Hyönteispölyttäjät vaikuttavat merkittävästi ruokakaupan valikoimaan

Viime viikolla minä ja kollegani Tuula toteutimme pitkään mielessä muhineen idean. Kävimme merkitsemässä pieneen ruokakauppaan kaikki ne tuotteet, jotka jollain lailla hyötyvät hyönteispölytyksestä.

Tempauksen myötä M Kaartin Kotikaupan hyllyillä on edelleen pieniä mehiläiskuvia. Kahvit, suklaat, monet mehut ja hillot, useat hedelmät, tomaatti, kurpitsa, avokado, sinapit, porkkana, chilit, kaneli, minttu, manteli, rypsiöljy, tattarihiutaleet, härkäpapurouhe ja vaikkapa lasten mustikkasmoothie ovat esimerkkejä tuotteista, joita laputimme.

Kävimme läpi myös esimerkiksi eineksiä ja keksihyllyä, joten sen myötä esimerkiksi basilikapesto, falafel-paketti ja suklaamuffini saivat mehiläismerkinnät.

Kyseinen, Helsingin Ullanlinnassa sijaitseva kauppa on kooltaan pieni, mutta valikoima on silti laaja. Aivan helppoa laputtaminen ei ollut, sillä hyönteispölytyksen merkityksen määrittäminen eri tuotteille ei ole yksiselitteistä.

Esimerkiksi kahvin kohdalla kaikki kahvilajikkeet eivät välttämättä hyödy samalla tavalla hyönteispölytyksestä: joillekin merkitys on suuri, toisille vähäinen.

On myös tärkeää muistaa, että pölyttäjiä on paljon muitakin kuin tarhamehiläinen. Pölyttäjä voi siis olla vaikka kukkakärpänen, perhonen tai jopa muurahainen. Ja tietysti pölyttäjien merkitystä kannattaa miettiä laajemminkin kuin suoraan meitä hyödyttävien elintarvikkeiden kautta: koko ekosysteemille erilaiset pölyttäjät ovat todella iso asia.

Mehiläiskuvat löytyvät edelleen Kaartin Kotikaupan hyllynreunoista. Aivan jokaista tuotetta emme laputtaneet, sillä pelkästään erilaisia suklaapatukoita oli todella runsaasti. Nämä tuotteet merkittiin hyllyittäin.

Lisäksi kaupassa pidettiin perjantaina hunajamaistiaiset. Valikoimissa on paljon hienoja hunajia ympäri Suomea. Jos siis kaipailet erilaisia kotimaisia hunajia ja asut Helsingissä, niin kannattaa käydä katsastamassa Kaartin Kotikaupan hyllyt.  

Alla olevalta videolta saa lisätietoja pölytyksen merkityksestä ja kauppameiningistä. Lista pölytyksestä hyötyvistä raaka-aineista on Pölytys.fi -sivuilla.

Nyt saa hunajaa ja muita mehiläistuotteita joulumarkkinoilta

Joulumarkkinat ovat mainio paikka hankkia hunajaa ja mehiläisvahakynttilöitä sekä itselle että lahjaksi. Monella mehiläistuotteita myyvällä on kaupattavanaan myös muita jouluisia tuotteita.

Yksi myyjäisissä ahkeroiva on mehiläistarhaaja Aija Tarvainen Nousiaisista. Hän myy niin hunajaa, kynttilöitä kuin muita tuotteita Mehiläismäki-yrityksessään.

Tarvaisen myyntipöydältä löytyy esimerkiksi enkelin, kävyn tai sammakon muotoisia kynttilöitä.

"Mehiläisvahakynttilän valo on mielestäni maailman kaunein", Tarvainen sanoo.
"Mehiläisvahakynttilöitä olen tehnyt viime kesän hunajakakustojen kuorimavahastani. Vahan puhdistuksessa on oma aikaa vievä työnsä, siksipä en halvalla kynttilöitäni myy. Kotimainen, lähellä tuotettu mehiläisvaha on arvokas aine, jota tulee kunnioittaa."

Tarvainen on pakannut kynttilöitä kauniisiin lahjapakkauksiin. Pakkausten mukana on myös Mehiläismäen yhteystiedot, joten lahjan saajakin voi selvittää, mistä ja kenen tekemiä kynttilät todella ovat.

Hunajaa myös saviruukussa

Hunajapakkauserikoisuutena Mehiläismäellä ovat saviruukut.

Aija Tarvainen valmistaa kynttilöitä
omien pesiensä mehiläisvahasta.
Mehiläismäen  kynttilät ovat
sataprosenttisesti
ekologista mehiläisvahaa.

"Oman kuntani keraamikko Kirsi Koivunen (Tmi Kirsin Kera) on käsintehnyt elintarvikekelpoiset saviruukut. Niihin olen valuttanut pehmeää hunajaa. Hunajaruukut ovat ihastuttavan viileitä pinnaltaan. Eräs toinenkin hunajaan liittyvä keraamiikka on tulossa ensi vuoden myyntiini. Pakkasin hunajapurkkeja myös käsitehtyihin pärekoreihin."

Hunajan maistatus on Tarvaiselle tärkeä osa myyjäisiä.

"Tyrkytän kaiken aikaa hunajaa ihmisille. Ihan vain energian lähteeksi, ja toisaalta haluan, että ihmiset oppivat, miltä lähellä tuotettu pientuottajan laatuhunaja maistuu."

Kotimaista pientuotantoa on syytä arvostaa

Aija Tarvainen ostaa myös itse mielellään tuotteita myyjäisistä. Hänen mielestään on hienoa, että joulumyyjäisissä tutustuu muihin myyjiin, jotka ovat usein ahkeria, käsillään tekeviä ihmisiä.

"Arvostan paljon suomalaisten käsityöläisten tekemää työtä ja sitä, että tuotteet on valmistettu laadukkaista raaka-aineista ja turvallisesti. Tuntuu vain, että etenkin Suomen suurimmissa joulumyyjäisissä on niin paljon tarjottavaa ostajille, että osalla myyjistä ei oikein kauppa käy."

Mehiläismäen toimintaa voi seurata Facebook-sivulla. 

Kuvat: Aija Tarvainen / Mehiläismäki

Onko paras hunajapurkki muovia, lasia vai pahvia?

Lasipurkin ja läpinäkyvän muovin ansiosta kuluttaja
näkee, millaista hunajaa hän on ostamassa.
Pienelle erikoishunajalle lasipurkki on
lähes itsestäänselvä valinta: lasi tuo
tuotteeseen arvokkuutta, ja pienessä pakkauksessa
purkin paino ei nouse korkeaksi.

Haluatko hunajasi muovi-, lasi- vai pahvipurkissa? Hunajapakkauksen valinta ei ole tarhaajalle tai kuluttajalle helppoa, sillä jokaisessa pakkausmateriaalissa on hyvät ja huonot puolensa niin pakkaamisen, kuljettamisen, ulkoasun kuin käyttökokemuksen kannalta.

Päätin listata sekä itselleni, muille kuluttajille että hunajantuottajille hunajapakkausten plussia ja miinuksia. Olen miettinyt pohdinnoissani noin 400 - 500 gramman purkkia eli hunajan pakkaamisen peruskokoa.

Lasipurkki

+ useimpien mielestä kaunis, sopii hyvin esille ja esim. lahjaksi
+ mielletään ekologiseksi ja luonnontuotteille "puhtaammaksi" pakkausmateriaaliksi
+ lasin voi kierrättää
+ voi teetättää mieleisensä etiketin
+ runsaasti eri kokoja ja myös malleja, hyvä saatavuus
+ hunajan värin ja rakenteen näkee purkin läpi
- hintava
- voi hajota
- painava
- etiketti on pakko olla erikseen: esimerkiksi valmista Kuningatarhunaja-tölkkiä ei ole lasisena. Muokkaus 30.10: myös lasiseen 500 gramman Kuningatar-purkkiin on etiketti saatavilla. Kiitos Helena S:lle korjauksesta!
- kun purkki on tyhjä, se pitää viedä lasinkeräykseen: osan mielestä tämä on vaivalloista
- epäekologinen, jos lasipurkki käytetään vain kerran (lasin valmistus vie paljon energiaa)


Hunajan hintakyselyssä tänä syksynä eräs tarhaaja kertoi, että tutuille hunajanostajille hänellä on käytössä panttijärjestelmä: kun tuo tyhjän purkin takaisin, saa uuden purkin 0,50 euroa halvemmalla. Tämä voisi toimia monilla muillakin.

Muovipurkki

+ edullinen
+ kevyt
+ myös valmiita hunajapakkauksia: lisää vain tuottajatiedot esim. tarrana
+ monipuolinen valikoima, helppo saatavuus
+ esim. väritön muovipurkki metallikannella on myös varsin tyylikäs
+ läpinäkyvän muovipurkin ansiosta näkee hunajan värin ja rakenteen
+ voi tehdä myös omia etikettejä
lisäys 30.10:
+ läpinäkymätön muovipurkki suojaa valolta: valo voi vaikuttaa pitkässä säilytyksessä hunajan laatuun
+ ennen pakkausta sisäkkäin pinottavat purkit menevät pieneen tilaan ja ovat kevyitä liikutella
- mielletään epäekologiseksi materiaaliksi, ei tue hunajan imagoa
- jos purkki ei ole läpinäkyvä, niin ei näe hunajan väriä yms.
- saattaa hajota
- monien mielestä muovipakkaus "halventaa" hunajaa, ei tunnu hyvältä pakkaukselta esim. lahjana


Pahvi

+ kevyt
+ varsin ekologinen
+ helppo hävittää muun jätteen mukana
- niukka valikoima: pahvisia hunajan pakkaamiseen sopivia purkkeja ei juurikaan myynnissä
- hunajan pakkausvaiheessa ei välttämättä kovin kätevä
- hunajaa ei näe pakkauksen läpi

Mitä tekijöitä sinä arvostat?

Minulle tärkeä tekijä on ennestään tuntemattoman hunajan ostamisessa on se, että näen pakkauksen läpi. En halua ostaa esimerkiksi kerrostunutta tuotetta. Tällöin siis lasipurkki tai läpinäkyvä muovi ovat parhaat.

Toisaalta jos tarvitsen kovemmaksi kiteytynyttä hunajaa tai jonkin tietyn tuottajan tutuksi tullutta pehmeää hunajaa, niin silloin hunajan näkeminen ei ole niin merkityksellistä.Tällöin purkki voi olla vaikka läpinäkymätöntä muovia tai pahvia, koska ne on keveitä materiaaleja, joiden hävittäminen jätteenä on helppoa.

Pakkauksen ulkonäkö vaikuttaa myös mielikuviini hunajasta. Kiva etiketti saa varmemmin tarttumaan purkkiin kuin tylsä ja huomaamaton. 

Hunaja on ekologinen valinta, oli pakkaus mikä hyvänsä

Eri pakkausmateriaalien ympäristöystävällisyyden vertailu ei ole kovin yksinkertaista. Lasi voi voittaa jollakin osa-alueella, muovi toisessa, pahvi kolmannessa.

Ylipäätään elintarvikkeiden kohdalla pakkaukset ovat pieni osa tuotteen kokonaisympäristövaikutuksia. Joten valitsipa hunajan missä tahansa purkissa, niin hankintasi tukee ympäristöä: hunajan tuotanto on esimerkiksi ilmastovaikutuksiltaan vähäistä. Oleellisinta onkin, että mehiläisten pölytystyön kautta hunaja on ympäristölle hyödyllinen tuote.

Onneksi hunajan on hyvin säilyvä elitarvike. Sen ansiosta hävikkiä (joka on merkittävä tekijä elintarvikkeiden ympäristövaikutuksissa) ei juurikaan synny.

Lisätietoja pakkausten ympäristövaikutuksista mm. MTT:n FuturePack -raportista.

Viime vuonna SML järjesti kisan kauneimman hunajapurkin etsimiseksi. Silloin tein myös blogitekstin, johon kokosin kuvia erilaisista hunajapurkeista maailmalta.

Pian Kiinassa saattaa voida ostaa suomalaista hunajaa

Suomen Mehiläishoitajain Liitto on tehnyt sopimuksen, jonka mukaan suomalaista hunajaa voidaan pakata Suomessa Kuningatar-hunajapurkkeihin ja viedä myytäväksi Kiinaan. Eli voi siis olla, että pian jossakin kiinalaisessa kaupassa myydään upeana luksustuotteena laadukasta suomalaista hunajaa.

Kyseessä on siis merkittävä avaus sille, että hunajan vienti kasvaisi. Pienikin siivu kiinalaisista markkinoista olisi iso asia. Tietysti uskon myös suomalaisten hunajankulutuksen kasvavan, mutta se on hidasta. Vientimarkkinat tarjoavat mahdollisuuden nopeaan ja mittavaan kasvuun.

Kiinan markkinoille Kuningatar-hunaja pakataan Suomessa ja
näytteillä varmistetaan hunajan laatu ja suomalaisuus.
Purki toiselle puolelle lisätään kiinankielinen etiketti.

Kiinassa on pitkät perinteet erilaisten luonnontuotteiden hyödyntämiseen, ja kaikkia elintarvikkeita ajatellaan myös terveellisyyden kautta, kirjoittaa Kehittyvä Elintarvike. Lisäksi Kiinassa arvostetaan eurooppalaisia elintarvikkeita.

Eli siis Kiinan vauras keskiluokka voi olla valmis ostamaan suomalaista hunajaa, jos sitä olisi tarjolla. Toki Kiinan markkinoilla on jo nyt lukuisia ulkomaalaisia hunajia, joten kilpailu ei ole aivan helppoa.

Iso kysymys on tietysti hinta: suomalainen hunaja ei ole Kiinassa edullinen tuote, joten korkea hinta on pystyttävä perustelemaan hunajan erinomaisella laadulla. 

Käytännössä Kuningatar-hunajien matkalla kiinalaiskuluttajien haltuun on tietysti vielä omat mutkansa. Tällä sopimuksella SML on siis myynyt Kuningatar-purkin käyttöoikeuden. Sopimuksen toisen osapuolen, Beijing HKT Trade Co Ltd:n, on vielä hankittava suomalainen hunaja purkkeihin pakattavaksi. Ne kaupat eivät taas tänne meille liittoon kuulu, vaan ovat HKT:n ja hunajantoimittajien välinen asia.

Ja viennin tulevaisuuden kannalta tietysti yksi ratkaiseva seikka on se, että myös suomalaisen hunajan tuotantomäärien pitäisi kasvaa. Tällä hetkellä käytännössä kaikki kotimainen hunaja menee myös kaupaksi omien rajojen sisällä oleville kuluttajille.

Onneksi yleensä kysyntä ruokkii tuotantoa: jos on varmuus siitä, että hunajalle löytyy ostaja järkevään hintaan, niin tietysti se myös kannustaa kasvattamaan tuotantomääriä. Suomeen mahtuu  paljon lisää mehiläispesiä.

Norjan Alko kampanjoi mehiläisten puolesta

Norjan Vinmonopolet kampanjoi mehiläisten puolesta yhdessä Norjan mehiläishoitajienliiton kanssa. Kun 18–25-vuotias näyttää henkilöllisyyspaperinsa ilman, että myyjä niitä kysyy, niin Polet lahjoittaa pienen summan mehiläishoidon hyväksi.


Kampanjan tavoitteena on, että nuoret näyttäisivät itse aktiivisemmin henkilöllisyyspapereitaan. Tempauksella pyritään keräämään mehiläisten hyväksi 250 000 Norjan kruunua (noin 30 000 euroa). Norjalaiset uskovat, että nuoret arvostavat mahdollisuutta tukea mehiläisiä ja mehiläisten pölytystyötä.

Polet tekee yhteistyötä Norjan mehiläishoitajien liiton kanssa, jotta varat ohjautuvat paikallisesti käyttöön mahdollisimman hyvin. Liitto käyttää varoja mm. siitepöly- ja mesikasvien lisäämiseen ja maanviljelijöille kohdistettuun tiedottamiseen mehiläiskasveista. Lisäksi liitto panostaa mm. uusien mehiläishoitajien kouluttamiseen.

Polet muistuttaa kampanjatiedotteessaan, että maanviljelys ja ruuantuotanto ovat riippuvaisia mehiläisistä. Esimerkiksi omenat, sipulit, pähkinät, kahvinpavut ja mansikat tarvitsevat hyönteisten pölytystyötä. Ilman mehiläisiä myös lukemattomilla linnulla ja eläimillä olisi edessään synkkä tulevaisuus.

Olisiko vastaava kampanjointi mahdollista Suomessa? 

Alkon yhtiölakimies Jonna Björklund toteaa, ettei vastaavalla kampanjoinnille ole Suomessa suoraa kieltoa esimerkiksi alkoholilainsäädännön vuoksi. Sen sijaan Alko on velvoitettu toimimaan erityisesti alkoholin haittojen vähentämiseksi yhteistyökumppaneiden kautta.

Kovin todennäköistä ei siis ole, että Alko ryhtyisi pelastamaan Suomen mehiläisiä. Mutta sen sijaan monen muun yrityksen toimintaan mehiläisaihe varmasti sopii.

Mehiläisiin kytkeytyvät kampanjat ovat olleet viime vuosina suosittuja. Kesällä esittelin yhdysvaltalaisen Whole Foods -vähittäiskauppaketjun kampanjaa, ja maailma löytyisi varmasti useita muita vastaavia tempauksia. Täällä SML:ssa on viimeksi tehty yritysyhteistyötä pari vuotta sitten Innocent-smoothien kanssa.

Tietysti otamme mielellämme vastaan yhteistyöehdotuksia mehiläisten pelastamiseksi!

Näin minusta tuli trendikäs hunajaviestijä

"Jos viisi vuotta sitten joku kaverini olisi sanonut, että on mennyt töihin jonnekin mehiläisliittoon, niin olisi se tuntunut vähän hassulta. Mutta nykyisin se vaikuttaa tosi hienolta!"

Jotenkin näin kaverini Riikka sanoi minulle perjantaina. Nyökyttelin, sillä enhän itsekään olisi tajunnut esimerkiksi kymmenen vuotta sitten hakeutua hunajan ja mehiläisten pariin.

Saati, että olisin vuosituhannen vaihteessa opiskellut yliopistossa mehiläistenhoitoa. Vaikka siis samaan aikaan suoritin maatalous-metsätieteiden maisterin tutkintoa juuri siinä ainoassa tiedekunnassa, jossa opetetaan mehiläiskursseja.

Totesimme kaverin kanssa, että siivekkäistä tuotantoeläimistä kanat ja mehiläiset ovat nousseet viime vuosina voimakkaasti esiin. Niitä halutaan myös omille takapihoille.*

Molempien suosion kasvuun vaikuttavat monet syyt. Mehiläisten kohdalla iso asia on varmasti se, miten mehiläiset ovat saaneet paljon julkisuutta erityisesti mehiläispesien kuolemiin ja pölytyksen merkitykseen liittyneen uutisoinnin vuoksi. Lisäksi ruokaan, esim. puhtauteen ja tuotantotapoihin, on kohdistunut paljon huomiota. Siitä saa myös hunaja siivunsa. Kaikenlainen itse tekeminen ja kasvattaminen on ollut kovassa nousussa.

Hunajaviestijä työssään: kuvaruutukaappaus videolta,
jota tein hunajasta viime syksynä.

Mikäs tässä siis toimiessa trendikkäänä hunaja- ja mehiläisviestijänä!

Minä aloitin pestin reilut kaksi vuotta sitten. Huomasin silloin Hesarissa työpaikkailmoituksen, jossa minulle ennestään tuntematon Mehiläishoitajain Liitto haki henkilöä toimittajaksi ja kuluttajaneuvojaksi.

Työ vaikutti kuvauksen perusteella mainiolta: saisin tehdä työtä aidosti hyvien asioiden eteen ja käyttää niitä viestinnän taitoja sekä kuluttajuuteen liittyviä näkemyksiä, joita olin ehtinyt hankkia.

Hunajasta olin tosissani innostunut Sveitsissä, jossa mieheni kanssa asuimme puoli vuotta vuonna 2011. Silloin huomasin, miten monin tavoin hunajaa voidaan tuottaa ja markkinoida ja miten mehiläispesät näkyivät maisemassa. Markkinoinnissa meillä suomalaisilla on vielä paljon tekemistä. 

Mehiläishoidosta en siis ennen töiden aloittamista tiennyt juuri mitään. Mutta vähitellen, ja välillä jopa huomaamatta, opin koko ajan lisää. Nyt osaan jo jollain tavalla keskustella vaikkapa varroasta, vaakapesistä, pölytyspalvelusta, talvitappioista, hunajalingoista, neonikotinoideista, propoliksesta ja hunajien rakenteesta.

Tosin tieto lisää tuskaa: mitä enemmän opin, sitä vaativammalta mehiläishoito näyttää. On siis helppo arvostaa heitä, jotka toimivat mehiläistarhaajina ja tuottavat hunajaa sekä muita mehiläistuotteita.

*Kanoilla ja mehiläisillä on muuten paljon yhteistä historiaa näin järjestönäkökulmasta: vuonna 1909 perustettiin Suomen Siipikarjan ja Mehiläishoito Yhdistys. Kanojen ja mehiläisten liitolliset tiet erkanivat lopullisesti vasta 1945.

Eviran linjaus: hunajantuottaja ei saa edes linkata hunajan terveystutkimuksiin

Huom! Päivitys aiheeseen 28.2. tekstin lopussa.

Evira lähetti tänne Mehiläishoitajain Liittoon huomautuksen hunajan terveysvaikutuksista kertomisesta. Olemme nimittäin nettisivuillamme ja tässä blogissa maininneet esimerkiksi sen, että erään yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan hunaja voisi auttaa lapsen yskään (YLE:n uutinen tutkimuksesta, englanninkielinen tutkimusartikkeli).

Samoin olemme kertoneet suomalaistutkimuksesta, jonka mukaan kotimaisilla hunajilla saattaa olla merkitystä bakteerien aiheuttamien hengitystieinfektioiden ennaltaehkäisyssä.

Suoraan ongelma ei ole se, että me kerromme näistä. Eviran mielestä ongelma on se, jos hunajantuottaja linkittää omilta sivuiltamme näihin tietoihin. Ja niinhän moni tietysti tekee.

Evira tulkitsee elintarvikelakia ja ravitsemus- ja terveysväiteasetusta. Sen mukaan markkinoinnissa ei saa käyttää terveysväitteitä, jotka eivät ole saaneet väiteasetuksen mukaista hyväksyntää. Hunajalle ei ole yhtään hyväksyttyä terveysväitettä. 

Jos siis SML ry olisi hunajantuottaja eli elintarvikealan toimija, niin olisimme näillä hunajan terveyteen liittyvien tutkimusten uutisoinnilla toimineet artiklaa 10 vastaan.

Eviran mukaan hunajantuottaja rikkoo säädöksiä jo silloin, jos hän linkittää yrityksensä nettisivuilta sivustoille, jotka sisältävät elintarvikelainsäädösten vastaisia sivuja. Eli siis mm. tämä kirjoitukseni. 

Tällainen vanhoista materiaaleistamme
kaivettu mielikuvamarkkinointiväite
on siis lainvastainen.
Sen sijaan onneksi voimme jatkossakin
markkinoida esimerkiksi sitä,
että mehiläisten pölytystyö
auttaa kasveja sadon tuottamisessa.

Tämähän on melkoinen soppa, joka ei kosketa pelkästään hunajaa, vaan montaa muutakin elintarviketta. Taustalla ovat mielestäni hienot ajatukset elintarvikemarkkinoinnista: on hyvä, ettei hunajapurkissa saa lukea "Parantaa yskän", "Hoitaa haavat" tai "Kohentaa oloasi". 

Mutta sitä minun on vaikea tajuta, ettei hunajantuottaja saa edes kertoa hunajaan liittyvistä tutkimuksista, koska terveysväitteille ei ole saatu väiteasetuksen mukaista hyväksyntää.

Tämä terveysväitehyväksynnän saaminen on tietysti pitkä ja hankala prosessi. Se on vaikea isoillekin elintarvikealan yrityksille. Jokainen voi varmasti kuvitella, miten mahdoton se on hunajan kaltaiselle pienelle alalle, jossa myös yritykset ovat pieniä. Ei täällä ole mahdollisuutta esim. samanlaiseen tutkimustoimintaan kuin isoilla tekijöillä. Kun vilkuilee Suomen terveysväitelistaa (PDF), niin sekin on täynnä kommentteja siitä, että erilaiset haetut väitteet ja niiden perustelut eivät ole vakuuttavia.

Sitä paitsi nykyisessä nettimaailmassa tämän touhun valvominen menee lähinnä naurettavaksi. Sosiaalisessa mediassa, kuten muuallakin, hunajantuottaja itse on usein se oleellinen markkinoija. Häneltä ei voi viedä sananvapautta. Joten jos hän itse linkittää terveysuutisiin vaikka Facebook-käyttäjänä, niin eihän sitä voi häneltä kieltää, vaikka kiellettäisiin linkittämästä yrityksen Facebook-sivulta.

Missä siis menee pienen yrityksen kaupallisen markkinoinnin raja? Jokainen varmasti keksii monta esimerkkiä, joissa raja on hyvin epämääräisen häilyvä. Olen lähettänyt Eviralle lisätietopyynnön siitä, miten nämä rajat vedetään, jotta voin ohjeistaa hunajantuottajia.

Mikä sitten on Eviran uhkaus näille toimijoille, jotka esimerkiksi linkittävät meidän terveysaineistoihimme? Siellä jyllää laajeneva Oiva-valvontajärjestelmä.

Jos hunajayrittäjä narahtaa lainvastaisesta markkinoinnista, niin hän saa Oivassa arvosanan huono. Kuluttajalle näkyy vain tämä arvioinnin heikoin lenkki, vaikka kaikki muut Oivan osa-alueet olisivat erinomaisia. Seurauksena on siis surullinen hymynaama ja tietysti velvoite poistaa nettisivujen linkit.

Eli siis hienosta lainsäädännön ajatuksesta on seurauksena sotkuinen vyyhti, jossa alan toimijat eivät voi kertoa terveyteen liittyvistä tutkimustuloksista rikkomatta säädöksiä.

(Totean tähän loppuun, että tämäkin kirjoitus, kuten blogimme tekstit ylipäätään, edustavat kirjoittajien omia mielipiteitä. Eikä tämä blogi siis kerro SML:n virallista kantaa. Ja Evira tekee mielestäni hienoa työtä monissa asioissa.)

Päivitys 28.2.
Koska tämä teksti sai runsaasti huomiota heti eilen ilmestymispäivänään ja levisi mitä ilmeisimmin tehokkaasti myös Evirassa, niin tänä aamuna Eviran pääjohtaja Matti Aho viestitti seuraavasti Twitterissä:

Eli siis kiitos Eviraan tässä vaiheessa. Nyt sitten jäämme odottelemaan, millainen juridinen tulkinta syntyy.

- - -

Lisätietoja mm. Eviran sivuilta.

"Elintarvikelain (23/2006) 9 §:n mukaan elintarvikkeen pakkauksessa, esitteessä, mainoksessa tai muulla tavalla markkinoinnin yhteydessä elintarvikkeella ei saa esittää olevan ihmisen sairauksien ennalta ehkäisemiseen, hoitamiseen tai parantamiseen liittyviä ominaisuuksia eli lääkkeellisiä väitteitä eikä viitata sellaisiin tietoihin. Lääkkeellisten väitteiden käyttö on sallittu ainoastaan lääkkeille. Vaatimus ei ole uusi, vaan lääkkeellisten väitteiden käyttö elintarvikkeiden markkinoinnissa on ollut kiellettyä vuosikymmenien ajan."

Keitä ovat 1960-luvun hunajamainosten lapset?

Valokuva-arkistoissamme on mainostarkoitukseen otettuja kuvia lapsista, jotka nauttivat hunajaa. Kyseisiä kuvia on aikanaan siis käytetty hunajamainonnassa, ja niitä löytyy esimerkiksi 1960-luvun Mehiläistalous-lehdestä.

Äkkiseltään lehdistä en löytänyt tietoa, keitä nuo lapset ovat. Se voisi lukea ehkä liiton vanhoissa kokouspöytäkirjoissa, mutta niiden läpikahlaamisessa olisi iso työ.

Siksi ajattelin kokeilla, jos nettiverkostojen kautta löytyisi apu. Tunnistaako joku siis näitä  hienoja hunajan mainoskasvoja vuosikymmenten takaa?

Erottuvat pakkaukset voittivat Kaunein hunajapurkki -kisan

Purkkikisaan osallistui 27 ehdokasta.
Seminaariyleisön äänien perusteella valittu
kärkikolmikko poikkesi perinteisimmistä hunajapurkkien
väreistä ja kuvituksista.

Suomen Paras Hunaja -kisan yhteydessä järjestettiin tänä vuonna myös Kauneimman hunajapurkin valinta. Yleisöäänestyksen voittajaksi nousi niukasti Pohjois-Karjalan mehiläishoitajien yhteiskäytössä oleva pakkaus.

Kakkossijan vei tuusulalainen Havulinnan hunaja. Kolmanneksi sijoittui Jouko Piipon Saimaan suvi -purkki.

Pohjois-Karjalan mehiläishoitajien purkki on käytössä yli kymmenellä tarhaajalla. Purkissa on iltaruskoinen kuva Kolin maisemista. Itärajan läheisyys näkyy myös venäjänkielisenä tekstinä.


Pohjoiskarjalalaisten purkki on
jo toinen alueen hunajantuottajien
yhteispakkauksista. Tarhaajat
lisäävät pakkaukseen tarran,
joka kertoo, kenen hunajaa purkissa on.

Purkkikisan kakkoset, tuusulalaiset Antti ja Saija Havulinna aloittivat mehiläistarhauksen viime vuonna. Tänä vuonna noin 250 kilon sato pakattiin uuteen purkkiin.

”Halusimme oman etiketin, joka poikkeaa perinteisestä hunajapurkista esimerkiksi värimaailmaltaan. Tuttava teki viisi etikettiluonnosta. Niistä valitsimme tämän, jossa on tyylitelty mehiläinen sekä Havulinnaan viittaavat havut”, kertoo Antti Havulinna.

Havulinnan hunajan tämän vuoden
sato on jo myyty. Hieno purkki
sopii hyvin myös lahjaksi.
 

Kisan kolmanneksi sijoittuneeseen Saimaan suvi -pakkaukseen oli liitetty erillinen tekstiosio, jossa kerrottiin mm. näin:

"Tässä hunajassa on häivähdys kevään ensikukkasista, metsämarjojen antimista. Sitten alkukesä antaa oman vivahduksensa vadelman muodossa ja loppukesän horsma kruunaa kaiken."

Mistä löytyy hienoin hunajapurkki? Esittelyssä 15 hunajapakkausta maailmalta

Mehiläishoitajain liitto etsii tänä vuonna Hienointa hunajapakkausta. Parasta hunajaa on perinteisesti palkittu joka vuosi, mutta nyt halusimme nostaa esiin myös kääreet.

Suomalaisia syytetään usein markkinointiosaamisen puutteesta. Ulkokuoren merkitystä ei koeta kovin suurena, koska hyvän tuotteen uskotaan myyvän itse itsensä (ja tokihan se kotimaisen hunajan kohdalla usein pitääkin paikkansa).

Mutta tietysti pakkauksella on väliä. Se paitsi suojaa, niin kertoo tietoa. Ja sen lisäksi se vaikuttaa mielikuviimme tuotteesta.

Hunajapakkauksessa pitää olla tietyt tiedot. Tietojen määrä on silti sen verran vähäinen, että luovuudelle jää hyvin tilaa.

Merkitystä on myös pakkausmateriaalilla. Hunajaa myydään lasiin, muoviin ja pahviin laitettuna, ja jokaisessa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Tässä muutama, hieman erilaisempi, hunajapakkaus ulkomailta. Mikä on mielestäsi hienoin ja miksi?

Lontoolaishunajassa mehiläinen pukeutuu knalliin

Ihanaista hunajaa kera pelkistetyn mehiläisen.

Karhut ja nallet ovat yksi hunajapurkkien kuvitusaihe.
Onko karhun katse tällä kertaa jopa pelottava?

Yksinkertaisuus ja mustan värin käyttö tuntuvat olevan tyypillisiä nykyhunajapurkeille.

Uusiseelantilaisen hunajan pakkauksesta löytyy myös tyylitelty kiivilinnun kuva, kun tarkkaan katsoo.

Meksikolaishunajan pakkauksessa on kuulemma vaikutteita alueen perinteisestä taiteesta.

Hunajaranchin meininki vaikuttaa hauskalta!

Erilaiset hunajat on eroteltu erivärisillä mehiläisillä.
On helppo uskoa, että rohkeammat värit erottuvat kaupan hunajahyllyssä.

Serbialaishunajan nimi Volim merkitsee kuulemma "Rakastan sinua".
Myös tämän hunajan etiketin kuvitus ammentaa paikallisesta taiteesta.

Vintagea voi löytyä myös hunajaetiketistä. Tässäkin väri poikkeaa
tavallisimmista hunajavärityksistä.

Yhdysvaltalainen paikallishunaja saa etiketteihin käsinkirjatun
tiedon siitä, mistä hunaja tarkalleen on peräisin.

Hienoa värikkyyttä ja suloisia kuvioita tanskalaisessa hunajassa.
Tässä firmassa hunajaa maustetaan mm. lakritsilla.

Iso teksti osuu hunajaostoksilla olevan silmiin.

Tämä pakkaus henkii hyvin arvokasta tunnelmaa.
Mehiläispesämäinen pahvipakkaus sisältää myös noita
pieniä mehiläisiä.

Cosmopollen-hunajien ideana on  suurkaupunkien mehiläishoitajien
yhteenliittymän tuotteiden myynti. Pakkauksessa
on ajatus siitä, miltä kyseisen hunajan kaupunki voisi näyttää mehiläisen silmin.

Nämä ja joukon muita hunajapakkauksia olen laittanut esiin myös Pinterest-sivulle.