perjantai 27. huhtikuuta 2018

Ehtii, ehtii: vappusima

On ollut hoppu. Tähän aikaan vuodesta usein on. Arvaa onko sima muistettu laittaa ajoissa tekeytymään. No ei ole. Mutta hahaa, hunajasima valmistuukin huoneenlämmössä noin kolmessa päivässä. Kun olen tänään ripeä, saan hyvinkin maistella simaa viimeistään vappupäivänä. (Kunhan piilotan pullot siihen asti perheeltäni.)

Alla on hunajasiman ohje muidenkin kokeiltavaksi. Ole siis sinäkin ripeä ja nauti vappuna hunajasimaa!

Hunajasima
 4 litraa vettä
450 g mietoa, kotimaista hunajaa
2 sitruunaa
nokare hiivaa
(rusinoita)

Kiehauta osa vedestä. Kaada se hunajan päälle ja sekoita hyvin. Lisää loppu vesi sekä sitruunoiden mehu. Lisää haaleaan seokseen hiiva, n. 1/5 tl. Anna käydä huoneenlämmössä seuraavaan päivään. Siivilöi ja pullota sima. Lisää jokaiseen pulloon teelusikallinen sokeria ja halutessasi muutama rusina. Huomaa, että paine pullossa kasvaa käymisen jatkuessa, joten älä käytä liian tiukkaa korkkia.
Sima valmistuu viileässä paikassa noin viikossa, huoneenlämmössä noin kolmessa päivässä. Säilytä sima viileässä ja nauti noin viikon kuluessa.

Siman kerääjät ja tuottajat työssään. Kuva: Tarja Ollikka
Hunaja ja koivunmahla ovat todennäköi-
sesti alkuperäisiä siman raaka-aineita.
Sokeri kun on ollut kallista ostotavaraa.
Ja tarkoittihan sana sima alun perin mettä
tai hunajaa. Hunajasimasta nautiskellessa kannattaakin lukea Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen artikkeli 
simaa simasuille. Sitä artikkeli ei 
tosin kerro, miksi väsähtänyt ihminen
simahtaa. Liekö juonut liikaa käynyttä simaa?

torstai 12. huhtikuuta 2018

Kevyesti uuteen kauteen

Kevät humahti. Tuli vaikkei pitkään meinannut edes luvata. Mehiläisille se tarkoittaa vuoden ensimmäistä lentoa, puhdistuslentoa. Mehiläiset ovat talvehtineet kuningattarensa ympärillä talvipallossa, ja nyt ne lähtevät joukolla ulkoilmaan tyhjentämään suolensa pitkän talven jälkeen. Jos moni ihminen haluaa keväällä paastota ja aloittaa puhtaalta pöydältä, mehiläiset keventävät oloaan varsin konkreettisesti. Etelä-Suomessa viime viikonlopun aurinkoinen sää sai puhdistuslennot kunnolla käyntiin, pohjoisempana puhdistellaan hankien keskellä vielä kiitoratoja lumesta.

Mehiläistarhaajat elävät jännittävää aikaa. Selvisivätkö kaikki pesät talvesta? Riittääkö luonnossa ruokaa vai pitääkö mehiläisiä auttaa vielä lisäruualla? Väistämättä Suomen oloissa jotkin pesät kuolevat talvella. Varroapunkki on heikentänyt ehkä pesää liiaksi, talviruokaa ei ole ollut riittävästi tai talvipallo on ajautunut liian kauas ruokavaroista. Talvitappiot vievät Suomessa vuosittain noin 15 prosenttia mehiläispesistä, mutta jokainen menetetty pesä murehduttaa ja tarhaaja pyrkii selvittämään syyn mehiläisten kuolemaan, jotta seuraavana talvena pärjättäisiin paremmin.

Tänä vuonna mehiläiskevään haasteena on ruuan riittävyys. Talvi piti luontoa otteessaan pitkään. Kun päivälämpötilat ovat nyt nopeasti nousseet, mehiläiset lähtevät etsimään siitepölyä, jota ei juuri vielä ole tarjolla. Siitepölyravinto on tärkeää erityisesti keväällä, sillä mehiläiset tarjoilevat sitä kehittyville toukilleen. Ensimmäisiä ruokakasveja mehiläisille ovat lepät, pähkinäpensaat ja puutarhojen sipulikukat, kuten krookus sekä sini- ja helmililjat. Kevään ylivoimaisesti tärkein mehiläiskasvi on kuitenkin paju, joka tuottaa suuria määriä mettä ja siitepölyä myös muiden pölyttäjien tarpeisiin.

Jos ruokaa ei luonnosta saa, mehiläishoitaja voi laittaa pesään syksyltä säästämänsä hunajaa tai pergaa eli mehiläisten säilömää siitepölyä sisältävän kennoston. Tai sitten yhteiskunnalle voi tarjota ihmisen valmistaman, sokeria sisältävän ruokapakkauksen. Siten selvitään siihen asti, että luonto ja mehiläiset pääsevät samaan rytmiin.

Mehiläispesien ympärillä ilma on nyt sakeanaan paitsi puhdistautuvia mehiläisiä myös odotusta ja iloa. Talvi on ohi ja uusi kausi alkanut. Kuten eräs tarhaaja somessa totesi: Game is on!

Pajut ovat mehiläisille kevään tärkeimpiä kasveja. Ne tuottavat runsaasti hyvälaatuista mettä lentomehiläisten ravinnoksi ja siitepölyä toukille. Kuva: Tarja Ollikka
 
Leskenlehti kukkii usein jo ennen pajua. Se tuottaa myös mettä mutta erityisesti siitepölyä, jota kuvan mehiläisellä onkin vasu pullollaan. Kuva: Tarja Ollikka

Voikukka ei kuulu vielä kevään ensimmäisiin kukkiviin kasveihin, mutta kun se pääsee kukkaan, mehiläiset käyvät siinä mielellään. Joskus voikukasta voidaan saada hunajaakin. Kuva: Tarja Ollikka