Eilen pääsin Aalto-yliopiston Melliferopolis-seminaarissa kuulemaan kirjailija Johanna Sinisaloa. Hänen teoksessaan Enkelten verta (jonka viime vuoden puolella lukaisin) mehiläiset ovat merkittävässä roolissa. Sinisalo kertoi heränneensä pölyttäjien merkitykseen mehiläiskuolemien myötä.
"Tarvitsemme myös näitä pieniä olioita, vaikka helposti ajattelemme vain niitä, jotka yleisesti mielletään tuotantoeläimiksi", Sinisalo totesi.
"Mehiläiset ovat esimerkki siitä, mitä emme voi kontrolloida, mutta josta olemme riippuvaisia. Mehiläisten hyötyä ei osata hahmottaa, koska se ei näy meille suoraan."
Sinisalo sanoi, että meidän pitäisi kunnioittaa ekosysteemiämme paremmin, kuin mitä nyt teemme. "Metsään mennään kuin huvipuistoon, eikä ajatella, että mekin olemme osa luontoa."
Kirjoitusprosessi tutustutti mehiläisiin
Johanna Sinisalolla ei ollut ennen kirjan kirjoittamisen aloittamista omakohtaista pohjaa mehiläistarhaukseen. Kirjaprosessi vei hänet paitsi hakemaan tietoa, niin myös tutustumaan mehiläistarhaajiin.
"Mehiläisissä on omat mysteerinsä. Esimerkiksi kommunikointi on kiehtovaa ja monimutkaista toimintaa, eikä sitä vielä täysin ymmärretä."
Enkelten verta -kirjassa on vahvasti mukana mehiläisiin liittyvää mytologiaa.
"Eri kulttuureissa on ollut hämmästyttävän samankaltaisia käsityksiä mehiläisistä. Niitä on pidetty esimerkiksi jumalten viestien välittäjinä, ja mehiläisten on ajateltu kulkevan kahden maailman välillä."
Johanna Sinisalon mukaan mehiläiset voivat opettaa meille paljon.
"Mehiläiset esimerkiksi konkreettisesti näyttävät, miten työ muuttuu joksikin todelliseksi. Mehiläisten toiminta ja työn tulos ovat suoraan kytköksissä toisiinsa."
- - -
Melliferopolis-seminaarissa käsiteltiin myös mm. kaupunkimehiläisiä yleensä, Espoon kaupungin työväenopiston pesää viljelypalstalla ja pistiäisiin koettuja pelkoja.
Melliferopolis-projekti jatkuu tällä viikolla työpajan merkeissä Helsingin Harakkasaaressa. Työpajassa mm. rakennetaan pölyttäjille oma hotelli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti