Tue villejä pölyttäjiä rakentamalla pönttöjä ja hyönteishotelleja

Olen saanut muutamia kyselyitä ihmisiltä, jotka haluaisivat parantaa kotipuutarhansa satoa pölyttäjillä. He kyselevät, mitä mehiläispesän pitäminen vaatii.

Olen vastannut, että jos kaipaa pelkästään pölytyshyötyä, niin ehkä villien pölyttäjien tukeminen voisi riittää. Mehiläiset ovat kuitenkin kotieläimiin verrattavia olentoja, jotka vaativat hoitoa.

Monet Suomen villipölyttäjät majailisivat mielellään pölyttäjäpöntössä tai hyönteishotellissa. Samalla jokainen voi omalta osaltaan tukea pölyttäjien määrää ja elämää.

Villeille pölyttäjille ei nimittäin enää välttämättä ole samalla tavalla sopivia suojapaikkoja kuin ennen. Kainuun ELY-keskuksen Reima Leinosen mukaan kehitys johtuu maaseudun rakentamisen muutoksesta.

"Kivi ja metalli ovat voittaneet puun rakennusmateriaalina, ja vanhat aidat sekä heinäladot ovat laajalti lahonneet ja hävitetty pois. Myös salaojitus vähentää pölyttäjiä. Kun pelloilla ei ole enää juurikaan avo-ojia, ei ole myöskään ojanpenkkoja, joissa kimalaiset pesivät."

Hyönteissuojan voi tehdä niin kaupunkiin kuin maaseudulle. Hotelleissa viihtyvät esimerkiksi leppäkertut, harsokorennot, erakkomehiläiset, petopistiäiset sekä talvehtivat perhoset.

Reima Leinosen ohjeilla voi aloittaa villipölyttäjäpöntön valmistelun jo nyt syksyllä: korsipesää varten kerätään koiranputkia ja järviruokoja kuivumaan. Kuivuneet korret asetetaan esimerkiksi maitopurkkiin.

Korsipesä ripustetaan keväällä noin 1 - 1,5 metrin korkeuteen kasvillisuudesta.
Korret suunnataan kohti aamuaurinkoa.
Kuva: Kainuun ELY-keskus

Pöntön voi tehdä myös esimerkiksi poraamalla koivupölkkyyn reikiä.

Pieni pesä syntyy myös aaltopahvista ja tyhjästä litran muovipullosta näillä BBC:n ohjeilla. Vielä nätimmän tästä varmasti saa, jos käyttää pullon tilalla esimerkiksi alassuin olevaa kukkaruukkua tai jotakin muuta vastaavaa esinettä.

Näyttävän pölyttäjähotellin voi rakentaa erilaisista jätemateriaaleista. Sen todistaa Luomus-blogi, josta allaoleva kuva on peräisin.

Aiemmin tässä blogissa Tuula on esitellyt pölyttäjähotelleja esimerkiksi Hollannista. Keski-Euroopassa ötökkäpesät ovat nousseet suureen suosioon, ja valmiita rakennelmia myydään Suomessakin esimerkiksi puutarha-alan liikkeissä.

Ötökkähotelleista on myös Höperöt hortonomit -blogissa. Myös Sammeli Heikkinen on rakentanut pölyttäjille pesiä. Korppoossa Tuula Nikulainen on tehnyt useita erakkohotelleita ympäristötaidenäyttelyyn.

Moni varmasti alkuun ihmettelee, että mikä outo rakennelma lienee kyseessä. Sen voi ratkaista tekemällä kyltin, joka kertoo ötökkähotellista. Näin on toimittu Yhdysvalloissa Lake Merrittissä, josta kaverini Pirkka otti kuvan.

Mehiläispesän äänimaailma tutuksi mikrofonien avulla

Mehiläiset tuottavat monenlaista ilon aihetta. Hunaja hivelee makunystyröitä, mehiläisten työskentelyn seuraaminen on ilo silmille. Mehiläisiä voi myös kuunnella, kuten Otaniemessä todettiin tiistaipäivänä. Iltapäivä meni mukavasti Hive Five -tapahtumassa kuunnellen mehiläisten surinaa musiikin kanssa miksattuna.

Aalto-yliopiston Melliferopolis-projektin mehiläispesät valjastettiin mikrofoneilla, jotta voitaisiin seurata mehiläispesän ääniä. Tapahtumassa yleisö pääsi kovaäänisten avulla kuuntelemaan pesien loppumatonta surinaa ja rapinaa. Ohikulkijat jäivätkin mielenkiinnolla seurailemaan lauhkeiden pesien tohinaa. 

Mikrofonit asennettiin sekä pesän sisälle että ulos. Aikamoinen vilske pesän sisälläkin käy -  kuulee kyllä, etteivät mehiläiset liiemmin lepäile. Päivä oli lämmin ja Lauri Reuterin hoitamissa pesissä kävi kova surina!

Till Bovermann äänittää Hexa Hive-pesien ääniä.

Ääniprojekti on Till Bovermannin projekti. Ylälistamaisten designpesien kehään, eli pesän sisälle asennettiin mikrofoni. Pesän ulkopuolinen mikrofoni toistaa äänen pesään palaavista ja sieltä lentävistä mehiläisistä. Surinan päälle miksattiin myös musiikkia. Jamit mehiläisten tahtiin - uutta äänimaailmaa ainakin minulle!

Melliferopoliksen ideoinut Christina Stadlbauer kertoo seuraavansa mielenkiinnolla miten pesien ”ääntely" eroaa eri vuodenaikoina. Kovasti kävi kuhina lämpimänä elokuun päivänä, ja uskon, että ero on suuri alkukevääseen saatikka talveen verrattuna.

Mikrofoni oli piilotettu myös pesän sisälle. Kova rapina kävi.

Pesien äärellä mehiläisten äänimaisemassa kuuli monia kommentteja. Eräs kuulija oli sitä mieltä, että vastaava ”äänishow toimii ulkotiloissa erittäin hyvin, mikäs tätä kuunnellessa". Kuten sanottua, mehiläisiä voi paitsi kuunnella, myös katsella. Tässä lopuksi eräs viisaus, jonka kuulin myös pesien viereltä. ”Katsella mehiläisiä lentämässä pesän ympärillä. Sitä ihmisten pitäisi tehdä.”
Niinpä!

-Tuula

Laiskemman leipurin pehmät porkkanasämpylät

Tuoreet, lämpimät sämpylät ovat mahtavia. Mutta se sämpylätaikinan vaivaus ja sämpylöiden pyörittely on mielestäni turhan vaivalloista ja sotkuista.

Onneksi sämpylät voi tehdä helpommin ja tunkematta käsiään taikinaan. Näin ei ehkä tule maailman kauneimpia, mutta eikös sämpylöissä saa näkyä luova kädenjälki?

Hunajaiset porkkanasämpylät (pellillinen)

3 dl vettä
2 rkl hunajaa
0,5 tl suolaa
2 dl kaurahiutaleita
0,5 pussia kuivahiivaa
2 pientä tai yksi isompi porkkana raastettuna
4 - 6 dl jauhoja
3 rkl öljyä

Sekoita puuhaarukalla vesi, hunaja, suola, kaurahiutaleet, jauhot ja kuivahiiva. Lisää raastetut porkkanat.
Sekoita joukkoon noin puolet jauhoista. Lisää öljy. Lisää loput jauhot: jätä taikina pehmeäksi eli älä laita jauhoja liikaa (taikinan ei siis tarvitse irrota kulhon reunoista, kuten sämpylöiden alustamisohjeissa usein neuvotaan).
Anna taikinan kohota lämpimässä noin puoli tuntia.
Ota kohonneesta taikinasta kahdella lusikalla isoja nokareita ja laita pellille. Voit lusikalla hieman muovailla kasoja, jos esimerkiksi leviävät liian laajalle.
Jätä sämpylät kohoamaan esimerkiksi muovin alle noin vartiksi (käytän itse kohotusliinana kaupan hedelmäpusseja, sillä pehmeä taikina tarttuu kiinni muoviin, ja hedelmäpussit voi heittää surutta roskiin).
Paista 225-asteessa 10–15 minuuttia.

Toinen mahdollisuus sämpylöiden pyörittelyn välttämiseksi on kumota kohonnut taikina pellille ja leikata siihen ruudut. Näin syntyy sämpyläruutuja. Itse vain tykkään enemmän nimenomaan sämpylän muotoisista sämpylöistä.

Ja sämpylätaikinaanhan voi tunnetusti lisätä monenlaista aina puuronjämistä puolukkaan ja leseistä pähkinärouheeseen.

Maistuisiko pariloitu kuhnuritoukka?

Eilen täällä toimistolla havahduimme uutiseen, jonka mukaan Evira oli kieltänyt sirkkojen myymisen ruuaksi eräässä Helsingin tapahtumassa. Syötävät hyönteiset ovat erityisen lähellä työtoverini Tuulan sydäntä, sillä hän oli reilu vuosi sitten järjestämässä Ravintolapäivässä ravintola Ötökkää.

Tuula on siis vanha tekijä ötökkäsyöjänä. Mutta ei hän ole ainoa työtoverini, joka tällä saralla on kunnostautunut.

Mehiläishoidon neuvojana työskentelevä Ari oli perheensä kanssa juhannuksena nauttinut omien mehiläispesien antimia. Siis parilalla paahdettuja, valkosipulilla maustettuja kuhnuritoukkia.

Rakenteeltaan toukat ovat kuulemma katkarapumaisia. Suurin ja aikaavievin työ oli näiden parin-kolmen viikon vanhojen toukkien ottamisessa pois kennoista. Kuhnuritoukkia poistetaan pesistä osana normaalia mehiläishoitoa, joten ihmisravintona ne pääsevät hyötykäyttöön.

Saksalaisten mehiläislehdessä, Deutsches Bienen Journalissa (7/13, s. 20), oli myös ohje toukkaruokaan. Toukat paistetaan öljyssä ja ne voi syödä sellaisenaan maustettuna tai lisätä esimerkiksi munakkaaseen.

Viime aikoina ötökkäruuasta on puhuttu mahdollisena tulevaisuuden proteiiniravintona myös länsimaissa. Ylen uutisessa (13.5.2013) todettiin:

"FAO:n mukaan kaksi miljardia ihmistä eli kolmasosa maapallon väestöstä jo syö hyönteisiä, koska ne ovat herkullisia ja ravinteikkaita. FAO:n raportin mukaan hyönteisten kasvattaminen on yksi keino ravinnon saamiseksi ja ruokaturvan parantamiseksi tulevaisuudessa. Hyönteiset lisääntyvät ja kasvavat nopeasti, ja ne aiheuttavat pienen hiilijalanjäljen.

Raportissa kuitenkin myönnetään, että "kuluttajien vastenmielisyys on yksi suurimpia esteitä hyönteisten muodostumisessa tärkeäksi proteiininlähteeksi länsimaissa". Raportti ehdottaa, että ruokateollisuus auttaisi hyönteisten maineen nostamisessa. Niitä voisi muun muassa tarjoilla ravintoloissa."

Lisäys klo 14.44: Facebookin kautta tuli Pietalta vinkki, että toukat lähtevät pakastettuina  kennoista melko vaivattomasti ,kun kennot rikkoo käsin. Pienet vahanpalat eivät seassa haittaa. Pietan mukaan toukat toimivat kananmunan tapaan kasvispihvien valmistuksessa tai (uppo)paistettuna.

Kesäkurpitsa-vuohenjuustopiiras sopii elokuun iltoihin

Vuohenjuusto ja hunaja ovat tainneet yhdistyä  tässä blogissa jo useammassa reseptissä. Mutta minkäs sille voi, että ne ovat niin mainio pari. Tällä kertaa mukaan mahtuu myös kesäkurpitsa.

Leivoin piirakan Glorian Ruoka & Viini -lehden (4/2013) ohjeella. Näyttävän näköinen kasvispiiras on herkullinen, mutta valmistaminen ei tapahdu ihan pikaisesti: piirakka on syöntikunnossa noin pari tuntia leipomisen aloittamisen jälkeen.

Itselläni ei ollut tuoreita yrttejä, mutta tuskin piiras erityisemmin tästä kärsi, ja vuohenjuustoakin oli vähemmän kuin ohjeessa.

Juustohöylää kannattaa taivutella, jos sillä on leikattu aiemmin vain ohuita juustosiivuja. Kesäkurpitsaviipaleissa saa olla ronskimmin paksuutta.

Kesäkurpitsa-vuohenjuustopiiras

Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
125g kylmää voita tai margariinia
1 tl valkoviinietikkaa
2 rkl kylmää vettä

Täyte:
500g kesäkurpitsaa
2 tl suolaa
250g chevre-vuohenjuustoa
1 dl kermaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
1-2rkl sitruunatimjamia TAI
tavallista timjamia ja ½ tl raastettua sitruunan kuorta
TAI kuivattua timjamia ja tilkka sitruunamehua

Pinnalle:
2 rkl hunajaa
2 rkl oliiviöljyä

Sekoita jauhot ja suola kulhossa. Lisää joukkoon kuutioitu kylmä voi ja nypi taikinaksi. Lisää vesi ja etikka. Tee taikinasta pallo ja kääri kelmuun. Anna levätä jääkaapissa puolisen tuntia.

Pese ja kuivaa kesäkurpitsa. Poista kannat ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi pitkittäin esim. juustohöylällä. Levitä viipaleet leivinpaperin päälle ja ripottele suolaa päälle. Anna itkettyä 30min.

Voitele irtopohjavuoka (halkaisija 26 cm). Kaulitse taikina pyöreäksi levyksi ja nosta kaulimen avulla vuokaan tai painele taikina suoraan vuokaan. Painele varoen vuoan pohjalle ja nosta myös muutama sentti reunoille. (Voit laittaa myös leivinpaperin vuokaan, jolloin piirasta voi helpommin siirtää kypsänä toiselle lautaselle.)

Murustele vuohenjuusto kulhoon ja sekoita joukkoon kerma ja pippuri. Irrota timjamin lehdet ja sekoita joukkoon tai ripota kuivattu timjami. Levitä juustotäyte pohjalle ja tasoita. Pyyhi suola pois kesäkurpitsa viipaleilta ja lado limittäin vuokaan juustotäytteen pinnalle.

Valuta juokseva tai pehmeä hunaja ja oliiviöljy pinnalle. Paista piirasta 200 asteessa noin 40-50 minuuttia, kunnes piirakka saa hieman väriä ja pohja on kypsä. Tarjoile lämpimänä.

Tällä kertaa leipomukseni jopa näytti lähes samanlaiselta
kuin alkuperäisessä ohjeessa.

Hunaja siirtyy linkouksen kautta kohti purkitusta

"Olin linkoamassa", sanoo moni hunajantuottaja näinä päivinä, kun heidän kanssaan juttelee puhelimessa.

Hunajantuotannossa linkoaminen on se vaihe, kun hunaja poistetaan kennoista. Linkoamiseen on erilaisia välineita: pienehkön hunajamäärän jaksaa käsitellä käsikäyttöisellä lingolla, vähän isommassa auttaa moottori ja suuret erät hoidetaan järeämmän kokoluokan laitteistossa. 

Sopivasti olin keskiviikkona mukana Mustialassa, jossa on Hämeen ammatti-instituutti järjestää mm. mehiläistarhaajan ammattitutkinnon opiskelua. Siellä linkoomossa pyörivät iso ja vähän pienempi linko.

Hunaja pyritään linkoamaan pian sen jälkeen, kun kehät on noudettu pesistä. Esimerkiksi rypsihunaja kiteytyy niin nopeasti, että jos sitä ei lingota heti, niin se kiteytyy kiinni kennoihin.

Ennen linkoamista hunajakennoista poistetaan
mehiläisten tekemä vahakansi.
 Kuorinta tehdään esimerkiksi kuorimahaarukalla.

Kuorinnan jälkeen kennot asetetaan linkoon. Pyörivän
lingon keskipakoisvoima irrottaa hunajan kakuista.
 

Mustialassa oli myös järeämmän kokoluokan kuorinta-
ja linkouskalustoa. Tämä laite hoitaa kerralla
lukuisten kakkujen kuorintaa ja linkousta, mutta vaatii
tietysti ihmistyötäkin.

Lingotussa hunajassa on pieniä roskia ja vahahiukkasia.
Sen vuoksi hunaja voidaan esimerkiksi valuttaa siivilän läpi.
Puhdistettu hunaja voidaan vielä vaivata,
jotta saadaan pehmeää ja hienokiteistä hunajaa. Vaivaus
vie useita päiviä.



Mustialan hunajaa pakataan
kauniisiin lasipurkkeihin.

Helsingin Lasipalatsin pesillä korjattiin hunajasatoa

Tänään pääsin katsomaan Helsinkiä Lasipalatsin katolta, jossa on kesän ajan ollut kaksi mehiläispesää. Nyt aamulla Stadin tarhaajat ja hunajafrendit ry:n Heimo Varonen ja Goethe-instituutin Mikko Fritze korjasivat sadon eli ottivat hunajakakut pois pesistä.




Mikko Fritze on innoissaan painavasta hunajakakusta.
Kokenut mehiläistarhaaja Heimo Varonen valvoo työskentelyä.
Mehiläiset poistetaan kakulta harjaamalla.

 

Yöllä satoi, mutta onneksi aamulla aurinkokin pilkisti.
Mehiläiset eivät jää talveksi Helsingin keskustaan, vaan ne
muuttavat muihin maisemiin lähipäivinä.

Nämä mehiläiset ovat varsin lauhkeita, kuten
kaupunkioloissa pitää olla. Hunaja, jota pesistä kertyi Varosen arvion
mukaan noin 80 kiloa, menee Goethe-instituutin käyttöön.

Haastavin vaihe oli raskaiden hunajalaatikoiden siirtäminen
pois Lasipalatsin katolta. Kulkureitti katolle on ahdas ja hankala,
joten Varonen oli päättänyt siirtää laatikot alas köyden ja säkin
avulla. Homma sujui yllättävän hyvin, ja hunajakakut saatiin autoon.