Mehiläiset ovat parveilleet poikkeuksellisen paljon

Sekä pesissä että pesien ympärillä kuhisi,
kun pohjoiskarjalaiset opiskelivat mehiläistarhausta.

Tänä kesänä moni mehiläistarhaaja on päässyt testaamaan, miten napataan kiinni mehiläisparvia. Olin perjantaina pohjoiskarjalaisten mukana Rääkkylässä opiskelemassa mehiläistarhausta, ja sielläkin puhuttiin paljon parveilusta.

SML:n mehiläishoidon neuvoja Ari Seppälä sanoi, ettei hän muista omalta, lähes kolmekymmenvuotiselta mehiläistarhaushistorialtaan vastaavaa parveilukesää.

Tämä parveiluaktiivisuus on Seppälän mukaan monen tekijän summa: talven jäljiltä pesät olivat vahvoja, ja lämmin kevät siivitti kasvua. Pesät kehittyivät siis vauhdikkaasti. Tämän jälkeen tuli poikkeuksellisen pitkä, kylmä ajanjakso. Parin viikon kylmyys aiheutti sen, että mehiläiset parveilivat ahkerasti.

Mehiläishoitajat eivät yleensä toivo parveilua. Eikä se Suomen oloissa ole mehiläisillekään hyväksi, sillä karanneet parvet hyvin harvoin selviävät hengissä ainakaan yli talven.

Silti Seppälän mielestä tällaisessa parveilukesässä on mehiläistarhaajalle jotain hyvääkin.

"Ne pesät, jotka ovat tänä kesänä olleet vahvoja ja joissa on vanhat emot, mutta jotka eivät yrittäneetkään parveilleet, niin niistä on kiva tehdä emoja seuraaviksikin vuoksi. Kaikki ne, joilla on geneettisesti ollut taipumusta parveilla, ovat sen puolensa varmasti tänä kesänä näyttäneet."

Pesästä lähtenyt parvi oli päätynyt
maahan mansikkamaalle. Siitä se oli helppo
ohjata suojaisaan laatkkoon.

Meille maallikoille siis tiedoksi, että kaikki mehiläiset eivät ole yhtä innokkaita parveilemaan. Pesän kuningattarella eli emolla on ratkaiseva rooli siinä, millaisia mehiläiset ovat ominaisuuksiltaan.

Sama emo voi elää pesässä muutaman vuoden (yleensä emot vaihdetaan parin vuoden välein). Emot voidaan merkitä eri vuosina eri väreillä, jotta tarhaaja tietää, miten vanha emo on kyseessä. Emojen valinnalla mehiläistarhaaja voi vaikuttaa mm. parveiluhalukkuuteen. Tarhaajat voivat myös hoitotoimenpiteillä pyrkiä estämään parvien lähtöä.

Rääkkylässä pääsin näkemään elämäni ensimmäisen parveilun. Tällä kertaa parvi ei roikkunut puussa, vaan se oli lähellä pesiä mansikkamaalla. Toinen pieni parvi oli jäänyt pesän alla olleeseen kuormalavaan.

Maassa oleva parvi on helppoa napata talteen. Mehiläiset pyrkivät löytämään pimeän, turvallisen paikan, ja mehiläistarhaaja voi tarjota sellaisen.

Parven luo viedään pohjaton, mutta mielellään katolla varustettu laatikko, johon laitetaan muutamia kehiä. Laatikko asetetaan esimerkiksi pienten kivien tai keppien päälle parin sentin korkeuteen mehiläisten päälle niin, että mehiläiset pääsevät kulkemaan sinne sisään. Mehiläiset aistivat, että tässä on hyvä paikka. Sitten odotellaan puoli tuntia tai tunti, kunnes koko porukka on kävellyt laatikkoon.