Viime talven pesäkuolleisuus oli alhaisin aikoihin

Hyviä uutisia Suomen mehiläisistä: viime talven pesäkuolleisuus oli ennätysalhainen, vain 7 %. Tämä on puolet keskimääräisistä talvitappiolukemista. Viimeksi näin alhainen kuolleisuus nähtiin parikymmentä vuotta sitten. 

Talvikuolleisuutta selvitetään vuosittain Coloss-kyselyllä, johon vastaavat eri maiden mehiläistarhaajat. Kyselyyn vastasi Suomesta yli 300 tarhaajaa. Talvitappiot vaihtelevat vuosittain ja maakohtaisesti, mutta yleisesti ottaen Suomen talvi on mehiläisille vaativa. Sääolojen lisäksi pesiä verottaa mm. taudit, punkit ja pesiä tuhoavat linnut.

Edellisvuoteen verrattuna 7 % on pieni luku: talven 2012-2013 aikana mehiläispesistä kuoli yli 17 %. 

Talvi ja kevät suosi tänä vuonna

Kylmyyttä enemmän pesiä vaivaa talven aikana kosteus. Viime talvi oli kuitenkin mehiläisille hyvä, koska se oli lyhyt ja lämmin. Mehiläisillä riitti myös ruokaa koko talven läpi, toisin kuin edellisenä vuonna.

Myös kevät on ollut pörriäisille otollinen. Siitepölyä kerättiin pesiin ennätysaikaisin: kentältä tuli tieto, että ensimmäiset siitepölyt oli kerätty pesiin jo ennen maaliskuun puoliväliä. Todella aikaista.

Nyt pesät tuntuvatkin olevan ympäri maata hyvässä medenkeruuvauhdissa ja pesissä on paljon työvoimaa.

Pesiä kuolee eri syistä

Mehiläisiä siis kuolee talvisin, mutta joskus myös kesän aikana. Pesä voi kuolla tauteihin, esimerkiksi esikotelomätään tai punkkien aiheuttamiin ongelmiin. Kuten olen kirjoittanut, myös karhut tuhoavat pesiä.

Mutta onko Suomessa varsinaista mehiläiskatoa? Maailmalla käytetäänkin termiä CCD, colony collapse disorder, kun mehiläiset katoavat pesistään täysin selittämättä. Epäillään saasteita, säteilyä, tauteja jne. Tämä termi on tarttunut myös Suomen mediaan: kun mehiläisiä kuolee (luonnollisestakin syystä), kirjoitetaan usein mehiläiskadosta.

Suomessa ei kuitenkaan ole varsinaisia laajoja mehiläiskatoja raportoitu. Eli tarkoitan sitä, että mehiläiset katoavat pesistään täysin selittämättömästi. CCD onkin siis  eri asia, kuin esim. mehiläisten kuolema talvella, jolloin voidaan useimmiten havaita, että pesä on kuollut tauteihin, punkkeihin tm.

CCD:n syytä ei ole vielä selvitetty.

Toivotaan, että kesä jatkuu hyvänä ja mehiläiset pysyvät voimissaan. Pidetään mehiläisistä huolta, eikä vahingoiteta niitä esim. kasvinsuojeluruiskutusten yhteydessä. Mehiläisten tekemä pölytystyö on jotain sellaista, mitä me ihmiset emme voi korvata.

Pesissä riittää työvoimaa.

Miljoonan dollarin kysymys: mikä tappaa mehiläisiä?

En ole laskenut, kuinka monta kertaa olen vuoden aikana kuullut kysymykset 'miksi mehiläiset katoavat' tai 'mikä mehiläisiä tappaa'. Joka tapauksessa, todella monta kertaa. Kysymys on äärimmäisen hyvä, ja toivoisin osaavani vastata siihen täysin varmasti ja yksiselitteisesti. Mehiläisten katoamiseen ja joukkokuolemiin (engl. CCD:hen  eli collany collapse disorderiin) on luultavasti monia syitä ja syyt vaikuttavat kaiken lisäksi toisiinsa.

Tällä viikolla TEDissä julkaistu mehiläisluento antaa hyvän yhteenvedon siitä, mikä mehiläisiä vaivaa. Tutkija Marla Spivak kertoo yksinkertaisesti ja selkeästi mehiläisten tilanteesta vartin kestävällä videolla. Kannattaa katsoa! Valitettavasti video on englanniksi, mutta kirjoitanpa tähän hiukan pääpointteja.

Tautien, ravinnon ja kemikaalien noidankehä?

Voisi helposti ajatella, että mehiläisiä vaivaa vain esimerkiksi kasvinsuojeluaineet tai taudit. Mehiläispesä kuitenkin toimii moniulotteisesti, siellä pitää huolehtia hygieniasta, ruuasta, suunnistuksesta jne. Jos yksi asia menee pieleen, muutkin voivat mennä.

Mehiläisillä on luonnostaan tauteja ja loisia. Esim. varroa-punkit lisäävät mehiläisten viruksia, mikä taas vaikuttaa niiden yleiskuntoon. Vaikka mehiläinen ei kuolisikaan viruksiin, niiden kyky kerätä ravintoa ja huolehtia pesästä heikkenee. Ja vaikka vain osa pesän mehiläisistä kuolisi, se vaikuttaa heti mm. pesän lämmöntuotantokykyyn ja talven yli selviämiseen. Keväällä pesän toiminta myös käynnistyy hitaammin, kun on vähemmän porukkaa keräämässä ruokaa.

Sama pätee kasvinsuojeluaineisiin - vaikka ne eivät tappaisi mehiläisiä, ne saattavat vaikuttaa niiden kykyyn toimia pesässä tietyssä tehtävässään.

Taudit, kemikaalit, viljelyn yksipuolisuus ja liian vähä ravinto vaikuttavat mehiläisten hyvinvointiin yhdessä ja erikseen.

Monokulttuuri nykymehiläisen ongelma

Mehiläisten katoaminen on ollut viime vuosikymmenen puheenaihe. Uutta se ei kuitenkaan ole, Spivak kertoo. Mehiläisten väheneminen USA:ssa alkoi jo toisen maailmansodan jälkeen, kun kasvivalikoima alkoi yksipuolistua ja kemialliset torjunta-aineet tulivat käyttöön. Ruuan keruu onkin yksi nykypäivän mehiläisten ongelmista, jos katsotaan maataloutta globaalisti. Viljelyala yksipuolistuu ja mehiläisten on vaikeampi kerätä monipuolista ravintoa. Spivak puhuukin " ruoka-autiomaista". Ravintoa on vaikea löytää ja se on todella yksipuolista nykyisessä monokulttuurissa.
Ristiriitaista on se, että Spivak kertoo myös, että mehiläispölytteisten kasvien määrä on noussun 300 % maailmanlaajuisesti. Samaan aikaan mehiläiset vähenevät, eikä pölytystä ole riittävästi.

Maapallolla 20 000 mesipistiäislajia

Muitakaan pölyttäjiä ei sovi unohtaa. Spivak muistuttaa, että tarhattujen mehiläisten lisäksi maapallolla elää parikymmentätuhatta muuta mesipistiäislajia, jotka pölyttävät myös viljelykasvejamme. Harvalla lajilla on samanlainen sosiaalinen yhdyskuntarakenne kuin hunajamehiläisellä.

Kaikkia pölyttäjiä voi auttaa istuttamalla hyviä ravintokasveja, Spivak muistuttaa. Me voimme esimerkiksi syksyllä istuttaa sinililjan sipuleita, niistä saa aikaisin keväällä mettä. Krookus taas on hyvä siitepölyn lähde.

Spivakin viisaimmat sanat ovat videon lopussa: "Kun mehiläisten ravinnonsaanti turvataan, meidänkin ravinnonsaanti turvataan pölytyksen kautta."

Tässäpä pohdiskeltavaa loppuviikolle.
-Tuula

Kaupunkimehiläiskuhina kiihtyy: Akaassa blogi, Helsingissä kaupunkimehiläispäivä

Akaan kaupungin aktiivisesta toiminnasta mehiläistarhauksen suhteen olen kertonut jo aiemmin. Tänä kesänä kyseistä toimintaa voi seurata myös Makea kaupunki -blogin kautta.

"Tällä hetkellä Akaan alueelle on sijoiteltu 22 mehiläistarhaa, joista vastaa viisi tarhaajaa. Kussakin tarhassa on kymmenkunta pesää, ja mehiläisten toimintasäde on noin kilometrin tai kaksi. Karttaa apuna käyttäen mehiläisten lentoalueet on suunniteltu niin, että ne kattavat koko Akaan kaupungin alueen. Kaupunkimehiläishoito vaikuttaa oleellisesti alueen hedelmäpuiden ja marjojen sadon laatuun sekä määrään."

Kaupunkimehiläispäivä lauantaina 12. toukokuuta Helsingissä

Helsingissä on mahdollisuus lauantaina 12. toukokuuta tutustua kaupunkimehiläisiin, mehiläistuotteisiin, hunajantuotantoon ja Innocent-smoothieen Pauligin huvilalla klo 10 - 14.

Tervetuloa siis sinne kyselemään ja katselemaan lasipesän mehiläisiä: luvassa on pieniä yllätyksiä ja mahdollisuus askarrella mehiläisvahakynttilä vaikka äitienpäivälahjaksi.
Lasipesän avulla mehiläisiä pääsee katsomaan aivan läheltä, vaikka varsinaisten kummipesien lähiympäristö rauhoitetaan mehiläisten käyttöön.

Katso tarkemmat tapahtumatiedot Facebookista. Samana päivänä vietetään myös Siivouspäivä - koko kaupunki kirppikseksi -tapahtumaa (Facebookissa), joten Helsingissä riittää hulinaa.

Talvitappioista Yle Uusimaan uutisissa

Kaikissa mehiläispesissä ei valitettavasti talven jäljiltä ole kuhinaa. Eilisissä Yle Uusimaan uutisissa mehiläistarhaaja, Uudenmaan mehiläishoitajat ry:n puheenjohtaja Hannu Torkkel kertoi omista talvitappioistaan, joihin on syynä varroapunkki. Kyseinen pätkä on nyt katsottavissa Yle Areenalta, ja se alkaa kohdasta 7.02.

Peruskurssi tutustuttaa mehiläisiin

Kävin eilen keskiviikkona pyörähtämässä Pohjois-Haagassa mehiläishoidon peruskurssilla. Luokka oli täynnä innokkaita opiskelijoita, eikä intoa tuntunut latistavan edes se, että illan aiheena olivat taudit.

Helsinkiläinen Hanna Andström tosin myönsi, että tiedot esimerkiksi esikotelomädästä tai varroasta muistuttuvat siitä, miten mehiläisten kanssa puuhastelu ei välttämättä olekaan niin helppoa.

"Torjunnat ja hoitotoimenpiteet on muistettava tehdä. Mutta kyllä tämä silti kuulostaa tosi mukavalta", Andström hymyilee.
Andström kehuu kurssia mielenkiintoiseksi ja opettavaiseksi. Omaa hunajaa hän ei välttämättä vielä tänä vuonna aio tuottaa, mutta ensi vuoden sapattivapaalla olisi enemmän aikaa.
"Olen luontoihminen, ja sen kautta mehiläisetkin kiehtovat."

Hanna Andström kiinnostui hunajantuotannosta, kun tutustui
oman kalakauppansa kautta luumäkeläiseen hunajaan.

Mehiläishoidon kursseja järjestetään eri puolilla Suomea nyt talven ja kevään aikana. Kursseja on listattu liiton nettisivulle.


Kahvitauolla kurssille osallistuneet pääsivät tiiraamaan
suurennuslasin avulla, miltä esimerkiksi varroapunkki näyttää.