Karhut aiheuttavat suuria tuhoja mehiläistarhauksessa - mistä ratkaisu?

"Tää outoa on, tätä ymmärrä en,
sillä syöty on hinajaani.
Mistähän löytäisin sen lurjuksen,
ken tyhjentää mun purnukkaani?

Sillä eilenhän juuri näin purnukkain tään,
aivan täynnänsä hinajaani.
Siitä ei ole nyt jälkeäkään.
Ken tyhjentää mun purnukkaani?"

Näin lauluetaan Nalle Puhin Hinajalaulussa. Tätä on ollut tänä kesänä liikkeellä. Hunaja on syöty mehiläispesistä. Ainoa ero ylläolevaan lauluun on se, että jälkiä lurjus on kyllä jättänyt. Tassunjälkiä ja kynnenjälkiä, välillä hampaanjälkiäkin.

Karhut ovat tämän kesän murheenkryyni monelle mehiläistarhaajalle. Ovat ne olleet sitä monena muunakin kesänä, mutta tänä vuonna karhujen tekemiä pesätuhoja on ennätysmäärä. Pesiä on mennyt jo yli 300.

Mehiläistarhaajat ovat turhautuneita. Jos joka kerta, kun käy tarhalla ja uusi pesä on tuhottu, ei se enää naurata. Viime päivinä on käyty ajoittain kiivastakin keskustelua siitä, mitä mehiläistarhaaja voi asialle tehdä.

Menemättä sen enempää yksittäisiin väittelyihin, olen huomannut, että keskusteluissa liikkuu paljon tietoa ja väittämiä, jotka laitetaan mehiläistarhaajan suuhun, mutta eivät pidä paikkaansa. Se on täysin ymmärrettävää, koska mehiläistarhauksessa on paljon tekijöitä, joita ei ehkä ota huomioon, jos ei itse tarhaa. Ennen kuin karhu on käynyt omalla tarhalla, ei tule miettineeksi, miten asiat silloin ovat. Kokosinkin totta ja tarua -väittämiä karhukeskustelun lomasta.

Totta vai tarua? Karhut eivät ole suuri taloudellinen uhka tarhaajalle.

Tarua. Karhut ovat tänä vuonna aiheuttaneet jo yli 300 000 euron kustannukset koko alalle. Tässä on mukana vain SML:lle vahingoista ilmoittaneet tarhaajat. Yhden pesän tuhoutuminen maksaa vahingon ajankohdasta riippuen 350-1200 euroa. On tarhaajia, joilta on tuhottu jo yli 50 pesää ja kustannukset ovat silloin kymmeniä tuhansia euroja.

Valtio ei korvaa petovahinkoja täysimääräisinä, joten taloudelliset tappiot ovat pesätuhoista suuret. Lisäksi kustannuksia tulee mm. tarhojen tarkistuskäynneistä ja sähköaitojen hankintamenoista ja huoltokustannuksista. Hunajasadon menetys on oma osatekijänsä karhuvahingoissa. Se vaihtelee hunajasadon ja hinnan mukaan. 

Usein karhu käy samalla tarhalla nappaamassa pesärivin viimeisen pesän. Näitä vahinkoja voi tulla paljon peräkkäin.

Totta vai tarua? Mehiläistarhaajat lietsovat petovihaa ja haluavat ampua karhut

Tarua. Mehiläistarhaajat eivät lietso petovihaa, eivätkä halua lisätä karhujen kaatolupia. Suomessa myönnetään karhun kaatoon tietty määrä lupia vuodessa. Ehdotamme, että näistä luvista voisi kohdentaa kaadot ensisijaisesti ongelmakarhuihin.

Usein tiedossa ovat ne karhut, jotka pesiä tuhoavat, mutta ne kaadetaan poikkeusluvalla, jonka saaminen on hankalaa ja joka on lisä yleiseen kiintiöön. Jos luvan saisi helpommin ongelmakarhulle, ja sen kaataminen poistaisi yhden luvan normaalista metsästyskiintiöstä, ei karhuja metsästettäisi sen enempää kuin ennenkään. Lupia ei kuitekaan tule vähentää mehiläistarhauksen kustannuksella.

Totta vai tarua? Karhuongelmainen kohtaa byrokratian vuoret

Totta. Jos poikkeuslupaa haetaan, vastaus viipyy usein niin pitkään, että lisää tuhoja ehtii tulla. Poikkeuslupien saamista on nopeutettava. SML toivoo, että Poliisille annetaan lisävaltuuksia vahinkokarhujen poistoon lisäämällä poliisien toimivaltaoikeuksia. Tällä hetkellä he eivät voi tehdä vahinkokarhulle mitään. 

Jotta karhuvahingosta voisi saada korvauksen, on siitä ilmoitettava ensin tapahtumakunnan maaseutuasiamiehelle ja petovastaavalle. Joskus vahinkotarkistus on maksullinen, sitä se ei mielestäni saisi olla. Ymmärrän totta kai, että vahingosta pitää virallisesti ilmoittaa, jotta korvauksen saa mutta siitä ei saisi tulla ylimääräisiä kuluja tarhaajalle.

Suurta taloudellista harmia aiheuttaa tarhaajille se, että valtiolta haettuja karhuvahinkokorvauksia ei tänäkään vuonna makseta tarhaajille täysimääräisinä. 

Totta vai tarua? Karhut ovat vain Itä-Suomen ongelma

Karhuvahingot ovat koko maan ongelma. Tilanne elokuun lopulta.

Tarua. Karhut ovat aiheuttaneet vahinkoa läntistä rannikkoa myöten (kts. kartta). Aiempina vuosina vahingot ovat kohdistuneet Itä-Suomeen, mutta tänä vuonna karhut ovat tuhonneet pesiä myös mm. Varsinais-Suomessa, Länsi-Rannikolla ja Oulun alueella. Karhuista on tullut koko maan tarhaajien ongelma.

Totta vai tarua? Kaikki karhutuhot voidaan estää aidoilla

Tarua. Karhuja varten on sähköaitoja, joilla voidaan ehkäistä osa karhutuhoista. Sähköaidatkaan eivät kuitenkaan pidättele kaikkia karhuja. Paikoin karhut ovat menneet aidasta läpi sähköstä huolimatta. Hunajahimo voi olla valtava.

Aitojen esim. aurinkokennoilla varustetut akut eivät aina lataudu, jolloin aita on metsässä sähköttä. Silloin karhun on hyvä mennä aidasta läpi/yli. Sähköaitojen ympäristössä ruoho on pidettävä matalana koko ajan, tai sähkö menee maahan. Tämä tuo tarhaajalle huomattavan lisätyön. Vaikka valtio kustantaa aitoja tarhaajille, niitä ei anneta kaikille.

Puisten aitojen käyttö mehiläistarhalla ei ole käytännöllistä. Aitojen tulisi olla niin järeitä, ettei karhu pääse niistä läpi – se on valtava työ-ja kustannuskysymys. Karhu on suuri ja nokkela eläin, eikä sitä pitele samat asiat kuin ihmistä. Karhu on mennyt kesän aikana tietojeni mukaan jo kahteen hunajavarastoon. Jos ne eivät pysy poissa sisätiloista, pysyvätkö ne poissa mehiläistarhoilta aitojen avulla? 

Edes lukitut ovet eivät pidättele hunajanhimoisimpia karhuja. Kuva Laihialta Pekka Niemi-Nikkolan hunajavarastolta.

Tässä kuvassa näkyy sähköaidan tolppa karhun lavan kohdalla. Se ei pidätellyt karhua.

Totta vai tarua? Karhut ovat uhka työturvallisuudelle.

Totta. Vaikka karhu ei ole käynyt mehiläistarhaajan kimppuun, se ei tarkoita, etteikö näin voisi tapahtua. Ja nyt tämä tärkeä kysymys: tuleeko odottaa sitä, että jotain tapahtuu? Kenenkään pelkoa ei tule vähätellä, vaikka itsellä ei olisi uhkaa siitä, että karhu kävisi kimppuusi. Mehiläistarhalla oleva karhu on ruokailemassa ja voi kokea tarhaajan uhkaksi ja reviirille tunkeutujaksi. On tapauksia, jossa karhu on ollut hyvinkin lähellä tarhaa mehiläishoitajan siellä käydessä.

Minusta on väärin vähätellä mehiläistarhaajien pelkoa karhuista: kukaan ei halua olla se ensimmäinen tarhaaja, jonka kimppuun karhu käy. Vaikka karhuvahinkoja tapahtuu paljon esim. poronhoidossa, mehiläistarhaajat ovat ainoa ammattiryhmä, jossa on todella vietettävä aikaa samalla apajalla karhun kanssa.

Mielestäni tärkeä kysymys on myös työntekijän turvallisuus. Ammattitarhaajilla on myös alaisia. Kenen on vastuu, jos karhu aiheuttaa vahinkoa heille?

Näillä tassuilla saa paljon tuhoa aikaan. Pelko on tarhaajalle tosiasia.

Totta vai tarua? Karhut voi ajaa muualle

Totta, mutta mitä sitten tehdään? Ongelma siirretään muiden vaivaksi. Karhujen siirtäminen muualle ei auta nyt, kun karhuongelmia on joka paikassa. Ja onko se oikein toista tarhaajaa kohtaan, jos hänen alueellensa siirrettäisiin karhu muualta?

Karhuja on hätyytelty pois myös koirien avulla sekä aseilla, jotka aiheuttavat kipua. Itse en näe tässä järkeä. Karhu ärsyyntyy ja voi aiheuttaa enemmän harmia. Karhu tulee kyllä useimmiten takaisin hunaja-apajalleen, kun ärsytys ja uhka on poistunut. 

Totta vai tarua? Muutkin eläimet kuin karhut tuhoavat mehiläispesiä.

Totta. Nämä muut tuholaiset ovat nousseet esiin viime aikojen karhukeskusteluissa. On ihmetelty, miksei SML pidä muista eläintuhoista kirjaa, vaan lietsoo karhuvihaa. Hiiret, myyrät ja tikat käyvät tekemässä tuhojaan mehiläispesällä. Ne eivät kuitenkaan kerralla tuhoa koko pesää saatikka syö hunajasatoa.

Metsämyyrä painaa 9-35 g, karhu painaa jopa 300 kg. Metsämyyrä lähtee hiljaa koloonsa tarhaajaa pakoon, karhu voi hyökätä (kyllä, se voi, vaikka ei olekaan hyökännyt). En näe mitään syytä vertailla hiirien ym. tekemiä tuhoja karhujen tuhoihin - ne ovat asia erikseen. Nämä pieneläimet ovat myös toki suuri harmi alalla.

Mehiläistarhan voi laittaa kaupunkialueelle, missä ei karhuja ole.

Totta ja tarua. Mehiläisiä ja tarhaajia tarvitaan myös maaseudulla ja metsissä. Vaikka kaupunkitarhaus on lisääntynyt, kaikki eivät voi tarhata kaupunkialueilla. Maaseudulla tarvitaan pölytystä, siellä tuotetaan ruoka.

Totta vai tarua? Kaikki karhut tuhoavat pesiä

Tarua. Vain pieni osuus, arviolta 1-5 % karhuista on näitä hunajakarhuja. Tunnistamalla ne ja kohdistamalla metsästys niihin, tilanne helpottuisi.

Totta vai tarua? Kaikki mehiläispesien lähettyvillä olevat karhut tulee metsästää

Tarua. Vain osa karhuista on ns. hunajakarhuja. Sellaiset karhut, jotka eivät tee hunajatuhoja,
pitävät kuitenkin reviiriään tarhan lähistöllä, jolloin sinne ei helposti toinen, mahdollisesti hunajakarhu asetu. Nämä ei-hunajakarhut ovat hyödyllisiä, jos ne pitävät Nalle Puhit loitolla, eikä niitä kannata kaataa. Se kohdistettu metsästys vahinkokarhuille olisi tässäkin tapauksessa hyödyksi, ettei mene se "kiltti karhu".

Karhu syö hunajan lisäksi mehiläisen toukat. Mehiläiset jäävät kylmettymään, kun pesä menee alta.

Hyvä, että keskustelu on herännyt. Nyt pitäisi miettiä niitä asioita, joita todella voi tehdä ratkaisun löytämiseksi. Jotain on tehtävä. Koko kesän karhujen kanssa taisteleva tarhaajat alkavat turhautua.

Eniten minua suretti, kun kuulin kommentista, että mehiläistarhaajat ovat luontovihamielisiä. Se on hyvin kaukaa haettua. Puolin ja toisin pitäisi miettiä eri vaihtoehtoja, tämä on hyvin vaikea asia ja ongelmalla on suuri merkitys myös maataloudelle ja ympäristöllemme.

Ja miksei ajateltaisi keskustelussa myös mehiläisten hyvinvointia - nehän tässä kuolevat. Ongelmaan on mietittävä tosissaan ratkaisuja ilman kummankaan osapuolen syyllistämistä.

Kuulen mielelläni hyviä näkökulmia karhujen karkoittamiseen mehiläistarhoilta. Ja ennen kaikkea rakentavassa mielessä.

Tuula

__________
Kuvat saatu käyttöön karhutuhoja kohdanneilta tarhaajilta.

Lisäys 11.9.2014:


Nyt karhuasiaa myös videolla. Miten karhuongelmat vaikuttavat ammattitarhaajan työhön? Mitä ongelmia on sähköpaimenten käytössä? Miten karhut käyttäytyvät tarhoilla ja milloin karhuvahinkoja tapahtuu? Miltä aidat ja aidattu tarha näyttävät?

Karhut tuhoavat mehiläispesiä ennätystahtiin

Karhuvahinkoja on sattunut eri puolilla Suomea.

Karhut ovat tällä hetkellä mehiläishoitajille suuri ongelma, kokonsa puolesta ja muutenkin. Karhut ovat olleet tänä keväänä ennätysaktiivisia: Suomen Mehiläishoitajain Liiton tietoon on tullut ilmoitus jo 115 pesän tuhoamisesta. Viime vuonna luku oli koko kesänä 170 pesää. Vahinkoja on sattunut monin puolin maata, eteläisimmillään Lohjan seudulla.

Viimeksi pohdin sitä, kuinka pelottavaa on, että satoja kiloja painava petoeläin ruokailee siellä, missä tarhaaja tekee työtään. Karhut ovat mehiläishoitajille työturvallisuuskysymys. Mietinkin täällä toimistolla, että pitäisiköhän mennä karhupuvussa säikyttelemään ihmisiä eri työpaikoille, jotta muutkin kuin mehiläistarhaajat ymmärtäisivät, että se todella on pelottavaa :)

Tästä asiasta puhumalla en halua lietsoa minkäännäköistä petovihaa vaan ennenmminkin nostaa keskustelua mahdollisista ratkaisuista - saa siis kommentoida :)

Vahingonkorvauksia uhataan leikata - myös pölytys kärsii

Pelon lisäksi mehiläistarhaajia karhuvahingoissa haittaava tekijä on talous. Maa- ja metsätalousministeriö suunnittelee leikkaavansa vuoden 2013 petovahinkokorvauksia. On mahdollista, että korvauksista maksetaan vain 80 %, pahimmillaan vain puolet. SML ei hyväksy leikkauksia missään nimessä. Jos tarhaajat eivät saa korvauksia karhujen tuhoamista pesistä, on riskinä se, että osa tarhaajista lopettaa tarhauksen kokonaan. Jos Suomen mehiläispesät vähenevät, vähenee myös maatalouden pölytys.

Lisäbudjetti karhuvahingoista käsitellään tässä kuussa.

Jo yhdestä pesästä suuret kustannukset

Karhuvahingoista haettiin viime vuonna korvauksia noin 100 000 euron edestä. Mutta mitä yksi karhutuho kustantaa mehiläistarhaajalle?

• Mehiläispesä maksaa mehiläisineen noin 350 € ja siitä ylöspäin, riippuen kuinka suuri pesä on. Jos karhu tekee tuhoa siten, että pesä ja koko kesän hunajasato menetetään, pesän arvo nousee helposti yli tuhanteen euroon. 
• Yksittäinen karhuvahinko aiheuttaa myös muita menoja. Työajan kustannukset (pesien poisto ja korjaus, tuhon dokumentointi, viranomaistyö, jne.) ja matkakustannukset kustantavat yhtä tuhoa kohti keskimäärin 110 euroa.
• Sähköaidalla aitaaminenkaan ei aina auta. Lisäksi se nostaa tarhauskustannuksia. Aitaamiskustannukset ovat yli 100 €/tarha kesässä. Aitauksen tuoma työmäärän lisä on lähes 20 % työajasta. Hunajan hintaan lisättynä jo pelkästään yhden tarhan kustannus olisi 38 senttiä kiloa kohden. Juuri on uutisoitu, että hunajan hinta on noussut Suomessa eniten. Syitä on monia, ja kyllä nämä karhujen aiheuttamat kustannukset nostavat tuotantokustannuksia yhtä lailla.

Yksi karhuvahinko maksaa helposti reilusti toista tuhatta euroa. Mitä jos sinun palkastasi syötäisiin yli tuhat euroa, eikä kukaan sitä korvaisi? Harmittaisiko? Niin harmittaa mehiläistarhaajiakin.

Karhut hunajahurmoksessa Korkeasaaressa ja luonnossa

Korkeasaaren karhut saavat aika ajoin hunajaa ruuaksi. Kävin katsomassa niiden ruokintaa - siitä sai hiukan kuvaa hunajanhimoisen karhun toiminnasta. Mesikämmenille maistui hunaja ja näkyä oli hauska katsella. Mutta kun saman tilanteen kohtaa luonnossa, on tilanne vakava ja pelottava.  Suurkiitos Korkeasaarelle karhutiedosta!

Karhuilla on erinomainen hajuaisti - hunaja haistetaan kaukaa.

Kova tuhina ja nuuskinta kuuluu luukkujen toiselta puolelta. Olemme Korkeasaaressa karhuaitauksessa valelemassa karhulinnan oksia hunajalla ja piilottamassa hunajakennoburgereita kantojen sisään. Karhut haistavat hunajan luukun takaa ja ne selvästi riehaantuvat. Karhut, äiti Sofia ja tytär Yulia, nahistelevat keskenään ruokaa odotellessa.

Hunajaburgerit piilotettiin kannon sisään karhujen aktivoinniksi.

Kun olemme poistuneet aitauksesta ja luukut avataan, suuntaavat karhut heti hunajaherkkujen kimppuun. Niille tehdyt aktivointipuut saavat kovaa kyytiä. Puu menee säpäleiksi karhujen hamutessa halkojen sisälle piilotettua hunajaa. Toinen karhuista (kukaan ei erota äitiä ja tytärtä toisistaan) löytää helpomman tien ja nuolee kantoon valellun hunajan saman tien parempiin suihin. Kun se on loppu,  joutuu pullukka jo näkemään hiukan vaivaa, koska eläintenhoitaja Anssi Harju piilotti kennoburgerin syvälle puunkoloon. Mutta silti ei mene kuin hetki, että burgeri on löydetty ja kenno syöty. Sämpylän karhu jättää lokkien syötäväksi.


Kun hunajalla täytetyt halot on pistetty säpäleiksi ja kaikki hunaja on syöty, karhut vaikuttavat tyytyväisiltä. Porkkanat ja sämpylät ne jättivät syömättä - ymmärrettävää, kun on energiapitoista herkkua tarjolla.  Ruuan jälkeen äiti ja tytär suuntaavat ruokalevolle.

Äiti ja tytär päivälevolla hiilaripommin jälkeen.

Hunaja on eläintarhan hoitajalle hyödyllinen työväline, Anssi Harju kertoo. Sillä saa houkuteltua karhuja paikasta toiseen ja aktivoitua pulleroita. Liian usein ei hunajaa kuitenkaan voi antaa, koska se saattaa lihottaa karhuja.

Korkeasaaren karhuja voi hyvin mielin ruokkia hunajalla, mutta tilanne onkin toinen, kun mennään luontoon ja mehiläistarhoille.

 Tarhaajille vakava asia

Karhu voi tuhota mehiläistarhan täysin. Kuva: Mika Räsänen

Mietin ruokinnan alussa kuulunutta tuhinaa suljetun oven takaa. Vaikka tiesinkin täysin varmasti, että karhut ovat visusti lukittuina toiselle puolelle Karhulinnassa ollessamme, tuli silti olo, että mitä jos ne pääsevät tälle puolelle... On vaikea selittää sitä tunnetta, mutta tieto tuon kokoisen eläimen läsnäolosta on todella vaikuttava. Tunne on pelottava.

Ja minä olin sentään eläintarhassa, täysin turvassa.

Ymmärrän täysin, että mehiläistarhaajat tuntevat olonsa turvattomaksi karhujen vieraillessa uudestaan ja uudestaan mehiläistarhoilla, jopa aidatuilla tarhoilla. Kun mehiläistarhaaja menee tarhalle keskelle metsää ja näkee, että multa on myllätty ja pesät on vastikään levitetty... Silloin on varmasti konkarillakin pelko päällimmäisenä mielessä.

Mehiläistarhaajat eivät halua lietsoa petovihaa, vaan haluavat etteivät vahinkokarhut tuhoa mehiläispesiä ja että työturvallisuus olisi taattu. Karhujen tottuminen mehiläisateriaan on tarhaajalle selkeä työturvallisuusriski -  jos karhu kokee tarhaajan kilpailevan samasta ruoka-apajasta, voi tilanne olla uhkaava ja vaarallinen. Onneksi ihmisten ja karhujen kohtaamisia sattuu harvoin, mutta riski on aina olemassa. Tarhaajat ovatkin jo ohjeistaneet työntekijöitään siitä, kuinka toimia ennen tarhoille menoa. Suin päin ei auta mennä karhun mylläämälle tarhalle, vaan tulee tarkistaa selusta hyvin ennen autosta poistumista.

Luonnossa karhua ei saa ikinä totuttaa hunajan makuun esim. haaskaruokinnassa.

Luonnonkarhuista vain pieni osa on mehiläistarhaajille riesa. Nämä hunaja-ateriaan tottuneet karhut ovat ns. vahinkokarhuja. Hunaja on karhulle vastustamaton herkku ja karhu menee sen hingussa vaikka sähköaidasta läpi.

Karhuvahinkojen lukumäärä ja taloudellinen arvo on suuri ja kasvaa koko ajan. Yhden tuhotun pesän arvo on satoja euroja. Myös hunajasadon menetys on suuri tappio ja lisäksi tarhojen aitaaminen karhujen varalta ja tarkistuskäynnit lisäävät kuluja ja työtunteja.

Tänä vuonna SML:lle on tullut ilmoitus jo 76 pesän tuhoamisesta eri puolilta maata. Viime vuonna ilmoituksia tuli yhteensä 170. Eli vauhdilla pesiä tuhotaan tänä vuonna. Kaikki tuhot eivät edes tule Suomen Mehiläishoitajain Liiton tietoon.

Karhua sietääkin pelätä: eläimellä on valtavat voimat.

Karhu on fiksu eläin. Se keksii tiensä ruuan luo.

Asiaan on puututtava

Mitä sitten tehdä asialle? Karhunkaatolupat tulisi kohdentaa juuri näihin ongelmakarhuihin ja luvan saantia tulisi helpottaa. Joka tapauksessa karhuja metsästetään vuosittain ja ensin tulisikin poistaa ongelmallisimmat yksilöt. Luonnonkarhuja ei myöskään koskaan saa totuttaa hunajan makuun esim. haaskaruokinnalla. Karhujen tuhoamista pesistä tulisi saada riittävät korvaukset, tosin nyt korvauksia suunnitellaan pienentävän. Eli mennään taas takapakkia. Koska karhuasia koetaan vaikeaksi ja se on tarhaajille taloudellinen kysymys, on riski, että osa tarhaajista hylkää alan sen vuoksi. Se on kaikille menetys mm. pölytyshyödyn vähenemisenä.

Asiasta tullaan varmasti keskustelemaan paljon jatkossa. Suuri kiitos Korkeasaarelle, että pääsimme tutustumaan karhujen ruokintaan! Karhut ja mehiläiset ovat molemmat upeita luontokappaleita. Tästä ongelmasta pitää voida keskustella leimaamatta ja avoimesti, petovihaa lietsomatta.

Karhuterveisin,
Tuula

Kuka varasti kuusi mehiläispesää Forssassa?

Varastetut pesät olivat valkoisia kevytpesiä
eli väriltään erilaisia kuin tämän kuvan pesä.

Nyt tekisi mieli ryhtyä Sherlock Holmesiksi ja selvittää, kuka varasti kuusi mehiläispesää Forssassa.

Tällainen varkaus ei nimittäin ole mikään tavanomainen anastus. Edes rikollisemmalla mielenlaadulla varustetulle maalaistien kulkijalle tai kaduntallaajalle ei varmasti tule mieleen, että käynpä ohimennen varastamassa mehiläispesiä. Varkaalla on siis oltava sekä selkeä tarve pesille että tietämystä siitä, miten niitä käsitellään.

Varkauden kohteeksi joutuneella Matti Mattilalla on parisataa pesää, joten hänen tarhaukseelleen pesävarkaus ei aiheuta niin suurta vahinkoa, että koko hunajasato olisi vaarassa. Mattilalla on tosin ollut ikäviä tapauksia jo aiemmin:  viime vuonna häneltä hajotettiin ilkivaltana useita pesiä, ja aiemmin Mattilan pesät ovat kohdanneet suuria karhuvahinkoja.

Mattilalla on pesille vakuutus, joten hän saa jotain rahallista korvausta (yhden pesän arvo on 350 euroa, ja lisäksi tietysti tulee hunajasadon menetys). Mutta se ei tietysti korvaa harmia ja vaivaa, joka syntyy varkauksista ja ilkivallasta.

Toivottavasti tämä tapaus jää ainutlaatuiseksi. Pesiä menetetään tällä hetkellä runsaasti karhujen vuoksi, joten ei tähän mesikämmenten rinnalle kaivata pitkäkyntisiä.

Muistutukseksi kerrottakoon, että mehiläispesät ovat yksityisomaisuutta. Niitä ei saa mennä ronkkimaan ilman omistajan lupaa. Se voi olla myös vaarallista.

Mehiläispesät tarvitsevat yhä useammin suojaa karhuilta



Mehiläisvahakynttilä voi tietysti olla
myös karhumainen.
Kuva: urbanmkr, Flickr

Yksi aihe, jota en ennen mehiläisten parissa työskentelyn aloittamista ollut miettinyt, oli mehiläispesien ja karhujen suhde. Tai siis se, että mehiläispesät saavat yhä useammin kokea karhujen liian ronskin kosketuksen.

Tänä keväänä jo kymmenkunta mehiläistarhaajaa on löytänyt pesiään hajotettuina, kun paikalla on vieraillut kontio. Siinä menee sitten toive kyseisen tarhan kesän sadosta, ja jos karhu on kunnolla riehunut, niin itse pesät voivat olla täysin hajalla.

Suurta petovihaa ei mielestäni ole syytä lietsoa. Etenkin, kun karhujen aiheuttamia tappioita voidaan merkittävästi pienentää asentamalla mehiläistarhojen ympärille sähköaidat.

Karhuvahingot voidaan minimoida sähköaidoilla

Aitaamisen ongelmana on sen kalleus. Aitatarvikepaketti maksaa noin 300 euroa, ja päälle tulevat vielä kustannukset aitojen vaatimista akuista ja käytetystä työajasta. Moiset kulut kirpaisevat kovasti mehiläistarhaajan kukkarossa.

Maa- ja metsätalousministeriö on näissä petoasioissa tukenut jonkin verran niin mehiläistarhaajia kuin muita vastaavia ryhmiä. Määrärahaa on varattu myös aitapaketteihin (eli aitaustarvikkeita ilman virtalähteitä), mutta kyseinen summa on tänä vuonna aivan liian pieni. Itse asiassa se on jo nyt käytetty.

Ennaltaehkäisy on halvempaa kuin petokorvausten maksaminen

Siksi täältä Mehiläishoitajain Liiton suunnalta on lähetetty ministeriöön ehdotus määrärahan nostamisesta kiireellisesti. Aitapaketit ovat kokemusten perusteella kustannustehokkain tapa ehkäistä karhuvahingot. Se on myös sekä karhujen että mehiläisten kannalta hyvä ratkaisu.
Mehiläistarhaajilla on ollut mahdolllisuus hakea myös korvauksia karhutappioista. Halvemmaksi kuitenkin tulisi jakaa määrärahoja ennaltaehkäisyyn. Viime vuoden petovahinkotapauksia kirjattiin tarhoilla 55 kappaletta ja niistä maksettiin 157 000 euroa korvauksia. Tuolla summalla saataisiin yli 500 aitapakettia.

Älykkäät eläimet oppivat hyödyntämään pesät ravinnonlähteinä

Miksi karhuvahingot ovat sitten lisääntyneet? Näyttää siltä, että karhuja on yhä enemmän niillä alueilla, joissa on myös mehiläistarhoja.

Lisäksi karhu on älykäs eläin. Kun se on kerran oppinut, että mehiläistarhoilta voi saada ravintoa, niin miksipä se moisen unohtaisi. Seuraavana kesänä karhu tepastelee samalle paikalle, ja jos mukana on pentuja, niin pennutkin oppivat taidon. Aitojen avulla myös karhujen oppimista voitaisiin vähentää.

Kaikki karhut eivät ole mehiläistarhoille ongelma. Siksi ei myöskään auta se, että summanmutikassa räiskitään karhuja hengiltä.

Karhut eivät ole ainoa ryhmä, joka saattaa pesiä hyödyntää ravinnonsaannissaan. Stadin tarhaajien kummipesiä käsittelevässä blogissa kerrotaan, miten lähipuussa pesivä talitinttipariskunta pitää mehiläispesiä ruokakioskinaan.