Mehiläisteko 3: Tutustu kaupan hunajahyllyyn

Tämä mehiläisteko saattaa tuntua hieman hassulta, etenkin jos olet hunajan suurkuluttaja ja hankit hunajasi esimerkiksi suoraan mehiläistarhaajalta. Mutta uskon, että hunajahyllyn tutkailu on eduksi kaikille kuluttajille.

Kotimainen hunajasato on parina viimeisenä vuonna jäänyt Suomessa vähäiseksi. Tähän aikaan talvesta se näkyy myös kaupan hunajavalikoimassa eli kotimaisten hunajien kohdalla voi olla hyllyssä aukkoja.

Mutta kannattaa katsoa hyllyä nyt tavallista tarkemmin. Montako kotimaista hunajaa löydät? Entä kuinka paljon tuontihunajia? Millaisia hunajavalmisteita eli tuotteita, joissa on hunajan lisäksi esimerkiksi makuainetta tai muuta lisätty, hyllyssä on?

Ovatko hylly- ja tuotemerkinnät selkeitä? Hahmotatko helposti hunajan alkuperämaan ja hinnan?

Mikä pakkaus mielestäsi näyttää hyvältä? Suositko muovi- vai lasipurkkia, lohkeavaa hunajaa, juoksevaa tai pehmeää hunajaa? Kiinnostaisiko tällä kertaa puristettavaan tuubiin pakattu tuote?

Ja tietysti myös se tärkeä kysymys: minkä hunajan ja miksi sinä valitsisit ostoskoriisi?

Sata mehiläistekoa on SML:n 100-vuotisjuhlavuoden kampanja. Sata mehiläistekoa jakaa erilaisia vinkkejä mehiläisten ja muiden pölyttäjien tukemiseen sekä lisää tietoa hunajasta, pölyttäjistä, kasveista ja pölyttäjien merkityksestä ruoantuotannolle. Sata mehiläistekoa julkistetaan Hunajalla höystettyä -blogissa.

Kauppa syyttää tietojärjestelmiä, kun ulkomaisten hunajien alkuperämaat ovat väärin

Kaupoissa on usein runsas hunajavalikoima, ja suuri osa hunajista on ulkomaisia. Joskus alkuperämerkinnät johtavat kuluttajaa harhaan: esimerkiksi suurena hunajan pakkausmaana toimiva Tanska voi näyttää myös hunajan alkuperämaalta, vaikka tanskalaista hunajaa tuskin kovin paljon tulee Suomeen.

Kiinalaisen hunajan hintalapussa
luki Tanska. Tanska on hunajan pakkausmaa.
Tällainen merkintätapa on virheellinen,
vaikka purkissa tiedot lukisivatkin oikein.
(Kuva: Heikki Härkönen)

Virheelliset merkinnät selitetään usein kauppojen tietojärjestelmillä, mutta sehän ei tietysti ole mikään oikea puolustus. Alkuperämerkintöjen on oltava oikein.

Virheitä voi olla myös nettisivujen tiedoissa. Taannoin huomasin, että Pirkka-tuotehaussa sekä Reilun kaupan hunajan että ulkomaisen luomuhunajan valmistusmaana luki Tanska. Todellisuudessa kyseiset hunajat olivat Etelä- tai Väli-Amerikasta. Eihän kumpikaan näistä hunajista voisi olla Tanskasta, sillä siellä ei tuoteta Reilun kaupan hunajaa, ja luomuhunajankin tuotanto on hyvin pienimuotoista.

Reilun kaupan hunajan tuotetiedoissa valmistusmaana
kerrotaan Tanska, vaikka se ei ole hunajan alkuperämaa.

Lähetin asiasta palautetta Ruokakeskolle. Ensimmäinen vastaus saapui Twitterin kautta. 

Jälleen vedottiin teknisiin syihin. Mielestäni on selvää, että pakkauksessa oleva tieto ei riitä: ihmiset hakevat netistä esimerkiksi alkuperämaita, ja tietojen on oltava oikein.

Seuraava vastaus tuli sähköpostitse.

"Tanskassa toimitettuja hunajalaatuja sekoitetaan ja yhdistellään, suodatetaan ja pakataan kuluttajapakkauksiin. Siten Tanskaa voidaan kutsua valmistusmaaksi. Pirkka hunajien pakkauksissa on maininta itse hunajan alkuperästä."

Edelleenkään Ruokakesko ei siis suostunut myöntämään virhettä. Lähetin vastauksen:

"Mielestäni tulkintanne on virheellinen.

Esim. Eviran sivuilla todetaan:

“Sellaiset elintarvikkeet, joiden oleellinen raaka-aine on ulkomaista alkuperää, ja joiden valmistuskäsittely Suomessa on vähäistä, eivät muutu alkuperältään suomalaisiksi, vaikka niiden valmistusmaa tällöin onkin Suomi. Näissä tapauksissa raaka-aineen alkuperämaa tulee ilmoittaa, jos sen puuttuminen voi harhaanjohtaa ostajaa. Esimerkiksi Suomessa paistetun ulkomaisen leivän tai Suomessa pakatun ulkomaisen maidon alkuperä on ilmoitettava.”

Hunajan kohdalla kyse on nimenomaan vähäisestä käsittelystä ja hunaja muodostuu yhdestä ainesosasta, vaikka se purkissa olisikin useammasta hunajaerästä (siis samanlainen tuote kuin maito). Ei siis voi olla niin, että nettisivuilla EU:n ulkopuolelta tulevan hunajan valmistusmaaksi kerrotaan Tanska. Se on kuluttajan harhaanjohtamista. Moni tarkistaa näitä aluperämaita netistä, joten ei myöskään voi vedota siihen, että tieto on oikein purkissa."

Tämän jälkeen sain vastauksen:

"Olemme lisänneet kaikkien ulkomaisten Pirkka-hunajien osalta alkuperätiedot tuotteen kuvauksen yhteyteen käsin. Ratkaisu ei ole teknisesti paras, sillä mahdollisten alkuperätietomuutosten yhteydessä tiedot eivät päivity automaattisesti verkkoon. Tässä tilanteessa ratkaisu on kuitenkin kuluttajan näkökulmasta selkein. Toivomme, että pystymme tulevaisuudessa kehittämään tuotetietojen teknistä järjestelmää siten, ettei verkkoon pääsisi virheellisiä alkuperätietoja."

Eli nyt siis esimerkiksi tuon Reilun kaupan hunajan kohdalla mainitaan tuotekuvauksessa alkuperämaat, mutta tuotetiedoissa valmistusmaa on edelleen Tanska. Nettitiedot nytkähtivät siis vähän parempaan suuntaan, mutta ovat edelleen harhaanjohtavat. 

Kommentoin Ruokakeskolle myös sitä, että tuskin hunaja on ainoa tuote, jota tämä koskee. Varmasti on monta muutakin vastaavaa tuotetta, joiden alkuperämaa on eri kuin se maa, jossa tuote esimerkiksi pakataan. Ruokakeskolta myönnettiin tilanteen olevan näin.

Aika tavalla tässä tapauksessa tietysti ärsytti se, että Ruokakesko ei suostunut heti myöntämään virheitä, vaan vetosi ensin tietojärjestelmiin ja sitten virheelliseen tulkintaan velvoitteesta ilmoittaa alkuperämaat. 

Kuluttajana virheellisistä alkuperämerkinnöistä kannattaa ensimmäisenä kertoa kauppaan. Jos mikään ei muutu, niin Eviran sivujen kautta löytyy yhteystietoja ja palautteenantomahdollisuuksia.

Ruotsalaistesti: kahdessa ulkomaisessa juoksevassa hunajassa sokeria

Ruotsalainen Testfakta testautti seitsemän ulkomaista, juoksevaa hunajaa. Kahdesta hunajasta, joiden alkuperäksi ilmoitettiin EU:n ulkopuoliset alueet, löytyi lisättyä sokeria ja sitruunahappoa. Ulkomaisten hunajien laaduntarkkailua Suomessa hoitavat erityisesti vähittäiskaupat. 

Ruotsalaiset teettivät hunajatestin Ranskassa. Huijaushunajat olivat Eldorado- ja Coop-tuotemerkeiltä. Hunajien alkuperä oli EU:n ulkopuolelta. Kumpaakaan hunajaa ei tiettävästi myydä Suomessa. Kyseiset hunajat olivat kilohinnaltaan testatuista hunajista halvimmat.

Coopin hunajantoimittaja, tanskalainen Jakobsens, kritisoi testimenetelmää epäluotettavaksi. Testit tehnyt laboratorio piti kritiikkiä aiheettomana.

Elintarvikehuijausten syynä on tietysti raha. Mehiläisten kukkien medestä tekemä hunaja on arvokasta. Sokeri ja vastaavat tuotteet ovat halpoja, jolloin niitä saatetaan hyödyntää huijausmielessä. Kuluttaja ei yleensä voi aistinvaraisesti erottaa hunajaan lisättyä sokeria. Hunaja-nimellä myyty tuote ei saa sisältää muuta kuin hunajaa.

Tarkkailussa antibiootit ja lisätyt sokerit

S-ryhmä tarkkailee ulkomaisten hunajien laatua vaatimalla tavarantoimittajilta analyysitodistuksia. Lisäksi S-ryhmä tekee hunajille pistokokeita mahdollisten lisättyjen sokerien selvittämiseksi. Näytteenotto ei kohdistu kotimaisiin hunajiin.

Näin kertoo Sari Ristaniemi, joka työskentelee ryhmäpäällikkönä S-ryhmän päivittäistavarakaupan ketjuohjauksen laadunvarmistus- ja vastuullisuustiimissä.

Analyysitodistuksilla halutaan varmistaa, että hunaja täyttää asetetut vaatimukset ja se sisältää vain hunajaa. Hunajista tarkkaillaan myös seitsemää eri antibioottia. Näiden suhteen ollaan erityisen tarkkana riskimaiden, kuten Kiinan, kohdalla.

Lisäksi hunajille tehdään erilaisia entsyymitestejä, jotka paljastavat mm. hunajan ikään ja käsittelyyn liittyviä näkökulmia. Tavarantoimittajat voivat tehdä myös GMO:hon liittyvää analytiikkaa.

Siitepölyanalyyseja eli hunajien alkuperän kartoituksia ei yleensä tehdä. Jos alkuperän osalta herää epäily, niin siitepölyanalytiikkaa voidaan käyttää lisänä muiden alkuperä- ja jäljitettävyysselvitysten kanssa.

Pistokokeiden lisäksi S-ryhmä voi analysoida hunajia kuluttajilta tulleen palautteen tai kansainvälisen elintarviketurvallisuuden riskihälytysten perusteella.

Lähihunaja käy kaupaksi

S-ryhmän päivittäistavarakapan koko maan valikoimissa on 39 hunajatuotetta, joista yhdeksän on kotimaista. Lisäksi alueosuuskaupoilla on valikoimissaan 120 paikallista hunajatuotetta.
”Hunaja on hyvä esimerkki tuotteessa, jossa halutaan ostaa lähituotetta”, Ristaniemi toteaa.

Viimeisen vuoden aikana kotimaisen hunajan osuus S-ryhmän päivittäistavarakaupan hunajien myynnistä on ollut noin kolmasosa.

Suomen Mehiläishoitajain Liitto SML ry ottaa vuosittain noin 140 näytettä kotimaisista hunajista. Näytteillä valvotaan hunajien laatua ja alkuperää.

Suomalainen hunaja: ruokaa omasta maasta

Kuva: Ruokatieto

Hyvää Suomesta -merkki on hieman uudistunut: tutun pyöreän joutsenkuvion lisäksi merkkiin liittyy nyt teksti "Ruokaa omasta maasta". Ruokatieto juhlistaa muutosta nyt viestintäkampanjalla:

"28.2. Kalevalan päivänä liput liehuvat suomalaisen kulttuurin kunniaksi. Päivä on enemmän kuin sopiva liputtaa myös suomalaisen ruuan ja ruokakulttuurin puolesta."

Mehiläishoitajain Liiton jäsenet saavat halutessaan käyttöön Hyvää Suomesta -merkin omiin hunajapurkkeihinsa. Siksi monista hunajista voi tarkistaa merkin avulla alkuperämaan.

Mutta kuten jo aiemmin kirjoitin, niin kaupan hyllyn äärellä alkuperä voi hämärtyä. Suomalaiseksi luultu purkki ei sisälläkään suomalaista hunajaa. Siis tarkkana kannattaa olla.

Miksi sitten suomalaista hunajaa kannattaa suosia? Tässä oma listaukseni.

Alkuperän jäljitettävyys

Monista purkeista löytyy tiedot tuottajasta. Jos jokin jää mietityttämään, voi soittaa mehiläishoitajalle ja kysyä lisää. Jos hunajan ostaa esimerkiksi suoraan tuottajalta, niin voi vielä helpommin selvittää, missä pesät sijaitsevat ja miten hunaja valmistetaan.

Laadukas käsittely

Suomessa perushunajan käsittely myyntikuntoon hoidetaan huolella. Tällöin hunajaa ei esimerkiksi kuumenneta niin, että siitä voisivat tuhoutua hyödylliset ainesosat.

Puhdasta hunajaa ja hyvinhoidetut mehiläiset

Suomessa esimerkiksi kasvinsuojelumyrkkyjen käyttö on vähäistä verrattuna moniin maihin. Tällöin hunajaan ei voi kulkeutua samanlaisia jäämiä kuin ehkä jossain toisaalla. Mehiläistarhaukseen on koulutusta, jonka ansiosta hoitajat tietävät luvalliset ja toimivat keinot mm. tautien ehkäisyyn.

Tuki paikalliselle ympäristölle sekä kasvien, marjojen ja hedelmien tuotannolle

Mehiläiset ovat tärkeitä pölyttäjiä. Ilman niitä monien kasvien, marjojen ja hedelmien sato jäisi pienemmäksi. Minusta on mukavaa ajatella, että suomalaisella hunajalla olen tukenut myös suomalaista viljelyä tai luonnonkasvien tilaa.

Mehiläishoitoalan kannattavuuden tukeminen

Mehiläisalalla harva rikastuu, ja monille toiminta on harrastus. Se on kuitenkin tärkeä, pieni ala, jonka soisi menestyvän Suomessa.

Hinta on kohtuullinen

Ymmärrän, että monissa valinnoissamme hinta on ratkaiseva tekijä. Siksi siellä hunajahyllylläkin tuntuu paremmalta tarttua edullisempaan ulkomaiseen hunajaan kuin valita kotimainen. Mutta mielestäni suomalainen hunaja on kohtuuhintaista: Sveitsissä maksoin paikallisesta hunajasta jopa nelinkertaisesti.
Mitä enemmän perehdyn mehiläistenhoidon maailmaan, niin sitä suuremmaksi arvostukseni kasvaa. Mielestäni hyvästä tuotteesta pitää maksaa reilu hinta.

Voiko kotimaisuuteen luottaa?

Joskus kuulee epäilyjä siitä, onko suomalaiseksi väitetty hunaja suomalaista. Tarvittaessa hunajia voidaan tutkituttaa, jolloin hunajan siitepölyt paljastavat, onko se sitä, mitä purkki väittää.

Pistetään näin Kalevalan päivän kunniaksi myös pätkä Kalevalaa tähän loppuun:

"Niin seppo sanoiksi virkki: 'Mehiläinen, mies kepeä!

Tuo simoa siivessäsi, kanna mettä kielessäsi

kuuen kukkasen nenästä, seitsemän on heinän päästä

teräksille tehtäville, rauoille rakettaville!'

Kaupan hunajahyllyllä: minkä 30 eri tuotteesta valitset ja miksi?

Tiistaina olin WWF:n ja Raision järjestämässä eettistä ja ekologista ruokaa käsittelevässä Tieto ja tahto teoiksi -seminaarissa (tilaisuuden ohjelma sekä videotallenteet puheenvuoroista). Paljon asiaa, josta osa oli toki ennestään hyvin tuttua.

Samalla tuli todetuksi, että näissä tilaisuuksissa on koolla hyvin samanmielistä porukkaa, joiden mielestä esimerkiksi lähiruoka ja luomutuotteet ovat tärkeitä.

Palaan varmasti vielä moniin seminaarissa nousseisiin ajatuksiin, mutta tässä nyt yksi poiminta. Eli siis se, miten kuluttaja tekee valintojaan kaupassa ja mikä siihen vaikuttaa.

Kuluttajatutkimuskeskuksen Eva Heiskanen totesi esityksessään, että kuluttajan valinnoissa pelkkään tiedolliseen muutokseen nojaaminen voi olla vaikeaa. Eli kun kaupassa asioidaan kiireessä, niin ei siinä jokaisen tuotteen kohdalla ole mahdollista miettiä, onko tämä hinnaltaan ja laadultaan sopiva, terveellinen tai ekologinen.

Heiskanen sanoi, että tarvitaan mm. tietoa siitä, miten muut toimivat ja parempaa valinta-arkkitehtuuria ja pieniä tönäisyjä, jotka ohjaavat kuluttajaa.

Hunajan kohdalla tämä tarkoittaa mielestäni esimerkiksi sitä, miten lähi- ja luomutuotteet ja kotimaiset/ulkomaiset valmisteet on merkitty. Isomman kaupan hunajahyllystä löytyy helposti  kolmisenkymmentä tuotetta. Niistä ei pikasilmäyksellä erota esimerkiksi sitä, onko hunajan alkuperä Suomessa vai muualla. Purkeissa se kyllä lukee, mutta vaatii tiiraamista (ja monesta purkista toki löytyy Hyvää Suomesta -merkki, jonka Mehiläishoitajain liiton kotimaista hunajaa tuottavat jäsenet saavat halutessaan).

Esimerkiksi HaLo kertoo blogissaan pettymyksestään, kun suomalaiseksi kuvittelemansa hunaja ei ollutkaan kotimaista.

Kävin seminaarin jälkeen Helsingin Stockmannin Herkussa. Siellä monen hunajan kohdalla on hyllyssä jokin lappu: lähiruoka (ruskeat laput, kirkkonummelaista hunajaa), luomu (vihreät laput, mm. Metsämesi) tai "Katso hintaa" (keltaiset laput).

Mutta tästäkään hyllystä ei voinut ensisilmäyksellä erottaa esimerkiksi kotimaista luomuhunajaa, vaan pitää ensin tutkailla luomut ja sitten katsoa, mikä on alkuperämää.
Kuluttajaa auttaisi, jos suomalaiset tuotteet olisi vielä jotenkin merkitty hyllyihin. Vai tulisiko sitten eri lippulappusia jo liikaa?


Ja mitä sitten on lähituote? Seminaarissa Raision Annika Suominen kertoi, että suomalaisista kuluttajista noin 60 prosenttia mieltää lähiruuaksi yleensä omassa maakunnassa tuotetun (Raision ja WWF:n Sinä ja ruoka -tutkimus). 17 prosentille kuluttajista ja monelle isolle yritykselle, kuten Raisiolle, lähiruuaksi riittää se, että alkuperä on Suomessa.

Kaupoissa lähiruuan määritelmä tuntuu vaihtelevan myös tuotekohtaisesti: esimerkiksi poroa nimitellään täällä Helsingissä lähituotteeksi, vaikka mikä tahansa suomalainen leipä ei ole läheltä.

Entäs siitä luomusta ja kotimaisuudesta? Jos rinnakkain laitetaan ulkomaalainen luomutuote ja suomalainen "tavallinen" tuote, niin valinta kallistuu helpommin suomalaiseen kuin luomuun, kertoi Sinä ja ruoka -tutkimus.

Kasarmitorin S-marketin hunajahylly on myös runsas. Luomutuotteet on merkitty, mutta muita näkyviä hyllymerkintöjä ei ole. Varsin tarkkana näiden kanssa saa olla, että mukaan tarttuu esimerkiksi suomalaista hunajaa, jos sitä haluaa.

Tavallaan on hienoa, että kuluttajilla on mahdollisuus valita hunajansa laajasta valikoimasta. Mutta välillä tuntuu, että tällainen valikoimamäärä vain hankaloittaa ostamista.

Hunajissa on juoksevia ja kiinteitä, monikukkaista ja lajihunajaa, läheltä ja kaukaa, luomua ja ei-luomua, lasi-, muovi- ja pahvipakkausta, halpaa ja kallista: kalleimman Stockmannilla havaitsemani hunajan hinta oli n. 40 euroa kilo ja kyseessä oli jokin ulkomaalainen erikoishunaja.
Tähän päälle tulevat vielä makuun liittyvät näkemykset.

Ymmärrän mainiosti niitä, jotka ostavat hunajansa suoraan joltain tuottajalta. Siis joko asioimalla hänen luonaan, ostamalla markkinoilta tai tilaamalla netin kautta.

Silloin ainakin tietää, kenen hunajaa saa, eikä aivojaan tarvitse rasittaa vähittäiskaupan hunajahyllyllä. Onneksi sentään suomalaisissa hunajapurkeissa on tuottaja esillä, joten jos suosikkihunajan löytää, niin voi etsiskellä saman tuottajan hunajaa.

Kulutus- ja onnellisuustutkimuksissa on todettu, että laajat valikoimat eivät lisää onnellisuuttamme, vaan helposti käy päinvastoin.

Kun valinta tehdään kolmestakymmenestä tuotteesta, niin tilastollinen mahdollisuus valita juuri se oikea on paljon pienempi, kuin jos tuotteita on vain kolme. Olisiko sittenkin pitänyt ottaa joku toinen -kysymys saattaa jäädä päähän pyörimään ja onnellisuus rapisee.

Kommenttiosastolla sana on taas vapaa: minua kiinnostaa, miten te valitsette hunajanne tai mikä muuten hunajissa mietityttää.