Hunaja hoitaa haavoja

Hunajaa on käytetty pitkään haavojen hoidossa, ja moni lääketieteellinen haavanhoitovalmiste sisältää myös hunajaa. Mutta mihin hunajan teho perustuu ja miten hunajaa pitäisi käyttää?

Tätä selvitteli farmaseutti, mehiläishoitaja Marika Häggqvist Yliopiston Apteekin Iho- ja haavanhoitokoulutuksen lopputyössään. Tässä poimintoja Häggqvistin työstä.

Hunajaa haavataitoksen tai valmiin tuotteen kautta

Hunajaa käytetään monenlaisiin haavoihin, mm. palovammoihin, säärihaavoihin, diabeettisen jalan haavaumiin, painehaavoihin, paiseisiin, ihonsiirre- ja ottokohtahaavoihin.

Haavanhoidossa hunaja olisi ensin hyvä levittää haavataitokselle. Kuiville haavoille riittää kuitutaitos, mutta runsaasti erittäville haavoille tarvitaan haavatyyny. Jos hunajan levittää suoraan haavalle, hunajalla on taipumus valua pois ennen kuin päälle on saatu toinen sidos pitämään sen paikallaan.
 
Jos hunajan levittää suoraan haavalle, tulisi levitys aloittaa haavan reunoilta. Hunajaa ei saa annostella liikaa haavalle.

Lääketeollisuus on kehittänyt hunajasta erilaisia haavanhoitovalmisteita. Tuotenimiä ovat mm. Medihoney, Skinex aktisor, L-Mesitran, Activon, Dermagiq sekä eläimille tarkoitettu Vetramil.

Vetyperoksidia, glukonihappoa, flavonoideja ja bakteerien tappoa

Aikoinaan arveltiin, että haavanhoitovaikutus perustuu hunajan korkeaan sokeripitoisuuteen. Tämä on kuitenkin vain pieni vaikuttava tekijä hunajan tehossa.

Yksi osa hunajan vaikutuksia on se, että hunajan sisältää glukoosi-oksidaasientsyymiä, joka veteen laimennettuna tuottaa pitkän aikaa vetyperoksidia. Vaikka hunajassa vetyperoksidimäärä voi olla hyvin vähäinen, se on silti pitkävaikutteinen ja tehokas. Hunajan on osoitettu suojaavan myös vetyperoksidin aiheuttamilta kudosvahingoilta.

Myös glukonihappo ja hunajan alhainen pH vähentävät bakteerien kasvua.

Lisäksi hunajasta on löydetty erilaisia haihtuvia yhdisteitä ja flavonoideja. Niiden oletetaan ehkäisevän bakteerien ja sienten kasvua. Kaikkia näitä ei vielä tunneta, mutta tutkimuksia tehdään koko ajan. Yksi eniten tutkituista on uusiseelantilainen Manuka- eli ruusumyrttihunaja.

Vuonna 2010 julkaistussa tutkimuksessa löydettiin hunajasta bakteereita tappava ainesosa. Mehiläiset tuottavat defensin-1 -nimistä proteiinia, jota ne lisäävät hunajaan. Suurin osa hunajan antibakteerisista ominaisuuksista johtuisi tutkimuksen perusteella tästä proteiinista. Tämän ainesosan löytyminen voi mahdollistaa uuden lääkkeen kehittämistä bakteeri-infektioihin.

Hunajissa on eroja haavanhoidossakin

Lisäksi hunaja sisältää vitamiineja ja kivennäisaineita, kuten C-vitamiinia ja sinkkiä, joiden tiedetään edistävän haavan paranemista.

Farmaseutti, agrologi Marika Häggqvist erikoistui mehiläistenhoitoon
agrologiopinnoissaan. Nyt mehiläisharrastuksesta kasvatetaan
omalla maatilalla merkittävämpää elinkeinoa.

Hunaja pitää haavan optimaalisen kosteana, poistaa hajut ja estää biofilmin muodostumisen. Hunaja stimuloi kuolioituneen kudoksen hajoamista aktivoimalla elimistön omia entsyymejä.

Hunajan antibakteerinen toimintakyky vaihtelee riippuen siitä, mistä kukasta ja ympäristöstä se on peräisin. Myös hunajan käsittelyllä ja varastoinnilla on merkitystä.

Lähteenä mm. Juutilainen, V., Niemi, T. Uusia ajatuksia ja välineitä haavan hoitoon. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. (2007) 123(8):981-7

Kts. myös blogin teksti Hunajaa haavoihin ja huuliherpekseen