torstai 22. kesäkuuta 2017

Hunajainen raparperijuoma







Parhaillaan on käynnissä raparperin satokausi. Usein raparperi on hyvinkin tuottoisa, joten vinkit sen helppoon hyödyntämiseen tulevat tarpeeseen. Hunaja pehmentää hyvin raparperin happamuutta ja sopii raparperin kaveriksi vaikkapa kesäiseen juomaan.

Netistä löytyy monenlaisia raparperijuomareseptejä. Itse sovelsin Hannan soppa -blogista löytämääni ohjetta.


Juomaan tarvitset

  •  2 litraa vettä
  • vajaat 2,5 litraa raparperinpaloja 
  •   reilut 2 dl hunajaa
  •   ½ sitruunan mehun 
  •   vaniljasokeria


Juoma valmistuu seuraavasti

  •  Huuhdo raparperit ja pilko ne noin sentin mittaisiksi paloiksi. Kun keität raparperin kuorineen, juomasta tulee kauniin punaista (ja pääset paljon helpommalla 😊).
  • Keitä paloja 10–20 minuuttia.
  • Siivilöi raparperit juomasta. Voit käyttää sideharsoa tai painella raparperinpaloja siivilässä, jotta saat talteen kaiken niiden mehun.
  • Lisää juomaan hunajaa maun mukaan ja mausta juoma sitruunalla ja vaniljasokerilla. Monissa ohjeissa käytetään juoman maustamiseen vanilja- tai kanelitankoa raparperin keittovaiheessa. Itse oikaisin siinä kohtaa.
  • Anna juoman tekeytyä yön yli jääkaapissa.
  • Nauti juoma kylmänä. Voit myös laimentaa juomaa kivennäisvedellä kuplivaksi. Meille maistui sekoitus, jossa oli puolet kivennäisvettä ja puolet raparperijuomaa.
  • Juoma säilyy kylmässä noin viikon.

torstai 15. kesäkuuta 2017

Hunajasadon ennustamisen vaikeudesta



Kesän hunajasatoa ei voi vielä ennustaa.
Kevät on ollut kylmä ja kolea ja luonnon kehitys on madannut paikoin jopa viikkoja myöhässä normaalista. Pikkuhiljaa eri puolilla maata alkaa kuitenkin lämpenemään, ja on pakko uskoa, että kesä koittaa vielä maan joka kolkkaan. Sain vastikään Itä-Suomesta mehiläistarhaajalta oikein iloisen puhelun, että kesä on vihdoin alkanut sielläkin. Täällä Uudellamaalla mehiläisillä on ollut hiukan paremmat työkelit ja pesillä käy poutapäivinä aikamoinen kuhina. 

Mutta mehiläishoidon Suomi on suuri ja kesä on monin paikoin myöhässä normaalista. Mehiläisillä on ollut myös pitkä ja haastava kevät. Voimmeko me siis jo nyt ennustaa näistä merkeistä tulevaa hunajasatoa? Emme voi. Se riippuu niin monesta ajoituksesta kesän mittaan. Kesästä 2017 voi tulla vielä hyvä tai huono hunajakesä. Tai jotain siltä väliltä. 

Hunajasadon määrää voi todellisuudessa arvioida vasta loppukesästä, koska joskus hunajasato kertyy heti juhannuksen jälkeen, joskus vasta elokuussa. Vielä ei kannata surra huonon hunajasadon perään, koska itse asiassa viileä ja myöhäinen kevät voi tarkoittaa runsasta kukintaa pääsadon aikaan.
  
Mehiläispesässäkin voi olla resurssipula
Mehiläispesä kehittyy omaa tasaista vauhtiaan, vaikka kevät ja kukat kehittyisivät sen ympärillä nopeasti. Kevään mittaan mehiläispesän väki lisääntyy tiettyä kellontarkkaa tahtia. Hyvää hunajasatoa ei saada kerättyä, jos pesässä ei ole kesällä riittävästi porukkaa mettä keräämässä. Eli vaikka yhtäkkiä kesäkuun alussa kaikki kukat puhkeaisivat kukkaan, emme välttämättä saisi hunajaa, jos pesiin ei ole ehtinyt kehittyä tarpeeksi työläisiä sitä keräämään. Vähän sama juttu, että tehdas ei voi toimittaa saapunutta tilausta, jos ei ole saatu vielä koneita ja henkilöstöä. Mehiläispesässä voi olla tällainen resurssipula, jos kevät on liian lämmin ja nopea. Mehiläistarhaajat toivovatkin sopivan hitaasti kehittyvää kevättä, jotta mehiläistoukat ehtivät kasvaa työläisiksi ja pesässä on riittävästi porukkaa keräämään runsasta mesisatoa. Ei toki toivota myöskään liian hidasta kesää.  

Hunajasato voi kertyä viikossa tai kuukaudessa
Hunajasadolla ei ole samanlaista ”kasvuaikaa” kuin kasveilla. Tarhaajan koko vuoden työ, eli hunajasato, voi kertyä yhdessä viikossa tai yhdessä kuukaudessa, riippuen kasveista ja mehiläisten lentosäistä. Jos tärkeimpien satokasvien (esim. horsma, vadelma) kukkiessa sataa koko ajan vettä, saa hyvälle hunajasadolle heittää hyvästit, oli kukinta kuinka runsas tahansa. Jos taas vallitsee täydelliset lomasäät (päivisin lämmin, öisin sadetta), hunajaa voi tulla päivässä pesiin kilokaupalla.
Eli, koleasta keväästä huolimatta emme vielä voi ennustaa, kuinka hunajasadon käy. Tällä hetkellä  pesät keräävät joukkojansa massakukintoja varten.

Hunajan huippusatoon pääseminen edellyttää monen asian ajoittumista oikein: kukinta, pesien vahvuus, sääolot, hoitotoimenpiteet. 

Hyviä kesäsäitä toivoen!





perjantai 5. toukokuuta 2017

Mehiläisvahaa syövä vahakoisa hajottaa myös muovia



Vahakoisan toukka - mehiläispesien tuholainen.

Huhtikuun lopulla maailmalla uutisoitiin muovia hajottavasta toukasta. Kuinka mahtavaa olisikaan, jos maailman muoviongelma saataisiin ratkaistua muovia popsivan toukan avulla, joka vieläpä hajottaa muovin biologisesti.
Mutta mitä tekemistä tällä aiheella on mehiläisten kanssa? Taas kerran, mehiläishoidon ansiosta saimme maailmaan tärkeitä uutisia ja toivoa, ja jälleen aivan uudesta näkökulmasta. Evoluutiobiologi Federica Bertocchini havaitsi nimittäin kyseisen toukkailmiön mehiläisharrastuksensa ansiosta. Muovia syövä toukka on vahakoisa. Se on mehiläispesien haitallinen tuholainen, joka syö mehiläisvahaa ja ruokailee mehiläispesän kennostoilla. Kun tutkija Bertocchini puhdisti omien pesiensä kennoja vahakoisan toukista, hän laittoi ne muovipussiin. Jonkin ajan kuluttua pussit olivat täynnä reikiä. Tästähän tutkija innostui! Videon muovia syövistä toukista löydät täältä.

Tarkemmissa tutkimuksissa havaittiin, että toukat syövät muovia 92 milligrammaa 12 tunnissa. Kiinnostavaa on , että toukat todella hajottavat muovia erittämänsä entsyymin avulla. Kyllähän moni eliö voi syödä muovia, mutta ei se silti hajoa ruuansulatuksessa. Vahakoisan ruuansulatus hajottaa muovin polyeteenin. ”Mehiläisvaha on polymeeri, tavallaan luonnollinen muovi, eikä sen kemiallinen rakenne eroa suuresti polyeteenistä”, tutkija kertoi tiedotteessaan. Polyeteeni on käytetyin raaka-aine muovin valmistuksessa. 

Aihe on saanut kiinnostuneen vastaanoton. Mutta se on myös herättänyt pelkoja siitä, että aletaanko nyt levittämään vahakoisan toukkia kaatopaikoille syömään muovia? Ja sieltä toukka leviää kiusamaan mehiläistarhaajia nykyistäkin enemmän? Tälle pelolle tuskin on aihetta. Tutkijat pyrkivät eristämään vahakoisan toukista entsyymin, jolla voidaan mahdollisesti hajottaa polyeteenin kemialliset sidokset. Todella kiinnostavaa! Kunpa joskus pääsisimmekin valtavista muovivuorista eroon.

Mehiläispesille tai vahavarastoihin ei vahakoisia kaivata, koska ne ovat todella haitallisia, voiden tuhota koko vahavaraston mässäillessään vahalla!


Vahakoisa
  • Isovahakoisa eli vahakoisa (Galleria mellonella) on vahakoisien heimon ja pesäkoisien alaheimon perhoslaji, jonka toukat syövät mehiläisvahaa. Ne ovat mehiläistarhauksessa haitallinen joskin yleinen riesa.
  • Hyötykäyttöä näillä vahakoisan toukilla on mm. terraarioeläinten ruokana.
  • Mehiläisvahakakustossa tuho voi olla totaalinen, jos toukat pääsevät jylläämään esimerkiksi vahavarastossa. Kesäisin vahakoisa voi loisia heikossa mehiläispesässä.
  • Onneksi vahakoisa on suhteellisen helppo torjua säilyttämällä varastoaikana vahakakut kylmässä varastossa, jossa lämpötila menee pakkasen puolelle. Lämpimässä varastossa vahakoisa lisääntyy nopeasti.
  • Toukkien entsyymi pystyy hajottamaan mehiläisvahaa ja lisäksi myös polyeteeniä. 
  • Tutkijat haluavat hyödyntää vahakoisasta saatavaa entsyymiä vähentääkseen maailman muoviongelmaa maissa ja merillä.
Vahakoisa on syönyt tuoreen mehiläisvahakakun täysin.