Hapankaalipiirakka

Kesän tuoreiden vihannesten satoa odotellessa voi hyödyntää esimerkiksi hapankaalia. Tiedän, ettei se kaikille maistu, mutta tämä piirakka on yksi omista suosikeistani. Tämä taitaa olla myös yksi niistä leipomuksistani, joita on vieraille syötetty monet kerrat. Helppoa, hyvää ja edullistakin.

Myönnän, etten hapankaalin suhteen ole aina kovin kotimaisuususkollinen. Itse nimittäin pidän saksalaistyyppisestä hapankaalista, jota myydään säilykkeenä. Suomalainen hapankaali on siihen verrattuna "kovaa" ja erimakuista.

Joidenkin mielestä reseptit, joissa hunajaa on vain lusikallinen tai pari, eivät ole kovin hyödyllisiä. Itse taas ajattelen, että hunajan monipuolisten käyttömahdollisuuksien osoittamiseksi on tärkeää tuoda esiin myös sellaisia reseptejä, joissa on hunaja on vain oheismaustajana. Tällaiseen käsitykseen olen jäänyt myös sen perusteella, mitä olen kotikokkaajien kanssa jutellut. Tässä reseptissä hunaja on siis sivuosassa tuomassa makuun pehmeyttä ja pyöreyttä.

Hapankaalipiirakka sai koristuksekseen ikkunalaudalla
kasvattamiani herneenversoja.

Hapankaalipiirakka
Täyte:
400 g hapankaalia
1-2 porkkanaa
2 sipulia
3 valkosipulin kynttä
2 dl smetanaa/kaurakermaa
2 rkl hunajaa
mustapippuria, suolaa, chiliä

Kuullota sipuli pannulla öljyssä. Lisää hapankaali ja anna hautua jonkin aikaa. Lisää valkosipuli, mausteet, smetana/kaurakerma ja porkkanaraaste. Kiehauta niin, että kerma saostuu. Anna jäähtyä sen aikaa, että valmistat pohjan. Voit maistaa täytettä, niin täytteen mausteisuuden arviointi osuu helpommin kohdalleen.

Pohja:

1,5 dl kaurahiutaleita
1,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl kauramaitoa
0,5 dl öljyä
1 tl leivinjauhetta

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää maito ja öljy. Taputtele pohja voideltuun ja korppujauhotettun (myös esim. leseet käyvät) piirakkavuokaan (halkaisija n. 24 senttiä).

Levitä täyte piirakkapohjalle ja paista 175 asteessa noin 40 minuuttia. Nauti esimerkiksi salaatin kera.

Kaupunkimehiläispäivä tutustutti Helsingin pörrääjiin

Lauantaina vietimme Stadin tarhaajat ja hunajafrendit ry:n sekä Innocent-smoothien kanssa kaupunkimehiläispäivää Pauligin huvilalla Töölössä.

Kolea sää piti takapihan mehiläiset pesässään, mutta onneksi sentään jonkinlainen joukko ihmisiä löysi paikalle ihmettelemään mehiläisiä ja mehiläistuotteita. Lasipesässä olleet mehiläiset kiinnostivat tietysti monia.

Kysymyksiä sateli laidasta laitaan: miten erottaa mehiläisen ampiaisesta, montako mehiläistä on yhdessä pesässä, mikä merkitys on savuttimella, miten juokseva hunaja eroaa kiinteästä, voiko siitepölytuotteella ehkäistä siitepölyallergiaa, kuinka paljon mehiläispesä maksaa, mikä on mehiläisten merkitys viljelykasvien sadolle, miten yleisiä mehiläiset ovat Helsingissä.

Onneksi paikalla oli myös minua asiantuntevampia mehiläistarhaajia, joten vastauksiakin löytyi.

Innocent-smoothien lahjoittamat pesät sijaitsevat
Pauligin huvilalla. Mehiläiset tosin eivät taida arvostaa pesiltä
avautuvaa merinäköalaa. Sibeliuspuisto on aivan vieressä,
ja Stadin tarhaajien Merja-Riitta Laurilan (oik.) mukaan erilaisia mesikasveja riittää runsaasti.
Kuvassa myös Innocentia edustava Tommi Tervanen ja minä.

Myös mehiläisvahakynttilöiden tekemistä sai kokeilla. Kolea sää
tosin jähmetti vahan hieman vaikeammin käsiteltäväksi.

Merja-Riitta kertoo siitepölystä ja propoliksesta.
Lasipesän, jota käytetään tällaisissa esittelytarkoituksissa;
avulla sai tutkailla mehiläisiä aivan läheltä. Lasipesän mehiläiset
palautettiin tapahtuman jälkeen omaan pesäänsä Espooseen.

Mehiläispesän rakenne ja mehiläistenhoidossa käytettävä
välineistö kiinnosti monia.

Ja sitten vielä minun poseeraukseni työasussa!

Hunaja hoitaa haavoja

Hunajaa on käytetty pitkään haavojen hoidossa, ja moni lääketieteellinen haavanhoitovalmiste sisältää myös hunajaa. Mutta mihin hunajan teho perustuu ja miten hunajaa pitäisi käyttää?

Tätä selvitteli farmaseutti, mehiläishoitaja Marika Häggqvist Yliopiston Apteekin Iho- ja haavanhoitokoulutuksen lopputyössään. Tässä poimintoja Häggqvistin työstä.

Hunajaa haavataitoksen tai valmiin tuotteen kautta

Hunajaa käytetään monenlaisiin haavoihin, mm. palovammoihin, säärihaavoihin, diabeettisen jalan haavaumiin, painehaavoihin, paiseisiin, ihonsiirre- ja ottokohtahaavoihin.

Haavanhoidossa hunaja olisi ensin hyvä levittää haavataitokselle. Kuiville haavoille riittää kuitutaitos, mutta runsaasti erittäville haavoille tarvitaan haavatyyny. Jos hunajan levittää suoraan haavalle, hunajalla on taipumus valua pois ennen kuin päälle on saatu toinen sidos pitämään sen paikallaan.
 
Jos hunajan levittää suoraan haavalle, tulisi levitys aloittaa haavan reunoilta. Hunajaa ei saa annostella liikaa haavalle.

Lääketeollisuus on kehittänyt hunajasta erilaisia haavanhoitovalmisteita. Tuotenimiä ovat mm. Medihoney, Skinex aktisor, L-Mesitran, Activon, Dermagiq sekä eläimille tarkoitettu Vetramil.

Vetyperoksidia, glukonihappoa, flavonoideja ja bakteerien tappoa

Aikoinaan arveltiin, että haavanhoitovaikutus perustuu hunajan korkeaan sokeripitoisuuteen. Tämä on kuitenkin vain pieni vaikuttava tekijä hunajan tehossa.

Yksi osa hunajan vaikutuksia on se, että hunajan sisältää glukoosi-oksidaasientsyymiä, joka veteen laimennettuna tuottaa pitkän aikaa vetyperoksidia. Vaikka hunajassa vetyperoksidimäärä voi olla hyvin vähäinen, se on silti pitkävaikutteinen ja tehokas. Hunajan on osoitettu suojaavan myös vetyperoksidin aiheuttamilta kudosvahingoilta.

Myös glukonihappo ja hunajan alhainen pH vähentävät bakteerien kasvua.

Lisäksi hunajasta on löydetty erilaisia haihtuvia yhdisteitä ja flavonoideja. Niiden oletetaan ehkäisevän bakteerien ja sienten kasvua. Kaikkia näitä ei vielä tunneta, mutta tutkimuksia tehdään koko ajan. Yksi eniten tutkituista on uusiseelantilainen Manuka- eli ruusumyrttihunaja.

Vuonna 2010 julkaistussa tutkimuksessa löydettiin hunajasta bakteereita tappava ainesosa. Mehiläiset tuottavat defensin-1 -nimistä proteiinia, jota ne lisäävät hunajaan. Suurin osa hunajan antibakteerisista ominaisuuksista johtuisi tutkimuksen perusteella tästä proteiinista. Tämän ainesosan löytyminen voi mahdollistaa uuden lääkkeen kehittämistä bakteeri-infektioihin.

Hunajissa on eroja haavanhoidossakin

Lisäksi hunaja sisältää vitamiineja ja kivennäisaineita, kuten C-vitamiinia ja sinkkiä, joiden tiedetään edistävän haavan paranemista.

Farmaseutti, agrologi Marika Häggqvist erikoistui mehiläistenhoitoon
agrologiopinnoissaan. Nyt mehiläisharrastuksesta kasvatetaan
omalla maatilalla merkittävämpää elinkeinoa.

Hunaja pitää haavan optimaalisen kosteana, poistaa hajut ja estää biofilmin muodostumisen. Hunaja stimuloi kuolioituneen kudoksen hajoamista aktivoimalla elimistön omia entsyymejä.

Hunajan antibakteerinen toimintakyky vaihtelee riippuen siitä, mistä kukasta ja ympäristöstä se on peräisin. Myös hunajan käsittelyllä ja varastoinnilla on merkitystä.

Lähteenä mm. Juutilainen, V., Niemi, T. Uusia ajatuksia ja välineitä haavan hoitoon. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. (2007) 123(8):981-7

Kts. myös blogin teksti Hunajaa haavoihin ja huuliherpekseen

"Ehkä täydellisin maku, mitä luonnosta saa"

Toimittaja Noora Shingler on monet kerrat kehunut hunajaa Kemikaalicocktail-blogissaan.
Esimerkiksi näin:

"Mun mielestä hunaja on ehkä täydellisin maku, mitä luonnosta saa."

Noora käyttää  hunajaa siis sekä maun että terveysvaikutusten vuoksi. Lusikallinen hunajaa menee joka päivä sellaisenaan, ja lisäksi hunaja makeuttaa juomia ja ruokia.

Kun tämän nuoren tehonaisen kanssa tapasimme mehiläispesien äärellä, niin utelin häneltä taustoja hunajakiinnostukseensa. Noora kertoi, että hän on perinyt luottamuksensa hunajaan äidiltään. Hunajan ja valkosipulin yhdistelmä oli takuuvarma flunssanhoitokeino.

"Muutama vuosi sitten jouduin muokkaamaan omaa ruokavaliotani. Sen myötä makeuttajaksi jäi hunaja, kun tajusin, etten tarvitse valkoista sokeria oikeastaan mihinkään", Noora kertoo.

Omaa hunajaa tuotantoon?

Nooralla kiinnostus hunajaan ei kuitenkaan ole jäänyt vain hunajapurkkien hankkimiseen. Lisäksi hän on innostunut mehiläistenhoidosta.

"Tein juttua Yhdysvaltojen suurlähetystön pihassa olevista pesistä, ja siitä jäi kiinnostus. Suvullamme on vanha puutalo Somerolla, ja sinne olisi mahtavaa saada mehiläispesiä", Noora miettii.

Jarmo Korhonen kertoo Noora Shinglerille,
miten hunaja lingotaan.

"Siinä voisi osaltaan auttaa luontoa ja tukea luonnon monimuotoisuutta. Mehiläiset tekevät  hienoa työtä."

Mehiläispesävierailullamme Noora kyselikin Jarmo Korhoselta kaikkea mahdollista luomuhunajasta mehiläiskatoon, hunajan käsittelystä mehiläisten pistoherkkyyteen ja mehiläishoidossa tarvittavasta välineistöstä mehiläisten käyttäytymiseen.

"Nyt minun vain pitää innostaa eläkkeellä oleva isäni mukaan mehiläistenhoitoon", Noora suunnittelee.

Makeannälkään ruisleipää ja hunajaa

Yksi Nooran hunajaisista resepteistä on mysli. Mutta Nooralla on varma resepti myös sen varalle, ettei tummaa suklaata löydy kaapeista makeannälkää taltuttamaan.
"Paahdettua ruisleipää, jonka päälle voita ja hunajaa. Niin hyvää! Voi siihen lisätä vielä banaaniakin."

Mehiläistuotteet kiehtovat Nooraa myös muuten kuin sisäisesti nautittuna: esimerkiksi mehiläisvahalla höystetty huulirasva on suosikkituotteita.
"Pitäisikin kehitellä vaikka hunajaisia kuorintoja", Noora suunnittelee.

- - -

Muistutuksena tähän loppuun kaupunkimehiläispäivä nyt launtaina 12. toukokuuta Töölön takanurkilla (vai lieneekö se oikeasti Meilahtea?) eli Pauligin huvilalla klo 10 - 14. Siellä voi kysellä lisää mehiläisten elämästä ja saa nauttia smoothieta. Sekä tietysti tutkailla mehiläisiä  lasin takaa. Tapahtuma on koko perheelle

Kaupunki on lauantaina täynnä tapahtumia mm. Siivouspäivän myötä, joten toivottavasti sää on hieno!
Lisäys: Uusi Musta on koostanut muitakin kaupungin lauantaisia tapahtumia. Ei kai tässä muuta voi kuin napata fillarin alle ja kaupunkimehiläisten lisäksi tutkailla kirppismeininkejä ja kahviloita.

Vihreää parsaa ja nokkospyrettä

Helsingissä lukuisat ravintolat näyttävät tarjoavan nyt parsaruokia, ja kaupoissa myydään sekä vihreää että valkoista tankoparsaa. Samaan aikaan pienet nokkoset jo kasvattavat lehtiään.

Koska omassa taloudessamme mies on hurahtanut joskus parsaan, niin parsaruuat ovat hänen vastuullaan. Viime vuonna Sveitsissä söimme parsaa paljon eri tavoin valmistettuna, sillä siellä oli luonnollisesti saatavilla tuoretta lähialuiden parsaa. Suomessa paikallinen parsa on hyvin harvojen herkku, joten kaupasta on valittava niitä kauempaa tulleita.

Eilen pyöräilimme Espoon puolella. Keräsimme samalla reissulla kevään ensimmäisen nokkossaaliin: olen tottunut lapsena poimimaan nokkosia ja syömään niitä eri ruuissa.

Helsingin Sanomien Kuukausiliitteestä oli sattunut silmiin ohje, joka yhdisti parsan ja nokkosen sekä korvasienet. Päätimme versioida siitä omanlaisemme.
 Vihreä parsa keitettiin hunajalla ja suolalla maustetussa vedessä. Tosin täytyy tunnustaa, että yleensä syömme vihreän parsan paistettuna.

Ryöpätty nokkonen, sulatettu voi ja suolaripaus jauhettiin sauvasekoittimella massaksi. Totesimme, että tämä seos sopii myös ruisleivän päälle.

Vihreää, keitettyä parsaa nokkospyreen ja
paistettujen portobellosienien kera.

Lisäksi annokseen paistettiin portobellosieniä sipulin kera.

Keitetty parsa (kahdelle)

• 1 nippu parsaa
• 1 l vettä
• 1 rkl hunajaa
• 0,5 rkl suolaa

Kuori parsat (tuoreen, ohutkuorisen vihreän parsain voi jättää kuorimatta) ja leikkaa kova tyviosa pois. Keitä parsat suolalla ja hunajalla maustetussa vedessä. Keittoaika on paksuuden mukaan 2–4 minuuttia.

Nokkospyree

• 0,5 l tuoreita nokkosia
• 50 g voita
• 0,5 tl suolaa

Irrota nokkosen lehdet rangasta ja huuhtele ne. Ryöppää kiehuvassa vedessä minuutin ajan ja kastele jääveteen. Purista vesi pois. Sulata voi. Sekoita ryöpätyt nokkoset teho- tai sauvasekoittimella soseeksi sulan voin ja suolan kanssa.


Lisää parsasta ja parsankeittovinkit Kotimaisten kasvisten sivuilta.

Tutustumisvierailu helsinkiläismehiläisiin

Eilen pääsin elämäni ensimmäistä kertaa katsomaan mehiläisiä pesillään. Sehän oli tietysti hienoa ja mielenkiintoista! Jarmo Korhonen, jolla on nelisen vuotta ollut mehiläisiä Helsingin Puistolassa omakotitaloalueella, kutsui minut vierailulle.

Pyysin mukaani mm. Kemikaalicocktail-sivustoa pitävän toimittaja Noora Shinglerin. Noora nimittäin keväällä tavatessamme mainitsi, että häntä kiinnostaisi perehtyä mehiläistenhoitoon omaa hunajantuotantoa ajatellen.

Korhonen ja hänen puolisonsa Maria Laamanen myyvät tuotteitaan Planbee Helsinki -tuotenimen alla niin suoraan kotoaan, muutamille ruokapiireille sekä esimerkiksiksi myyjäisissä. Helsingin lisäksi heillä on pesiä saaristossa.

Jarmo kertoi laajasti niin mehiläistenhoidosta kuin hunajatuotteista. Nyt minullakin on jo hieman parempi käytännön tuntuma siihen, mitä kaikkea toimintaan liittyy.

Jarmoa pääsee kuulemaan myös huomenna lauantaina Goethe-Instituutin ja Dodo ry:n kaupunkimehiläisseminaarissa Helsingissä. Lisäksi jututin Nooraa hänen hunaja- ja mehiläissuhteestaan: julkaisen sen tekstin ensi viikolla.

Jarmo kertoo, miten hunaja lingotaan ja miten linko toimii.

Esittelyssä mehiläishoitoon tarvittavaa välineistöä. Aloittelijoille myydään paketteja,
joissa on esimerkiksi mehiläispesä, syöttölaatikko, haalari, käsineet, harja,
kakkupihdit, savutin, pesätaltta, kuorimahaarukka, hunajalinko, siivilä ja säiliö.
Usein pakettien mukana voi ostaa myös mehiläiset, mutta ne voi hankkia myös muuta kautta.
Lisäksi kustannuksia voi syntyä muista materiaaleista ja esimerkiksi hunajapurkeista.
Jarmo arvioi, että alkuun pääsee noin tuhannella euroa.  

Sitten saimme pukeutua vaadittavaan vaatetukseen. Viime kesänä Planbee Helsinki kokeili
myyntikojua, josta sai viisi euroa jättämällä hunajapurkin. Jarmon mukaan
yhtään purkkia ei hävinnyt ilman maksua, vaan ennemminkin rahaa oli jätetty
jopa enemmän kuin vaadittu summa.

Savutin valmistellaan tositoimiin. Pesään tupsauteltu pieni savumäärä
hämää mehiläiset kuvittelemaan tulipalovaaraa, ja sen vuoksi ne
syövät kupunsa täyteen. Vatsa täynnä mehiläiset ovat leppoisampia.
Pesät näkyvät taustalla.

Jarmo kävi pesän läpi ja totesi,että hyvältä näyttää.

Lopuksi vielä varroapunkkien määrän tarkkailua varten sujautettiin
pesän alaosaan levy. Punkit tipahtavat levylle, ja kun ne lasketaan,
saadaan tietää, mikä on pesän punkkitilanne. 

Kuvasin myös videolle pesälle menemistä ja sen tutkailua. Koska kunnon mikrofonia ei ollut, niin tuuli suhisee. Mutta mehiläisiä sentään näkyy!

New Yorkin kaupunkimehiläiset televisiossa, seminaareja toukokuussa Helsingissä

Eilen katsoin Yle Areenalta Kiehtova maailma: Ihmisen planeetta -ohjelmasarjan jakson, jossa käsiteltiin eläinten ja ihmisten yhteiseloa kaupungissa. Ohjelman lopussa (noin kohdassa 40.50) vieraillaan myös New Yorkin kaupunkimehiläisten parissa. Siellä pesiä voi löytää mm. pilvenpiirtäjien katoilta. Ohjelma on katsottavissa tämän viikon ajan.

Vielä muutama vuosi sitten kaupunkimehiläisten pitäminen oli New Yorkissa kiellettyä. Nyt se on suosiotaan kasvattava harrastus. Ihmiset haluavat tiivistää luontosuhdettaan sekä tuottaa itselleen ruokaa.

Seminaareja kaupunkimehiläisistä

Helsingissä kaupunkimehiläisten keskellä tapahtuu nyt toukokuussa paljon.Goethe-Instituutti ja ympäristöjärjestö Dodo ry järjestävät nyt lauantaina 5. toukokuuta bzzzz! - Mehiläisiä kaupungissa -seminaarin. Dodolla on jo aiemmin ollut pesiä Helsingissä, ja nyt niitä on myös Dodon Kääntöpöydän nimellä tunnetulla kaupunkiviljelypalstalla.

Seuraavan viikon lauantaina eli 12. toukokuuta klo 10 - 14 on sitten se kaupunkimehiläispäivä Töölön takamailla eli Pauligin huvilalla, jota olen jo aiemmin täällä mainostanut. Sinne voi siis vapaamuotoisesti tulla tutustumaan kaupunkimehiläisiin koko perheen voimin. Samalla voi kyselemään hunajasta ja muista mehiläistuotteista. Luvasa on myös pieniä hunajaisia yllätyksiä.

Aalto-yliopiston Melliferopolis-projektin tiimoilta on 15. toukokuuta englanninkielinen seminaari. Melliferopoliksen puuhanaisiahan tapasin talvella. Mehiläishoidon lisäksi siellä on mukana myös kirjailija Johanna Sinisalo, jonka Enkelten verta -teoksesta kirjoitin viime vuoden puolella.

Eli nyt on Helsingissä helppoa saada tuntumaa kaupunkimehiläisiin, hieno homma!

Itse suuntaan huomenna torstaina ensimmäistä kertaa elämässäni pesien äärelle. Kyseisistä helsinkiläispesistä on siis juttua luvassa, samoin kuin tietysti noista muista tapahtumista, joihin yritän ehtiä mukaan edes osittain.