perjantai 27. huhtikuuta 2012

Kevätpörriäisen pörinällä vappuun

Mikä lämmittää Pörriä talvisin?
Mehiläisvahakynttilä.
Iina Yrjänheikki ja Anniina Heino, Kevätpörriäinen


Ystäväni Helmi lahjoitti tämän vuoden Kevätpörriäinen-lehden minulle todeten, että siinä on myös paljon Pörri-juttuja. Kyllähän nämä hieman poikkeavat niistä normaaleista mehiläisteksteistä, joita työssäni pyörittelen.

Tosin lehdessä on vaihtelevat käsitykset siitä, onko Pörri mehiläinen vai ampiainen, mutta ei anneta sen häiritä.

Pörri messukeskukseen lähdössä on. Jos ostat hunajaa, syö se vasta
kotona paahtoleivän päällä. Jos tapaan Pörrin eli minut messupäivänä,
ole rauhallinen. En minä pistä. Ja vika juttu.
Älä mene mehiläistenkotien myyjän luo ilman mehiläispistosuojaa.
Paul Ojaste, Kevätpörriäinen

Piirros Kevätpörriäisen takakannesta

Mukavaa vappua ja kevättä kaikille: oma hunajasimani pääsi jo eilen maisteluun ja se todettiin onnistuneeksi eli kelpaa kilistellä lisääntyvälle auringolle ja mehiläisten alkaneelle ahkeruudelle!

torstai 26. huhtikuuta 2012

Tofu-kasviswokki kookoskermalla ja korianterilla


Eilen oli tyypillinen arki-ilta ja ruoka sen mukaan: jotain helppoa ja varsin nopeaa. Silloin on kätevää tehdä nuudeleita ja wokkia.

Pidän korianterista, ja kun edellispäivänä olin ostanut tuoreen ruukkukorianterin, niin tietysti se piti käyttää. Kuivakaapissamme on yleensä varastossa kookoskermaa, joka sopii hyvin aasialaisvaikutteiseen kokkaukseen. Samoin currytahna kuuluu vakiovarusteisiin erityisesti tofua maustettaessa.

Vihanneslaatikostamme ei yllättäen löytynyt yhtään porkkanaa, mutta sen sijaan siellä köllötteli puolikas palsternakka. Se sopi yllättävän hyvin yhteen korianterin kanssa. Pieni kesäkurpitsa ja sipulit toivat oman kasvislisänsä.

Hapanimelyys sopii aasialaishenkeen. Imelyyttä saa tietysti hunajalla, jolloin ei tarvitse erityisempää maustekastiketta.

Vihannesten ja juuresten lisäksi wokkiin voi tietysti sekoittaa myös esimerkiksi erilaisia kaaleja tai sieniä. Samalla saa luovasti käyttää jo vaikka hieman nuhjaantuneita vihanneksia ja juureksia jääkaapista.

Tällä hetkellä puhutaan paljon ruokahävikin pienentämisestä (esim. Maa- ja kotitalousnaisten Älä ruoki hukkaa ja HSY:n Fiksu vähentää jätettä), ja ainakin meidän taloudessamme yksi tekijä on kiinnittää huomiota siihen, etteivät kasvikset piiloudu, unohdu ja pilaannu vihanneslaatikkoon.

Tofu-kasviswokki (2 - 3  annosta)

250 gr tofua
puolikas palsternakka
(porkkanaa)
2 pientä tai 1 iso sipuli
rypsiöljyä
1-2 tl punaista currytahnaa
1 pieni kesäkurpitsa
1 rkl hunajaa
1 pieni purkki kookoskerma
soijakastiketta
puolikas puska tuoretta korianteria


Lisäksi
nuudeleita


-Laita nuudelit kypsymään pakkauksen ohjeen mukaan.
- Kuumenna pannulla öljyä. Lisää silputut sipulit sekä kuutioiksi pilkottu tofu ja hauduta niitä hetki.
- Lisää currytahna ja sekoita. Lisää pieniksi paloiteltu palsternakka (ja porkkanat) ja anna kypsyä minuutin ajan.
- Sekoita mukaan paloiteltu kesäkurpitsa, hunaja, kookoskerma ja soijakastike. Jätä hautumaan hetkeksi, kunnes ruoka on kuumentunut ja vihannekset ovat sopivan kypsiä, mutta eivät kuitenkaan lötköjä.
- Sekoita nuudelit joukkoon ja lisää tuoretta, silputtua korianteria. Tarkista maku ja mausta lisää tarvittaessa esimerkiksi chilillä tai soijakastikkeella.
- Korianteria voi silputa koristeeksi annoksen päälle. Tarjoa halutessasi vihersalaatin kera.


tiistai 24. huhtikuuta 2012

Kaupunkimehiläiskuhina kiihtyy: Akaassa blogi, Helsingissä kaupunkimehiläispäivä

Akaan kaupungin aktiivisesta toiminnasta mehiläistarhauksen suhteen olen kertonut jo aiemmin. Tänä kesänä kyseistä toimintaa voi seurata myös Makea kaupunki -blogin kautta.
"Tällä hetkellä Akaan alueelle on sijoiteltu 22 mehiläistarhaa, joista vastaa viisi tarhaajaa. Kussakin tarhassa on kymmenkunta pesää, ja mehiläisten toimintasäde on noin kilometrin tai kaksi. Karttaa apuna käyttäen mehiläisten lentoalueet on suunniteltu niin, että ne kattavat koko Akaan kaupungin alueen. Kaupunkimehiläishoito vaikuttaa oleellisesti alueen hedelmäpuiden ja marjojen sadon laatuun sekä määrään."

Kaupunkimehiläispäivä lauantaina 12. toukokuuta Helsingissä

Helsingissä on mahdollisuus lauantaina 12. toukokuuta tutustua kaupunkimehiläisiin, mehiläistuotteisiin, hunajantuotantoon ja Innocent-smoothieen Pauligin huvilalla klo 10 - 14.

Tervetuloa siis sinne kyselemään ja katselemaan lasipesän mehiläisiä: luvassa on pieniä yllätyksiä ja mahdollisuus askarrella mehiläisvahakynttilä vaikka äitienpäivälahjaksi.
Lasipesän avulla mehiläisiä pääsee katsomaan aivan läheltä, vaikka varsinaisten kummipesien lähiympäristö rauhoitetaan mehiläisten käyttöön.

Katso tarkemmat tapahtumatiedot Facebookista. Samana päivänä vietetään myös Siivouspäivä - koko kaupunki kirppikseksi -tapahtumaa (Facebookissa), joten Helsingissä riittää hulinaa.

Talvitappioista Yle Uusimaan uutisissa

Kaikissa mehiläispesissä ei valitettavasti talven jäljiltä ole kuhinaa. Eilisissä Yle Uusimaan uutisissa mehiläistarhaaja, Uudenmaan mehiläishoitajat ry:n puheenjohtaja Hannu Torkkel kertoi omista talvitappioistaan, joihin on syynä varroapunkki. Kyseinen pätkä on nyt katsottavissa Yle Areenalta, ja se alkaa kohdasta 7.02.

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Mehiläispölytys on vähintään puoli ruokaa ja vähän Einsteinia

Albert Einsteinin väitetään sanoneen, että jos mehiläiset häviäisivät maapallolta, niin ihmisillekin koittaisi tuho neljässä vuodessa.

Todellisuudessa Einstein ei kuulemma ole moista sanonut, mutta kerrankos sitä kuuluisien älyköiden suuhun pannaan sopivia lauseita.

Samoin kiistellään siitä, miten nopeasti ruoka meiltä oikeasti loppuisi, jos mehiläiset eivät olisi pölyttämässä kasveja. Toki esimerkiksi monet viljat menestyvät tuulipölytyksellä, mutta sen sijaan monet marjat, hedelmät ja vihannekset hyötyvät suuresti, jos niissä pörrää mehiläisiä.

Eli se on totta, että mehiläispölytys on ruokataloudellemme erittäin tärkeää.

Vaikka minä täällä blogissa vouhkaan hunajasta ja muista mehiläistuotteista, niin maailmantaloudellisesti ja ympäristön kannalta hunaja on pikkujuttu verrattuna pölytyksen merkitykseen ja rahalliseen arvoon.

Sen ovat käytännön kautta todenneet niin ammattiviljelijät kuin kotipuutarhurit.

Oma äitinikin sanoi, että silloin aikoinaan esimerkiksi kotimme marjaviljelmät tuottivat parempaa ja laadukkaampaa satoa, koska lähellä oli mehiläispesiä. (Tosin itse en lapsena tätä varmasti suuresti arvostanut, koska esimerkiksi mansikoita sai poimia ihan tarpeeksi joka kesä.)

Mehiläispölytyksen arvo on tutkitusti todistettu

Maatalous-metsätieteellisestä aivan lähiaikoina valmistuva Tuula Lehtonen teki juuri gradunsa mehiläispölytyksen arvosta. Eilen liitosta julkaisimme aiheesta tiedotteen.

Mehiläispölytyksen ansiosta esimerkiksi rypsisato voi nousta neljänneksellä ja omenan sato lähes puolella. Myös mm. mustikan ja puolukan sato lisääntyy, jos läheisyydessä on mehiläispesiä.
Koska pölytyksella on näin suuri merkitys satoon, niin monessa maassa mehiläistarhaajien tarjoamat pölytyspalvelut ovat merkittävä osa tarhaajien toimintaa. Suomessakin kysyntä on kasvanut. Kuuleman mukaan esimerkiksi monilla siirtolapuutarha-alueilla ei todellakaan haluta luopua mehiläispesistä, jos ne on kerran sinne saatu, ja ammattiviljelijätkin arvostavat saatua sadonlisäystä.

Tuula teki gradunsa perusteella aiheesta esitteen (pdf), josta löytää tarkempia tietoja esimerkiksi pölytyksen vaikutuksesta eri kasveihin.

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Valmistaudu vappuun hunajasimalla

Vappu ja sima kuuluvat erottamattomasti yhteen. Näin totesin myös viime vuonna, kun asuin Sveitsissä ja päätimme mieheni kanssa, että järjestämme kansainväliselle kaverijoukollemme pienen vapputarjoilun.

Olin tottunut siihen, että sima tehdään fariinisokerilla. Mutta eihän sitä sveitsiläiskaupoissa myyty. Pähkäilin vaihtoehtoja ja tajusin netin avulla, että hunaja ratkaisee ongelmani.
Sveitsissä vappupöydässämme oli
hunajasiman lisäksi mm. munkkeja, perunasalaattia,
muna-, juusto- ja lohivoileipiä, hapankorppua ja
lakritsaa.
Niinpä tein elämäni ensimmäistä kertaa hunajasimaa. Sekä minun että miehen mielestä se oli maultaan raikkaampaa kuin perussima, joten tietysti tänä vuonna tehdään taas hunajasimaa.

Oikein perinteistä hunajasimaa tehdään käsittääkseni pidemmällä prosessilla, jolloin valmistusaikaa pitää varata noin kuukausi. Esimerkiksi Keskiaika.orgin sivuilla kerrotaan ohjeet mausteiseen simaan, jonka valmistukseen menee nelisen viikkoa.

Tähän nopeampaan perusvappusimaan riittää viikko tai vähän alle.

Nyt siis on aika kaivella myös sopivat pullot valmiiksi ja valmistautua tekemään hunajasimaa.

  • 4 l vettä
  • 450 g kotimaista hunajaa
  • 2 sitruunaa
  • ripaus hiivaa
  • teelusikallinen sokeria yhtä pulloa kohti
  • (rusinoita) 

Kiehauta osa vedestä ja kaada se hunajan päälle. Lisää loput vedestä sekä sitruunoiden mehu. Lisää haaleaan seokseen hiiva, n. 1/5 tl. Anna käydä huoneen lämmössä seuraavaan päivään.
Siivilöi ja pullota sima. Lisää jokaiseen pulloon teelusikallinen sokeria. (Halutessasi voit pistää pulloihin muutaman rusinan: ne nousevat pintaan, kun sima on valmista.)
Sima valmistuu viileässä paikassa noin viikossa., huoneenlämmössä noin kolmessa päivässä.

Huom! Paine pullossa kasvaa käymisen jatkuessa, joten älä käytä liian tiukkaa korkkia. Säilytä sima viileässä ja käytä noin viikon kuluessa.

Vappupöytään sopii hyvin myös aiemmin esittelemäni rucolalla höystetty perunasalaatti.
Koska ylioppilaslakkia ei tietenkään Sveitsissä
ollut mukana, niin askartelin päähineen itse.
Suomessa hattu tosin jää yleensä vapuksikin laatikkoon,
mutta Sveitsissä piti tietysti ei-suomalaisille esitellä,
mitä kaikkea vappu pitää sisällään. Saa nähdä, onko
tänä vuonna vappuna shortsikelit!


perjantai 13. huhtikuuta 2012

Hunajalla on alhainen hiilijalanjälki

Kuva: Hunajayhtymä
Viime aikoina minulta on pari kertaa kyselty hunajan hiilijalanjäljestä. Hunajayhtymän toimeksiannosta maa- ja elintarviketutkimuskes MTT on laskenut Suomalaisen Kukkaishunajan hiilijalanjäljen ja todennut, että hiilijalanjälki jää alhaiseksi eli elintarvikkeiden mittariston alapäähän.

En ole hiilijalanjälkilaskennan asiantuntija, mutta olen useamman vuoden seurannut aiheen ympärillä käytävää keskustelua. Sen pohjalta siis muutama näkemys aiheeseen.

Yleisesti ottaen kasvipohjaisten tuotteiden hiilijalanjälki on alhaisempi kuin eläinperäisten.

Siksi juustolla ja jauhelihapihveillä on korkea hiilijalanjälki, kun taas leivällä tai härkäpapupyöryköillä alhainen. Vastaavasti pakasteiden hiilijalanjälki on korkeampi kuin tuoretuotteiden tai esimerkiksi kuivaamalla säilöttyjen.

On siis ymmärrettävää, että myös hunajan hiilijalanjälki jää alhaiseksi. Hunajan tuotanto ei vaadi esimerkiksi peltojen muokkausta tai lannoitusta.

Tuotantotavat painavat eniten hiilijalanjäljessä

MTT:n laskelmien mukaan hunajan tuotanto muodostaa selvästi suurimman osan hunajan hiilijalanjäljestä eli 75 prosenttia. Tähän kuuluvat mm. mehiläishoidon vaatimat ajot ja muut toimenpiteet sekä hunajan linkous ja käsittely.

Pakkaaminen on hunajan hiilijalanjäljestä kymmenen prosenttia, itse pakkaus yhdeksän prosenttia ja kuljetukset kuusi prosenttia.

Myös nämä luvut ovat linjassa yleisissä hiilijalanjälkeen liittyvissä elintarvikkeiden luvuissa: se, tuotetaanko ruoka lähellä meitä vai tuhansien kilometrien päässä, on hyvin pieni osa hiilijalanjälkeä. Sen sijaan hunajapurkinkin hiilijalanjälki kasvaa selvästi, jos omalla autolla ajetaan varta vasten ostamaan kyseinen tuote muutaman kilometrin päästä.

Hiilijalanjälki on vain yksi osa ympäristövaikutuksia

Niin kivaa kuin hiilijalanjälkien tutkailu onkin, niin mielestäni hiilijalanjäljissä on omat ongelmansa.

Ensinnäkin yhtenäisten mittareiden ja laskentatapojen muodostaminen on vaikeaa. Hiilijalanjäljen arviointi on huomattavasti vaikeampaa kuin esimerkiksi elintarvikkeen energiasisällön. Hiilijalanjälkeen voi vaikuttaa niin raaka-aineen alkuperämaa kuin satokausi lukuisten muiden tekijöiden ohella.

Hunajankin kohdalla yksittäisen hunajantuottajan toimet vaikuttavat paljon: ajetaanko pesille 30 kilometrin matka autolla vai hoidetaanko pesät lyhyemmän matkan päässä ja välillä vaikka fillaroiden?

Toisekseen hiilijalanjälki on vain yksi elintarvikkeen ympäristövaikutuksista kertova tekijä. Vaikkapa vedenkulutus tai tuotteen kokonaiselinkaaren vaikutukset eivät hiilijalanjäljessä näy.

Esimerkiksi hunajan kohdalla se ei huomioi sitä, että mehiläiset vaikuttavat ratkaisevasti kasvien pölytykseen. Sitä kautta hunajantuotanto tuottaa myös hyötyä.

Yleisillä linjauksilla voi helpoiten pienentää ruokansa hiilijalanjälkeä 

Mitä pidemmälle jalostetusta elintarvikkeesta on kysymys, sitä haastavammaksi hiilijalanjäljen arviointi menee. Usean raaka-aineen sekä jalostusketjujen yhdistelmä on hiilijalanjälkimittareille vaativa homma.

En siis ihmettele, että maailmalta on kuulunut viestejä, joiden perusteella
esimerkiksi kauppaketjut ovat vähentäneet intoaan saada hiilijalanjälkimerkintöjä tuotteisiin. Hiilijalanjälkien arvioinnilla on arvonsa, mutta jokaisen tuotteen merkintöjen sijaan on helpompi antaa yleisiä ohjeita.

Eli siis syömisen kohdalla esimerkiksi kasvipohjaisten tuotteiden lisääminen ja eläinperäisten vähentäminen, ruokajätteen minimointi, riisin vaihtaminen ohraan tai perunaan, kauppamatkojen (minimoi oman auton käyttö) ja ruuan valmistustapojen miettiminen (esimerkiksi pitkä kypsennyt uunissa nostaa ruuan hiilijalnjälkeä).

Aiheesta lisää:

MTT:n hiilijalanjälkisivut
Ruokatieto: Puhtaaksi syöty lautasellinen kasvislähiruokaa on kotitalouden ilmastoteko
HS.fi: Hiilijalanjälki kertoo, oletko hyvä ihminen (7.11.2008)

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Smoothie yhdistyy alkumaljaksi kuohuviinin kanssa

Mehiläishoitajain Liitolla ja Innocent-smoothiella on siis parhaillaan menossa kampanja, jossa voi adoptoida mehiläisen. Sen kunniaksi tänne toimistolle saatiin taannoin monta purkkia smoothieta testattavaksi.

Ensiksi ihailin purkeissa olevaa mehiläistietoa ja kuvitusta. Siellä niitä kuukauden työntekijöitä pörrää! Tekstit ovat tosin englanniksi eivätkä muutenkaan Suomeen paikallistettuja, mutta aika sööttiä silti.


Koska smoothieta oli reilusti, niin kotona heräsi ajatus kokeilla tuotetta muutoin kuin vain sellaisenaan juotuna (vaikka siis hyvää on ilman mitään lisukkeita). Niinpä eräät vieraamme saivat nauttia raikkaaksi alkujuomaksi kuohuviinillä höystettyä smoothieta.

Toimi varsin hyvin, mutta ei nyt ehkä kannata parhaita kuohujuomia tähän käyttöön pistää, vaan niitä sellaisia, jotka eivät ehkä sellaisenaan ole omaan makuun huippuhyviä.

Ja väri oli kauniin keväinen ja houkutteleva.



Muistattehan, että lauantaina 12. toukokuuta Helsingissä järjestetään kaupunkimehiläispäivä. Silloin siis kaikki ovat tervetulleita tutustumaan adoptoitujen mehiläisten maailmaan Pauligin huvilalle. Tarkempaa tietoa tulee pian.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Kevät käynnistää mehiläishoitajan uutta kautta

Mehiläispesillä on vähitellen käynnistymässä kuhina.

Esimerkiksi Mehiläisiä puutarhassa -blogissa kerrotaan, miten pääsiäislauantaina suoritettiin pesäkaluston puhdistusta.

Samassa blogissa on tuoretta tarinaa myös vierailulta Sloveniaan:
kuvien kera on mahdollista saada hieman käsitystä siitä, millaista on gele royale'en (eli suomeksi kuningatarhyytelö tai emomaito) erikoistuneen mehiläishoitajan elämä.

Kimmo Mäkirannan kuvista taas paljastuu, mitä on tapahtunut Uudenmaan mehiläishoitajien peruskurssilla. Pesävierailut kiinnostavat tietysti kurssilaisia aina, ja niitä pyritään järjestämään kurssien yhteyteen kevään ja kesän mittaan.

tiistai 3. huhtikuuta 2012

“Hunaja on tärkeimpiä peruselintarvikkeitani”

Simo Vassisella hunajapurkki hupenee alle kuukaudessa.
Flunssaa hoidellessa kulutus on vielä suurempaa.
Helsinkiläisen Simo Vassisen, 28, hunajasuhde on tiivis mutta hienostelematon.
“Hunaja on minulle peruselintarvike. Käytän sitä ennen kaikkea teehen, jota juon monta kupillista päivässä. Ilman hunajaa tee maistuu oudolta.”

Vassinen ei vertaile eri hunajalaatuja ja -makuja, vaan hän on tyytyväinen oikeastaan mihin tahansa hunajaan.
“Hunaja on jotenkin lämmin tuote, sokeri taas kylmä. Tosin ei hunajaa ja sokeria voi verrata, nehän ovat niin erilaisia tuotteita.”

Hunaja on kiinni luonnossa

Vassisen mielestä hunajassa ja marjoissa on paljon samaa.
“Molemmat ovat kiinni luonnossa. Niissä viehättää tietty ikiaikaisuus ja metsäläisyys.”

Teen lisäksi Vassinen sotkee hunajaa esimerkiksi maustamattomaan jogurttiin.
“Tykkään siitä, kun hunaja ei sekoitu aivan tasaisesti soijamaitoon tai jogurttiin, vaan jää sellaisiksi pieniksi klimpeiksi ja sattumiksi.”

Flunssan parannusjuomaa

Flunssaa parannellessaan Vassinen nauttii sitruunalla, valkosipulilla ja runsaalla hunajalla varustettua juomaa.
“Kipeänä tuntuu siltä, että kroppa haluaa hunajaa, ja sitä kuuntelen. Silloin yksi purkki menee alle viikossa. Mutta en sen suuremmin ole miettinyt hunajan terveysvaikutuksia.”
Normaalisti Vassisella kuluu purkki hunajaa kolmessa-neljässä viikossa. Vuosistasolla hän siis syö hunajaa kiloittain, kun keskivertosuomalaisen hunajakulutus jää reiluun puoleen kiloon.

Ulkomailta on jäänyt mieleen juhlavin hunajakokemus.
“Berliinissä hotelli Adlonissa oli aamiaisbuffetin yhteyteen rakennettu pöytä, jossa oli varmaan viisitoista eri hunajaa ja keskellä valtava kenno. Se oli hieno näky.”

- - -

Tunnetko sinä jonkun mehiläistuotteiden käyttäjän, joka mielestäsi ansaitsisi tulla esitellyksi blogissa? Vinkkaa minulle! mari.koistinen(at)hunaja.net

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Kaura-seesamkeksit korvaavat myslipatukoita

Minulla on yleensä työpaikalla muutama välipalatuote varastossa. Olen usein ostanut esimerkiksi seesam-hunajapatukoita. Samalla olen kuitenkin miettinyt, että näiden ulkomaalaisten tuotteiden sijaan voisin hyvin varmaan tehdä itse vastaavia.

Viikonloppuna päätin lopulta kokeilla. Löysin kaurakeksien nimellä olleen ohjeen Seppo Tähkiön kirjasta Hunajaa maun mukaan. Muokkasin sitä hieman, ja lopputuloksena oli kuin olikin myslipatukkamaiset, hunajalla makeutetut kaura-seesaminsiemenkeksit.

Keksien tekeminen on helppoa ja nopeaa. Aineet puuhaarukalla sekaisin, taikinasta lusikalla kokkareet pellille ja muotoilu ja lyhyt paisto (kannattaa vahtia uunia, etteivät keksit kärähdä). Annoksesta tulee yksi pellillinen, joten jos haluaa isomman erän esimerkiksi varastoon, niin ohje kannattaa tuplata.

Kovin makeita nämä keksit eivät ole. Jos siis tykkää makeammasta, niin hunajan määrää kannattaisi lisätä. Ensi kerralla taidan testata kuivatuista aprikooseista leikeltyjen pienten palasten lisäämistä tai jotain vastaavaa.

Keksit eivät sisällä maitotuotteita tai kananmunaa.

Kaura-seesamkeksit

2 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäjauhoja (osa voi olla graham- tai hiivaleipäjauhoja)
1 dl seesaminsiemeniä
0,7 dl manteli- tai pähkinärouhetta
0,5 dl öljyä
0,5 dl hunajaa
2 rkl kylmää vettä

Sekoita kaikki aineet keskenään. Ota taikinasta kahdella lusikalla nokareita pellille ja painele ne litteiksi. Paista vaaleanruskeisksi 225 asteessa. Paistoaika vaihtelee (n. 10 min), joten ole tarkkana, etteivät keksit kärähdä.