Joulupalloon

Missä mehiläiset ovat tähän aikaan vuodesta? Tiedätkö? Aika moni arvelee, että ne nukkuvat talviunta tai horrostavat jossain kolossa, ehkä peräti kuolivat pakkasten tultua. Mutta mikään noista ei ole mehiläisten juttu.

Nukkuvista hyönteisistä en ole kuullut, mutta moni hyönteinen kyllä horrostaa. Monesti mehiläiseen sekoitettavien ampiaisten ja kimalaisten kuningattaret etsivät itselleen syksyllä sopivan kolon vaikkapa maasta tai halkopinosta. Sieltä ne keväällä kömpivät muodostamaan uutta yhteiskuntaa – muu porukka kun kuolee joka syksy kasvien kukinnan haipuessa. Muurahaisetkin horrostavat pesänsä maanalaisissa osissa, joskaan niiden ei tarvitse tuottaa uutta yhteiskuntaa joka kevät, sillä kuningattarien lisäksi työläisetkin talvehtivat.

Höyryävän lämmin mehiläisten talvipallo. Kuva: Ari Seppälä

Mehiläiset sen sijaan pysyvät pesässään jatkuvassa liikkeessä koko talven. Ne kerääntyvät kuningattarensa ympärille palloksi, jossa väki kiertää itseään värisyttäen pallon sisäkehiltä ulkokehille ja taas takaisin. Tiivistämällä ja väljentämällä palloa ne pitävät keskellä olevan emon lämpötilan suotuisana ja pysyvät yhteis-kuntansa tuottaman lämmön avulla itsekin hengissä. Energianaan ne käyttävät joko hunajaa tai mehiläistarhaajan niille varaamaa sokeriliuosta.

Me pohjolan ihmiset tuotamme näihin aikoihin ihan omanlaisiamme muodostelmia. Joulu tulee, ja aika moni haluaa viettää sen jonkinlaisessa porukassa – perheen, ystävien tai sukulaisten kanssa. Nekin, jotka rauhoittavat joulunajan lahja- ja ruokahössötykseltä, käyvät ehkäpä laulamassa yhteislaulutapahtumissa tai kuuntelemassa konsertteja. Jotenkin yhdessäolo – vaikkapa hiljaa yhdessä istuminenkin – lievittää meidänkin kylmää ja pimeää vuodenaikaamme.

Rauhallista oloa kaikkiin mahdollisiin joulupalloihin ja muihin joulumuodostelmiin.

Joululahjoja pohtiville vielä vinkki ihmisiä ilahduttavasta mehiläislahjasta: Kirkon ulkomaan avun kautta lahjoitettu mehiläispesä auttaa kehitysmaiden köyhimpiä ihmisiä toimeentulon hankkimisessa: www.toisenlainenlahja.fi/product/mehilaispesa/

Helpottava hellejuoma

Helle voi saada ihmisen tosiaan epävireeseen. Epätavallisen lämmin kesä on ollut osalle suomalaisista tuskallisen kuuma. Erityisen hankalia monelle ovat trooppiset yöt, jolloin lämpötila on pysytellyt 20 asteen lämpimämmällä puolella. Aamulla on väsynyt ja nihkeä olo, kun yöllä on pyörinyt unetta kosteissa lakanoissa.

Kuten ampiaisten määrästäkin huomaa, Suomen tämän kesäiset hellekelit eivät vielä pistiäisiä hetkauta. Toki nekin tarvitsevat lämpimillä ilmoilla riittävästi nestettä ja ravintoa, sillä niiden on viilennettävä pesäänsä, mikä kuluttaa energiaa. Mehiläishoitajat tarjoavat siksi mehiläisille vettä esimerkiksi astioista, joissa on veden lisäksi kellumassa puupaloja. Niiden päälle mehiläiset voivat asettua juomaan.

Mehiläisiä esiintyy ja mehiläishoitoa harjoitetaan myös kuumilla alueilla. Kovin kuivissa paikoissa hunajasadot jäävät kuitenkin pienemmiksi, ja kuivien kausien aikana mehiläishoitajat saattavat joutua ruokkimaan kasvattejaan. Kuiviin ja kuumiin oloihin sopeutuneet mehiläiskannat selviävät ankarissakin oloissa, tosin rajansa kaikella: mehiläistarhausta on yritetty myös Saudi-Arabiassa, mutta toistaiseksi ilmasto, jossa kesälämpötila saattaa nousta 60 asteeseen, on ollut tarhamehiläisille liian kova ja lähes kaikki pesät ovat kuolleet vuoden sisällä.

Mutta takaisin meihin pohjoisen ihmisiin, jotka olemme olleet lämmöstä ihmeissämme. Meillekin on tärkeää pitää neste- ja energiatasapainomme sopivana. Yksi ihana hellejuoma on urheilujuomanakin tunnettu Mehiläisenpisto. Jääkaappikylmä juoma maistuu raikkaalta ja virkistää niin aamun nihkeydessä, päivän kuumuudessa kuin lämpimässä illassa. Kannattaa kokeilla!

Kuva: Virpi Aaltonen

Mehiläisenpisto-juoma

9 dl vettä

3 rkl hunajaa (tai maun mukaan)

Yhden sitruunan mehu

Ripaus suolaa

Sekoita ainekset hyvin, jäähdytä kylmäksi ja nauti. Jos hunaja on melko kovaksi kiteytynyttä, voit käyttää valmistuksessa haaleaa vettä, jolloin hunaja liukenee veteen paremmin.

Kevyesti uuteen kauteen

Kevät humahti. Tuli vaikkei pitkään meinannut edes luvata. Mehiläisille se tarkoittaa vuoden ensimmäistä lentoa, puhdistuslentoa. Mehiläiset ovat talvehtineet kuningattarensa ympärillä talvipallossa, ja nyt ne lähtevät joukolla ulkoilmaan tyhjentämään suolensa pitkän talven jälkeen. Jos moni ihminen haluaa keväällä paastota ja aloittaa puhtaalta pöydältä, mehiläiset keventävät oloaan varsin konkreettisesti. Etelä-Suomessa viime viikonlopun aurinkoinen sää sai puhdistuslennot kunnolla käyntiin, pohjoisempana puhdistellaan hankien keskellä vielä kiitoratoja lumesta.

Mehiläistarhaajat elävät jännittävää aikaa. Selvisivätkö kaikki pesät talvesta? Riittääkö luonnossa ruokaa vai pitääkö mehiläisiä auttaa vielä lisäruualla? Väistämättä Suomen oloissa jotkin pesät kuolevat talvella. Varroapunkki on heikentänyt ehkä pesää liiaksi, talviruokaa ei ole ollut riittävästi tai talvipallo on ajautunut liian kauas ruokavaroista. Talvitappiot vievät Suomessa vuosittain noin 15 prosenttia mehiläispesistä, mutta jokainen menetetty pesä murehduttaa ja tarhaaja pyrkii selvittämään syyn mehiläisten kuolemaan, jotta seuraavana talvena pärjättäisiin paremmin.

Tänä vuonna mehiläiskevään haasteena on ruuan riittävyys. Talvi piti luontoa otteessaan pitkään. Kun päivälämpötilat ovat nyt nopeasti nousseet, mehiläiset lähtevät etsimään siitepölyä, jota ei juuri vielä ole tarjolla. Siitepölyravinto on tärkeää erityisesti keväällä, sillä mehiläiset tarjoilevat sitä kehittyville toukilleen. Ensimmäisiä ruokakasveja mehiläisille ovat lepät, pähkinäpensaat ja puutarhojen sipulikukat, kuten krookus sekä sini- ja helmililjat. Kevään ylivoimaisesti tärkein mehiläiskasvi on kuitenkin paju, joka tuottaa suuria määriä mettä ja siitepölyä myös muiden pölyttäjien tarpeisiin.

Jos ruokaa ei luonnosta saa, mehiläishoitaja voi laittaa pesään syksyltä säästämänsä hunajaa tai pergaa eli mehiläisten säilömää siitepölyä sisältävän kennoston. Tai sitten yhteiskunnalle voi tarjota ihmisen valmistaman, sokeria sisältävän ruokapakkauksen. Siten selvitään siihen asti, että luonto ja mehiläiset pääsevät samaan rytmiin.

Mehiläispesien ympärillä ilma on nyt sakeanaan paitsi puhdistautuvia mehiläisiä myös odotusta ja iloa. Talvi on ohi ja uusi kausi alkanut. Kuten eräs tarhaaja somessa totesi: Game is on!

Pajut ovat mehiläisille kevään tärkeimpiä kasveja. Ne tuottavat runsaasti hyvälaatuista mettä lentomehiläisten ravinnoksi ja siitepölyä toukille. Kuva: Tarja Ollikka

 

Leskenlehti kukkii usein jo ennen pajua. Se tuottaa myös mettä mutta erityisesti siitepölyä, jota kuvan mehiläisellä onkin vasu pullollaan. Kuva: Tarja Ollikka

Voikukka ei kuulu vielä kevään ensimmäisiin kukkiviin kasveihin, mutta kun se pääsee kukkaan, mehiläiset käyvät siinä mielellään. Joskus voikukasta voidaan saada hunajaakin. Kuva: Tarja Ollikka

Kevään kukat jo mielessä - istuta kukkasipuleita itsellesi ja pölyttäjille



Kevättähdet tarjoavat keväällä mettä ja siitepölyä pölyttäjille.

Kevään aikaiset kukkijat, sipulikukat, ovat tärkeitä meidän ihmisten mielialalle. Ensimmäisten kukkien noustessa esiin pitkän talven jälkeen, herää taas usko siihen, että kevät ja kesä tulevat taas. Kevään sipulikukkien merkitys on myös pölyttäjille todella suuri: kukkasipulien joukossa on paljon hyviä mesikasveja mehiläisille ja muille pölyttäjille.

Tuoreimmassa Kotipuutarha –lehdessä oli toimittaja ja Hyötykasviyhdistyksen tiedottaja Outi Tynyksen haastattelu ja vinkit pölyttäjille maistuviin kukkaistutuksiin. Juttu kertoo, kuinka Tynyksen oma piha tarjoaa pölyttäjille runsaan ruokailun kukkamatolla. Tässä lehden vinkit, kuinka omalle pihalle saa paljon sekä pölyttäjiä että aikaisia kukkijoita ilahduttamaan silmää:

• Idänsinililja houkuttelee hyönteisiä mesiherkkujen ääreen hunajaisella tuoksullaan. Kasvi leviää tehokkaasta, joten hyönteiset saavat siitä myötä runsaasti ravintoa.

• Moni aikainen ja pieni kukkija on tärkeä pölyttäjille. Helmililja hyvä medenantaja, mutta toisin kuin idänsinililja, se leviää hillitysti.
• Kevättähdet maistuvat hyötyhyönteisille ja ne myös kylväytyvät ahkerasti.
• Siitepöly on keväällä pölyttäjille tärkeää. Kevättähdet ja krookukset ovat tärkeitä siitepölyn lähteitä. Krookusta eli sahramia löytyy useita lajeja- ja lajikkeita. Krookuksia voi kylvää sinne tänne ja ne jatkavat tehokkaasti lisääntymistä jakautumalla.
• Tynys myös suosittelee kokeilemaan pystykiurunkannusta. Kasvi on Etelä-Suomessa luonnonvarainen. Se kukkii usein jo huhtikuussa ja esimerkiksi kimalaiset nauttivat siitä.

Helposti leviävät kasvit ovat pölyttäjille hyväksi, koska ne saavat siten helposti paljon ravintoa samasta paikasta. Jos kasvi ei vielä ole levinnyt tai on hidas leviämään, kannattaa istuttaa suurempi ryhmä tiettyä sipulia, jolloin kukista muodostuu kaunis ja mehiläisille käyttökelpoinen alue. 

Ajankohtaisia vinkkejä sipulikukkien istutukseen löydät esimerkiksi Kotipuutarhan sivuilta.

Hyviä paikkoja istuttaa kukkasipuleita ovat lehtipensaiden tai puiden alustat, kukkapenkit ja hoidetut niittyalueet, jotka ovat keväällä valoisia ja kesällä varjoisia. Jos sipulikasvien haluaa jatkavan elinvoimaisina eloaan myös seuraavana vuonna ja lisääntyvän, niiden lehtien pitää saada rauhassa kuihtua ja siementen kehittyä. Niinpä paikka jossa nurmikko leikataan heti kesän alussa ei ole hyvä paikka sipulikasveille.

maalis-huhtikuussa kukkivia:

Lumikello

Posliinihyasintti

Sinililja

Kevättähti

 

huhtikuussa kukkivia:

Helmililja

Krookukset

Käenrieskat

Aikaiset tulppaani- ja narsissilajikkeet

 

toukokuussa kukkivia:

Suurin osa tulppaaneista ja narsisseista

Pikarililjat

 

kesäkuussa kukkivia:

Jotkin myöhäiset tulppaani-  ja narsissilajikkeet

Erilaiset laukat

  

Puutarhan ja luonnon marjakasvit ovat mehiläisten mieleen

Pihlaja haisee ihmisnenään pahalta, mutta mehiläinen tykkää.

Puutarhaintoilijoiden sormet syyhyävät. Pihaa täytyy päästä hoitamaan! Kunpa kevät tästä pian etenisi, jotta pääsisimme oikeasti puutarhatöihin ja mehiläiset pääsivät keräämään itselleen mettä ja siitepölyä. No, vaikka sataisi räntää, kuten tätä kirjoittaessa, voi aina suunnitella tulevia istutuksia ja kylvöjä.

Moni haaveilee marjapensaita pihallensa. Herukoita, karviaisia, pihlajia ehkä jokin koristeellinen paju. Marjapensaat- ja puut ovat suosittuja ja kauniita puutarhakasveja. Ne tarjoavat usein pölyttäjille runsaasti ravintoa, eli niitä kannattaa hankkia myös  pölyttäjien hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Hankkisinko herukoita tai karviaisia?


Ilman pölyttäjiä monen kasvin marjasato jäisi laihaksi. Mehiläiset ja luonnonpölyttäjät lisäävät esimerkiksi herukoiden marjojen määrää ja kokoa, jos sääolot eivät muuten rajoita marjojen kasvua tai pölyttäjien lentoa.

Suomessa kasvaa luonnonvaraisena puna- ja mustaherukkaa lehtomaisilla kasvupaikoilla. Viljelyssä on näiden lisäksi valko- ja viherherukkaa. Erityisesti aikaisin kukkiva punaherukka hyötyy tarhatuista mehiläisistä. Niiden kukinta-aikaan myöhäisemmät luonnonkimalaisemot vasta etsivät pesäpaikkaa, eikä jälkikasvua ole ehditty kasvattaa pölytystyöhön. Mustaherukka sen sijaan kukkii vähän myöhemmin, jolloin luonnonpölyttäjät ovat jo päässeet hyvään vauhtiin ja pölyttävät myös mustaherukkaa (kuten tarhatut mehiläisetkin). 

Medentuotanto on herukoilla kohtalaisen hyvä, joten ne houkuttelevat pölyttäjiä. Siitepölyä niistä saa kohtalaisesti tai vähän. Herukoista saatava mesi kuluu mehiläisillä pesän vahvistumiseen keväällä, eli herukkahunajaa ei voida ottaa talteen.

Herukoiden sukuun kuuluu myös karviainen, jota mehiläiset myös pölyttävät. Karviainen ei kasva luonnonvaraisena, mutta on maukas pihan marjapensas!


Pihlajassa tympeä tuoksu joka houkuttelee pölyttäjiä
Pihlajaa kasvaa Suomessa lähes koko maassa. Se ei kuki hyvin joka vuosi, mutta muutaman vuoden välein tulee todella runsaita kukintavuosia. Se kukkii suurimmassa osassa maata kesäkuussa, jolloin moni pölyttäjä on täydessä työkunnossa. Kukissa on voimakas ja ihmisen nenään tympeä tuoksu. Mutta se houkuttelee paljon pölyttäjiä! Se tarjoaa esimerkiksi mehiläisille kohtalaisen hyvin mettä ja siitepölyä.

Luonnonmustikka- ja pensasmustikkasadot moninkertaistuvat
Mustikka on ihastuttava kasvi niin luonnossa kuin puolivillinä pihassakin. Mustikka kukkii Etelä-Suomessa jo toukokuussa. Sitä pölyttää kimalaiset ja eri mehiläiset. Jos sää on huono pölyttäjille, mustikan sato jää helposti heikoksi. Mustikan kukka on myös hallanarka.

Tarhamehiläisten merkitys mustikkasatoon korostuu etenkin huonoina kimalaisvuosina. Mehiläispesien ja erakkomehiläisten keinopesien vienti mustikkametsiin parantaisi satoa entisestään, kerrotaan tuoreessa raportissa. Mehiläiset saavat mustikan kukasta kohtalaisesti mettä ja siitepölyä.

Pensasmustikan viljelyala on Suomessa kasvussa. Sadon maksimoimiseksi alueella kannattaa ehdottomasti olla tarhattuja mehiläisiä. Onnistuneen mehiläispölytyksen on todettu moninkertaistavan sen marjasadon (H. Pollari, Hyönteispölytyksen vaikutus neljän eri viljelykasvin sadon laatuun ja määrään, 2011)

Omaksi ja mehiläisten iloksi kannattaa käydä katsomassa puutarhaliikkeen marjakasvitarjonta. Sieltä voi löytyä uusia aarteita kotipihaan :)

Mehiläinen herukan kukalla. Moni puutarhakasvi tarvitsee pölyttäjiä.

 Kirjoitus perustuu mm. Mehiläinen 2/2017 julkaistuun artikkeliin "Kevään ja alkukesän mehiläiskasveja" (Tarja Ollikka).

Ilmastonmuutos vaikuttaa myös pölyttäjiin

Viime viikolla julkaistiin Luonnonvarakeskuksen (Luke) raportti ”Lisää tehoa ilmastonmuutokseen sopeutumiseen – Sopeutumisen tila 2017”. Raportti sai minut pohtimaan ilmastonmuutoksen vaikutusta pölyttäjiin. Olin yllättynyt, että raportissa ei mainittu esimerkiksi mehiläisiä sanallakaan, vaikka raporttia varten oli tehty laaja sidosryhmäkartoitus. Ilmastonmuutos vaikuttaa totta kai myös eri pölyttäjiin. Voimme jo lukea, kuinka ilmastonmuutos vaikuttaa esimerkiksi kasvintuotantoon: on varauduttava säiden ääri-ilmiöihin, tulokaslajeihin, tauteihin, eroosioon jne. En ole ilmastoasiantuntija, mutta tässä joitain alalla esiin nousseita pohdintoja:

Varroapunkki levittää tauteja ja heikentää pesiä.

• Pahentaako ilmaston lämpeneminen punkkiongelmaa? Punkkeja ei kaivata lisää, sillä ne ovat jo nyt Suomen tarhauksen suurin vitsaus. Jos ilmasto lämpenee, varroapunkin elinolosuhteet saattavat kuitenkin muuttua myönteisemmäksi. Suomessa punkkiongelmaa rajoittaa kylmyyden takia se, että talvella mehiläiset eivät tuota toukkia (=sikiötauko). Punkki nimittäin tarvitsee toukkakennoja lisääntymiseen, eikä lisääntyminen siis pitkän talven aikana onnistu. Jos ilmasto lämpenee, kasvaako punkkien lisääntymisaika ja siten punkkien määrä? 
• Uhkaavatko tulokslajit mehiläisiä? Jos ilmasto lämpenee, voi Suomeen muuttaa  uusia tulokaslajeja. Joukossa voi olla myös mehiläisille erittäin vaarallisia lajeja. Yksi näistä on pieni pesäkuoriainen, jota esiintyy tällä hetkellä tiettävästi EU-maista vain Italiassa. Se ei pysty talvehtimaan Suomen oloissa, mutta entä jos ilmasto lämpenee…Toinen Euroopassa leviävä haitallinen laji on aasianherhiläinen. Se on kovaa vauhtia levinnyt Euroopassa viime vuosina ja sitä emme varmasti haluaisi tänne asumaan.



Kasvit ja pölyttäjät ovat oppineet toistensa tavoille.

• Muuttuuko kasvillisuus? Jos jotkut kasvilajit katoavat ilmaston muuttuessa, sillä voi olla suuri vaikutus tiettyihin pölyttäjälajeihin. Eräät perhoset tai kimalaislajit ovat sopeutuneet juuri tiettyihin kasveihin. Toki tämä menee myös toisin päin: jos ”saamme” Suomeen uusia kasvilajeja, uudet pölyttäjälajit saattavat menestyä täällä. Eli lajisto voi muuttua paljonkin ajan saatossa.
• Muuttuvatko vuodenajat? Joidenkin hyönteisen vuodenkierto on hiuksen hienoa.  Moni pölyttäjä ja kasvi ovat vuosituhansien aikana sopeutuneet yhdessä tiettyyn vuodenkiertoon. Kun kasvi kukkii, oikeat pölyttäjät ovat liikkeellä oikeaan aikaan. Tutkijat ovat kuitenkin havainneet, että kun ilmasto on lämmennyt, pölyttäjät lähtevät väärään aikaan liikkeelle ja siitä voi kärsiä sekä kasvi että pölyttäjä. Hyönteiset ja kasvit voivat joutua siis keskenään epätahtiin!
• Luonnonpölyttäjät eivät sopeudu uuteen ilmastoon. Tutkijat ovat jo havainneet, että esimerkiksi Fijillä viileämpään ilmastoon sopeutuneet villipölyttäjät ovat jo kärsineet ilmaston lämpenemisestä.
• Ilmastonmuutoksen vaikutus hunajasatoon? Suomessa yhdestä pesästä saatava satomäärä on keskimäärin Euroopan suurin, 40 kiloa/pesä/vuosi (mutta pieni pesämäärä suhteessa moniin maihin). Meillä on runsas ja monipuolinen kasvillisuus, emmekä kärsi kuivuudesta, joka haittaa kasvien mesimistä (tosin sadetta saisi olla joinain kesinä vähemmän). Tuleeko tämä muuttumaan pitkän ajan kuluessa? Huonompaan vai parempaan suuntaan?

Mehiläisillä ja muilla pölyttäjillä on niin valtava merkitys meille ihmisille, että alkaa ihan jännittämään, kun miettii mitä vaikutuksia ilmastonmuutoksella voisi olla. Tutkijat sanovat, että osa ilmastonmuutoksen aiheuttamista muutoksista on väistämättömiä, joten niihin on taloudellisesti kannattavinta sopeutua ennakkoon. ”Jos toimet aloitetaan oikein, Suomi voi hyötyä muuttuvasta ilmastosta”, Luken raportissa sanotaan. Ottamatta kantaa siihen, kuka hyötyy ja kuka ei, nyt tarvitsisimme pikaisesti tutkimusta ilmastonmuutoksen vaikutuksista pölyttäjiin Suomessa!

-Tuula