Myös jouluruoka tarvitsee pölyttäjiä

Brittiläinen Plan Bee on tehnyt esimerkkikuvat paikalliseen jouluruokaan liittyen: mitä jäisi joulupöytään, jos pölyttäjät eivät olisi osaltaan tuottamassa raaka-aineita?

Brittiläisestä pöydästä katoaisivat esimerkiksi karpalokastike, porkkanat, ruusukaali, palsternakka, neilikat ja kirsikat (kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla).

Suomalainen joulupöytä on tietysti vähän erinäköinen, mutta monta ruokalajia puuttuisi myös meiltä, jos pölyttäjät eivät olisi tekemässä työtään.

Rosollia emme saisi, koska porkkanan ohella esimerkiksi punajuuren ja omenan tuotanto hyötyy pölyttäjistä. Kaakaokin tarvitsee ötököitä: emme siis pääsisi herkuttelemaan suklaalla.

Koska herukat hyötyvät pölyttäjistä, niin herukkamehupohjaista glögiä emme saisi. Emme myöskään voisi lisätä siihen manteleita. Luumukiisseli ei pääsisi jälkiruuaksi.

Riisipuuron riisit eivät tarvitse pölyttäjiä, mutta päälle emme voisi ripotella joulun tärkeää maustetta, kanelia. Jos oletetaan, että kinkuksi päätyvä possu voitaisiin kasvattaa ilman hyönteisiä kasvavalla rehulla, niin kinkku kuitenkin jäisi ilman sinappihuntua. Sinapinkin tuotannossa ötököillä on oma roolinsa. Vaikka saisimme kaloja, niin emme voisi maustaa niitä tillillä.

Tietysti koko ekosysteemin kannalta on mahdotonta tietää, miten pölyttäjien katoaminen todella vaikuttaisi ruoan tuotantoon. Eri kasvit ja niiden lajikkeet hyötyvät eri tavoin pölyttäjistä, joten joillakin vaikutus olisi erittäin suuri ja toisilla vähäisempi. On myös hyvä muistaa, että pölyttäjiä on tietysti tarhamehiläisen ohella paljon muitakin, muurahaisista lepakoihin.

Meille tutut kasvit, jotka hyötyvät hyönteispölytyksestä tavalla tai toisella, on listattu Pölytys.fi -sivulle.

Kuuma muovaa mehiläisvahan joulukorttiin

Kävin viime viikonloppuna Koskella mehiläisvahamaalauskurssilla. Minulla ei ollut oikein ennakkokäsitystä, mitä kaikkea mehiläisvahasta voi maalata, mutta kylläpä yllätyin! Noin vain näppärästi sulasta mehiläisvahasta luotiin talvisia maisemia, joulukuusia, kynttilöitä jne...

  

Mehiläisvahataiteessa, enkaustiikassa, maalataan siis värjätyllä mehiläisvahalla. Kuuman raudan avulla vaha työstyy upeisiin muotoihin vaikkapa korteissa tai tauluissa.

Alkuun pääsee väreillä ja lämpöraudalla, kertoo Sini Persson.

Mehiläisvahamaalaus on ikivanha taiteenlaji.  Vahaa on tuhansia vuosia käytetty esimerkiksi kirkkomaalauksissa, ikoneissa ja veneissä, kertoo tekniikkaa opettava Sini Persson. 

Suomessa laji on vielä harrastuksena uusi mutta Persson uskoo, että kiinnostus nousee ehdottomasti lähitulevaisuudessa. Esim. Saksassa tekniikka on hyvin suosittu.

Tekniikkalaji
Värjättyä mehiläisvahaa työstetään maalin tapaan kuuman raudan, lämpökynän, lämpöpuhaltimen tai -levyn avulla. Mehiläisvaha sulaa noin 65 asteessa, jolloin sitä on helppo työstää.

Tulitikkuaskit saivat vahasta kauniin koristuksen.

Itsekin huomasin, että enkaustiikka on oikeastaan tekniikkalaji, mutta myös yllättävän helppoa vasta-alkajalle. Lopputulos riippuu tosi paljon raudan käsittelystä. Vahaa voi työstää melkein mille pinnalle vain. 

Tällä hetkellä maalaamisessa käytettävä mehiläisvaha tulee ulkomailta. Värien on oltava korkealaatuisia, valoa kestävää, puhdasta ja huolella valmistettua. Tuotteiden väripigmentit ja muu materiaali ovat myrkyttömiä. Kauniita värejä löytyy kymmenittäin.

Puhdasta väritöntäkin mehiläisvahaa käytetään: encaustic-harrastajat käyttävät väritöntä mehiläisvahaa raudan puhdistukseen. Tätä vahaa kuuluu eniten, koska rautaa täytyy puhdistaa usein työvaiheiden välillä. Väritöntä vahaa käytetään myös muiden värien ohentamiseen ja kuvien kiinnitykseen.

Väritöntä mehiläisvahaa voi käyttää liimana, näissä korteissa terälehtiä.

Mehiläisvahakursseja järjestetään eri puolilla Suomea muun muassa kansalaisopistoissa. Tällä hetkellä Suomesta löytyy noin 30 tekniikkaa opettavaa kouluttajaa. 

”Parasta encausticissa on värien loisto, innostavuus ja nopeus. Luodakseen näyttäviä, yksityiskohtaisia ja persoonallisia maalauksia ei tarvitse osata edes piirtää", kouluttajaSini Persson iloitsee.

- Tuula

Lisätietoja ja videoita löytää netistä esim. hakusanalla ”encaustic art”.

Mehiläisvahamaalaus Facebookissa: www.facebook.com/EncausticArtFinland

Hyvää joulun odotusta!

Pikkujouluaikaan sopivat sinihomejuusto-karpalomuffinit

Nämä suolaiset muffinit käyvät hyvin glögin, kahvin tai teen parissa nautittaviksi. Sinihomejuusto maistuu mielestäni juuri sopivasti eli ei liikaa. Muffiit ovat lisäksi helppoa ja nopeaa leivottavaa.

 

Sinihomejuusto-karpalomuffinit (n. 10 kpl)

2 munaa
90 g margariinia tai voita
1 dl maitoa tai maustamatonta jogurttia
2 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
75 g sinihomejuustoa pieninä paloina
1 rkl hunajaa *
75 g kuivattuja karpaloita *
(koristeeksi pekaanipähkinöitä)

Vatkaa munien rakenne rikki. Lisää pehmeä rasva ja maito (tai jogurtti). Sekoita joukkoon sinihomejuusto, hunaja, karpalot ja kuivat aineet. Lusikoi taikina muffinivuokiin. Halutessasi voit painaa jokaisen muffinin koristeeksi pekaanipähkinän. Paista 200 asteessa 15–20 minuuttia.

* = raaka-aine hyötyy hyönteispölytyksestä

Innoitus reseptiin saatu K-Ruoka -sivujen reseptistä.

Parasta hunajaa ja hunajanekkuja

Lukuisina vuosina erinomaisesti Suomen paras hunaja -kisassa
menestynyt Aappo Valo myy hunajiaan eri tapahtumissa.
Tämä kuva on viime vuoden Tuomaan
markkinoilta Helsingistä.
Valo on mukana kyseisillä markkinoilla myös
tänä vuonna 4. - 22. joulukuuta.

Viikonloppuna olin taas ison hunajavalikoiman äärellä: mehiläishoitajien Sadonkorjuuseminaarissa olivat yleisön maisteltavina Suomen paras hunaja -kisan ehdokkaat. Jälleen kerran sain ihailla, miten erilaisia hunajia myös Suomessa voidaan tuottaa. Väritkin vaihtelivat aivan tummasta hennon vaaleaan.

Kisan voiton vei Aappo Valo Lapin puolukkahunajalla. Hän on itse asiassa voittanut tämän Suomen Paras Hunaja -tittelin viimeisen viidentoista vuoden aikana useammin kuin kukaan muu eli Aappolla on voitot peräti viideltä vuodelta (2000, 2005, 2009, 2012, 2015). Lisäksi Aappon hunajat ovat usein pärjänneet erinomaisesti esimerkiksi lajihunajien sarjassa. 

Kisasta ja sen tuloksista saa lisätietoja SML:n tiedotteesta.

Herkuttelua hunajanekulla

Viikonlopun hunajamaistelun lisäksi pääsin tiistaina maistamaan hunajanekkua, kun kävin Stadin tarhaajien tilaisuudessa. Auli Kontinen kertoi tekemistään nekuista eikä touhu kuulostanut aivan yksinkertaiselta, mutta innokkaiden kannattaa tietysti kokeilla ja tehdä nekkuja vaikka joululahjaksi.

Nekkuihin ei ole syytä käyttää Suomen parasta hunajaa, vaan ennemmin vaikka joku kaapin perukoille jäänyt hunajapurkki (olen kuullut, että joillakin voi tällaisia olla).

Nekkujen syöminen on myös oma operaationsa, sillä voipaperi jämähtää tehokkaasti kiinni nekkuun. Auli neuvoi nuolemaan ensin paperin märäksi, jolloin paperi irtoaa vaivatta.

Nekkujen ohje Stadin tarhaajien sivuilta.

Hunajanekut

Leikkaa voipaperista 9×9 cm neliöitä n. 40 kpl. Kierrä neliöt tötteröiksi, taita kärki umpeen. Aseta tötteröt pystyyn esim. juomalaseihin.
Mittaa hunaja, vesi, voi ja omenaviinietikka paksupohjaiseen kattilaan ja keitä tunnin verran koko ajan sekoitellen.
Kun seos on valmista (kylmään veteen pudotettu tippa jähmettyy palloksi), kaada se tötteröihin. Työnnä tikut vähän jäähtyneisiin nekkuihin.

Aulin (taustalla) tekemä hunajanekku sai suuni
makeaksi. Ihan pienille lapsille nekkuja ei kannata antaa,
etenkään, jos lapsen hermot eivät kestä
voipaperin irtinuolemisen ja nekkuimeskelyn vaatimaa aikaa.

• 2 dl hunajaa ja 2 dl sokeria
• 1 dl vettä
• 2 rkl voita
• 1 tl omenaviinietikkaa
• voipaperia
• tikkuja (pieniä jäätelötikkuja tai grillitikun pätkiä)

 

Maija Mehiläinen lentää taas elokuvissa

Maija Mehiläisestä on tehty uusi elokuva, joka sai äskettäin Suomen ensi-iltansa. Kävin katsomassa elokuvan kolmevuotiaan lapseni kanssa, ja olimme molemmat varsin tyytyväisiä näkemäämme.

Minulle Maija oli tietysti tuttu omasta lapsuudestani. Silloin televisiossa pyörä Maija Mehiläinen -sarja. Tunnusmusiikin muistan edelleen, mutta muuten Maijasta ei ole jäänyt kovin vahvoja mielikuvia.

Elokuva oli hetkittäin yllättävän jännittävä, joten aivan pienimmille ja herkimmille se voi olla liikaa. Lapsikriitikko totesi, että herhiläiset olivat pelottavia. Aikuisen silmiin herhiläisjoukkio oli tehty moottoripyöräjengiä muistuttavaksi.

Lapsikriitikolle jäi parhaiten mieleen kohtaus, jossa Ville-mehiläinen räppäsi. Huumoria ja iloa oli ripoteltu leffaan, mutta ehkä tuollaista räppihenkistä menoa olisi voinut olla enemmän.

Maijalta ei tietysti voi odottaa sitä, että elokuva olisi realistinen oppitunti mehiläisten elämään. Mutta toisaalta aikuiskatsoja voi katsoa leffaa myös sillä silmällä, että mikä siinä vaikuttaa todelliselta mehiläisyhteiskunnan toiminnalta ja mikä taas ei. Esimerkiksi mehiläisten siitepölyn kerääminen oli näkyvästi esillä, joka on mielestäni aika poikkeuksellista: yleensä laste
n ohjelmissa puhutaan pääosin siitä, että mehiläiset keräävät hunajaa. 

Mutta siis kokonaisuudessaan hyväntuulinen elokuva, jonka ansiosta voi taas jutella kotona lisää mehiläisistä ja muista ötököistä. Ja toki Maijan mukana käsitellään myös ystävyyttä, erilaisuutta, omia vahvuuksia ja yhdessä tekemistä.

Ötökät ja hunaja kiinnostavat päiväkoti-ikäisiä

Maistelemassa hunajaa: vasemmalla oma poikani,
joka tietysti vaati hunajaa lisää ja lisää.

Kävin viime viikolla kolmevuotiaan lapseni päiväkodissa kertomassa mehiläisistä, pölyttäjistä ja mehiläispesän tuotteista.

 Erityisesti iso, pörröinen kimalainen
viehätti lapsia (kuvassa ei ole mehiläisiä,
mutta niitä oli mukana
yksi pieni rasiallinen).
Juttelimme mm. siitä, että
kimalaisia näkyi alkusyksystä
paljon päiväkodin puistossa
ja niiden kannattaa
antaa rauhassa lennellä kukissa.

Ötökät kiinnostavat päiväkoti-ikäisiä, mutta koska eläviä hyönteisiä en voinut päiväkotiin viedä, niin keräsin talteen kuolleita. Oman kerrostalomme ullakolta löytyi kimalaisia ja ampiaisia. Mehiläiset pyysin kollegaltani hänen pesältään.

Kuolleiden hyönteisten avulla on niin lasten kuin aikuisten tietysti helpompi hahmottaa, miten eri pörrääjät eroavat toisistaan. Yksi lapsista pyysi mehiläistä kotiinviemiseksi, ja tietysti sen lupasin.

Lisäksi tarjoilin lapsille hunajaa sekä mehiläisleipää eli pergaa. Tähän oli etukäteen kysytty lupa vanhemmilta.

Olin ottanut mukaani mehiläishoitotakin, jota halukkaat saivat kokeilla. Näytin myös mehiläispesillä kuvaamaani videopätkää, ja kuvia katselimme SML:n lapsille suunnatuista esitteistä.

Jo ennen vierailuani olin saanut kuulla, että päiväkodissa on laulettu usein Piippolan vaaria. Yksi vaarin hoidon mahdollinen kohde ovat mehiläiset. Joku lapsista oli tällöin sanonut, että ei mehiläisiä voi hoitaa. Lapseni oli heti tokaissut:
"Kylläpäs voi! Äitikin hoitaa!"

(Minullahan ei tosin ole yhtään mehiläispesää, joten mehiläishoitoni on todella rajoittunutta eli satunnaista vierailua mehiläispesillä.)

Vein päiväkotiin reilun
nipun SML:n esitteitä, jotta
lapset voivat viedä
niitä kotiin ja tutkailla myös
myöhemmin päiväkodissa.

Miltä tuntuu pukeutua
mehiläishoitajan takkiin?

Hyönteispölyttäjät vaikuttavat merkittävästi ruokakaupan valikoimaan

Viime viikolla minä ja kollegani Tuula toteutimme pitkään mielessä muhineen idean. Kävimme merkitsemässä pieneen ruokakauppaan kaikki ne tuotteet, jotka jollain lailla hyötyvät hyönteispölytyksestä.

Tempauksen myötä M Kaartin Kotikaupan hyllyillä on edelleen pieniä mehiläiskuvia. Kahvit, suklaat, monet mehut ja hillot, useat hedelmät, tomaatti, kurpitsa, avokado, sinapit, porkkana, chilit, kaneli, minttu, manteli, rypsiöljy, tattarihiutaleet, härkäpapurouhe ja vaikkapa lasten mustikkasmoothie ovat esimerkkejä tuotteista, joita laputimme.

Kävimme läpi myös esimerkiksi eineksiä ja keksihyllyä, joten sen myötä esimerkiksi basilikapesto, falafel-paketti ja suklaamuffini saivat mehiläismerkinnät.

Kyseinen, Helsingin Ullanlinnassa sijaitseva kauppa on kooltaan pieni, mutta valikoima on silti laaja. Aivan helppoa laputtaminen ei ollut, sillä hyönteispölytyksen merkityksen määrittäminen eri tuotteille ei ole yksiselitteistä.

Esimerkiksi kahvin kohdalla kaikki kahvilajikkeet eivät välttämättä hyödy samalla tavalla hyönteispölytyksestä: joillekin merkitys on suuri, toisille vähäinen.

On myös tärkeää muistaa, että pölyttäjiä on paljon muitakin kuin tarhamehiläinen. Pölyttäjä voi siis olla vaikka kukkakärpänen, perhonen tai jopa muurahainen. Ja tietysti pölyttäjien merkitystä kannattaa miettiä laajemminkin kuin suoraan meitä hyödyttävien elintarvikkeiden kautta: koko ekosysteemille erilaiset pölyttäjät ovat todella iso asia.

Mehiläiskuvat löytyvät edelleen Kaartin Kotikaupan hyllynreunoista. Aivan jokaista tuotetta emme laputtaneet, sillä pelkästään erilaisia suklaapatukoita oli todella runsaasti. Nämä tuotteet merkittiin hyllyittäin.

Lisäksi kaupassa pidettiin perjantaina hunajamaistiaiset. Valikoimissa on paljon hienoja hunajia ympäri Suomea. Jos siis kaipailet erilaisia kotimaisia hunajia ja asut Helsingissä, niin kannattaa käydä katsastamassa Kaartin Kotikaupan hyllyt.  

Alla olevalta videolta saa lisätietoja pölytyksen merkityksestä ja kauppameiningistä. Lista pölytyksestä hyötyvistä raaka-aineista on Pölytys.fi -sivuilla.

Akaan Hunajahulinoilla vietettiin makea päivä

Akaan Hunajaviikkojen päätapahtumaa, Hunajahulinoita, vietettiin lauantaina Toijalan torilla. Olin itse paikalla puhumassa tällä viikolla julkaistavasta Hunaja-kirjastani. Samalla ehdin kiertää tapahtumaa ja jutella monen hunajakauppiaan kanssa.

Kuten aiempinakin vuosina, niin myös nyt julistettiin Vuoden kuhnuri. Tänä vuonna tunnustuksen sai kansalaisopiston pitkäaikainen rehtori Risto Nieminen. Kuhnurin määritelmänä on ollut positiivinen taustatyö sekä yhteishengen luominen kaupungissa.

Toijalan Eräveikkojen partiolaisryhmästä löytyy myös vankkaa
mehiläishenkeä. Mehiläinen-joukko pörräsi myös
Hunajahulinoilla. Kuvassa keskellä Akaan kaupunkitarhauksen
kehittäjä Risto Niilimäki ja puolisonsa Marita. Marita on
myös neulonut kuvassa näkyvät hienot päähineet.

Toijalan torilla oli lauantaina
myynnissä runsaasti hunajaa.
Akaalaisen Kuhavuoren tilan
(Facebook-sivu)
tiskiltä löytyi niin hunajaa
kuin muita tuotteita. Perheen tytär
oli tehnyt myyntiin myös suloisia
mehiläismagneetteja.

Mehiläisteemaa näkyi myös monissatorilla vierailijoiden asuissa.

Kalevi Mettälä oli yksi monista hunajaa myyneistä tarhaajista.
Vaikka hunajan keskisato jää tänä vuonna tavallista pienemmäksi,
niin Tampereen seudulla kuulemma monet saavat silti kohtuullisen sadon.

Akaa arvostaa pölyttäjiä

Suomen Hunajapääkaupungiksi julistautuneessa Akaassa käynnistyvät tänään Hunajaviikot. Siellä on siis
tarjolla paljon hunajiin ja mehiläisiin liittyvää menoa ja tapahtumaa.

Hunajaviikkojen päätapahtuma, Hunajahulinat, järjestetään lauantaina 29. elokuuta Toijalan torilla. Siellä on markkinameininkiä ja monenlaista ohjelmaa.

Kannattaa tulla paikalle esimerkiksi hankkimaan hunajaa ja moikkaamaan minua, sillä olen puhumassa tapahtumassa ainakin n. klo 12. Tällöin toivottavasti pidän käsissäni myös painotuoretta Hunaja-kirjaani: kirjan virallinen julkistaminen on siirtynyt syyskuun alkuun, mutta pidetään peukkuja, että saan kirjaa edes pari kappaletta tällä viikolla.

Hyvä vihersuunnittelu ja -hoito tukevat kaupunkialueen pölyttäjiä

Akaassa siis pörrää iso joukko hunajamehiläisiä. Mehiläiset ovat tulleet jo paikkakuntalaisille tutuiksi ja Akaan hunajainen imago saanut mainetta ja kunniaa. Mehiläisten pölytysalueet kattavat kaikki kolme keskustataajamaa (Viiala, Toijala, Kylmäkoski). Eri tarhaajien mehiläistarhoja on noin 40 ja niissä asuu yli 20 miljoonaa mehiläistä.

Toki myös luonnon pölyttäjillä on tärkeä rooli niin Akaassa kuin muualla. Akaassa pölyttäjiä ja muita hyönteisiä palvelevat esimerkiksi hoitamattomat niityt ja Terisjärven luonnonsuojelualue.  

Kaupunginpuutarhuri Heli Laineen mielestä esimerkiksi kasvinsuojeluaineiden ja hyönteismyrkkyjen minimointi on osa järkevää viheralueiden hoitamista.

”Lähtökohtana on tietysti se, että valitaan sellaisia istutuksia, jotka eivät ole alttiita tuhohyönteisille tai kasvitaudeille. Jos ötököistä tulee harmia, niin ei niitä sitten myrkyilläkään ryhdytä torjumaan.”

Akaassa kasvinsuojeluaineita joudutaan käyttämään jättiputkien torjuntaan. Sen sijaan esimerkiksi tiealueiden kiveysten hoidetaan harjaamalla.

”Torjunta-aineiden käyttö maksaa aikaa ja rahaa. Lisäksi aineiden minimointi on myös luonnon kannalta järkevää", Laine toteaa.

Kuvat: Akaa.fi

 

Mehiläisteemaista retkeilyä Helsingissä: härkäpapuja, kaupunkihunajaa ja Oopperan pesiä

Mehiläishoitajain liitto SML järjesti eilen keskiviikkona perinteisen sidosryhmäpäivän. Kyseiseen päivään kutsutaan ihmisiä ja organisaatioita, joiden kanssa liitto on vuoden mittaan ollut yhteistyössä. Näin jaamme mehiläistietoa konkreettisesti heille, jotka jollain tavalla työssään alamme kohtaavat.

Tänä vuonna päivän teemoja olivat pölytys ja kaupunkitarhaus.

Pölytysteemaa käsiteltiin Helsingin yliopistolla, jossa on käynnissä härkäpavun pölytyskoe. Lisäksi nostettiin esiin mansikan ja vadelman harmaahomeen biologinen torjunta.

Kaupunkitarhauksen merkeissä käytiin Dodo ry:n Kääntöpöydällä Pasilassa sekä Oopperan mehiläispesillä. Samalla päästiin herkuttelemaan hunajaisilla ruuilla ja hunajalla.

Vastuullinen tutkija Fred Stoddard kertoi, miksi
härkäpapu ylipäätään kiinnostaa. Kotimaista kasviproteiinia
olisi  suotavaa saada niin ihmisravinnoksi kuin eläinrehuksi.
Jos härkäpavun käyttö ihmisravintona kasvaisi,
niin myös hinta nousisi ja viljely olisi kannattavampaa.
Härkäpavusta kehitellään tällä hetkellä
monenlaisia elintarvikkeita.

Dodo ry:llä on mehiläispesiä Pasilassa ratapihalla
Kääntöpöydän yhteydessä. Pesien hoidosta
vastaa Lasse Tarkiainen.

Kääntöpöydällä saatiin ruokaa, jonka aineksista osa
oli Kääntöpöydän omilta viljelmiltä.
Mukana oli myös härkäpapuja ja hunajaa.

Kääntöpöydän kasvihuoneessa mehiläishoidon
neuvoja Ari Seppälä kertoi mehiläisalan
viimeisimpiä kuulumisia. Hunajasato jää nyt
tavanomaista heikommaksi. Lisäksi parveilu
oli tänä kesänä voimakasta ja toi lisätyötä
tarhaajille.

Kansallisoopperassa oma hunaja maistuu
mm. väliaikatarjoiluissa. Näitä herkkuja
päästiin maistamaan myös retkellä.
Herkullista juotavaa kaataa kuvassa Oopperan
ravintolapalveluista vastaavan Kanrestan Anuliina Pineda.

Pienessä purkissa Oopperan pesien viimevuotista hunajaa,
isosssa purkissa hunajaa tältä vuodelta. Vaikka pesät
ovat samassa paikassa, niin mesikasvit ovat sen verran erilaisia
eri vuosina, että hunajakin on väriltään erilaista.
Taustalla näkyvät pesiä hoitavat Tuula Lehtonen SML:sta
ja Niina Kangas. Kolmas kaveriporukan tarhaaja
on Lauri Reuter.

Mehiläispesien näkeminen lähietäisyydeltä on yleensä
lähes kaikkien mielestä todella kiinnostavaa.
Oopperan pesillä Ari Seppälä nappasi kiinni kuhnurin
ja esitteli vauhdikkaasti kuhnurin elämänvaiheita aina
häälentoon asti. Kuhnurilla ei ole pistintä, joten se ei
voi pistää, ja sen elämän tarkoitus on päästä
häälennolle parittelemaan kuningattaren kanssa.
Tosin useimmat kuhnurit eivät koskaan sitä pääse kokemaan.