Ötökkäpuhelun aluksi soittaja yleensä kertoo ongelmasta. Ongelma on ötökkä, joka ainakin muistuttaa mehiläistä. Aika usein ongelmasta halutaan eroon. Ensin koetamme soittajan kanssa selvittää kuvailun tai kuvan perusteella, mikä ötökkä on hyönteisiään. Aika usein laji tarkentuu joksikin kimalaiseksi, erakkomehiläiseksi tai ampiaiseksi. Harva yhdestä ötökästä on huolissaan: ongelmallinen ötökkä joko parveilee tai pesii. Siksi seuraavaksi pohditaan, onko ötökkä asettumassa asumaan vai onko se paikalla vain hetkellisesti.
 |
| Rusomuurarimehiläinen. Kuva: Juha Jantunen |
Erakkomehiläisiin kuuluva rusomuurari-mehiläinen on Suomen
luonnossa melko uusi tulokas, jonka keväinen parveilu aiheuttaa ihmetystä.
Erakkomehiläisistä voi kertoa huojentavan tiedon, että ne pistävät erittäin
harvoin eikä niitä hyvälläkään paikalla pesi isoja määriä. Ne kun hoitavat
nimensä mukaisesti jälkikasvunsa yksin. Rusomuurarien parveilukin on hetken huumaa.
 |
| Kimalainen omenalla. Kuva: Tarja Ollikka |
Kimalainen
ja mehiläinen sekoitetaan yllättävän usein, ehkä siksikin, että joissain
murteissa kimalaista on kutsuttu mehiläiseksi. Jotkin kimalaiset
saattavat tehdä pesän rakennusten rakenteisiin, ja se joskus huolettaa ihmisiä. Kimalainen
on kuitenkin juuri niin sympaattinen otus kuin ulko-muodosta voi päätellä:
pistää harvoin ja pölyttää tehokkaasti. Kimalainen ei pyri tarkoituksella sisätiloihin,
ja sen pesän asukkien lukumäärä jää kymmeniin tai muutamiin satoihin.
 |
| Tarhamehiläinen horsmalla. Kuva: Tarja Ollikka |
Tarhamehiläisen
parveilukausi alkaa normaalisti kesäkuun alkupuolella. Parveilu pyritään
estämään, mutta aina se ei onnistu. Jos soittajan murheena on mehiläisparvi, etsitään
pikimmiten hätiin joku paikallinen mehiläistarhaaja, joka korjaa parven
talteen. Joskus mehiläisyhteiskunta ehtii asettua esimerkiksi vanhan talon
savupiippuun ennen kuin se huomataan. Silloin pyydystys saattaa olla jo
myöhäistä, mutta mehiläistarhaaja käy kuitenkin paikalla tarkistamassa, mitä
asialle voi tehdä.
Pölyttäjät
hyödyttävät juuri sinua
Kun laji ja sen elintavat on selvitelty, pohditaan yhdessä, onko
ötökästä oikeasti haittaa. Onko se siis ongelma, kuten soittaja puhelun alussa ajatteli.
Erakkomehiläisiä ja kimalaisia on helppo puolustaa. Aika monella soittajalla on
puutarha – marjapensaita, hedelmäpuita ja joskus muitakin hyötykasveja. Jos niistä
haluaa satoa, ei kannata tuhota tai häätää pölyttäjiä. Moni tietääkin, ettei
pölyttäjiä pitäisi hävittää, mutta yllättävän harva käsittää, että niistä on konkreettista,
henkilökohtaista hyötyä.
 |
| Ampiainen. Kuva: Tarja Ollikka |
Ärhäkän väristä ampiaista
on hankalampi puolustaa. Sen yhteiskunta kasvaa suureksi, se puolustaa pesäänsä melko
herkästi ja saattaa syksyisin pyrkiä vasiten sisätiloihin ruuanhakuun.
Ampiaisellakin on kuitenkin tehtävänsä luonnossa. Se esimerkiksi pitää tuhohyönteisten
kannat kurissa. Hyötyhyönteinen siis. Ampiaispesä onkin syytä hävittää vain silloin, kun se on
kulkureitillä tai muussa paikassa, jossa siitä on kohtuuttomasti haittaa.
Lähinnä itäisessä Suomessa pesivää ampiaisen isoa sukulaista herhiläistä koskee sama suositus.
Herhiläinen tosin on pelottavasta koostaan huolimatta kuulemma tavan ampiaista
rauhallisempi. Se ei siis ansaitse tulla ammutuksi haulikolla, kuten joku kertoi somessa vastikään tehneensä.
Ötökkäpuhelu
– tilaisuus keskusteluun
Ilahdun hyönteistiedusteluista, sillä niistä huomaa, että hyönteiset
kiinnostavat ihmisiä ja että pölyttäjien merkitys on tiedostettu. Soitto antaa
mahdollisuuden selvittää, ettei hyönteinen ole välttämättä ongelma, vaikka
sillä onkin piikki pyllyssään. Joskus soitto myös auttaa ottamaan kiinni
tarhamehiläisparven, jonka selviäminen on varmempaa tarhaajan hoivissa kuin villissä
luonnossa. Ilahduttavaa on sekin, että Suomen Mehiläishoitajain Liitto
tunnetaan paikkana, jonne voi ötökkäasioissa soittaa – vaikka emme annakaan
vinkkejä, miten hävittää ötökät kotitontilta.
