maanantai 26. toukokuuta 2014

Valitse puutarhaan pölyttäjäystävällisiä kasveja

Kurjenpolviniitystä nauttivat
myös mehiläiset.
Nyt esimerkiksi omenapuut kukkivat monin paikoin, ja kukista kuuluu pölyttäjien surina. Sen on havainnut esimerkiksi Tuomo Vartiainen. Erkki Ruotsalainen puolestaan raportoi mustaherukkapuskien kimalaisista. Myös voikukka on tällä hetkellä tärkeä mehiläisille.

Kotipihaan kannattaa tietysti valita kasveja, joista on iloa paitsi ihmiselle, niin myös pölyttäjille siitepölyn,meden tai molempien muodossa. Moni hyötykasvi luonnollisesti tarvitsee pölyttäjiä myös hyvän sadon saamiseksi.

Eikä kaikkia rikkaruohoiksi koettuja kannata kitkeä, saati jyrätä nurin jokaista pajupuskaa.

Alla olevalla listalla pääsee alkuun kasvivalinnoissa. Vaikka hedelmäpuut ja marjapensaat tietysti vaativat enemmän tilaa ja pitkäaikaista suunnittelua, niin vielä täksi kesäksi ehtii hankkia esimerkiksi oreganoa, minttua, laventelia tai timjamia vaikka parvekkeelle.



Pihan ja puutarhan kasveja mehiläisten suosikkilistalla

Kevät/alkukesä:
- vaahtera
- omenapuu
- päärynäpuu
- luumupuu
- kirsikkapuu
- pihlaja
- herukat
- karviainen
- pensasmustikka
- aroniat
- orapihlajat
- kukkivat pajut
- hevoskastanja
- sinililja
- helmililja
- kevättähti
- pitkäpalko
- ristikki
- ruusukvitteni
- akankaali

Kesä:
- vadelma
- karhunvattu
- koristevattu
- kurpitsa
- kurjenpolvet
- iisoppi
- oregano
- timjami (ajuruohot)
- salvia
- kurkkuyrtti
- mintut
- rantakukka
- sinilatvat
- apilat
- hunajakukka
- raunioyrtit
- laventelit
- laukat
- reseda
- maksaruohot


Syyskesä/syksy:
- kultapiisku
- punatähkä
- nauhukset
- punalatva
- punahattu
- asterit
- malvat
- harmaamalvikki
- kaunokit (vuorikaunokki, ruiskaunokki: kasviasiantuntijamme Tarjan vinkkinä kerrottakoon, että pellonpientareelta voi siirtää myös ahdekaunokkia, joka kukkii kukkapenkkiin siirrettynä hienosti)
- auringonkukka
- tähtiputket

Medettömiä kasveja, joissa mehiläiset käyvät mielellään siitepölyn keruussa:
Ruusut, joissa on yksinkertainen kukka (mm. kurtturuusu, juhannusruusu, Valamonruusu), unikot
 

torstai 22. toukokuuta 2014

Hunajaisesti hempeilevät häät

Kuva: Megan Rosenbloom / Flickr
Sata Suloista Suudelmaa -blogissa kerrotaan, miten rakentuvat häät, joiden teemana hunaja. Kirjoittaja eli morsian nimeltä Liina kertoi viime kesän tekstissään häiden teeman päättämisestä. Nyt elokuisten häiden järjestelyt ovat edenneet jo pitkälle.

Häihin on askarreltu mehiläisvahalla koristeltuja hääkarkkien kuoria, suunniteltu häihin sopivia kutsuja, mietitty hunajakosmetiikkaa, päätetty kiitoslahjaksi vieraille hunajapurkit ja valettu mehiläisvahakynttilöitä. Kaiken tämän lisäksi morsian on tietysti suunnitellut paljon muutakin.

Tsemppiä sinne häävalmisteluihin: mielenkiinnolla odotan, millaisilta häät lopulta näyttävät!

Itsehän kerroin jo pari vuotta sitten, että omat häät on vietetty, mutta valitettavasti en tajunnut edes lahjoa vieraita hunajalla.

Häät, hunaja ja mehiläiset sopivat tietysti hienosti yhteen: ei pelkästään hunajaisen makeuden ja honey-sanan merkityksen vuoksi, vaan symboliikan ja tarinoiden vuoksi (kuten esimerkiksi uskomukset siitä, että hunaja auttaisi tulemaan raskaaksi tai parantaisi potenssia).

Ja kuten häitä miettivät ovat huomanneet, niin hunajan ja muiden mehiläistuotteiden tai mehiläisiin liittyvien aiheiden ympärille on helppo rakentaa koko juhlan teema. Värit, muodot, materiaalit ja tuoksut: mehiläisten elämä tarjoaa paljon ammennettavaa. 

Innokkaimmat tietysti menevät naimisin mehiläispesien lähellä!
Kuva: Tatiana Gulenkina Photography
MK Cambell / Flickr


Kuva: acroamatic / Flickr


Kuva: sonson / Flickr

Kuva: Andrew Malone / Flickr


PS.Tänä aamuna Mehiläishoitajain Liiton puheenjohtaja Janne Leimi kertoi mehiläishoidon arjesta MTV3:n ohjelmassa. Kyseisen pätkän voi katsoa myös netissä. Mukana surraa tietysti myös mehiläisiä!


maanantai 19. toukokuuta 2014

Kylmää kahvia eli baristojen vinkkejä hunajaisiin kesäjuomiin

Välillä on hyvä piipahtaa hunajaisten piirien ulkopuolella ja tutustua paremmin muihin raaka-aineisiin ja makuihin. Tällaisen piipahduksen tein kahvin pariin viime viikolla, kun kävin jututtamassa laadukkaista kahveistaan tunnetussa Kaffecentralenissa baristoja.

Pääteemana oli hunajan yhdistäminen kahvijuomiin, mutta tietysti siinä sivussa juteltiin paljon muutakin. On aina mahtavaa puhua ihmisten kanssa jostain sellaisesta, josta he ovat innoissaan. Erityisesti ihailin sitä osaamista, jolla he analysoivat niin kahvin kuin hunajien makuja.

Eivätkä nämä kolme baristaa todellakaan olleet ihan tavallisimpia sumpinkeittäjiä. Kun minä vain nakkaan poroja pannuun ja vettä päälle, niin he mittasivat kahvit ja vedet grammalleen.

Mutta eivät mittailleet turhaan. Kaikki kolme nimittäin osallistuivat viikonloppuna Aeropressin SM-kisoihin. Yksi heistä, Samuli Parkkinen, vei voiton, ja matkaa pian edustamaan Suomea MM-kisoihin.

Hunajaiset onnittelut Samulille!

Samulin lisäksi Korkeavuorenkadun Kaffecentralenissa juttelin Arda Yildirim ja Sampo Latvakankaan kanssa. Vein mukanani Lapista peräisin ollutta hunajaa, joka sekä maultaan että koostumukseltaan yllätti baristat positiivisesti.

"Hieman havuinen maku, tulee vähän mieleen humalalajikkeet", Samuli kuvaili.

Arda Yildirim ja Sampo Latvakangas sekoittelevat hunajasta ja
kuumasta vedestä makusiirappia. Taustalla Samuli Parkkinen.


Tämä hunaja sopi hyvin kesäisiin, kylmiin kahvijuomiin. Baristat valmistivat kaksi erilaista juomaa: toinen oli espressopohjainen, toinen taas syntyi Aeropressin avustamana. Aeropress on noussut viime aikoina kahviharrastajien suosioon, sillä laitteella valmistuu maultaan puhtaampaa ja raikkaampaa kahvia kuin pressopannulla.

Kylmä kahvitonic on suosittu juoma Pohjoismaissa

Samuli Parkkinen kertoi, että Pohjoismaissa kylmät kahvitonicit ovat olleet yleisiä. Yksinkertaisimmillaan juomassa yhdistetään kahvia, vichyä, makeutusta ja jäitä. Tällaiseen juomaan hunaja sopii mainiosti, ja juoman makeutta voi tietysti säädellä hunajan määrällä.

”Kylmiä kahvijuomia tehdessä on syytä muistaa se, että jäät laimentavat lopputulosta. Hunajan avulla kahvijuomiin voi tuoda tiettyä maltaisuutta ja täyteläisempää makeutta”, Arda sanoo.

Myös kahvin paahdolla on merkitystä. Kevyet paahdot tuovat esiin marjaisuutta, joten siksi ne sopivat hyvin tällaisiin juomiin.

Valitse peruskahviin kevyt, kukkainen hunaja

Tavallisia perusespressoja baristat eivät mielellään makeuta, sillä heidän mielestään hyvä kahvi ei kaipaa makeutusta. Mutta niille, jotka laittavat sokeria kahviinsa, hunaja voi olla vaihtoehto. Tällöin kannattaa valita kevyt, kukkainen hunaja, jottei hunajan maku peitä alleen kahvin makua.

Kahvitoniciin, kuten muihinkin hunajaa ja kahvia yhdistäviin
juomiin, kannattaa baristojen mielestä valita kevyt, kukkainen
hunaja.
Eikä kylmien juomien suhteen kannata luovuttaa, vaikka kotona ei olisikaan kuin suodatinkeitin tai pressopannu. Oma maku ratkaisee, joten nyt, kun lämpöaalto on saapunut Suomeen, kannattaa kokeilla vapaasti, miten syntyisi piristävä, hunajainen kahvijuoma. Ohjeita ja vinkkejä saa tietysti laittaa myös blogikommentteina.




Kahvitonic (2 annosta)

Aeropressillä valmistettu kahvijuoma
kaadetaan jäillä täytettyyn lasiin.
Tuplaespresso
2 tl hunajaa
Lasi täyteen jäitä
2 dl vichyä

Valmista espresso. Kuori espresson päältä crema pois esim. lusikalla. Sekoita hunaja juokkoon. Kaada jäillä täytettyihin laseihin ja lisää vichy.

Kylmä kahvijuoma Aeropressillä

18 gr vaalea- tai keskitummapaahtoista kahvia
100 gr jäitä uuttoastian pohjalle
100 gr vettä uuttoon
1 tl hunajaa + tilkka kuumaa vettä

Kahvia uutetaan yksi minuutti. Kahvi painetaan tasaisella paineella jäiden päälle. Hunajasta ja kuumasta vedestä tehty siirappi kaadetaan kahvin päälle. Tarjoillaan lasista jäiden kera.







torstai 15. toukokuuta 2014

Maksa nyt 60 euroa, saat syksyllä 5 kiloa hunajaa

Kuva: Kulta Hunaja
Voiko hunaja- ja mehiläisbisnestä tehdä muuten kuin perinteisellä tavalla eli myymällä hunajaa satokauden jälkeen pakkaus kerrallaan? Nyt myös Suomessa kokeillaan joukkorahoitusmalleja ja mehiläispesien kummitoimintaa. Kuluttajan näkökulmasta rahoitusmallit vastaavat usein hunajan ennakkotilauksia.

Jarkko Korhonen ja Marjut Toivoniemi etsivät tällä hetkellä Mesenaatti-palvelussa ihmisiä, jotka olisivat valmiita tukemaan mehiläistarhausta eli Kulta Hunaja-projektia. Mesenaatti saa esimerkiksi 60 euron sijoitukselleen vastineeksi viiden kilon purkin hunajaa ja tietysti mahdollisuuden seurata Korhosen ja Toivoniemen mehiläisharrastuksen laajenemista.

”Olen kiinnostuneena seurannut erilaisia joukkorahoituskampanjoita, ja päätin kokeilla, voisiko se toimia myös mehiläistarhauksessa”, Korhonen kertoo.

”Minuun ovat vaikutuksen tehneet pienimuotoiset kampanjat, joissa ihmiset toteuttavat itseään ja ovat rehellisiä tekemisestään ja tuotteistaan. Tietysti toiminnalla pitää myös tulla toimeen.”

Hunajantuotannon ohella Korhonen ja Toivoniemi lupaavat kertoa mesenaateille eri tavoin mehiläisharrastuksestaan esimerkiksi Facebook-sivullaan.
”Ihmiset eivät enää nykyisin halua mitään markkinointijargonia, vaan avoimuus ja suoruus ovat tärkeitä”, Korhonen linjaa.

Kaveruksilla on tällä hetkellä kaksi pesää Perniössä metsän keskellä. Tavoitteena on kesän aikana projektin myötä kasvattaa pesämäärää kymmeneen. Pidemmän tähtäimen toiveena on tehdä mehiläisharrastuksesta tulevaisuudessa myös merkittävämpi sivuansio.

”Vielä emme todellakaan ole mehiläisalan ammattilaisia. Mutta erilaiset omavaraisuuteen ja itsetekemiseen liittyvät asiat kiinnostavat minua, ja mehiläiset sopivat siihen hyvin”, Korhonen toteaa neljän tarhausvuoden aikana kertyneen kokemuksen perusteella.

Korhosen ja Toivoniemen hunaja syntyy pääosin horsmasta ja vadelmasta. Lähin, parin kilometrin päässä oleva viljelty pelto, on luomurypsiä.

Kulta Hunaja -projekti Mesenaatissa

  • 60 euron panostuksella saa vastineeksi 5 kilon hunajapurkin. Purkki toimitetaan ilmaiseksi Helsinkiin ja Turkuun. Muualla toimitukset postitse ja vastaanottaja maksaa postikulut.
  • 120 euron panostuksella saa vastineeksi 10 kilon hunajapurkin. Toimitustavat samat kuin viiden kilon purkille. 
Kuva: Kulta Hunaja

tiistai 13. toukokuuta 2014

Karhut hunajahurmoksessa Korkeasaaressa ja luonnossa

Korkeasaaren karhut saavat aika ajoin hunajaa ruuaksi. Kävin katsomassa niiden ruokintaa - siitä sai hiukan kuvaa hunajanhimoisen karhun toiminnasta. Mesikämmenille maistui hunaja ja näkyä oli hauska katsella. Mutta kun saman tilanteen kohtaa luonnossa, on tilanne vakava ja pelottava.  Suurkiitos Korkeasaarelle karhutiedosta!

Karhuilla on erinomainen hajuaisti - hunaja haistetaan kaukaa.
Kova tuhina ja nuuskinta kuuluu luukkujen toiselta puolelta. Olemme Korkeasaaressa karhuaitauksessa valelemassa karhulinnan oksia hunajalla ja piilottamassa hunajakennoburgereita kantojen sisään. Karhut haistavat hunajan luukun takaa ja ne selvästi riehaantuvat. Karhut, äiti Sofia ja tytär Yulia, nahistelevat keskenään ruokaa odotellessa.

Hunajaburgerit piilotettiin kannon sisään karhujen aktivoinniksi.
Kun olemme poistuneet aitauksesta ja luukut avataan, suuntaavat karhut heti hunajaherkkujen kimppuun. Niille tehdyt aktivointipuut saavat kovaa kyytiä. Puu menee säpäleiksi karhujen hamutessa halkojen sisälle piilotettua hunajaa. Toinen karhuista (kukaan ei erota äitiä ja tytärtä toisistaan) löytää helpomman tien ja nuolee kantoon valellun hunajan saman tien parempiin suihin. Kun se on loppu,  joutuu pullukka jo näkemään hiukan vaivaa, koska eläintenhoitaja Anssi Harju piilotti kennoburgerin syvälle puunkoloon. Mutta silti ei mene kuin hetki, että burgeri on löydetty ja kenno syöty. Sämpylän karhu jättää lokkien syötäväksi.


Kun hunajalla täytetyt halot on pistetty säpäleiksi ja kaikki hunaja on syöty, karhut vaikuttavat tyytyväisiltä. Porkkanat ja sämpylät ne jättivät syömättä - ymmärrettävää, kun on energiapitoista herkkua tarjolla.  Ruuan jälkeen äiti ja tytär suuntaavat ruokalevolle.


Äiti ja tytär päivälevolla hiilaripommin jälkeen.

Hunaja on eläintarhan hoitajalle hyödyllinen työväline, Anssi Harju kertoo. Sillä saa houkuteltua karhuja paikasta toiseen ja aktivoitua pulleroita. Liian usein ei hunajaa kuitenkaan voi antaa, koska se saattaa lihottaa karhuja.

Korkeasaaren karhuja voi hyvin mielin ruokkia hunajalla, mutta tilanne onkin toinen, kun mennään luontoon ja mehiläistarhoille.

 Tarhaajille vakava asia

Karhu voi tuhota mehiläistarhan täysin. Kuva: Mika Räsänen
Mietin ruokinnan alussa kuulunutta tuhinaa suljetun oven takaa. Vaikka tiesinkin täysin varmasti, että karhut ovat visusti lukittuina toiselle puolelle Karhulinnassa ollessamme, tuli silti olo, että mitä jos ne pääsevät tälle puolelle... On vaikea selittää sitä tunnetta, mutta tieto tuon kokoisen eläimen läsnäolosta on todella vaikuttava. Tunne on pelottava.

Ja minä olin sentään eläintarhassa, täysin turvassa.

Ymmärrän täysin, että mehiläistarhaajat tuntevat olonsa turvattomaksi karhujen vieraillessa uudestaan ja uudestaan mehiläistarhoilla, jopa aidatuilla tarhoilla. Kun mehiläistarhaaja menee tarhalle keskelle metsää ja näkee, että multa on myllätty ja pesät on vastikään levitetty... Silloin on varmasti konkarillakin pelko päällimmäisenä mielessä.

Mehiläistarhaajat eivät halua lietsoa petovihaa, vaan haluavat etteivät vahinkokarhut tuhoa mehiläispesiä ja että työturvallisuus olisi taattu. Karhujen tottuminen mehiläisateriaan on tarhaajalle selkeä työturvallisuusriski -  jos karhu kokee tarhaajan kilpailevan samasta ruoka-apajasta, voi tilanne olla uhkaava ja vaarallinen. Onneksi ihmisten ja karhujen kohtaamisia sattuu harvoin, mutta riski on aina olemassa. Tarhaajat ovatkin jo ohjeistaneet työntekijöitään siitä, kuinka toimia ennen tarhoille menoa. Suin päin ei auta mennä karhun mylläämälle tarhalle, vaan tulee tarkistaa selusta hyvin ennen autosta poistumista.

Luonnossa karhua ei saa ikinä totuttaa hunajan makuun esim. haaskaruokinnassa.
Luonnonkarhuista vain pieni osa on mehiläistarhaajille riesa. Nämä hunaja-ateriaan tottuneet karhut ovat ns. vahinkokarhuja. Hunaja on karhulle vastustamaton herkku ja karhu menee sen hingussa vaikka sähköaidasta läpi.

Karhuvahinkojen lukumäärä ja taloudellinen arvo on suuri ja kasvaa koko ajan. Yhden tuhotun pesän arvo on satoja euroja. Myös hunajasadon menetys on suuri tappio ja lisäksi tarhojen aitaaminen karhujen varalta ja tarkistuskäynnit lisäävät kuluja ja työtunteja.

Tänä vuonna SML:lle on tullut ilmoitus jo 76 pesän tuhoamisesta eri puolilta maata. Viime vuonna ilmoituksia tuli yhteensä 170. Eli vauhdilla pesiä tuhotaan tänä vuonna. Kaikki tuhot eivät edes tule Suomen Mehiläishoitajain Liiton tietoon.

Karhua sietääkin pelätä: eläimellä on valtavat voimat.
Karhu on fiksu eläin. Se keksii tiensä ruuan luo.

Asiaan on puututtava

Mitä sitten tehdä asialle? Karhunkaatolupat tulisi kohdentaa juuri näihin ongelmakarhuihin ja luvan saantia tulisi helpottaa. Joka tapauksessa karhuja metsästetään vuosittain ja ensin tulisikin poistaa ongelmallisimmat yksilöt. Luonnonkarhuja ei myöskään koskaan saa totuttaa hunajan makuun esim. haaskaruokinnalla. Karhujen tuhoamista pesistä tulisi saada riittävät korvaukset, tosin nyt korvauksia suunnitellaan pienentävän. Eli mennään taas takapakkia. Koska karhuasia koetaan vaikeaksi ja se on tarhaajille taloudellinen kysymys, on riski, että osa tarhaajista hylkää alan sen vuoksi. Se on kaikille menetys mm. pölytyshyödyn vähenemisenä.

Asiasta tullaan varmasti keskustelemaan paljon jatkossa. Suuri kiitos Korkeasaarelle, että pääsimme tutustumaan karhujen ruokintaan! Karhut ja mehiläiset ovat molemmat upeita luontokappaleita. Tästä ongelmasta pitää voida keskustella leimaamatta ja avoimesti, petovihaa lietsomatta.

Karhuterveisin,
Tuula

perjantai 9. toukokuuta 2014

Kuka varasti kuusi mehiläispesää Forssassa?

Varastetut pesät olivat valkoisia kevytpesiä
eli väriltään erilaisia kuin tämän kuvan pesä.


Nyt tekisi mieli ryhtyä Sherlock Holmesiksi ja selvittää, kuka varasti kuusi mehiläispesää Forssassa.

Tällainen varkaus ei nimittäin ole mikään tavanomainen anastus. Edes rikollisemmalla mielenlaadulla varustetulle maalaistien kulkijalle tai kaduntallaajalle ei varmasti tule mieleen, että käynpä ohimennen varastamassa mehiläispesiä. Varkaalla on siis oltava sekä selkeä tarve pesille että tietämystä siitä, miten niitä käsitellään.

Varkauden kohteeksi joutuneella Matti Mattilalla on parisataa pesää, joten hänen tarhaukseelleen pesävarkaus ei aiheuta niin suurta vahinkoa, että koko hunajasato olisi vaarassa. Mattilalla on tosin ollut ikäviä tapauksia jo aiemmin:  viime vuonna häneltä hajotettiin ilkivaltana useita pesiä, ja aiemmin Mattilan pesät ovat kohdanneet suuria karhuvahinkoja.

Mattilalla on pesille vakuutus, joten hän saa jotain rahallista korvausta (yhden pesän arvo on 350 euroa, ja lisäksi tietysti tulee hunajasadon menetys). Mutta se ei tietysti korvaa harmia ja vaivaa, joka syntyy varkauksista ja ilkivallasta.

Toivottavasti tämä tapaus jää ainutlaatuiseksi. Pesiä menetetään tällä hetkellä runsaasti karhujen vuoksi, joten ei tähän mesikämmenten rinnalle kaivata pitkäkyntisiä.

Muistutukseksi kerrottakoon, että mehiläispesät ovat yksityisomaisuutta. Niitä ei saa mennä ronkkimaan ilman omistajan lupaa. Se voi olla myös vaarallista.


tiistai 6. toukokuuta 2014

Hunajantuotanto on Suomessa luomun edelläkävijöitä

Luomutuotteen tunnus EU:ssa on sirkkalehti
(ylempi purkki).
Aistinvaraisesti eli esimerksi maun
tai rakenteen perusteella
luomuhunajaa ei voi  erottaa tavanomaisesti
tuotetusta hunajasta.
Luomutuotannon kasvattamisen puolesta puhuvat nyt monet eri tahot: esimerkiksi EU:n komissio tiedotti maaliskuussa, kuinka luomutuotantoa halutaan lisätä.

Suomalainen mehiläishoito on luomutuotannon edelläkävijöitä. Noin joka kymmenes mehiläispesä maassamme kuuluu luomutuotantoon, ja myös noin kymmenen prosenttia hunajasadosta on luomua.

Tämä on iso määrä verrattuna esimerkiksi viljaan (2,2 prosenttia luomua), naudanlihaan (3,1 prosenttia) tai kananmuniin (4 prosenttia). Nämä luvut viime vuoden luomutuotannosta löytyvät Pro Luomun esityksestä.

Viime vuonna luomumehiläishoitoa harjoitti 57 tarhaajaa. Heillä oli yhteensä 4 116 mehiläispesää. Suurin osa luomuhunajasta tuotetaan Pohjois-Karjalassa ja Keski-Suomessa. Näillä alueilla oli yhteensä 2 500  luomumehiläispesää.

Luomutuotantoa valvotaan

Varsin usein suomalaisen tuotannon kohdalla törmää näkemykseen siitä, että "kaikkihan on Suomessa melkein luomua". Perustavanlaatuinen ero luomussa on kuitenkin se, että se on valvottua tuotantoa.

Mehiläishoidossa tämä tarkoittaa sitä, että tarhaajan on mm. pidettävä varsin tarkkaa kirjaa omasta toiminnastaan. Vuosittain suoritetaan luomutarkastus, joka on tarhaajalle maksullinen.

Tämän valvonnan ansiosta luomutuottajat ja heidän toimintansa tiedetään hyvin. Muille mehiläistarhaajille ei ole vastaavaa valvontajärjestelmää.

On tietysti totta, että mehiläishoidossa luomun ja tavallisen tuotannon väliset erot ovat pienempiä kuin esimerkiksi sianlihantuotannossa. Mutta luomutuotannon ehdot asettavat omat määräyksensä esimerkiksi pesien sijaintiin, rakenteisiin ja mehiläisten talviruokintaan liittyen.

EU:ssa luomutuotteisiin merkitään EU:n luomumerkki. Jos tuotteen alkuperä mietityttää,  niin uudella Eviran luomuhakupalvelulla voi selvitellä tuotteen tietoja.

Koostin Hunaja.netin sivujen Luomuhunaja-osioon kysymyksiä, väitteitä ja vastauksia liittyen luomumehiläishoitoon ja luomuhunajaan. Sieltä löytyy siis tarkempaa tietoa aiheesta.