Näin on näillä näkymin tapahtumassa Helsingin Meilahdessa, mutta ei syytä huoleen. Katolla asuvien mehiläisten olemassaoloa tuskin sairaalan henkilökunta tai potilaat edes huomaavat.
Eilen kävin kuuntelemassa tiedotustilaisuudessa niin allergioista kuin kaupunkimehiläisistä. Olipa opettavainen reissu!
Professori Tari Haahtela (HUS, Iho- ja allergiasairaala) kertoi siitepölyallergioiden siedätyshoitoihin liittyneestä, hunajavalmisteella toteutusta tutkimuksesta sekä ampiais- ja mehiläisallergioista.
Vakavat allergiset reaktiot ovat hyvin harvinaisia. Silti pistoihin kuolee keskimäärin yksi ihminen kahdessa vuodessa. Allergiasairaalassa on tällä hetkellä 10 - 20 potilasta, jotka saavat siedätyshoitoa kyseiseen allergiaan. Heistä suurimmalla osalla kyseessä on ampiaisallergia. Pistoshoito vie 3 - 5 vuotta.
Ampiaisethan ovat yleensä myös niitä, jotka loppukesästä ja syksyllä tunkevat samalle lautaselle, kun yrittää nauttia sokerista herkkua.
Keskimäärin noin 2 - 5 prosenttia väestöstä on herkistynyt mehiläismyrkylle. Mehiläishoitajien joukossa luku on selvästi suurempi. Herkistyminen ei kuitenkaan automaattisesti johda allergiaan.
Mehiläinen tarvitsee kotirauhan
Mehiläisalan pitkänlinjan ammattilainen Lauri Ruottinen valotti mm. mehiläisten elämää ja pistämistä. Mehiläinen, toisin kuin ampiaiset tai kimalaiset, kuolevat pistämisen jälkeen.
Mehiläisroduissa on eroja ärhäkkyyden suhteen, mutta eivät ne ole kiinnostuneita ihmisistä, elleivät koe pesää uhatuksi. Eli siis kaupungissakin fiksusti asetettu pesä takaa sen, että mehiläisillä on oma kotirauhansa.
Mehiläisen pistin jää kiinni ihoon, ja se kannattaa poistaa raapimalla, ei siis esimerkiksi nyppäisemällä. Pistimestä nimittäin leviää myrkkyä, jos sitä puristaa.
Kiinnostavaa on myös se, että mehiläisen myrkky sisältää hälytysferomonia. Sen vuoksi muut mehiläiset pyrkivät pistämään samaan kohtaan. Ruottinen itse sipaisee pistoskohtaa esimerkiksi piharatamon lehdellä, joka peittää feromonia.
Kaupunkimehiläishoito kehittyy Suomessa
Tilaisuudessa oltiin yksimielisiä siitä, että kaupunkimehiläishoito tarvitsee osaamista. Siksi uusi Stadin tarhaajat ja hunajafrendit -yhdistys panostaa nimenomaan citymehiläishoidon kehittämiseen ja tarjoaa kiinnostuneille tukea toimintaan. Näin kertoi yhdistyksen sihteeri Merja-Riitta Laurila.
Yhdistyksen osaava joukko on valmis tulemaan apuun myös silloin, jos mehiläisparvi on lähtenyt pesästä. Näin voi välillä käydä, mutta lienee huojentavaa tietää, ettei tällainen parvi yleensä aiheuta ihmisille vaaraa. Kun parvella ei ole pesää, jota puolustaa, niin ne eivät pyri pistämään. Osaava mehiläishoitaja pystyy jo ennakolta estämään parveilua, ja myös mehiläisrotujen välillä on eroja parveiluherkkyydessä.
 |
| Tari Haahtela ja Karl-Johan Wenneström maistelemassa erilaisia hunajia. |
Yhdistyksen toiminnasta, mehiläisistä ja mehiläistuotteista voi tänä viikonloppuna käydä kyselemässä Oma Piha 12-messuilla Helsingin messukeskuksesa (osasto 7f42).
Yksi kaupunkimehiläishoidosta kiinnostuneista on Karl-Johan Wenneström. Hän työskentelee HUS:lla ja on viime vuosina opiskellut mehiläishoitoa sekä aloittanut omien pesien hoitamisen. Nyt tavoitteena olisi saada pari pesää allergiasairaalalle.
Citymehiläiset yleistyvät ympäri maailmaa, ja monessa kaupungissa niille on pitkät perinteet, kuten olen jo aiemmin kirjoittanut.
Näillä näkymin ensi kesänä Helsingissä elelee siis yhä enemmän noita pieni, hyödyllisiä pölyttäjiä. Sairaalan katto on vain yksi suunnitelluista paikoista. Jo aiemmin mehiläisiä on ollut mm. Yhdysvaltojen suurlähetystön pihassa, Savoy-ravintolan katolla ja siirtolapuutarhoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti