Siemenettömät mandariinit ovat mehiläisten ja tarhaajien harmi

Kaupan mandariini testissä: ei siemeniä.

Kävimme syyskuun loppupuolella Suomen Mehiläishoitajain Liiton järjestämällä Espanjan opintomatkalla. Matkailu avartaa ja saa miettimään asioita uudelta kantilta, huomasin.

Eniten yllätyin espanjalaisesta hedelmänviljelystä ja sen suhteesta mehiläispölytykseen. Bussireissullamme huomasimme, kuinka moni hedelmätarha oli peitetty harsoin. Meille kerrottiiinkin, että espanjalaiset mandariinin viljelijät  (ja ilmeisesti joidenkin appelsiinilajikkeiden) eivät halua mehiläisiä viljelystensä lähelle, jotteivät ne pölytä kukkia ja siten muodosta siemeniä hedelmiin. 

Kyseessä ovat lajikkeet, jotka eivät muodosta siemeniä, jos niitä ei hyönteinen ristipölytä. Hedelmän ne silti muodostavat. Ainakin
Hernandina oli yksi näistä lajikkeista. Osa lajikkeista sen sijaan tarvitsee hyönteispölytyksen jotta hedelmä muodostuisi, ja niinpä niille tarhoille mehiläiset ovat tervetulleita.

Mehiläistarhaajallehan on suuri menetys, jos mehiläisiä ei voi viedä hyvien mesilähteiden luokse. Niinpä Espanjassa maksetaan mehiläistarhaajille korvausta siitä, että he pitävät mehiläiset riittävän kaukana tietyistä hedelmätarhoista.

USA:ssa tarhaajia kutsui raastupa

Sama ongelma on ollut esillä USA:n mandariiniviljelmillä ja siellä mehiläistarhaajia on jopa haastettu oikeuteen siitä, että mehiläiset ovat pölyttäneet mandariinipuiden kukkia. Samaan aikaan, kun maailmassa taistellaan mehiläisten ja pölyttäjien puolesta, tarhaajia haastetaan oikeuteen siitä, että heidän mehiläiset pölyttävät.  

Kuluttaja on tottunut siemenettömään

Tämä on mielestäni mielenkiintoista myös kuluttajanäkökulmasta. Itse en tiennyt, että siemenettömien lajikkeiden takana on myös tällaista jalostettujen lajikkeiden lisäksi. 

Tällaiset kulutustottumukset voivat siis vaikeuttaa mehiläistarhaajien ja mehiläisten asemaa. Muutenkin nykyisessä maataloudessa mehiläisten on hankalaa löytää hyviä mesikasveja, ja sitten ne hyvätkin vielä peitetään harsolla ja kaiken lisäksi tarhaaja joutuu oikeuden eteen.
   
SOK Marketkaupasta kerrotaan, että kuluttajat tosiaan haluavat mandariineissa ja muissakin mahdollisissa hedelmissä nykyään siemenettömiä lajikkeita. SOK:in tuottajat ovat kertoneet, että siemenettömiä mandariineja viljellään kaukana siemenellisistä lajikkeista, jotteivät mehiläiset pääse pölyttämään niitä keskenään. Harsoja heidän tuottajansa eivät SOK:in mukaan käytä.

Keskolta kerrottiin, että heillä ei ole tai mainosteta erikseen siemenettömiä sitruslajikkeita, vaikkakin siihen pyritään, koska "se on parempi".

Espanjassa pölytyksestä maksetaan - tai otetaan maksu

Jose Sierran täytyy maksaa mehiläispesiensä sijoittelusta.

Pölytystä ei muutenkaan Espanjassa vielä arvosteta, vaikka sen hyödyt tiedetäänkin. Valenciassa mehiläisiä tarhaavat isä ja poika Jose Sierra ja Jose Alberto Garcia kertoivat, että tarhaajat joutuvat usein jopa maksamaan, jotta voivat sijoittaa mehiläisensä muiden maille. Heille maksu oli 4 €/pesä. Sierra ja Garcia tarhaavat 1500 pesää, joten muutaman euron pesämaksukin tuntuu huomattavasti. 

"Esimerkiksi omenanviljelijät tarvitsevat mehiläisiä, mutta he eivät maksa pölytyspalvelusta. Myöskään mantelinviljelijät eivät maksa, vaikka mehiläiset ovat välttämättömiä", Sierra kertoo.

Yksi katalonialainen tarhaaja kertoi, että hän saa pölytyspalvelusta maksun mm. omenan ja mantelin viljelijöiltä. Pölytyspalvelumaksu pesää kohti oli 20 €.

Espanjassa tuotetaan pääosin monikukkahunajaa, mutta myös runsaasti lajihunajia. Mm. auringonkukka-, rosmariini-, timjami- ja metsähunajia. Ja sitruspuiden hunaja.

Espanjaterkuin,
Tuula

edless tangerine varieties produce few to no seeds, making them easier to eat. However, they lose their desirable seedless characteristics when cross-pollinated by another citrus tree. Seedless tangerine growers may need to cover their crops while bees are pollinating other citrus varieties or may need to keep bees away from the trees entirely.

Read more : http://www.ehow.com/info_8009962_do-tangerine-trees-need-

Mehiläiset ja kimalaiset ovat pölyttäjinä erilaisia

Mehiläinen metsäkurjenpolvella

Kimalainen omenan kukassa.

Pölytyksestä ja pölytyspalvelusta on viime aikoina ollut paljon puhetta. Kerroin vähän aikaa sitten SML:n pölytyspalvelukartasta, josta viljelijät löytävät lähimmän pölytyspalvelun tarjoajan. Jatkuvasti tuleekin kyselyjä viljelijöiltä, että mistäs niitä mehiläisiä saa.

Jos mietitään pölytyspalvelua (eli viljelykselle tuodaan tarkoituksella pölyttäjiä pölyttämään kasveja), niin Suomessa siihen käytetään mehiläisiä ja kimalaisia. Mehiläisiä käytetään peltokasvien, hedelmien ja marjojen pölytykseen ulkosalla. Kimalaiset ovat käytössä pääosin kasvihuoneissa, joskus myös avomaalla. Itse olen sitä mieltä, että kasvatetut kimalaiset ovat loistavia kasvihuoneiden pölyttäjiä, mutta ulkona mehiläiset ovat usein tehokkaampia mm. suuren määränsä vuoksi.

Pölytyspalveluun tarkoitetut kimalaiset ovat tällä hetkellä täysin tuontitavaraa. Niitä tuodaan mm. Hollannista ja Italiasta.

Mutta sitten näiden kahden veijarin eroista.. Molemmat pölyttävät tehokkaasti ja niitä voi ihminen kasvattaa. Kimalainen on mehiläistä pitkäkielisempi, se soveltuu siis tietyille kukille erinomaiseksi pölyttäjäksi. Kuitenkin suurin ero pölytystehossa on lajien yhteiskunnan koossa ja käyttäytymisessä. Tässäpä pieni lista kimalaisten ja mehiläisten ominaisuuksista. Täytyy muistuttaa, että kumpikin laji sopii omaan rooliinsa pölyttäjänä hienosti.

Mehiläinen pölyttäjänä

• Kukkauskollinen
• Pesässä 20 000-75 000 yksilöä, joista pölyttäviä noin 5 000-15 000
• Mehiläinen vierailee yhden lennon aikana noin 100 kukassa. Työläinen tekee enintään 7 lentoa/vuorokausi
• Mehiläinen lentää kun lämpötila on yli +14 astetta
• Lentosäde (pölyttyvä alue) pesästä 2-3 km
• Tuottaa hunajaa

Kaupallisia kimalaispesiä kasvihuoneella (Kuva: Niina Kangas)

Kimalainen pölyttäjänä

• Vierailee eri kasvilajeissa
• pesässä 200-400 yksilöä, pölyttäviä yksilöitä n. 50-150
• Vierailee n. 400 kukassa lennon aikana. Enintään 10 lentoa pesästä/vuorokausi
• Lentää kun lämpötila on yli + 10 astetta.
• Pieni lentosäde, pölyttävät pesän läheisyydessä
• Tehokas ja rauhallinen pölyttäjä kasvihuoneissa
• Ei tuota hunajaa

Yhteenvetona siis: mehiläispesässä on runsaasti enemmän pölytysvoimaa kuin pienessä kimalaispesässä. Koska mehiläisillä on laaja lentosäde, ne sopivat peltojen ja hedelmätarhojen pölytykseen. Kimalaiset taas sopivat pienen reviirinsä, lukumääränsä ja rauhallisuutensa puolesta hyvin kasvihuoneiden pölytykseen.

Luonnossa on onneksi muitakin pölyttäjiä, mm. luonnonvaraiset kimalaiset, kukkakärpäset, perhoset, erakkomehiläiset jne. Niiden roolia ei sovi unohtaa. Pääsiäisen aikana oli aivan upeat säät ja kukissa näkyikin runsaasti pölyttäjiä.

Keväisin terveisin,
Tuula

Viljelijä, tarvitsevatko kasvisi lisää pölytystä? Katso kartalta pölytyspalvelun tarjoajat

Mehiläisissä on joukkovoimaa pölytykseen.

Kevät etenee kohisten, tuntuu. Ainakin täällä Etelä-Suomessa saa paistatella auringossa jo oikein kunnolla. Toki merituuli nipistelee vielä.

Mehiläisetkin ovat jo lennelleet. Joissakin paikoissa siitepölyä on kerätty jo hyvän aikaa. Pari viikkoa sitten kuulimme konkaritarhaajalta, että siitepölyä on kerätty pesiin aiemmin kuin koskaan tarhaajan uralla. Toivotaan, että kevät etenee mehiläisille otollisena, mutta myös, että kesästä tulee antoisa.

Maataloudessa kesä on tuotannon aikaa ja jo keväällä alkaa kiireet, jotta tuleva sato onnistuisi. Monilla maa- ja puutarhatiloilla kiire alkaa käymään jo päälle kovastikin. Puiden leikkuut, siemenet, lannoitteet.. mitä kaikkea pitääkän ottaa huomioon. Myös mehiläiset! Ne kannattaa muistaa jo nyt, jotta niitä varmasti on kesällä pölyttämässä siellä missä pitääkin. Nyt nimittäin tarkoitan pölytyspalvelua.

Kasvikohtaista eroa pölytyksen tarpeessa

Pölytyspalveluhan on sitä, että mehiläistarhaaja tuo mehiläispesän halutulle alueelle pölyttämään esim. rypsipeltoa, omenatarhaa tai vaikka siirtolapuutarhaa. Viljelijä tai vastaava taas maksaa tarhaajalle korvauksen pesästä ja sen huolenpidosta. Korvauksen määrä riippuu mm. satokasvista, sijainnista ja pesien määrästä. Kasvilaji saattaa vaikuttaa hintaan siksi, että jotkin kasvit tuottavat niukasti mettä hunajaa varten, toisten ollessa hyviä satokasveja. Niukka hunajakasvi näkyy tarhaajan hunajasadossa, jolloin suurempi korvaus on perusteltu. Tarhaajalle kertyy myös mm. ajokilometrejä pesiä hoitaessa.

Mehiläispölytys vaikuttaa eri kasveihin eri tavalla. Tarhaajien ja viljelijöiden kannattaa olla selvillä, kuinka pölytys vaikuttaa milloinkin kyseessä olevaan kasviin. Esimerkiksi öljykasveilla öljypitoisuus ja siementen määrä lisääntyy tehokkaassa hyönteispölytyksessä. Marjoilla ja hedelmillä taas muoto paranee ja koko kasvaa. Mansikalla mehiläiset myös auttavat torjumaan biologisesti mansikan harmaahometta. Tehokas pölytys auttaa kasveja myös tuleentumaan tasaisemmin. Pölytyspalvelu kyllä kannattaa! Tutustu myös SML:n pölytysoppaisiin, sieltä saa lisätietoja kasvikohtaisesti.

Pölytyspalvelua kartalla

Pölytyspalvelutarhaajat ovat nyt kartalla osoitteessa
www.mehilaishoitajat.fi/polytyspalvelu
Tarhaajista saa lisätietoa klikkaamalla punaista palloa.
 

Olemme vihdoinkin saaneet laitettua pölytyspalvelua tarjoavat mehiläistarhaajat kartalle. Kartta on tehty, jotta viljelijöiden olisi helpompaa löytää alueensa mehiläistarhaaja. Mikäli siis tarvitset pölytyspalvelua, klikkaa karttaa ja katso löytyykö läheltäsi mehiläistarhaajaa, jolla on pesiä pölytyspalveluun. Kartta on vielä paikoin tyhjä, ja jos et löydä itsellesi sopivaa tarhaajaa, ota yhteys liittoon niin koitamme löytää avun.

Kartalle lisätään tarhaajia sitä mukaa kun he ilmoittautuvat mukaan. Eli tarhaajat, nyt vauhdilla mukaan, jotta saadaan pölytystä sinne missä pölytystä tarvitaan! :)

Kevätterveisin,
Tuula

Lisätietoja ja materiaalia pölytyspalvelusta: http://www.mehilaishoitajat.fi/polytyspalvelu/ ja tuula.lehtonen@hunaja.net

Euroopassa on tarve 14 miljoonalle mehiläispesälle

Mehiläispölytys on äärettömän arvokasta, sen jo moni tietää. Mutta onko mehiläisiä tarpeeksi pölyttämään nykyisiä satomääriä? Tuoreimman tiedon mukaan ei ole. 

Viime perjantaina julkaistu Euroopan laajuinen tutkimus selvitti, että tarve mehiläispölytykselle kasvaa viisi kertaa nopeammin kuin mitä tarhattujen mehiläisten määrä. Mehiläispesiä tarvittaisiin Euroopan mittakaavassa lisää lähes 14 miljoonaa yhdyskuntaa.
 

Englantilaisen Readingin yliopiston tutkimus kattoi 41 Euroopan maata. Yli puolella maista mehiläisten määrä ei riitä nykyisellään maatalouskasvien pölyttämiseen. Suomessa pölytystä tarvitsevien kasvien pinta-ala nousi kaikista nopeiten. Muun muassa energiakasvien viljely lisää pölytystarvetta meillä ja koko Euroopassa.

Suurin mehiläisvaje on tutkijaryhmän mukaan Englannissa, jossa mehiläisiä on vain neljännes pölytykseen tarvitusta määrästä. Tällä hetkellä meillä on Suomessa noin 50000 pesää pölyttämässä peltojamme ja kotipuutarhojamme.  

Totta kai myös luontaiset pölyttäjät pölyttävät viljelykasvejamme, mutta niiden kannat vaihtelevat alueellisesti ja vuosittain.   

Kysy tarhaajilta pölytyspalvelua

Mehiläispölytyksen arvo Suomessa on tärkeimpien viljelykasviemme ja kotipuutarhojen osalta arviolta 60 miljoonaa euroa. Useat suomalaiset mehiläistarhaajat tarjoavat mehiläispesiä pölyttämään viljelykasveja. 

Pölyttävistä pesistä kannattaa maksaa tarhaajalle korvaus, koska pölytysarvon näkee sadon määrässä ja laadussa. Esimerkiksi marjoista ja hedelmistä tulee kookkaampia ja kauniin muotoisia, öljykasveilla öljypitoisuus kasvaa ja sato kypsyy tasaisemmin pölytyksen ansiosta. 

Tarhaajalle maksettu korvaus kattaa mm. hoitotyön kustannuksia, polttoainekustannuksia ja muita kuluja. 

Eron huomaa. Pölytys tekee marjoista suuria ja meheviä (vas.). Ilman tehokasta pölytystä marjasta kehittyy toispuoleinen ja pieni (oik.)

Kannattaakin olla ajoissa keväällä liikkeellä, jos haluaa omille tiluksilleen mehiläispesiä lisäämään satoa. Lue nettisivuiltamme lisää pölytyspalvelusta ja sitä tarjoavista tarhaajista.

Tutkimuksessa verrattiin 41 Euroopan maata vuosina 2005-2010. Kunkin maan mehiläisyhdyksuntien määrä vertailtiin maiden viljelykasvitilastoihin. Koko tutkimusartikkeli on luettavissa Plos One -verkkojulkaisussa.

Miljoonan dollarin kysymys: mikä tappaa mehiläisiä?

En ole laskenut, kuinka monta kertaa olen vuoden aikana kuullut kysymykset 'miksi mehiläiset katoavat' tai 'mikä mehiläisiä tappaa'. Joka tapauksessa, todella monta kertaa. Kysymys on äärimmäisen hyvä, ja toivoisin osaavani vastata siihen täysin varmasti ja yksiselitteisesti. Mehiläisten katoamiseen ja joukkokuolemiin (engl. CCD:hen  eli collany collapse disorderiin) on luultavasti monia syitä ja syyt vaikuttavat kaiken lisäksi toisiinsa.

Tällä viikolla TEDissä julkaistu mehiläisluento antaa hyvän yhteenvedon siitä, mikä mehiläisiä vaivaa. Tutkija Marla Spivak kertoo yksinkertaisesti ja selkeästi mehiläisten tilanteesta vartin kestävällä videolla. Kannattaa katsoa! Valitettavasti video on englanniksi, mutta kirjoitanpa tähän hiukan pääpointteja.

Tautien, ravinnon ja kemikaalien noidankehä?

Voisi helposti ajatella, että mehiläisiä vaivaa vain esimerkiksi kasvinsuojeluaineet tai taudit. Mehiläispesä kuitenkin toimii moniulotteisesti, siellä pitää huolehtia hygieniasta, ruuasta, suunnistuksesta jne. Jos yksi asia menee pieleen, muutkin voivat mennä.

Mehiläisillä on luonnostaan tauteja ja loisia. Esim. varroa-punkit lisäävät mehiläisten viruksia, mikä taas vaikuttaa niiden yleiskuntoon. Vaikka mehiläinen ei kuolisikaan viruksiin, niiden kyky kerätä ravintoa ja huolehtia pesästä heikkenee. Ja vaikka vain osa pesän mehiläisistä kuolisi, se vaikuttaa heti mm. pesän lämmöntuotantokykyyn ja talven yli selviämiseen. Keväällä pesän toiminta myös käynnistyy hitaammin, kun on vähemmän porukkaa keräämässä ruokaa.

Sama pätee kasvinsuojeluaineisiin - vaikka ne eivät tappaisi mehiläisiä, ne saattavat vaikuttaa niiden kykyyn toimia pesässä tietyssä tehtävässään.

Taudit, kemikaalit, viljelyn yksipuolisuus ja liian vähä ravinto vaikuttavat mehiläisten hyvinvointiin yhdessä ja erikseen.

Monokulttuuri nykymehiläisen ongelma

Mehiläisten katoaminen on ollut viime vuosikymmenen puheenaihe. Uutta se ei kuitenkaan ole, Spivak kertoo. Mehiläisten väheneminen USA:ssa alkoi jo toisen maailmansodan jälkeen, kun kasvivalikoima alkoi yksipuolistua ja kemialliset torjunta-aineet tulivat käyttöön. Ruuan keruu onkin yksi nykypäivän mehiläisten ongelmista, jos katsotaan maataloutta globaalisti. Viljelyala yksipuolistuu ja mehiläisten on vaikeampi kerätä monipuolista ravintoa. Spivak puhuukin " ruoka-autiomaista". Ravintoa on vaikea löytää ja se on todella yksipuolista nykyisessä monokulttuurissa.
Ristiriitaista on se, että Spivak kertoo myös, että mehiläispölytteisten kasvien määrä on noussun 300 % maailmanlaajuisesti. Samaan aikaan mehiläiset vähenevät, eikä pölytystä ole riittävästi.

Maapallolla 20 000 mesipistiäislajia

Muitakaan pölyttäjiä ei sovi unohtaa. Spivak muistuttaa, että tarhattujen mehiläisten lisäksi maapallolla elää parikymmentätuhatta muuta mesipistiäislajia, jotka pölyttävät myös viljelykasvejamme. Harvalla lajilla on samanlainen sosiaalinen yhdyskuntarakenne kuin hunajamehiläisellä.

Kaikkia pölyttäjiä voi auttaa istuttamalla hyviä ravintokasveja, Spivak muistuttaa. Me voimme esimerkiksi syksyllä istuttaa sinililjan sipuleita, niistä saa aikaisin keväällä mettä. Krookus taas on hyvä siitepölyn lähde.

Spivakin viisaimmat sanat ovat videon lopussa: "Kun mehiläisten ravinnonsaanti turvataan, meidänkin ravinnonsaanti turvataan pölytyksen kautta."

Tässäpä pohdiskeltavaa loppuviikolle.
-Tuula

Omenaviinin taustalta löytyy mehiläinen

Suomen Mehiläishoitajain Liitto vei sidosryhmänsä kesäretkelle mehiläisten maailmaan keskiviikkona. Päivän aikana perehdyttiin niin kaupunkimehiläishoitoon Stadin tarhaajien mehiläispesillä Pauligin huvilalla, mehiläisten talvikuolleisuuteen kuin omenanviljelyynkin.

Talvitappiot voivat olla mehiläishoidossa hyvinkin suuria: lohjalainen tarhaaja Hannu Torkkel kertoi, kuinka edellinen talvi vei häneltä 129 pesää 140:stä, syynä muun muassa varroa-punkki. Yrittäjälle tuollaiset menetykset ovat valtavia. Mukana olleille siis selvisi, ettei mehiläishoitajan työ aina ole ruusuilla tanssimista. Tai ainakin niillä ruusuilla voi olla hyvin terävät piikit.

Retkellä oli mukana useita, joilla ei ollut aiempaa tietoa mehiläisistä, ja kysymyksiä riittikin. Oli mukava kuulla, kuinka aihe herätti mielenkiintoa. "Mehiläisten sielunelämään pitääkin tutustua paremmin", kuului yksi kommentti.

Pölytys ratkaisevaa omenanviljelyssä

Alitalon omenatilan isäntä Marko Maula kertoi, kuinka mehiläiset vaikuttavat viljelijän elämään ja omenan sekä tilalla valmistettavan omenaviinin tuotantoon. Ilmeisen paljon, eihän ilman mehiläisiä omenia ja siitä tehtyä viiniä tulisi - ainakaan tuossa mittakaavassa. Mehiläisten osuus omenasadosta on nimittäin yli puolet. Maula kertookin, että mehiläiset ovat viljelijän parhaita kavereita. Alitalon 15 hehtaarin omenatarhoilla on yhteensä 43 mehiläispesää. Viljelijä on Raaseporin Hunajan kanssa tehtyyn yhteistyöhön erittäin tyytyväinen, koska hänellä on kokemusta myös yhdestä vuodesta, jolloin mehiläisiä ei tarhoilla ollut. Silloin sato oli selkeästi huonompi.

Mehiläisistä pidetään huolta

Marko Maula ymmärtää mehiläisten merkityksen.

Mehiläisten vierailu omenankukilla varmistetaan siten, että omenan kukinnan alkaessa voikukat ym. ajetaan puurivien välistä pois, jolloin mehiläiset hoksaavat, että omenapuut ovat seuraava mesilähde. Voikukat saavat Maulan mielestä kukkia siihen saakka vapaasti - hyvä niin, koska ne ovat mehiläiselle tärkeää kevätravintoa, tehden ne vahvoiksi pölyttämään myöhemmin kukkivia puutarhakasveja.

Maula pyrkii ottamaan mehiläiset muullakin tavoin huomioon, esimerkiksi ruiskuttamalla kasvinsuojeluaineita vain öisin, kun mehiläiset eivät lennä. Viljelijä tekeekin tarvittaessa ruiskutustöitä iltakymmenestä aamuneljään saakka.

Omenanviljelyssä ja mehiläistarhauksessa on yksi yhteinen riskitekijä: sää. Tänä vuonna sää suosi omenaa kukinta-aikana. Mehiläiset olivat keväällä vahvoja ja omena sai kukkia rauhassa rankkasateilta saatika rakeilta. Viljelijä onkin tyytyväinen tulevaan satoon ja ensimmäiset pirja-omenat on jo päästy poimimaan. Muut lajikkeet seuraavat perästä ja kohta on kotimaista omenaa kaupoissa! Alitalon omenoista 80 % menee suoraan kauppoihin, loput menee viiniin ja mehuihin.

Mehiläiset ovat tärkeä osa tämän hiilihapotetun valkoherukkaviinin tuottamista. Kippis!

Mehiläispölytys on vähintään puoli ruokaa ja vähän Einsteinia

Albert Einsteinin väitetään sanoneen, että jos mehiläiset häviäisivät maapallolta, niin ihmisillekin koittaisi tuho neljässä vuodessa.

Todellisuudessa Einstein ei kuulemma ole moista sanonut, mutta kerrankos sitä kuuluisien älyköiden suuhun pannaan sopivia lauseita.

Samoin kiistellään siitä, miten nopeasti ruoka meiltä oikeasti loppuisi, jos mehiläiset eivät olisi pölyttämässä kasveja. Toki esimerkiksi monet viljat menestyvät tuulipölytyksellä, mutta sen sijaan monet marjat, hedelmät ja vihannekset hyötyvät suuresti, jos niissä pörrää mehiläisiä.

Eli se on totta, että mehiläispölytys on ruokataloudellemme erittäin tärkeää.

Vaikka minä täällä blogissa vouhkaan hunajasta ja muista mehiläistuotteista, niin maailmantaloudellisesti ja ympäristön kannalta hunaja on pikkujuttu verrattuna pölytyksen merkitykseen ja rahalliseen arvoon.

Sen ovat käytännön kautta todenneet niin ammattiviljelijät kuin kotipuutarhurit.

Oma äitinikin sanoi, että silloin aikoinaan esimerkiksi kotimme marjaviljelmät tuottivat parempaa ja laadukkaampaa satoa, koska lähellä oli mehiläispesiä. (Tosin itse en lapsena tätä varmasti suuresti arvostanut, koska esimerkiksi mansikoita sai poimia ihan tarpeeksi joka kesä.)

Mehiläispölytyksen arvo on tutkitusti todistettu

Maatalous-metsätieteellisestä aivan lähiaikoina valmistuva Tuula Lehtonen teki juuri gradunsa mehiläispölytyksen arvosta. Eilen liitosta julkaisimme aiheesta tiedotteen.

Mehiläispölytyksen ansiosta esimerkiksi rypsisato voi nousta neljänneksellä ja omenan sato lähes puolella. Myös mm. mustikan ja puolukan sato lisääntyy, jos läheisyydessä on mehiläispesiä.
Koska pölytyksella on näin suuri merkitys satoon, niin monessa maassa mehiläistarhaajien tarjoamat pölytyspalvelut ovat merkittävä osa tarhaajien toimintaa. Suomessakin kysyntä on kasvanut. Kuuleman mukaan esimerkiksi monilla siirtolapuutarha-alueilla ei todellakaan haluta luopua mehiläispesistä, jos ne on kerran sinne saatu, ja ammattiviljelijätkin arvostavat saatua sadonlisäystä.

Tuula teki gradunsa perusteella aiheesta esitteen (pdf), josta löytää tarkempia tietoja esimerkiksi pölytyksen vaikutuksesta eri kasveihin.