Parvekeomenat säilöön

Omenavuosi ei tainnut kotipuutarhoissa olla kovin kummoinen, mutta niin vain meillekin silti lahjoitettiin ilahduttavan iso pahvilaatikollinen omenoita. Ne päätyivät säilöön parvekkeelle, mistä niitä on herkuteltu kymmenen omenan päivävauhtia. Nyt parhaat alkaa kuitenkin olla syöty ja on aika ottaa loput muulla tapaa hyötykäyttöön

Osan omenoista soseutan ja pakastan soseen pienissä erissä. Hunaja sopii omenasoseen makeuttamiseen ja maustamiseen mainiosti. Osan omenista kuivaan, ja siihenkin käytän mausteeksi hunajaa. Laitan omat jatkojalostusohjeeni tähän alle, jos jollain muullakin sattuu vielä olemaan parvekeomenia.

Omenasose

Taikinakulhollinen omenoita

2,5 dl vettä

0,5–1 dl hunajaa

Hiukan vaniljasokeria tai kanelia

Tilkka sitruunamehua, mikäli omenat ovat hapottomia

Itse valmistan soseen siten, että kuorin omenat ennen pilkkomista. Työlästä, kieltämättä, mutta hyvää radio-ohjelmaa kuunnellessa sujuu mukavasti. Jos perheessä ei ole sihtisuita ja käytössä on kunnon soseutin, kuorimisen voi jättää väliin.

    Reilun kokoiset omenanpalat kiehautetaan vähässä vedessä, jolloin ne pehmiävät. Kannattaa pyöritellä omenalohkoja kattilassa, jotta kaikki kypsyvät nopeasti. Itse kaadan tämän jälkeen keitinveden mukiin ja juoda hörppään pois, sillä keitinvesi vie minusta turhaan soseesta makua.

    Pehmenneet omenat soseutetaan ja sose makeutetaan hunajalla ja maustetaan syöjien toiveiden mukaan vaikkapa vaniljasokerilla, kanelilla tai sitruunamehulla.

Kuivatut omenat

Omenia

3 rkl sitruunamehua

3 rkl hunajaa

2 dl vettä

Kaada astiaan hiukan vettä, sitruunamehua ja pari lusikallista hunajaa. Poista omenaporalla omenoista kodat. Mikäli et omista omenaporaa, leikkaa omenat vain siivuiksi ja napauta siemenet pois.

   Kasta siivut heti sitruuna-hunajamehuun tai jätä ne vaikkapa hetkeksi maustumaan siihen. Sitruunan pitäisi estää omenaa tummumasta, mutta minun omenani eivät kyllä sitä hevin usko. Itse käytän sitruuna-hunajamehua enemmänkin mausteena.

   Kuivaa omenat joko kuivurissa tai uunissa 50 asteessa. Omenat voi laittaa uuniin suoraan ritilälle ja uuninluukun pikkulusikan avulla hiukan raolleen, jotta kosteus pääsee uunista ulos. Omenat ovat valmiita, kun ne ovat nahkeansitkeitä. Minun omenoillani siihen meni kolmisen tuntia.

   Olen kuivannut omenoita myös pujottamalla siivuja ompelulankaan ja lasten helmiä tasaisin välein niiden välille, jotta siivut eivät liimaudu yhteen. Omenalangan olen ripustanut keittiön verhotankoon (pyyhkäistyäni ensin tangosta pölyt). Ikkunalla omenat kuivuivat neljässä päivässä.

   

Säilytä kuivattuja omenoita ilmavasti esimerkiksi paperipusseissa tai kannellisissa lasipurkeissa. Kuivatut omenat ovat hauska tuliainen tai vaikkapa joululahja. Ilahtuisin!

Munajuomaresepti innosti tislaajan kokeiluun

Raakoja kananmunia sitruunamehussa liotettuna ja joukkoon konjakkia ja hunajaa. Vuonna 1948 Mehiläistalous-lehdessä julkaistu, ravitsevana juomana mainostettu seos ei kuulosta kovin herkulliselta. 

Reseptin hämmentävin osuus on se, että kananmunia pidetään sitruunamehussa, ja munien kuoren annetaan päivien aikana liueta mehuun.

Helsinki DistillingCompanya pyörittävä Kai Kilpinen kuitenkin innostui netissä jakamastani reseptistä. 

 

Tässä sitruunamehussa lilluneet munat odottavat,
että saavat joukkoonsa muut raaka-aineet.
(Kuva: Kai Kilpinen)

Kilpinen seurasi ohjetta muuten, mutta vaihtoi konjakin tislaamonsa omaan tuotteeseen, omenaiseen Applejackiin. Mehiläistarhauksen kannalta se onkin oiva valinta, sillä juomaan käytetyt omenat tulevat Salosta, ja siellä tietysti myös mehiläiset pörräävät pölytyshommissa.
”Maku munaisan raikas, ei vahvaa kaupallista potentiaalia”, kuvaili Kilpinen valmista tuotetta.

Kiitän Kilpistä rohkeasta kokeilusta!

Kai Kilpinen edustamansa juoman ja minä edustamani
hunajan kanssa. Itse en päätynyt maistamaan
ravitsevaa munajuomaa, ja täytyy myöntää, että
tämä hunajaresepti ei edes houkutellut testaamiseen.

Omenamuffinit mantelilla, kanelilla ja hunajalla

Omenamuffinit tai -piirakka ovat tietysti syksyn pakollinen leivos. Etenkin, jos saa omenoita ilmaiseksi kavereilta, sukulaisilta, siirtolapuutarhojen laatikoista tai Facebookin omenapörssien kautta.

Tällä kertaa yhdistin omenat rouhittuihin manteleihin ja hunajaan, ja lopputuloksena oli tietysti maukkaita herkkuja.

Omenamuffinit hunajaisella mantelitäytteellä 

1,5 dl ranskankermaa
0,75 dl rypsiöljyä

1 muna
3,5 dl vehnäjauhoja
2,5 dl sokeria (josta noin puolet fariinisokeria)
0,5 tl ruokasoodaa
0,5 tl suolaa

Omena-kanelitäyte
1 omena
n. 0,75 dl notkeaa tai juoksevaa hunajaa*
0,75 dl mantelirouhetta
1 tl kanelia
1 rkl sulatettua voita

Tee ensin täyte. Kuutioi omena pieniksi paloiksi ja sekoita joukkoon loput täytteen aineet.

Vatkaa ranskankerma, öljy ja muna vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita jauhot, sokeri, sooda ja suola keskenään. Yhdistä seos öljy-munaseokseen.

Lusikoi muffinivuokiin taikinaa, mutta jätä tilaa täytteelle. Jaa täyte muffinien päälle. Paista muffineita 175-asteisessa uunissa keskitasolla noin 25 minuuttia.

*Tällaisessa leivonnassa kiteytynyttä hunajaa voi notkistaa myös mikrossa, sillä hunajan hyvät entsyymit tuhoutuvat joka tapauksessa leivonnaisten paistossa uunissa. Sen sijaan esim. salaatinkastikkeisiin ja muihin kylmiin ruokiin hunaja kannattaa notkistaa lempeästi vesihauteessa.

Omenaviinin taustalta löytyy mehiläinen

Suomen Mehiläishoitajain Liitto vei sidosryhmänsä kesäretkelle mehiläisten maailmaan keskiviikkona. Päivän aikana perehdyttiin niin kaupunkimehiläishoitoon Stadin tarhaajien mehiläispesillä Pauligin huvilalla, mehiläisten talvikuolleisuuteen kuin omenanviljelyynkin.

Talvitappiot voivat olla mehiläishoidossa hyvinkin suuria: lohjalainen tarhaaja Hannu Torkkel kertoi, kuinka edellinen talvi vei häneltä 129 pesää 140:stä, syynä muun muassa varroa-punkki. Yrittäjälle tuollaiset menetykset ovat valtavia. Mukana olleille siis selvisi, ettei mehiläishoitajan työ aina ole ruusuilla tanssimista. Tai ainakin niillä ruusuilla voi olla hyvin terävät piikit.

Retkellä oli mukana useita, joilla ei ollut aiempaa tietoa mehiläisistä, ja kysymyksiä riittikin. Oli mukava kuulla, kuinka aihe herätti mielenkiintoa. "Mehiläisten sielunelämään pitääkin tutustua paremmin", kuului yksi kommentti.

Pölytys ratkaisevaa omenanviljelyssä

Alitalon omenatilan isäntä Marko Maula kertoi, kuinka mehiläiset vaikuttavat viljelijän elämään ja omenan sekä tilalla valmistettavan omenaviinin tuotantoon. Ilmeisen paljon, eihän ilman mehiläisiä omenia ja siitä tehtyä viiniä tulisi - ainakaan tuossa mittakaavassa. Mehiläisten osuus omenasadosta on nimittäin yli puolet. Maula kertookin, että mehiläiset ovat viljelijän parhaita kavereita. Alitalon 15 hehtaarin omenatarhoilla on yhteensä 43 mehiläispesää. Viljelijä on Raaseporin Hunajan kanssa tehtyyn yhteistyöhön erittäin tyytyväinen, koska hänellä on kokemusta myös yhdestä vuodesta, jolloin mehiläisiä ei tarhoilla ollut. Silloin sato oli selkeästi huonompi.

Mehiläisistä pidetään huolta

Marko Maula ymmärtää mehiläisten merkityksen.

Mehiläisten vierailu omenankukilla varmistetaan siten, että omenan kukinnan alkaessa voikukat ym. ajetaan puurivien välistä pois, jolloin mehiläiset hoksaavat, että omenapuut ovat seuraava mesilähde. Voikukat saavat Maulan mielestä kukkia siihen saakka vapaasti - hyvä niin, koska ne ovat mehiläiselle tärkeää kevätravintoa, tehden ne vahvoiksi pölyttämään myöhemmin kukkivia puutarhakasveja.

Maula pyrkii ottamaan mehiläiset muullakin tavoin huomioon, esimerkiksi ruiskuttamalla kasvinsuojeluaineita vain öisin, kun mehiläiset eivät lennä. Viljelijä tekeekin tarvittaessa ruiskutustöitä iltakymmenestä aamuneljään saakka.

Omenanviljelyssä ja mehiläistarhauksessa on yksi yhteinen riskitekijä: sää. Tänä vuonna sää suosi omenaa kukinta-aikana. Mehiläiset olivat keväällä vahvoja ja omena sai kukkia rauhassa rankkasateilta saatika rakeilta. Viljelijä onkin tyytyväinen tulevaan satoon ja ensimmäiset pirja-omenat on jo päästy poimimaan. Muut lajikkeet seuraavat perästä ja kohta on kotimaista omenaa kaupoissa! Alitalon omenoista 80 % menee suoraan kauppoihin, loput menee viiniin ja mehuihin.

Mehiläiset ovat tärkeä osa tämän hiilihapotetun valkoherukkaviinin tuottamista. Kippis!