasetus on kuluttajan kannalta hyvä olemassa, mutta on liioittelua, että se suitsii myös tieteellisistä tutkimustuloksista kertomisen. Linjaus on haitallinen myös monille muille aloille kuin hunajalle.

Onneksi en itse ole elintarvikealan toimija, joten voin vapaasti kirjoitella myös hunajan terveellisyyteen liittyvistä tutkimuksista. Myös Mehiläshoitajain Liitto voi kertoa terveyteen liittyvistä tutkimuksista.


maanantai 18. elokuuta 2014

Mitä yhteistä on Tove Janssonilla ja mehiläistarhaajilla?

Ullanlinnankatu 1 -osoitteesta löytyy Tove Janssonin
muistolaatta. Sisäänkäynnin luo oli tuotu runsaasti kukkia
Janssonin satavuotissyntymäpäivänä.
Minä tulen aamuisin töihin helsinkiläisrakennukseen, jonka yläkerroksessa työskenteli vuosikymmeniä Tove Jansson. Eli vastaus otsikon kysymykseen on se, että Mehiläishoitajain Liiton toimisto on samassa talossa kuin Janssonin atelje.

Viikko sitten lauantaina eli 9. elokuuta talon toisen sisäänkäynnin luo oli tuotu paljon kukkia sen kunniaksi, että Janssonin syntymäpäivästä oli kulunut sata vuotta. Epäilemättä myös mehiläiset osaisivat arvostaa tällaista elettä!

Mehiläishoitajat ovat pitäneet toimistoaan pitkään tässä rakennuksessa. Joskus mietin, piipahtiko Jansson koskaan toimistolla kyselemässä mehiläisistä. Onhan hänen monissa piirrustuksissaan myös hienoja ötököitä.

Minulle Muumit eivät koskaan ole olleet tärkeitä. Sen sijaan arvostan Janssonin monialaisuutta kirjoittajana ja kuvataiteilijana sekä bisnestataitajana. Pidän esimerkiksi Janssonin novelleista ja Kesäkirjasta.

Muumit ovat tietysti päätyneet hyvin monenlaisiin tuotteisiin. Toimistoltamme löytyneiden tarrojen perusteella joskus on kaupiteltu myös Muumi-hunajaa.


torstai 14. elokuuta 2014

Mikä ihmeen verhoilijamehiläinen?


Verhoilija leikkaa lehden leuoillaan.
Kuulin lomani alussa, että mökillämme on todella paljon mehiläisiä. Oletin, että kyseessä olisivat hunajamehiläiset ja ihmettelin asiaa, koska en tiedä mökin lähellä yhtään mehiläistarhaajaa. Kun sitten pääsin mökille lomailemaan ja tilannetta tarkistelemaan, selvisi, että hirsimökkimme koloihin oli pesiytynyt jokin verhoilijamehiläislaji (Megachilidae). Nämä lähes mustat erakkomehiläiset ovat saaneet nimensä siitä, että naaraat leikkaavat kasveista lehdenpalasia, joista ne rakentavat toukille pesän. Tämän "toukkakopan" ne tekevät lajista riippuen maankoloihin, puunkoloihin, vanhoihin hyönteisten tekemiin onkaloihin jne.

Verhoilijamehiläinen kerää tähän lehtirakennelmaan mettä ja siitepölyä ja munii kuhunkin toukkakoppaan yhden munan. Toukka elää lehtikammarissaan kunnes on valmis koteloitumaan. Hienosta rakennelmasta kertoo mm. vanha Suomen Luonto -lehden artikkeli (7/1996)
Verhoilijamehiläiset tekivät heinäkuisena hellepäivänä paljon töitä. Vähän väliä ne kävivät leikkaamassa leuoillaan pihan horsmista puoliympyrän muotoisia lehdenpalasia, jotka ne sitten lennättivät pesäkoloon. Vaikka verhoilijamehiläiset ovatkin erakkomehiläisiä, ne pesivät kuitenkin samassa suurehkossa hirrenkolossa. Millainen lie käytävästö puun sisällä onkaan.

Horsma sai kyytiä.
Mehiläisten työtä oli hienoa seurata: ensinnäkin, lehden leikkaaminen oli todella taidokasta. Kesti noin kaksi sekuntia ja viuh - lehdenpala sujahti mukana pesään. Toisekseen, mehiläiset osaavat rakentaa lehdistä hienoja pesiä. Itse en hirren sisään nähnyt, mutta tästä kuvasta voi nähdä, millainen rakennelma toukalle lehdistä tehdään. Nämä erakkomehiläiset olivat erittäin rauhallisia – sain tunkea nenäni aivan niiden lentoreitille.





Erakkomehiläiset tärkeä osa pölyttäjäkuntaamme 

Suomessa on tavattu lähes 200 mesipistiäislajia, joista suurin osa on erakkomehiläisiä. Niillä on mitä erilaisempia pesäpaikkoja ja jokaisella lajilla on omanlaisensa pesärakenne. Suomen mesipistiäisistä noin 30 % pesii maanpäällisiin koloihin ja loput maahan, esim. hiekkapohjaan. Jos mehiläinen kaivaa pesän maahan, se estää hiekkaa romahtamasta erittämällä takaruumiistaan (jotkin lajit myös leukojen alta) eritettä, joka kovettaa pesäkäytävän.

Rakennetaan pölyttäjäpesiä

Vanhan puut, oksat ja koiranputket tarjoavat suojaa hyönteisille.
Erakkomehiläisten hyvinvointia kannattaa vaalia, kuten kaikkien pölyttäjien. Esimerkiksi hillan ja muiden metsämarjojen sadon kannalta luonnonpölyttäjät ovat todella tärkeitä ja niiden elinoloja voi auttaa rakentamalla pesäpaikkoja.
 
Innostuinkin mökin erakkomehiläisistä niin paljon, että rakensin sinne villipölyttäjille ”hotellin”. Ehkä riehaannuin liikaakin ja pihalle tulikin hiukan odotettua suurempi hotelli. Pölyttäjäpesien nikkarointi on hauskaa ajanvietettä, johon saa käyttää mielikuvitusta ja taiteellista silmää. Kohta on syksy ja hyvä aika kerätä kasvimateriaalia ym. ensi vuotta varten. Itse käytin pesän pohjaksi vanhan lavan, jonka täytin mm. kävyillä, järviru

okoilla, kaarnalla, kivillä, koiranputkilla, puuhaloilla ja muulla puumateriaalilla.

Itse rakensin suuren pesän, mutta niitä voi tehdä ihan minkä kokoisia vain. Jo pienikin pölyttäjäpesä auttaa luonnonpölyttäjiä!

-Tuula 

Lähteet: Suomen Mesipistiäisiet ja niiden uhanalaisuus (Söderman ja Leinonen, 2003)