Citymehiläiset saapumassa mm. allergiasairaalaan

Kuulostaako hurjalta, että Iho- ja allergiasairaalan yhteydessä elelisi parin pesän verran mehiläisiä?

Näin on näillä näkymin tapahtumassa Helsingin Meilahdessa, mutta ei syytä huoleen. Katolla asuvien mehiläisten olemassaoloa tuskin sairaalan henkilökunta tai potilaat edes huomaavat.

Eilen kävin kuuntelemassa tiedotustilaisuudessa niin allergioista kuin kaupunkimehiläisistä. Olipa opettavainen reissu!

Professori Tari Haahtela  (HUS, Iho- ja allergiasairaala) kertoi siitepölyallergioiden siedätyshoitoihin liittyneestä, hunajavalmisteella toteutusta tutkimuksesta sekä ampiais- ja mehiläisallergioista.

Vakavat allergiset reaktiot ovat hyvin harvinaisia. Silti pistoihin kuolee keskimäärin yksi ihminen kahdessa vuodessa. Allergiasairaalassa on tällä hetkellä 10 - 20 potilasta, jotka saavat siedätyshoitoa kyseiseen allergiaan. Heistä suurimmalla osalla kyseessä on ampiaisallergia. Pistoshoito vie 3 - 5 vuotta.

Ampiaisethan ovat yleensä myös niitä, jotka loppukesästä ja syksyllä tunkevat samalle lautaselle, kun yrittää nauttia sokerista herkkua.

Keskimäärin noin 2 - 5 prosenttia väestöstä on herkistynyt mehiläismyrkylle. Mehiläishoitajien joukossa luku on selvästi suurempi. Herkistyminen ei kuitenkaan automaattisesti johda allergiaan.

Mehiläinen tarvitsee kotirauhan

Mehiläisalan pitkänlinjan ammattilainen Lauri Ruottinen valotti mm. mehiläisten elämää ja pistämistä. Mehiläinen, toisin kuin ampiaiset tai kimalaiset, kuolevat pistämisen jälkeen.

Mehiläisroduissa on eroja ärhäkkyyden suhteen, mutta eivät ne ole kiinnostuneita ihmisistä, elleivät koe pesää uhatuksi. Eli siis kaupungissakin fiksusti asetettu pesä takaa sen, että mehiläisillä on oma kotirauhansa.

Mehiläisen pistin jää kiinni ihoon, ja se kannattaa poistaa raapimalla, ei siis esimerkiksi nyppäisemällä. Pistimestä nimittäin leviää myrkkyä, jos sitä puristaa.

Kiinnostavaa on myös se, että mehiläisen myrkky sisältää hälytysferomonia. Sen vuoksi muut mehiläiset pyrkivät pistämään samaan kohtaan. Ruottinen itse sipaisee pistoskohtaa esimerkiksi piharatamon lehdellä, joka peittää feromonia.

Kaupunkimehiläishoito kehittyy Suomessa

Tilaisuudessa oltiin yksimielisiä siitä, että kaupunkimehiläishoito tarvitsee osaamista. Siksi uusi Stadin tarhaajat ja hunajafrendit -yhdistys panostaa nimenomaan citymehiläishoidon kehittämiseen ja tarjoaa kiinnostuneille tukea toimintaan. Näin kertoi yhdistyksen sihteeri Merja-Riitta Laurila.

Yhdistyksen osaava joukko on valmis tulemaan apuun myös silloin, jos mehiläisparvi on lähtenyt pesästä. Näin voi välillä käydä, mutta lienee huojentavaa tietää, ettei tällainen parvi yleensä aiheuta ihmisille vaaraa. Kun parvella ei ole pesää, jota puolustaa, niin ne eivät pyri pistämään. Osaava mehiläishoitaja pystyy jo ennakolta estämään parveilua, ja myös mehiläisrotujen välillä on eroja parveiluherkkyydessä.

Tari Haahtela ja Karl-Johan Wenneström
maistelemassa erilaisia hunajia.

Yhdistyksen toiminnasta, mehiläisistä ja mehiläistuotteista voi tänä viikonloppuna käydä kyselemässä Oma Piha 12-messuilla Helsingin messukeskuksesa (osasto 7f42).

Yksi kaupunkimehiläishoidosta kiinnostuneista on Karl-Johan Wenneström. Hän työskentelee HUS:lla ja on viime vuosina opiskellut mehiläishoitoa sekä aloittanut omien pesien hoitamisen. Nyt tavoitteena olisi saada pari pesää allergiasairaalalle.

Citymehiläiset yleistyvät ympäri maailmaa, ja monessa kaupungissa niille on pitkät perinteet, kuten olen jo aiemmin kirjoittanut.

Näillä näkymin ensi kesänä Helsingissä elelee siis yhä enemmän noita pieni, hyödyllisiä pölyttäjiä. Sairaalan katto on vain yksi suunnitelluista paikoista. Jo aiemmin mehiläisiä on ollut mm. Yhdysvaltojen suurlähetystön pihassa, Savoy-ravintolan katolla ja siirtolapuutarhoissa.

Osta Innocent-smoothie: adoptoit samalla mehiläisen

Nyt on helppo tukea uusia suomalaisia mehiläisiä. Osta Innocent-smoothie, näppäile koodi kampanjan nettisivuille ja klik: olet adoptoinut mehiläisen!

Suomen Mehiläishoitajain Liitto on siis aloittanut Innocentin kanssa kampanjan, jonka tavoitteena on tukea mehiläisten tekemää tärkeää pölytystyötä. Vastaavaa kampanjointia on harjoitettu jo monessa muussa Euroopan maassa, ja näin on saatu lisää mehiläispesiä.

Eilisestä eli 21. maaliskuuta alkaen jokaisesta ostetusta smoothiesta (iso tölkki tai pieni pullo) adoptoidaan yksi mehiläinen. Kampanjaa voi seurata myös tykkäämällä Innocentin Facebook-sivuista.

Innocentin Adoptoi mehiläinen -sivuilla on paljon tietoa siitä, miksi mehiläiset ovat tärkeitä ympäristöllemme ja miksi Innocent haluaa tukea mehiläisten elämää. Eli ilman mehiläisiä ei saada hedelmiä ja marjoja, ja jos niitä ei ole, niin ei ole smoothietakaan. Eikä tietysti montaa muutakaan ruokaa.

Innocentin lahjoituspesiä on tulossa Helsinkiin paikalle, jossa niitä on mahdollisuus helposti käydä tutkailemassa.

Lauantaina 12. toukokuuta järjestetään myös kaupunkimehiläispäivä yhdessä Innoccentin, SML:n ja Stadin tarhaajat ja hunajafrendit ry:n kanssa. Tällöin adoptoituihin mehiläisiin ja ylipäätään hunajaan ja mehiläistenhoitoon saa tulla tutustumaan kuka tahansa. Tästä tulee lisää tietoa huhtikuussa.

Hunajaa häissä karkkien tilalle

Viime vuonna tähän aikaan suunnittelin elokuisia häitämme. Hienot hääkarkit jätimme pois suosiolla, mutta jos olisin hoksannut, niin olisin ehdottomasti halunnut muistaa vieraita häähunajalla.

Pieni, kaunis purkki hunajaa on mainio lahja niin häissä kuin muualla.  Lisäksi hunajalla on myös oma symboliikkansa ja häätaustansa: ei suotta käytetä "honey moon" -termiä. Jaakon Häissä -blogin mukaan tuon kuukauden aikana pari oli mm. nauttinut hunajaista simaa, josta kuherruskuukauden englanninkielinen nimi voisi olla peräisin.

Seppo Tähkiö kertoo kirjassaan "Hunajaa maun mukaan" hindujen hääseremoniasta. Siihen kuuluu, että sulhaselle annetaan hunajaa ja kokkarejuustoa vietäväksi morsiamen kotiin. Kun sulhanen antaa lahjansa ja suutelee morsianta, niin hän lausuu:

"Hunajaa, tämä on hunajaa,
sinun puheesi on hunajaa,
minun suussani on mehiläisen hunaja,
ja hampaissani rauha."

Mieheni Sami työsti hunajapurkkeihin
taide-etiketit omasta öljyvärimaalauksestaan.

Häähunaja on mahdollista ostaa valmiiksi purkitettuna. Esimerkiksi Pohjanmaan hunaja markkinoi nimenomaan häähunajaa, johon voi itse sommitella etiketin ja koristelun.

Jos olisimme miehen kanssa hoksanneet hankkia häihimme hunajaa, niin varmaan olisimme koristelleet pienet purkit itse. Mies on sen verran luova, että viime viikolla askarteli hunajapurkkeihin etiketit printtaamalla kuvia maalaamastaan taulusta. Kyseinen teos, kuten monta muutakin, on parhaillaan esillä näyttelyssä Helsingissä Galleria Forsblomissa.

Mikäli joku nyt innostuu ja haluaa ensi kesän häihin kotimaista hunajaa, niin hankinta kannattaa tehdä heti. Monen hunajantuottajan viime vuoden sato on jo myyty, eikä uutta hunajaa ole heti kesän alussa tarjolla.

Hunaja sopii odottajille, imettäjille, äideille, isille ja muille yli 1-vuotiaille

Paljastuksia elämästäni: kasvattelen vatsassani jälkeläistä, jonka pitäisi syntyä heinäkuussa.

Olen nyt pari kertaa saanut kysymyksen, voinko syödä hunajaa, kun kerran olen raskaana. Vastaus on, että kyllä saan.

Vaikka raskaana oleville esitellään pitkät listat vältettävistä ruuista, niin onneksi hunaja ei siltä listalta löydy.

Alle yksivuotiaille on hunajassa botulismiriski

Hunaja on siis sallittu kaikille yli 1-vuotiaille ja myös imettäville äideille.
Pienille imeväisille hunajassa on mahdollinen botulismin riski, jonka vuoksi myös hunajapurkeissa on oltava varoitus. Botulismin aiheuttaa Clostridium botulinum -itiö, joka elelee yleisesti maaperässä, vesistöjen pohjalietteessä sekä kalojen ja muiden eläinten suolistossa.

Evira valistaa:

"Alle yksivuotiaat lapset ovat herkimpiä saamaan imeväisbotulismin, koska heidän kehittymätön suolistomikrobisto sekä ruoansulatuskanavansa aikuisia korkeampi pH-arvo mahdollistavat suolistoon päässeiden itiöiden muuttumisen kasvukykyisiksi ja toksiinia muodostaviksi bakteereiksi."

Hunajassa siis voi olla kyseistä itiötä. Mutta ei kannata heti panikoida, jos lapsukainen nuolaisee hunajalusikkaa. Näitä hunajan kautta botulismitartunnan saaneita imeväisikäisiä ei Suomessa ole juuri tavattu vuosikymmenien aikana. Jonkin verran tapauksia tosin löytyy myös Euroopasta, ja ulkomaalaisissa hunajissa riski saattaa olla suurempi.

Clostridium botulinum -bakteerin itiöt tuhoutuvat esimerkiksi 120 asteen kuumennuksessa neljässä minuutissa. Ruuan kuumentaminen 10 minuuttia 80 asteessa pienentää riskiä huomattavasti (lähde). Jos siis tekee esimerkiksi sämpylöitä tai pannukakkua, johon käyttää hunajaa, niin imeväisbotulismista ei tarvitse huolestua.

Usein tartuntalähteenä vakuumipakkaus ja väärä säilytys

Moni muu tuote kuin hunaja on botulismin kannalta riskialttiimpi, mutta silti kyseessä on hyvin harvinainen ruokamyrkytys. Eviran mukaan C. botulinum -bakteerin aiheuttamat ruokamyrkytyksiin on Suomessa viimeisen parinkymmenen vuoden aikana sairastunut kolme henkilöä.

Tartuntalähteinä ovat olleet vakuumipakattu savukala ja mäti, joita on ilmeisesti säilytetty liian lämpimässä, sekä oliviisäilykkeet.


Tuleva Vuoden  mutsi askaroi hunajaetiketit

Näillä näkymin siis jään äitiyslomalle kesäkuun alussa.

Sitten tietysti tavoittelen Vuoden mutsi -arvonimeä!
Kävin eilen kyseisellä nimellä varustetun kirjan julkistuksissa. Luonnollisesti vein kirjan tekijöille Katjalle ja Sadulle sopivaa lisäenergiaa eli hunajaa.

Tein purkkeihin ah-niin-trendikkään kotoilevasti etiketit ihan itse. Nimittäin olin blogista huomannut "Äiti osaa piirtää" -jutun ja päättelin, että tuoreet kirjailijat varmasti osaavat arvostaa huikeaa taiteellista luovuuttani.

Hauska, mutta samalla myös hyödyllinen kirja ja samanniminen blogi ovat kaltaiselleni tulevalle äidille erinomaista luettavaa. Vaikka äitiys ei sujuisi naistenlehtien ja mainosten markkinoimassa ihanuudessa, niin onneksi on kokeneita konkareita, jotka jakavat vinkkinsä.

Hunajainen malja siis kaikille Vuoden mutseille! Ja saa isätkin ottaa!

Lisäys seuraavana päivänä: Katjan blogissa on myös kuvallinen todiste hunajalobbauksestani: Noora oli otollinen kohde, sillä hän on kirjoittanut paljon hunajasta. Alustavasti jo sovittiin, että jutellaan kevään aikana vielä lisää mehiläisjuttuja.

Hunajan pinnalla valkeaa kuviota: hyvä vai huono merkki?

Kuvan nappasin
Mehiläishoitoa
käytännössä 1 -kirjasta,
joka on samalla
toiminut tekstin lähteenä.
Toimistolta ei nyt äkkiseltään
löytynyt sopivaa
esimerkkihärmää kuvattavaksi.

Olen joskus törmännyt väitteisiin, joiden mukaan esimerkiksi kiinteän hunajan päällä mahdollisesti näkyvät vaaleat kerrokset tai lasisen hunajapurkin läpi näkyvät vaaleat juovat kertoisivat, että hunaja on erityisen laadukasta.

Toisaalta joitakin huolestuttaa se, onko tällainen hunaja pilalla.

Näillä valkeilla ilmiöillä ei kuitenkaan ole suurta merkitystä hunajan laadun kannalta.

Kiinteän hunajan pintaan tulee usein vaaleaa, kimmeltävää härmää, joka voi näyttää lumihiutalemaiselta. Sikäli härmän voi ajatella viestivän laadusta, että härmää muodostuu hunajiin, joissa on alhainen vesipitoisuus.

Härmän syntymään vaikuttavat myös hyvin pienet ilmakuplat. Hyvin hienokiteiseen ja pehmeään hunajaan jää vähemmän ilmakuplia, joten härmääkin kehittyy vähemmän.

Mutta siis hunajaa voi mainiosti käyttää, vaikka siinä olisi tätä ikävänkuuloista härmää. Sen voi ajatella olevan kuin hometta homejuuston päällä eli siis normaali, tuotteeseen kuuluva ilmiö.

Pullistunut hunajapurkki viestii käyneestä hunajasta

Aito haitta hunajan laadulle ja käytölle on sen sijaan hunajan käyminen. Se johtuu liiasta kosteudesta. Käymisen tunnistaa hunajan imelän hedelmäisestä hajusta tai kuplivasta hunajan pinnasta. Jo ennen purkin avaamista voi havaita pullistuneen purkin tai kannen.

Hunajan pakkaajat käyttävät kosteusmittareita, joilla he voivat tarkistaa hunajan kosteuden ennen kuin laittavat sen purkkiin. Hunajaa voidaan käsitellä kuivemmaksi, jos se on liian kosteaa.

Hunajan kosteus vaihtelee myös vuosittain, joten hunajantuottajat pitävät joitakin vuosia ongelmallisempina kuin toisia. Myös säilytysolosuhteet voivat vaikuttaa käymiseen.

Jos epäilet saaneesi käynyttä hunajaa, niin ota yhteys tuottajaan. Käyminen on laatuvirhe, ja kuluttajana sinulle ei pitäisi päätyä tällaista tuotetta, mutta joskus niin voi tapahtua. Hunajantuottaja varmasti mielellään kuulee ongelmasta ja voit saada tilalle korvaavan tuotteen. Käynyt hunajapurkki ei vielä ole merkki siitä, että hunajantuottajan koko sato olisi pilaantunutta.

Harrastajatarhuri Janne Jokinen on raportoinut, kuinka hänen yhden kesän viimeinen hunajaerä ryhtyi käymään.

Perunasalaatti rucolalla

Perunasalaattia tunnetusti tarjotaan uutenavuotena ja vappuna, mutta mielestäni se sopii hyvin pöytää myös muulloin. Etenkin siis silloin, kun kutsuu isomman joukon koolle. Ja  miksei myös pienempänä annoksena sopisi lisukkeeksi arjen ruokailuun.

Itse en erityisemmin välitä majoneesipohjaisista kastikkeista. Siksi myös perunasalaatissa mielestäni parasta on öljypohjainen kastike.

Tähän yksinkertaiseen, mutta maistuvaan salaattiin lisämakua tuovat rucola ja kaprikset.
Salaatin valmistelu kannattaa aloittaa jo edellispäivänä. Tällöin keitetään perunat ja siirretään ne jäähtymään. Samalla laitetaan punasipuli marinoitumaan hunajaiseen kastikkeeseen.

Perunasalaatti rucolalla (10 annosta)

1-2 punasipulia
1 dl punaviinietikkaa
3 dl rypsiöljyä
1 rkl hunajaa
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
1-1 1/2 kg perunoita
1 prk (50/35 g) kapriksia
1 rs (noin 50 g ) rucolaa

Kuori sipulit  ja suikaloi ne ohuiksi renkaiksi. Laita sipulirenkaat kannelliseen astiaan. Kaada päälle punaviinietikka ja öljy. Mausta seos hunajalla, suolalla ja tarvittaessa pippurilla. Anna maustua jääkaapissa seuraavaan päivään ja sekoita välillä pari kertaa.

Pese ja keitä perunat (tämän voi tehdä jo edellispäivänä). Kuori jäähtyneet perunat ja leikkaa ne neljään osaan.

Valuta kaprikset (halutessasi voit hienontaa ne kevyesti). Sekoita perunat ja kaprikset kulhossa ja lisää joukkoon marinoituneet punasipulit. Silppua rucola ja lisää salaatin joukkoon. Kaada noin 1/3 marinointiliemestä kastikkeeksi salaattiin. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Ohje on hieman muokattu versio Limepippuri-blogista, johon ohje oli napattu Maku-lehdestä.

Olo-lolo-loo! Venäläisbiisissä mehiläiset pistetään töihin

Toverini Kati laittoi minulle jo ajat sitten linkin tähän mainioon venäläiseen Ivan Kupala -yhtyeen musiikkivideoon. Kati kertoi, että kappaleessa sähäkkä mummo kehottaa mehiläisiä tekemään töitä ja lentämään ahkerasti.

Ivan Kupala tarkoittaa muuten Johannes Kastajaa.




Aurinkoista viikonloppua vaan kaikille!