Ostatko hunajasi mieluummin kaupasta vai suoraan tuottajalta?

Kotimaisten hunajien määrä kaupan hyllyillä näyttää pienentyneen. Näin totesi viikonloppuna Mehiläishoitajain Talvipäivillä mehiläishoidon neuvoja Ari Seppälä.

Hunajavalikoima hyllyissä on kasvanut, mutta valikoiman kasvu on ulkomaisten hunajien ansiosta: esimerkiksi muualta tulevat luomuhunajat saavat hyllytilaa. Samoin esimerkiksi Tanskassa pakatut, suomalaista halvemmat hunajat, näkyvät nyt valikoimissa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita suoraan sitä, etteivät ihmiset ostaisi kotimaista hunajaa. Ilmeisesti kuluttajat ostavat hunajaa yhä useammin suoraan tuottajalta (kotoa, markkinoilta, netistä tai muuta kautta).

Ja miksipä eivät ostaisi, jos tiedossa on sopiva mehiläistarhaaja?

Uskon, että kuluttajat näkevät suoraostossa mm. seuraavia etuja:

- Tieto alkuperästä: Kun purkin ostaa suoraan tarhaajalta, niin hunajan alkuperä on selvillä.
- Tieto käsittelystä: Hunajan tuotantoon ja käsittelyyn liittyvistä vaiheista saa lisätietoja henkilöltä, joka osaa ne parhaiten kertoa.
- Hinta: Sen, minkä hunajasta maksaa, menee suoraan tarhaajalle eikä välissä ole kaupan isoja ketjuja.
- Laatu: Tutuksi tulevan hunajantuottajan tuotteissa tietää, mitä saa.
- Määrä: Hunaja on siitä mainio tuote, että sen voi vaivatta säilyttää pitkään jopa pienemmässä asunnossa. Siksi hunajaa voi ostaa kerralla vaikka viisi tai jopa kymmenen kiloa.
- Ei tukea kaupan ketjuille: Kriittisyys kahta isoa vähittäiskauppaa kohtaan on kasvanut. Moni miettii vaihtoehtoisia ostokanavia lähiruualle.
- Ajatus lähituotteesta ja pientuottajan tukemisesta: Lähihunaja on samalla tuen osoitus esimerkiksi paikalliselle yrittäjyydelle ja mehiläisten pölytystyölle. Pölytys on tärkeää mm. monille marjoille ja kasveille.

Mitään väärää ei tietysti ole siinäkään, että ostaa kotimaista hunajaa kaupasta. Esimerkiksi isommat pakkaajat ovat monille mehiläistarhaajille tärkeä väylä hunajan myymiseen, ja monessa kaupassa on myös paikallisen tuottajan hunajaa.

Valitettavasti moni vain on pettynyt esimerkiksi siihen, että kaupassa pikavilkaisulla suomalaiseksi luultu hunaja ei olekaan suomalaista. 

Twitter-käyttäjä @ruokakaupassa 21.1.2014

Minun ei onneksi tarvitse itse miettiä hunajien ostamista. Työsuhde-etuna saan nauttia hunajaa reilusti ilmaiseksi.

Mutta välillä mietin, että jos tätä etua ei olisi, niin miten hankkisin hunajani?

Pitäisiko ostaa jokin mehiläispesä joltain tarhaajalta niin, että hän hoitaisi sitä, minä saisin hunajat ja voisin käydä välillä moikkaamassa mehiläisiä? Siis samaan tapaan, kuin kaupunkilaisperhe on hankkinut lehmän oman maitonsa tuottajaksi? 
(Ja juu, ainahan sitä voi ryhtyä myös varsinaiseksi hunajantuottajaksi, mutta juuri nyt elämäntilanne ei tätä mahtavaa harrastusta salli!)

Mutta miten ja miksi sinä ostat hunajasi? Ja millaista hunajaa haluat?

Vuoden Mehiläistarhaajan haastava työ on mehiläisten jalostus

Vuoden Mehiläistarhaaja 2014 Juhani Lundén

Usein hyvä hunajasato ovat mehiläistarhaajan työtä ajava voima. Vuoden Mehiläistarhaajaksi viime viikonloppuna valittu Juhani Lundén on kuitenkin tinkinyt sadon määrästä pitkäjänteisen jalostustyön vuoksi. Lundén on jo parikymmentä vuotta jalostanut varroapunkkia kestäviä mehiläisiä.

Suomen Mehiläishoitajain Liiton johtokunta perusteli valintaansa juuri Lundénin  jalostustyöllä varroapunkkia kestävien mehiläisten sekä buckfast-rodun puolesta. Lisäksi ruoveteläinen Lundén on toiminut aktiivisesti tarhaajien kouluttajina eri puolilla maata.

Tällä hetkellä Lundénilla on noin 100 pesää. Ajatuksena hänellä on lisätä pesiä, mutta se ei ole jalostuksen ohella helppoa. "Hunajan ja pesien määrä on vähentynyt, mutta onneksi hunajaa on riittänyt vastaamaan kysyntää."

Mehiläisiä vaikea jalostaa

Harva mehiläistarhaaja kasvattaa mehiläisemoja ja vielä harvempi jalostaa mehiläisiä määrätietoisesti. Eikä ihme, sillä mehiläisten jalostus on todella vaativaa ja tiukkaa tiedettä. Ominaisuudet periytyvät eri tavoin kuin nisäkkäiden, koska kuhnurit, eli koirasmehiläiset ovat haploideja. Mehiläiskuningatar myös pariutuu ilmassa monen kuhnurin kanssa. Periytymissäännöt eivät ole siis yhtä yksinkertaisia kuin Mendelin herneissä, koska isiä voi olla monta ja periytymismallit ovat erilaisia. Jalostus on aina tietoista valintaa ja mehiläisillä tämä on vaikeaa.

Kuitenkin, jos jossain mehiläisjalostus on mahdollista niin Suomessa. Jos antaa emon pariutua vapaasti mutta kuitenkin kontrolloida minkä kuhnureiden kanssa, on syytä perustaa syrjäinen jalostustarha. Täällä Suomessahan riittää lääniä ja syrjäseutuja, joissa ei muita mehiläistarhaajia ole. "Meillä olisi jalostuksessa suuret mahdollisuudet, kun ollaan harvaan asutussa maassa. Mutta jalostustarhan perustaminen on tarhaajalle niin iso askel, että harva ryhtyy siihen."

Kannustusta jatkamiseen

Mehiläisiä jalostetaan paritustarhalla, jossa on pieniä parituspesiä.

Vaikka välillä Vuoden Mehiläistarhaajan jalostusaikeisiin on suhtauduttu epäluulolla, on tuki ja kannustus saanut Lundénin jatkamaan. Hän myös uskoo, että jalostusta kannattaa jatkaa Suomessa. Esimerkiksi talvenkestävyys olisi yksi jalostettava asia. Jalostus ei kuitenkaan ole vain yhden maan asia - kontaktit ulkomaille ovat tärkeitä, Lundén muistuttaa. Siellä ovat paitsi markkinat, myös uusi veri. Jottei mehiläiskannoista tulisi sisäsiittoisia, on pakko hankkia perintöaineista myös ulkomailta.

Vaikka Lundén on tehnyt paljon työtä punkinkestävien mehiläisten puolesta, on työn perustelu tarhaajille on välillä vaikeaa.  "Nykyiset punkintorjuntamenetelmät ovat helppoja, halpoja ja luonnonmukaisia. Vasta kun punkkiongelma pysyy torjunnasta huolimatta, herätään pohtimaan, ollaanko väärällä tiellä."

Meillä ei ole tällä hetkellä minkäänlaista virallista mehiläisten jalostusohjelmaa, eikä ole suurilla jalostusfirmoillakaan. Onkin todella hienoa, että joku tekee tällaista työtä itsenäisesti. Onnea vielä kerran, Vuoden Mehiläistarhaaja Juhani Lunden!

Lisätietoja: Lundenin Hunaja

Mikä on sopiva määrä hunajaa päivässä?

Olen saanut muutaman kerran vastata kysymykseen siitä, mikä on suositus hunajan päivittäiseen nauttimiseen. Tai onko hunajan määrälle jokin riskiraja, jota ei saisi ylittää.

Suoraan hunajalle ei ole mitään suositusmäärää. Aina oleellista on tietysti ruuan kokonaisuus. Kun puhutaan makeuttajista, niin silloin nousee esiin energia.

Hunajaa on siis energianäkökulmasta loogista verrata sokeriin. Sokerille päivittäinen suositus on maksimissaan noin 40 - 60 grammaa, kertoo Diabetesliitto, ja valistaa samalla erilaisista piilosokereista (mehut, jogurtit jne). Lapsille tietysti suositellaan pienempää määrää.

Diabetesliiton mukaan määrä täyttyy päivässä esimerkiksi seuraavasti: puolitoista desilitraa tavallista marja- tai hedelmäjugurttia, puolitoista desilitraa marjakiiselliä ja yksi keskikokoinen jäätelötuutti.

Hunaja aistitaan tavallista sokeria n. 1,3 kertaa makeammaksi. Hunajassa on kuitenkin n. 20 prosenttia vähemmän kaloreja. Eli kun on sama grammamäärä sokeria ja hunajaa, niin hunajasta saa selvästi enemmän makeutta, mutta vähemmän energiaa.

Yksi desilitra hunajaa painaa noin 140 grammaa. Näkemykseni mukaan hunajaa voisi syödä siis noin puoli desilitraa (50 millilitraa eli 70 grammaa), jotta tuo sokeriin verrattava päivittäinen maksimisaantisuositus (60 grammaa) ei ainakaan energianäkökulmasta ylity.

Yksi ruokalusikallinen on 15 millilitraa, joten noin kolmen ruokalusikallisen hunajamäärä (45 millilitraa) mahtuu arviooni. Näissä arvioissa oletuksena on tietysti se, ettei syödä juurikaan muita sokerisia tuotteita.

Itse nautin hunajaa sellaisenaan yhteensä noin ruokalusikallisen esimerkiksi aamupuurossa, teessä ja iltapalajogurtin makeuttajana. Monille se ruokalusikallinen tai kaksi on varmasti sopiva määrä, koska sokeria kertyy helposti muista elintarvikkeista.

Mutta toki hunaja on monesta syystä erinomainen valkoisen sokerin korvaaja.

Tänään julkaistiin uudet suomalaiset ravitsemussuositukset. Niissä ei erityisesti huomioida hunajaa. Mutta sen sijaan nostetaan esiin esimerkiksi kestävät ruokavalinnat (PDF, s. 40) ja todetaan mm. se, että "ruoka tuotetaan ja jalostetaan luonnonvaroja mahdollisimman kestävästi käyttäen ja mahdollisimman tehokkaasti hyödyntäen". Tuohon toteamukseen hunaja sopii tietysti hienosti.

Valmista suklaapähkinämuffini tulevan leipuri-kondiittorin ohjeella

Mehiläistarhausta harrastava Helmi Haataja valmistuu leipuri-kondiittoriksi Kainuun ammattiopistosta tänä keväänä. Hän käsitteli opinnäytetyössään hunajan käyttöä leivonnassa.

”Tavalliseen leivontaan hunaja sopii todella hyvin. Maltti on silti syytä muistaa hunajan käytössä: tavoitteenahan on kuitenkin antaa aromia ja miellyttävä ulkonäkö. Esimerkiksi leipien kohdalla hunajaa käytetään enemmän rakenteen parantamiseen ja makujen tasapainottamiseen”, Haataja toteaa.

Hunajalla ei kuitenkaan aina voi täysin korvata sokeria.

”Sokerivaahtopohjalla tehdyissä piirakoissa hunaja ei toimi kuin tavallinen kidesokeri, eli se ei vaahtoudu kananmunan kanssa. Tällaisissa ohjeissa hunajaa kannattaa käyttää vain osittain.”

Ammattileipomoissa hunajan käyttämättömyyttä perustellaan usein korkealla hinnalla. Haatajan mielestä se ei ole todellinen este.

”Tuotteesta pitää silloin tehdä hintansa veroinen. Tuotteeseen pitää osata tuoda esiin se, miksi hunaja on siihen niin hyvä. Silloin hintakin voi olla hieman korkeampi. Suomalaista hunajaa sisältävien tuotteiden käyttö auttaisi myös tarhaajia.”

Tässä vielä Helmin ohje hunajaisiin suklaapähkinämuffinsseihin.

"Tämä resepti oli todella hyvä.Suklaa ja pähkinät sopivat minusta hyvin hunajan kanssa, eikä taikinan koostumuksessakaan ollut mitään valittamista. Valmistaminen oli helppoa", tuleva leipurialan ammattilainen toteaa.

Hunajaiset suklaapähkinämuffinsit

4dl vehnäjauhoja

0,5dl sokeria

3tl leivinjauhetta

2,5dl maitoa

1 kananmuna

60g rasvaa

100g suklaata

100g pähkinöitä

1dl hunajaa

1. Vaahdota voi ja sokeri.
2.Yhdistä kuivat aineet keskenään.
3. Yhdistä maito, hunaja ja kananmuna keskenään.
4. Yhdistä kaikki ainekset, sekoita ja lopuksi lisää suklaa sekä pähkinät. Vältä vaivaamista.
5. Paista 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Euroopassa on tarve 14 miljoonalle mehiläispesälle

Mehiläispölytys on äärettömän arvokasta, sen jo moni tietää. Mutta onko mehiläisiä tarpeeksi pölyttämään nykyisiä satomääriä? Tuoreimman tiedon mukaan ei ole. 

Viime perjantaina julkaistu Euroopan laajuinen tutkimus selvitti, että tarve mehiläispölytykselle kasvaa viisi kertaa nopeammin kuin mitä tarhattujen mehiläisten määrä. Mehiläispesiä tarvittaisiin Euroopan mittakaavassa lisää lähes 14 miljoonaa yhdyskuntaa.
 

Englantilaisen Readingin yliopiston tutkimus kattoi 41 Euroopan maata. Yli puolella maista mehiläisten määrä ei riitä nykyisellään maatalouskasvien pölyttämiseen. Suomessa pölytystä tarvitsevien kasvien pinta-ala nousi kaikista nopeiten. Muun muassa energiakasvien viljely lisää pölytystarvetta meillä ja koko Euroopassa.

Suurin mehiläisvaje on tutkijaryhmän mukaan Englannissa, jossa mehiläisiä on vain neljännes pölytykseen tarvitusta määrästä. Tällä hetkellä meillä on Suomessa noin 50000 pesää pölyttämässä peltojamme ja kotipuutarhojamme.  

Totta kai myös luontaiset pölyttäjät pölyttävät viljelykasvejamme, mutta niiden kannat vaihtelevat alueellisesti ja vuosittain.   

Kysy tarhaajilta pölytyspalvelua

Mehiläispölytyksen arvo Suomessa on tärkeimpien viljelykasviemme ja kotipuutarhojen osalta arviolta 60 miljoonaa euroa. Useat suomalaiset mehiläistarhaajat tarjoavat mehiläispesiä pölyttämään viljelykasveja. 

Pölyttävistä pesistä kannattaa maksaa tarhaajalle korvaus, koska pölytysarvon näkee sadon määrässä ja laadussa. Esimerkiksi marjoista ja hedelmistä tulee kookkaampia ja kauniin muotoisia, öljykasveilla öljypitoisuus kasvaa ja sato kypsyy tasaisemmin pölytyksen ansiosta. 

Tarhaajalle maksettu korvaus kattaa mm. hoitotyön kustannuksia, polttoainekustannuksia ja muita kuluja. 

Eron huomaa. Pölytys tekee marjoista suuria ja meheviä (vas.). Ilman tehokasta pölytystä marjasta kehittyy toispuoleinen ja pieni (oik.)

Kannattaakin olla ajoissa keväällä liikkeellä, jos haluaa omille tiluksilleen mehiläispesiä lisäämään satoa. Lue nettisivuiltamme lisää pölytyspalvelusta ja sitä tarjoavista tarhaajista.

Tutkimuksessa verrattiin 41 Euroopan maata vuosina 2005-2010. Kunkin maan mehiläisyhdyksuntien määrä vertailtiin maiden viljelykasvitilastoihin. Koko tutkimusartikkeli on luettavissa Plos One -verkkojulkaisussa.