Ehkä yksi yleisimmistä ja helpoimmista tavoista hyödyntää hunajaa kotikeittiössä on se, että sekoittaa hunajaa leipä- tai sämpylätaikinaan sokerin tai siirapin sijana. Hunaja parantaa leivonnaisten säilyvyyttä, sillä sillä on kyky imeä kosteutta ilmasta.
Tosin eri asia tietysti on, kuinka paljon tuoreista sämpylöistä jää odottamaan säilyttämistä. Sen verran herkullisia sämpylät ovat uunilämpiminä.
Tietysti sämpylöitä kannattaa tehdä sen verran reilusti, että niistä osan voi pakastaa.
Sämpylät ovat mukavaa leivottavaa siltäkin kannalta, että niihin voi sekoittaa erilaisia nesteitä, hiutaleita, jauhoja ja muita aineksia oman maun ja keittiön kaappien sisältöjen mukaan. Porkkanaraaste on yksi suosikeistani, mutta tällä kertaa taikinaan päätyivät pellavansiemenet ja vehnäleseet.
Jos haikailee aamuksi tuoreita, kuohkeita sämpylöitä, niin taikinan voi tehdä jo illalla ja laittaa sen jääkaappiin kohoamaan. Tällöin hiivan voi sekoittaa kylmään nesteeseen, jota saa olla reilusti, ja sekoittaa muut aineet joukkoon. Aamulla sämpylät leivotaan ja kohotetaan normaalisti.
Sämpylätaikinan jauhomäärässä ei kannata liikaa tuijotella ohjeita, vaan määrän oppii kokeilemalla: liian kova taikina tuottaa kovat sämpylät. Kohotuksiin kannattaa varata tarpeeksi aikaa.
Lesesämpylät
5 dl nestettä (vesi, maito)
50 gr hiivaa (tai yksi pussi kuivahiivaa)
1-2 tl suolaa
2 rkl hunajaa
0,5 dl pellavansiemeniä
1 - 1,5 dl vehnäleseitä
0,5 dl öljyä
n. 4 dl grahamjauhoja
n. 8 dl vehnäjauhoja
Liuota hiiva ja suola kädenlämpöiseen veteen. Lisää öljy, pellavansiemenet, vehnänleseet ja jauhot vähitellen ja alusta hyvin vaivaten taikinaksi. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi lämpimässä paikassa (itse laitan taikinan odottamaan mikroon, ja joskus kiireisessä tilanteessa saatan myös sulatusteholla hetken tehostaa kohoamista).
Jaa kohonnut taikina noin 15 osaan. Tee niistä haluamasi muotoisia sämpylöitä. Kohota kaksinkertaisiksi peitettynä lämpimässä paikassa.
Belgiassa asuva kaupunkimehiläisharrastaja, taiteilija, kemisti ja tutkija Christina Stadlbauer uskoo, että kaupunkimehiläiset voivat lisätä ihmisten yhteisöllisyyttä samalla, kun ne tuovat omaa viestiään ruuantuotannon ketjusta.
"Bryssel on tiiviisti rakennettu kaupunki, jossa on näkyvillä vähän vihreää tilaa. Talojen takapihoilla on silti mehiläisille sopivia paikkoja ja paljon kasveja, joista mehiläiset voivat kerätä mettä. Mehiläiset ja hunaja avaavat myös ihmisten välille mahdollisuuksia kontakteihin, joita ei muuten syntyisi."
Aalto-yliopiston työpajassa kaupunkimehiläiset esiin
Tapasin Stadbauerin tänään torstaina, kun hän oli vierailemassa Helsingissä. Stadlbauer ja Aalto-yliopiston Tulevaisuuden Taiteen Tukikohdan Ulla Taipale suunnittelevat työpajaa, jossa kaupunkimehiläisillä on tärkeä rooli.
"Haluamme yliopistotasolla aloittaa biotaiteen toimintaa, joka tarjoaa sekä teoriaa että osallistavaa, käytäntöön nojaavaa toimintaa", Taipale kertoo.
Aalto-yliopiston Ulla Taipale ja belgialainen Christina Stadlbauer
vievät mehiläisiä eteenpäin myös Helsingissä biotaiteen keinoin.
Tämä Melliferopolis-projekti voi siis tuoda esimerkiksi tavallisesta poikkeavan näköisiä mehiläispesiä Helsinkiin ja Espoon Otaniemeen. Vai syntyisikö kenties mehiläisten pörinää hyödyntävä ääniteos? Tai kuinka voitaisiin osoittaa ihmisille, miltä maailma näyttää mehiläisen silmin?
Ja mitä kaikkea kaupunkihunaja sisältää? Hunajat aiotaan analysoida ja käyttää niitä bioindikaattoreina.
Stadlbauer toimii toukokuussa alkavassa työpajassa enemmän sparraajana kuin opettajana.
"Tuon mukaan oman kokemukseni ja tietämykseni kaupunkimehiläisistä, mutta uskon, että opiskelijat luovat jotain aivan uutta."
Christina Stadlbauer on kokenut myös ihmisten ennakkoluulot ja pelot mehiläisiä kohtaan.
"Kaupunkimehiläisiä usein arastellaan aivan syyttä. Siksi on tärkeää kertoa ihmisille, että mehiläisistä ei ole haittoja: eivät ne ole meistä ihmisistä kiinnostuneita, vaan siitä runsaasta mesikasvien kirjosta, joka kaupungeista löytyy."
"Kaupunkihunaja on kuin peili monikulttuurisuudesta"
Stadlbauerin yksi oma yhteisöllinen mehiläisprojekti oli lyhyen aikaa toiminnassa ollut hunajakauppa. Tästä kaupasta ei tosin saanut ostaa hunajaa rahalla, vaan mehiläistarinoilla.
"Bryssel on monikulttuurinen kaupunki. Mielestäni monista kukkalajeista koostuva kaupunkihunaja on kuin peili tästä kulttuurien sulatusuunista. Omassa hunajakaupassani sain kuulla lukuisia tarinoita esimerkiksi maahanmuuttajilta, joiden kanssa tuskin muuten olisin päässyt edes juttelemaan. Kuulin muun muassa siitä, miten Koraani käsittelee hunajaa."
Brysselissä on jo satoja kaupunkimehiläisharrastajia, ja mehiläishoidon kursseille olisi enemmän tulijoita kuin mitä on tilaa. Mehiläispesän perustaminen on tehty helpoksi, eli se ei vaadi esimerkiksi lupaa kaupungilta.
Akaasta Suomen hunajakaupunki?
Mutta osataan sitä Suomessakin. Akaan kaupunki näyttää mallia muille: tulevana kesänä kaupungin alueella on noin 25 mehiläistarhaa. Tarhat mm. parantavat kotipuutarhureiden satoa.
Helsingissä ja Espoossa on kehitteillä uusia kaupunkimehiläistarhoja ensi kesäksi. Kunhan suunnitelmat tarkentuvat ja saan tietoa koostetuksi, niin kerron tietysti lisää. Samoin varmasti seurailen, mitä Aalto-yliopiston työpajassa tapahtuu.
Sitä ennen voi videon avulla tutustua esimerkiksi tokiolaisiin citymehiläisiin (juttu englanniksi). Tokiossa kaupunkimehiläispesien määrä tuplaantui muutamassa vuodessa.
Kaupungeissa saadaan parempi hunajasato kuin maaseudulla
Monissa kaupungeissa on havaittu, että hunajasadot ovat suuremmat kuin maaseudulla. Tämä johtuu siitä, että kasvien kirjo on laaja eli koko kesän mehiläisille löytyy mettä kerättäväksi. Siksi kaupunkihunajien maku voi olla aivan erilainen, ja monissa kaupungeissa niistä on tullut haluttua ja hintavaa herkkua.
Lisäys seuraavana päivänä:
Minua kokeneemmat kertoivat, että kaupunkien sadolle on kasvien määrän lisäksi ainakin toinen syy. Kaupunki on ympäröivää maaseutua lämpimämpi alue, koska talot varastoivat lämpöä.Tämän lämmön varastoinnin vuoksi vuorokauden lämpötilaerot tasaantuvat ja mehiläiset pääsevät paremmin keruulennoille.
Kun taiteilijalla on takanaan kolmisenkymmentä vuotta mehiläistenhoitoa, niin ei liene ihme, että mehiläiset pörräävät myös teoksissa. Savonrantalaisen taidegraafikko ja -maalari Ritva-Liisa Virtasen näyttelyssä mehiläiset ovat aktiivisia toimijoita, vaikka läsnä on myös mehiläiskatojen uhka.
Eikä mehiläisaihe jää pelkästään teosten aiheisiin. Helsinkiläisessä Johan S. -galleriassa parhaillaan esillä olevassa näyttelyssä lähes kaikissa teoksissa on mukana mehiläisvahaa.
"Mehiläiset ovat opettaneet minulle valtavasti, ja mehiläiset ovat taiteeni ruisleipää", Virtanen kertoo.
"Nyt minulla ja miehelläni on kymmenkunta pesää, mutta enimmillään pesiä on ollut nelisenkymmentä. Voi sanoa, että silloin 1980-luvulla mehiläiset tukivat merkittävästi taidettani myös taloudellisesti", Virtanen hymyilee.
Helsingin näyttelyssä Virtanen käsittelee mehiläiskatoja ja niiden aiheuttamaa hätää ja pelkoa. Toisaalta näyttelyssä on myös toivoa: värikkäät teokset luovat uskoa tulevaan.
"Omat pesämme ovat pärjänneet hyvin ilman tuhoja. Olemme mieheni kanssa aina olleet tarkkoja mehiläisten hyvästä hoidosta. Ja varmasti elämme mehiläisten kanssa niin kauan kuin vain voimme."
Eilen kutsuimme joukon ystäviä syömään blinejä. Blinit ovat mainiota ruokaa isommalle porukalle: jokainen voi täyttää omat blininsä niillä mauilla, jotka haluaa.
Paistovaihe on tietysti työläs, mutta sen voi aloittaa hyvissä ajoin ja lämmittää blinit uunissa tai rasvassa pannun kautta.
Tattaria vai ohraa?
Blinitaikinoihin on lukuisia eri ohjeita. Minulla ei ole mitään ehdotonta suosikkia: tein tattaribilinit Kummituksen ohjeella, sillä se oli maidoton versio. Lisäksi valmistin maultaan miedommiksi sanottuja ohrablinejä.
Tietysti olisi voinut kokeilla lisätä taikinaan myös teelusikallisen hunajaa, mutta se jäi nyt tekemättä.
Isoja vai pieniä?
Taikinaohjeiden lisäksi voi aina väitellä myös siitä, minkä kokoiset ja paksuiset blinit ovat parhaita. Tässä makuasiassa taivun itseni melko ohuiden pikkublinien kannalle. Tällöin voi jokaisen lättysen helposti höystää eri täytteellä, enkä itse kaipaa blinilta suurta paksuutta.
Ainakin hunajaa ja smetanaa!
Oleellisessa osassa ovat siis ne täytteet. Hunaja on perinteinen maun antaja blineissä. Tällä kertaa juoksevaa hunajaa sisältänyt purkki seilasi vapaassa käytössä pöydässä, mutta tietysti hunajan voi sekoittaa suolakurkkusilppuun ja höystää blinin vielä smetananokareella.
Hunajainen blini maistuu suurella todennäköisyydellä myös lapsille, koska se tuo mieleen tavalliset letut.
Blini, jonka päällä suolakurkkua, smetanaa ja hunajaa.
Muita eilen käytettyjä täytteitä olivat
- savusilakkahöystö (kuusi isoa perattua ja hienonnettua savusilakkaa, puoli purkkia ranskankermaa, tuoretta tilliä ja mustapippuria),
- sienisalaatti (liotetut suolasienet, kevyesti vatkattu kermavaahto, sipulisilppu ja pippuri),
- leväkaviaari ja
- eksoottisempana kokeiluna ja erityisesti "kaviaarin" seuraksi avokado-wasabitahna (kaksi kypsää avokadoa muussattuna, 2 tl wasabitahnaa, 2 rkl limemehua ja 3 rkl smetanaa).
Kaikki kelpasivat mainiosti.
Itse tein taikinat samana päivänä eli laitoin ne alulle aamusta. Toiset haluavat tehdä taikinan jo edellisiltana jääkaappiin. Molekyyligastronomia-blogissa on testattu eri tapoja, eikä sen perusteella erityisen merkittävää eroa löytynyt.
Kävin eilen keskiviikkona pyörähtämässä Pohjois-Haagassa mehiläishoidon peruskurssilla. Luokka oli täynnä innokkaita opiskelijoita, eikä intoa tuntunut latistavan edes se, että illan aiheena olivat taudit.
Helsinkiläinen Hanna Andström tosin myönsi, että tiedot esimerkiksi esikotelomädästä tai varroasta muistuttuvat siitä, miten mehiläisten kanssa puuhastelu ei välttämättä olekaan niin helppoa.
"Torjunnat ja hoitotoimenpiteet on muistettava tehdä. Mutta kyllä tämä silti kuulostaa tosi mukavalta", Andström hymyilee.
Andström kehuu kurssia mielenkiintoiseksi ja opettavaiseksi. Omaa hunajaa hän ei välttämättä vielä tänä vuonna aio tuottaa, mutta ensi vuoden sapattivapaalla olisi enemmän aikaa.
"Olen luontoihminen, ja sen kautta mehiläisetkin kiehtovat."
Hanna Andström kiinnostui hunajantuotannosta, kun tutustui
oman kalakauppansa kautta luumäkeläiseen hunajaan.
Mehiläishoidon kursseja järjestetään eri puolilla Suomea nyt talven ja kevään aikana. Kursseja on listattu liiton nettisivulle.
Kahvitauolla kurssille osallistuneet pääsivät tiiraamaan
suurennuslasin avulla, miltä esimerkiksi varroapunkki näyttää.
Tänä vuonna puuro on kuulemma trendikästä. Näin kertoi Markus Maulavirta Lilyn jutussa.
Mutta minulle puuro on ollut jo vuosia trendikästä joka aamu. Samalla se on ruokalaji, johon eniten käytän hunajaa.
Ohita kaurapuurokammo muilla hiutaleilla
Tiedän, että on ihmisiä, jotka ovat saaneet joskus kaurapuurokammon. Heitä kehottaisin testaamaan jotain muita hiutaleita kuin kauraa: ehkä speltistä tai ohrasta tulisi omaan makuun sopiva puuro. Toiset tykkäävät kauraleseistä, joillekin ruispuuro on parasta.
Erilaiset lisukkeet tuovat puuroon makua. Siksi myös niitä kannattaa kokeilla.
Lisää energiaa öljyllä, pähkinöillä ja hunajalla
Toisaalta on joukko heitä, joiden mielestä puuro ei täytä ja nälkä on liian pian aamiaisen jälkeen. Jos puuro tehdään veteen ja siihen ei lisätä mitään hiutaleiden lisäksi, niin ei siinä ole juuri energiaa. Nälkä alkaa varmasti kurnia nopeasti.
Minun puuroni tehdään kauramaitoon ja höystetään pähkinöillä tai manteleilla, marjoilla sekä öljyillä. Sekä tietysti hunajalla.
Toiset suosivat öljyn sijaan voisilmää, mutta itse käytän sitä vain harvoin.
Teen puuron haudutuskattilassa aamutoimien aikana, jolloin ei ole riskiä, että puuro hetkessä "könttiintyisi" tai kiehuisi yli.
Yksin asuessani tein puuron mikrossa. Silloin ei tule kovin paljon tiskiä ja puuro valmistuu nopeasti sekä ekotehokkaasti. Mutta ei se yhtä maistuvaa ole kuin hyvä, haudutettu puuro.
Kunhan kesä saapuu, niin lämmin puuro vaihtuu meillä usein tuorepuuroon. Mutta siitä lisää sitten aikanaan!
Marin herkkupuuro kahdelle
5 dl kauramaitoa
2,5 dl kaurahiutaleita (tai muita leseitä/hiutaleita oman maun mukaan)
n. 10 mantelia / pähkinää rouhittuna (saa olla vaikka veitsellä pienittyjä)
marjoja maun mukaan, esim. mustikoita ja mustaherukoita
2 rkl öljyä (itse käytän kylmäpuristettua rypsiöljyä ja pellavansiemenöljyä, jotka maultaankin mielestäni sopivat puuroon)
(1 tl suolaa)
2 tl hunajaa (voi lisätä vasta lautasella)
Tee puuro hiutalepakkauksen ohjeiden mukaan. Lisää loput aineet.
Viikonloppuna olin mukana Itämeren alueen mehiläissymposiumissa. Eli siis ruotsalaisten, tanskalaisten, norjalaisten, virolaisten, latvialaisten, liettuailaisten ja tietysti suomalaisten alan ammattilaisten kokoontumisessa.
Tapahtumassa vaihdettiin tietoa mm. eri maiden viimeisistä tutkimuksista ja näkemyksistä. Esimerkiksi varroa, tuo useiden mehiläispesien kuolemien taustalla oleva punkki, oli paljon esillä (lisää perustietoa varroasta voi lukea esim. harrastajatarhaaja Janne Jokisen sivuilta).
Lisäksi kuulimme esitelmiä esimerkiksi pölytyspalveluista, mehiläisten tuottamista terveystuotteista, mehiläiskasvatuksen tehokkuudesta, siitepölystä, Vietnamin ja Nigerian mehiläishoitoprojekteista ja mehiläisyhteiskunnan talviaktiivisuuden mittaamisesta. Myös geenimuuntelu ja sen vaikutusten pohtiminen nousi esiin.
Mehiläistuotteita kaikkiin tilanteisiin
Perjantain ohjelmassa oli mielenkiintoinen vierailu paikalliseen yritykseen, jossa valmistettiin yli 60 erilaista tuotetta: hunajaa, siitepölyvalmisteita, mehiläistarhaajien tarvitsemaa välineistöä. Tähän päälle tulivat vielä erilaiset kynttilät.
Suomalaiset mehiläistuotevalikoimat ovat varsin pieniä tähän kaikkeen verrattuna. Toisaalta ei Suomessa varmasti olisi taloudellisesti järkevää esimerkiksi käsin pakata kapseleihin kuivattua royal jellyä (suomeksi emomaito, kuningatarhyytelö), kuten Riikassa tehtiin.
Eikä näitä erilaisia mehiläistuotteita Suomessa kovin hyvin edes tunneta, vaikka super food -kiinnostus on tietyissä ryhmissä kasvattanut erikoisvalmisteiden kysyntää.
Kaiken kaikkiaan erittäin opettavainen viikonloppu minulle.Virallisen ohjelman lisäksi tietysti esimerkiksi pöytäkeskusteluissa sai tietoa eri maiden mehiläishoitotilanteesta ja esimeriksi hunajan hinnoista.
Lesesämpylät
