keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Pieni hunajantuottaja kohtaa vaakabyrokratian ja siitä maksaa myös kuluttaja

Tämän päivän Maaseudun Tulevaisuudessa (MT 15.10.) julkaistiin SML:n mehiläishoidon neuvoja Ari Seppälän mielipidekirjoitus, jossa käsitellään elintarvikevaakoja.

Pienikin hunajantuottaja joutuu nimittäin hankkimaan kalliin elintarvikevaa'an hunajan punnitsemiseen, jos haluaa toimia viranomaisten säännösten mukaan. Silti tällainen varmennettukaan vaaka ei takaa sitä, että hunajapurkissa olisi se määrä hunajaa, kuin mitä purkissa lukee: sisällön määrän takaa vain pakkaaja.

Hunajan pientuottaja voisi aivan hyvin hoitaa tuotteittensa määrän varmistamisen myös tavallisella, tarkalla ja nykyaikaisella digitaalivaa'alla. Silloin ei synny myöskään tarvetta nostaa hunajan hintaa siksi, että vaaka ja sen varmennukset ovat vieneet nipun euroja. Toivottavasti byrokratia hellittää ja pientuottajalle riittäisi tulevaisuudessa varmentamaton vaaka.

 Tässä mielipidekirjoitus kokonaisuudessaan:

*************************

Vaakojen valvonta tuo vain kuluja kuluttajalle ja tuottajalle

Tänä vuonna Tukes ja aluehallintavirastot ovat tehostaneet elintarvikevaakojen valvontakäyntejä tila- ja kausimyyjille. Valvonta on hämmentänyt hunajantuottajia: tärkeintä on ollut se, että vaa’alle on tehty maksullinen varmennus eli kruunaus oikeaan aikaan. Valvonta ei kuitenkaan kiinnitä mitään huomiota siihen, pakkaako hunajantuottaja purkkeihinsa luvatun määrän hunajaa vai ei. 

Hunajapurkin sisällön oikean määrän takaa vain pakkaaja. Vaa'an varmennuksella tai varmentamattomuudella ei ole sen kanssa mitään tekemistä.

Vaakojen varmennukset ja tarkistukset lisäävät mehiläistarhauksen kustannuksia ja byrokratiaa.  Sen myötä nousee myös hunajan hinta.

Suurin osa Suomen mehiläistarhaajista on pieniä. Pienelle tarhaajalle varmennetusta vaa’asta koituu merkittävä kustannus: ensivarmennetun elintarvikevaa’an hinta on noin 300–400 euroa.  Kolmen vuoden välein tehtävä vaa’an varmennus maksaa 100–200 euroa.

Varmennettu vaaka nostaa esimerkiksi kahden pesän tarhaajan hunajan tuotantokustannuksia noin kymmenen prosenttia. Yksi hunajakilo tulee yli euron kalliimmaksi.

Vaakojen valvonta on jäänne menneisyydestä. Hunajan pienimuotoisessa pakkaamisessa riittäisi edullinen, varmentamaton digitaalivaaka. Hieman helpottaisi, jos tuottajien ei tarvitsisi painiskella vaakojen varmennusten ja tarkistusten kanssa.

Ari Seppälä, mehiläishoidon neuvoja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti