Uunipunajuuret vuohenjuuston kera

Bongasin Liemessä -ruokablogista herkullisen ohjeen uunipunajuurille. Punajuuri on liian harvoin käytetty herkku, joka sopii hyvin lisukkeeksi moneen ateriaan. Se on hyvä ja halpa syysruoka. Joulunahan punajuuren käyttö lisääntyy ja onhan se suosittu etenkin säilykkeissä.

Usein vastaavissa juuresruuissa on raaka-aineena hunaja: se syventää juuresten makua ja tuo mehukkuutta ruokaan. Vuohenjuusto, tuoretimjami ja rucola kruunaavat maun.

Uunipunajuuret vuohenjuuston kera (neljälle)

4 isoa punajuurta
100 g vuohenjuustoa
nippu tuoretta timjamia (kuivattukin käy)
2 rkl juoksevaa hunajaa
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl voita
suolaa
pippuria 

rucolaa

 

Kuori ja lohko punajuuret. Sekoita vuokaan punajuuret, hunaja, oliiviöljy, timjami, voinokareet sekä mausteet. Paista 200 asteessa 40 minuuttia. Sekoita välissä varmistaaksesi tasainen paisto. Paloittele vuohenjuusto joukkoon, korista rucolalla ja herkuttele!

Hunaja makeuttaa kotijäätelöön

Kesä jatkuu vielä, sen huomasi tänään Lepaan puutarhamessuilla käydessäni. Helteeseen kuuluu tietenkin jäätelö. Suomalaiset ovat jäätelön suurkuluttajia (lähes 13 litraa/hlö/vuosi) ja totta kai sitä voi syödä kylmälläkin kelillä, muutenhan emme kärjessä pysyisi. Tutustuinkin aiheeseen jäätelön valmistus. Jäätelöä voi tehdä itse omalla jäätelökoneella tai jopa ilman sitä.

Raakaruokakokki Maria Lönnqvist on tehnyt kirjan kotijäätelöstä. Hän nimittää tällaista itsetehtyä tuoreista raaka-aineista tehtyä jäätelöä raakajäätelöksi. Mutta miksi tehdä itse jäätelöä, kun sitä kaupastakin saa maulla kuin maulla? Lönnqvist ei ollut tyytyväinen kaupan jäätelön laatuun ja halusi itse kehittää sitä. "Innostuin tekemään laktoositonta ja vegaanista jäätelöä, koska se on niin helppoa herkkua ja voin tarjota jäätelöä huipputerveellisessä muodossa", hän kertoo.

Siitepölyrakeet käyvät strösselistä, kertoo Lönnqvist.

Hunajaa ja siitepölyströsseliä

Lönnqvist käyttää makeuttamiseen ensisijaisesti hunajaa, koska siinä on tallella kaikki vitamiinit, mineraalit ja entsyymit. "Käytän hunajaa kun haluan makeutta smoothieihin, raakaleivonnaisiin ja -jäätelöön tai lusikallisen hunajaa suolaisiin ruokiin, mutta käytän hunajaa myös esimerkiksi kasvonaamioon. Paljonhan sitä menee, kausiluonteisesti", hän toteaa. 

Hunajasta innostuttuaan raakaruokakokki otti selvää myös muista mehiläistuotteista. 

"Käytän myös siitepölyä, joka sopii loistavasti raakajäätelön päälle strösseleiksi ja on muutenkin täydellistä ravintoa. Propolista käytän tukemaan immuunijärjestelmän toimintaa ja pidän sen tuoksusta." 

Miten jäätelöä tehdään?

Jäätelön tekeminen jäätelökoneella sujuu nopeasti, mutta se ei ole välttämätön laite. Voit sekoittaa jäätelöä käsivatkaimella 15 minuutin välein kahden tunnin ajan ja pakastaa vielä kolme tuntia, jotta jäätelöstä tulee kuohkeaa, kuten jäätelökoneella valmistettaessa. Jäätelön valmistus on todella helppoa ja Lönnqvistin mielestä harvoin menee mikään pieleen

Lönnqvist tekee itse usein jäätelön pähkinä- tai kookosmaitoon. Myös tavallinen maito käy. 

Lisää hunajaisia raakajäätelöreseptejä ja pähkinämaidon valmistusohjeet löydät osoitteesta http://rawdessertcollection.com/raakajaatelo/
Katso myös lisää Lönnqvistin raakajäätelövinkkejä MTV3:n Katsomosta.  

Rusina-kanelijäätelö

2 dl maitoa. Voit käyttää myös pähkinä-, siemen-, kookos- tai raakamaitoa
2 dl cashewpähkinöitä 

0,5 dl hunajaa

0,5 dl rusinoita 

2 rkl kookosöljyä

1 rkl kanelia 

1 tl aitoa vaniljaa 

1/3 tl laadukasta suolaa

Aja ainekset tehosekoittimessa aivan sileäksi ja laita seos jäätelökoneeseen 10-30 minuutiksi. Voit myös laittaa seoksen laakeaan astiaan pakastimeen, jolloin sekoita jäätelöä 15 minuutin välein käsivatkaimella 2 tuntia ja pakasta 3 tuntia.

Koristele esimerkiksi kuivatuilla omenalastuilla tai siitepölyströsselillä.

Valkosipuliset hunajakurkut

Hunaja sopii erinomaisesti säilykkeiden makeuttamiseen. Nyt on avomaankurkkujen säilömisen vuoro. Tässä tekemäni syksyn ensimmäinen suolainen säilöntä: valkosipuliset hunajakurkut. Helppoa ja hyvää! Kaivahan siis purkit kaapista ja käy toimiin.  

Avomaankurkku sopii säilöntään ja pikkelseiksi.

Valkosipuliset hunajakurkut

1 kg avomaankurkkuja

5 valkosipulin kynttä 
kevätsipulia maun mukaan

kruunutilliä

Liemi:

2 dl väkiviinaetikkaa

5 dl vettä

1 dl hunajaa

3 tl suolaa

1 rkl sinapinsiemeniä

2 tl rouhittua 5-pippuria

Viipaloi kurkut, kevätsipuli ja kuori valkosipulinkynnet. Lado kurkkuviipaleet,

sipuli, valkosipulinkynnet sekä tilli kerroksittain lasipurkkiin.

Kiehauta liemen aineet ja kaada kuuma liemi kurkkujen päälle siten, että kurkut peittyvät kokonaan. Sulje kansi tiiviisti ja säilytä kylmässä. Herkku on valmista nautittavaksi muutaman päivän kuluttua esimerkiksi voileivän päällä.

Omenaviinin taustalta löytyy mehiläinen

Suomen Mehiläishoitajain Liitto vei sidosryhmänsä kesäretkelle mehiläisten maailmaan keskiviikkona. Päivän aikana perehdyttiin niin kaupunkimehiläishoitoon Stadin tarhaajien mehiläispesillä Pauligin huvilalla, mehiläisten talvikuolleisuuteen kuin omenanviljelyynkin.

Talvitappiot voivat olla mehiläishoidossa hyvinkin suuria: lohjalainen tarhaaja Hannu Torkkel kertoi, kuinka edellinen talvi vei häneltä 129 pesää 140:stä, syynä muun muassa varroa-punkki. Yrittäjälle tuollaiset menetykset ovat valtavia. Mukana olleille siis selvisi, ettei mehiläishoitajan työ aina ole ruusuilla tanssimista. Tai ainakin niillä ruusuilla voi olla hyvin terävät piikit.

Retkellä oli mukana useita, joilla ei ollut aiempaa tietoa mehiläisistä, ja kysymyksiä riittikin. Oli mukava kuulla, kuinka aihe herätti mielenkiintoa. "Mehiläisten sielunelämään pitääkin tutustua paremmin", kuului yksi kommentti.

Pölytys ratkaisevaa omenanviljelyssä

Alitalon omenatilan isäntä Marko Maula kertoi, kuinka mehiläiset vaikuttavat viljelijän elämään ja omenan sekä tilalla valmistettavan omenaviinin tuotantoon. Ilmeisen paljon, eihän ilman mehiläisiä omenia ja siitä tehtyä viiniä tulisi - ainakaan tuossa mittakaavassa. Mehiläisten osuus omenasadosta on nimittäin yli puolet. Maula kertookin, että mehiläiset ovat viljelijän parhaita kavereita. Alitalon 15 hehtaarin omenatarhoilla on yhteensä 43 mehiläispesää. Viljelijä on Raaseporin Hunajan kanssa tehtyyn yhteistyöhön erittäin tyytyväinen, koska hänellä on kokemusta myös yhdestä vuodesta, jolloin mehiläisiä ei tarhoilla ollut. Silloin sato oli selkeästi huonompi.

Mehiläisistä pidetään huolta

Marko Maula ymmärtää mehiläisten merkityksen.

Mehiläisten vierailu omenankukilla varmistetaan siten, että omenan kukinnan alkaessa voikukat ym. ajetaan puurivien välistä pois, jolloin mehiläiset hoksaavat, että omenapuut ovat seuraava mesilähde. Voikukat saavat Maulan mielestä kukkia siihen saakka vapaasti - hyvä niin, koska ne ovat mehiläiselle tärkeää kevätravintoa, tehden ne vahvoiksi pölyttämään myöhemmin kukkivia puutarhakasveja.

Maula pyrkii ottamaan mehiläiset muullakin tavoin huomioon, esimerkiksi ruiskuttamalla kasvinsuojeluaineita vain öisin, kun mehiläiset eivät lennä. Viljelijä tekeekin tarvittaessa ruiskutustöitä iltakymmenestä aamuneljään saakka.

Omenanviljelyssä ja mehiläistarhauksessa on yksi yhteinen riskitekijä: sää. Tänä vuonna sää suosi omenaa kukinta-aikana. Mehiläiset olivat keväällä vahvoja ja omena sai kukkia rauhassa rankkasateilta saatika rakeilta. Viljelijä onkin tyytyväinen tulevaan satoon ja ensimmäiset pirja-omenat on jo päästy poimimaan. Muut lajikkeet seuraavat perästä ja kohta on kotimaista omenaa kaupoissa! Alitalon omenoista 80 % menee suoraan kauppoihin, loput menee viiniin ja mehuihin.

Mehiläiset ovat tärkeä osa tämän hiilihapotetun valkoherukkaviinin tuottamista. Kippis!

Mehiläisten tanssijalka vipattaa päätöksenteossa

Kirjoitin jo aiemmin mehiläisten parveilusta. Aihe on ollut tänä kesänä paljon esillä mediassa mm. Jyväskylän keskustassa käväisseen suuren parven vuoksi. Moni tarhaaja on arvellut, että pitkät ja viileät sadejaksot sekä vähäinen ruuansaanti voivat lisätä mehiläisten parveiluhalua.

Mehiläisparvi koostuu tuhansista, jopa kymmenistä tuhansista työläismehiläisistä sekä kuningattaresta. Miten ihmeessä tällainen joukko kykenee lentämään samaan suuntaan ja valitsemaan pesäpaikan yhdessä?

Aiheeseen piti oikein perehtyä, sen verran kiinnostavaa tämä on. Kuvitelkaa 20 000 ihmistä keskustelemassa siitä, mihin muutetaan. Tai sama joukko edes kulkemaan kiltisti samaan suuntaan - ei tule kesää. Mehiläisillä on kuitenkin tähän ratkaisu, joka ei (tietääkseni) toimi ihmisillä: ne viestittävät toisilleen tanssin avulla.

Kuka päättää pesän paikan?

Parveilu alkaa kun osa pesän asukkaista tai koko yhdyskunta lähtee etsimään uutta pesäpaikkaa kuningattaren kanssa. Parvi (jota olen kuullut kutsuttavaksi myös "mehiläiskasaksi") lentää ensin vanhan pesän lähistölle esim. puun oksalle miettimään, mihin kannattaa muuttaa. Parvi pysyy tiiviissä pallossa muutamasta tunnista muutamaan päivään tiedustelijamehiläisten (eli työläisten) etsiessä uutta pesäkoloa.

Tiedustelijamehiläisten antaman informaation käsittely on minusta parveilun mielenkiintoisin osa. Asiaa on selvitellyt muiden ohella Cornvellin yliopiston mehiläistutkija Thomas Seeley, joka on kirjoittanut aiheesta kirjankin, Honeybee Democracy. Kirjassa selitetään perusteellisesti, kuinka mehiläisparven päätöksenteko toimii,  ikään kuin äänestyksen kautta. Enemmistö päättää: kun yhden työläisen ehdotus on saanut tarpeeksi ääniä, kaikki seuraavat perässä. 

Ei zumbaa vaan Waggle dancea

Mehiläistanssi (engl. waggle dance) on mehiläisten keino kertoa tärkeää informaatiota. Tiedustelijan muille parveilijoille esittämä tanssiesitys kertoo paitsi pesän sijainnin myös pesäpaikan laadun: virkeä ja pitkä tanssi kertoo, että pesäpaikka on hyvä, laiska ja lyhyt tanssi merkitsee kehnompaa pesäpaikkaa. Kun riittävän moni tiedustelija on käynyt tarkastamassa parhaaksi kokemansa pesäpaikan ja tanssinut sen puolesta, parvi ottaa ja lähtee.

Päätös ei aina ole suinkaan helppo. Usein eri suuntiin lähteneet tiedustelijat ilmoittavat eri paikkoja ja näistä mehiläisten on vielä valittava se lopullinen. Ensin tiedustelijoita rientää moneen paikkaan, mutta pikkuhiljaa sana leviää ja muutkin tiedustelijat alkavat mennä vain yhdelle, parhaalle pesäpaikalla, kunnes päätös on tehty. Monimutkainen prosessi!

Normaalia lajinomaista käytöstä

Jättimäinen mehiläisparvi on näyttävä eikä monellekaan arkipäiväinen näky. Mutta se on silti ihan normaalia mehiläisille. Parveilu on mehiläisten luontainen tapa lisääntyä ja etsiä parempia pesäpaikkoja. Mehiläinen vaatii pesäpaikaltaan riittävästi suojaa, tilaa ja ravintoa.

Kohta ei parvia kuitenkaan enää näy, syksy on käsillä ja mehiläisten parveiluaika alkaa olla ohitse. Ne saavat tarhaajilta syysruokinnan ja alkavat valmistautua talven varalle.

Toivotaan, että syksy on mehiläisten valmistautumiselle suotuisa, kun kesä oli näille kavereille vähän liian sateinen ja viileä.

Lähde: Seeley, Thomas. Honeybee Democracy. 2010. Princeton University Press.

Pakastaminen säilyttää hunajan juoksevana

Tämän kesän hunajasadon korjuu on käynnissä jo monessa paikassa. Vaikka hunajan määrän pelätään jäävän pieneksi sateiden ja kylmyyden vuoksi, nyt on saatavilla vastalingottua herkkua. 

Tuore hunaja on aina juoksevaa. Juoksevakin hunaja kuitenkin kiteytyy ajan myötä, etenkin jos sen säilyttää viileässä.

 

 

Tässä kuvassa hunaja vielä kimaltelee kennon pohjalla.

Hyvä keino säilyttää hunaja juoksevana on pakastaminen: jos hunaja on pakastaessa juoksevaa, ominaisuus säilyy koko pakastamisen ajan. Sulattaessa hunaja muuttuu jälleen juoksevaksi.

Pakastaminen pysäyttää hunajan kiteytymisprosessin ja hidastaa muutenkin tuotteen vanhenemista ilman että laatu kärsii. Suosittelenkin siis laittamaan uuden sadon hunajaa pakkaseen tulevan talven varalle!

Huomioi, että hunajan kiteytyminen jatkuu sulattamisen jälkeen normaalisti pikkuhiljaa.

Rypälesokeri kiteyttää hunajan

Hunajan kiteytyminen tapahtuu kiteiden kasvaessa hitaasti suuremmiksi. Kiteytyminen johtuu hunajan sisältämästä rypälesokerista. Sen ja hedelmäsokerin välinen suhde määrää, kuinka nopeasti tuote kiteytyy. Runsaasti rypälesokeria sisältävä hunaja kiteytyy nopeasti, hedelmäsokeripitoinen hunaja kiteytyy sen sijaan hitaammin. Paljon hedelmäsokeria sisältävä hunaja voi säilyä juoksevana parhaimmillaan jopa vuosia. Hunajan sokeriominaisuudet riippuvat meden alkuperäkukasta, koska eri kasveilla on erilaisia sokeripitoisuuksia.

Kiteytyminen ei vaikuta laatuun

Moni on mieltynyt juoksevaan hunajaan. Kiteytynyt hunaja on kuitenkin aivan yhtä laadukasta kuin juoksevakin. Itse käytän kumpaakin, ja jos jostain syystä täytyy saada kiteytynyt hunaja juoksevaksi, lämmitän sitä hieman, jolloin se muuttuu takaisin notkeaksi.

Lämmittäminen kannattaa tehdä mahdollisimman miedolla lämmöllä, jotta hunajan sisältämät entsyymit ja muut tärkeät aineet eivät tuhoudu. Paras keino on lämmin vesihaude.

Ei muuta kuin nauttimaan "kennotuoreesta" hunajasta!

Risotto tuoreista kantarelleista

Nyt on taas se aika vuodesta, jolloin reippaista juoksulenkeistäni ei tule yhtään mitään. Harhaudun nimittäin koko ajan polulta pusikkoon sieniä poimimaan. Kantarelli tuolla, kantarelli täällä. Myös erilaisia rouskujakin näkyy jo, mutta kaiken huippu oli viikonloppuna bongatut suppilovahverot. Ikinä en ole nähnyt niitä vielä heinäkuun puolella, mutta niitä ne todella olivat. Eli ei muuta kuin metsään, näyttäisi tulevan hyvä sienivuosi.

No, voisi sitä huonommankin syyn vuoksi jättää lenkit väliin. Toissapäivänä kävin taas "iltalenkillä" lähimetsässä, eli sain poimituksi pari litraa kantarelleja. Se on juuri sopivasti sienirisottoon ja vielä jäi sieniä pakastettavaksikin.

Risotto-ohje on leikattu aikoinaan vanhasta Kodin Kuvalehdestä. Risotto on nopea ja helppo tehdä ja on joskus tarkoittanut ruokaa, jossa on "vähän kaikkea, mikä jäi eiliseltä yli". Monessa risottoreseptissä en ole hunajaa raaka-aineena nähnyt, mutta se antoikin ruualle sopivasti makeutta valkoviinin tuodessa happamuutta. Kannattaa kokeilla!

Kantarellirisotto

(neljälle)

1 litra kantarelleja
2 rkl voita
1 sipuli
4 dl risottoriisiä
oliivi- tai rypsiöljyä
1 l vettä
1 kasvisliemikuutio
1,5 dl valkoviiniä
1/4 tl mustapippuria
ripaus suolaa
1 rkl hunajaa

tarjoiluun parmesaanijuustoa ja persiljaa

Kuumenna tuoreet kantarellit pannulla, kunnes ylimääräinen neste on haihtunut. Lisää voi ja sipuli ja paista hetki. Siirrä tämän jälkeen seos pois pannulta. Kuullota erikseen risottoriisi öljyssä ja kaada joukkoon valkoviini. Mausta pippurilla ja suolalla. Kun suurin osa viinistä on imeytynyt riisiin, lisää kasvisliemikuutio ja vettä sitä mukaan kun se imeytyy, kunnes riisi on pehmeää. Lisää hunaja ja sekoita riisi ja sieniseos yhteen. Oikeaoppinen risotto on hyvin kosteaa ja hiukan puuromaista. Tarjoile parmesaanijuuston ja persiljan kanssa.