Parasta hunajaa ja hunajanekkuja

Lukuisina vuosina erinomaisesti Suomen paras hunaja -kisassa
menestynyt Aappo Valo myy hunajiaan eri tapahtumissa.
Tämä kuva on viime vuoden Tuomaan
markkinoilta Helsingistä.
Valo on mukana kyseisillä markkinoilla myös
tänä vuonna 4. - 22. joulukuuta.

Viikonloppuna olin taas ison hunajavalikoiman äärellä: mehiläishoitajien Sadonkorjuuseminaarissa olivat yleisön maisteltavina Suomen paras hunaja -kisan ehdokkaat. Jälleen kerran sain ihailla, miten erilaisia hunajia myös Suomessa voidaan tuottaa. Väritkin vaihtelivat aivan tummasta hennon vaaleaan.

Kisan voiton vei Aappo Valo Lapin puolukkahunajalla. Hän on itse asiassa voittanut tämän Suomen Paras Hunaja -tittelin viimeisen viidentoista vuoden aikana useammin kuin kukaan muu eli Aappolla on voitot peräti viideltä vuodelta (2000, 2005, 2009, 2012, 2015). Lisäksi Aappon hunajat ovat usein pärjänneet erinomaisesti esimerkiksi lajihunajien sarjassa. 

Kisasta ja sen tuloksista saa lisätietoja SML:n tiedotteesta.

Herkuttelua hunajanekulla

Viikonlopun hunajamaistelun lisäksi pääsin tiistaina maistamaan hunajanekkua, kun kävin Stadin tarhaajien tilaisuudessa. Auli Kontinen kertoi tekemistään nekuista eikä touhu kuulostanut aivan yksinkertaiselta, mutta innokkaiden kannattaa tietysti kokeilla ja tehdä nekkuja vaikka joululahjaksi.

Nekkuihin ei ole syytä käyttää Suomen parasta hunajaa, vaan ennemmin vaikka joku kaapin perukoille jäänyt hunajapurkki (olen kuullut, että joillakin voi tällaisia olla).

Nekkujen syöminen on myös oma operaationsa, sillä voipaperi jämähtää tehokkaasti kiinni nekkuun. Auli neuvoi nuolemaan ensin paperin märäksi, jolloin paperi irtoaa vaivatta.

Nekkujen ohje Stadin tarhaajien sivuilta.

Hunajanekut

Leikkaa voipaperista 9×9 cm neliöitä n. 40 kpl. Kierrä neliöt tötteröiksi, taita kärki umpeen. Aseta tötteröt pystyyn esim. juomalaseihin.
Mittaa hunaja, vesi, voi ja omenaviinietikka paksupohjaiseen kattilaan ja keitä tunnin verran koko ajan sekoitellen.
Kun seos on valmista (kylmään veteen pudotettu tippa jähmettyy palloksi), kaada se tötteröihin. Työnnä tikut vähän jäähtyneisiin nekkuihin.

Aulin (taustalla) tekemä hunajanekku sai suuni
makeaksi. Ihan pienille lapsille nekkuja ei kannata antaa,
etenkään, jos lapsen hermot eivät kestä
voipaperin irtinuolemisen ja nekkuimeskelyn vaatimaa aikaa.

• 2 dl hunajaa ja 2 dl sokeria
• 1 dl vettä
• 2 rkl voita
• 1 tl omenaviinietikkaa
• voipaperia
• tikkuja (pieniä jäätelötikkuja tai grillitikun pätkiä)

 

Arvioitavana 145 eri hunajaa - kuinka niistä valitaan Suomen Paras?

Hunajaa oli tummaa, valkoista, juoksevaa, kovaa, kiteistä, monikukkaa ja lajihunajaa... Kuvat: Mari Kokkonen

Viime viikonloppuna vietimme SML:n Sadonkorjuuseminaaria. Sali oli täynnä ja keskustelu antoisaa, kun 250 mehiläistarhaajaa ja muita asiasta innostuneita kokoontui Turkuun.

Perinteisesti Sadonkorjuuseminaarin yhteydessä valitaan myös Suomen Paras Hunaja. Osallistujien määrästä huomasi hunajantuotannon nosteen ja takana olevan hyvän hunajakesän: kilpailuun osallistui 145 hunajanäytettä! Laatu oli yleisesti ottaen hyvä ja taso korkea. Ja kuinka erilaisia hunajat olivatkaan!

Kuinka voittaja valitaan?

Hunajakilpailussa oli tänä vuonna neljä eri sarjaa: kiteytetyt, juoksevat, yksikukkahunajat ja aluekuvahunajat. Loppukilpailuun pääsee viisi hunajaa/sarja. Kärkiviisikon valitsi esiraati.

Kuinka edes kokenut esiraati valitsee noin monesta kilpahunajasta parhaat parikymmentä?

Huippulaadukas hunaja on moitteetonta niin ulkonäöltään, rakenteeltaan, tuoksultaan kuin maultaan. Osa näytteistä ei pääse jatkoon esim. ilmakuplien vaahdon tai roskien vuoksi. Rakenteen laatuun vaikuttaa hunajan kiderakenne: kiteytetyn hunajan pitäisi olla samettimaista eikä kiteet saisi tuntua isoina rakeina. Juoksevassa hunajassa ei saa tuntua kiderakennetta lainkaan. Hunajan tuoksun on oltava hyvä, eikä siinä saa olla viitteitä käymisestä tai mistään hunajaan kuulumattomasta. Maku on sitten loppukilpailussa se, mikä ratkaisee. Siinä olikin yleisöllä vaikeus valita joka sarjan viidestä erinomaisesta hunajasta se paras.

Voittajahunajan valinta ei ole helppoa, kun loppukilpailussa on vain huippuhunajia. Maistelussa oli kova kuhina.

Ja voittaja on...

Suomen Parhaan Hunajan tittelin sai tänä vuonna Raimo Tervolan hunaja Oulusta. Onnittelut Raimo! Voittohunaja on tuotettu Oulujokilaakson puolukkamättäillä. Raimo pärjäsi kilpailussa erinomaisesti, sillä hänen hunajansa voitti sekä juoksevan hunajan sarjan että aluehunajan sarjan. Kiteytetyn hunajan sarjan voitti Petteri Helander Övermarkista ja yksikkukahunajan sarjan voitti Veikko Lehtonen Saarijärveltä.

Vasemmalla kokonaiskilpailun voittaja Raimo Tervola ja oikealla parhaan kiteytetyn hunajan tuottaja Petteri Helander.

Tällä kertaa seminaarin yhteydessä oli myös valokuvakilpailu. Kilpailun voitti Meri-Tuuli Syrjänen kuvalla "Tummasilmäinen signorina". Toiseksi sijoittui Heikki Heinosen kuva, jossa lapsi asettaa kuningattaren mehiläispesään ja kolmas sija meni Raine Häggqvistin otokselle mehiläistarhaajasta, joka soutaa tulvan valtaamille pesilleen. Yhteensä kisaan tuli 71 otosta. 

Kaikki hunajakilpailuun osallistuneet hunajat arvioidaan vielä myöhemmin SML:n laatutoimikunnan toimesta. Osa hunajista, laatuhunajat, saavat kunniakirjan ja osa hunajista päätyy myös jatkotutkimuksiin laboratorioon. Näistä tuloksista sitten myöhemmin lisää. Palaan myös muihin seminaarin aiheisiin myöhemmin. Esimerkiksi kaupunkimehiläistarhaus ja kaupunkien tarhapaikkamaksut herättivät keskustelua. Siitä lähiaikoina lisää...

 Suuret onnittelut kaikille kilpailuissa pärjänneille!


 -Tuula



Kuvat: Mari Kokkonen

Hunajantuotannossa vuodet eivät ole veljeksiä - viime kesänä kertyi hyvä sato

Suomen Mehiläishoitajain Liitto teki loppusyksystä jäsenilleen satokyselyn, jotta saisimme mahdollisimman tarkan arvion menneen kesän hunajasadosta, hinnoista ja mehiläispesien määrästä.
Verrattuna viime vuoden satokyselyyn huomasi, että vuodet eivät todellakaan ole veljeksiä. Kotimaisen hunajantuotannon ero vuonna 2013 ja 2014 oli miljoona kiloa. Tänä vuonna oli hyvä hunajavuosi.

Yhdestä pesästä keskimäärin 55 kiloa

Mehiläiset ahkeroivat viime heinäkuussa myös kesäkuun edestä.

Yhteensä hunajasatoa kertyi tämän vuoden kesänä huimat 2,6 miljoonaa kiloa. Edelliskesänä sato oli reilusti alle puolet tuosta, eli 1,6 miljoonaa kiloa. Pesäkohtainen keskisato oli tänä kesänä hyvä, 55 kiloa hunajaa/pesä. Yhdestä pesästä riittää siis yllin kyllin omaan käyttöön.

Suomi on pitkä maa ja sadon määrä vaihtelee paitsi vuosittain, myös alueellisesti. Suurin hunajasato tuli Itä-Suomen lääniin (keskimäärin 58 kiloa/pesä) ja alhaisin Lappiin (31 kiloa/pesä). Lapissa muuten tämän vuoden sato oli yli kolminkertainen viime vuoteen verrattuna.

Mikä sitten aiheuttaa tällaista vaihtelua? Sää, mehiläisten talvehtiminen, kasvien kukinta jne. Mehiläishoidossa on niin monta muuttuvaa tekijää, että tilanne saattaa muuttua äkkiäkin. Kuten esim. tänä vuonna heinäkuun alussa: Hunajasato näytti epätoivoisen huonolta kesäkuun lopussa juhannuksen räntäsateessa, kunnes heinäkuussa sää kirkastui ja mehiläisillä oli mettä mitä kerätä. Ja sitähän sitten kerättiinkin, yli 2 miljoonan hunajakilon edestä.

Myös viime talvi meni mehiläisten kannalta otollisesti.Tänä vuonna talven aikana kuoli 7,4 prosenttia mehiläispesistä. Viime vuonna luku oli jopa 16 prosenttia. Toivotaan hyvää talvea myös nyt.

Tässä vielä lyhyesti SML:n tekemästä satokyselystä:

-Kokonaissato kesällä 2014 yhteensä 2,6 miljoonaa kiloa
-Hunajaa tuottavia mehiläispesiä on Suomessa tällä hetkellä noin 47 000
-Kesällä 2014 keskisato oli 55 kiloa/pesä
-pitkän aikavälin keskisato on noin 39 kiloa/pesä
-Pienin talvikuolleisuus sitten talven 1997-1998: viime talven aikana kuoli 7,4 prosenttia pesistä
-Tarhaajien keski-ikä: 57 vuotta
-Satokysely lähetettiin 233 tarhaajalle (10 prosenttia SML:n jäsenistä)
-Vastausprosentti oli 69.

Nyt on siis kotimaista hunajaa tarjolla. Ei muuta kuin suomalaista suosimaan, sen avulla tuet myös suomalaista pölytystä!

 -Tuula

 Ps. Tulevana lauantaina järjestetään SML:n Sadonkorjuuseminaari ja Suomen Paras Hunaja -kilpailu. Pian siis tiedämme myös sen, missä tuotetaan Suomen parasta hunajaa. Kilpailuun on tullut jo runsaasti hunajanäytteitä ja odotamme lauantaina paljon lisää!

Tuoksu, ulkonäkö, maku, rakenne: aistinvarainen arviointi ratkaisee hunajan laadun

Hunajasta voidaan arvioida monia asioita, joiden perusteella voidaan sanoa, onko hunaja laadukasta ja oikein käsiteltyä. Tätä aistinvaraista arviointia olen päässyt tekemään liiton laatutoimikunnassa, joka tänä vuonna haisteli, maisteli ja tunnusteli läpi 88 hunajanäytettä.

Näytteet olivat peräisiin Suomen Paras Hunaja -kilpailusta, joka järjestettiin marraskuussa.

Aistinvaraisesti hunajista arvioidaan ulkonäköä, tuoksua, makua ja rakennetta. Onko hunajassa paljon selvästi havaittavia roskia (nämä voivat olla myös siitepölyhiukkasia, jotka sinällään kuuluvat hunajaan ja osa tarhaajista kritisoikin, että onko oikein tuomita kyseiset hiukkaset roskiksi)? Tuoksuuko hunaja käyneeltä? Onko hunaja kerrostunut tai härmistynyt? Onko hunajan pinnalla kuplia?

Saako hunajan helposti lusikalla purkista? Miltä hunaja tuntuu suussa? Onko se rakeista vai pehmeää?

Eli arvioinnissa ei siis ole kysessä pelkkä hunajan maun arviointia. Ja hyvä niin: kun maistelen peräkkäin esimerkiksi kymmenkunta hunajaa, niin suu on jo aika sekaisin makeudesta.

Kokemuksen kautta toki oppii maistamaan myös hunajien kasvialkuperää. Minulla opettelu on vielä pahasti kesken. Erotan esimerkiksi tattarihunajan rypsihunajasta ja mesikastehunajan lehmushunajasta, mutta en osaa sokkonäytehunajista kertoa, mistä kasveista mehiläiset voisivat olla metensä keränneet.

Laatutoimikunnan maistelun tuloksena 44 hunajanäytettä sai korkeasta laadusta kertovat kunniakirjan.

Kunniakirja myönnettiin näytteille, jotka täyttivät seuraavat vaatimukset: hunaja ei käy, ei ole kerrostunut, sisältää korkeintaan hyvin pieniä yksittäisiä roskia, käsittelyn jäljiltä tai sen vaikutuksesta on vain aavistuksen verran vaahtoa, ilmaa tai härmää, kiderakenne ei joko tunnu ollenkaan tai se on hieno ja tasainen. Lisäksi hunajan piti olla pehmeää ja helposti lusikalla otettavaa.

Lisätietoja aiheesta on tiedotteessamme ja Hunajan arviointi -sivulla. 

Videopätkällä pääsee lyhyesti kurkistamaan laatutoimikunnan toiminnan kulisseihin eli hunajien arviointiin.

Vuoden paras hunaja on tummaa ja voimakasaromista

Esiraati valitsi loppukilpailuun jokaisesta
kolmesta sarjasta viisi hunajaa.
Näistä seminaarin yleisö äänesti voittajat.

Lauantaina oli yksi mehiläisalan vuoden kohokohdista, kun Mehiläishoitajain liiton Sadonkorjuuseminaarissa valittiin vuoden parhaat hunajat. Tiukkaan kisaan osallistui 88 hunajaa.

Lajihunajasarjan ja samalla koko kisan voittajaksi nousi joensuulainen mesikastehunaja.

Mesikastehunaja on monin tavoin erikoista hunajaa, jota mehiläishoitajakaan ei välttämättä osaa odottaa. Tämän vuoden voittajille, Heikki Härköselle ja Christiana Harlelle, oli yllätys, kun mesikastehunajaa löytyi Joensuun kasvitieteellisen puutarhan pesistä elokuun alussa.

Mesikastehunaja syntyy kirvojen avustuksella

Mesikastehunaja syntyy niin, että kirvat imevät kasvien siivilänestettä. Mehiläiset nauttivat puiden lehdiltä kirvojen eritettä. Mesikaste on huomattavasti mineeraalipitoisempaa kuin kukkien mesi, joten myös mesikastehunajan mineraalipitoisuus on korkeampi kuin muiden hunajien.

Mesikastehunaja on tummaa ja voimakasaromista.

Heikki Härkösen ja Christiana Harlen tuotteita myydään mm. Helsinki-Vantaan lentoaseman Eat&Joy -myymälässä. Myös voittoisaa mesikastehunajaa päätynee sinne jossain vaiheessa myyntiin.

Ensikertalainen voitti juoksevien hunajien sarjan

Härkösellä on ollut mehiläispesiä 29 vuotta. Mutta juoksevien hunajien sarjan voittajan, Sini Riihiahon, esimerkki osoittaa, että hunajakisassa voi pärjätä ensikertalainen: mehiläisethän hunajan valmistavat, ja mehiläishoitaja kerää sadon ja käsittelee sen.

Haapavedellä asuvalla Riihiaholla oli nimittäin takanaan ensimmäinen kesä omien mehiläisten kanssa. Vaikka hunajasato, 15 kiloa, ei huikean suureksi noussutkaan, niin laatu oli siis erinomaista.

Kiteytettyjen hunajien voittaja: villivadelma tuo makua

Kiteytettyjen hunajien sarjassa oli eniten osallistujia. Voittajaksi nousi hollolalainen Leo Rainala, jota voi yli 40 vuoden mehiläiskokemuksella kutsua alan konkariksi. Hänen mukaansa laadukas, kiteytetty hunaja syntyy hellävaraisella ja mahdollisemman vähäisellä käsittelyllä. Hyvää makua antaa metsävadelmien mesi, kertoo Rainala. Rainalan pesät tuottivat tänä vuonna noin 1 200 kiloa hunajaa.


Kaikki viisitoista loppukisaan päässyttä hunajantuottajaa ovat esillä tiedotteessa. Loppukilpailuun pääsy on osoitus siitä, että kyseessä on huippuhunajaa.

Katso myös vuoden 2010 juttu Joensuun kaupunkihunajista.



Juoksevien hunajien sarjan voitti Sini Rihiaho (vas.).
Kitetettyjen hunajien voiton vei Leo Rainala.
Lajihunajien ja samalla kaikkein parhaimman
hunajan arvon sai Heikki Härkönen yhdessä puolisonsa
Christiana Harlen kanssa.

Hunaja säilyy huoneenlämmössä

Julkaisin Facebookissani kuvan hunajapurkeista täältä Mehiläishoitajain liiton toimistolta. Kuten kuvasta näkyy, niin hunajat on kasattu jääkaappiin.

Pari toveriani kysyi, miten jääkaappisäilytys on mahdollista. Että eikös hunaja pidä säilyttää huoneenlämmössä.

Kyllä, hunajalle on kotioloissa paras paikka huoneenlämpö ja esimerkiksi kuivakaappi. Jääkaapissa hunaja voi imeä itseensä makuja tai hajuja sekä kosteutta.

Mutta meillä täällä toimistolla jääkaappi on omistettu pelkästään hunajatuotteille. Siksi sen ei tarvitse olla niin kylmä kuin kodin jääkaapin.

Hunajaa voi myös pakastaa

Tarvittaessa hunajan voi myös pakastaa. Juoksevalle hunajalle se voi olla erityisen hyvä ratkaisu: syksyllä juoksevana ostettu hunaja on pakastamisen jälkeen juoksevaa (huoneenlämmössä alunperin juokseva voi kiteytyä), ja pakastus säilyttää hunajan hyvin. Mutta kuulemma voi olla riski, että jotkut hunajat hieman kärsivät pakastuksesta, joten siis täysin varauksetta pakastamista ei voi suositella.

Nämä toimiston hunajapurkit ovat osallistuneet vuonna 2010 tai 2011 (vuosiluku lisätty myöhemmin) Vuoden paras hunaja -kilpailuun. Kaikki ovat käyneet läpi aistinvaraisen arvioinnin, ja noin puolesta on otettu laboratorionäyte.

Aistinvaraisessa arvioinnissa tutkaillaan hunajan hajua, makua ja koostumusta: kiteytymistä, mahdollista roskaisuutta, kovuutta jne.

Sähkönjohtokyky on yksi hunajien arvioinnin kohde

Laboratoriossa arvioidaan mm. hydroksimetyylifurfuraali eli HMF-pitoisuus. Se kertoo hunajan tuoreudesta ja elinvoimasta.

Yksi mitattava asia on myös sähkönjohtamiskyky, joka puolestaan kertoo mineraalien määrästä. Mitä korkeampi sähkönjohtamiskyky, niin sitä mineraalipitoisempaa hunajaa. Sähkönjohtokyvyn avulla voidaan mm. erotella esimerkiksi mesikaste- ja kukkaishunajat toisistaan.

Kuvan hunajia minä käytän, kun teen reseptikokeilujani, eli valikoimaa erilaisissa hunajissa on minulla kiitettävästi. Itse en vielä osaa erottaa esimerkiksi eri lajihunajia toisistaan, mutta eiköhän maku- ja hajuaisti sen suhteen vähitellen kehity.

Lisää muualla: Satakunnan Kansan juttu viimeisimmästä Vuoden hunaja -kisasta (marraskuu 2011)
Suomalaisen laatuhunajan vaatimukset ja Hyvää Suomesta -merkin käyttöoikeus, doc-tiedosto