Uusi kuluttajaneuvoja ja toimittaja Tuula esittäytyy

Nyt on minunkin aika esittäytyä, kun täällä toimistolla olen jo muutaman päivän työskennellyt. Eli, olen Tuula Lehtonen ja toimin liiton kuluttajaneuvojana ja toimittajana Marin äitiysloman ajan. Tarkoituksenani on jatkaa Marin jalanjäljissä seuraavan vuoden ajan hoitaen liiton viestintää ja tehden siinä ohessa erilaisia selvityksiä ja vastaillen teidän kysymyksiinne. Pyrin jatkamaan mm. blogin ja Facebookin päivittämistä, toivottavasti yhtä ahkerasti kuin Marikin.

Hieman taustaa itsestäni. Olen alun perin kotoisin Lohjalta, mutta opiskelut toivat minut Helsinkiin kuusi vuotta sitten. Suomen Mehiläishoitajain Liitto tuli minulle tutuksi viimeisen vuoden aikana tehdessäni gradua liiton toimeksiantona. Työn aihe oli mehiläispölytyksen taloudellinen arvo ja sen pohjalta on tehty täälläkin joskus mainittu pölytysesite.

Valmistuin tänä keväänä maa- ja metsätaloustieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta. Kaupunkilainen kun olen, päädyin alalle hiukan sattumalta. Pääaineenani oli kasvintuotannon biologia ja sivuaine viestintä. Jossain vaiheessa opintojani hurahdin ihan täysin mehiläisiin, ja tässä sitä nyt ollaan. Käytännön mehiläishoitoon pääsin tutustumaan Uudenmaan mehiläishoitajien alkeiskurssilla viime vuonna, mutta omaa mehiläispesää minulla ei (vielä) ole.

Seuraavan vuoden aikana hunaja ja mehiläiset tulevat minullekin varmasti entistä tutummiksi. Toivottavasti myös tutustun mahdollisimman moneen teistä! Minuun voikin ottaa yhteyttä kaikenlaisissa hunajaan, mehiläisiin tai liittoon liittyvissä asioissa joko sähköpostitse (tuula.lehtonen(at)hunaja.net) tai 4.6.alkaen puhelimitse numerosta 040 506 3202.

Hyvää kesän alkua toivottaa,

Tuula


Kuvaaja: Outi Kankaanpää



Hunajaan liityy monia uskomuksia ympäri maailman

Luin äskettäin Daniel Meenuddin Hunajaa ja tomuja -kirjan. Kirjan tarinoissa liikutaan nyky-Pakistanissa, ja kuten nimen perusteella voi arvata, niin myös hunaja on päässyt mainintoina mukaan.

Esimerkiksi seuraavasti:

"Hedelmätarhan hoitaja lähetti valtavan hunajakennon, joka oli vielä kiinni oksassa, johon se oli kasvanut, se kannettiin hänelle leveällä laudalla hunajaa tihkuen. Maatilojen kanojen ja munien tavoin hunajakin oli maukkainta mitä hän oli koskaan maistanut, siinä oli mehiläisten syömän apilan aromi.
[- - -]
"Tiedätkö miksi sinulle lähetettiin se hunaja?" Murad kysyi aamiaisella, kun Lily ahmi toista rapeaa paahtoleipäviipalettaan nopein pienin näykkäyksin ja nuoli sen jälkeen sormiaan.
"Ehkä minua pidetään liian laihana?"
"Ei, vaan sen on tarkoitus auttaa sinua tulemaan raskaaksi."

Hunajaan liittyy paljon tämänkaltaisia uskomuksia. Niistä on kiinnostavaa lueskella myös osana kirjallisuutta.

Parempi potenssi hunajalla?

Kuten arvata saattaa, niin tietysti seksuaalisuus on ollut yksi hunajan kohde. Jaakko Hämeen-Anttila kertoo Tuhannen ja yhden yön erotiikka -kirjassa, että vahvistavana pidettyä hunajaa on käytetty monissa arabialaisissa potenssiresepteissä.

Hunaja on tietysti lähes aina vaaraton ainesosa. Vaikkei sillä lapsia syntyisi tai potenssi paranisi, niin ei se haitaksikaan ole, ellei kuulu harvinaisiin hunaja-allergian sairastajiin.

Ihan kaikkea ei kannata kokeilla

Mutta sen sijaan mehiläistenpistohoito voi olla vaaraksi. Luin reuman kansanparannustarinoita koonnesta kirjasta (Muurahaiskylpyjä ja kultahoitoja, toim. Katja Pentikäinen), miten eräs Lempi oli päättänyt 60-luvun alussa kokeilla mehiläisten pistosmyrkkyä reumaansa. Kiusaamalla mehiläisiä hän sai ne pistämään itseensä yli kymmenen kertaa.

Kuten voi arvata, tulos ei ollut toivottu. Lempi kärsi melkoisen heikosta olosta "hoitonsa" jälkeen.
Vaikka pistosmyrkkyä käytetään maailmalla tulehdusten hoidossa, niin ei kenenkään tietysti kannata omaehtoisesti testata kyseistä hoitomuotoa.

Nykyaikana netti levittää tehokkaasti kaikenlaisia uskomuksia myös hunajan terveysvaikutuksiin liittyen. Kaikkea ei tietysti kannata sellaisenaan niellä, vaan harjoittaa kuuluisaa lähdekritiikkiä ja myös tervettä järkeä. Hunaja on huipputuote, mutta ei sillä sentään kaikkia vaivoja paranneta.

Hunajaiset mokkapalat

Sain jo ajat sitten sähköpostiini ohjeen mokkapaloista, jotka kuulemma maistuvat herkullisilta. Viikonloppuna oli lopulta sopiva hetki reseptin testaamiseen.

Mokkapalat oli viime vuonna yksi Suomen googlatuimmista resepteistä, joten tämä leivonnainen taitaa olla monien suosikki. Eikä ihme: oikein hyviä olivat näin hunajallakin maustettuna.

Hunajaiset mokkapalat

pohja:

3 munaa

1 dl sokeria

1 1/2 dl kotimaista hunajaa

4 1/2 dl vehnäjauhoja

4 rkl sokeroimatonta kaakaojauhetta

150 g sulaa voita (erota tästä 5 rkl kuorrutetta varten)

1/2 dl maitoa

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

kuorrutus:

300 g tomusokeria

5 rkl sulatettua voita

kahvia

2-4 rkl sokeroimatonta kaakaojauhetta

2 tl vaniljasokeria

koristeluun:

strösseleitä, nonparelleja tai suklaahippusia

Vatkaa pohjaa varten munat, sokeri, vaniljasokeri ja hunaja kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi.

Lisää vaahtoon vuorotellen jauhot, johon kaakaojauhe ja leivinjauhe on sekoitettu, sulatettu voi ja maito.

Levitä taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja paista 210 asteisessa uunissa n. 9 minuuttia.

Valmista kuorrute pohjan paistuessa: siivilöi kuppiin tomusokeri ja kaakaojauhe. Lisää vaniljasokeri. Lisää rasva ja lopuksi kahvia sen verran, että saat juoksevan seoksen.

Levitä kuorrute kuuman pohjan päälle ja ripottele lopuksi strösselit tai suklaalevystä raastetut hippuset (kuten kuvassa) .

Kiitokset Sarille reseptistä!

Luonnon oma antibiootti on Anne Kyyhkysen luottotuote

Hunajaa maun vuoksi ja sairastelun ehkäisyyn, ulkoisesti ihonhoitajana. Siitepölyä puuron päälle, propolistippoja, kennovahaa purukumina ja huulipunakin mehiläisvahapohjaisena.
Kun Anne Kyyhkynen luettelee, miten paljon hän käyttää erilaisia mehiläistuotteita, niin on helppo uskoa, että kokemusta on vuosikymmeniä.

”Olen jo pitkään ollut kiinnostunut mehiläistuotteiden terveysvaikutuksista. Nuorempana minulla oli usein keuhkoputkentulehdusta, jota hoidettiin antibiooteilla. Nyt olen vuosikaudet tehnyt hunajasta, timjamista ja valkosipulista möyskän, jolla ehkäisen sairastumiset, enkä tarvitse lääkekuureja.”

Hunajalla ei ole haittavaikutuksia

Kyyhkysen mukaan hunaja on luonnon oma antibiootti.

Vesi vanhin voitehista, ja hunajaa siihen päälle”,
iloitsee Anne Kyyhkynen. Vesijuoksun jälkeen
Kyyhkynen hoitaa ihoaan saunahunajalla. "

"Lääketeollisuuden antibiootit vievät koko elimistön sekaisin, eivätkä ne bakteereja tuhotessaan katso, onko kyseessä hyvä vai huono bakteeri. Hunajalla ei ole haittavaikutuksia, se vahvistaa immuunijärjestelmää eikä tuhoa hyviä bakteereja. Toki lääkärejä kannattaa kuunnella ja käyttää antibiootteja silloin, kun se on tarpeen”, Kyyhkynen sanoo.

”Kun lapset olivat pieniä, niin poika joskus kysyikin, eikö me koskaan saada oikeita lääkkeitä. Sen verran ahkerasti tein hunajapohjaisia valmisteita”, Kyyhkynen nauraa.

Jokapäiväisessä käytössä on hunajasta, vedestä, suolasta ja sitruunasta tehty juoma. Hunaja maustaa Kyyhkysen teen tai jogurtin sekä monet ruuat. Siitepölyä hän ripottelee puuron päälle.

Kennovahaa Kyyhkynen on pureskellut purukumin tapaan, ja flunssan kolkutellessa nauttinut sokeripalaan uutettuja propolistippoja.

Anne Kyyhkynen on sekä työkseen että omaksi ilokseen paljon vedessä. Hän nimittäin vetää Suomi vesijuoksee -projektia.
”Pulahdusten jälkeen mennään tietysti saunaan ja käytetään hunajaa iholla. Lisäksi hyödynnän hunajapohjaisia shampoita, saippuoita ja voiteita.”
Myös huulipuna on mehiläisvahapohjaista.
”Huulipunaa käyttävät naiset nauttivat kiloittain huulipunaa elämänsä aikana. Ennemmin otan annokseni mehiläisvahapohjalta. Puikkona kyseinen huulipuna on väriltään vihreä, mutta huulilla se muuttuu punaiseksi.”

”Hunajaa ei voi koskaan olla liikaa”

Kyyhkysellä kuluu vuoden aikana kiloittain perushunajaa. Sen lisäksi hän nauttii vielä eri tavoin maustettuja hunajia ja muita mehiläisvalmisteita. Hänen suureriensä hankintapaikkana toimii Huhtasrinteen hunaja.

”Hunajaa ei voi olla koskaan liikaa”, Kyyhkynen naurahtaa.
”Kun ajattelee, millaisen työn mehiläiset ja ihmiset tekevät ja kuinka paljon hunaja auttaa kehoa, niin eihän hunaja ole missään nimessä hintavaa. Lisäksi se vielä maistuu hyvälle.”

Anne Kyyhkysen hunajamöyskä mm. flunssan estoon

”Jos tuntuu, että on tulossa kipeäksi, niin tällä sekoituksella voi ehkäistä taudin puhkeamista. Ei tämä mitään herkkua enää muutaman päivän jälkeen ole, mutta itse en ole tarvinnut antibiootteja sen jälkeen, kun otin tavakseni yrteillä höystetyn hunajamöyskän nauttimisen.”
Möyskä syntyy, kun hunajaan puristetaan valkosipuli ja lisätään reilusti timjamia.

Mehiläispesät tarvitsevat yhä useammin suojaa karhuilta



Mehiläisvahakynttilä voi tietysti olla
myös karhumainen.
Kuva: urbanmkr, Flickr

Yksi aihe, jota en ennen mehiläisten parissa työskentelyn aloittamista ollut miettinyt, oli mehiläispesien ja karhujen suhde. Tai siis se, että mehiläispesät saavat yhä useammin kokea karhujen liian ronskin kosketuksen.

Tänä keväänä jo kymmenkunta mehiläistarhaajaa on löytänyt pesiään hajotettuina, kun paikalla on vieraillut kontio. Siinä menee sitten toive kyseisen tarhan kesän sadosta, ja jos karhu on kunnolla riehunut, niin itse pesät voivat olla täysin hajalla.

Suurta petovihaa ei mielestäni ole syytä lietsoa. Etenkin, kun karhujen aiheuttamia tappioita voidaan merkittävästi pienentää asentamalla mehiläistarhojen ympärille sähköaidat.

Karhuvahingot voidaan minimoida sähköaidoilla

Aitaamisen ongelmana on sen kalleus. Aitatarvikepaketti maksaa noin 300 euroa, ja päälle tulevat vielä kustannukset aitojen vaatimista akuista ja käytetystä työajasta. Moiset kulut kirpaisevat kovasti mehiläistarhaajan kukkarossa.

Maa- ja metsätalousministeriö on näissä petoasioissa tukenut jonkin verran niin mehiläistarhaajia kuin muita vastaavia ryhmiä. Määrärahaa on varattu myös aitapaketteihin (eli aitaustarvikkeita ilman virtalähteitä), mutta kyseinen summa on tänä vuonna aivan liian pieni. Itse asiassa se on jo nyt käytetty.

Ennaltaehkäisy on halvempaa kuin petokorvausten maksaminen

Siksi täältä Mehiläishoitajain Liiton suunnalta on lähetetty ministeriöön ehdotus määrärahan nostamisesta kiireellisesti. Aitapaketit ovat kokemusten perusteella kustannustehokkain tapa ehkäistä karhuvahingot. Se on myös sekä karhujen että mehiläisten kannalta hyvä ratkaisu.
Mehiläistarhaajilla on ollut mahdolllisuus hakea myös korvauksia karhutappioista. Halvemmaksi kuitenkin tulisi jakaa määrärahoja ennaltaehkäisyyn. Viime vuoden petovahinkotapauksia kirjattiin tarhoilla 55 kappaletta ja niistä maksettiin 157 000 euroa korvauksia. Tuolla summalla saataisiin yli 500 aitapakettia.

Älykkäät eläimet oppivat hyödyntämään pesät ravinnonlähteinä

Miksi karhuvahingot ovat sitten lisääntyneet? Näyttää siltä, että karhuja on yhä enemmän niillä alueilla, joissa on myös mehiläistarhoja.

Lisäksi karhu on älykäs eläin. Kun se on kerran oppinut, että mehiläistarhoilta voi saada ravintoa, niin miksipä se moisen unohtaisi. Seuraavana kesänä karhu tepastelee samalle paikalle, ja jos mukana on pentuja, niin pennutkin oppivat taidon. Aitojen avulla myös karhujen oppimista voitaisiin vähentää.

Kaikki karhut eivät ole mehiläistarhoille ongelma. Siksi ei myöskään auta se, että summanmutikassa räiskitään karhuja hengiltä.

Karhut eivät ole ainoa ryhmä, joka saattaa pesiä hyödyntää ravinnonsaannissaan. Stadin tarhaajien kummipesiä käsittelevässä blogissa kerrotaan, miten lähipuussa pesivä talitinttipariskunta pitää mehiläispesiä ruokakioskinaan.


Tuorepuuro sopii kesän aamupalaksi

Kesäinen säätila hellii jo ainakin Helsingissä. Siksi kaurapuuroni on nyt vaihtunut tuorepuuroon. Vaikka osa ihmisistä nyrpistelee ajatukselle kylmästä puurosta, niin suosittelen edes kokeilemaan: tässähän on trendikkään smoothien tuntua, mutta ei tarvitse tehosekoittimella surrata aineksia.

Lisäksi tuorepuuron voi valmistaa jo edellisiltana jääkaappiin tekeytymään, ja pakastetut marjatkin ehtivät sulaa yön aikana. Aamulla ei siis tarvitse käyttää aikaa puuron tekemiseen. Samalla syntyy vähemmän tiskiä, koska puuro tehdään suoraan lautaselle. Eikä sähköenergiakaan kulu lainkaan.

Mikä tärkeintä, niin hunajalla maustettu marjainen tuorepuuro on oikeasti hyvää. Ulkonäkö ei ehkä ole houkuttelevin, mutta siihen tietysti vaikuttavat myös valitut marjat ja hedelmät.

Mustikkainen tuorepuuro kahdella

2 dl kaurahiutaleita tai hiutaleiden ja leseiden sekoitusta
3 dl (kaura)maitoa, piimää tai maustamatonta jogurttia
0,5 dl murskattuja pähkinöitä tai manteleita
1 - 2 rkl hunajaa
2 - 3 dl marjoja
halutessasi loraus öljyä (esim. kylmäpuristettu rypsiöljy)

Sekoita aineet (annokset voi tehdä omille lautasilleen). Anna vetäytyä yön yli jääkaapissa tai vähintään 5 minuuttia.

Vaihtelua puuroon saat esimerkiksi seuraavasti:
- lisää joukkoon pellavansiemeniä tai muita vastaavia
- lisää ennen nauttimista joukkoon murskattua banaania
- käytä raparperi- ja mansikka-aikaan niistä tehtyä survosta
- vaihda marjat kuivattuihin tai tuoreisiin hedelmäpaloihin

Johanna Sinisalo: "Mehiläiset ovat esimerkki siitä, mitä emme voi kontrolloida, mutta josta olemme riippuvaisia"

Eilen pääsin Aalto-yliopiston Melliferopolis-seminaarissa kuulemaan kirjailija Johanna Sinisaloa. Hänen teoksessaan Enkelten verta (jonka viime vuoden puolella lukaisin) mehiläiset ovat merkittävässä roolissa.

Sinisalo kertoi heränneensä pölyttäjien merkitykseen mehiläiskuolemien myötä.
"Tarvitsemme myös näitä pieniä olioita, vaikka helposti ajattelemme vain niitä, jotka yleisesti mielletään tuotantoeläimiksi", Sinisalo totesi.

"Mehiläiset ovat esimerkki siitä, mitä emme voi kontrolloida, mutta josta olemme riippuvaisia. Mehiläisten hyötyä ei osata hahmottaa, koska se ei näy meille suoraan."

Sinisalo sanoi, että meidän pitäisi kunnioittaa ekosysteemiämme paremmin, kuin mitä nyt teemme. "Metsään mennään kuin huvipuistoon, eikä ajatella, että mekin olemme osa luontoa."

Kirjoitusprosessi tutustutti mehiläisiin

Johanna Sinisalolla ei ollut ennen kirjan kirjoittamisen aloittamista omakohtaista pohjaa mehiläistarhaukseen. Kirjaprosessi vei hänet paitsi hakemaan tietoa, niin myös tutustumaan mehiläistarhaajiin.

"Mehiläisissä on omat mysteerinsä. Esimerkiksi kommunikointi on kiehtovaa ja monimutkaista toimintaa, eikä sitä vielä täysin ymmärretä."

Enkelten verta -kirjassa on vahvasti mukana mehiläisiin liittyvää mytologiaa.
"Eri kulttuureissa on ollut hämmästyttävän samankaltaisia käsityksiä mehiläisistä. Niitä on pidetty esimerkiksi jumalten viestien välittäjinä, ja mehiläisten on ajateltu kulkevan kahden maailman välillä."

Johanna Sinisalon mukaan mehiläiset voivat opettaa meille paljon.
"Mehiläiset esimerkiksi konkreettisesti näyttävät, miten työ muuttuu joksikin todelliseksi. Mehiläisten toiminta ja työn tulos ovat suoraan kytköksissä toisiinsa."

- - -

Melliferopolis-seminaarissa käsiteltiin myös mm. kaupunkimehiläisiä yleensä, Espoon kaupungin työväenopiston pesää viljelypalstalla ja pistiäisiin koettuja pelkoja.

Melliferopolis-projekti jatkuu tällä viikolla työpajan merkeissä Helsingin Harakkasaaressa. Työpajassa mm. rakennetaan pölyttäjille oma hotelli.

Hapankaalipiirakka

Kesän tuoreiden vihannesten satoa odotellessa voi hyödyntää esimerkiksi hapankaalia. Tiedän, ettei se kaikille maistu, mutta tämä piirakka on yksi omista suosikeistani. Tämä taitaa olla myös yksi niistä leipomuksistani, joita on vieraille syötetty monet kerrat. Helppoa, hyvää ja edullistakin.

Myönnän, etten hapankaalin suhteen ole aina kovin kotimaisuususkollinen. Itse nimittäin pidän saksalaistyyppisestä hapankaalista, jota myydään säilykkeenä. Suomalainen hapankaali on siihen verrattuna "kovaa" ja erimakuista.

Joidenkin mielestä reseptit, joissa hunajaa on vain lusikallinen tai pari, eivät ole kovin hyödyllisiä. Itse taas ajattelen, että hunajan monipuolisten käyttömahdollisuuksien osoittamiseksi on tärkeää tuoda esiin myös sellaisia reseptejä, joissa on hunaja on vain oheismaustajana. Tällaiseen käsitykseen olen jäänyt myös sen perusteella, mitä olen kotikokkaajien kanssa jutellut. Tässä reseptissä hunaja on siis sivuosassa tuomassa makuun pehmeyttä ja pyöreyttä.

Hapankaalipiirakka sai koristuksekseen ikkunalaudalla
kasvattamiani herneenversoja.

Hapankaalipiirakka
Täyte:
400 g hapankaalia
1-2 porkkanaa
2 sipulia
3 valkosipulin kynttä
2 dl smetanaa/kaurakermaa
2 rkl hunajaa
mustapippuria, suolaa, chiliä

Kuullota sipuli pannulla öljyssä. Lisää hapankaali ja anna hautua jonkin aikaa. Lisää valkosipuli, mausteet, smetana/kaurakerma ja porkkanaraaste. Kiehauta niin, että kerma saostuu. Anna jäähtyä sen aikaa, että valmistat pohjan. Voit maistaa täytettä, niin täytteen mausteisuuden arviointi osuu helpommin kohdalleen.

Pohja:

1,5 dl kaurahiutaleita
1,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl kauramaitoa
0,5 dl öljyä
1 tl leivinjauhetta

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää maito ja öljy. Taputtele pohja voideltuun ja korppujauhotettun (myös esim. leseet käyvät) piirakkavuokaan (halkaisija n. 24 senttiä).

Levitä täyte piirakkapohjalle ja paista 175 asteessa noin 40 minuuttia. Nauti esimerkiksi salaatin kera.

Kaupunkimehiläispäivä tutustutti Helsingin pörrääjiin

Lauantaina vietimme Stadin tarhaajat ja hunajafrendit ry:n sekä Innocent-smoothien kanssa kaupunkimehiläispäivää Pauligin huvilalla Töölössä.

Kolea sää piti takapihan mehiläiset pesässään, mutta onneksi sentään jonkinlainen joukko ihmisiä löysi paikalle ihmettelemään mehiläisiä ja mehiläistuotteita. Lasipesässä olleet mehiläiset kiinnostivat tietysti monia.

Kysymyksiä sateli laidasta laitaan: miten erottaa mehiläisen ampiaisesta, montako mehiläistä on yhdessä pesässä, mikä merkitys on savuttimella, miten juokseva hunaja eroaa kiinteästä, voiko siitepölytuotteella ehkäistä siitepölyallergiaa, kuinka paljon mehiläispesä maksaa, mikä on mehiläisten merkitys viljelykasvien sadolle, miten yleisiä mehiläiset ovat Helsingissä.

Onneksi paikalla oli myös minua asiantuntevampia mehiläistarhaajia, joten vastauksiakin löytyi.

Innocent-smoothien lahjoittamat pesät sijaitsevat
Pauligin huvilalla. Mehiläiset tosin eivät taida arvostaa pesiltä
avautuvaa merinäköalaa. Sibeliuspuisto on aivan vieressä,
ja Stadin tarhaajien Merja-Riitta Laurilan (oik.) mukaan erilaisia mesikasveja riittää runsaasti.
Kuvassa myös Innocentia edustava Tommi Tervanen ja minä.

Myös mehiläisvahakynttilöiden tekemistä sai kokeilla. Kolea sää
tosin jähmetti vahan hieman vaikeammin käsiteltäväksi.

Merja-Riitta kertoo siitepölystä ja propoliksesta.
Lasipesän, jota käytetään tällaisissa esittelytarkoituksissa;
avulla sai tutkailla mehiläisiä aivan läheltä. Lasipesän mehiläiset
palautettiin tapahtuman jälkeen omaan pesäänsä Espooseen.

Mehiläispesän rakenne ja mehiläistenhoidossa käytettävä
välineistö kiinnosti monia.

Ja sitten vielä minun poseeraukseni työasussa!

Hunaja hoitaa haavoja

Hunajaa on käytetty pitkään haavojen hoidossa, ja moni lääketieteellinen haavanhoitovalmiste sisältää myös hunajaa. Mutta mihin hunajan teho perustuu ja miten hunajaa pitäisi käyttää?

Tätä selvitteli farmaseutti, mehiläishoitaja Marika Häggqvist Yliopiston Apteekin Iho- ja haavanhoitokoulutuksen lopputyössään. Tässä poimintoja Häggqvistin työstä.

Hunajaa haavataitoksen tai valmiin tuotteen kautta

Hunajaa käytetään monenlaisiin haavoihin, mm. palovammoihin, säärihaavoihin, diabeettisen jalan haavaumiin, painehaavoihin, paiseisiin, ihonsiirre- ja ottokohtahaavoihin.

Haavanhoidossa hunaja olisi ensin hyvä levittää haavataitokselle. Kuiville haavoille riittää kuitutaitos, mutta runsaasti erittäville haavoille tarvitaan haavatyyny. Jos hunajan levittää suoraan haavalle, hunajalla on taipumus valua pois ennen kuin päälle on saatu toinen sidos pitämään sen paikallaan.
 
Jos hunajan levittää suoraan haavalle, tulisi levitys aloittaa haavan reunoilta. Hunajaa ei saa annostella liikaa haavalle.

Lääketeollisuus on kehittänyt hunajasta erilaisia haavanhoitovalmisteita. Tuotenimiä ovat mm. Medihoney, Skinex aktisor, L-Mesitran, Activon, Dermagiq sekä eläimille tarkoitettu Vetramil.

Vetyperoksidia, glukonihappoa, flavonoideja ja bakteerien tappoa

Aikoinaan arveltiin, että haavanhoitovaikutus perustuu hunajan korkeaan sokeripitoisuuteen. Tämä on kuitenkin vain pieni vaikuttava tekijä hunajan tehossa.

Yksi osa hunajan vaikutuksia on se, että hunajan sisältää glukoosi-oksidaasientsyymiä, joka veteen laimennettuna tuottaa pitkän aikaa vetyperoksidia. Vaikka hunajassa vetyperoksidimäärä voi olla hyvin vähäinen, se on silti pitkävaikutteinen ja tehokas. Hunajan on osoitettu suojaavan myös vetyperoksidin aiheuttamilta kudosvahingoilta.

Myös glukonihappo ja hunajan alhainen pH vähentävät bakteerien kasvua.

Lisäksi hunajasta on löydetty erilaisia haihtuvia yhdisteitä ja flavonoideja. Niiden oletetaan ehkäisevän bakteerien ja sienten kasvua. Kaikkia näitä ei vielä tunneta, mutta tutkimuksia tehdään koko ajan. Yksi eniten tutkituista on uusiseelantilainen Manuka- eli ruusumyrttihunaja.

Vuonna 2010 julkaistussa tutkimuksessa löydettiin hunajasta bakteereita tappava ainesosa. Mehiläiset tuottavat defensin-1 -nimistä proteiinia, jota ne lisäävät hunajaan. Suurin osa hunajan antibakteerisista ominaisuuksista johtuisi tutkimuksen perusteella tästä proteiinista. Tämän ainesosan löytyminen voi mahdollistaa uuden lääkkeen kehittämistä bakteeri-infektioihin.

Hunajissa on eroja haavanhoidossakin

Lisäksi hunaja sisältää vitamiineja ja kivennäisaineita, kuten C-vitamiinia ja sinkkiä, joiden tiedetään edistävän haavan paranemista.

Farmaseutti, agrologi Marika Häggqvist erikoistui mehiläistenhoitoon
agrologiopinnoissaan. Nyt mehiläisharrastuksesta kasvatetaan
omalla maatilalla merkittävämpää elinkeinoa.

Hunaja pitää haavan optimaalisen kosteana, poistaa hajut ja estää biofilmin muodostumisen. Hunaja stimuloi kuolioituneen kudoksen hajoamista aktivoimalla elimistön omia entsyymejä.

Hunajan antibakteerinen toimintakyky vaihtelee riippuen siitä, mistä kukasta ja ympäristöstä se on peräisin. Myös hunajan käsittelyllä ja varastoinnilla on merkitystä.

Lähteenä mm. Juutilainen, V., Niemi, T. Uusia ajatuksia ja välineitä haavan hoitoon. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. (2007) 123(8):981-7

Kts. myös blogin teksti Hunajaa haavoihin ja huuliherpekseen

"Ehkä täydellisin maku, mitä luonnosta saa"

Toimittaja Noora Shingler on monet kerrat kehunut hunajaa Kemikaalicocktail-blogissaan.
Esimerkiksi näin:

"Mun mielestä hunaja on ehkä täydellisin maku, mitä luonnosta saa."

Noora käyttää  hunajaa siis sekä maun että terveysvaikutusten vuoksi. Lusikallinen hunajaa menee joka päivä sellaisenaan, ja lisäksi hunaja makeuttaa juomia ja ruokia.

Kun tämän nuoren tehonaisen kanssa tapasimme mehiläispesien äärellä, niin utelin häneltä taustoja hunajakiinnostukseensa. Noora kertoi, että hän on perinyt luottamuksensa hunajaan äidiltään. Hunajan ja valkosipulin yhdistelmä oli takuuvarma flunssanhoitokeino.

"Muutama vuosi sitten jouduin muokkaamaan omaa ruokavaliotani. Sen myötä makeuttajaksi jäi hunaja, kun tajusin, etten tarvitse valkoista sokeria oikeastaan mihinkään", Noora kertoo.

Omaa hunajaa tuotantoon?

Nooralla kiinnostus hunajaan ei kuitenkaan ole jäänyt vain hunajapurkkien hankkimiseen. Lisäksi hän on innostunut mehiläistenhoidosta.

"Tein juttua Yhdysvaltojen suurlähetystön pihassa olevista pesistä, ja siitä jäi kiinnostus. Suvullamme on vanha puutalo Somerolla, ja sinne olisi mahtavaa saada mehiläispesiä", Noora miettii.

Jarmo Korhonen kertoo Noora Shinglerille,
miten hunaja lingotaan.

"Siinä voisi osaltaan auttaa luontoa ja tukea luonnon monimuotoisuutta. Mehiläiset tekevät  hienoa työtä."

Mehiläispesävierailullamme Noora kyselikin Jarmo Korhoselta kaikkea mahdollista luomuhunajasta mehiläiskatoon, hunajan käsittelystä mehiläisten pistoherkkyyteen ja mehiläishoidossa tarvittavasta välineistöstä mehiläisten käyttäytymiseen.

"Nyt minun vain pitää innostaa eläkkeellä oleva isäni mukaan mehiläistenhoitoon", Noora suunnittelee.

Makeannälkään ruisleipää ja hunajaa

Yksi Nooran hunajaisista resepteistä on mysli. Mutta Nooralla on varma resepti myös sen varalle, ettei tummaa suklaata löydy kaapeista makeannälkää taltuttamaan.
"Paahdettua ruisleipää, jonka päälle voita ja hunajaa. Niin hyvää! Voi siihen lisätä vielä banaaniakin."

Mehiläistuotteet kiehtovat Nooraa myös muuten kuin sisäisesti nautittuna: esimerkiksi mehiläisvahalla höystetty huulirasva on suosikkituotteita.
"Pitäisikin kehitellä vaikka hunajaisia kuorintoja", Noora suunnittelee.

- - -

Muistutuksena tähän loppuun kaupunkimehiläispäivä nyt launtaina 12. toukokuuta Töölön takanurkilla (vai lieneekö se oikeasti Meilahtea?) eli Pauligin huvilalla klo 10 - 14. Siellä voi kysellä lisää mehiläisten elämästä ja saa nauttia smoothieta. Sekä tietysti tutkailla mehiläisiä  lasin takaa. Tapahtuma on koko perheelle

Kaupunki on lauantaina täynnä tapahtumia mm. Siivouspäivän myötä, joten toivottavasti sää on hieno!
Lisäys: Uusi Musta on koostanut muitakin kaupungin lauantaisia tapahtumia. Ei kai tässä muuta voi kuin napata fillarin alle ja kaupunkimehiläisten lisäksi tutkailla kirppismeininkejä ja kahviloita.

Vihreää parsaa ja nokkospyrettä

Helsingissä lukuisat ravintolat näyttävät tarjoavan nyt parsaruokia, ja kaupoissa myydään sekä vihreää että valkoista tankoparsaa. Samaan aikaan pienet nokkoset jo kasvattavat lehtiään.

Koska omassa taloudessamme mies on hurahtanut joskus parsaan, niin parsaruuat ovat hänen vastuullaan. Viime vuonna Sveitsissä söimme parsaa paljon eri tavoin valmistettuna, sillä siellä oli luonnollisesti saatavilla tuoretta lähialuiden parsaa. Suomessa paikallinen parsa on hyvin harvojen herkku, joten kaupasta on valittava niitä kauempaa tulleita.

Eilen pyöräilimme Espoon puolella. Keräsimme samalla reissulla kevään ensimmäisen nokkossaaliin: olen tottunut lapsena poimimaan nokkosia ja syömään niitä eri ruuissa.

Helsingin Sanomien Kuukausiliitteestä oli sattunut silmiin ohje, joka yhdisti parsan ja nokkosen sekä korvasienet. Päätimme versioida siitä omanlaisemme.
 Vihreä parsa keitettiin hunajalla ja suolalla maustetussa vedessä. Tosin täytyy tunnustaa, että yleensä syömme vihreän parsan paistettuna.

Ryöpätty nokkonen, sulatettu voi ja suolaripaus jauhettiin sauvasekoittimella massaksi. Totesimme, että tämä seos sopii myös ruisleivän päälle.

Vihreää, keitettyä parsaa nokkospyreen ja
paistettujen portobellosienien kera.

Lisäksi annokseen paistettiin portobellosieniä sipulin kera.

Keitetty parsa (kahdelle)

• 1 nippu parsaa
• 1 l vettä
• 1 rkl hunajaa
• 0,5 rkl suolaa

Kuori parsat (tuoreen, ohutkuorisen vihreän parsain voi jättää kuorimatta) ja leikkaa kova tyviosa pois. Keitä parsat suolalla ja hunajalla maustetussa vedessä. Keittoaika on paksuuden mukaan 2–4 minuuttia.

Nokkospyree

• 0,5 l tuoreita nokkosia
• 50 g voita
• 0,5 tl suolaa

Irrota nokkosen lehdet rangasta ja huuhtele ne. Ryöppää kiehuvassa vedessä minuutin ajan ja kastele jääveteen. Purista vesi pois. Sulata voi. Sekoita ryöpätyt nokkoset teho- tai sauvasekoittimella soseeksi sulan voin ja suolan kanssa.


Lisää parsasta ja parsankeittovinkit Kotimaisten kasvisten sivuilta.

Tutustumisvierailu helsinkiläismehiläisiin

Eilen pääsin elämäni ensimmäistä kertaa katsomaan mehiläisiä pesillään. Sehän oli tietysti hienoa ja mielenkiintoista! Jarmo Korhonen, jolla on nelisen vuotta ollut mehiläisiä Helsingin Puistolassa omakotitaloalueella, kutsui minut vierailulle.

Pyysin mukaani mm. Kemikaalicocktail-sivustoa pitävän toimittaja Noora Shinglerin. Noora nimittäin keväällä tavatessamme mainitsi, että häntä kiinnostaisi perehtyä mehiläistenhoitoon omaa hunajantuotantoa ajatellen.

Korhonen ja hänen puolisonsa Maria Laamanen myyvät tuotteitaan Planbee Helsinki -tuotenimen alla niin suoraan kotoaan, muutamille ruokapiireille sekä esimerkiksiksi myyjäisissä. Helsingin lisäksi heillä on pesiä saaristossa.

Jarmo kertoi laajasti niin mehiläistenhoidosta kuin hunajatuotteista. Nyt minullakin on jo hieman parempi käytännön tuntuma siihen, mitä kaikkea toimintaan liittyy.

Jarmoa pääsee kuulemaan myös huomenna lauantaina Goethe-Instituutin ja Dodo ry:n kaupunkimehiläisseminaarissa Helsingissä. Lisäksi jututin Nooraa hänen hunaja- ja mehiläissuhteestaan: julkaisen sen tekstin ensi viikolla.

Jarmo kertoo, miten hunaja lingotaan ja miten linko toimii.

Esittelyssä mehiläishoitoon tarvittavaa välineistöä. Aloittelijoille myydään paketteja,
joissa on esimerkiksi mehiläispesä, syöttölaatikko, haalari, käsineet, harja,
kakkupihdit, savutin, pesätaltta, kuorimahaarukka, hunajalinko, siivilä ja säiliö.
Usein pakettien mukana voi ostaa myös mehiläiset, mutta ne voi hankkia myös muuta kautta.
Lisäksi kustannuksia voi syntyä muista materiaaleista ja esimerkiksi hunajapurkeista.
Jarmo arvioi, että alkuun pääsee noin tuhannella euroa.  

Sitten saimme pukeutua vaadittavaan vaatetukseen. Viime kesänä Planbee Helsinki kokeili
myyntikojua, josta sai viisi euroa jättämällä hunajapurkin. Jarmon mukaan
yhtään purkkia ei hävinnyt ilman maksua, vaan ennemminkin rahaa oli jätetty
jopa enemmän kuin vaadittu summa.

Savutin valmistellaan tositoimiin. Pesään tupsauteltu pieni savumäärä
hämää mehiläiset kuvittelemaan tulipalovaaraa, ja sen vuoksi ne
syövät kupunsa täyteen. Vatsa täynnä mehiläiset ovat leppoisampia.
Pesät näkyvät taustalla.

Jarmo kävi pesän läpi ja totesi,että hyvältä näyttää.

Lopuksi vielä varroapunkkien määrän tarkkailua varten sujautettiin
pesän alaosaan levy. Punkit tipahtavat levylle, ja kun ne lasketaan,
saadaan tietää, mikä on pesän punkkitilanne. 

Kuvasin myös videolle pesälle menemistä ja sen tutkailua. Koska kunnon mikrofonia ei ollut, niin tuuli suhisee. Mutta mehiläisiä sentään näkyy!

New Yorkin kaupunkimehiläiset televisiossa, seminaareja toukokuussa Helsingissä

Eilen katsoin Yle Areenalta Kiehtova maailma: Ihmisen planeetta -ohjelmasarjan jakson, jossa käsiteltiin eläinten ja ihmisten yhteiseloa kaupungissa. Ohjelman lopussa (noin kohdassa 40.50) vieraillaan myös New Yorkin kaupunkimehiläisten parissa. Siellä pesiä voi löytää mm. pilvenpiirtäjien katoilta. Ohjelma on katsottavissa tämän viikon ajan.

Vielä muutama vuosi sitten kaupunkimehiläisten pitäminen oli New Yorkissa kiellettyä. Nyt se on suosiotaan kasvattava harrastus. Ihmiset haluavat tiivistää luontosuhdettaan sekä tuottaa itselleen ruokaa.

Seminaareja kaupunkimehiläisistä

Helsingissä kaupunkimehiläisten keskellä tapahtuu nyt toukokuussa paljon.Goethe-Instituutti ja ympäristöjärjestö Dodo ry järjestävät nyt lauantaina 5. toukokuuta bzzzz! - Mehiläisiä kaupungissa -seminaarin. Dodolla on jo aiemmin ollut pesiä Helsingissä, ja nyt niitä on myös Dodon Kääntöpöydän nimellä tunnetulla kaupunkiviljelypalstalla.

Seuraavan viikon lauantaina eli 12. toukokuuta klo 10 - 14 on sitten se kaupunkimehiläispäivä Töölön takamailla eli Pauligin huvilalla, jota olen jo aiemmin täällä mainostanut. Sinne voi siis vapaamuotoisesti tulla tutustumaan kaupunkimehiläisiin koko perheen voimin. Samalla voi kyselemään hunajasta ja muista mehiläistuotteista. Luvasa on myös pieniä hunajaisia yllätyksiä.

Aalto-yliopiston Melliferopolis-projektin tiimoilta on 15. toukokuuta englanninkielinen seminaari. Melliferopoliksen puuhanaisiahan tapasin talvella. Mehiläishoidon lisäksi siellä on mukana myös kirjailija Johanna Sinisalo, jonka Enkelten verta -teoksesta kirjoitin viime vuoden puolella.

Eli nyt on Helsingissä helppoa saada tuntumaa kaupunkimehiläisiin, hieno homma!

Itse suuntaan huomenna torstaina ensimmäistä kertaa elämässäni pesien äärelle. Kyseisistä helsinkiläispesistä on siis juttua luvassa, samoin kuin tietysti noista muista tapahtumista, joihin yritän ehtiä mukaan edes osittain.