maanantai 23. helmikuuta 2015

Voisiko hunaja virrata pesästä suoraan purkkiin?

Noin viikko sitten netissä alkoi levitä linkkaukset juttuihin ja videoihin, joissa kerrottiin uudesta mahdollisesta tavasta saada hunaja pois mehiläispesistä. Nätisti putkia pitkin suoraan purkkiin!

Tänään avautui Flow Hive -projektin joukkorahoitussivu, ja ainakin rahaa virtaa enemmän kuin hunajaa huipputuotantovuosina: tätä kirjoittaessani projektille on tullut yli 1 570 000 dollaria. Tavoite oli vaatimattomat 70 000 dollaria.

Mehiläistarhaajien joukossa monet epäilevät vahvasti, voiko homma onnistua noin auvoisan upeasti. Mehiläiset eivät nimittäin tunnetusti aina toimi niin kuin ihminen toivoisi, joten yllätyksiä on varmasti luvassa, jos asettelee näitä uusia systeemejä pesään. Myös esimerkiksi hunajan liiallinen kosteus mietityttää monia.

Minä olen lähinnä Flow Hivesta hämmästynyt, ja koska en ole itse koskaan mehiläisiä hoitanut, niin en osaa tätä suuremmin kommentoida. Siksi vain seurailen itseäni fiksumpien mielipiteitä.



Sen sijaan minua hieman harmittaa tapa, jolla ideaa markkinoidaan. Flow Hive -juttujen perusteella saa mielestäni hieman väärän kuvan mehiläishoidosta. Niissä annetaan ymmärtää, että hunajan kerääminen olisi suunnilleen ainoa vaihe, kun tarhaaja avaa pesän. Näinhän mehiläistarhaus ei toimi. 

Mehiläishoitajan velvollisuus on hoitaa mehiläisiä. Pesä on siis pakko välillä avata, fyysistä työtä tehtävä ja suojavarusteita puettava, vaikka hunaja saataisiin virtamaan.

Joten jos nyt Flow Hiven myötä innoistuit mehiläishoidosta ja ajattelit, että kaikki hoituu noin helposti, niin valitettavasti olen ilonpilaaja. 

Mehiläistaudit ja muut hoitotyöt vaativat aikaa ja vaivaa, ja mehiläispesillä on siis myös jatkossa tehtävä paljon muutakin kuin odoteltava hunajan virtaamista purkkiin. Mehiläishoito vaatii huomattavasti enemmän työtä kuin vain hunajan keräyksen.


Mutta jään mielenkiinnolla seuraamaan, hankkiiko joku Suomeen testikappaleen ja pääsee näin kertomaan, toimiiko tämä menetelmä aidosti. 

(Kuvat: Flow Hive)

tiistai 17. helmikuuta 2015

Siitepöly on mehiläispesän superfoodia

Siitepölykausi on alkamassa, kertovat päivän uutiset. Allergikoille ja mehiläishoitajille siitepölykaudella on eri merkitykset: mehiläiset nimittäin keräävät keväällä esimerkiksi pajun ja lepän siitepölyä. Mehiläiset tarvitsevat siitepölyä toukkien ravinnoksi.

Mehiläistarhaaja voi kesän aikana myös kerätä siitepölyä mehiläispesistä ihmisravinnoksi. Ravintoasiantuntija Jaakko Halmetoja puhui Mehiläishoitajain Talvipäivillä tammikuussa siitä, miten suosittua siitepöly on tällä hetkellä. Erityisesti ns. superfoodeista kiinnostuneet lisäävät siitepölyä smoothieen tai nauttivat sitä sellaisenaan vesitilkkaan liuotettuna.

Mehiläiset keräävät siitepölyn kukista harjausliikkeellä
takajalkojen siitepölyvasuihin. Tässä kuvassa siitepöly
näkyy keltaisena pallona. Yhden siitepölykuorman
keräämiseen kuluu mehiläiseltä noin 6 - 10 minuuttia.
Siitepöly on välttämätöntä ravintoa
mehiläispesälle. (Kuva: Mari Kokkonen)
Siitepölyssä ihmisiä kiinnostaa se, että siitepölyä pidetään yhtenä luonnon täydellisimmistä ravintoaineista. Siitepöly on proteiinipitoista, ja siinä on myös esimerkiksi aminohappoja, flavonoideja, vitamiineja ja karotenoideja.
Siitepölyjen väri ja koostumus
vaihtelevat alkuperäkasvien mukaan.

Kuten hunajan, niin myös siitepölyn koostumus vaihtelee alkuperäkasvien mukaan. Mehiläistarhaaja, tohtori Anneli Salonen kertoi Talvipäivillä tuoreista analyyseista, jotka vahvistavat näkemyksiä siitä, miten siitepölyn ravintoarvo voi vaihdella jonkin verran sen mukaan, mistä siitepöly on peräisin.

Käyttäjien silmiin siitepölyjen ero näkyy tietysti erityisesti siitepölypalleroiden väreistä. Mehiläisten keräämä siitepöly voi olla lähes mustaa, mutta se voi olla myös vaikka keltaista. Edes saman lajin kukista ei aina tule samanväristä siitepölyä.

Suomalaista siitepölyä ei vielä kaupallisesti tuoteta kovin paljon. Mutta koska kuluttajien kiinnostus siitepölyyn on kasvanut, niin ehkä yhä useampi tarhaaja ainakin kokeilee siitepölyn keräämistä. Itse kerääminen ei ole hankalaa, mutta siitepöly pitää kuivata tai pakastaa heti keräämisen jälkeen, joten se vaatii työtä.

Videolla Anneli Salonen on haastateltavanani ja kertoo, mitä hyötyä ihmisille on siitepölystä, miten siitepölyä kerätään mehiläispesistä ja miten siitepölyt eroavat toisistaan.


Tässä myös ravintoasiantuntija Jaakko Halmetojan esityksen kalvot Mehiläishoitajain Talvipäiviltä.





keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Kimalainen voisi lennellä kuussa olevassa kasvihuoneessa, mutta mehiläinen ei

Mehiläiskuningatar voi munia avaruussukkulassa,
mutta painottomassa tilassa mehiläiset eivät lennä.
Jos kuuhun laitettaisiin kasvihuone, niin kimalainen voisi siellä lentää, mutta mehiläinen ei. Minä opin tämän pörriäisfaktan, kun lueskelin mehiläiset avaruudessa -aiheesta pari nettitekstiä.

Jos ruokaa haluttaisiin tuottaa maapallon ulkopuolella, niin tietysti tarvittaisiin myös pölyttäjiä. Vuonna 2012 Ontarion yliopistossa oli pohdittu kuuhun tai Marsiin tehtävän kasvihuoneen olosuhteita. Kasvit menestyisivät kasvihuoneen 52 kilopascalin paineessa. Mehiläinen ei kuitenkaan voisi siellä lentää, koska mehiläisen lentämiselle paineen on oltava 66,5 kPa:a (maapallolla merenpinnassa paine on 101 kPa:a). Mutta kimalainen sen sijaan pääsisi pörräämään myös alhaisessa paineessa. 

Eli jos suunnitelmissasi on lähteä kehittämään kasvihuonetuotantoa avaruuteen, niin ota mukaan kimalaisia.

Mehiläisiä on lennätetty sukkulassa jo 1984. Challengerissa mukana olleista mehiläisistä havaittiin, että ne mm. rakensivat reissullaan hunajakennoja. Painottomassa tilassa mehiläiset eivät siis kuitenkaan lennä.

Taivaalta tähyileville tiedoksi, että sieltäkin voi löytää mehiläisaiheita. Tai siis ainakin galaksijoukon, jonka nimi on Beehive (=Mehiläispesä).

tiistai 3. helmikuuta 2015

Hunaja taltutti flunssaa ja siivitti Nezirin ennätysjuoksuun

Pika-aituri Nooralotta Nezirin teki eilein maanantaina uuden Suomen ennätyksen 60 metrin halliaidoissa Tampereen Tähtien kisoissa.

Mutta olisiko tätä tapahtunut ilman hunajaa? Neziri nimittäin kertoo  Helsingin Sanomien uutisessa  flunssanhoidostaan:
"Eilen oli vielä ääni painuksissa. Olen syönyt nyt vissiin purkin verran hunajaa. Se tuntuu toimivan", Neziri nauroi."
Onnittelut Nezirille, näin hunaja auttaa ennätysten rikkomiseen!

Käypä hoito -ohje suosittaa yli yksivuotiaiden
lasten lyhytaikaisen yskän hoitoon
hunajaa. Flunssan jyllätessä hunaja
maistuu niin pienille kuin isoille potilaille.
Flunssakausi on saanut myös meidät hieman hitaammin juoksevat hyödyntämään ahkerasti hunajaa. Lasten lyhytaikaisen yskän Käypä hoito -suosituksen muutos ja siihen liittynyt uutisointi on myös ilmeisesti lisännyt yhä useamman tietoisuutta hunajan mahdollisista hyvistä vaikutuksista.

Omassa perheessäni flunssa jylläsi tammikuussa. Vaikka hunajaa kuluu aina paljon, niin lapsen sairastaessa hän sai hunajaa tavallista enemmän. Ruoka ei oikein maistunut pienelle potilaalle, mutta hunaja kelpasi. Näin lapsi sai myös energiatankkausta.

Ja nyt, kun lapsi on terve, niin vauhti on taas melkein yhtä luja kuin Nezirillä.  
 
Flunssakaudella ei kannata unohtaa myöskään mehiläisten tuottamaa propolista.  Sunnuntaina Twitterissä Christina Forsgård kertoi käyttävänsä propolista heti, jos meinaa flunssa iskeä. Ehkä siis pitäisi lähettää Nezirille myös propolista testattavaksi.