tiistai 24. heinäkuuta 2012

Jogurtti-hunajakakku

Tein tälläisen keksipohjaisen jogurtti-hunajakakun ystäväni syntymäpäiville viime perjantaina. (Vielä kerran onnea, Susanna!) Jogurtti-hunajakakun valmistuksessa ei kauaa nokka tuhissut,  mutta huomioi, että kakun pitää antaa jähmettyä yön yli. Maustamaton jogurtti tekee kakusta raikkaan, vaikka kyllä tämä makeannälän vei helposti mennessään. Itse suosin yleensäkin tälläisiä keksipohjaisia kakkuja täytekakkujen sijaan. Vastapoimitut mansikat olivat helppo ratkaisu kakun koristeluksi.

Jogurtti-hunajakakku

 

Pohja:
1 paketti kaurakeksejä (175 g)
50 g voita sulatettuna

Täyte:
4 dl maustamatonta jogurttia
1/2 dl hunajaa
2 dl kuohukermaa
4 liivatelehteä
2 rkl kuumaa vettä

Koristeluun:
mansikoita
notkeaa hunajaa

Murskaa keksit tehosekoittimella ja sekoita niiden joukkoon voisula. Levitä seos leivinpaperilla päällystetyn irtopohjavuoan pohjalle. Laita vuoka jääkaappiin viilenemään.

Liota liivatelehtiä runsaassa kylmässä vedessä 5 minuuttia. Sekoita tällä välin jogurtti ja hunaja keskenään. Purista liika vesi liivatelehdistä ja liuota ne kiehuvaan vesitilkkaan. Kaada liivatevesi ohuena nauhana jogurtti-hunajaseokseen voimakkaasti vatkaten. Vaahdota kerma jämäkäksi vaahdoksi ja sekoita parissa erässä jogurttihunajaseokseen.

Kaada täyte vuokaan keksipohjan päälle. Peitä vuoka alumiinifoliolla ja nosta jääkaappiin. Anna kakun hyytyä yön yli. Koristele esim. viipaloiduilla mansikoilla ja lisää päälle juoksevaa hunajaa. Jos hunaja on jähmeää, voit lämmittää sitä ensin esim. vesihauteessa. Herkuttele!

Keksipohjan ja jogurttihunajatäytteen kruunaavat runsaat mansikat.

(Ohje on alunperin Helsingin sanomien Ruokatorstain sivuilta mennävuosilta. Kiitos vinkistä, Maija!)

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Tansanialaiset tarhaajat hakivat oppeja Suomesta: "Mehiläisenne ovat niin lempeitä"

Olin tiistaina käymässä Jyrki Parikan mehiläispesillä Karkkilassa. Olipa mukavaa päästä pesille pitkästä aikaa. Suosittelen kyllä jokaiselle, jolle tulee mahdollisuus, mehiläispesillä käymistä. Noiden siivekkäiden kavereiden touhua voisi seurata vaikka kuinka pitkään.

Kiinnostavaa oli myös kuunnella, kuinka suomalainen mehiläistarhaus eroaa tansanialaisesta tarhauksesta. Suomessa on nimittäin ollut viimeisen viikon ajan tansanialaisia mehiläistarhaajia opiskelemassa alaa. Mehiläistarhaaja Steven Shang'we sekä mehiläishoidon neuvoja Fabian Mandas hakevat täältä tietotaitoa eteenpäin vietäväksi kotimaahansa. Minä taas opin miehiltä muun muassa sen, että suomalaiset mehiläiset ovat loppujen lopuksi aika kilttejä...


MTK:n kehityshanke 

Tansanialaisten vierailu on osa ulkoministeriön rahoittamaa MTK:n kehitysyhteistyöhanketta, jossa ovat mukana myös kansainvälinen maatalousjärjestö Agricord sekä Suomen Mehiläishoitajain liitto. Hankkeen avulla halutaan lisätä mehiläistarhauksen ammattimaisuutta Tansaniassa. Siellä mehiläistarhaus on ollut perinteinen maatalouden sivutoimi, lähinnä harrastus. Hunajan tuotannolla pienviljelijät saisivat kuitenkin helposti lisätuloja, mutta tehokas ja kestävä tuotanto vaati lisää oppeja. Näillä Suomi-Tansania vastavierailuilla haetaan juuri tätä tietotaitoa. "Ei riitä, että ollaan yhteydessä esimerkiksi pelkän internetin kautta, vaan tällaisia vierailuja tarvitaan, jotta opitaan tekemään oikeasti", Jyrki Parikka kertoi. Hän itse vieraili Tansaniassa aiemmin tänä vuonna katsastamassa nykytilanteen, jotta osaisi auttaa sen kehittämisessä.

Parikka sanoo, että eniten projektissa ilahduttaa se, että naiset on saatu innostumaan mehiläistarhauksesta. Yhtenä syynä tähän on uudenlaisten pesien käyttö. Perinteisesti Tansaniassa on käytetty pölkkypesiä, jotka ovat sekä painavia että kertakäyttöisiä. Pikkuhiljaa tarhaajat ovat siirtyneet kestävämpiin ja helpompiin ylälistapesiin ja tarkoitus on, että siellä yleistyisivät Suomessa jo käytettävät kehäpesät. Ehkäpä pesien kehittyessä myös pesäkohtainen hunajasato nousee, koska se on Tansaniassa vielä varsin matala.

Fabian Mandas, Jyrki Parikka ja Steven Shang'we.


Tansaniassa ongelmana raha ja vihaiset mehiläiset

Mehiläistarhauksen suurimpana ongelmana Tansaniassa on, ikävä kyllä, rahan puute. Vasarat ja sirkkelit olisivat tarpeen nykyaikaisten pesien valmistukseen, mutta niitä ei ole. Keskimäärin vuositulot ovat 180 euroa mutta pesätarvikkeet maksavat jopa 20-30 euroa/pesä. Toinen ongelma on kuljetus: Suomessa pitkät välimatkat eivät estä mehiläistarhausta, mutta hyvin harvalla tansanialaisella on edes pyörää saatikka autoa.

Yhden suuren ongelman mehiläistarhaukseen tuo afrikkalaisen mehiläisrodun agressiivisuus. Mandas kertoo, että tänä vuonna jo neljä ihmistä on kuollut mehiläisten hyökkäyksiin! Kun me olimme Parikan pesillä aamupäivän auringossa, afrikkalaisia mehiläisiä uskaltaa lähestyä kuulemma vasta pimeän tullen. "Kaikkea ihmistoimintaa lähistöllä pitää välttää pesillä käydessä", Mandas kertoo. Afrikkalaiset mehiläiset ovat myös erittäin aktiivisia johtuen mm. lämpimästä ilmasta. Meidän mehiläiset ovatkin vierailijoiden mielestä äärimmäisen lempeitä - Tansaniassa tuollaista pesien lähellä hengailua ei voisi kuvitellakaan!

Kylmä mutta upea Suomi

Sitten vähän harmillisempiin asioihin. Herkullinen kotimainen hunajasatomme uhkaa jäädä normaalia pienemmäksi. Mehiläisten medenkeruun kiusana on ollut sade ja kylmyys. Pahimmillaan sadosta menee säiden vuoksi puolet, mutta katsotaan nyt seuraavat pari viikkoa, josko tilanne yhtään paranisi.

Vaikka suomalaisia ja mehiläisiä varmasti ottaa päähän sateinen ilma, muistuttivat tansanialaiset vieraat minua siitä, kuinka hienoa Suomen luonto on. "Saapuessamme tänne emme nähneet mitään muuta kuin vihreää. Onnittelut siitä. Teillä on upea ja arvokas luonto", totesi Mandas minulle viime viikolla. Tottahan tuo on, onhan luontomme upea. Ei siis vaivuta epätoivoon ja koitetaan nauttia Suomen suvesta!

Kylmä on kiusannut mehiläisiämme.


keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Ampiainen! Ei vaan mehiläinen. Eikun kimalainen..??

Mehiläiset saattavat parveilla näinä aikoina. Osa mehiläisyhdyskunnasta tai koko pesä lähtee pesälaatikoista ehkäpä lisätilan toivossa. Pesässä saattaa myös kaksi kuningatarta, jolloin toisen on lähdettävä seurueineen muualle tai jompikumpi kuningattarista tapetaan. Mehiläiset parveilevat suurissa, satojen ja jopa tuhansien yksilöiden parvissa. Parvi on näyttävä, ja ymmärrän, että se voi olla myös erittäin pelottava. Onneksi parveilevat mehiläiset ovat rauhallisia, koska niillä ei ole pesää puolustettavanaan. Ne usein lentävät esim. puun oksalle tiiviiksi palloksi ja odottelevat siellä, kunnes osaavat päättää, mihin uuden pesänsä tekevät. Hankalampi juttu on, jos mehiläiset lentävätkin esim. savupiippuun rakentamaan uutta kotiaan.

Mehiläiset muodostavat parveillessaan tiiviin pallon
Mehiläistarhaajat ottavatkin mehiläisparvia kiinni. He osaavat homman ja mikäli parvi on vielä helpossa paikassa, ei parven kiinniottamisessa mene kauaa. Kuten kerroin, mehiläisparvi on usein rauhallinen ja mehiläistarhaaja voi kopauttaa koko parven kerralla vaikkapa laatikkoon ja viedä mukanaan. Jos löydät mehiläisparven, pyydä apua parvien kiinniottajilta. Varmistu kuitenkin ensin, että kyseessä ovat todella mehiläiset. Monilla menee tutuimmatkin pistiäiset – kimalainen, ampiainen ja mehiläinen – helposti sekaisin.



Mehiläinen horsman kukalla.
Mehiläinen on hennon karvainen oranssi-mustaraidallinen mesipistiäinen. Mehiläinen on rauhallinen pölyttäjä, kunhan sen jättää rauhaan. Mukavampaa niitä on seurata etäältä, kuin mennä hätistelemään. Jos mehiläinen kuitenkin pistää, raapaise pistin pois puristamatta sitä. Puristamalla kaikki myrkky vain pumppaantuu ihoon. Mehiläiset elävät suurissa tuhansien mehiläisten yhdyskunnissa, jossa ne kasvattavat jälkikasvustoaan ja tuottavan hunajaa vahakennojensa turvissa, Suomessa useimmiten tarhattuina omissa pesälaatikoissaan.

 

Ampiainen on lihansyöjä

 

 Ampiaisella on mehiläistä kapeammat vyötärö ja siivet.
Ehkä helpoiten mehiläisen sekoittaa ampiaiseen. Ne ovat kuitenkin mehiläisia teräväpiirteisempiä, kapeita ja karvattomia. Aikuinen ampiainen on lihansyöjä, joka kerää mettä ja siitepölyä vain toukilleen. Aikuisen ampiaisen ravinnoksi käyvät niin muut hyönteiset kuin raadot tai ihmisten grilliruoka. Juuri tämä ihmisten apajille tuleminen aiheuttaakin yleensä ongelmia ja ehkä pienoisen paniikin. Kuitenkin jos maltti säilyy, pärjäämme yleensä pistoitta, koska ampiainenkaan ei pistä, jos se ei joudu uhkaavaan tilanteeseen. Ampiaisia pörrää yleensä ihmisten ilmoilla eniten syksyllä syys-lokakuussa. Se johtuu siitä, että ampiaiskuningattaret valmistautuvat talvehtimaan, ja muut pesän jäsenet joutuvat etsimään ruokaa lähiympäristöstä

Ampiainen rakentaa mehiläisen tavoin pesän yhdyskuntana, mutta se tekee sen puumassasta, eikä vahasta. Pesän halkaisija on noin normaalisti 5-20 senttiä, mutta se voi olla suurempikin. Jos ampiaispesä on sellaisessa paikassa, josta se on pakko hävittää, on se helpointa tehdä illalla lentoajan jälkeen, jolloin kaikki ampiaiset ovat pesässä sisällä. Pesän voi tiputtaa esim. muovipussiin tai pahvilaatikkoon, jonka jälkeen se hävitetään. Kannattaa suojata itsensä hyvin paksujen vaatteiden avulla, koska luonnollisesti nämä pörriäiset suojelevat äkäisinä pesäänsä.

 Paksu kimalainen


Kimalainen on erittäin karvainen ja pyöreä
Kimalaiset ovat mielestäni helpompi erottaa mehiläisistä ja ampiaisista. Ne ovat edellisiä  selvästi suurempia, kelta- tai oranssi-mustia, runsaskarvaisia ja hyvin pyöreitä. Kimalaisten ruumiinrakenteesta onkin sanottu, että lentämisen pitäisi olla niille mahdotonta tuolla ruumiinrakenteella. Tiedä sitten tuosta, koska hyvinhän tuo näyttää sujuvan.

Useimmiten kimalaiset ovat myös ampiaista ja mehiläistä rauhallisempia, mutta toki nekin pistävät kokiessaan olonsa uhatuksi. Kimalaiset käyttävät mehiläisten tavoin ravinnokseen mettä ja siitepölyä. Ne ovatkin erittäin tärkeitä pölyttäjiä. Jos löydät kimalaisen pesän, se on järkevää jättää paikalleen – kasvitkin tykkäävät. 

Kimalaisten pesä on usein kannon tai maan koloissa, harvemmin rakennuksissa tm. Pesä muistuttaa jonkin verran harmaata kananmunakennostoa, ja sen yksilömäärä on enimmillään muutamia satoja kimalaisia. Kasvatettuja kimalaisia käytetään myös kasvihuoneissa pölytyksessä. Sekin kertoo mielestäni niiden lauhkeudesta: ne tekevät rauhassa oman työnsä kunhan ne jättää rauhaan.

Kiireistä kesäaikaa


Vaikka välillä nämä kaverit pelottaisivatkin pörrätessään ympäriinsä, muistetaan, että ne tekevät äärimmäisen arvokasta pölytystyötä. Ja hauskahan se on laiskana kesäpäivänä seurailla, kuinka mehiläinen ja kimalainen lentävät kiireissään kukasta kukkaan. Mehiläiset ovat etenkin nyt ahkerina, koska niillä on pääsatokausi meneillään vadelman ja horman kukkiessa. Se tietää meille herkkusuille hunajaa!




perjantai 6. heinäkuuta 2012

Kesäkeiton aika

Suomen suvi on lyhyt ja meillä on vain vähän sesonkiaikaa tuoreille kasviksille. Niinpä niistä pitää nauttia nyt, kun se on mahdollista. Torit ja kaupat ovat tällä hetkellä värikkäinä kotimaisista tuotteista ja moni onnekas saa myös kasviksia suoraan oman pihan kasvimaasta. Ostin torilta multatuoreita kesän tuotteita ja niistä syntyikin herkkuni, kesäkeitto. Se on nopeasti tehty ruoka joka sopii hyvin kiireettömien hellepäivien lounaaksi. Monissa ohjeissa kesäkeitto makeutetaan lusikallisella sokeria. Korvasin tässä reseptissä sokerin hunajalla ja se toimikin hyvin.

Kesäkeitto 

 

0,5-1 l            vettä
1 tl                 suolaa
0,5 kg            uusia perunoita
nippu             uusia porkkanoita
1 pieni           kukkakaali
6 dl                maitoa
n. 100 g         tuoreita herneitä
3                    kesäsipulia
                      kokonaisia mustapippureita
1,5 rkl            vehnäjauhoja
1 rkl               hunajaa
                      nokare voita
sekä koristeluun persiljaa ja ruohosipulia.
 

1. Lohko perunat, pilko porkkanat ja pane ne kiehumaan suolan ja pippurien kera.
2. Lisää kukkakaalipalat, kun perunat ja porkkanat ovat kiehuneet n. 10 minuuttia.
3. Keitä vielä 5 minuuttia ja lisää herneet ja sipuli.
4. Kun vihannekset ovat lähes kypsiä, lisää voi, hunaja sekä maito, johon on sekoitettu vehnäjauhot. Keitä hiljalleen vielä viitisen minuuttia.
5. Koristele persiljalla ja ruohosipulilla. Syö ja nauti kesäpäivästä.
































keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Hunaja hellii kasvohoidossa

Hunaja on tuttu raaka-aine kauneudenhoidossa ja kosmetiikassa. Sitä käytetään mm. voiteissa tai saippuoissa. Kertovathan tarinat jo kauniin Kleopatran kylpeneen maidossa ja hunajassa. Hunajalla onkin monia ihon hyvinvointia edistäviä ominaisuuksia, jotka tekevät siitä erinomaisen tuotteen myös ammattikosmetologiassa.

Hunaja on kaikille aisteille, Heidi Korpinen sanoo.
Juttelin Kauneuskeidas Heidi K:n kosmetologin Heidi Korpisen kanssa hunajan käytöstä kasvohoidoissa. Hän kerto, että hunajahoito heleyttää ja kirkastaa ihoa. "Hunaja tuo elinvoimaa. Se kosteuttaa, pehmentää ja ravitsee. Lisäksi hunaja vilkastuttaa solujen uusiutumista." Hunaja sopiikin ihonhoitoon kaikille ihotyypeille. Ja sopii hunaja muuhunkin kuin kasvoille. Hunajasta tehty jalkahoito on hyvä ja virkistävä kesähoito, etenkin jos jalat ovat herkkiä turpoamaan.

Koska hunajainen kasvohoito kuulosti niin houkuttelevalta, pakkohan minunkin oli sellaista kokeilla. Kyllä kannattikin -  iho tuntui ihanan pehmeältä ja terveeltä jälkikäteen. Hoitoon kuului ihonpuhdistuksen lisäksi hunaja-sokerikuorinta, hunajainen happivoide sekä kosteuttava hunajamousse-naamio. Hunaja-sokerikuorinta poistaa nesteitä ja kuorii kuollutta ihosolua pois iholta. Hunajaisen sokerikuorinnan voi tehdä helposti myös kotona sekoittamalla hunajaan sokeria. Hoidossa käytetyt hunajainen happivoide ja mousse sen sijaan kosteuttaa ja ravitsee ihoa. 

Hunajaisessa kasvohoidossa oli myös se ihana tekijä, että tuotteet tuoksuivat niin hyville. Korpinen kertookin, että tämä hoito on kaikille aisteille, sillä asiakas saa vaikka maistella hunajaa jos tahtoo!

Kotimainen luonnon raaka-aine


On harmi, ettei suuremmilla suomalaisilla kosmetiikkavalmistajilla ole hunajaa tuotesarjoissaan. Toki hunajaa löytyy pieniltä valmistajilta ja luonnonkosmetiikasta, esim. Mellikseltä. Kyselin asiaa mm. Lumenelta, mutta heilläkään ei hunajaa tällä hetkellä tuotteissaan ole, vaikka joitain kausikokeiluja on ollutkin. Luonnon raaka-aineet ovat nyt kovassa huudossa kuluttajien kesken, ja esim. marjoja käytetään hyvinkin paljon. Kauneuskeidas Heidi K:n liikkeessä käytetään hunajahoidoissa ranskalaista Bernard Cassieren kosmetiikkasarjaa

Ei muuta kuin hunajaisia kasvohoitoja tekemään myös kotikonstein. Kesällä jo aurinko on riittävä syy pitää ihosta hyvä huoli. Ja vaikka ihonhoito voisi mökillä ollessaan tuntua vaivalloiselta, kannattaa sen eteen nähdä vaivaa, Korpinen muistuttaa.

Helppo hunaja-sokerikuorinta

 

2 rkl hunajaa
1 tl sokeria

Sekoita sokeri hunajaan. Levitä seos puhdistetulle iholle kevyin pyörivin liikkein, kunnes sokeri on sulanut. Sokeri poistaa nesteitä hunajan kosteuttaessa kasvoja. Huuhdo hunaja pois vedellä kuorinnan jälkeen.