Oikeutta ötököille!

Toukokuussa alkoivat puhelut. Ötökkä siellä, kokonainen parvi täällä. Tykkään hyönteistiedusteluista. Niistä tietää, että kesä on tullut, mutta ne ovat monesta muustakin syystä hyvä juttu.

Ötökkäpuhelun aluksi soittaja yleensä kertoo ongelmasta. Ongelma on ötökkä, joka ainakin muistuttaa mehiläistä. Aika usein ongelmasta halutaan eroon. Ensin koetamme soittajan kanssa selvittää kuvailun tai kuvan perusteella, mikä ötökkä on hyönteisiään. Aika usein laji tarkentuu joksikin kimalaiseksi, erakkomehiläiseksi tai ampiaiseksi. Harva yhdestä ötökästä on huolissaan: ongelmallinen ötökkä joko parveilee tai pesii. Siksi seuraavaksi pohditaan, onko ötökkä asettumassa asumaan vai onko se paikalla vain hetkellisesti.

Rusomuurarimehiläinen. Kuva: Juha Jantunen

Erakkomehiläisiin kuuluva rusomuurari-mehiläinen on Suomen luonnossa melko uusi tulokas, jonka keväinen parveilu aiheuttaa ihmetystä. Erakkomehiläisistä voi kertoa huojentavan tiedon, että ne pistävät erittäin harvoin eikä niitä hyvälläkään paikalla pesi isoja määriä. Ne kun hoitavat nimensä mukaisesti jälkikasvunsa yksin. Rusomuurarien parveilukin on hetken huumaa.

Kimalainen omenalla. Kuva: Tarja Ollikka

Kimalainen ja mehiläinen sekoitetaan yllättävän usein, ehkä siksikin, että joissain murteissa kimalaista on kutsuttu mehiläiseksi. Jotkin kimalaiset saattavat tehdä pesän rakennusten rakenteisiin, ja se joskus huolettaa ihmisiä. Kimalainen on kuitenkin juuri niin sympaattinen otus kuin ulko-muodosta voi päätellä: pistää harvoin ja pölyttää tehokkaasti. Kimalainen ei pyri tarkoituksella sisätiloihin, ja sen pesän asukkien lukumäärä jää kymmeniin tai muutamiin satoihin.

Tarhamehiläinen horsmalla. Kuva: Tarja Ollikka

Tarhamehiläisen parveilukausi alkaa normaalisti kesäkuun alkupuolella. Parveilu pyritään estämään, mutta aina se ei onnistu. Jos soittajan murheena on mehiläisparvi, etsitään pikimmiten hätiin joku paikallinen mehiläistarhaaja, joka korjaa parven talteen. Joskus mehiläisyhteiskunta ehtii asettua esimerkiksi vanhan talon savupiippuun ennen kuin se huomataan. Silloin pyydystys saattaa olla jo myöhäistä, mutta mehiläistarhaaja käy kuitenkin paikalla tarkistamassa, mitä asialle voi tehdä.

 Pölyttäjät hyödyttävät juuri sinua

Kun laji ja sen elintavat on selvitelty, pohditaan yhdessä, onko ötökästä oikeasti haittaa. Onko se siis ongelma, kuten soittaja puhelun alussa ajatteli. Erakkomehiläisiä ja kimalaisia on helppo puolustaa. Aika monella soittajalla on puutarha – marjapensaita, hedelmäpuita ja joskus muitakin hyötykasveja. Jos niistä haluaa satoa, ei kannata tuhota tai häätää pölyttäjiä. Moni tietääkin, ettei pölyttäjiä pitäisi hävittää, mutta yllättävän harva käsittää, että niistä on konkreettista, henkilökohtaista hyötyä.

Ampiainen. Kuva: Tarja Ollikka

Ärhäkän väristä ampiaista on hankalampi puolustaa. Sen yhteiskunta kasvaa suureksi, se puolustaa pesäänsä melko herkästi ja saattaa syksyisin pyrkiä vasiten sisätiloihin ruuanhakuun. Ampiaisellakin on kuitenkin tehtävänsä luonnossa. Se esimerkiksi pitää tuhohyönteisten kannat kurissa. Hyötyhyönteinen siis. Ampiaispesä onkin syytä hävittää vain silloin, kun se on kulkureitillä tai muussa paikassa, jossa siitä on kohtuuttomasti haittaa.

Lähinnä itäisessä Suomessa pesivää ampiaisen isoa sukulaista herhiläistä koskee sama suositus. Herhiläinen tosin on pelottavasta koostaan huolimatta kuulemma tavan ampiaista rauhallisempi. Se ei siis ansaitse tulla ammutuksi haulikolla, kuten joku kertoi somessa vastikään tehneensä.

Ötökkäpuhelu – tilaisuus keskusteluun

Ilahdun hyönteistiedusteluista, sillä niistä huomaa, että hyönteiset kiinnostavat ihmisiä ja että pölyttäjien merkitys on tiedostettu. Soitto antaa mahdollisuuden selvittää, ettei hyönteinen ole välttämättä ongelma, vaikka sillä onkin piikki pyllyssään. Joskus soitto myös auttaa ottamaan kiinni tarhamehiläisparven, jonka selviäminen on varmempaa tarhaajan hoivissa kuin villissä luonnossa. Ilahduttavaa on sekin, että Suomen Mehiläishoitajain Liitto tunnetaan paikkana, jonne voi ötökkäasioissa soittaa – vaikka emme annakaan vinkkejä, miten hävittää ötökät kotitontilta.

Parvi pihassa – mitäs nyt?

”Meidän pihallemme ilmestyi eilen valtava parvi mehiläisiä. Lopulta ne kerääntyivät pihakoivuun, ja nyt koko naapurusto on tässä seuraamassa niitä. Mutta eivät kai ne tee siihen pesää? Millä ne saa häädettyä?"

Varsinkin keskikesällä mehiläisiin iskee joskus parveilukuume. Parveilu on mehiläisten luontainen tapa lisääntyä. Tällöin vanha kuningatar lähtee pesästä ja osa työläisistä seuraa sitä.

Syynä tarhamehiläisten parveiluun voi olla tilapula. Kun kuningatar tuottaa kiihkeimmin jälkeläisiä, pesä saattaa käydä ahtaaksi, jollei mehiläisille huomata ajoissa tarjota lisää tilaa. Parveilunhalu voi johtua myös tekemisen tai sadon puutteesta. Jos mehiläisille sopivia kukkivia kasveja ei ole ympäristössä riittävästi, ne saattavat lähteä etsimään niitä muualta. Tai jos sää on niin huono, etteivät mehiläiset pääse hakemaan mettä, ne saattavat turhautua.

Hunajantuottaja ei koskaan toivo mehiläistensä parveilua – siinähän lentää rahaa taivaan tuuliin. Mehiläiset eivät myöskään Suomen olosuhteissa yleensä pärjää pesän ulkopuolella, joten ne olisi hyvä saada suojaan. Puhumattakaan haitasta, joka koituu esimerkiksi parven päätymisestä jonkun huono-onnisen savupiippuun.

Aina parveilua ei kuitenkaan saada estettyä ajoissa, vaan pihapuuhun tai talon räystäslautoihin ilmestyy suriseva pallo. Jos mehiläisparvi päätyy omaan pihaan, apu löytyy mehiläistarhalta. Monet mehiläistarhaajat hakevat parven mielellään talteen. Jotta tarhaaja ei kuitenkaan tule paikalle turhaan, kannattaa uhrata hetki sen pohtimiselle, onko kyse tosiaan parveilevista mehiläisistä. Osa parvenhakureissuista on nimittäin joka vuosi myös hukkareissuja.

Mehiläisparvi puussa.

1. Ovatko parveilevat otukset mehiläisiä?

• Mehiläinen on hennon karvainen, oranssi-mustaraidallinen hyönteinen, joka kerää ravinnokseen mettä ja siitepölyä. 
• Se on rauhallinen pölyttäjä, kunhan sitä ei tarkoituksella häiritse. Mehiläiset pistävät harvoin, ja ne kuolevat pistettyään, sillä niiden myrkkypiikki repeytyy irti piston yhteydessä.
• Mehiläiset elävät tuhansien yksilöiden yhteiskunnissa, missä ne kasvattavat jälkikasvuaan ja tuottavat hunajaa vahakennojensa turvissa. Suomessa mehiläiset elävät yleensä mehiläistarhaajien tarjoamissa pesissä, mutta paikoin myös villinä esimerkiksi ontossa puussa.

Mikäli olet varma, että kyseessä ovat jmehiläiset, siirry kohtaan kolme. Kannattaa kuitenkin vilkaista myös kohdasta kaksi, mitkä hyönteiset muistuttavat mehiläisiä.

Mehiläinen omenankukalla.

2.       Mihin hyönteisiin mehiläisen voi sekoittaa?

Ampiainen

• Moni sekoittaa mehiläinen ja ampiaisen. Ampiaisella on kuitenkin kapeampi vyötärö ja ohuemmat siivet kuin mehiläisellä. Sen raidoitus on usein selkeämpi, eikä se ole yhtä karvainen kuin mehiläinen.
• Ampiainen on osittain lihansyöjä, se pyydystää toukkiensa ravinnoksi hyönteisiä ja toukkia. Ampiaiset saattavat käydä hakemassa ravintoa myös ihmisten apajilta vaikkapa grillauspaikalta. Ampiainen ei ole varsinainen pölyttäjä, vaikka se kerääkin ravinnokseen mettä ja makeita nesteitä.
• Ampiainen elää puumassasta tehdyssä, usein harmaassa pesärakennelmassa. Ampiainen rakentaa pesänsä maahan tai vaikkapa rakennuksiin tai puuhun. Näkyvä pesä on pallomainen, ja se voi olla suurikin, halkaisijaltaan yli 20 senttiä. Jos ampiaispesä täytyy hävittää, se kannattaa tehdä hyvissä suojavarusteissa illalla, kun kaikki ampiaiset ovat pesässä sisällä.
• Ampiaisyhdyskunta kasvaa kesän aikana muutamasta yksilöstä enimmillään satoihin yksilöihin.
• Ampiainen käyttää piikkiään myös saalistukseen eikä kuole pistettyään, joten se pistää herkemmin kuin mehiläinen. Ampiainenkin pistää kuitenkin yleensä vain uhkaavassa tilanteessa. Eniten yhteentörmäyksiä ihmisten kanssa tulee loppukesästä ja syksyllä, kun ampiaiskuningattaret valmistautuvat talvehtimaan, työläiset menettävät elämänsä tarkoituksen ja pesän jäsenet hajoavat kuka minnekin.

Ampiainen medenhaussa.

Pieni ampiaispesä.

Kimalainen

• Kimalainen on mehiläistä ja ampiaista selkeästi suurempi, karvaisempi ja muodoltaan pyöreämpi. Väritykseltään kimalaiset ovat mustia ja niissä on lajin mukaan keltaisia, oransseja ja valkoisia raitoja.
• Kimalainen tekee pesänsä usein maahan tai puunkoloon. Pesässä on jäseniä muutamasta kymmenestä muutamaan sataan.
• Kimalainen on rauhallinen pölyttäjä, joka käyttää myrkkypiikkiään hyvin harvoin. Se käyttää ravinnokseen mehiläisen tavoin mettä ja siitepölyä, mutta sen pesistä ei saada hunajaa.

Kimalainen purtojuurella.

Erakkomehiläinen

• Erakkomehiläisiä on monen näköisiä, ja jotkin niistä muistuttavat paljonkin tarhamehiläisiä. Erakkomehiläislajeja on tavattu Suomessa noin 190.
• Ne elävät yksin tai pienissä yhdyskunnissa, mutta yhdyskunnilla ei kuitenkaan ole samanlaista sosiaalista luonnetta kuin mehiläisten yhteiskunnilla. Pesänsä erakkomehiläiset tekevät esimerkiksi puun koloihin tai hiekkaan.
• Keväällä erakkomehiläiset saattavat esiintyä runsaina etsiessään pesäkoloja esimerkiksi talojen seinustalla. Niitä ei tarvitse siitä huolimatta torjua mitenkään.
• Erakkomehiläiset syövät mettä ja siitepölyä, mutta eivät tuota hunajaa.

Erakkomehiläinen.

Kukkakärpänen

• Kukkakärpänen on kelta-mustaraitainen pölyttäjä. Se on mehiläistä pienempi, hoikempi ja kirkkaamman värinen. Kun se laskeutuu sen siivet ovat kolmiomaiset. Kukkakärpäset jäävät ilmassa usein paikoilleen lentämään.
• Kukkakärpäsiä on satoja lajeja. Ne käyttävät ravinnokseen mettä ja ovat tärkeitä pölyttäjiä.
• Kukkakärpäset ovat nimensä mukaisesti kärpäsiä, eivätkä ne pistä.

Kukkakärpäsiä voikukalla.

Herhiläinen

• Herhiläiset ovat ampiaisten suvun kookkain laji. Ne muistuttavat ulkonäöltään ja elintavoiltaan ampiaista, mutta herhiläisyksilöt ovat suurempia, ja niiden pesäkin saattaa kasvaa huomattavasti isommaksi kuin ampiaisten.
• Herhiläistä ei tavattu Suomessa kuin satunnaisesti useaan vuosikymmeneen, mutta 1990-luvulta alkaen laji on taas yleistynyt varsinkin Kaakkois-Suomessa. Nykyisin herhiläisiä on itäisessä Suomessa aina Kuopion korkeudelle saakka. Länsi- tai Pohjois-Suomesta pesimishavaintoja ei ole tehty.
• Ampiaisen tapaan herhiläinenkin saalistaa muita hyönteisiä ja voi pistää myös ihmistä. Yleensä herhiläiset ovat kuitenkin varsin rauhallisia, eivätkä pistä herkästi.
• Herhiläiset saattavat pyydystää toukkiensa ravinnoksi myös mehiläisiä ja ampiaisia, joten herhiläispesä ei ole mehiläistarhaajille suosikkinaapuri.

Herhiläinen. Kuva: Keith Gallie /Flickr

3.       Parveilevatko mehiläiset vai onko niitä vain paljon liikkeellä?

Mehiläisparvessa on satoja tai jopa tuhansia yksilöitä, jotka lentävät kuningattaren perässä ja kerääntyvät sopivan paikan löydettyään sen ympärille palloksi. Vaikka pihalehmuksessa olisi siis runsaasti mehiläisiä medenhaussa, se ei tarkoita parveilua eikä paikalle ole syytä hälyttää mehiläistarhaajaa. Liitteenä on lyhyt video, jossa on runsaasti mehiläisiä urakoimassa.

4.       Mistä apua?

Jos parveileva hyönteinen on tunnistettu mehiläiseksi ja kyseessä on nimenomaan parveilutapahtuma, kannattaa ottaa yhteyttä lähimpää mehiläistarhaajaan. Parvia kiinni ottava tarhaaja löytyy helpoiten Suomen Mehiläishoitajain Liiton internetsivuilta kartasta, johon on merkitty parvia kiinniottavat tarhaajat. Ensin kannattaa soittaa suoraan lähellä sijaitsevalle tarhaajalle. Mikäli kartalla ei näy tarhaajaa lähistöllä, ota yhteyttä liittoon, missä pyritään löytämään ratkaisu ongelmaan.

Kiitos medialle: hyvä ampiaisuutisointi auttaa myös mehiläisalaa

Ampiaiset hyödyntävät
ravinnokseen myös
ihmisten nauttimaa ruokaa.

Kun pari vuotta sitten oli runsaasti ampiaisia heinä-elokuussa, soi puhelin Mehiläishoitajain liiton toimistolla ahkerasti. Tyyppillisesti soittaja valitti, että hänellä on parvekkeella/pihalla/sisällä paljon mehiläisiä.

Lähes joka kerta pörrääjät osoittautuivat kuitenkin ampiaisiksi.

Myös tänä vuonna on ollut paljon ampiaisia. Olin varautunut siihen, että saamme taas vastailla puhelimeen ja pyytää ihmisiä lähettämään kännykkäkuvia raidallisista lentelijöistä, jotta voimme niitä tunnistaa.

Mutta nyt puheluita ei ole tullut kuin pari, vaikka ampiaisia on taas paljon. Selitys tälle on mielestäni se, että media on uutisoinut ampiaisista runsaasti ja hyvin. Tieto on tavoittanut ihmiset, ja loputkin kenties haeskelevat esimerkiksi netistä vinkit pörrääjien tunnistamiseen.

Tarhamehiläinen on kiinnostunut
kukista, ei ihmisten
lautasten sisällöstä.
Tarhamehiläiset ovat mehiläistarhaajien
hoivissa, mutta Suomen
luonnossa on myös joukko
erakkomehiläisiä.

Siis kiitos medialle! Hyvä ampiaisuutisointi auttaa myös mehiläisalaa.

Tässä muutama otos ampiaisuutisista:
HS: Ärhäkät ampiaiset piinaavat nyt rannoilla ja terasseilla: "Ne ovat menettäneet elämän tarkoituksen"
Yle: Ärhäkät ampiaiset asuntomessuvieraiden riesana
Karjalainen: Painostava sää ärhkäköittää ampiaiset

Ei kuitenkaan kannata kuvitella, että me mehiläisten kanssa toimivat tietäisimme ampiaisista. Tarhamehiläiset ja ampiaiset ovat täysin eri lajeja.

Mehiläistarhaaja ei siis ole perehtynyt ampiaisiin eikä hän innosta hihkuen ryntää poistamaan ampiaispesää, vaikka noutaakin mehiläisparven.


Pisto voi olla hengenvaarallinen

Kukkakärpäset eivät pistä.
Ne ovat
tärkeitä pölyttäjiä.

Ampiaisen ja mehiläisen erottaminen on tärkeää jo pelkästään oman ja lähipiirin turvallisuuden vuoksi. Ampiaisten pistoon kuolee Suomessa lähes joka vuosi joku, joka on allerginen ampiaisten myrkylle. Jos siis on herkistynyt jomman kumman, mehiläisen tai ampiaisen, myrkylle, on tietysti ehdottoman tärkeää erottaa mehiläinen, kimalainen, ampiainen ja kukkakärpänen.

Mielestäni olisi myös jokaisen vanhemman velvollisuus opettaa lapsilleen eri pörrääjät ja se, miten niiden lähellä toimitaan. Jos vanhempi kiljahtelee kauhuissaan, kun lähellä lentelee jokin raidallinen pieni olento, se tarttuu myös lapseen.

Lentävien hyönteisten tunnistaminen ei aina ole helppoa, joten kannattaa pitää silmät auki ja napata kuolleita hyönteisiä maasta ja yrittää tunnistaa niitä. Lasten tarkat silmät kyllä bongaavat menehtyneet kimalaiset, ampiaiset ja mehiläiset, joten oppimista voi harjoittaa koko kesän ajan.  

Muutama vinkki ampiaisten ja mehiläisten pistojen varalle:

- Kun ympärilläsi pörisee joku hyönteinen, pyri pysymään rauhallisena. Älä huido. Ampiaiset ja mehiläiset pistävät, jos ne ärsyyntyvät. 

Kimalainen, tuo muhkea pörrääjä,
saattaa pistää lähinnä silloin,
jos sen päälle astuu.

- Jos ampiaiset häiritsevät esimerkiksi parvekkeella, voit yrittää helpottaa tilannetta ampiaisansalla. 
- Juomalasi tai -tölkki kannattaa peittää esimerkiksi lautasliinalla. Moni on saanut ampiaisen suuhunsa, kun kulauttaa huolettomasti juomaa tölkistä, jonne onkin sujahtanut ampiainen.
- Mehiläinen voi pistää vain kerran. Se kuolee pistäessään ihmistä, koska piikki tarrautuu ihoon kiinni ja takapää repeää.
- Ampiainen ja kimalainen voivat pistää useita kertoja.
- Pistokohtien hoitamiseen on erilaisia vinkkejä, esimerkiksi sokeripalan tai sinapin laittaminen piston päälle tai vesipullon hyödyntäminen. Myös kylmä käärre voi helpottaa. Näiden vinkkien testaamisesta ei lievissä pistosreaktioissa tietysti ole mitään haittakaan. 
- Hanki kyypakkaus. Tabletti auttaa myös mehiläisten ja ampiaisten pistojen jälkeen. Kyypakkauksen voi ostaa apteekista ilman reseptiä.
- Älä epäröi hälyttää apua, jos pistosreaktio näyttää vakavalta. Tilanne voi kehittyä hengenvaaralliseksi hyvin nopeasti. Soita siis ambulanssi heti.  
- Jos saat pistoista vakavia reaktioita eli olet pistoille allerginen, ota yhteys lääkäriin.



Kuvat: Tarja Ollikka, SML ry
 

Ötökät ja hunaja kiinnostavat päiväkoti-ikäisiä

Maistelemassa hunajaa: vasemmalla oma poikani,
joka tietysti vaati hunajaa lisää ja lisää.

Kävin viime viikolla kolmevuotiaan lapseni päiväkodissa kertomassa mehiläisistä, pölyttäjistä ja mehiläispesän tuotteista.

 Erityisesti iso, pörröinen kimalainen
viehätti lapsia (kuvassa ei ole mehiläisiä,
mutta niitä oli mukana
yksi pieni rasiallinen).
Juttelimme mm. siitä, että
kimalaisia näkyi alkusyksystä
paljon päiväkodin puistossa
ja niiden kannattaa
antaa rauhassa lennellä kukissa.

Ötökät kiinnostavat päiväkoti-ikäisiä, mutta koska eläviä hyönteisiä en voinut päiväkotiin viedä, niin keräsin talteen kuolleita. Oman kerrostalomme ullakolta löytyi kimalaisia ja ampiaisia. Mehiläiset pyysin kollegaltani hänen pesältään.

Kuolleiden hyönteisten avulla on niin lasten kuin aikuisten tietysti helpompi hahmottaa, miten eri pörrääjät eroavat toisistaan. Yksi lapsista pyysi mehiläistä kotiinviemiseksi, ja tietysti sen lupasin.

Lisäksi tarjoilin lapsille hunajaa sekä mehiläisleipää eli pergaa. Tähän oli etukäteen kysytty lupa vanhemmilta.

Olin ottanut mukaani mehiläishoitotakin, jota halukkaat saivat kokeilla. Näytin myös mehiläispesillä kuvaamaani videopätkää, ja kuvia katselimme SML:n lapsille suunnatuista esitteistä.

Jo ennen vierailuani olin saanut kuulla, että päiväkodissa on laulettu usein Piippolan vaaria. Yksi vaarin hoidon mahdollinen kohde ovat mehiläiset. Joku lapsista oli tällöin sanonut, että ei mehiläisiä voi hoitaa. Lapseni oli heti tokaissut:
"Kylläpäs voi! Äitikin hoitaa!"

(Minullahan ei tosin ole yhtään mehiläispesää, joten mehiläishoitoni on todella rajoittunutta eli satunnaista vierailua mehiläispesillä.)

Vein päiväkotiin reilun
nipun SML:n esitteitä, jotta
lapset voivat viedä
niitä kotiin ja tutkailla myös
myöhemmin päiväkodissa.

Miltä tuntuu pukeutua
mehiläishoitajan takkiin?

Viisi mehiläisfaktaa, joita ei aina tiedetä

Mehiläiset keräävät kukista yhteiskunnan ravinnoksi
sekä mettä että siitepölyä.
Silti ne tarvitsevat myös vettä.

Työssäni törmään varsin usein mehiläisiin, mehiläistarhaukseen ja hunajaan liittyviin väärinkäsityksiin. Nämä väärinkäsitykset eivät minua ihmetytä: miksi tavallinen kaduntallaaja olisikaan sen suuremmin perehtynyt mehiläishoitoon?

Harvempi on edes päässyt tutustumaan mehiläistarhalle, joten omakohtaista kokemusta ei voi olla.

Päätin nyt silti oikoa näitä harhaluuloja ja vääriä tietoja parin blogitekstin verran. Tässä ensimmäisessä osassa keskityn mehiläisiin ja kerron viisi tosiasiaa, joita ei aina tiedetä.

1. Mehiläinen on eri olento kuin ampiainen 

Kun loppukesästä ampiaispesät ovat kasvaneet suuriksi ja ampiaiset lähtevät usein lentelemään myös ihmisten lautasille ja juomalaseihin, niin mehiläiset saavat valitettavan usein syyt niskoilleen. Yksi suuri väärinkäsitys on siis tulkita kaikki lentävät, raidalliset pörriäiset mehiläisiksi.
Mehiläiset eivät myöskään koskaan rakenna pallomaista pesää. Ne pesät ovat ampiaisten tekosia. 
Kannattaa siis opetella tunnistamaan ampiainen, kimalainen ja mehiläinen.

2. Tarhamehiläinen ei elä Suomessa luonnonvaraisesti

Hunajaa tuottava tarhamehiläinen, Apis mellifera, on  Suomessa kotieläin. Suomen luonnossa elää erakkomehiläisiä, mutta ei näitä hunajaa tuottavia yhteiskuntamehiläisiä. Toki parveillut mehiläisyhteiskunta joskus voi rakentaa kennostot suojaisaan paikkaan ja selvitä ilman ihmisen hoitoa myös yli talven. Mutta koska kyseessä on kotieläimiin verrattava porukka, niin hunajamehiläisten paikka on osaavan tarhaajan hoidossa.

3. Mehiläiset talvehtivat talvipallossa: ne eivät ole esimerkiksi horroksessa

Mehiläiset ovat hereillä myös talvella, ja tästä syystä ne myös esimerkiksi tarvitsevat pesässään ravintoa. Mehiläiset ovat ns. talvipallossa, jonka keskellä eli lämpimimmissä ja turvallisimmassa paikassa on tietysti kuningatar.

4. Mehiläinen kakkaa ja tarvitsee myös vettä

Mehiläiset eivät elä pelkästään kukkien medellä ja siitepölyllä. Ne tarvitsevat myös vettä. Siksi joskus kesäisin mehiläiset ovat päätyneet esimerkiksi uima-altaisiin. Tämän vuoksi tarhaajan on huolehdittava, että mehiläisille on juomapaikka.
Mehiläiset tietysti myös ulostavat. Kevään ensimmäistä mehiläisten ulkoilupäivää poissa pesästä kutsutaan puhdistuslennoksi, koska tällöin läpi talven pidätelleet mehiläiset pääsevät tyhjentämään suolensa pesän ulkopuolelle. Jos pesien edessä on esimerkiksi lumihankea, niin siinä voi selvästi nähdä ruskeita pilkkuja eli mehiläisten ulostetta.

5. Albert Einstein ei ole puhunut mehiläiskadon vaikutuksista ihmiskuntaan

Viime vuosina erittäin suosittu hokema on ollut "Jos mehiläinen katoaisi, niin ihmiskunnalla olisi vain neljä vuotta elinaikaa". Lausunto on pistetty Albert Einsteinin suuhun. Ei kuitenkaan ole mitään todisteita siitä, että Einstein olisi sanonut tällaista. Kyseessä siis lienee tyypillinen tapaus, jossa kiva lausahdus on väitetty tunnetun tiedemiehen lausunnoksi, koska se nyt vain kuulostaa hyvältä.
Totta kai mehiläisillä ja muilla pölyttäjillä on iso rooli luonnon monimuotoisuuden ja ruuan tuotannon kannalta. Mutta mehiläisen katoamisen vaikutusten arviointi on todella haastavaa. Moni viljelykasvi pärjää ilman pölyttäjiä, mutta miten luonto lopulta tilanteen selvittäisi?


Jos sinulla on jokin mehiläisiin tai hunajaan liittyvä kysymys tai askarruttava asia, niin laita kommentteihin tai kysäise Facebookissa tai Twitterissä. Vastaan myös sähköposteihin, osoittteeni on mari.koistinen(AT)hunaja.net.

Ampiainen vie kinkkusiivusi ja tunkee juomalasiisi

Ampiaiset ovat nyt monien mielestä turhan tungettelevia. Ne pörräävät sisätiloihin ja istuvat ruokalautasille, hukkuvat oluttuoppeihin, istuvat grillimakkaroilla ja menevät kinkkusämpylöiden väliin.

Tämän voi havaita esimerkiksi Twitterin viesteissä:

Yksi tuttuni sai eilen kieleen ampiaisenpiston, kun ei ulkona juodessaan muistanut katsoa, mitä suuhunsa laittoi. Onneksi hän selvisi säikähdyksellä: suu on pistoille arka paikka ja hengityskyky meille ihmisille tärkeää. Lääkäriin kannattaa ottaa yhteyttä heti, jos piston jälkeen tuntuu suurempaa turvotusta, eli ambulanssin tilaamisen kanssa ei kannata aikailla.

Taas on siis se aika vuodesta, kun ampiaiset näkyvät ja kuuluvat. Ylellä on haastateltu hyönteistutkija Larry Huldenia, jonka mukaan helteinen heinäkuu on ollut ampiaisille suosiollinen. Lisäksi ne viihtyvät parhaiten 30 asteen lämpötilassa.

Ampiainen: selvästi musta-keltaraidallinen;
hoikka ja karvaton;
rakentaa pallomaisia pesiä tai maapesiä;
kiinnostunut ötököiden ja
kukkien ohella myös ihmisten ruuasta

Loppukesällä tai syksyllä työläisampiaiset menettävät kotinsa. Samalla ne eivät enää saa toukkiensa tuottamaa makeaa nestettä ravinnoksi. Edessä on varma kuolema, sillä vain ampiaiskuningatar talvehtii.

Tästä aiheesta sekä ampiaisen ja mehiläisen erottamisesta tein eilen tiedotteen.

On ehkä vähän outoa, että mehiläishoitajat tiedottavat ampiaisista, mutta mielestäni sille on perustelunsa. Monet ihmiset eivät erota ampiaista ja mehiläistä, ja tämän vuoksi mehiläistarhaajat mm. saavat soittoja, joissa ihmiset ovat kiukuissaan mehiläisinä pitämistään lentelijöistä. Tarkemman tutkailun jälkeen kyseiset pörrääjät hyvin usein paljastuvat ampiaisiksi. 

Mehiläinen:
oranssi-mustat, epätarkat raidat;
keskivartalokarvoitus;
kiinnostunut kukista

Mehiläistarhaaja ei vain valitettavasti ole ampiaisasiantuntija. On vähän sama asia kysyä mehiläistarhaajalta ampiaista kuin kyselisi kotikanoja pitävältä häiriköivistä harakoista.

Esimerkkini on tietysti kärjistetty, sillä toki moni mehiläistarhaaja on enemmän tai vähemmän ottanut selvää myös ampiaisten elintavoista.  Jotkut heistä myös suostuvat hävittämään ampiaispesiä palkkiota vastaan.

Mutta siis kehotan opettelemaan rauhassa mehiläisen, ampiaisen ja kimalaisen erot. Tiedän, että se ei ole aivan helppoa, joten kannattaa opetella tunnistusta kuolleen pörriäisen avulla.

Eli kuollut ötökkä käteen ja vertailemaan vaikka meidän nettisivujemme kuvien kautta, että mikä mahtaisi olla kyseessä. Myöhemmin on helpompi erottaa myös elävät ja lentävät pörriäiset ja kenties hankkia syventävää tietoutta eri lajeista ja niiden merkittävistä eroista.

Tunnistamisen myötä teet helposti mehiläistarhaajan onnelliseksi. Hän arvostaa sitä, ettet heti syytä häntä ja mehiläisiä siitä, että terassijuomastasi suuhusi kulkeutui pistävä ötökkä. 

Iso pallopesä ei ole mehiläisten tekosia

Eräs tuttavani lähetti viikonloppuna sähköpostia, jonka mukana oli kuva komeasta pallosta. Ulkovarasto oli saanut kesän ajan olla rauhassa, ja vasta nyt syksyn tullen oli havaittu, että vanhohin lastenrattaisiin oli päättänyt pesiytyä jokin pörriäislaji.

Ulkovarastoon ilmestynyt jättipesä on ampiaisten tai
herhiläisten tekosia. Pesä tyhjenee viimeistään pakkasten
tultua. (Kuva: Anja Nysten)

Pystyin tutulle kertomaan, että kyseessä eivät ole mehiläiset. Mehiläiset eivät nimittäin rakenna pallomaista pesää puumateriaalista, kuten ampiaiset ja herhiläiset.

Sen sijaan mehiläisparvi voi ryhtyä tekemään kennostoja. Mehiläistarhaaja lähetti Köyliöstä kuvia, joissa mehiläiset ovat jo päässeet hyvään vauhtiin rakennuspuuhissa.

Karannut mehiläisparvi ei rakenna palloa.
Siksi parvet usein ryhtyvät rakennuspuuhiin suojaisissa paikoissa,
esimerkiksi savupiipussa. Tällä kertaa kotia puuhattiin
avoimempaan paikkaan. (Kuva: Terttu Huhtinen)

Mitä näille pesille sitten kannattaa tehdä? Pallopesän liepeillä oli kuulemma vielä elämää, mutta koska välitöntä kiirettä pesän poistamiseen ei ollut, niin varaston omistajat päättivät odotella sään kylmenemistä. Se tyhjentää pesän, jolloin sen voi kärrätä rauhassa ulos ja hävittää.

Tämä pätee kaikkiin noihin pallomaisiin pesiin, sillä ampaisista ja herhiläisistä talvehtii vain kuningatar.

Myöskään tuollainen karannut mehiläisparvi ei selviydy talvesta. Mutta silti kannattaa pyytää mehiläistarhaaja paikalle mahdollisimman pian: tarhaajilla on keinonsa ottaa mehiläiset talteen. Mehiläiset voivat rakentaa kennostojaan myös välikaton puolelle, ja se ei ole tietysti hyvä juttu rakennuksenkaan kannalta.

Suojaisemmassa paikassa, kuten savupiipussa, on pieni mahdollisuus, että mehiläisyhteiskunta selviytyy talvesta ilman ihmisen toimenpiteitä. Siellä savupiipussa pesä on merkittävä haitta, eikä villihunajasadosta kannata elätellä toiveita.

Tarhamehiläisten ei siis ole syytä antaa pesiytyä muualle kuin tarhaajien hoiviin. Siellä pesissään mehiläiset nyt valmistautuvat talveen ja muodostavat porukalla talveksi talvipallon.