Johanna Sinisalo vie mehiläisten maailmaan

”Mehiläinen odottaa koko talven vertauskuvallisesti koivet ristissä ja ulostaa vasta keväällä, koska oman pesän likaaminen aiheuttaa koko yhdyskunnan tuhon. Tässä olisi ihmisellä oppimista.”

Johanna Sinisalon Enkelten verta -kirjan päähenkilö on mehiläishoitaja Orvo. Tarina alkaa, kun Orvo löytää yhden pesänsä tyhjillään.

Sinisalon teoksen taustalla ovat mehiläiskadot. Tarina sijoittuu jonnekin tulevaisuuteen, ehkä 2020-luvulle. Kirjassa Yhdysvallat kärsii pahasta ruokapulasta, ja syynä on tietysti mehiläisten häviäminen.

Ruokapulaan kytkeytyy myös yksi kirjan teemoista eli eläinten tehotuotanto. Orvon poika Eero mukana eläinaktivistien ryhmässä, ja kirjassa hänen mielipiteensä tulevat julki blogin muodossa.
Kokonaisuudessaan Sinisalo ravistelee ihmisiä miettimään, kuinka ahneesti luontoa ja eläimiä voidaan hyväksikäyttää ilman seurauksia.

Kirjailija tuntuu tehneen huolellisen taustatyön, jonka ansiosta maallikko saa hyvin kirjoitetun näkemyksen mehiläisiin ja niiden elämään. Tosin pientä viilausta alan ammattilaiset kirjasta löytävätkin: mehiläisten kohdalla ei esimerkiksi puhuta yhdyskunnista, kuten Sinisalo kirjoittaa, vaan yhteiskunnista. 

Joidenkin kommenttien mukaan kirjan uskottavuutta rapauttaa se, että mehiläiskadoille on jo löytynyt päteviä syitä. Itse ajattelen niin, että eihän sitä voi tietää, jos mehiläisten joukkokuolemat syystä tai toisesta taas lisääntyvät.

Itseäni ilahduttivat esimerkiksi viittaukset mytologioihin, joissa mehiläisillä on tärkeä roolinsa.

Sinisalo  ei tosin tälläkään kertaa tarjoa kepeää ja iloista luettavaa, vaan synkempää tulevaisuudenkuvaa. Sinisaloa aiemmin lukeneet tietysti osaavat odottaa myös scifi-viitteitä.
Vangitseva ja kiehtova kirja, jossa etiikka ja ekologia ovat vahvasti esillä.  

”Pesiä ei ole kuin kymmenkunta; nehän ovat vain harrastus. Nelisensataa kiloa hunajaa vuodessa. Ei siinä tuntipalkoille pääse.”

Sinisalo, Johanna. 2011. Enkelten verta. Kustannusosakeyhtiö Teos. Kirjan kuva: Teos