Noin kello seitsemän tee

Emme valitettavasti perheessäni juo juuri koskaan kello viiden teetä, vaikka se näyttää niin vastustamattomalta vanhoissa englantilaisissa tv-sarjoissa. Usein astun tuolloin vasta työpaikan ovesta ulos tammikuun viimaan ja pimeyteen.

Sen sijaan tee maistuu iltapalalla. Ja tämän noin kello seitsemän tai kahdeksan teen kanssa maistuvat talvi-iltaisin aivan erityisen ihanalta skonssit eli skotlantilaiset teeleivät lisukkeineen.

Skonssien tekemiseen ei hukkaannu paljon aikaa tai vaivaa, mutta lämpimäiset tuoksuvat ja maistuvat herkulliselta. Lämpiminä skonssit kannattaakin syödä, eikä missään tapauksessa seisottaa niitä seuraavaan päivään. Skonsseja siis leivotaan napakka annos ja syödään saman tien – eikä niitä kyllä koskaan ole huomisen muistoksi jäänytkään.

Useimmissa skonssiohjeissa on makeuttajana sokeria, mutta hunaja sopii taikinaan minusta paremmin. Skonssit kohotetaan yleensä osin leivinjauheella ja osin soodalla, joka vaatii toimiakseen taikinalta happamuutta. Taikinan nesteenä voikin käyttää piimää tai jopa jogurttia. Hunaja toimii soodan kanssa hyvin ja tuo taikinaan lisää mehevyyttä.

Skonssien kanssa tarjoillaan tilanteen ja syöjien mieltymyksien mukaan esimerkiksi voita, hunajaa, hilloa tai hapankermaa. Ja tietenkin teetä.

Hunajaskonssit (noin 6 kpl)

4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

1 tl suolaa

1,5 rkl pehmeää hunajaa

50–75 grammaa voita tai margariinia

2 dl nestettä: maitoa, piimää tai kauramaitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Nypi joukkoon pehminnyt voi. Lisää taikinaan hunaja ja neste nopeasti sekoittaen.

Ripottele pöydälle runsaasti jauhoja, kaada taikina päälle ja lisää hiukan jauhoja taikinan pintaan. Taputtele sitten taikina parin sentin paksuiseksi levyksi. Taikina on löysää, älä hätkähdä. Kun alla on riittävästi jauhoja, leipäset irtoavat kyllä alustasta.

Ota pyöreällä muotilla tai vaikkapa juomalasilla taikinasta leipäsiä ja nosta ne leivinpaperille. Paista 200 asteessa vaaleanruskeiksi.

Tarjoa heti teen ja hunajan, voin tai vaikkapa hillon kera.

Herkullista joulua!

Sain leipoa pipareita jo lokakuussa. Ja täytyy sanoa, että se on hyvä aika leipoa pipareita. Ei ole kiire, eikä mistään tulvi vielä muita jouluherkkuja. Mutta syy piparien leipomiseen oli, että teimme Suomen Mehiläishoitajain Liitolle pienen jouluesitteen, joka sisältää hunajalla höystettyjä jouluisia ruokia sekä hiukan tietoa hunajasta ja mehiläisvahasta.

Ennen joulun viimeistä kauppareissua ja pyhiä jaan teille muutaman vihkoseen painetun suosikkireseptini, joita itse aion valmistaa: pakkasjuoman ja hunajajuurekset.

Laitan mukaan ohjeen myös jälkiruokaan, suklaavanukkaaseen, jota ajattelin joulunaikaan kokeilla. Suklaavanukkaan ohje on uudehkosta Kaiketon-keittokirjasta, ja se osui silmiini, kun etsin maidotonta, suklaista jälkiruokaa. Tämä kaiketon herkku ei kuitenkaan ollut ilokseni hunajaton.

Herkullista joulua!

 

Pakkasjuoma

Kuva: Anna Autio

1 dl punaviiniä

0,5 dl vahvaa mustaherukkamehua

2 rkl hunajaa

1,5 dl kuumaa vettä

Sekoita aineet keskenään ja tarjoa kuumana manteleiden ja rusinoiden kera. Halutessasi voit lisätä juomaan jouluisia mausteita.

Hunajajuurekset uunissa

Kuva: Anna Autio

Kasviksia, kuten porkkanaa, punajuurta, palsternakkaa, fenkolia ja sipulia

hunajaa

öljyä

suolaa, mustaapippuria, yrttejä

Kuori kasvikset ja paloittele reiluiksi paloiksi. Laita palat voideltuun uunivuokaan, mausta suolalla, mustapippurilla ja vaikkapa rosmariinilla tai timjamilla. Lorauta päälle öljyä ja runsaasti hunajaa. Hauduta kypsäksi noin 180-asteisessa uunissa. Valele paiston aikana tarvittaessa öljyllä.

Myös joulun kasvislaatikot voi maustaa ruokalusikallisella hunajaa. Hunaja antaa laatikoille myös kauniin paistovärin.

Suklaavanukas (ohje kahdelle)

2 avokadoa

puolikas banaani

100 g maidotonta, sulatettua suklaata

½ dl juoksevaa hunajaa

hieman vaniljajauhetta

Kuori avokadot ja poista kivet. Pilko avokadot ja kuorittu banaani. Sekoita kaikki aineet sauvasekoittimella tai tehosekoittimella tasaiseksi. Jäähdytä jääkaapissa.

Makeita jouluostoksia

Joulu tulee, on juuri oikea aika ostaa hunajaa.

Hunaja on nimittäin hyvä lahja. Se ei ole väärää kokoa, ei vie paljon tilaa, ei edellytä saajalta aikaa, aktiivisuutta tai edes kotoa poistumista, ei maksa kohtuuttomasti, ei jää vuosiksi kaappiin eikä vie luonnon resursseja saati saastuta. Päinvastoin: pölyttäjinä mehiläiset tekevät luonnolle ja ihmisille hyvää.

Hunaja on mainio lahja myös siksi, että hunajia on moneen makuun – kuin oluita tai viinejä. Hunajan makuun vaikuttavat ennen kaikkea ympäröivät mesikasvit. Mutta mehiläistarhaajankaan työnjälki ei ole suinkaan merkityksetön. Tarhapaikan ohella mehiläishoitaja voi vaikuttaa hunajan rakenteeseen: kiteytyykö hunaja nopeasti vai säilyykö se kauan notkeana. Hunajasta voidaan myös tehdä erilaisia valmisteita lisäämällä hunajaan vaikkapa sitruunaa, tyrniä tai salmiakkia.

Hunajien moninaisuuden havaitsi hyvin konkreettisesti Suomen paras hunaja -kilpailussa marraskuussa. Kilpailuun ilmoitettiin 89 hunajaa. Hunajia oli väriltään lähes läpinäkyvästä valkean, keltaisen, oranssin ja punaisen kautta hyvin tummaan ja rakenteeltaan aivan juoksevasta lähes kovaksi kiteytyneeseen. Voittajaksi selvisi puolukkakankaalla tuotettu juokseva hunaja, mutta kaikilla loppukilpailuun päässeillä oli omat kannattajansa.

Suomen paras hunaja -kilpailun jälkeen toiseksi paras paikka maistella hunajia ovat markkinat. Tarhaajan tavatessaan ja hunajan valitessaan saa kaupan päälle tarinan: missä juuri tämä hunaja on syntynyt, millaisista kasveista mesi siihen on kerätty ja mitkä ovat sen ominaispiirteet.

Tuomaan Markkinoilla Helsingin Senaatintorilla riittää hunajan ystäville maisteltavaa.

Mehiläisten valmistamista tuotteista saa muitakin mainioita lahjoja. Mehiläisen pesäkennostojaan varten valmistamasta mehiläisvahasta valmistetaan kynttilöitä, jotka ovat ekologisia ja palavat tasaisemmin ja savuttomammin kuin monet muut kynttilät. Vahasta valmistetaan myös saippuaa, voiteita ja muuta kosmetiikkaa.

Vanhan ylioppilastalon joulutorilla myydään myös enkelikelloon, joulukuuseen ja porokynttelikköön sopivia mehiläisvahakynttilöitä.

Vähemmän tunnettuja mehiläispesän tuotteita ovat siitepöly, perga ja propolis. Niillä voisi lahjoa vaikkapa terveyttään vaalivaa ystävää tai ennakkoluulotonta kokeilijaa. Perga on maitohappokäynyttä siitepölyä. Sitä ja siitepölypalleroita voi nauttia lisäravinteen tapaan teelusikallisen tai pari päivässä. Propolis puolestaan on antibakteerisia aineita sisältävää kittivahaa, jolla mehiläiset tiivistävät pesäänsä ja suojaavat sitä taudinaiheuttajilta. Siksi propolistippoja voi vaikkapa kurlata tulehtuneessa nielussa.

Kotimaisen hunajan sato oli tänä vuonna hiukan keskinkertaista heikompi. Siksikin juuri nyt on oikea aika ostaa kotimaista hunajaa – keväällä hunaja saattaa olla monelta tarhaajalta jo loppu.

Parvekeomenat säilöön

Omenavuosi ei tainnut kotipuutarhoissa olla kovin kummoinen, mutta niin vain meillekin silti lahjoitettiin ilahduttavan iso pahvilaatikollinen omenoita. Ne päätyivät säilöön parvekkeelle, mistä niitä on herkuteltu kymmenen omenan päivävauhtia. Nyt parhaat alkaa kuitenkin olla syöty ja on aika ottaa loput muulla tapaa hyötykäyttöön

Osan omenoista soseutan ja pakastan soseen pienissä erissä. Hunaja sopii omenasoseen makeuttamiseen ja maustamiseen mainiosti. Osan omenista kuivaan, ja siihenkin käytän mausteeksi hunajaa. Laitan omat jatkojalostusohjeeni tähän alle, jos jollain muullakin sattuu vielä olemaan parvekeomenia.

Omenasose

Taikinakulhollinen omenoita

2,5 dl vettä

0,5–1 dl hunajaa

Hiukan vaniljasokeria tai kanelia

Tilkka sitruunamehua, mikäli omenat ovat hapottomia

Itse valmistan soseen siten, että kuorin omenat ennen pilkkomista. Työlästä, kieltämättä, mutta hyvää radio-ohjelmaa kuunnellessa sujuu mukavasti. Jos perheessä ei ole sihtisuita ja käytössä on kunnon soseutin, kuorimisen voi jättää väliin.

    Reilun kokoiset omenanpalat kiehautetaan vähässä vedessä, jolloin ne pehmiävät. Kannattaa pyöritellä omenalohkoja kattilassa, jotta kaikki kypsyvät nopeasti. Itse kaadan tämän jälkeen keitinveden mukiin ja juoda hörppään pois, sillä keitinvesi vie minusta turhaan soseesta makua.

    Pehmenneet omenat soseutetaan ja sose makeutetaan hunajalla ja maustetaan syöjien toiveiden mukaan vaikkapa vaniljasokerilla, kanelilla tai sitruunamehulla.

Kuivatut omenat

Omenia

3 rkl sitruunamehua

3 rkl hunajaa

2 dl vettä

Kaada astiaan hiukan vettä, sitruunamehua ja pari lusikallista hunajaa. Poista omenaporalla omenoista kodat. Mikäli et omista omenaporaa, leikkaa omenat vain siivuiksi ja napauta siemenet pois.

   Kasta siivut heti sitruuna-hunajamehuun tai jätä ne vaikkapa hetkeksi maustumaan siihen. Sitruunan pitäisi estää omenaa tummumasta, mutta minun omenani eivät kyllä sitä hevin usko. Itse käytän sitruuna-hunajamehua enemmänkin mausteena.

   Kuivaa omenat joko kuivurissa tai uunissa 50 asteessa. Omenat voi laittaa uuniin suoraan ritilälle ja uuninluukun pikkulusikan avulla hiukan raolleen, jotta kosteus pääsee uunista ulos. Omenat ovat valmiita, kun ne ovat nahkeansitkeitä. Minun omenoillani siihen meni kolmisen tuntia.

   Olen kuivannut omenoita myös pujottamalla siivuja ompelulankaan ja lasten helmiä tasaisin välein niiden välille, jotta siivut eivät liimaudu yhteen. Omenalangan olen ripustanut keittiön verhotankoon (pyyhkäistyäni ensin tangosta pölyt). Ikkunalla omenat kuivuivat neljässä päivässä.

   

Säilytä kuivattuja omenoita ilmavasti esimerkiksi paperipusseissa tai kannellisissa lasipurkeissa. Kuivatut omenat ovat hauska tuliainen tai vaikkapa joululahja. Ilahtuisin!

Hyvää kannattaa odottaa

Vain yli 1-vuotiaille. Tuosta lauseesta tuli hunajapurkkien pakollinen pakkausmerkintä kymmenisen vuotta sitten. Tuolloin selvisi, että suomalainen hunaja saattaa sisältää Clostridium botulinum -bakteerin itiöitä. Niitä tavataan yleisesti ympäristössä, esimerkiksi maaperässä, vesistöjen pohjalietteessä ja pölyssä. Itiöitä saattaakin löytyä vaikkapa kaloista, yrteistä ja vihanneksista.

Itiöt eivät ole vaaraksi terveille aikuisille eivätkä lapsille, joiden suoliston bakteerikasvusto on jo kehittynyt. Sen sijaan vauvojen suolistossa itiöt saattavat kehittyä eläviksi bakteereiksi ja aiheuttaa tietynlaisen ruokamyrkytyksen, imeväisbotulismin. Istukan tai äidinmaidon kautta itiöt eivät siirry, joten odottava tai imettävä äiti voi nauttia hunajasta hyvillä mielin.

C. botulinum -bakteerin itiöt tuhoutuvat, kun ruokaa kypsennetään 120 asteessa neljän minuutin ajan, ja riski sairastua pienenee huomattavasti, kun ruokaa kuumennetaan vähintään 80 asteessa 10 minuuttia. Riittävästi kypsennettyä ruokaa, kuten vaikkapa sämpylöitä tai hunajalla maustettua uunikalaa, voikin tarjota myös alle yksivuotiaalle. Valitettavasti itiöitä ei ole mahdollista hävittää ennen hunajan pakkaamista. Tarvittava kuumennus muuttaisi hunajan rakennetta ja heikentäisi merkittävästi sen laatua. Samalla siis menetettäisiin hunajan hyvät ominaisuudet.

Suomessa hunaja ei ole aiheuttanut botulismia, ja ylipäätään tautiin sairastuminen on erittäin harvinaista. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana näin on käynyt Eviran mukaan Suomessa kolmesti. Tartunnat on jäljitetty liian lämpimässä säilytettyyn, vakuumipakattuun savukalaan ja mätiin sekä oliivisäilykkeisiin. Monet muut ruoka-aineet ovatkin botulismin kannalta riskialttiimpia kuin hunaja.

C. botulinumin itiöt päätyvät hunajaan yleensä maaperästä mehiläisiin tarttuvan pölyn mukana. Eniten itiöitä on löydetty hunajista, jotka on tuotettu hyvin pölyisillä alueilla, kuten tietyissä osissa Etelä-Amerikkaa ja Yhdysvaltain lounaisosissa. Suomessa itiöitä on löydetty vain harvoista hunajista ja varsin vähäisiä määriä.

Mehiläispesissä itiöt kertyvät kennoja peittävään vahaan. Itiöistä osa häviääkin vuosittain samalla, kun pesien vahakakkuja sulatetaan ja valetaan uudelleen. Itiöiden määrää vähentää myös linkoomon puhtaus ja muu hygienia, jolla vähennetään tiloihin kulkeutuvaa pölyä. Isoja määriä hunajaa tuottavilla mehiläistarhaajilla onkin tarkat säädökset linkoomotilojen hygieniasta.

Koska C. botulinumin itiöitä on Suomen maaperässä yleisesti, millään varotoimilla ei ole mahdollista tuottaa varmasti täysin itiötöntä hunajaa. Siksi ihanasta hunajasta saa nauttia vasta yksivuotiaana. Mutta hyväähän kannattaa odottaa.

Kuva: Tarja Ollikka

Presidenttien hunajantuottajat

Viron presidenttiä Kersti Kaljulaidia pisti syyskuun alussa mehiläinen. Eikä mikä tahansa pörriäinen, vaan presidentin kanslian ruusutarhan asukki, joka ei tykännyt, kun presidentti korjasi hunajasatoa parempaan talteen.

Mehiläiset ovat asustaneet Viron presidentin kanslian ruusutarhassa kesäkuun lopulta asti. Mettä kolmen pesän asukeille on tarjolla läheisessä Kadriorgin puistossa. Presidentti Kaljulaid ei toki ole mehiläisten hyvinvoinnista vastuussa, vaikka onkin ollut niistä kiitettävän kiinnostunut. Mehiläisiä hoitaa Viron mehiläishoitajien yhdistys Eesti Mesinike Liit, jonka kanssa presidentti myös jakaa hunajasadon. Osan hunajasta presidentti voi nimittäin antaa virallisina lahjoina vierailuillaan.

Kultarannan mehiläispesät sulautuvat hyvin maisemaan. Kuva: Tuula Lehtonen

Harva tietää, että Suomen tasavallan presidentin tiluksillakin on mehiläisiä. Presidentin kesäasunnolla Naantalin Kultarannassa on tarhattu mehiläisiä jo yli kaksitoista vuotta. Mehiläistarhaaja Aimo Nurmisen pohjolan tummaa rotua edustavat mehiläisyhteiskunnat pölyttävät Kultarannan laajaa puistoaluetta ja hyötypuutarhaa. Myös Kultarannan hunajaa voivat onnekkaat saada lahjana presidentiltä.

Viron presidentti Kersti Kaljulaid on jakanut ruusutarhan mehiläisistä useamman videon Facebook-kanavallaan ja samalla korostanut pölyttäjien tärkeyttä elinympäristöllemme. Myös Suomen presidentin puoliso Jenni Haukio on käynyt tutustumassa Kultarannan mehiläispesiin ja ottanut mehiläiset puheeksi mediassa. Se on mainio asia. Pienet, mutta luonnon ja viljelykasvien kannalta hyvin tarpeelliset mehiläiset tarvitsevat arvovaltaisia tukijoita.

Viron presidentin kanslian mehiläisten lentoa voi seurata täältä. Kersti Kaljulaidin Facebook-tililtä löytyy lisäksi linkki Ruusutarhassa kuvattuun hunajankorjuuvideoon.

Kevään kukat jo mielessä - istuta kukkasipuleita itsellesi ja pölyttäjille



Kevättähdet tarjoavat keväällä mettä ja siitepölyä pölyttäjille.

Kevään aikaiset kukkijat, sipulikukat, ovat tärkeitä meidän ihmisten mielialalle. Ensimmäisten kukkien noustessa esiin pitkän talven jälkeen, herää taas usko siihen, että kevät ja kesä tulevat taas. Kevään sipulikukkien merkitys on myös pölyttäjille todella suuri: kukkasipulien joukossa on paljon hyviä mesikasveja mehiläisille ja muille pölyttäjille.

Tuoreimmassa Kotipuutarha –lehdessä oli toimittaja ja Hyötykasviyhdistyksen tiedottaja Outi Tynyksen haastattelu ja vinkit pölyttäjille maistuviin kukkaistutuksiin. Juttu kertoo, kuinka Tynyksen oma piha tarjoaa pölyttäjille runsaan ruokailun kukkamatolla. Tässä lehden vinkit, kuinka omalle pihalle saa paljon sekä pölyttäjiä että aikaisia kukkijoita ilahduttamaan silmää:

• Idänsinililja houkuttelee hyönteisiä mesiherkkujen ääreen hunajaisella tuoksullaan. Kasvi leviää tehokkaasta, joten hyönteiset saavat siitä myötä runsaasti ravintoa.

• Moni aikainen ja pieni kukkija on tärkeä pölyttäjille. Helmililja hyvä medenantaja, mutta toisin kuin idänsinililja, se leviää hillitysti.
• Kevättähdet maistuvat hyötyhyönteisille ja ne myös kylväytyvät ahkerasti.
• Siitepöly on keväällä pölyttäjille tärkeää. Kevättähdet ja krookukset ovat tärkeitä siitepölyn lähteitä. Krookusta eli sahramia löytyy useita lajeja- ja lajikkeita. Krookuksia voi kylvää sinne tänne ja ne jatkavat tehokkaasti lisääntymistä jakautumalla.
• Tynys myös suosittelee kokeilemaan pystykiurunkannusta. Kasvi on Etelä-Suomessa luonnonvarainen. Se kukkii usein jo huhtikuussa ja esimerkiksi kimalaiset nauttivat siitä.

Helposti leviävät kasvit ovat pölyttäjille hyväksi, koska ne saavat siten helposti paljon ravintoa samasta paikasta. Jos kasvi ei vielä ole levinnyt tai on hidas leviämään, kannattaa istuttaa suurempi ryhmä tiettyä sipulia, jolloin kukista muodostuu kaunis ja mehiläisille käyttökelpoinen alue. 

Ajankohtaisia vinkkejä sipulikukkien istutukseen löydät esimerkiksi Kotipuutarhan sivuilta.

Hyviä paikkoja istuttaa kukkasipuleita ovat lehtipensaiden tai puiden alustat, kukkapenkit ja hoidetut niittyalueet, jotka ovat keväällä valoisia ja kesällä varjoisia. Jos sipulikasvien haluaa jatkavan elinvoimaisina eloaan myös seuraavana vuonna ja lisääntyvän, niiden lehtien pitää saada rauhassa kuihtua ja siementen kehittyä. Niinpä paikka jossa nurmikko leikataan heti kesän alussa ei ole hyvä paikka sipulikasveille.

maalis-huhtikuussa kukkivia:

Lumikello

Posliinihyasintti

Sinililja

Kevättähti

 

huhtikuussa kukkivia:

Helmililja

Krookukset

Käenrieskat

Aikaiset tulppaani- ja narsissilajikkeet

 

toukokuussa kukkivia:

Suurin osa tulppaaneista ja narsisseista

Pikarililjat

 

kesäkuussa kukkivia:

Jotkin myöhäiset tulppaani-  ja narsissilajikkeet

Erilaiset laukat