Kuuma muovaa mehiläisvahan joulukorttiin

Kävin viime viikonloppuna Koskella mehiläisvahamaalauskurssilla. Minulla ei ollut oikein ennakkokäsitystä, mitä kaikkea mehiläisvahasta voi maalata, mutta kylläpä yllätyin! Noin vain näppärästi sulasta mehiläisvahasta luotiin talvisia maisemia, joulukuusia, kynttilöitä jne...

  

Mehiläisvahataiteessa, enkaustiikassa, maalataan siis värjätyllä mehiläisvahalla. Kuuman raudan avulla vaha työstyy upeisiin muotoihin vaikkapa korteissa tai tauluissa.

Alkuun pääsee väreillä ja lämpöraudalla, kertoo Sini Persson.

Mehiläisvahamaalaus on ikivanha taiteenlaji.  Vahaa on tuhansia vuosia käytetty esimerkiksi kirkkomaalauksissa, ikoneissa ja veneissä, kertoo tekniikkaa opettava Sini Persson. 

Suomessa laji on vielä harrastuksena uusi mutta Persson uskoo, että kiinnostus nousee ehdottomasti lähitulevaisuudessa. Esim. Saksassa tekniikka on hyvin suosittu.

Tekniikkalaji
Värjättyä mehiläisvahaa työstetään maalin tapaan kuuman raudan, lämpökynän, lämpöpuhaltimen tai -levyn avulla. Mehiläisvaha sulaa noin 65 asteessa, jolloin sitä on helppo työstää.

Tulitikkuaskit saivat vahasta kauniin koristuksen.

Itsekin huomasin, että enkaustiikka on oikeastaan tekniikkalaji, mutta myös yllättävän helppoa vasta-alkajalle. Lopputulos riippuu tosi paljon raudan käsittelystä. Vahaa voi työstää melkein mille pinnalle vain. 

Tällä hetkellä maalaamisessa käytettävä mehiläisvaha tulee ulkomailta. Värien on oltava korkealaatuisia, valoa kestävää, puhdasta ja huolella valmistettua. Tuotteiden väripigmentit ja muu materiaali ovat myrkyttömiä. Kauniita värejä löytyy kymmenittäin.

Puhdasta väritöntäkin mehiläisvahaa käytetään: encaustic-harrastajat käyttävät väritöntä mehiläisvahaa raudan puhdistukseen. Tätä vahaa kuuluu eniten, koska rautaa täytyy puhdistaa usein työvaiheiden välillä. Väritöntä vahaa käytetään myös muiden värien ohentamiseen ja kuvien kiinnitykseen.

Väritöntä mehiläisvahaa voi käyttää liimana, näissä korteissa terälehtiä.

Mehiläisvahakursseja järjestetään eri puolilla Suomea muun muassa kansalaisopistoissa. Tällä hetkellä Suomesta löytyy noin 30 tekniikkaa opettavaa kouluttajaa. 

”Parasta encausticissa on värien loisto, innostavuus ja nopeus. Luodakseen näyttäviä, yksityiskohtaisia ja persoonallisia maalauksia ei tarvitse osata edes piirtää", kouluttajaSini Persson iloitsee.

- Tuula

Lisätietoja ja videoita löytää netistä esim. hakusanalla ”encaustic art”.

Mehiläisvahamaalaus Facebookissa: www.facebook.com/EncausticArtFinland

Hyvää joulun odotusta!

Taidetta mehiläisten ja hunajan parissa

Muutama viikko sitten minun internetissäni linkitettiin ahkerasti juttuihin, joissa kerrottiin valokuvaaja Blake Littlen muotokuvista. Poikkeuksellista näissä kuvissa oli se, että kuvattavien päälle kaadettiin ämpäreittäin hunajaa.



Sinällään ei ole mitään järisyttävän uutta kaataa jotakin ihmisten päälle ja ottaa siitä kuvia. Mutta mielestäni joissakin otoksissa Blake Little on onnistunut todella hienosti.

Jotkut hunajan ystävät ovat tällaisesta toiminnasta loukkaantuneet. He kokevat, että hunaja on liian arvokasta ainetta käytettäväksi moisella tavalla. Minä taas koen, että taiteen avulla voidaan lisätä keskustelua hunajasta, mehiläisistä ja pölyttäjien merkityksestä.

Mutta minähän olen kuvataiteilijan puoliso, joten altistun varmasti tavallista enemmän nykytaiteelle ja keskustelulle siitä, mitä hyötyä taiteesta ylipäätään on ja mitkä keinot ovat taiteessa hyväksyttyjä ja miksi.

Siksi tietysti myös seuraan mielenkiinnolla teoksia, joissa esimerkiksi käytetään mehiläistuotteita taiteen tekemisessä.

Kaverini Pekka linkitti minulle tiedon hienoista kartoista ja veistoksista. Materiaalina on mehiläisvaha ja tekijänä kiinalainen Ren Rei. Videon perusteella hän mieltää itsensä enemmän mehiläishoitajaksi kuin taiteilijaksi. Mehiläisillä onkin oleellinen rooli teosten valmistumisessa.





Mehiläisten toiminan ja mehiläisvahan yhdistäminen on tuttua myös lukuisille muille taiteilijoille. Esimerkiksi kanadalaisen Aganetha Dyckin monissa teoksissa on jotain todella lumoavaa.

Aganetha Dyckin teoksesta The Extendes wedding Party.
(Kuva: Peter Dyck & The W.A.G.)

Pari viikkoa sitten kävin veistosten ja taidegrafiikan myyntitapahtumassa Helsingin kaapelitehtaalla. Hunajalta en välttynyt sielläkään: Elina Salosen teoksessa pronssista tehty pieni karhu on päätynyt hunajapurkkiin.

Elina Salonen: Karhuvoimaa

Lisäys:

Nämäkin katutaidemehiläiset piti laittaa joukon jatkoksi. Louis Masain mehiläiset lentävät eri kaupungeissa herättelemässä tietoisuutta mehiläisten merkityksestä.

Mehiläiset täyttävät vanhan linja-autoaseman seinän

Viikonloppuna voi ihailla mehiläisiä Helsingin keskustassa vanhan linja-autoaseman seinälle heijastettuna. Eilen käynnistynyt Media Facades -festivaali loi hienon Human beeing -teoksen, jossa videoprojisointi tuo näkyviin mehiläisten kennonrakennustyön.

Eilen torstaina oli teoksen ensiesitys Taiteiden yön yhteydessä. Pitkin seinää kulkevat mehiläiset ja vähitellen rakentuva kennosto olivat komea näky. Teosta voi katsoa iltaisin hämärän saavuttu (pe-la klo 22-02, su 24.8. klo 21-00).

Videota varten rakennettiin vanhan linja-autoaseman mallinen pienoismalli. Tähän pienoismalliin mehiläistarhaaja Heimo Varonen asetti mehiläiset. Malli tuotiin Lasipalatsin katolle, jossa Varonen ja Goethe-Instituutin johtaja Mikko Fritze hoitavat paria mehiläispesää.

Heimo Varonen ja Mikko Fritze antoivat
mehiläishoidollisen panostuksen Human beeing -teokseen.

Mehiläisten työskentelyä kuvattiin päivittäin noin 20 minuuttia kolmen viikon ajan. Näistä videoista koostettiin lopullinen teos.

Varosen mukaan projekti oli mielenkiintoinen. Mehiläisten kanssa toimiminen tuottaa tietysti aina pieniä yllätyksiä.
"Toin pienoismallin ensin kotiini, sillä halusin nähdä, asettuvatko mehiläiset sinne. Ensimmäinen tekoparvi ei oikein rauhoittuneet: kun menin aamulla katsomaan, niin pesä oli tyhjä", Varonen kertoo.
Toinen porukka sen sijaan viihtyi ja jäi rakennuspuuhiin.

Teoksen kuvausta varten rakennettiin pienoismalli
vanhasta linja-autoasemasta. Mehiläiset asuivat pienoismallissa
kolmen viikon ajan ja rakensivat sinne kennostoa. Kennoston
rakentumista ja mehiläisten touhua kuvattiin päivittäin.

Videon loppuvaiheessa näkyy, miten kennostoa on jo valmiina paljon.

Taiteiden yössä tuntemattomiksi jääneet miehet esittivät
yllätysnumeron. Alastomat vartalot toki sopivat
hienosti yhteen mehiläisten kanssa!

Human Beeing Lasipalatsin aukiolla to-la 21.-23.8 klo 22-02, su 24.8. klo 21-00. Lasipalatsin aukio

500 000 kuollutta mehiläistä levittäytyy taiteeksi

"Kuolleet mehiläiset haisevat enemmän
kuin kuvittelin", taiteilija Timo Wright
naurahtaa. 

Miltä näyttää ja tuoksuu 500 000 kuollutta mehiläistä, jotka on levitetty lattialle noin sentin kerrokseksi? Ja mitä ajatuksia tällainen teos herättää?

Tämän voi kokea Kaapelitehtaan MUU-galleriassa, jossa on toukokuussa nähtävillä taiteilija Timo Wrightin Nemesis-installaatio.

Wright aloitti teoksen suunnittelun pari vuotta sitten, kun hän oli havahtunut mehiläiskatoa käsitteleviin uutisiin. Lisäksi hän pohtinut jo pitkään pohtinut ja myös teoksissaan käsitellyt ihmisten toiminnan vaikutusta sekä meihin itseemme että luontoon.

"Kun vielä näin Ei pelkkää hunajaa (More than honey) -dokumentin, niin idea alkoi hahmottua", Wright kertoo. "Erityisen vaikuttava kohtaus dokumentissa on se, kun kiinalaiset pölyttävät käsin hedelmäpuita, koska pölyttäjiä ei kyseisellä alueella enää ole."

Aluksi Wright oli suuunnitellut teosta, jossa olisi viherhuone, tyhjä mehiläispesä ja kuolleita mehiläisi lattialla.
"Muut elementit kuitenkin tiputin pois, ja jätin vain mehiläiset."

Puolen miljoonanan menehtyneen mehiläisen hankkiminen ei suju aivan helposti. Wright sai mehiläishoitoa harrastavalta tuttavaltaan kehotuksen ottaa yhteyttä Komppa-Seppälän tilaan. Kahden talven aikana siellä kerättiin monta paperikassillista luonnollisen kuoleman kohdanneita mehiläisiä.

Kesällä kuolleita mehiläisiä ei voi suuremmin kerätä. Vaikka mehiläispesässä on kesällä paljon enemmän porukkaa kuin talvella, niin kesällä mehiläiset kuolevat lähinnä jonnekin luontoon. Ovathan ne mehiläiset, jotka keräävät mettä, elinkaarensa loppuvaiheessa ja siis todennäköisesti menehtyvät kesken lentoreissun.

Kuolleita mehiläisiä ei ole Wrightin teosta varten käsitelty millään aineella.
"Ne ovat pysyneet yllättävän hyvässä kunnossa", taiteilija kertoo.

Haastattelupäivänä eli vapunaattona Wrightin
oli ryhtynyt levittämään mehiläisiä lattialle.
Näyttelyn avajaisia vietetään perjantaina 2. toukokuuta. 

Timo Wrightilla ei ole mehiläishoitoon omakohtaista kosketusta, mutta hänellä on useita kavereita, joilla on mehiläiskokemusta. Teosta valmistellessaan Wright on hankkinut paljon taustatietoa esimerkiksi mehiläisiin liittyvästä mytologiasta, mutta elävien mehiläisten luona hän ei varsinaisesti ole vieraillut.

"Näiden kuolleiden kanssa on tosin tullut mieleen, että entä jos joukossa olisi elävä", Wright nauraa.

Vaikka eläviä mehiläisiä ei joukosta ole kömpinytkään, niin oma yllätyksensä on ollut kuolleiden mehiläisten tuoksu.

"Varastotilassa huomasi, että näistähän lähtee omituinen haju. Ehkä se sama haju leijailee myös valmiin teoksen ympärillä."

Mikäli mikään taho ei osta Wrightin teosta, niin suunnitelmissa on kerätä mehiläiset talteen ja kenties tuoda ne näytille jossain toisaalla.
"Ehkä myös haalin lisää mehiläisiä. Jos saisi vaikka miljoona kuollut mehiläistä", Wright miettii.

Timo Wright: Nemesis

MUU Kaapeli 3.5.–25.5.2014

Avoinna ma–pe 10–19, la–su 12–16

PS. Kuolleita mehiläisiä ja myös muuta taidetta on parhaillaan myös Ritva-Liisa Virtasen Viimeinen lento -näyttelyssä (Galleria Johan S., Iso-Roobertinkatu 1, 29.4. -  18.5., ti-pe 11 - 17, la-su 12 - 16). Virtasella itsellään on ihan eläviäkin mehiläisiä. Hänen edellisestä näyttelystään kirjoitin blogiin.

Hunajaa häissä karkkien tilalle

Viime vuonna tähän aikaan suunnittelin elokuisia häitämme. Hienot hääkarkit jätimme pois suosiolla, mutta jos olisin hoksannut, niin olisin ehdottomasti halunnut muistaa vieraita häähunajalla.

Pieni, kaunis purkki hunajaa on mainio lahja niin häissä kuin muualla.  Lisäksi hunajalla on myös oma symboliikkansa ja häätaustansa: ei suotta käytetä "honey moon" -termiä. Jaakon Häissä -blogin mukaan tuon kuukauden aikana pari oli mm. nauttinut hunajaista simaa, josta kuherruskuukauden englanninkielinen nimi voisi olla peräisin.

Seppo Tähkiö kertoo kirjassaan "Hunajaa maun mukaan" hindujen hääseremoniasta. Siihen kuuluu, että sulhaselle annetaan hunajaa ja kokkarejuustoa vietäväksi morsiamen kotiin. Kun sulhanen antaa lahjansa ja suutelee morsianta, niin hän lausuu:

"Hunajaa, tämä on hunajaa,
sinun puheesi on hunajaa,
minun suussani on mehiläisen hunaja,
ja hampaissani rauha."

Mieheni Sami työsti hunajapurkkeihin
taide-etiketit omasta öljyvärimaalauksestaan.

Häähunaja on mahdollista ostaa valmiiksi purkitettuna. Esimerkiksi Pohjanmaan hunaja markkinoi nimenomaan häähunajaa, johon voi itse sommitella etiketin ja koristelun.

Jos olisimme miehen kanssa hoksanneet hankkia häihimme hunajaa, niin varmaan olisimme koristelleet pienet purkit itse. Mies on sen verran luova, että viime viikolla askarteli hunajapurkkeihin etiketit printtaamalla kuvia maalaamastaan taulusta. Kyseinen teos, kuten monta muutakin, on parhaillaan esillä näyttelyssä Helsingissä Galleria Forsblomissa.

Mikäli joku nyt innostuu ja haluaa ensi kesän häihin kotimaista hunajaa, niin hankinta kannattaa tehdä heti. Monen hunajantuottajan viime vuoden sato on jo myyty, eikä uutta hunajaa ole heti kesän alussa tarjolla.

Kaupunkimehiläisiä biotaiteellisesti ja yhteisöllisesti

Belgiassa asuva kaupunkimehiläisharrastaja, taiteilija, kemisti ja tutkija Christina Stadlbauer uskoo, että kaupunkimehiläiset voivat lisätä ihmisten yhteisöllisyyttä samalla, kun ne tuovat omaa viestiään ruuantuotannon ketjusta.

"Bryssel on tiiviisti rakennettu kaupunki, jossa on näkyvillä vähän vihreää tilaa. Talojen takapihoilla on silti mehiläisille sopivia paikkoja ja paljon kasveja, joista mehiläiset voivat kerätä mettä. Mehiläiset ja hunaja avaavat myös ihmisten välille mahdollisuuksia kontakteihin, joita ei muuten syntyisi."

Aalto-yliopiston työpajassa kaupunkimehiläiset esiin

Tapasin Stadbauerin tänään torstaina, kun hän oli vierailemassa Helsingissä. Stadlbauer ja Aalto-yliopiston Tulevaisuuden Taiteen Tukikohdan Ulla Taipale suunnittelevat työpajaa, jossa kaupunkimehiläisillä on tärkeä rooli.

"Haluamme yliopistotasolla aloittaa biotaiteen toimintaa, joka tarjoaa sekä teoriaa että osallistavaa, käytäntöön nojaavaa toimintaa", Taipale kertoo.

Aalto-yliopiston Ulla Taipale ja belgialainen Christina Stadlbauer
vievät mehiläisiä eteenpäin myös Helsingissä biotaiteen keinoin.

Tämä Melliferopolis-projekti voi siis tuoda esimerkiksi tavallisesta poikkeavan näköisiä mehiläispesiä Helsinkiin ja Espoon Otaniemeen. Vai syntyisikö kenties mehiläisten pörinää hyödyntävä ääniteos? Tai kuinka voitaisiin osoittaa ihmisille, miltä maailma näyttää mehiläisen silmin?

Ja mitä kaikkea kaupunkihunaja sisältää? Hunajat aiotaan analysoida ja käyttää niitä bioindikaattoreina.

Stadlbauer toimii toukokuussa alkavassa työpajassa enemmän sparraajana kuin opettajana.
"Tuon mukaan oman kokemukseni ja tietämykseni kaupunkimehiläisistä, mutta uskon, että opiskelijat luovat jotain aivan uutta."

Kaupunkimehiläisiin kohdistuu turhia ennakkoluuloja

Christina Stadlbauer on kokenut myös ihmisten ennakkoluulot ja pelot mehiläisiä kohtaan.

"Kaupunkimehiläisiä usein arastellaan aivan syyttä. Siksi on tärkeää kertoa ihmisille, että mehiläisistä ei ole haittoja: eivät ne ole meistä ihmisistä kiinnostuneita, vaan siitä runsaasta mesikasvien kirjosta, joka kaupungeista löytyy."

"Kaupunkihunaja on kuin peili monikulttuurisuudesta"

Stadlbauerin yksi oma yhteisöllinen mehiläisprojekti oli lyhyen aikaa toiminnassa ollut hunajakauppa. Tästä kaupasta ei tosin saanut ostaa hunajaa rahalla, vaan mehiläistarinoilla.

"Bryssel on monikulttuurinen kaupunki. Mielestäni monista kukkalajeista koostuva kaupunkihunaja on kuin peili tästä kulttuurien sulatusuunista. Omassa hunajakaupassani sain kuulla lukuisia tarinoita esimerkiksi maahanmuuttajilta, joiden kanssa tuskin muuten olisin päässyt edes juttelemaan. Kuulin muun muassa siitä, miten Koraani käsittelee hunajaa."

Brysselissä on jo satoja kaupunkimehiläisharrastajia, ja mehiläishoidon kursseille olisi enemmän tulijoita kuin mitä on tilaa. Mehiläispesän perustaminen on tehty helpoksi, eli se ei vaadi esimerkiksi lupaa kaupungilta.

Akaasta Suomen hunajakaupunki?

Mutta osataan sitä Suomessakin. Akaan kaupunki näyttää mallia muille: tulevana kesänä kaupungin alueella on noin 25 mehiläistarhaa. Tarhat mm. parantavat kotipuutarhureiden satoa.

Helsingissä ja Espoossa on kehitteillä uusia kaupunkimehiläistarhoja ensi kesäksi. Kunhan suunnitelmat tarkentuvat ja saan tietoa koostetuksi, niin kerron tietysti lisää. Samoin varmasti seurailen, mitä Aalto-yliopiston työpajassa tapahtuu.

Sitä ennen voi videon avulla tutustua esimerkiksi tokiolaisiin citymehiläisiin (juttu englanniksi). Tokiossa kaupunkimehiläispesien määrä tuplaantui muutamassa vuodessa.

Kaupungeissa saadaan parempi hunajasato kuin maaseudulla

Monissa kaupungeissa on havaittu, että hunajasadot ovat suuremmat kuin maaseudulla. Tämä johtuu siitä, että kasvien kirjo on laaja eli koko kesän mehiläisille löytyy mettä kerättäväksi. Siksi kaupunkihunajien maku voi olla aivan erilainen, ja monissa kaupungeissa niistä on tullut haluttua ja hintavaa herkkua.

Lisäys seuraavana päivänä:
Minua kokeneemmat kertoivat, että kaupunkien sadolle on kasvien määrän lisäksi ainakin toinen syy. Kaupunki on ympäröivää maaseutua lämpimämpi alue, koska talot varastoivat lämpöä.Tämän lämmön varastoinnin vuoksi vuorokauden lämpötilaerot tasaantuvat ja mehiläiset pääsevät paremmin keruulennoille.  

Ritva-Liisa Virtanen: "Mehiläisten seurassa vietetyt hetket ovat taiteeni ruisleipää"

Kun taiteilijalla on takanaan kolmisenkymmentä vuotta mehiläistenhoitoa, niin ei liene ihme, että mehiläiset pörräävät myös teoksissa. Savonrantalaisen taidegraafikko ja -maalari Ritva-Liisa Virtasen näyttelyssä mehiläiset ovat aktiivisia toimijoita, vaikka läsnä on myös mehiläiskatojen uhka.

Eikä mehiläisaihe jää pelkästään teosten aiheisiin. Helsinkiläisessä Johan S. -galleriassa parhaillaan esillä olevassa näyttelyssä lähes kaikissa teoksissa on mukana mehiläisvahaa.

"Mehiläiset ovat opettaneet minulle valtavasti, ja mehiläiset ovat taiteeni ruisleipää", Virtanen kertoo.

"Nyt minulla ja miehelläni on kymmenkunta pesää, mutta enimmillään pesiä on ollut nelisenkymmentä. Voi sanoa, että silloin 1980-luvulla mehiläiset tukivat merkittävästi taidettani myös taloudellisesti", Virtanen hymyilee.

Helsingin näyttelyssä Virtanen käsittelee mehiläiskatoja ja niiden aiheuttamaa hätää ja pelkoa. Toisaalta näyttelyssä on myös toivoa: värikkäät teokset luovat uskoa tulevaan.

"Omat pesämme ovat pärjänneet hyvin ilman tuhoja. Olemme mieheni kanssa aina olleet tarkkoja mehiläisten hyvästä hoidosta. Ja varmasti elämme mehiläisten kanssa niin kauan kuin vain voimme."

Ritva-Liisa Virtanen: More HoneyBeeWax
14.2.-4.3.
Galleria Johan S. (Eteläranta 14, Helsinki). Avoinna: ti-pe 11-17, la-su 12-16