Suomessa ei ole havaintoja varsinaisesta mehiläiskadosta

Pirjo Ruuskanen Jyväkylästä oli kirjoittanut eilen Helsingin Sanomien (13.7.) yleisönosastolle mehiläisistä. Tekstissään hän kysyi, mikä on Suomen mehiläisten tilanne.

Kerrataanpa siis muutamia mehiläisiin liittyviä tietoja.

Mehiläiskatoa (CCD, colony collapse disorder) ei ole havaittu Suomessa

Varsinaiseen mystiseen mehiläiskatoon liittyviä merkkejä ei ole Suomessa havaittu. Pesiä kuolee joka talvi, joskus enemmän ja joskus vähemmän, kuten viime vuonna, mutta näille kuolemille löytyy syynsä esimerkiksi taudeista. (Tuula kirjoitti aiheesta kesäkuussa.)

Kannattaa muistaa myös se, että suomalainen mehiläishoito on varsin erilaista kuin yhdysvaltalainen pölytysbisnes. Meillä mehiläisiä ei esimerkiksi kuljetella rekoissa pölyttämään kasveja eri puolilla maata. Tämä vaikuttaa mm. tautiriskeihin ja tautien torjuntaan.

Mehiläiskadolle ei ole yhtä syytä

Yhdysvaltojen mehiläiskadolle ei ole pystytty osoittamaan yhtä syyllistä. Todennäköisesti kyseessä on monen tekijän yhteisvaikutus. Kasvinsuojeluaineet ovat yksi osa, mutta mukana on myös esimerkiksi punkkien ja tautien vaikutus. Näiden vuoksi mehiläishoitajat joutuvat huolehtimaan mehiläisistä yhä enemmän ja esimerkiksi torjumaan tauteja tarkemmin kuin ennen.

Villien pölyttäjien tilanne on epäselvempi

Tarhatut mehiläiset siis voivat Suomessa varsin hyvin, mehiläistarhaajien määrä on kasvussa ja samoin myös mehiläispesien määrä. Mutta villien pölyttäjien määrä on arvioiden mukaan vähentynyt. Monien villipölyttäjien pesintämahdollisuudet ovat heikentyneet erilaisten ympäristön muutosten, esimerkiksi avo-ojien ja puurakennusten vähenemisen, myötä.

Einstein ei todennäköisesti sanonut mitään mehiläiskadosta

Albert Einsteinin lausahdukseksi on väitetty ahkerasti sanontaa "Jos mehiläiset katoaisivat, niin ihmiskunnalla olisi vain neljä vuotta elinaikaa". Todennäköisesti Einstein ei ole mitään tällaista sanonut: ainakaan siitä ei ole löydetty todistettu. Ilmeisesti väärinymmärrys on lähtenyt liikkeelle siitä, että Einstein on sotkettu toiseen henkilöön.

Neonikotinoidijäämät löydetään tarkoilla laitteilla

Moni mehiläisistä huolestunut huokaisi helpotuksesta viime keväänä, kun EU-komissio päätti kieltää väliaikaisesti kolmen mehiläiselle vaarallisen neonikotinoidin käytön. Nämä aineet ovat kasvinsuojeluaineissa käytettyjä tehoaineita, joiden on todettu aiheuttavan mehiläisille mm. suunnistusvaikeuksia. Olen tästä aiheesta aiemminkin kirjoittanut, voitte virkistää muistia täältä. Kielto on voimassa pari vuotta, joten sillä välin asiaa tutkitaan lisää.

Aihe on herättänyt suuria tunteita. Hyönteisten hermojärjestelmään vaikuttavat aineet ovat todella tehokkaita - mehiläisellekin suun kautta saatuna tappava annos imidaklopridia on vain 0,000000004 grammaa. Pienet ovat pitoisuudet kasvinsuojeluaineissa ja lopulta kasveissakin. Voidaanko tällaisia pitoisuuksia löytää? Koska mehiläisistä ollaan huolissaan, MTT:llä ja Eviralla on meneillään Neomehi-hanke, joka tutkii jäämäpitoisuuksia kotimaisilla öljykasvikasvustoilla ja mehiläisnäytteillä. Kävin Eviran laboratoriossa katsomassa, kuinka näytteitä tutkitaan.

Pienetkin pitoisuudet ilmi

Jäämänäytteitä etsitään hunajasta, pergasta, siitepölystä ja mehiläisistä. Eviran Kemian ja toksikologian yksikön tutkija Mari Kukkola tutkii näytteet ja etsii mahdollisia jäämiä nestekromatokrafian avulla. Käytetyn menetelmän etuna on luotettavuus ja herkkyys.

”Jäämät saadaan määritettyä hyvin tarkasti. Voidaan löytää jopa 0,05 nanogramman pitoisuuksia grammasta.” 

Tämänkaltaisesta kuvasta tutkija lukee tiedon jäämistä.

Kukkola kertoi myös, että yhdellä analyysillä voidaan löytää myös muita jäämiä – tarkka laite voi löytää satojakin aineita.

Eri näytteet on kerätty neljältä eri tavoin käsitellyltä lohkolta. Osa lohkoista oli peittauskäsitelty neonikotinoideilla, osa taas ruiskutettu tai peittaus-ja ruiskukäsitelty. Mukana on myös täysin käsittelemätön kontrollilohko. Muistutuksena, että peittaus on siemenen käsittelyä kasvinsuojeluaineella, jolloin pieni taimi saa suojan esim. kirppoja vastaan. 

Kukkola tutkii mehiläisnäytteitä yli 200 kappaletta tämän vuoden puolella. Odotan suurella kiinnostuksella tuloksia.Neomehi-hanke jatkuu vuoden 2014 loppuun. Olen todella tyytyväinen siihen, että asiaa tutkitaan perinpohjin. Mehiläisten katoamiset ja erilaisten kemikaalien vaikutus niihin on hyvin monimutkaista ja aiheesta soisi olevan vieläkin enemmän tutkimusta. Aihe ei ole lainkaan yksikertainen, ja haluan muistuttaa, että rypsi on myös mehiläiselle tärkeä mesikasvi. Mehiläistarhaajat eivät halua, että rypsin viljely kaikkoaa Suomesta, mutta ei myöskään haluta mehiläiselle vaaraa.

Hankkeen tuloksista tuloksista tiedotamme aikanaan. Nyt toivon, että mehiläisyhteiskunnat lähtivät vahvoina talvehtimaan ja että ensi keväänä on vahvat kaverit taas pörisemässä mahdollisimman turvallisessa ympäristössä.

-Tuula

Neonikotinoidit ovat tapetilla koko EU:ssa. Mutta mitä ne ovat?

Mehiläiset pölyttävät rypsi- ja rapsipeltoja, joissa käytetään neonikotinoideja.

Mehiläisalan ykköspuheenaihe ovat nyt neonikotinoidit. Ne aiheuttavat suurta huolta tarhaajien keskuudessa, syystäkin. Onkin siis paikallaan kirjoittaa tilannekatsaus aiheen tiimoilta. Vaarallisimpien neonikotinoidien kiellosta tärkeimmillä mesikasveilla piti päättää EU-komissiossa ensi viikon maanantaina. Kokous kuitenkin peruttiin ja päätös siirtynee ainakin maaliskuulle. Tähän mennessä (21.2.) Suomen hallitus ei ole muodostanut selkeää kantaa aiheesta, tai ainakin se on Ykkösaamun  haastatteleman Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisen mukaan "sekava". Aihe aiheuttaa ristiriitaista keskustelua mm. sen vuoksi, että neonikotinoideja käytetään mm. rypsin ja rapsin peittaukseen, ja nämä ovat Suomessa paljon viljeltyjä öljy- ja valkuaiskasveja.

Mutta mitä ovat neonikotinoidit? Keskustelu kiihtyy mediassa ja netissä, tässä hieman taustatietoa helpottamaan uutisten seuraamista.

• Neonikotinoidit ovat kemiallinen ryhmä, joita käytetään kasvinsuojeluaineissa tehoaineina
• Käyttö: lehtinesteitä imeviä hyönteisiä vastaan (esim. kirvat ja kirpat)
• Nikotiinin kaltainen hermomyrkky, joka halvaannuttaa/tappaa hyönteisen
• Ovat systeemisiä aineita, eli vaikutus ulottuu koko kasviin (juuri, lehdet, mesi, siitepöly)
• Suomessa on käytössä viittä eri neonikotinoidia: asetamipridia, klotianidiinia, imidaklopridia, tiaklopridia ja tiametoksaamia
• Näistä mehiläisille ja kimalaisille vaarallisiksi on havaittu tiametoksaami, imidaklopridi ja klotianidiini
• Osa neonikotinoideista aiheuttaa mehiläisille suunnistuskykyjen katoamista, kimalaisilla on havaittu kuningatarten tuoton vähenemistä ja kasvun hidastumista
• Tukesin sivuilta haettuna neonikotinoideja löytyy Suomesta yhteensä 19 tuotteesta (peittaus-, ruiskutus ja raekäytössä)
• Aineita on myös kotitalouskäytössä
• Neonikotinoideille ei ole olemassa korvaavia aineita 

Aineita käytetään monilla muillakin kasveilla kuin rypsillä ja rapsilla. Kasvilista on seuraava: rypsi, rapsi, sokerijuurikas, syysvehnä, ruis, herne, peruna, omena, päärynä, luumu, erilaiset marjat, kasvihuoneissa kurkku, tomaatti, paprika ja koristekasvit sekä erilaiset taimet. Eli todella monin paikoin käytettyjä aineita.

Aiheeseen perehtyessäni oli kauhistuttavaa huomata, kuinka huonot mehiläis - ja pölyttäjävaroitukset kasvinsuojeluaineiden tuoteselosteissa on. Kaikista neonikotinoideja sisältävistä tuotteista vain neljällä oli mehiläisvaroitus ja niissäkin ne olivat, totta puhuakseni, hyvin mitättömät. Esimerkiksi, vaikka pakkauksessa varoitetaan, ettei ainetta saa käyttää mehiläisen lentoaikaan, ei kerrota sitä, mikä tämä lentoaika on. Kasveja ei ikinä tulisi ruiskuttaa päiväaikaan, kun mehiläiset pölyttävät kukkia, vaan kasvinsuojelutoimenpiteet tulisi tehdä aina yöaikaan mehiläisten ollessa pesissään.

Ennen kuin neonikotinoidit mahdollisesti kielletään, tulisi kasvinsuojeluaineiden pakkausmerkintöihin tehdä täysremontti mehiläisten ja muiden pölyttäjien hyväksi.

Missä on mehiläistutkimus?

Neonikotinoideissa on vielä hyvin monta tutkimatonta asiaa. Vaikutusta luonnonpölyttäjiin ei tiedetä. Epäselvää on myös se, kuinka aineet leviävät luonnonkasveihin tai millaisia yhteisvaikutuksia aineilla on. Miten aineiden kulkeutuminen pesään vaikuttaa toukkiin ym. ja pesäkokonaisuuteen, on myös suuri huolenaihe.

Onkin todella harmillista ja mielestäni erikoista, että Suomessa ei ole tällä hetkellä mehiläistutkimusta. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT lakkautti mehiläistutkimuksensa, eikä mehiläisalalla ole tällä hetkellä resursseja tutkia yksityiskohtia. Tutkimukseen tulisikin ehdottomasti panostaa - nyt enemmän kuin koskaan! Suomen Mehiläishoitajain Liiton tietoon on tullut joitain epäilyttäviä pesäkuolemia, mutta asiaa ei ole voitu tutkia. SML on tähän mennessä tehnyt kirjallisuusselvitystä neonikotinoideista ja aikoo tehdä tulevaisuudessa yhteistyötä Ruotsin tutkijoiden kanssa.

Viranomaisten on suojeltava meille välttämättömiä pölyttäjiä.

Pieni mutta mittaamattoman arvokas mehiläinen.