Ruotsalaistutkimus vahvistaa: mehiläisten bakteerikannat taltuttavat tehokkaasti mikrobeja

Hunajan kosteusprosentti vaikuttaa
maitohappobakteerien määrään, ja
tutkimuksen mukaan maitohappobakteereille
otollisimmat olosuhteet ovat "raa'assa" hunajassa.
Raaka hunaja on kennoissa ilman
vahapeitettä: kun mehiläisten mielestä
hunajasta on haihtunut tarpeeksi vettä,
ne peittävät hunajan vahalla.

Viime viikolla uutisoitiin ruotsalaistutkimuksesta, jossa kerrottiin mehiläisten luontaisten bakteerikantojen pystyvän nitistämään jopa antibiooteille vastustuskykyisiä mikrobeja. Havainto ei ole uusi, mutta nyt mehiläisten maitohappobakteerien teho on saanut vahvistusta laboratoriotutkimuksista.

Tutkimusta käsitelleissä jutuissa huomioni kiinnittyi siihen, että käsitellyissä ja varastoiduissa hunajissa ei tutkimuksen mukaan ollut enää samaa tehoa. Jutuissa viitattiin nimenomaan villimehiläisten tuoreen hunajan olevan erityisen toimivaa.

Kaivelin esiin varsinaisen tutkimusartikkelin, joka oli julkaistu haavanhoitoon erikoistuneessa tieteellisessä julkaisussa.

Mehiläisillä poikkeukselliset maitohappobakteerit

Mehiläisten omat 13 erilaista maitohappobakteeria ovat puolustusmekanismi, joka turvaa mehiläisten terveyden ja ruuan laadun. Kaikilla eläimillä on tällaisia maitohappobakteereja, mutta mehiläisillä niiden lajisto on poikkeuksellisen monipuolinen.

Suurimmat elinkelpoisten maitohappobakteerien arvot mitattiin nepalilaisessa ja afrikkalaisessa villihunajassa. Hunajan maitohappobakteereihin vaikuttavat monet tekijät: mehiläisten terveys, mesi- ja siitepölylähteet, hunajan kosteus, tuoreus ja käsittely,  muut hunajan mikro-organismit jne.

"Raaka" hunaja on hyväksi maitohappobakteereille

Artikkelin mukaan maitohappobakteerien säilymisen kannalta ratkaisevaa on hunajan kosteus ja tuoreus. EU:n hunaja-asetuksen mukaan myytävän hunajan pitää olla kosteudeltaan yleensä alle 20 prosenttia, jolloin hunaja on kypsää. Tällöin maitohappobakteerit eivät elä.

Sen sijaan villihunajat kerätään usein niin, että niiden kosteusprosentti on 22 - 30. Silloin maitohappobakteereille on paremmat olosuhteet. Tällöin hunaja on vähintään osittain "raakaa" eli mehiläiset eivät ole sitä kypsyttäneet valmiiksi. Eli siis villihunajan merkittävänä etuna tässä tutkimuksessa oli nimenomaan sen kerääminen raakana ja kosteana.

(Jos tämän sattuu lukemaan joku, joka tietää enemmän maitohappobakteerien säilymisestä ja esim. siitä, miten siihen voi vaikuttaa, niin saa mielellään kommentoida.)

Tutkijat mainitsevat, että hunaja työstetään lääketeollisuudessa esimerkiksi haavanhoitovalmisteiksi steriloimalla ja kuumentamalla. Tämä tappaa mikro-organismit, mukaan lukien maitohappobakteerit.

Hunaja olisi erinomainen vaihtoehto monille antibiooteille

Artikkelissa keskityttiin hunajan tuomiin haavanhoitoratkaisuihin. Tutkijoiden mukaan hunaja olisi erittäin tervetullut hoitomuoto: antibioottien käytössä on useita riskejä, eivätkä ne silti aina ole tehokkaita. Antibiootit vaikuttavat yleensä vain joihinkin bakteereihin, kun taas mehiläisten bakteerit tuottavat yhdisteitä, jotka tehoavat laajaan bakteerijoukkoon.

Hunajaa on käytetty haavojenhoidossa jo pitkään. Tutkijat toivovat, että kun hunajien parantavien ominaisuuksien syitä pystytään yhä paremmin selvittämään myös tieteellisesti, niin hunajista myös tulisi ekologinen, laajamittaisesti käytetty haavanhoitotuote.

Aiempien tutkimustensa tiedotteissa Lundin yliopiston tutkijat ovat kritisoineet mm. mehiläishoidossa käytettäviä antibiootteja. Ne heikentävät heidän mukaansa mehiläisten maitohappobakteereja. Antibiootteja käytetään yleisesti mehiläisille esimerkiksi Yhdysvalloissa, mutta esimerkiksi Suomessa niiden käyttöä ei pidetä järkevänä: paremmat hoitotulokset mehiläistauteihin saadaan muilla keinoilla.  

Lisäksi tutkijoiden mukaan mehiläisten maitohappobakteerikantaan vaikuttaa myös esimerkiksi se, jos ne keräävät meden ja siitepölyn alueilta, joilla käytetään kasvinsuojeluaineita.

Saadaanko tulevaisuudessa kotimainen lääkehunaja? 

Näihin hunajien mahdollisuuksiin tehdään tietysti tutkimusta ympäri maailmaa. Taannoin suomalaistutkimuksessa löydettiin merkittävää antimikrobista aktiivisuutta kaikkia tutkittuja bakteereja kohtaan erityisesti horsma-, tattari- ja kanervahunajista.

Glasgow'n yliopiston tutkimuksessa hevosten haavojen hoidossa erityisen hyvin toimi kanervahunaja.

Ehkä tulevaisuudessa meillä on lääkehunajien tuotantoon erikoistuneita mehiläisiä ja mehiläishoitajia?

Tietysti tarvitaan vielä lisätutkimusta ja näyttöjä eri hunajien tehosta eri tilanteissa, mutta sitä ennen jokainen voi sivellä pieniin haavoihin, palovammoihin ja huuliherpekseen hunajaa. Usein se nimittäin auttaa.

Lundin yliopiston englanninkielinen video tarjoaa välähdyksen maitohappobakteeritutkimukseen.




Ruotsalaisten tieteellinen artikkeli oli monin osin ymmärrykselleni hankalaa, joten en pysty arvioimaan esimerkiksi tutkimusmetodeja tai miten merkittäviä erot tutkituissa hunajissa lopulta olivat. Joten siis jos joku minua osaavampi vielä haluaa jakaa lisänäkemyksiä tutkimuksesta, niin kuulisin mielelläni!

"Hunajaa yskään", neuvoo nyt myös Käypä hoito -ohje

Hunaja helpottaa lasten, ja miksei
myös aikuisten, yskää. Tämän
lääkkeen moni lapsi myös
nauttii erityisen mielellään!

Kesällä uudistettiin Käypä hoito -suositukset liittyen lasten yskän hoitoon. Ohje suosittaa kokeilemaan lasten virusinfektioiden aiheuttamaan, lyhytaikaiseen yskään hunajaa. Suositusta perustellaan sillä, että tutkimuksissa on saatu näyttöä hunajan eduista yskän hoidossa.

Yskään liittyneissä tutkimuksissa hunajaa oli annettu muutama millilitra tai 10 grammaa noin 30 minuuttia ennen nukkumaanmenoa.

Teelusikan tilavuus on 5 millilitraa (jos siis kyseessä on virallisten mittojen mukainen lusikka: tilavuudethan vaihtelevat lusikasta riippuen), ja 10 grammaa hunajaa on reilut viisi millilitraa. Yhtä tai kahta teelusikallista voi pitää siis sopivana hunaja-annoksena.

Käypä hoito -suositus muistuttaa, ettei kannata ostaa yskänlääkkeitä ja antaa niitä lapsille, sillä niistä voi olla haittavaikutuksia.

Hunajasta ei ole haittaa kuin harvoille hunaja-allergikoille tai niille, jotka reagoivat herkästi siitepölyyn. Hunajaa ei myöskään saa antaa alle yksivuotiaille botulismiriskin vuoksi.

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Suosituksia laaditaan lääkäreille, terveydenhuollon ammattihenkilöstölle ja kansalaisille hoitopäätösten pohjaksi.

Ei siis kannata ihmetellä, jos lääkäri tai apteekkari kehottaa kokeilemaan hunajaa yskän hoitoon.

Eviran linjaus: hunajantuottaja ei saa kertoa hunajan terveysvaikutuksista

Hunajantuottajahan ei saisi antaa hunajaisia yskänhoitovinkkejä: hänet luokitellaan elintarvikealan toimijaksi, jolta on Eviran linjauksen mukaan kielletty kaikki tällainen terveyteen liittyvä viestintä.

Kuten jo talvella kirjoitin, niin mielestäni linjaus on ylitiukka: ravitsemus- ja terveysväiteasetus on kuluttajan kannalta hyvä olemassa, mutta on liioittelua, että se suitsii myös tieteellisistä tutkimustuloksista kertomisen. Linjaus on haitallinen myös monille muille aloille kuin hunajalle.

Onneksi en itse ole elintarvikealan toimija, joten voin vapaasti kirjoitella myös hunajan terveellisyyteen liittyvistä tutkimuksista. Myös Mehiläshoitajain Liitto voi kertoa terveyteen liittyvistä tutkimuksista.

Hunajaa korville. Kirjaimellisesti?

Olette varmaan joskus törmänneet sanontaan, että jokin on hunajaa korville. Mutta voisiko sanonta "hunajaa korville" toteutua tulevaisuudessa ihan konkreettisesti? Ehkäpä.

Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan eräillä kotimaisilla lajihunajilla on antibakteerisia ominaisuuksia, joilla saattaa olla merkitystä esimerkiksi bakteerien aiheuttamien korvatulehdusten ja hengitystieinfektioiden ennaltaehkäisyssä.

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa tehdyssä tutkimuksessa tutkittiin hunajan vaikutusta hengitystieinfektioita aiheuttavaa pneumokokkia, kurkunpäätulehdusta aiheuttavaa Steptococcus pyogenes -bakteeria sekä sairaala- ja haavainfektioita aiheuttavia Staphylococcus aureus- ja MRSA -bakteereita vastaan. Tulokset osoittivat, että hunajilla on kaikkien neljän bakteerin kohdalla antimikrobista aktiivisuutta, eli hunajissa on joitain ominaisuuksia, jotka ehkäisevät mikrobien lisääntymistä ja saattavat pystyä jopa tuhoamaan ne.

Teho myös laimennettuna

Tutkimuksessa oli mukana horsma-, tattari-, puolukka- ja lakkahunaja. Erityisen aktiivisia olivat horsma-, kanerva- ja tattarihunajat, mutta myös puolukka- ja lakkahunajissa todettiin merkittävää antimikrobista aktiivisuutta. Kiinnostavaa oli myös se, että hunajat tehosivat bakteereihin myös laimeina liuoksina, tattarihunaja vielä niinkin laimeassa kuin 20 %:n liuoksessa.

Uusia väyliä hunajalle?

Uskon, että hunajasta on todella moneen lääketieteen saralla. Jo nyt tiedetään, että hunajalla on antimikrobisia ominaisuuksia noin 60 bakteeria kohtaan, ja Uudesta-Seelannista saatavaa manuka-hunajaa käytetään esimerkiksi sairaaloiden haavanhoidossa.

Hunajasta on selvitetty, että jotkin antimikrobiset ominaisuudet johtuvat vetyperoksidista, alhaisesta pH:sta tai korkeasta sokeripitoisuudesta. Tässä tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että antimikrobisuus johtui jostain muusta tekijästä. Mikä se tekijä sitten on, on mielenkiintoista selvittää.

Tämä tutkimus avaa kuitenkin monia uusia mielenkiintoisia mahdollisuuksia kotimaisen hunajan käyttöön, joten toivottavasti tutkimusta jatketaan. Bakteereihin tehoavan hunajan käyttö esimerkiksi antibioottihoidon tukena voisi tutkijoiden mielestä vähentää antibioottien käyttöä. Ehkäpä Manuka-hunajatuotteet voitaisiin ehkä tulevaisuudessa korvata kotimaisella tattarihunajatuotteella.

Tutkijat näkevät hyviä mahdollisuuksia myös korva- ja poskiontelontulehduksen hoidossa. "Seuraavaksi olisi tärkeää tehdä kliininen koe, jolla voitaisiin osoittaa hunajan mahdolliset ennalta ehkäisevät vaikutukset pneumokokki-infektioihin", sanoo dosentti Carina Tikkanen-Kaukanen Ruralia-instituutista.

Lääketieteessä matkat ovat pitkiä, mutta odotan suurella kiinnostuksella jatkotutkimuksia.

***********************************************************************

Vain mehiläiset sen osaavat, hunajan valmistuksen.

Ruralia-instituutin yhteistyökumppanina hankkeessa oli Itä-Suomen yliopisto. Tutkimus oli osa suurempaa tutkimuskokonaisuutta, jota ovat rahoittaneet Tekes ja Euroopan aluerahasto, Suomen Mehiläishoitajain Liitto, Kiantama Oy, Fazer Makeiset Oy, Vip-Juicemaker Oy, Foodfiles Oy ja Suomen Akatemia.

Tutkimusartikkelin voi lukea osoitteessa http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/apm.12039/pdf.

Hunaja hoitaa haavoja

Hunajaa on käytetty pitkään haavojen hoidossa, ja moni lääketieteellinen haavanhoitovalmiste sisältää myös hunajaa. Mutta mihin hunajan teho perustuu ja miten hunajaa pitäisi käyttää?

Tätä selvitteli farmaseutti, mehiläishoitaja Marika Häggqvist Yliopiston Apteekin Iho- ja haavanhoitokoulutuksen lopputyössään. Tässä poimintoja Häggqvistin työstä.

Hunajaa haavataitoksen tai valmiin tuotteen kautta

Hunajaa käytetään monenlaisiin haavoihin, mm. palovammoihin, säärihaavoihin, diabeettisen jalan haavaumiin, painehaavoihin, paiseisiin, ihonsiirre- ja ottokohtahaavoihin.

Haavanhoidossa hunaja olisi ensin hyvä levittää haavataitokselle. Kuiville haavoille riittää kuitutaitos, mutta runsaasti erittäville haavoille tarvitaan haavatyyny. Jos hunajan levittää suoraan haavalle, hunajalla on taipumus valua pois ennen kuin päälle on saatu toinen sidos pitämään sen paikallaan.
 
Jos hunajan levittää suoraan haavalle, tulisi levitys aloittaa haavan reunoilta. Hunajaa ei saa annostella liikaa haavalle.

Lääketeollisuus on kehittänyt hunajasta erilaisia haavanhoitovalmisteita. Tuotenimiä ovat mm. Medihoney, Skinex aktisor, L-Mesitran, Activon, Dermagiq sekä eläimille tarkoitettu Vetramil.

Vetyperoksidia, glukonihappoa, flavonoideja ja bakteerien tappoa

Aikoinaan arveltiin, että haavanhoitovaikutus perustuu hunajan korkeaan sokeripitoisuuteen. Tämä on kuitenkin vain pieni vaikuttava tekijä hunajan tehossa.

Yksi osa hunajan vaikutuksia on se, että hunajan sisältää glukoosi-oksidaasientsyymiä, joka veteen laimennettuna tuottaa pitkän aikaa vetyperoksidia. Vaikka hunajassa vetyperoksidimäärä voi olla hyvin vähäinen, se on silti pitkävaikutteinen ja tehokas. Hunajan on osoitettu suojaavan myös vetyperoksidin aiheuttamilta kudosvahingoilta.

Myös glukonihappo ja hunajan alhainen pH vähentävät bakteerien kasvua.

Lisäksi hunajasta on löydetty erilaisia haihtuvia yhdisteitä ja flavonoideja. Niiden oletetaan ehkäisevän bakteerien ja sienten kasvua. Kaikkia näitä ei vielä tunneta, mutta tutkimuksia tehdään koko ajan. Yksi eniten tutkituista on uusiseelantilainen Manuka- eli ruusumyrttihunaja.

Vuonna 2010 julkaistussa tutkimuksessa löydettiin hunajasta bakteereita tappava ainesosa. Mehiläiset tuottavat defensin-1 -nimistä proteiinia, jota ne lisäävät hunajaan. Suurin osa hunajan antibakteerisista ominaisuuksista johtuisi tutkimuksen perusteella tästä proteiinista. Tämän ainesosan löytyminen voi mahdollistaa uuden lääkkeen kehittämistä bakteeri-infektioihin.

Hunajissa on eroja haavanhoidossakin

Lisäksi hunaja sisältää vitamiineja ja kivennäisaineita, kuten C-vitamiinia ja sinkkiä, joiden tiedetään edistävän haavan paranemista.

Farmaseutti, agrologi Marika Häggqvist erikoistui mehiläistenhoitoon
agrologiopinnoissaan. Nyt mehiläisharrastuksesta kasvatetaan
omalla maatilalla merkittävämpää elinkeinoa.

Hunaja pitää haavan optimaalisen kosteana, poistaa hajut ja estää biofilmin muodostumisen. Hunaja stimuloi kuolioituneen kudoksen hajoamista aktivoimalla elimistön omia entsyymejä.

Hunajan antibakteerinen toimintakyky vaihtelee riippuen siitä, mistä kukasta ja ympäristöstä se on peräisin. Myös hunajan käsittelyllä ja varastoinnilla on merkitystä.

Lähteenä mm. Juutilainen, V., Niemi, T. Uusia ajatuksia ja välineitä haavan hoitoon. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. (2007) 123(8):981-7

Kts. myös blogin teksti Hunajaa haavoihin ja huuliherpekseen

Hunajaa haavoihin ja huuliherpekseen

Tuttavani Ulla viestitti viime viikolla Hunajan Facebook-sivulla:

"Terveyskirjasto.fi ehdottaa yskänrokon hoitoon hunaja- tai mehiläisvaha-pohjaisia voiteita. Sivusto väittää niiden olevan, jopa lääkevoiteita tehokkaampia. Tämä oli uusi ja TODELLA kiva tieto. Nyt kun vielä tietäisi mistä tällaisia tuotteita saa haltuunsa, vai lavelenko huuleeni hunajaa? ;)"

Hunaja ja erilaisten haavojen hoito on kiinnostava aihe, jota on jonkin verran tutkittu. Mikään ei siis estä sivelemästä vaikka pelkkää hunajaa huulessa olevaan rakkulaan, mutta vaivottomampi ja oletettavasti tehokkaampi ratkaisu on huulirasva, joka sisältää myös mm. mehiläisvahaa.

Listasin Ullalle muutamia suomalaisia nettikauppoja, joista tällaisia tuotteita voi löytää:

- Hunajapilvin huulivoiteet
- Heinäholman mehiläistarhan nettikauppa
- Korpiahon huulivoiteet
- Hunajalähde, huulivoide

Varmasti tekijöitä ja kauppoja on lisää, joten niistä ja mahdollisista omista kokemuksista saa vinkata kommentteihin.

Koska kyseessä eivät ole lääkemäiset tuotteet, niin mitään tehoja ei voida varmasti luvata. Mutta toisaalta huulivoiteet eivät sisällä myöskään mitään tujakoita kemikaaleja.

Itse kärsin huuliherpeksestä säännöllisesti, mutta en ole vielä hoksannut kokeilla hunajaa. Jos tuttu tykytys tuntuu tänä keväänä, niin sitten otan taatusti hunajan testiin.

Hunajaa palovammaan

Sain pienen palovamman ranteeseeni viikko sitten sunnuntaina. Käytin sitä pikaisesti kylmän vesisuihkun alla, mutta unohdin tehdä heti oleellisen ihmiskokeen eli laittaa hunajaa vamman päälle.

Muistin asian vasta tunteja myöhemmin. Silloin oli jo hieman myöhäistä, mutta sivelin silti hunajaa vamman päälle yöksi. Laastarin laitoin päälle siksi, että hunajaan tarttuu nöyhtää ja hunaja myös helposti tarttuu tekstiileihin.

Sen verran apua hunajahoidosta taisi olla, ettei vamma muuttunut rakkulaksi asti. Kuvassa näkyy tilanne torstaina, jolloin normaalisti tuollainen palovamma olisi voinut olla rakkulavaiheessa. 

Ensi kerralla koetan muistaa aloittaa hunajahoidon heti. Näitä pieniä palovammoja tulee itselleni useamman kerran vuodessa, joten kovin vakavasti en niihin ole jaksanut suhtautua, mutta ei haittaisi, jos hunajalla rakkulat jäisivät kokonaan pois.

Hunajavalmisteet käytössä myös joissakin sairaaloissa

Hunajaa sisältäviä voiteita myydään myös lemmikkien haavojen hoitoon. Mutta on tuotteita tietysti myös ihmisille.

Hesarin jutussa (2007) kerrotaan sairaaloiden hyödyntävän hunajapohjaisia valmisteita haavojen hoidossa:

"Vanhastaan hunajaa on levitetty auringon polttamalle iholle. Hunajaa käytetään myös haavanhoitoon muutamissa suomalaissakin sairaaloissa. Yksi käyttäjistä on mahakirurgian ylilääkäri Jyrki Kössi Päijät-Hämeen keskussairaalasta Lahdesta.

Hän teki väitöskirjansa sokereista haavanhoidossa.

"Hunaja on hyvä etenkin vaikeasti parantuvissa, tulehtuneissa haavoissa. Se puhdistaa haavan kuolleesta kudoksesta", Kössi kertoo.

Hunajan entsyymit hajottavat kuollutta kudosta, ja osmoottisen vaikutuksensa avulla hunaja imee haavanestettä itseensä.

Sokerit saavat solut uudistumaan ja todennäköisesti aktivoivat parantavia soluja.

"Hunaja on tavallinen haavanhoitokeino etenkin kehitysmaissa. Parasta on käsittelemätön hunaja."

Sairaalan hunaja on erityinen lääketehtaan valmiste. Sitä on saatavissa joko pastana tai juoksevana, jolloin se voidaan ruiskuttaa haavaan. Sitä voidaan käyttää myös rasvasiteen tapaisena siteenä."