Pulla-aika

Elämme suurten pullien aikaa. Aurinko paistaa, pulkka peffan alla luistaa ja joka kaupassa ja kahvilassa on tarjolla valtavia laskiaispullia. Ihanan helppo ratkaisu on kaapata valmiit pullat mukaan, mutta silloin ei saa syödä ensin lämpimäisiä ilman täytettä, mikä on kyllä iso miinus.

Perheen maitoallergikon vuoksi meillä leivotaan aina pullat itse. Kauramaito toimii pullataikinan pohjana mainiosti. Toinen erittäin toimiva juttu pullataikinassa on hunaja. Kun puolen litran taikinaan tulee ohjeen mukaan 2 desiä sokeria, laitan siitä puolet ja lisäksi ¾ desiä hunajaa. Pullista tulee mielestäni hunajalla pehmeämpiä ja maukkaampia.

Meillä ei maitosyistä myöskään pohdita, syödäänkö pullat hillolla, mantelimassalla vai kenties hunajalla ja kermavaahdolla täytettynä. Ne syödään korvapuusteina, eikä kukaan valita – saahan pullaa! En ole oikein löytänyt niin hyvää kasvipohjaista ”kermavaahtoa”, että se sopisi näihin pullahommiin.

Sen sijaan ulkoilma ja kaakao sopivat pullien kaveriksi mainiosti. Korvapuustit voi helposti nauttia pulkkamäen alla tai päällä, oikeat laskiaispullat vaativat tasaiset olosuhteet, jotta kokonaisuudesta ei pääse tursuamaan liikaa syliin.

Mutta pulla kuin pulla, tässä perusresepti, liukasta laskiaista kaikille!

Hunajalla höystetty pullataikina

1/2 l maitoa tai kauramaitoa

Kuva: Virpi Aaltonen

50 g hiivaa tai 2 pussia kuivahiivaa

1 kananmunaa

1 dl sokeria

¾ dl hunajaa

1–2 tl suolaa

1,5 rkl kardemummaa

200 g margariinia tai voita

n. 14 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Sekoita joukkoon suola, sokeri, hunaja, kardemumma ja muna. Lisää vehnäjauhot vähitellen, aluksi vatkaten, jotta ilmaa sitoutuu taikinaan. Alusta taikina hyvin vaivaten. Lisää pehmeä rasva alustamisen loppupuolella.

Laita taikina peitettynä kohoamaan lämpimään, vedottomaan paikkaan. Kun taikina on noin puolen tunnin kuluttua kohonnut kaksinkertaiseksi, kaada se hyvin jauhotetulle pöydälle. Vaivaa taikinasta ilmakuplat pois ja pyörittele siitä pullia tai rullaa voilla, sokerilla ja kanelilla täytettyjä korvapuusteja.

Anna leivonnaisten kohota kaksinkertaisiksi lämpimässä paikassa. Voitele munalla ja ripottele päälle raesokeria. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla noin 10 minuuttia kauniin värisiksi.

Joulupalloon

Missä mehiläiset ovat tähän aikaan vuodesta? Tiedätkö? Aika moni arvelee, että ne nukkuvat talviunta tai horrostavat jossain kolossa, ehkä peräti kuolivat pakkasten tultua. Mutta mikään noista ei ole mehiläisten juttu.

Nukkuvista hyönteisistä en ole kuullut, mutta moni hyönteinen kyllä horrostaa. Monesti mehiläiseen sekoitettavien ampiaisten ja kimalaisten kuningattaret etsivät itselleen syksyllä sopivan kolon vaikkapa maasta tai halkopinosta. Sieltä ne keväällä kömpivät muodostamaan uutta yhteiskuntaa – muu porukka kun kuolee joka syksy kasvien kukinnan haipuessa. Muurahaisetkin horrostavat pesänsä maanalaisissa osissa, joskaan niiden ei tarvitse tuottaa uutta yhteiskuntaa joka kevät, sillä kuningattarien lisäksi työläisetkin talvehtivat.

Höyryävän lämmin mehiläisten talvipallo. Kuva: Ari Seppälä

Mehiläiset sen sijaan pysyvät pesässään jatkuvassa liikkeessä koko talven. Ne kerääntyvät kuningattarensa ympärille palloksi, jossa väki kiertää itseään värisyttäen pallon sisäkehiltä ulkokehille ja taas takaisin. Tiivistämällä ja väljentämällä palloa ne pitävät keskellä olevan emon lämpötilan suotuisana ja pysyvät yhteis-kuntansa tuottaman lämmön avulla itsekin hengissä. Energianaan ne käyttävät joko hunajaa tai mehiläistarhaajan niille varaamaa sokeriliuosta.

Me pohjolan ihmiset tuotamme näihin aikoihin ihan omanlaisiamme muodostelmia. Joulu tulee, ja aika moni haluaa viettää sen jonkinlaisessa porukassa – perheen, ystävien tai sukulaisten kanssa. Nekin, jotka rauhoittavat joulunajan lahja- ja ruokahössötykseltä, käyvät ehkäpä laulamassa yhteislaulutapahtumissa tai kuuntelemassa konsertteja. Jotenkin yhdessäolo – vaikkapa hiljaa yhdessä istuminenkin – lievittää meidänkin kylmää ja pimeää vuodenaikaamme.

Rauhallista oloa kaikkiin mahdollisiin joulupalloihin ja muihin joulumuodostelmiin.

Joululahjoja pohtiville vielä vinkki ihmisiä ilahduttavasta mehiläislahjasta: Kirkon ulkomaan avun kautta lahjoitettu mehiläispesä auttaa kehitysmaiden köyhimpiä ihmisiä toimeentulon hankkimisessa: www.toisenlainenlahja.fi/product/mehilaispesa/

Yskähteleviä vastauksia

Kröhöm. Toimistolle soitti nainen, jolla on vajaa kaksivuotias lapsi. Lapsella yskä. Lääkäri oli sanonut, että yskän helpottamiseksi voi antaa lapselle iltaisin hunajaa. Mutta kuinka paljon?

Ehdotin teelusikallista tai kahta. Nainen empi, oli jostain lukenut, että puoli. ”Oletko varma, että voi antaa tuplasti enemmän?”

Kuva: Anna Autio

Arvelin, että kyllä, vaikka tuplasti-sana kuulosti tässä pahalta.

”Entä voinko antaa kaksi kertaa päivässä, kun haluaisin?”

 Arvelin edelleen, että aivan huoletta. Vetosin siihen, että olen antanut omillenikin. Tykkäsivät kovasti, eivätkä saaneet edes hepulia.

”Mutta kun vuoden vanhalle ei saa antaa lainkaan, miten alle kaksivuotiaalle voisi antaa kahdesti?”

Outoa kieltämättä. Selvittelin, että ensimmäisen ikävuoden jälkeen hunajaa voi antaa tunnontuskitta kohtuullisia määriä. Lapsen suolisto on jo kehittynyt, joten hunajassa mahdollisesti olevista botulismia aiheuttavista itiöistä ei ole enää vaaraa. (Nyt pidin käsiä ristissä, ettei tulisi kysymyksiä itiöistä.)

”Mutta mikä määrä on kohtuullinen?”

Aloin hiota. Yritin kiemurrella hankalasta tilanteesta vetoamalla terveydenhuoltoalan ammattilaisiin. Neuvolastahan määriä voisi kysellä, jos on epävarma. Minulla ei ole osoittaa mitään haitallista määrää.

”Ei”, nainen kielsi. ”Minun kotimaassani lääkäri määrää lääkkeitä, täällä minulle sanottiin, että anna hunajaa. Silloin parempi tieto on teillä.” Lääkäriltä oli mennyt uskottavuus ja minunkin oli selvästi koetteilla.

”Miten hunaja vaikuttaa, parantaako se taudin?” nainen kysyi tiukasti.

Kerroin, että hunaja hillitsee yskän ärsytystä ja antimikrobisena aineena saattaa myös vähentää taudinaiheuttajia kurkussa. Totesin kuitenkin, että tuskin tauti noin vain hunajallakaan lähtee. Aikansa se ottaa, ei mahda mitään.

”Mmm.” Soittaja pohdiskeli.

Minä puristin luuria seuraavaa pulmaa odottaessa. Mutta nainen olikin tehnyt päätöksensä: ”Minä annan kahdesti teelusikallisen. Kiitos teille.”

Puhelun päätyttyä yskähtelin jo itsekin. Menin hunajapurkille, joita toimistollamme on aina useita. Teelusikallinen voiteli ajatuksiani. Arvelin tehneeni parhaani ja toivoin vain vilpittömästi, että lapsen yskä paranee mahdollisimman nopeasti – ja että lapsi nauttii hoitomenetelmästä.

Tässä tietoa hunajasta hoitona lasten yskään:

www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00728
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nak08111  

Hunajan antimikrobisesta tehosta on kirjoitettu täällä:
www.ruokatieto.fi/uutiset/suomalaisilla-hunajilla-antimikrobista-tehoa