Kesäinen mehiläismediakatsaus

Mehiläistarhausopiskelua
Rääkkylässä Pohjois-Karjalassa tänä kesänä

Moni tarhaaja on jo lingonnut tämän kesän ensimmäiset hunajat. Myös hunajasadon määrää on arvuuteltu ja arvailtu julkisuudessa, mutta lopullinen tieto siitä saadaan vasta myöhemmin.

Tietysti paikalliset erot ovat suuria: jokin mehiläistarha voi tuottaa reilusti hunajaa, kun taas muutaman kilometrin päässä toisessa tarhassa satoa ei kerry kehuttavasti.

Mehiläiset ovat mitä mainioin kesäinen aihe myös medialle. Tässä muutamia nostoja erilaisista kirjoituksista viime viikoilta.

Mitä tehdä, kun kotipihaan ilmestyy mehiäisparvi (Turun Sanomat 13.7.)

Jutussa kerrotaan mehiläisten parveilusta ja siitä, miten tulisi toimia, jos parvi ilmestyy oman talon nurkille. Mukana on myös video, jossa parvi tiputetaan oksalta talteen.

"Tarvainen painottaa, että mehiläisiä ei saa missään nimessä myrkyttää omin avuin. Kun yksi Raid-pullolla varustautunut ihminen ja kokonainen mehiläisparvi ottavat mittaa toisistaan, ihminen jää hengenvaarallisella tavalla toiseksi.
Eikä kotipihaan ilmestyneisiin mehiläisiin ole edes tarvis suhtautua vihamielisesti. Lentäessään auringon pimentävä ja kovaa ääntä pitävä parvi on ainakin luonnosta kiinnostuneen mielestä komea näky.
– Parvea voi ihastella matkan päästä ja siitä kannattaa ottaa kuvia. Ja sanotaan, että parvi pihassa tuo onnea talolle."

Mehiläiset veivät mansikkatilan luomuun
(Luomua. Ilman muuta. Heinäkuu 2014)

Luomumarjanviljelijälle mehiläiset ovat suureksi hyödyksi. Ne sekä pölyttävät kukkia että vievät kukkiin homeentorjunta-ainetta. 

"Opiskellessaan agroekologiaa Helsingin yliopistossa Keskitalo vakuuttui, että harmaahomettakin on mahdollista torjua luonnonmukaisin menetelmin.
– Professori Heikki Hokkanen esitteli, miten harmaahometta voidaan torjua mehiläisten avulla. Pesien lentolaudoille levitetään mikrobivalmistetta, joka tarttuu mehiläisten jalkoihin. Pölyttäessään mansikan mehiläinen levittää kukkaan myös mikrobin, joka estää harmaahometartunnan."

Pistikö mehiläinen? Näin mehiläistarhaaja välttää myrkytyksen
(Yle Luonto 20.7.)

Jutussa annetaan vinkki mehiläisten, ampiaisen tai kimalaisen piston ensihoitoon. Lisäksi juttu kertoo mesikasveista, mehiläiskesän etenemisestä sekä mehiläistarhaajan mahdollisuuksista vaikuttaa mehiläisten luonteeseen kuningatarmehiläisten valinnoilla.

"Mehiläisten medenkeruukausi alkaa varhain keväällä pajun, leskenlehden ja voikukan kukinnan aikaan. Kautta jatkaa valkoapila, vadelma ja horsma. Juuri horsma on mehiläisten aktiivisuuskauden hyvä mittari."

Hunajaa voi tuottaa myös kaupunkipihassa
(Ilkka 14.6.)

Petteri Helander kertoo oman mehiläistarhauksensa taustoista sekä mehiläisharrastuksesta yleisesti.

"Helander suosittelee kurssia tarhausta suunnitteleville. Kristiinassa kurssi oli keväällä.
Perushankinnat ovat pesän lisäksi hunajalinko, tyhjiä pesälaatikoita ja suojapuku. Kustannukset ovat tuhannen euron luokkaa.
– Tarhaus ei ole vaikeaa, mutta perusasiat pitää oppia. Pesiä pitää seurata viikoittain. Jos yhdyskunta ryhtyy esimerkiksi parveilemaan, se on käytännössä menetetty. Myös punkin torjunta pitää hoitaa joka syksy.
Vaasalaissyntyinen, Ylimarkussa asuva ja Kristiinassa mökkeilevä Helander innostui mehiläisistä kuutisen vuotta sitten.
– Lehdessä oli ilmoitus myytävistä mehiläispesistä. Hankimme muutaman pesän harrastukseksi. Siitä se lähti.

Pörräävät pölyttäjät (Kuopion kaupunginkirjasto)

Luontopedagogi Mari Wikholm valottaa blogitekstissää mehiläisten merkitystä.

"Aamiaispöydästämme puuttuisi mustikkasoppa, jos metsissä ei lentäisi kimalaisia. Ilman mehiläisiä emme söisi omenoita tai päärynöitä emmekä lettuja hunajalla tai vadelmahillolla. Suklaasta saamme kiittää erästä trooppista kärpästä, ja jäisipä moni kahvikuppikin juomatta, jos kahvipensaissa ei pörräisi pölyttäjiä. Ruokapöytämme jäisi siis huomattavasti köyhemmäksi, värittömämmäksi ja mauttomammaksi, sillä hyönteiset pölyttävät useimmat tärkeimmät ruokakasvimme ja lisäksi vielä lukuisia karjalle syötettäviä kasveja." 

- - - -

Nämä ja monet muut linkit olemme jakaneet myös Hunajan Facebook-sivulla sekä Twitter-tilillämme. Tervetuloa seuraamaan myös niitä! Tallennamme erilaisia mehiläis- ja hunajalinkkejä myös Delicious-palveluun.

Hunajantuotanto on Suomessa luomun edelläkävijöitä

Luomutuotteen tunnus EU:ssa on sirkkalehti
(ylempi purkki).
Aistinvaraisesti eli esimerksi maun
tai rakenteen perusteella
luomuhunajaa ei voi  erottaa tavanomaisesti
tuotetusta hunajasta.

Luomutuotannon kasvattamisen puolesta puhuvat nyt monet eri tahot: esimerkiksi EU:n komissio tiedotti maaliskuussa, kuinka luomutuotantoa halutaan lisätä.

Suomalainen mehiläishoito on luomutuotannon edelläkävijöitä. Noin joka kymmenes mehiläispesä maassamme kuuluu luomutuotantoon, ja myös noin kymmenen prosenttia hunajasadosta on luomua.

Tämä on iso määrä verrattuna esimerkiksi viljaan (2,2 prosenttia luomua), naudanlihaan (3,1 prosenttia) tai kananmuniin (4 prosenttia). Nämä luvut viime vuoden luomutuotannosta löytyvät Pro Luomun esityksestä.

Viime vuonna luomumehiläishoitoa harjoitti 57 tarhaajaa. Heillä oli yhteensä 4 116 mehiläispesää. Suurin osa luomuhunajasta tuotetaan Pohjois-Karjalassa ja Keski-Suomessa. Näillä alueilla oli yhteensä 2 500  luomumehiläispesää.

Luomutuotantoa valvotaan

Varsin usein suomalaisen tuotannon kohdalla törmää näkemykseen siitä, että "kaikkihan on Suomessa melkein luomua". Perustavanlaatuinen ero luomussa on kuitenkin se, että se on valvottua tuotantoa.

Mehiläishoidossa tämä tarkoittaa sitä, että tarhaajan on mm. pidettävä varsin tarkkaa kirjaa omasta toiminnastaan. Vuosittain suoritetaan luomutarkastus, joka on tarhaajalle maksullinen.

Tämän valvonnan ansiosta luomutuottajat ja heidän toimintansa tiedetään hyvin. Muille mehiläistarhaajille ei ole vastaavaa valvontajärjestelmää.

On tietysti totta, että mehiläishoidossa luomun ja tavallisen tuotannon väliset erot ovat pienempiä kuin esimerkiksi sianlihantuotannossa. Mutta luomutuotannon ehdot asettavat omat määräyksensä esimerkiksi pesien sijaintiin, rakenteisiin ja mehiläisten talviruokintaan liittyen.

EU:ssa luomutuotteisiin merkitään EU:n luomumerkki. Jos tuotteen alkuperä mietityttää,  niin uudella Eviran luomuhakupalvelulla voi selvitellä tuotteen tietoja.

Koostin Hunaja.netin sivujen Luomuhunaja-osioon kysymyksiä, väitteitä ja vastauksia liittyen luomumehiläishoitoon ja luomuhunajaan. Sieltä löytyy siis tarkempaa tietoa aiheesta. 

Pohjoiskarjalainen luomuhunaja syntyy maaseudun rauhassa

Raija Albertilla on mehiläispesiä sekä
vanhan maalaistalon
pihapiirissä että metsässä.

Nyt vietetään Luomuviikkoa. Mitä luomu tarkoittaa mehiläishoidossa? Siitä kertoo luomuhunajantuottaja Raija Albert.

Raija Albertin pihapiirissä Liperissä, Pohjois-Karjalassa, mehiläiset keräävät meden villikasveista, kuten voikukasta, horsmasta ja vadelmasta. Niistä syntyy Lammun lumo -hunajaa.

"Luomu on hunajassakin nyt trendikästä”, Raija Albert toteaa. ”Meillä on täällä hyvät mahdollisuudet luomutuotantoon, joten miksipä mahdollisuuksia ei hyödyntäisi?”

Luomutuotannossa mehiläispesien on sijaittava vähintään kuuden kilometrin päässä vilkkaista teistä, kaatopaikoista tai muista vastaavista saastelähteistä. Mehiläistarhan pääsatokasvit voivat olla luonnonkasveja tai luomuviljeltyjä. Myöskään ns. tavanomainen viljely pesien läheisyydessä ei haittaa, kunhan pellot ovat ympäristötukiehtojen mukaiset.

Raija Albert kasvatti tänä kesänä pesien määrää. Se tapahtuu jaokkeilla eli pesä tavallaan jaetaan ja osa mehiläisistä siirretään uuteen pesään.

"Alkukesästä minulla oli pihassa neljä pesää, ja nyt niitä on jaokkeiden ansiosta toistakymmentä. Mutta pitää nyt katsoa, ovatko kaikki riittävän vahvoja talvehtimaan.”

Jaokkeiden tekemisen myötä Raija Albertilla tuli vastaan yksi luomutuotannon haasteista: pesiin käytettävien vahapohjukkeiden pitää olla luomumehiläisvahaa.

”Onneksi sitäkin sitten löytyi tarpeeksi", Albert sanoo.

Luomutarhauksen säännös tosin antaa sen verran lievennystä, että jos luomuvahaa ei ole markkinoilla, niin uusilla tarhoilla ja siirtymävaiheessa voi käyttää tavanomaista vahaa. Siitäkin on oltava analyysitodistus, joka osoittaa, ettei vaha sisällä luomutuotannossa kiellettyjä aineita.

Pihan lisäksi Albertilla on pesiä metsässä. Sieltä tulevan hunajan hän on nimennyt Korpihunajaksi, ja satokasveina on ainakin puolukkaa ja mustikkaa.

Myös Raija Albertin poika tuottaa hunajaa, mutta hänen hunajansa on joensuulaista kaupunkihunajaa. Kaupunkihunaja ei luonnollisesti voi olla luomua.

Luomuhunajan ja tavallisen hunajantuotannon välillä on muitakin eroja kuin sijainti ja luomuvaha. Esimerkiksi mehiläisille talviruuaksi annettavan sokerin on oltava luomua, ja talveutuksessa pesissä saa käyttää vain luonnonmateriaaleja, kuten puuta.

Mehiläistarhaajalle luomutuotannon kustannukset ovat suuremmat, sillä esimerkiksi mehiläisten talviruokinta maksaa enemmän. Lisäksi tarhaaja joutuu maksamaan luomutarkastusmaksua.

Raija Albert haluaa viestiä hunajansa luomulaadusta myös pakkauksella, joten luomuhunaja myydään kauniissa lasipurkissa. Albertin mukaan ihmiset yleensä ymmärtävät hyvin myös luomun kalliimman hinnan.
”Erityisesti nuoremmat arvostavat luomua”, Albert toteaa.

Kaksi vuotta sitten Lammun hunaja sijoittui Suomen Paras Hunaja -kisan lajihunajien sarjassa toiseksi.

Eviran sivuilla on tarkat tiedot mehiläishoidon luomuvaatimuksista (pdf). Luomuvaatimukset vaihtelevat jonkin verran EU:n sisällä, joten esimerkiksi saksalaisen luomuhunajan tausta voi olla erilainen kuin suomalaisen.

Hunaja, raakahunaja, hunajavalmiste. Ota hunajatermit haltuun

Kennohunajaa (Kuva: Tarja Ollikka)

Talven mittaan useampi on kysynyt minulta, mistä voi ostaa raakahunajaa. Olen hiukan ihmetellyt, mitä tällä raakahunajalla tarkoitetaan, koska sellaista termiä ei Suomessa tai EU:ssa virallisesti mehiläisalalla käytetä. Joissain ulkomaisissa tuotteissa termiin on törmätty, mikä on tosiaan hiukan harhaanjohtavaa. Usein kysyjä on kuitenkin tarkoittanut raakahunajalla luonnollista hunajaa, johon ei lisätä mitään. Iloksenne voin kertoa, että sellaista on helppo löytää, koska suomalainen hunaja on aina luonnontuote, johon ei lisätä mitään. Vastaavasti raakahunajalla on saatettu tarkoittaa kennohunajaa, koska sitähän ei ole edes lingottu mehiläisten vahakennosta pois.
   

Koska hunajatuotteita on monenlaista, sekoittuu helposti mitä milläkin tarkoitetaan. Asia on  askarruttavat monia, joten listasin yhteen yleisimpiä termejä selventämään asiaa.

Hunaja: Hunaja on puhdas luonnontuote. Siihen ei lisätä yhtään mitään, eli se on täysin lisäaineeton ja luonnollinen, kuumentamaton tuote. Se ainoastaan lingotaan, siivilöidään vahamurusista ja vaivataan ennen purkittamista. Mehiläinen tekee hunajan medestä lisäämällä siihen entsyymejä, jotka muuttavat meden sisältämät sokerit hedelmä- ja rypälesokereiksi, sekä muita hyödyllisiä aineita. 

Hunajavalmiste on hunajapohjainen tuote, johon on saatettu lisätä esim. marjarouhetta tai aromaattista öljyä. Hunajatuotetta, johon on lisätty jotain muuta raaka-ainetta, kutsutaan aina valmisteeksi, se ei siis ole 100-prosenttista hunajaa.

Kuumentamaton hunaja: Hunaja-asetus määrittää, ettei hunajan entsyymejä saa  tuhota tai merkittävästi heikentää kuumennuksella. Hunajan terveelliset ominaisuudet säilyvätkin parhaiten, kun sitä ei kuumenneta yli 40 asteiseksi. Kotioloissa kiinteän hunajan muuttaminen juoksevaksi esim. vesihauteella.

Villipesät ovat harvinaisia Suomen luonnossa (kuva: Tom Vilja)

Raaka hunaja ja raakahunaja: Mehiläiset kypsyttävät hunajan ennen kuin se on valmista ja mahdollisimman hyvin säilyvää. Tätä ennen hunajasta voisi sanoa, että se on raakaa hunajaa. Mehiläiset haihduttavat siitä liian veden pois ja lisäävät siihen omia entsyymejään. Kun hunaja on pörriäisten mielestä riittävän kuivunutta, ne peittävät hunajakennot vahakannella. Jos hunaja lingottaisiin ns. raakana, sen kosteuspitoisuus olisi korkea ja se alkaisi herkästi käymään.


Kennohunaja on linkoamatonta hunajaa, eli hunaja myydään omassa kennossaan. Hienoa herkkua luonnollisessa pakkauksessaan! Vahasta tehdyn kennon voi syödä tai sen voi pureskella ja heittää pois purkan tapaan.

Myös villihunajasta tulee aika ajoin tiedusteluja. Villihunajaa ei Suomesta saa, kaikki mehiläispesämme ovat tarhaajien hoitamia. Mehiläiset voivat toki kesän aikana tehdä pesän luontoon esim. onttoon puuhun, mutta se, että jossain olisi kotimaista villihunajaa myynnissä, ei onnistu näillä leveyksillä. Mehiläiset eivät yleensä talvehdi meillä luonnossa.

Luomuhunajan tuotanto eroaa hiukan tavanomaisesta hunajan tuotannosta. Luomutuotannossa mehiläistarha tulee sijoittaa siten, että lähellä sijaitsevat mesikasvit ovat pääosin luonnonmukaisesti viljeltyjä tai luonnonkasveja. Luomutarhojen on sijaittava  vähintään kuuden kilometrin päässä vilkkaista teistä tai jätteenkäsittelylaitoksista, ja luomumehiläisille talviruuaksi annettavan sokerin on oltava luomusokeria. Mehiläisille ei saa syöttää siitepölyn korvikkeeksi muuta kuin pesän itse tuottamaa siitepölyä.

Hienoa, että erilaiset hunajat ovat herättäneet kiinnostusta. Hunajasta on moneksi! 
Muistakaahan ottaa hunaja jossain muodossa avuksi nyt talviflunssan aikaan - vaikkapa teen seassa tai kennohunajana syötynä.

Päivitys 7.6.2014: Aiheesta lisää blogitekstissä "Raa'asti hunajasta eli hunajan laadusta ja sen tutkimisesta".

Kaupan hunajahyllyllä: minkä 30 eri tuotteesta valitset ja miksi?

Tiistaina olin WWF:n ja Raision järjestämässä eettistä ja ekologista ruokaa käsittelevässä Tieto ja tahto teoiksi -seminaarissa (tilaisuuden ohjelma sekä videotallenteet puheenvuoroista). Paljon asiaa, josta osa oli toki ennestään hyvin tuttua.

Samalla tuli todetuksi, että näissä tilaisuuksissa on koolla hyvin samanmielistä porukkaa, joiden mielestä esimerkiksi lähiruoka ja luomutuotteet ovat tärkeitä.

Palaan varmasti vielä moniin seminaarissa nousseisiin ajatuksiin, mutta tässä nyt yksi poiminta. Eli siis se, miten kuluttaja tekee valintojaan kaupassa ja mikä siihen vaikuttaa.

Kuluttajatutkimuskeskuksen Eva Heiskanen totesi esityksessään, että kuluttajan valinnoissa pelkkään tiedolliseen muutokseen nojaaminen voi olla vaikeaa. Eli kun kaupassa asioidaan kiireessä, niin ei siinä jokaisen tuotteen kohdalla ole mahdollista miettiä, onko tämä hinnaltaan ja laadultaan sopiva, terveellinen tai ekologinen.

Heiskanen sanoi, että tarvitaan mm. tietoa siitä, miten muut toimivat ja parempaa valinta-arkkitehtuuria ja pieniä tönäisyjä, jotka ohjaavat kuluttajaa.

Hunajan kohdalla tämä tarkoittaa mielestäni esimerkiksi sitä, miten lähi- ja luomutuotteet ja kotimaiset/ulkomaiset valmisteet on merkitty. Isomman kaupan hunajahyllystä löytyy helposti  kolmisenkymmentä tuotetta. Niistä ei pikasilmäyksellä erota esimerkiksi sitä, onko hunajan alkuperä Suomessa vai muualla. Purkeissa se kyllä lukee, mutta vaatii tiiraamista (ja monesta purkista toki löytyy Hyvää Suomesta -merkki, jonka Mehiläishoitajain liiton kotimaista hunajaa tuottavat jäsenet saavat halutessaan).

Esimerkiksi HaLo kertoo blogissaan pettymyksestään, kun suomalaiseksi kuvittelemansa hunaja ei ollutkaan kotimaista.

Kävin seminaarin jälkeen Helsingin Stockmannin Herkussa. Siellä monen hunajan kohdalla on hyllyssä jokin lappu: lähiruoka (ruskeat laput, kirkkonummelaista hunajaa), luomu (vihreät laput, mm. Metsämesi) tai "Katso hintaa" (keltaiset laput).

Mutta tästäkään hyllystä ei voinut ensisilmäyksellä erottaa esimerkiksi kotimaista luomuhunajaa, vaan pitää ensin tutkailla luomut ja sitten katsoa, mikä on alkuperämää.
Kuluttajaa auttaisi, jos suomalaiset tuotteet olisi vielä jotenkin merkitty hyllyihin. Vai tulisiko sitten eri lippulappusia jo liikaa?


Ja mitä sitten on lähituote? Seminaarissa Raision Annika Suominen kertoi, että suomalaisista kuluttajista noin 60 prosenttia mieltää lähiruuaksi yleensä omassa maakunnassa tuotetun (Raision ja WWF:n Sinä ja ruoka -tutkimus). 17 prosentille kuluttajista ja monelle isolle yritykselle, kuten Raisiolle, lähiruuaksi riittää se, että alkuperä on Suomessa.

Kaupoissa lähiruuan määritelmä tuntuu vaihtelevan myös tuotekohtaisesti: esimerkiksi poroa nimitellään täällä Helsingissä lähituotteeksi, vaikka mikä tahansa suomalainen leipä ei ole läheltä.

Entäs siitä luomusta ja kotimaisuudesta? Jos rinnakkain laitetaan ulkomaalainen luomutuote ja suomalainen "tavallinen" tuote, niin valinta kallistuu helpommin suomalaiseen kuin luomuun, kertoi Sinä ja ruoka -tutkimus.

Kasarmitorin S-marketin hunajahylly on myös runsas. Luomutuotteet on merkitty, mutta muita näkyviä hyllymerkintöjä ei ole. Varsin tarkkana näiden kanssa saa olla, että mukaan tarttuu esimerkiksi suomalaista hunajaa, jos sitä haluaa.

Tavallaan on hienoa, että kuluttajilla on mahdollisuus valita hunajansa laajasta valikoimasta. Mutta välillä tuntuu, että tällainen valikoimamäärä vain hankaloittaa ostamista.

Hunajissa on juoksevia ja kiinteitä, monikukkaista ja lajihunajaa, läheltä ja kaukaa, luomua ja ei-luomua, lasi-, muovi- ja pahvipakkausta, halpaa ja kallista: kalleimman Stockmannilla havaitsemani hunajan hinta oli n. 40 euroa kilo ja kyseessä oli jokin ulkomaalainen erikoishunaja.
Tähän päälle tulevat vielä makuun liittyvät näkemykset.

Ymmärrän mainiosti niitä, jotka ostavat hunajansa suoraan joltain tuottajalta. Siis joko asioimalla hänen luonaan, ostamalla markkinoilta tai tilaamalla netin kautta.

Silloin ainakin tietää, kenen hunajaa saa, eikä aivojaan tarvitse rasittaa vähittäiskaupan hunajahyllyllä. Onneksi sentään suomalaisissa hunajapurkeissa on tuottaja esillä, joten jos suosikkihunajan löytää, niin voi etsiskellä saman tuottajan hunajaa.

Kulutus- ja onnellisuustutkimuksissa on todettu, että laajat valikoimat eivät lisää onnellisuuttamme, vaan helposti käy päinvastoin.

Kun valinta tehdään kolmestakymmenestä tuotteesta, niin tilastollinen mahdollisuus valita juuri se oikea on paljon pienempi, kuin jos tuotteita on vain kolme. Olisiko sittenkin pitänyt ottaa joku toinen -kysymys saattaa jäädä päähän pyörimään ja onnellisuus rapisee.

Kommenttiosastolla sana on taas vapaa: minua kiinnostaa, miten te valitsette hunajanne tai mikä muuten hunajissa mietityttää.