Mitä yhteistä on Tove Janssonilla ja mehiläistarhaajilla?

Ullanlinnankatu 1 -osoitteesta löytyy Tove Janssonin
muistolaatta. Sisäänkäynnin luo oli tuotu runsaasti kukkia
Janssonin satavuotissyntymäpäivänä.

Minä tulen aamuisin töihin helsinkiläisrakennukseen, jonka yläkerroksessa työskenteli vuosikymmeniä Tove Jansson. Eli vastaus otsikon kysymykseen on se, että Mehiläishoitajain Liiton toimisto on samassa talossa kuin Janssonin atelje.

Viikko sitten lauantaina eli 9. elokuuta talon toisen sisäänkäynnin luo oli tuotu paljon kukkia sen kunniaksi, että Janssonin syntymäpäivästä oli kulunut sata vuotta. Epäilemättä myös mehiläiset osaisivat arvostaa tällaista elettä!

Mehiläishoitajat ovat pitäneet toimistoaan pitkään tässä rakennuksessa. Joskus mietin, piipahtiko Jansson koskaan toimistolla kyselemässä mehiläisistä. Onhan hänen monissa piirrustuksissaan myös hienoja ötököitä.

Minulle Muumit eivät koskaan ole olleet tärkeitä. Sen sijaan arvostan Janssonin monialaisuutta kirjoittajana ja kuvataiteilijana sekä bisnestataitajana. Pidän esimerkiksi Janssonin novelleista ja Kesäkirjasta.

Muumit ovat tietysti päätyneet hyvin monenlaisiin tuotteisiin. Toimistoltamme löytyneiden tarrojen perusteella joskus on kaupiteltu myös Muumi-hunajaa.

SML sai oman kaupunkimehiläispesän

Suomen Mehiläishoitajain Liitto on saanut oman ensimmäisen kaupunkimehiläispesänsä. Pesä sijaitsee Helsingin Töölönlahdella, Oopperatalon lähistöllä. Tulokas saapui 26.5., kokoa oli kaksi osastoa. Nyt vahva pesä on jo saanut lisää laatikoita ja tulevana viikonloppuna samaan tarhaan tulee toinen, Lauri Reuterin pesä (parvi).  Liiton puolesta tarhaa hoidan minä, yhdessä citytarhaajien Niinan ja Laurin kanssa.

                            

Juha Nuutero Mesimestarilta lahjoitti pesän SML:lle.

Suuri kiitos Mesimestarille pesän lahjoituksesta!

SML:llä on ollut toki ennenkin mehiläispesiä, paljonkin. Pesät olivat Jokioisilla tutkimuskäytössä. Viimeiset pesät kuitenkin myytiin vuonna 2012, kun MTT valitettavasti ajoi alas mehiläistutkimuksen. 

Ajat muuttuvat, niin myös SML. Koska liitto kannustaa myös kaupunkitarhaajia, on syytä itsekin lähteä touhuun mukaan. Pesä on minun ja Marin työkaluna, kun tarvitsemme lisää mehiläiskuvia ja raportointeja eri työvaiheista. Täältä toimistolta pääsee nopeasti pyörällä tai ratikalla Töölönlahdelle kuvaushommiin.

Moni asia yllätti aloittelijan 
Itsehän en ole virallisesti hoitanut mehiläisiä aiemmin. Monta vuotta sitten kävin Uudenmaan mehiläishoitajien kurssin ja olen toki nämä vuodet pyörinyt tarhaajien mukana tarhoilla. Siinä on kuitenkin aivan oma lumonsa hoitaa itse mehiläisiä. 


Yllätyksiäkin tulee vastaan. Ensinnäkin, tavaran määrä yllätti minut, vaikka olen jo monta vuotta seurannut muita aloittelevia tarhaajia samassa tilanteessa. Johtunee tosin myös pienestä kaupunkiasunnosta, mihin kehät jne. väliaikaisesti sijoitettiin. Onneksi varastotila löytyi. 

Luonto on läsnä myös kaupungissa. Pesäpaikan lähistöllä oleva lokinpesä mietitytti, mutta onneksi emo ei ole ärhäkkää sorttia, eikä linnunpesä ole liian lähellä, että häiriintyisi meistä. Eilen talkoissa taas tuli siili nuuskimaan kehiä ja syömään etanoita työmaan viereen.
 

Talkoolaisten alkumalja.

Talkootyöllä homma hoituu 

Pesien maalaus ja kehien rakentaminen sujuin kätevästi talkootyönä. Pari henkeä rakensi ja vahoitti kehiä ja pari rakensi pesiä ja maalasi. En tosin kiistä, etteikö välillä ärräpäät lennelleet nikkaroinnin lomassa itse kullakin ;) Pesien lisäksi muun muassa pensasaitani on saanut kauniin maalipeitteen. Talkoopitsa piti kuitenkin työmiehet ja -naiset tyytyväisinä. Nyt on kaikki valmista ja kesäkin on täällä :) Raportoin citypesän kuulumisia ja aloittelevan tarhaajan kokemuksia kesän läpi.

- Tuula

ps. Ei se pesän hakeminenkaan sujunut kuin Strömsössä. Oma autoni oli rikki ja lähdimme matkaan vakuutusyhtiön vuokra-autolla. Sovelsimme sääntöjä niin, etteivät mehiläiset olleet eläimiä, jotka olivat vuokra-autossa ankarasti kiellettyjä ;) Kun ajelimme auto täynnä tavaraa ja mehiläisiä Helsinkiin kohti, tuli vuokra-autoonkin jokin vika. Perille kuitenkin päästiin, vaikka koko Mannerheimintie luultavasti heräsi autosta lähtevään ääneen.

Kaupunkiasunnossa on tilanpuute, mutta onneksi tavarat joutavat varastoon.

 

Lauri ja Niina maalaushommissa.

Kaikki valmista.

Päätoimisia ammattitarhaajia on Suomessa noin sata ja muuta tilastotietoa mehiläisalalta

Paljonko suomalainen syö hunajaa? Kuinka monelle mehiläiset ovat työ tai harrastus? Montako mehiläispesää ammattitarhaajalla voi olla?

Usein kysytään erilaisia tilastotietoja mehiläistarhauksesta ja hunajasta. Nyt kokosimme joitakin lukuja ja tilastoja nettisivuillemme.

Tässä muutamia poimintoja:

• Suomen Mehiläishoitajain Liiton jäsenmäärä on nyt noin 2050. Jäsenmäärä oli pitkään laskussa, mutta nyt näyttää tapahtuneen käänne ja jäsenmäärä kasvaa. Liiton jäseninä on yli 70 prosenttia mehiläistarhaajista.  
• Suurimmalla osalle liiton jäsenistä mehiläiset ovat harrastus ja/tai sivutulonlähde.
• Noin sata henkilöä toimii päätoimisena ammattitarhaajana.
• Harrastajatarhaajalla voi olla yksi pesä tai enemmän. Ammattitarhaajan pesämäärä voi nousta yli tuhanteen.
• Hunajaa suomalaiset käyttävät keskimäärin 580 grammaa vuodessa. Määrä on selvästi alle EU:n keskiarvon, joka on 700 grammaa.
• Mehiläispesistä kuolee Suomessa talven aikana noin 10 - 15 prosenttia eri syistä (pesän heikkous, taudit, loiset, eläintuhot jne).
• Pölytys on mehiläistarhauksen arvokkain tuote. Tarhaajien tarjoamat pölytyspalvelut mm. marjan- ja hedelmänviljelijöille ovat kasvussa.