Karhut tuhoavat mehiläispesiä ennätystahtiin

Karhuvahinkoja on sattunut eri puolilla Suomea.

Karhut ovat tällä hetkellä mehiläishoitajille suuri ongelma, kokonsa puolesta ja muutenkin. Karhut ovat olleet tänä keväänä ennätysaktiivisia: Suomen Mehiläishoitajain Liiton tietoon on tullut ilmoitus jo 115 pesän tuhoamisesta. Viime vuonna luku oli koko kesänä 170 pesää. Vahinkoja on sattunut monin puolin maata, eteläisimmillään Lohjan seudulla.

Viimeksi pohdin sitä, kuinka pelottavaa on, että satoja kiloja painava petoeläin ruokailee siellä, missä tarhaaja tekee työtään. Karhut ovat mehiläishoitajille työturvallisuuskysymys. Mietinkin täällä toimistolla, että pitäisiköhän mennä karhupuvussa säikyttelemään ihmisiä eri työpaikoille, jotta muutkin kuin mehiläistarhaajat ymmärtäisivät, että se todella on pelottavaa :)

Tästä asiasta puhumalla en halua lietsoa minkäännäköistä petovihaa vaan ennenmminkin nostaa keskustelua mahdollisista ratkaisuista - saa siis kommentoida :)

Vahingonkorvauksia uhataan leikata - myös pölytys kärsii

Pelon lisäksi mehiläistarhaajia karhuvahingoissa haittaava tekijä on talous. Maa- ja metsätalousministeriö suunnittelee leikkaavansa vuoden 2013 petovahinkokorvauksia. On mahdollista, että korvauksista maksetaan vain 80 %, pahimmillaan vain puolet. SML ei hyväksy leikkauksia missään nimessä. Jos tarhaajat eivät saa korvauksia karhujen tuhoamista pesistä, on riskinä se, että osa tarhaajista lopettaa tarhauksen kokonaan. Jos Suomen mehiläispesät vähenevät, vähenee myös maatalouden pölytys.

Lisäbudjetti karhuvahingoista käsitellään tässä kuussa.

Jo yhdestä pesästä suuret kustannukset

Karhuvahingoista haettiin viime vuonna korvauksia noin 100 000 euron edestä. Mutta mitä yksi karhutuho kustantaa mehiläistarhaajalle?

• Mehiläispesä maksaa mehiläisineen noin 350 € ja siitä ylöspäin, riippuen kuinka suuri pesä on. Jos karhu tekee tuhoa siten, että pesä ja koko kesän hunajasato menetetään, pesän arvo nousee helposti yli tuhanteen euroon. 
• Yksittäinen karhuvahinko aiheuttaa myös muita menoja. Työajan kustannukset (pesien poisto ja korjaus, tuhon dokumentointi, viranomaistyö, jne.) ja matkakustannukset kustantavat yhtä tuhoa kohti keskimäärin 110 euroa.
• Sähköaidalla aitaaminenkaan ei aina auta. Lisäksi se nostaa tarhauskustannuksia. Aitaamiskustannukset ovat yli 100 €/tarha kesässä. Aitauksen tuoma työmäärän lisä on lähes 20 % työajasta. Hunajan hintaan lisättynä jo pelkästään yhden tarhan kustannus olisi 38 senttiä kiloa kohden. Juuri on uutisoitu, että hunajan hinta on noussut Suomessa eniten. Syitä on monia, ja kyllä nämä karhujen aiheuttamat kustannukset nostavat tuotantokustannuksia yhtä lailla.

Yksi karhuvahinko maksaa helposti reilusti toista tuhatta euroa. Mitä jos sinun palkastasi syötäisiin yli tuhat euroa, eikä kukaan sitä korvaisi? Harmittaisiko? Niin harmittaa mehiläistarhaajiakin.

Terveystuotteena markkinoitu manukahunaja on usein väärennettyä

Manukahunajille on määritelty UMF-arvo.
Keskivertona "aktiivisuuden asteena"
pidetään UMF-arvoa 10.
.

Uusiseelantilainen manukahunaja on noussut maailmanmaineeseen tutkittujen terveysvaikutusten ansiosta. Hunajan arvostus valitettavasti aiheuttaa sen, että maailmalla myydään jopa kuusinkertaisesti enemmän manukaksi väitettyä hunajaa kuin mitä Uusi-Seelanti tuottaa.

UMF-arvo: manukahunajan antibakteerisuuden aste

Mehiläiset valmistavat tätä arvostettua ja kallista hunajaa manukapuun medessä. Mikä manukahunajasta tekee niin erikoisen haluttua?

Syynä ovat manukahunajan antibakteeriset ominaisuudet. Niitä on tutkittu paljon, ja manukahunajille on laadittu UMF-arvo (Unique Manuka Factor). Kuten kaikissa hunajissa, niin myös manukassa koostumus vaihtelee esimerkiksi pesien sijainnin mukaan. Manukahunajaksi luokitellun hunajan tulisi sisältää vähintään 70-prosenttisesti manukan siitepölyä, ja loput siitepölyt voivat siis olla peräisin muista kasveista.

Manukahunajaan liitetään siis vielä vahvemmin erilaisia terveysominaisuuksia, mm. haavojen parantamista ja flunssan hoitoa, kuin muihin hunajiin. Sitä myös käytetään lääketeollisuudessa esimerkiksi haavanhoitotuotteiden ainesosana.

Purkkien tekstit hämäävät kuluttajia

Mutta se, että purkin kyljessä on joku luku ja teksti, joka vakuuttelee tuotetta tehokkaaksi manukahunajaksi, ei todellakaan takaa, että purkissa on superhunajaa. UMF Honey Association testasi 73 manukaksi väitettyä hunajaa, joista suurin osa (41) ei osoittanut minkäänlaista väitettyä antibakteerisuutta.

Suuri osa kuluttajista ei edes tiedä, mitä UMF-arvo tarkoittaa: kun purkin kyljessä on jokin numero, niin se jo vakuuttaa monet. Tietysti manukaksi väitettyä hunajaa myydään vahvoilla terveysmielikuvilla.

Niinpä uusiseelantilaiset manukahunajan tuottajat pyrkivät nyt kampanjoimaan oman tuotteensa puolesta. Manukapuita on istutettu tietyille alueille, jotta voitaisiin varmistaa, että mehiläiset todella keräävät metensä nimenomaan manukasta. Lisäksi erilaisilla kampanjoilla yritetään saada kuluttajat tietoiseksi siitä, miten aito manukahunaja on merkitty.

Manukahunajaa myydään yleisesti myös Suomessa. Pienen purkin hinta on helposti kymmeniä euroja, ja kilohinnat kohoavat esimerkiksi Ruohonjuuren manukahunajilla yli sataan tai kahteensataan euroon.

Lisää hunajien antibakteerisuustutkimusta tarvitaan: seuraava hitti esimerkiksi kanervahunaja?

Tietysti näin kotimaisen hunajan puolestapuhujana kehotan vakavasti harkitsemaan, kannattaako laittaa rahansa manukahunajaan (tai manukahunajaksi väitettyyn tuotteeseen) vai johonkin edullisempaan, lähellä tuotettuun hunajaan.

Suomalaistutkimuksessahan on äskettäin saatu näyttöjä siitä, että ainakin horsma-, tattari- ja kanervahunaja ovat sellaisia, että niissä on merkittävää antimikrobista aktiivisuutta. Lisäksi taannoin uutisoitiin hevosten haavojenhoitoa käsitelleestä tutkimuksesta, jossa skottilainen kanervahunaja vaikutti vähintään yhtä tehokkaalta kuin manukahunaja.

Mutta tietysti tarvittaisiin paljon lisätutkimuksia, jotta eri hunajien vaikutuksista saataisiin täsmällisempää tietoa. Oleellista on ymmärtää, että hunajien antibakteerisuudessa voi olla paljon eroja. Erot syntyvät suurelta osin mehiläisten käyttämistä mesikasveista, ja tietysti hunajan käsittely (erityisesti kuumennus) voi merkittävästi heikentää hunajan laatua.

 (Tekstissä linkitettyjen sivujen lisäksi lähteenä käytetty mm. Deutches Bienen Journal 4/2014 -lehden artikkelia.)

Iso-Britannian elintarvikeviraston eräässä testissä vain
yksi viidesta manukahunajsta täytti standardit ja
osoitti merkittävää aktiivisuutta bakteereja vastaan.
Kyseinen hunaja oli Comvitan eli tämän saman merkin,
jonka purkki löytyy myös toimistoltamme. Comvita
on suurimpia (tai suurin) manukahunajan tuottaja.

Ostatko hunajasi mieluummin kaupasta vai suoraan tuottajalta?

Kotimaisten hunajien määrä kaupan hyllyillä näyttää pienentyneen. Näin totesi viikonloppuna Mehiläishoitajain Talvipäivillä mehiläishoidon neuvoja Ari Seppälä.

Hunajavalikoima hyllyissä on kasvanut, mutta valikoiman kasvu on ulkomaisten hunajien ansiosta: esimerkiksi muualta tulevat luomuhunajat saavat hyllytilaa. Samoin esimerkiksi Tanskassa pakatut, suomalaista halvemmat hunajat, näkyvät nyt valikoimissa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita suoraan sitä, etteivät ihmiset ostaisi kotimaista hunajaa. Ilmeisesti kuluttajat ostavat hunajaa yhä useammin suoraan tuottajalta (kotoa, markkinoilta, netistä tai muuta kautta).

Ja miksipä eivät ostaisi, jos tiedossa on sopiva mehiläistarhaaja?

Uskon, että kuluttajat näkevät suoraostossa mm. seuraavia etuja:

- Tieto alkuperästä: Kun purkin ostaa suoraan tarhaajalta, niin hunajan alkuperä on selvillä.
- Tieto käsittelystä: Hunajan tuotantoon ja käsittelyyn liittyvistä vaiheista saa lisätietoja henkilöltä, joka osaa ne parhaiten kertoa.
- Hinta: Sen, minkä hunajasta maksaa, menee suoraan tarhaajalle eikä välissä ole kaupan isoja ketjuja.
- Laatu: Tutuksi tulevan hunajantuottajan tuotteissa tietää, mitä saa.
- Määrä: Hunaja on siitä mainio tuote, että sen voi vaivatta säilyttää pitkään jopa pienemmässä asunnossa. Siksi hunajaa voi ostaa kerralla vaikka viisi tai jopa kymmenen kiloa.
- Ei tukea kaupan ketjuille: Kriittisyys kahta isoa vähittäiskauppaa kohtaan on kasvanut. Moni miettii vaihtoehtoisia ostokanavia lähiruualle.
- Ajatus lähituotteesta ja pientuottajan tukemisesta: Lähihunaja on samalla tuen osoitus esimerkiksi paikalliselle yrittäjyydelle ja mehiläisten pölytystyölle. Pölytys on tärkeää mm. monille marjoille ja kasveille.

Mitään väärää ei tietysti ole siinäkään, että ostaa kotimaista hunajaa kaupasta. Esimerkiksi isommat pakkaajat ovat monille mehiläistarhaajille tärkeä väylä hunajan myymiseen, ja monessa kaupassa on myös paikallisen tuottajan hunajaa.

Valitettavasti moni vain on pettynyt esimerkiksi siihen, että kaupassa pikavilkaisulla suomalaiseksi luultu hunaja ei olekaan suomalaista. 

Twitter-käyttäjä @ruokakaupassa 21.1.2014

Minun ei onneksi tarvitse itse miettiä hunajien ostamista. Työsuhde-etuna saan nauttia hunajaa reilusti ilmaiseksi.

Mutta välillä mietin, että jos tätä etua ei olisi, niin miten hankkisin hunajani?

Pitäisiko ostaa jokin mehiläispesä joltain tarhaajalta niin, että hän hoitaisi sitä, minä saisin hunajat ja voisin käydä välillä moikkaamassa mehiläisiä? Siis samaan tapaan, kuin kaupunkilaisperhe on hankkinut lehmän oman maitonsa tuottajaksi? 
(Ja juu, ainahan sitä voi ryhtyä myös varsinaiseksi hunajantuottajaksi, mutta juuri nyt elämäntilanne ei tätä mahtavaa harrastusta salli!)

Mutta miten ja miksi sinä ostat hunajasi? Ja millaista hunajaa haluat?

Viestintää hunajasta ilman mehiläiskokemusta

Viikonloppuna olin mukana Jyväskylässä Mehiläishoitajain Talvipäivillä. Opin taas paljon lisää mehiläistenhoidosta ja mikä parasta: juttelin monen alan ammattilaisen tai harrastajan kanssa.

Ehkä yleisin minulle esitetty kysymys käsitteli sitä, millainen on oma kokemukseni mehiläisistä.

Vastaus on yksinkertainen: kokemusta ei ole yhtään.

En ole koskaan esimerkiksi käynyt mehiläispesällä tai lingonnut hunajaa. Onneksi liitossa on muita asiantuntijoita, joilta voin kysyä kaikkea mahdollista mehiläisiin  tai hunajaan liittyen.

Hain tähän tehtävään, koska mielestäni hunaja on mahtava tuote. Suuri osa kuluttajistakin sen tietää, mutta harvempi on tietoinen kaikesta siitä, mitä hunajan tuotantoon liittyy ja miten monipuolisesti hunaja on mahtavaa.

Mitä enemmän luen ja kuuntelen, sitä enemmän arvostukseni mehiläishoitajiin nousee. Kyseessä on osaamista ja myös aikaa vaativaa hommaa.

Lisäksi mehiläistenhoito tuottaa paitsi hunajaa, niin myös kasvien pölytystä, jonka arvo on huikeasti hunajan arvoa suurempi. Näin totesi myös pro gradu -työnsä aiheesta tehnyt Tuula Lehtonen.

"Jos arvostaa omaa hunajaa, siitä saa kunnon hinnan"

Hyväksi mehiläistenhoitajaksi harva tulee yhdessä kesässä. Talvipäivillä Vuoden 2012 mehiläistarhaajana palkitulla kokkolalaisella Soini Koskella on takanaan 30 vuoden kokemus mehiläisten parissa.

Kokemuksen ja alan kehittämisen lisäksi hänestä henki ylpeys omasta tuotteestaan. Ei siis ihme, että Kosken hunaja on saanut parikymmentä vuotta hyllytilaa paikallisessa kaupassa, eikä sitä ole tarvinnut myydä polkuhintaan.

Kuten Soini Koski kertoi:

"Hunajat saa myytyä halvalla nopeasti pois. Kalliimmalla hitaammin, mutta tarvitaan sitä rahaa juhannuksenakin. Minulla kotimyynnissä 450 g purkin hinta on 6 €. Kauppa maksaa 450 g purkista 4,60 € (alv 0%), joten kilohinnaksi tulee 10,22 (alv 0 %). Hyvää hunajaa on turha myydä 3 purkkia 10 eurolla ja 10 purkkia 35 eurolla. Jos arvostaa omaa hunajaa, siitä saa kunnon hinnan. Alennusmyynti on aina alennusmyyntiä, josta on vaikea päästä oikeaan hinnoitteluun."

Vuoden 2012 Mehiläishoitajan tunnustuksen saanut Soini Koski on tehnyt mm. Langstroth-pesäpiirrustuksista kirjan. Langstroth on Suomessa yleisimmin käytetty mehiläispesä. Kuva: Tarja Ollikka