Kesäkurpitsa-vuohenjuustopiiras sopii elokuun iltoihin

Vuohenjuusto ja hunaja ovat tainneet yhdistyä  tässä blogissa jo useammassa reseptissä. Mutta minkäs sille voi, että ne ovat niin mainio pari. Tällä kertaa mukaan mahtuu myös kesäkurpitsa.

Leivoin piirakan Glorian Ruoka & Viini -lehden (4/2013) ohjeella. Näyttävän näköinen kasvispiiras on herkullinen, mutta valmistaminen ei tapahdu ihan pikaisesti: piirakka on syöntikunnossa noin pari tuntia leipomisen aloittamisen jälkeen.

Itselläni ei ollut tuoreita yrttejä, mutta tuskin piiras erityisemmin tästä kärsi, ja vuohenjuustoakin oli vähemmän kuin ohjeessa.

Juustohöylää kannattaa taivutella, jos sillä on leikattu aiemmin vain ohuita juustosiivuja. Kesäkurpitsaviipaleissa saa olla ronskimmin paksuutta.

Kesäkurpitsa-vuohenjuustopiiras

Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
125g kylmää voita tai margariinia
1 tl valkoviinietikkaa
2 rkl kylmää vettä

Täyte:
500g kesäkurpitsaa
2 tl suolaa
250g chevre-vuohenjuustoa
1 dl kermaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
1-2rkl sitruunatimjamia TAI
tavallista timjamia ja ½ tl raastettua sitruunan kuorta
TAI kuivattua timjamia ja tilkka sitruunamehua

Pinnalle:
2 rkl hunajaa
2 rkl oliiviöljyä

Sekoita jauhot ja suola kulhossa. Lisää joukkoon kuutioitu kylmä voi ja nypi taikinaksi. Lisää vesi ja etikka. Tee taikinasta pallo ja kääri kelmuun. Anna levätä jääkaapissa puolisen tuntia.

Pese ja kuivaa kesäkurpitsa. Poista kannat ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi pitkittäin esim. juustohöylällä. Levitä viipaleet leivinpaperin päälle ja ripottele suolaa päälle. Anna itkettyä 30min.

Voitele irtopohjavuoka (halkaisija 26 cm). Kaulitse taikina pyöreäksi levyksi ja nosta kaulimen avulla vuokaan tai painele taikina suoraan vuokaan. Painele varoen vuoan pohjalle ja nosta myös muutama sentti reunoille. (Voit laittaa myös leivinpaperin vuokaan, jolloin piirasta voi helpommin siirtää kypsänä toiselle lautaselle.)

Murustele vuohenjuusto kulhoon ja sekoita joukkoon kerma ja pippuri. Irrota timjamin lehdet ja sekoita joukkoon tai ripota kuivattu timjami. Levitä juustotäyte pohjalle ja tasoita. Pyyhi suola pois kesäkurpitsa viipaleilta ja lado limittäin vuokaan juustotäytteen pinnalle.

Valuta juokseva tai pehmeä hunaja ja oliiviöljy pinnalle. Paista piirasta 200 asteessa noin 40-50 minuuttia, kunnes piirakka saa hieman väriä ja pohja on kypsä. Tarjoile lämpimänä.

Tällä kertaa leipomukseni jopa näytti lähes samanlaiselta
kuin alkuperäisessä ohjeessa.

Hunaja siirtyy linkouksen kautta kohti purkitusta

"Olin linkoamassa", sanoo moni hunajantuottaja näinä päivinä, kun heidän kanssaan juttelee puhelimessa.

Hunajantuotannossa linkoaminen on se vaihe, kun hunaja poistetaan kennoista. Linkoamiseen on erilaisia välineita: pienehkön hunajamäärän jaksaa käsitellä käsikäyttöisellä lingolla, vähän isommassa auttaa moottori ja suuret erät hoidetaan järeämmän kokoluokan laitteistossa. 

Sopivasti olin keskiviikkona mukana Mustialassa, jossa on Hämeen ammatti-instituutti järjestää mm. mehiläistarhaajan ammattitutkinnon opiskelua. Siellä linkoomossa pyörivät iso ja vähän pienempi linko.

Hunaja pyritään linkoamaan pian sen jälkeen, kun kehät on noudettu pesistä. Esimerkiksi rypsihunaja kiteytyy niin nopeasti, että jos sitä ei lingota heti, niin se kiteytyy kiinni kennoihin.

Ennen linkoamista hunajakennoista poistetaan
mehiläisten tekemä vahakansi.
 Kuorinta tehdään esimerkiksi kuorimahaarukalla.

Kuorinnan jälkeen kennot asetetaan linkoon. Pyörivän
lingon keskipakoisvoima irrottaa hunajan kakuista.
 

Mustialassa oli myös järeämmän kokoluokan kuorinta-
ja linkouskalustoa. Tämä laite hoitaa kerralla
lukuisten kakkujen kuorintaa ja linkousta, mutta vaatii
tietysti ihmistyötäkin.

Lingotussa hunajassa on pieniä roskia ja vahahiukkasia.
Sen vuoksi hunaja voidaan esimerkiksi valuttaa siivilän läpi.
Puhdistettu hunaja voidaan vielä vaivata,
jotta saadaan pehmeää ja hienokiteistä hunajaa. Vaivaus
vie useita päiviä.



Mustialan hunajaa pakataan
kauniisiin lasipurkkeihin.

Helsingin Lasipalatsin pesillä korjattiin hunajasatoa

Tänään pääsin katsomaan Helsinkiä Lasipalatsin katolta, jossa on kesän ajan ollut kaksi mehiläispesää. Nyt aamulla Stadin tarhaajat ja hunajafrendit ry:n Heimo Varonen ja Goethe-instituutin Mikko Fritze korjasivat sadon eli ottivat hunajakakut pois pesistä.




Mikko Fritze on innoissaan painavasta hunajakakusta.
Kokenut mehiläistarhaaja Heimo Varonen valvoo työskentelyä.
Mehiläiset poistetaan kakulta harjaamalla.

 

Yöllä satoi, mutta onneksi aamulla aurinkokin pilkisti.
Mehiläiset eivät jää talveksi Helsingin keskustaan, vaan ne
muuttavat muihin maisemiin lähipäivinä.

Nämä mehiläiset ovat varsin lauhkeita, kuten
kaupunkioloissa pitää olla. Hunaja, jota pesistä kertyi Varosen arvion
mukaan noin 80 kiloa, menee Goethe-instituutin käyttöön.

Haastavin vaihe oli raskaiden hunajalaatikoiden siirtäminen
pois Lasipalatsin katolta. Kulkureitti katolle on ahdas ja hankala,
joten Varonen oli päättänyt siirtää laatikot alas köyden ja säkin
avulla. Homma sujui yllättävän hyvin, ja hunajakakut saatiin autoon.
 

Hunajasato jää keskimääräistä huonommaksi

Viime viikolla täältä Mehiläishoitajain Liitosta tiedotimme, että hunajaa saadaan tänä vuonna normaalia vähemmän.

Vaihtelut eri puolilla Suomea ovat kuitenkin suuria, joten toiset tarhaajat sentään iloitsevat hyvästä hunajasadoista.

Suurin syyllinen tavallista heikompaan hunajamäärään on se, että tänä vuonna kasvit kukkivat pari viikkoa normaalia aikaisemmin. Mehiläiset sen sijaan elivät normaaliin tahtiin, joten silloin, kun kukinta oli kiivaimmillaan, niin pesissä ei ollut tarpeeksi mehiläisiä keräämässä mettä.

Monet tarhaajat ovat siis nyt purkittaneet hunajaa, joten uutta satoa on jo kaupan. Koska hunajan kokonaismäärä jäi alhaiseksi, niin ensi keväänä kotimaisesta hunajasta on taas pula.

Tässä vielä kesän mittaan tapahtunutta uutisointia hunajasadosta eri puolilta Suomea. Otsikoista huomaa paikkakuntien ja tarhaajien satonäkemyseroja.

Ylöjärven uutiset 21.6.
Sateet kohensivat odotuksia hunajasadosta

Yle Keski-Suomi 25.6.
Mehiläisten kesätyöt loppuvat kohta

Yle Päijät-Häme 5.7.
Mehiläisillä täysi tohina – tänä vuonna saadaan hunajaa

Yle Pohjois-Karjala 8.7.
Hunajasato vielä arvoitus

Yle Savo 10.7.
Kesä hämmensi mehiläiset – hunajan tuotanto ehtyy aikaisin

Keskipohjanmaa 17.7.
Kesän hunajasato jäämässä pieneksi

Yle Keski-Pohjanmaa 18.7.
Huonoin hunajasato miesmuistiin

Yle Lappi 18.7.
Hunajasatoa uhkaa kato

Uutisalasin (Tohmajärvi) 24.7.
Hunajasato pieni tai keskinkertainen

Warkauden lehti 28.7.
Kukat ja mehiläiset eivät kohdanneet

Ampiaiset ärhäköityvät loppukesästä: tee kotiin pieni ampiaisansa

Tunkeeko pörriäinen juomalasiisi tai lautasellesi, kun yrität nauttia elokuisesta kesähetkestä ulkona?
Livahtaako ärhenteleviä ötököitä sisätiloihin?

Kyseessä on ampiaisten loppukesän elämänmuutos, sillä työläisampiaiset joutuvat jättämään pesänsä. Ampiaisista vain kuningatar talvehtii.

Näin loppukesällä koditon pörriäinen hakee ruokaansa myös ihmisten lautasilta ja sisätiloista. Ampiainen on sekaruokailija, joka nauttii ravinnokseen mm. muita hyönteisiä, mutta sitä kiinnostavat siis myös monet meidän elintarvikkeemme.

Tilanne on ikävä niin ampiaiselle kuin ihmiselle. Ampiainen voi olla ärhäkkä pistämään, joten sitä ei kannata huitoa. On parempi jättää ampiainen hetkeksi rauhassa aterioimaan ja vetäytyä itse kauemmaksi.

Ekologisen ampiaisansan voi tarvittaessa rakentaa helposti sisätiloihin tai parvekkeelle tyhjästä muovipullosta. Pulloon voi laittaa esimerkiksi hunajalla makeutettua vettä tai makeaa mehua. Neste houkuttaa ampaisen pulloon, mutta pörrääjä ei pääse pullosta pois.

- - -

Lisäys 6.8.2014:
Iltalehden jutussa pistiäistutkija Juho Paukkunen kertoo ampiaisansaneuvon:

"Asiantuntija kertoo, että oiva pyydys syntyy laittamalla lautaselle olutta tai kotikaljaa, johon sekoitetaan sokeria ja tilkka viiniä.
Lautasen yli pingoitetaan tuorekelmu, jonka keskelle tehdään pieni reikä. Ampiaiset menevät reiästä sisään ja hukkuvat nesteeseen, kun eivät osaa humalaisina ulos. Plussaa tulee keltaisesta astiasta, sillä väri houkuttelee pistäjän paikalle.
- Pesuainetta voi myös lisätä muutaman pisaran, sillä se poistaa pintajännityksen, jolloin ampiainen hukkuu helpommin, eikä jää pinnalle kellumaan, Paukkunen vinkkaa."

Iltasanomissa taas vinkataan ampiaisten ruokkimisesta hedelmälautasella, jotta ne ovat vähemmän häiriöksi esimerkiksi parvekkeella:

"Vihtiläismies kuitenkin keksi ongelmaan yksinkertaisen ratkaisun: hän laittoi terassille hedelmälautasen. Eikä mennyt kauan, kun ampiaiset jo olivat hedelmien kimpussa. [- - -]

Söderberg kokosi lautaselle appelsiinia, päärynää ja banaania. Päärynä näyttäisi Söderbergin mukaan houkuttelevan ampiaisia kaikkein eniten.

- Ampiaiset imevät hedelmät melkein vuorokaudessa. Käydään välillä lisäilemässä lautaselle tavaraa."

- -  -

Tämä on ampiainen: karvaton, hoikka ja selvästi raidallinen.

Jos pihapiiriin on ilmestynyt häiritsevä ampiaispesä, niin sen voi toki hävittää.

Mutta näin mehiläisihmisenä haluan aina muistuttaa, että se häirikköpörriäinen on siis ampiainen. Mehiläisillä ei ole tarvetta loppukesän ärhentelyyn. Ylipäätään mehiläiset tai kimalaiset eivät ole niin hanakoita pistämään kuin ampiaiset, eikä mehiläinen nauti ravinnokseen raatoja tai lihaa.

Eikä niitä ampiaisiakaan kannata tappaa, elleivät ne aidosti ole häiriöksi.

Aiheesta voi lukea lisää Ylen viime viikolla julkaistusta jutusta.

Lisäys: Johanna muistutti Twitterissä, että ampiaisansa voi houkutella myös kimalaisia ja mehiläisiä. Siksi ansaa ei tietysti kannata käyttää muulloin kuin silloin, kun ampiaiset ovat riesaksi.

Miksi mehiläisten kennot muodostuvat kuusikulmioista?

Mehiläiskenno näyttää hienolta, ja on hämmästyttävää, miten mehiläiset osaavat rakentaa niin upean kennon. Mutta miksi se muodostuu kuusikulmioista?

Tätä selvitetään Tiededokumentti: Koodien maailma -ohjelmassa. Dokumentissa vieraillaan katsomassa yhdysvaltalaisia mantelipuiden pölyttäjiä ja todetaan, että mehiläisten kennot ovat luonnon insinöörityön mestarinäyte.

Dokumentin mukaan vasta muutama vuosi sitten pystyttiin matemaattisesti todistamaan, että mehiläisten kannalta tehokkainta eli vähiten vahaa kuluttavaa on rakentaa kennot kuusikulmiosta eikä esimerkiksi neliöiksi.

Mehiläiset ovat sen tietysti tienneet jo ikuisuuksia.

Mutta hunajakenno ei ole ainoa luonnon muovaama kuusikulmio. Dokumentti osoittaa, mitä yhteistä on saippuakuplilla ja hunajakennoilla. Kenno itse asiassa vain noudattaa maailmankaikkeuden geometrisia sääntöjä.

Koodien maailma on katsottavissa Yle Areenasta 9. elokuuta asti.

Sieni-mozzarellapizza kuivatuista suppilovahveroista

Pizza muodostuu varmasti monien muidenkin kotona usein erilaisista ruuan jämistä. Tällä

kertaa totesin, että kaapissa on pari ruokalusikallista smetanaa, juuston jämät ja kaverilta saatuja, viimevuotisia kuivattuja suppilovahveroita. Myös rucolaa oli muutama lehti.

Kun smetanan maustaa hunajalla, saa sienille sopivan kastikkeen. Tomaattikastike ei mielestäni maistu kovin hyvin yhteen sienien kanssa, mutta laitoin silti ohuen kerroksen tomaattipyrettä pohjalla. Jos smetanaa olisi ollut enemmän, olisin jättänyt pyreen kokonaan pois.

Sienet voisivat vallan hyvin olla myös tuoreita. Kantarellit ja suppilovahverot ovat aina hyvä valinta.

Ja tietysti myös pizzan pohjaan laitetaan ripaus hunajaa tuomaan makua.

Sieni-mozzarellapizza

Pohja

1,5 dl vettä

3 dl durumvehnäjauhoja

1 tl kuivahiivaa

1 tl hunajaa

1/2 tl suolaa

2 rkl oliiviöljyä

 

Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi. Lisää veden joukkoon suola, jauhot, hiiva sekä hunaja. Sekoita puuhaarukalla taikinaksi. Lisää öljy ja muovaa taikina palloksi. Nostata taikinaa hetki liinalla peitettynä lämpimässä paikassa. Levitä taikina pellille.

 

Täyte

n. 1 dl kuivattuja suppilovahveroita

(1 rkl tomaattipyrettä)
3 - 4 rkl smetanaa
2 tl hunajaa

mozzarellapallo

sipulia
1 - 2 valkosipulin kynttä
n. 2 dl juustoraastetta
kuivattua basilikaa
(tuore rucolasalaatti)

 

Laita sienet likoamaan ennen kuin aloitat pohjan valmistuksen: peitä suppilovahverot juuri ja juuri vedellä ja anna liota noin puoli tuntia. (Tuoreita sieniä ei luonnollisesti tarvitse liottaa).

Levitä pohjan päälle hyvin ohut kerros tomaattipyrettä (voi jättää myös kokonaan pois, jos smetanaa on enemmän). Sekoita smetana ja notkea tai juokseva hunaja, ja lisää seos pohjan päälle.
Pehmita sipuliviipaleita ja valkosipulimurskaa öljyssä pannulla. Laita sipuliviipaleet ja viipaloitu mozzarella pizzapohjalle. Lisää basilikaa ja juustoraastetta.
Paista 225-asteisessa uunissa 12 - 20 minuuttia.

Levitä kypsän pizzan päälle rucolaa.

Päivitys 5. elokuuta:

Tein pizzaa toistamiseen hieman eri tavalla. Tällä kertaa jätin tomaattipyreen pois, ja käytin pelkästään smetanaa ja hunajaa. Litoin pizzalle sipulia, juustoraastetta ja oreganoa, jonka jälkeen paistoin pizzaa reilut viisi minuuttia.
Tämän jälkeen otin pizzanuunista ja lisäsin päälle liotetut suppilovahverot, aurinkokuivattuja tomaattiviipaleita ja parmesan-raastetta. Paistoin pizzan kypsäksi.
Puolisoni kommentti oli, että nyt oli erittäin onnistunutta ruokaa.