tiistai 28. helmikuuta 2012

Suomalainen hunaja: ruokaa omasta maasta

Kuva: Ruokatieto
Hyvää Suomesta -merkki on hieman uudistunut: tutun pyöreän joutsenkuvion lisäksi merkkiin liittyy nyt teksti "Ruokaa omasta maasta". Ruokatieto juhlistaa muutosta nyt viestintäkampanjalla:

"28.2. Kalevalan päivänä liput liehuvat suomalaisen kulttuurin kunniaksi. Päivä on enemmän kuin sopiva liputtaa myös suomalaisen ruuan ja ruokakulttuurin puolesta."


Mehiläishoitajain Liiton jäsenet saavat halutessaan käyttöön Hyvää Suomesta -merkin omiin hunajapurkkeihinsa. Siksi monista hunajista voi tarkistaa merkin avulla alkuperämaan.

Mutta kuten jo aiemmin kirjoitin, niin kaupan hyllyn äärellä alkuperä voi hämärtyä. Suomalaiseksi luultu purkki ei sisälläkään suomalaista hunajaa. Siis tarkkana kannattaa olla.

Miksi sitten suomalaista hunajaa kannattaa suosia? Tässä oma listaukseni.

Alkuperän jäljitettävyys

Monista purkeista löytyy tiedot tuottajasta. Jos jokin jää mietityttämään, voi soittaa mehiläishoitajalle ja kysyä lisää. Jos hunajan ostaa esimerkiksi suoraan tuottajalta, niin voi vielä helpommin selvittää, missä pesät sijaitsevat ja miten hunaja valmistetaan.

Laadukas käsittely

Suomessa perushunajan käsittely myyntikuntoon hoidetaan huolella. Tällöin hunajaa ei esimerkiksi kuumenneta niin, että siitä voisivat tuhoutua hyödylliset ainesosat.

Puhdasta hunajaa ja hyvinhoidetut mehiläiset

Suomessa esimerkiksi kasvinsuojelumyrkkyjen käyttö on vähäistä verrattuna moniin maihin. Tällöin hunajaan ei voi kulkeutua samanlaisia jäämiä kuin ehkä jossain toisaalla. Mehiläistarhaukseen on koulutusta, jonka ansiosta hoitajat tietävät luvalliset ja toimivat keinot mm. tautien ehkäisyyn.

Tuki paikalliselle ympäristölle sekä kasvien, marjojen ja hedelmien tuotannolle

Mehiläiset ovat tärkeitä pölyttäjiä. Ilman niitä monien kasvien, marjojen ja hedelmien sato jäisi pienemmäksi. Minusta on mukavaa ajatella, että suomalaisella hunajalla olen tukenut myös suomalaista viljelyä tai luonnonkasvien tilaa.

Mehiläishoitoalan kannattavuuden tukeminen

Mehiläisalalla harva rikastuu, ja monille toiminta on harrastus. Se on kuitenkin tärkeä, pieni ala, jonka soisi menestyvän Suomessa.

Hinta on kohtuullinen

Ymmärrän, että monissa valinnoissamme hinta on ratkaiseva tekijä. Siksi siellä hunajahyllylläkin tuntuu paremmalta tarttua edullisempaan ulkomaiseen hunajaan kuin valita kotimainen. Mutta mielestäni suomalainen hunaja on kohtuuhintaista: Sveitsissä maksoin paikallisesta hunajasta jopa nelinkertaisesti.
Mitä enemmän perehdyn mehiläistenhoidon maailmaan, niin sitä suuremmaksi arvostukseni kasvaa. Mielestäni hyvästä tuotteesta pitää maksaa reilu hinta.

Voiko kotimaisuuteen luottaa?

Joskus kuulee epäilyjä siitä, onko suomalaiseksi väitetty hunaja suomalaista. Tarvittaessa hunajia voidaan tutkituttaa, jolloin hunajan siitepölyt paljastavat, onko se sitä, mitä purkki väittää.

Pistetään näin Kalevalan päivän kunniaksi myös pätkä Kalevalaa tähän loppuun:




"Niin seppo sanoiksi virkki: 'Mehiläinen, mies kepeä!
Tuo simoa siivessäsi, kanna mettä kielessäsi
kuuen kukkasen nenästä, seitsemän on heinän päästä
teräksille tehtäville, rauoille rakettaville!'

maanantai 27. helmikuuta 2012

Avokado-appelsiinisalaatti ja paistettua tofua

Tammi-helmikuu on  appelsiinien aikaa. Kun ne yhdistää salaattiin tofun ja avokadon kanssa, niin tuloksena on herkullinen ja helppo salaatti.

Tämä ruoka on yksi taloutemme suosikeista. Raikkaat maut ja sopivasti maustettu tofu ovat yhdistelmä, jota on tarjottu hyvällä menestyksellä usein myös vieraille.

Jos tofu on ennestään tuntematonta tai kokeilut ovat päättyneet mauttomaan ruokaan, niin tässä vinkkejäni:
- Edullisinta kiinteää tofua saa Helsingissa etnokaupoista, mutta nykyisin monista kaupoista löytyy esim. maustamatonta Alpron  luomutofua (250 gr, alle 2 e).
- Tofun voi pakastaa, jolloin se sulatuksen jälkeen imee tehokkaimmin maut itseensä. Puristele sulaneesta tofusta nestettä pois ja marinoi tai paista.
- Etenkin tottumattoman tofunsyöjän kannattaa laittaa tofu marinoitumaan edellisiltana. Itse tosin luotan myös siihen, että tofu imee makuja hyvin myös pannulla paistettaessa: koska olen huono ennakoimaan kokkauksiani, niin marinointi usein jää kokonaan.
- Ilman mausteita tofu ei maistu miltään. Luovuutta saa käyttää vapaasti. Mm. erilaiset maustetahnat, soijakastike, hunaja ja valkosipuli kuuluvat perustuotteisiini tofun marinoinnissa ja/tai maustajina.

Kannattaa varmistaa, että avokadot ovat riittävän kypsiä. Kaupoissa myytävät avokadot ovat yleensä raakoja eli kovia (jopa ne kypsinä mainostetut voivat olla vähän raakoja). Siksi avokadoa kannattaa kypsyttää muutama päivä kotona. Kypsymistä voi vähän nopeuttaa kääräisemällä avokadon sanomalehtipaperiin.

Avokado-appelsiinisalaatti ja paistettua tofua (kahdelle)
n. 70 gr haluttua vihersalaattia tai salaattisekoitusta (esim. frisee-, puna-, tammenlehti- tai keräsalaattia ja rucolaa)
1-2 appelsiinia
1-2 avokadoa
250 gr kiinteää tofua
kurpitsansiemeniä tai muita siemeniä ja pähkinöitä
oliiviöljyä

Tofun marinadi
0,5 dl sitruunamehua
2-3 tl hunajaa
3 rkl öljyä
0,5 tl suolaa
mustapippuria

Sekoita marinadin ainekset. Lisää paloiteltu tofu. Anna marinoitua mielellään seuraavan päivään, mutta hätäisempään ruuanlaittoon riittää muutama kymmenen minuuttia.
Paista tofukuutiot pannulla ilma marinadia niin, että ne saavat ruskeaa väriä.

Sekoita muut salaattiainekset keskenään, lorauta päälle hieman oliiviöljyä ja lisää paistettu tofu. Voit pirskottaa salaattiin myös hieman sitruunamehua.

Salaatti on muokattu versio Chocochili-blogin reseptistä.

perjantai 24. helmikuuta 2012

Netti kertoo kuluttajien hunajakokemuksia ja tarjoaa yrittäjille markkinointikanavan

Tammikuun lopulla puhuin Mehiläishoitajain Liiton Talvipäivillä sosiaalisesta mediasta. Mielestäni netti on käyttökelpoinen kanava kaikille, jotka kauppaavat mehiläisiin liittyviä tuotteita kuluttajille. Tietysti osa hunajantuottajista saa tuotoksensa myytyä ilman kummempaa markkinointia, mutta jos kaipaa lisää asiakkaita tai haluaa vahvistaa nykyisiä asiakassuhteita, niin netti voi toimia hyvin.

Eikä verkko ole vain mainosväline, vaan myös tiedonlähde siitä, mitä kuluttajat ajattelevat hunajasta, siitepölytuotteista tai vaikka luomutuotannosta.

Jututin ennen Talvipäiviä puhelimitse Hunajapilvin Pilvi Mansikkaviitaa. Olin tutustunut hänen tapaansa käyttää nettiä (nettisivun ja -kaupan lisäksi mm. Facebook, Twitter, YouTube ja blogi), ja se vaikutti mielestäni toimivalta.

Mansikkaviita vahvisti, että hänelle esimerkiksi Facebook-sivut tuovat sekä myyntiä että näkyvyyttä. Netissä hän voi kertoa tulevat markkinapaikat tai kysellä kiinnostusta uudenlaisiin tuotteisiin.

Esittelin Talvipäivillä myös muutamia googlauksen kautta paljastuneita hunajakommentteja. Suurin osa mehiläistuotteisiin kohdistuvasta verkkokirjoittelusta on myönteistä, mutta joukkoon mahtuu myös negatiivisia kokemuksia.

Näytin esimerkiksi kirjoitusta, jossa henkilö kehui saaneensa mehiläistuotteista apua siitepölyallergiaansa:

"... olen jo viisi kuukautta nappaillut päivittäin orgaanisia bee polleneita eli siitepölyrakeita ruokalusikallisen päivässä ilman oireita ja hunajaakin menee useampi purkki kuussa. Käytän lisäksi ajoittain propolista eli antiseptista mehiläiskittivahaa ihonhoidossa."

Sama henkilö raportoi kirjoituksestaan, että oli saanut tietystä hunajasta iho-oireita. Yleisö kommentoi, että eihän se välttämättä ole juuri tuon hunajantuottajan vika, vaan syynä voi olla se, että käyttäjä on herkistynyt kyseisen hunajan sisältämälle siitepölylle. Totta, mutta eihän se kuluttajan harmia vähennä.

Siis joskus voi olla niin, että itsensä hunaja-allergiseksi luuleva onkin allerginen tietyille siitepölyille, jolloin osa hunajista voisi sopia hänelle.
Ylipäätään hunajavalmisteen avulla tehdyllä siedätyshoidolla voi saada helpotusta myös siitepölyallergiaan, osoitti Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinsituutin tutkimus.


Juuri tällaisten seikkojen vuoksi mielestäni on tärkeää, että etenkin laajemmin hunajavalmisteita myyvät joskus tutkailevat, mitä netissä puhutaan. Silloin saa vinkkejä, kuluttajakokemuksia sekä näkemyksiä siihen, mistä kannattaisi kertoa. Kaikki kuluttajat eivät jaa kokemuksiaan nettiin, mutta erityisesti tietty edelläkävijäjoukko on varsin aktiivista.
Minulle, hunajan kuluttajaviestintää tekevälle, kirjoitukset ovat tärkeä lähde hahmotellessani, mistä pitäisi tiedottaa tai kirjoittaa esimerkiksi tänne blogiin.

Joku sanoi, että eihän sitä sitten jää muuta aikaa kuin roikkua netissä. Nooh, googlausta ei tarvitse suorittaa kovin usein (kerran kuukaudessa riittää pienelle tekijälle). Omalle nettisivulle suuntautuvia linkityksiä voi seurata, jos asentaa esim. ilmaisen Google Analytics -ohjelman.

Alussa nettielämä tietysti vie aikaa. Kuten Mansikkaviita totesi, niin ei hänelläkään heti ollut helppoa, vaan kokeilujen ja hetkittäisten tuskailujen kautta homma lähti rullaamaan. Nyt Facebook ei vie kuin muutaman minuutin päivässä. Siihen päälle sitten tulevat muut nettihommat.
Kun netin luonteen ja merkityksen ymmärtää, niin siitä saa hyötyjä, jotka voivat näkyä myös rahallisesti.

Tässä vielä muutama alan toimijan, mukana sekä pienempiä että isompia tekijöitä, Facebook-sivusto (näitä saa vinkata ja linkata lisää: lukijan toiveesta yritän kerätä jossain välissä laajempaa linkkilistaa):

Voi hyvin -hunaja
Kirkkonummen mehiläistuote
Korpiahon hunaja
Hunaja-aitta
Hunajayhtymä
Hunajalaituri
Kiurun hunaja 
Ja tietysti tähän blogiinkin linkittyvä Hunaja-sivusto.
Hunajantuottajat-sivustolta voi yrittää löytää lähimmät tuottajat. Mesimestarin ylläpitämä sivusto ei vielä ole mitenkään kattava, mutta on siellä jo varsin monet yhteystiedot.
Minun esityskalvoni Talvipäiviltä:



keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Eljas Kokkonen: "Unelmoin omasta hunajayrityksestä"

Monet hurmaantuvat hunajasta tosissaan, ja näin kävi myös Eljas Kokkoselle, 11. 

Lapset ja nuoret ovat kiinnostuneita hunajasta
ja mehiläisistä, kunhan heille vain tarjoaa
mahdollisuuden oppia aiheesta,
Eljas Kokkonen uskoo.

Nyt turkulainen hunajafani keräilee hunajia, on pitänyt aiheesta esitelmän koulussa ja suunnittelee ensi kesänä työskentelevänsä hunajantuotannon parissa. Kauempana tulevaisuudessa siintää myös haave omasta hunajabisneksestä.

Viime syksynä Kokkonen maisteli Turun Silakkamarkkinoilla erilaisia hunajia. Siitä syttyi suuri innostus.
”Ostin silloin pari purkkia, ja sen jälkeen aloin keräillä eri hunajia.”

Helmikuussa Kokkonen piti biologian tunnilla vapaaehtoisen, huolella laaditun esitelmän hunajantuotannosta.

”Luokkakaverit olivat tosi kiinnostuneita. Itsekin opin esitelmää tehdessä uutta esimerkiksi hunajien koostumuksesta ja lajihunajista.”

Kokkonen aikoo perehtyä hunajantuotannon käytäntöön ensi kesänä.
”Isäni tuntee pari alan ihmistä, joten aion mennä kesätöihin. Olen mökillä oppinut toimimaan pistiäisten kanssa, joten mehiläiset eivät pelota yhtään, kuten monia muita.”

Kokkonen kehuu hunajaa hyvänmakuiseksi ja monipuoliseksi tuotteeksi, joka käy niin sisäisesti nautittuna kuin kosmetiikkana.
”Oma suosikkini on hunajamaito. Sitä juon joka ilta: lämmin maito ja siihen sekoitettu hunaja auttavat nukahtamaan.”

Eljas Kokkosella on myös kauemmas ulottuvia hunajabisnessuunnitelmia.
”Unelmoin omasta yhtiöstä, jossa voisin työstää hunajatuotteita.”

tiistai 21. helmikuuta 2012

Citymehiläiset Kauneus & Terveys -lehdessä: mehiläistenhoito on vastapainoa kiireelle

 Kauneus & Terveys -lehdessä (2/2012, sivut 24 - 27, teksi Karita Sainio) on hieno juttu citymehiläisistä. Juttuun on haastateltu espoolaista Susanna Rahkosta, jonka takapihalla on kaksi mehiläispesää.

"Erittäin hyvää vastapainoa kiireelle", Rahkonen kertoo harrastuksestaan.

Rahkosen pesät tuottavat hunajaa muutaman ämpärillisen vuodessa.

Taustat mehiläistenhoitoon ulottuvat lapsuuteen, sillä Rahkosen isoisä oli mehiläistarhaaja. Muutama vuosi sitten Rahkonen kävi yliopiston mehiläistalouden peruskurssin ja hankki omat pesänsä.

"Mehiläistenhoidossa pääsee tarkkailemaan luonnon kiertokulkua. On humaavaa ajatella, että ilman näiden pikkuotuksien ahkeraa pöyttämistä kasvikunta ei pystyisi elämään."

Kuvan saa klikkaamalla isommaksi

maanantai 20. helmikuuta 2012

Hunaja parantaa sämpylöiden säilyvyyttä

Ehkä yksi yleisimmistä ja helpoimmista tavoista hyödyntää hunajaa kotikeittiössä on se, että sekoittaa hunajaa leipä- tai sämpylätaikinaan sokerin tai siirapin sijana. Hunaja parantaa leivonnaisten säilyvyyttä, sillä sillä on kyky imeä kosteutta ilmasta.

Tosin eri asia tietysti on, kuinka paljon tuoreista sämpylöistä jää odottamaan säilyttämistä. Sen verran herkullisia sämpylät ovat uunilämpiminä.

Tietysti sämpylöitä kannattaa tehdä sen verran reilusti, että niistä osan voi pakastaa.

Sämpylät ovat mukavaa leivottavaa siltäkin kannalta, että niihin voi sekoittaa erilaisia nesteitä, hiutaleita, jauhoja ja muita aineksia oman maun ja keittiön kaappien sisältöjen mukaan. Porkkanaraaste on yksi suosikeistani, mutta tällä kertaa taikinaan päätyivät pellavansiemenet ja vehnäleseet.

Jos haikailee aamuksi tuoreita, kuohkeita sämpylöitä, niin taikinan voi tehdä jo illalla ja laittaa sen jääkaappiin kohoamaan. Tällöin hiivan voi sekoittaa kylmään nesteeseen, jota saa olla reilusti, ja sekoittaa muut aineet joukkoon. Aamulla sämpylät leivotaan ja kohotetaan normaalisti.

Sämpylätaikinan jauhomäärässä ei kannata liikaa tuijotella ohjeita, vaan määrän oppii kokeilemalla: liian kova taikina tuottaa kovat sämpylät. Kohotuksiin kannattaa varata tarpeeksi aikaa.

Kotilieden ohjeista löytyvät myös gluteenittomat hunajaiset vuokasämpylät.

Lesesämpylät
5 dl nestettä (vesi, maito)
50 gr hiivaa (tai yksi pussi kuivahiivaa)
1-2 tl suolaa
2 rkl hunajaa
0,5 dl pellavansiemeniä
1 - 1,5 dl vehnäleseitä
0,5 dl öljyä
n. 4 dl grahamjauhoja
n. 8 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva ja suola kädenlämpöiseen veteen. Lisää öljy, pellavansiemenet, vehnänleseet ja jauhot vähitellen ja alusta hyvin vaivaten taikinaksi. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi lämpimässä paikassa (itse laitan taikinan odottamaan mikroon, ja joskus kiireisessä tilanteessa saatan myös sulatusteholla hetken tehostaa kohoamista).
Jaa kohonnut taikina noin 15 osaan. Tee niistä haluamasi muotoisia sämpylöitä. Kohota kaksinkertaisiksi peitettynä lämpimässä paikassa.

Paista 225-asteisen uunin keskitasolla 10-15 min.

torstai 16. helmikuuta 2012

Kaupunkimehiläisiä biotaiteellisesti ja yhteisöllisesti

Belgiassa asuva kaupunkimehiläisharrastaja, taiteilija, kemisti ja tutkija Christina Stadlbauer uskoo, että kaupunkimehiläiset voivat lisätä ihmisten yhteisöllisyyttä samalla, kun ne tuovat omaa viestiään ruuantuotannon ketjusta.

"Bryssel on tiiviisti rakennettu kaupunki, jossa on näkyvillä vähän vihreää tilaa. Talojen takapihoilla on silti mehiläisille sopivia paikkoja ja paljon kasveja, joista mehiläiset voivat kerätä mettä. Mehiläiset ja hunaja avaavat myös ihmisten välille mahdollisuuksia kontakteihin, joita ei muuten syntyisi."

Aalto-yliopiston työpajassa kaupunkimehiläiset esiin

Tapasin Stadbauerin tänään torstaina, kun hän oli vierailemassa Helsingissä. Stadlbauer ja Aalto-yliopiston Tulevaisuuden Taiteen Tukikohdan Ulla Taipale suunnittelevat työpajaa, jossa kaupunkimehiläisillä on tärkeä rooli.

"Haluamme yliopistotasolla aloittaa biotaiteen toimintaa, joka tarjoaa sekä teoriaa että osallistavaa, käytäntöön nojaavaa toimintaa", Taipale kertoo.
Aalto-yliopiston Ulla Taipale ja belgialainen Christina Stadlbauer
vievät mehiläisiä eteenpäin myös Helsingissä biotaiteen keinoin.
Tämä Melliferopolis-projekti voi siis tuoda esimerkiksi tavallisesta poikkeavan näköisiä mehiläispesiä Helsinkiin ja Espoon Otaniemeen. Vai syntyisikö kenties mehiläisten pörinää hyödyntävä ääniteos? Tai kuinka voitaisiin osoittaa ihmisille, miltä maailma näyttää mehiläisen silmin?

Ja mitä kaikkea kaupunkihunaja sisältää? Hunajat aiotaan analysoida ja käyttää niitä bioindikaattoreina.

Stadlbauer toimii toukokuussa alkavassa työpajassa enemmän sparraajana kuin opettajana.
"Tuon mukaan oman kokemukseni ja tietämykseni kaupunkimehiläisistä, mutta uskon, että opiskelijat luovat jotain aivan uutta."

Kaupunkimehiläisiin kohdistuu turhia ennakkoluuloja

Christina Stadlbauer on kokenut myös ihmisten ennakkoluulot ja pelot mehiläisiä kohtaan.

"Kaupunkimehiläisiä usein arastellaan aivan syyttä. Siksi on tärkeää kertoa ihmisille, että mehiläisistä ei ole haittoja: eivät ne ole meistä ihmisistä kiinnostuneita, vaan siitä runsaasta mesikasvien kirjosta, joka kaupungeista löytyy."

"Kaupunkihunaja on kuin peili monikulttuurisuudesta"

Stadlbauerin yksi oma yhteisöllinen mehiläisprojekti oli lyhyen aikaa toiminnassa ollut hunajakauppa. Tästä kaupasta ei tosin saanut ostaa hunajaa rahalla, vaan mehiläistarinoilla.

"Bryssel on monikulttuurinen kaupunki. Mielestäni monista kukkalajeista koostuva kaupunkihunaja on kuin peili tästä kulttuurien sulatusuunista. Omassa hunajakaupassani sain kuulla lukuisia tarinoita esimerkiksi maahanmuuttajilta, joiden kanssa tuskin muuten olisin päässyt edes juttelemaan. Kuulin muun muassa siitä, miten Koraani käsittelee hunajaa."

Brysselissä on jo satoja kaupunkimehiläisharrastajia, ja mehiläishoidon kursseille olisi enemmän tulijoita kuin mitä on tilaa. Mehiläispesän perustaminen on tehty helpoksi, eli se ei vaadi esimerkiksi lupaa kaupungilta.

Akaasta Suomen hunajakaupunki?

Mutta osataan sitä Suomessakin. Akaan kaupunki näyttää mallia muille: tulevana kesänä kaupungin alueella on noin 25 mehiläistarhaa. Tarhat mm. parantavat kotipuutarhureiden satoa.

Helsingissä ja Espoossa on kehitteillä uusia kaupunkimehiläistarhoja ensi kesäksi. Kunhan suunnitelmat tarkentuvat ja saan tietoa koostetuksi, niin kerron tietysti lisää. Samoin varmasti seurailen, mitä Aalto-yliopiston työpajassa tapahtuu.

Sitä ennen voi videon avulla tutustua esimerkiksi tokiolaisiin citymehiläisiin (juttu englanniksi). Tokiossa kaupunkimehiläispesien määrä tuplaantui muutamassa vuodessa.

Kaupungeissa saadaan parempi hunajasato kuin maaseudulla

Monissa kaupungeissa on havaittu, että hunajasadot ovat suuremmat kuin maaseudulla. Tämä johtuu siitä, että kasvien kirjo on laaja eli koko kesän mehiläisille löytyy mettä kerättäväksi. Siksi kaupunkihunajien maku voi olla aivan erilainen, ja monissa kaupungeissa niistä on tullut haluttua ja hintavaa herkkua.

Lisäys seuraavana päivänä:
Minua kokeneemmat kertoivat, että kaupunkien sadolle on kasvien määrän lisäksi ainakin toinen syy. Kaupunki on ympäröivää maaseutua lämpimämpi alue, koska talot varastoivat lämpöä.Tämän lämmön varastoinnin vuoksi vuorokauden lämpötilaerot tasaantuvat ja mehiläiset pääsevät paremmin keruulennoille.  


keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Ritva-Liisa Virtanen: "Mehiläisten seurassa vietetyt hetket ovat taiteeni ruisleipää"

Kun taiteilijalla on takanaan kolmisenkymmentä vuotta mehiläistenhoitoa, niin ei liene ihme, että mehiläiset pörräävät myös teoksissa. Savonrantalaisen taidegraafikko ja -maalari Ritva-Liisa Virtasen näyttelyssä mehiläiset ovat aktiivisia toimijoita, vaikka läsnä on myös mehiläiskatojen uhka.

Eikä mehiläisaihe jää pelkästään teosten aiheisiin. Helsinkiläisessä Johan S. -galleriassa parhaillaan esillä olevassa näyttelyssä lähes kaikissa teoksissa on mukana mehiläisvahaa.

"Mehiläiset ovat opettaneet minulle valtavasti, ja mehiläiset ovat taiteeni ruisleipää", Virtanen kertoo.

"Nyt minulla ja miehelläni on kymmenkunta pesää, mutta enimmillään pesiä on ollut nelisenkymmentä. Voi sanoa, että silloin 1980-luvulla mehiläiset tukivat merkittävästi taidettani myös taloudellisesti", Virtanen hymyilee.

Helsingin näyttelyssä Virtanen käsittelee mehiläiskatoja ja niiden aiheuttamaa hätää ja pelkoa. Toisaalta näyttelyssä on myös toivoa: värikkäät teokset luovat uskoa tulevaan.

"Omat pesämme ovat pärjänneet hyvin ilman tuhoja. Olemme mieheni kanssa aina olleet tarkkoja mehiläisten hyvästä hoidosta. Ja varmasti elämme mehiläisten kanssa niin kauan kuin vain voimme."

Ritva-Liisa Virtanen: More HoneyBeeWax
14.2.-4.3.
Galleria Johan S. (Eteläranta 14, Helsinki). Avoinna: ti-pe 11-17, la-su 12-16



maanantai 13. helmikuuta 2012

Blinit ovat talven tuhtia ruokaa

Eilen kutsuimme joukon ystäviä syömään blinejä. Blinit ovat mainiota ruokaa isommalle porukalle: jokainen voi täyttää omat blininsä niillä mauilla, jotka haluaa.

Paistovaihe on tietysti työläs, mutta sen voi aloittaa hyvissä ajoin ja lämmittää blinit uunissa tai rasvassa pannun kautta.

Tattaria vai ohraa?

Blinitaikinoihin on lukuisia eri ohjeita. Minulla ei ole mitään ehdotonta suosikkia: tein tattaribilinit Kummituksen ohjeella, sillä se oli maidoton versio. Lisäksi valmistin maultaan miedommiksi sanottuja ohrablinejä.
Tietysti olisi voinut kokeilla lisätä taikinaan myös teelusikallisen hunajaa, mutta se jäi nyt tekemättä.

Isoja vai pieniä?

Taikinaohjeiden lisäksi voi aina väitellä  myös siitä, minkä kokoiset ja paksuiset blinit ovat parhaita. Tässä makuasiassa taivun itseni melko ohuiden pikkublinien kannalle. Tällöin voi jokaisen lättysen helposti höystää eri täytteellä, enkä itse kaipaa blinilta suurta paksuutta.

Ainakin hunajaa ja smetanaa!

Oleellisessa osassa ovat siis ne täytteet. Hunaja on perinteinen maun antaja blineissä. Tällä kertaa juoksevaa hunajaa sisältänyt purkki seilasi vapaassa käytössä pöydässä, mutta tietysti hunajan voi sekoittaa suolakurkkusilppuun ja höystää blinin vielä smetananokareella.

Hunajainen blini maistuu suurella todennäköisyydellä myös lapsille, koska se tuo mieleen tavalliset letut.

Blini, jonka päällä suolakurkkua, smetanaa ja hunajaa.
Muita eilen käytettyjä täytteitä olivat
- savusilakkahöystö (kuusi isoa perattua ja hienonnettua savusilakkaa, puoli purkkia ranskankermaa, tuoretta tilliä ja mustapippuria),
- sienisalaatti (liotetut suolasienet, kevyesti vatkattu kermavaahto, sipulisilppu ja pippuri),
- leväkaviaari ja
- eksoottisempana kokeiluna ja erityisesti "kaviaarin" seuraksi avokado-wasabitahna (kaksi kypsää avokadoa muussattuna, 2 tl wasabitahnaa, 2 rkl limemehua ja 3 rkl smetanaa).
Kaikki kelpasivat mainiosti.

Itse tein taikinat samana päivänä eli laitoin ne alulle aamusta. Toiset haluavat tehdä taikinan jo edellisiltana jääkaappiin. Molekyyligastronomia-blogissa on testattu eri tapoja, eikä sen perusteella erityisen merkittävää eroa löytynyt.

torstai 9. helmikuuta 2012

Peruskurssi tutustuttaa mehiläisiin

Kävin eilen keskiviikkona pyörähtämässä Pohjois-Haagassa mehiläishoidon peruskurssilla. Luokka oli täynnä innokkaita opiskelijoita, eikä intoa tuntunut latistavan edes se, että illan aiheena olivat taudit.
Helsinkiläinen Hanna Andström tosin myönsi, että tiedot esimerkiksi esikotelomädästä tai varroasta muistuttuvat siitä, miten mehiläisten kanssa puuhastelu ei välttämättä olekaan niin helppoa.

"Torjunnat ja hoitotoimenpiteet on muistettava tehdä. Mutta kyllä tämä silti kuulostaa tosi mukavalta", Andström hymyilee.
Andström kehuu kurssia mielenkiintoiseksi ja opettavaiseksi. Omaa hunajaa hän ei välttämättä vielä tänä vuonna aio tuottaa, mutta ensi vuoden sapattivapaalla olisi enemmän aikaa.
"Olen luontoihminen, ja sen kautta mehiläisetkin kiehtovat."

Hanna Andström kiinnostui hunajantuotannosta, kun tutustui
oman kalakauppansa kautta luumäkeläiseen hunajaan.

Mehiläishoidon kursseja järjestetään eri puolilla Suomea nyt talven ja kevään aikana. Kursseja on listattu liiton nettisivulle.

Kahvitauolla kurssille osallistuneet pääsivät tiiraamaan
suurennuslasin avulla, miltä esimerkiksi varroapunkki näyttää.


tiistai 7. helmikuuta 2012

Puuro on aina trendikäs ja maistuva aamupala

Tänä vuonna puuro on kuulemma trendikästä. Näin kertoi Markus Maulavirta Lilyn jutussa.

Mutta minulle puuro on ollut jo vuosia trendikästä joka aamu. Samalla se on ruokalaji, johon eniten käytän hunajaa.

Ohita kaurapuurokammo muilla hiutaleilla

Tiedän, että on ihmisiä, jotka ovat saaneet joskus kaurapuurokammon. Heitä kehottaisin testaamaan jotain muita hiutaleita kuin kauraa: ehkä speltistä tai ohrasta tulisi omaan makuun sopiva puuro. Toiset tykkäävät kauraleseistä, joillekin ruispuuro on parasta.

Erilaiset lisukkeet tuovat puuroon makua. Siksi myös niitä kannattaa kokeilla.

Lisää energiaa öljyllä, pähkinöillä ja hunajalla

Toisaalta on joukko heitä, joiden mielestä puuro ei täytä ja nälkä on liian pian aamiaisen jälkeen. Jos puuro tehdään veteen ja siihen ei lisätä mitään hiutaleiden lisäksi, niin ei siinä ole juuri energiaa. Nälkä alkaa varmasti kurnia nopeasti.

Minun puuroni tehdään kauramaitoon ja höystetään pähkinöillä tai manteleilla, marjoilla sekä öljyillä. Sekä tietysti hunajalla.
Toiset suosivat öljyn sijaan voisilmää, mutta itse käytän sitä vain harvoin.

Teen puuron haudutuskattilassa aamutoimien aikana, jolloin ei ole riskiä, että puuro hetkessä "könttiintyisi" tai kiehuisi yli.

Yksin asuessani tein puuron mikrossa. Silloin ei tule kovin paljon tiskiä ja puuro valmistuu nopeasti sekä ekotehokkaasti. Mutta ei se yhtä maistuvaa ole kuin hyvä, haudutettu puuro.

Kunhan kesä saapuu, niin lämmin puuro vaihtuu meillä usein tuorepuuroon. Mutta siitä lisää sitten aikanaan!

Marin herkkupuuro kahdelle

5 dl kauramaitoa
2,5 dl kaurahiutaleita (tai muita leseitä/hiutaleita oman maun mukaan)
n. 10 mantelia / pähkinää rouhittuna (saa olla vaikka veitsellä pienittyjä)
marjoja maun mukaan, esim. mustikoita ja mustaherukoita
2 rkl öljyä (itse käytän kylmäpuristettua rypsiöljyä ja pellavansiemenöljyä, jotka maultaankin mielestäni sopivat puuroon)
(1 tl suolaa)
2 tl hunajaa (voi lisätä vasta lautasella)

Tee puuro hiutalepakkauksen ohjeiden mukaan. Lisää loput aineet.

maanantai 6. helmikuuta 2012

Latvialaisterveisiä kera mehiläistuotteiden

Viikonloppuna olin mukana Itämeren alueen mehiläissymposiumissa. Eli siis ruotsalaisten, tanskalaisten, norjalaisten, virolaisten, latvialaisten, liettuailaisten ja tietysti suomalaisten alan ammattilaisten kokoontumisessa.

Tapahtumassa vaihdettiin tietoa mm. eri maiden viimeisistä tutkimuksista ja näkemyksistä. Esimerkiksi varroa, tuo useiden mehiläispesien kuolemien taustalla oleva punkki, oli paljon esillä (lisää perustietoa varroasta voi lukea esim. harrastajatarhaaja Janne Jokisen sivuilta).

Lisäksi kuulimme esitelmiä esimerkiksi pölytyspalveluista, mehiläisten tuottamista terveystuotteista, mehiläiskasvatuksen tehokkuudesta, siitepölystä, Vietnamin ja Nigerian mehiläishoitoprojekteista ja mehiläisyhteiskunnan talviaktiivisuuden mittaamisesta. Myös geenimuuntelu ja sen vaikutusten pohtiminen nousi esiin.

Mehiläistuotteita kaikkiin tilanteisiin

Perjantain ohjelmassa oli mielenkiintoinen vierailu paikalliseen yritykseen, jossa valmistettiin yli 60 erilaista tuotetta: hunajaa, siitepölyvalmisteita, mehiläistarhaajien tarvitsemaa välineistöä. Tähän päälle tulivat vielä erilaiset kynttilät.

Suomalaiset mehiläistuotevalikoimat ovat varsin pieniä tähän kaikkeen verrattuna. Toisaalta ei Suomessa varmasti olisi taloudellisesti järkevää esimerkiksi käsin pakata kapseleihin kuivattua royal jellyä (suomeksi emomaito, kuningatarhyytelö), kuten Riikassa tehtiin.

Eikä näitä erilaisia mehiläistuotteita Suomessa kovin hyvin edes tunneta, vaikka super food -kiinnostus on tietyissä ryhmissä kasvattanut erikoisvalmisteiden kysyntää.

Kaiken kaikkiaan erittäin opettavainen viikonloppu minulle.Virallisen ohjelman lisäksi tietysti esimerkiksi pöytäkeskusteluissa sai tietoa eri maiden mehiläishoitotilanteesta ja esimeriksi hunajan hinnoista.

Alla muutama kuva vierailukohteestamme.

Kuivatun emomaidon pakkausta kapseleihin 

Muottikynttilöiden valmistusta 
Vahalevyt valmistuvat
Mehiläisasuja ommeltiin latvialaisista kankaista 

 Myymälän tuotevalikoimaa
 Pähkinöitä hunajassa


Pitihän minunkin vähän vaatetusta testata... 
 Hunajaa irtomyynnissä
Kynttiläosastolta muutama esimerkki