Pikkujouluaikaan sopivat sinihomejuusto-karpalomuffinit

Nämä suolaiset muffinit käyvät hyvin glögin, kahvin tai teen parissa nautittaviksi. Sinihomejuusto maistuu mielestäni juuri sopivasti eli ei liikaa. Muffiit ovat lisäksi helppoa ja nopeaa leivottavaa.

 

Sinihomejuusto-karpalomuffinit (n. 10 kpl)

2 munaa
90 g margariinia tai voita
1 dl maitoa tai maustamatonta jogurttia
2 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
75 g sinihomejuustoa pieninä paloina
1 rkl hunajaa *
75 g kuivattuja karpaloita *
(koristeeksi pekaanipähkinöitä)

Vatkaa munien rakenne rikki. Lisää pehmeä rasva ja maito (tai jogurtti). Sekoita joukkoon sinihomejuusto, hunaja, karpalot ja kuivat aineet. Lusikoi taikina muffinivuokiin. Halutessasi voit painaa jokaisen muffinin koristeeksi pekaanipähkinän. Paista 200 asteessa 15–20 minuuttia.

* = raaka-aine hyötyy hyönteispölytyksestä

Innoitus reseptiin saatu K-Ruoka -sivujen reseptistä.

Juustoa, hunajaa, viiniä ja hyvää uutta vuotta!

Hunaja maistuu juustojen kanssa ja sen avulla voi koristella annoksia.

Uutena vuotena kokoonnutaan ystävien ja perheen kanssa jälleen hyvän ruuan ääreen. Jouluruokien jälkeen itse ainakin kaipaan nopeaa ja helppoa (mutta hyvää) juhlaillan purtavaa. Juusto-viini-ilta onkin ihan mainio tapa juhlistaa vuoden viimeistä iltaa ja suunnitella tulevan vuoden kujeita.

Juustolautanen tarvitsee aina rinnalleen jotain makeaa. Hillot ja hedelmät ovat yleinen valinta. Myös hunajapurkki on mainio lisä juustopöytään. Laatuhunaja tuo ihanan vivahteen juustojen ja viinien kanssa.

"Hunaja korostaa juuston makua"

Hunaja sopii tiettyjen juustojen kanssa erityisen hyvin yhteen. Hesarissa oli viime vuonna resepti hunajassa dipatusta manchego-juustosta. Hunajan kerrottiin korostavan juuston hyvää makua. Pitkään olen himoinnut tätä reseptiä testattavaksi ja vihdoin koitti juustoilta. Resepti on helppo:

200 g manchegojuustoa
1/2 dl kuorittuja pistaasipähkinöitä**
2 rkl juoksevaa hunajaa**

Leikkaa tai murra juusto paloiksi. Murskaa pistaasipähkinät huhmareessa tai veitsellä kevyesti leikaten. Pyöritä juustopalat hunajassa ja sitten pähkinärouheessa.

Niin helppoa ja niin hyvää! Juusto tosiaan maistui hunajan kanssa paremmalta kuin pelkästään syötynä. Ja vihreä pistaasirouhe tekee ruuasta oikein fiinin näköisen.

Käytin manchegon kanssa vaaleaa juoksevaa hunajaa. Jos hunajasi on kiteytynyttä, saat sen juoksevaksi esim. vesihauteessa.

Hunajaa kannattaa juustopöytään laittaa muutenkin tarjolle. Välillä siitä voi sipaista makeaa keksin päälle, jos suolaiset juustot alkavat liikaa painamaan.

Hyvää uutta vuotta!

Vinkkejä juustopöytään:

-Varaa 3-5 eri juustoa maisteltavaksi (Jälkiruoaksi juustoa kannattaa varata n. 50-100g/henkilö, mutta aterian koostuessa vain juustotarjoilusta, tulee varata n.150-200g juustoa henkeä kohti)

-Ota juustot huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen tarjoilua, jotta aromit pääsevät paremmin esiin. (vähintään puoli tuntia, jopa pari tuntia aiemmin.)

-Tarjoile juustojen kanssa esimerkiksi keksejä, hedelmiä, hunajaa, pähkinöitä (esim. manteleita) ja hilloja**

(homejuustolla täytetyt taatelit** ovat yksi suosikkini)

-Valitse sopiva viini, olut tai alkoholiton juoma juustojen ja maun mukaan

Kiitos taas kaikille kuluneesta vuodesta! Oikein hyvää uutta vuotta 2015 kaikille hunajan ystäville!

-Tuula

_____
** mehiläiset tekevät paitsi hunajan, myös pölyttävät monet pähkinämme ja juustopöydässä herkulliset hedelmät. Esimerkiksi mantelit ja pistaasipähkinät vaativat höynteispölytyksen ja mehiläisiä hankitaankin usein pölytyspalveluna paikalle tekemään työt.

Hunajaa suoraan kennosta

Kennohunajaa eli linkoamatonta hunajaa.

Viime viikolla pyysin päästä heinäveteläisen Pelkosen Juhan mukaan mehiläispesille ja hunajasadon äärelle.

Ensin kävimme mehiläispesillä ja Juha mm. otti pesistä jonkin verran hunajakennoja. Sitten pistettiin pieni linko pystyyn ja lingottiin hunajaa purkkiin.

Koska Juha on ystävällinen mies, niin hän kysyi, haluaisinko kokonaisen kehän hunajineen ja kennoineen. Eihän sellaisesta tarjouksesta voi kieltäytyä!

Pääsin heti reissusta palattuani esittelemään tätä ihmeellisyyttä perheelleni. Tuoretta kennohunajaa lusikoitiin nopeasti parempiin suihin, mutta suuren osan sain talteen myöhempiin tarkoituksiin.

Kennohunaja on tietysti parhaimmillaan tuoreena. Tällöin hunajakenno on mielestäni miellyttävää pureskeltavaa: ajan myötä vaha muuttuu, eikä sen popsiminen tunnu enää niin kivalta. Kennohunajan voi siis syödä sellaisenaan, mutta jos ajatus vahan nielemisestä on epämiellyttävä, niin toki vahan saa sylkäistä poiskin. 

Juha siirtää hunajaa pois pesästä.

Kokonainen hunajakenno, josta on jo lusikoitu maistiaisia.
Mehiläiset peittävät valmiin hunajan vahalla:
tästä kennosta oli vielä noin kolmasosa eli
vasen puoli peittämättä. Pidempiaikaiseen varastointiin
talteenotettavan kennohunajan kohdalla
suositeltavinta on täysin peitetty kenno.

Leikkelin kennoa paloiksi. Osan paloista otin talteen sellaisenaan,
osasta puristin harson avulla hunajan pois.
Mehiläistarhaaja laittaa mehiläisille pesään kehiä, joissa
on valmiina myös vahapohjuke, jota hyödyntäen
mehiläiset voivat työskennellä. Kehä myös yleensä langoitetaan
(tästä lisää esim. Pappilan elämää -blogista). Langat
paljastuvat hunajakennoa leikeltäessä.

Kennohunajaa suositellaan usein esimerkiksi juustojen seuralaiseksi.
Lisäksi kennohunajasta saa näyttävyyttä esimerkiksi
jälkiruokiin tai makua pähkinöiden rinnalle.

Mistä kennohunajaa sitten saa? Jotkut tarhaajat keräävät kennohunajaa myyntiin pieniin rasioihin, ja olen nähnyt kotimaista kennohunajaa Helsingissä etenkin pienissä elintarvikekaupoissa ja esimerkiksi kauppahalleissa.

Yksi keino kennohunajan hankkimiseen on myös suora yhteys hunajantuottajaan: ehkä hän on valmis ottamaan talteen kennohunajaa sinua varten. Mutta yhteydenotto kannattaa tehdä nyt, sillä kun hunajan satokausi on ohi, niin ei hunajakennoja enää ole käytettävissä. Pienessäkin palassa on yllättävän paljon hunajaa, ja esimerkiksi juustolautasen vierellä kennohunaja on hieno lisä.